Vastaselitys koskien Kevitsan rikastushiekka-altaan keskilinjakorotusta

17.4.2026

Vastaselitys Vaasan Hallinto-oikeudelle koskien valitusta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä 21.11.2025, 154/2025, Rikastushiekka-altaan rakennustavan muuttaminen keskilinjakorotukseksi muutoksenhausta huolimatta, Sodankylä (Dnro 1636/03.04.04.04.19/2025)

VASTASELITYKSEN ANTAJA

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Rajat Lapin Kaivoksille ry,

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry

VASTASELITYS

1 Yleistä

Annetut vastineet ja lausunnot eivät anna aihetta muuttaa valituksessamme esittämiämme vaatimuksia tai niiden perusteita, joihin viittaamme edelleen.

Vastineissa esitetyt kannanotot ovat pääosin yleisluonteisia eivätkä ne sisällä yksilöityä tai oikeudellisesti täsmällistä arviota valituksessa esitetyistä keskeisistä puutteista. Useissa kohdin vastineet myös siirtävät ratkaisevien kysymysten arvioinnin tulevaisuuteen tai myöhempään suunnitteluun, mikä ei ole ympäristölupaharkinnan kannalta hyväksyttävää.

Ympäristönsuojelulain mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että toiminnan ympäristövaikutukset ja niiden hallinta on riittävästi selvitetty lupaharkinnan yhteydessä.

Katsomme yhä, että hanke on kaivannaisjäteasetuksen 7§ kohtien 1-3  sekä 8§ vastainen ja toteutuessaan lisäisi rikastushiekka-altaan riskitekijöitä ennakoimattomasti. 

2 Asiassa annetut vastineet

2.1 Vesistö- ja pohjavesivaikutukset sekä suotautuminen

Yhtiö esittää vastineessaan, että vesistöissä havaittuja pitoisuuksia voidaan selittää luonnollisilla tekijöillä tai aiemmalla toiminnalla. Vastineessa viitataan muun muassa valuma-alueen ominaisuuksiin ja mahdollisiin aiempiin vaikutuslähteisiin, mutta esitettyjen väitteiden tueksi ei esitetä yksilöityä näyttöä. Esimerkiksi väite aiempien metsäojitusten vaikutuksista sulfaattipitoisuuksiin vaatisi osoitetuksi, että aiemmat metsäojitukset ovat kohdistuneet mustaliuskealueille ja olleet ojitussyvyydeltään mustaliuskeeseen ulottuvia. Väitteen tueksi ei ole myöskään esitetty vesistömittausdataa kaivoksen vaikutusalueen ulkopuolisten mustaliuskealueiden ojien sulfaattipitoisuuksista alueella.

Samoin voimakkaasti kohonneet nikkelin pitoisuudet suojapumppauksen kohteena ja tarkkailussa olevilla alueilla ja näiden kanssa johdonmukaiset poikkeukselliset pitoisuudet purossa, joka laskee näiltä alueilta uuteen tarkkailupisteeseen 17 ja siten järvivesistöalueelle osoittavat päästön alkuperän olevan suotumisen suojapumppausalueelta. Edelleen yhtiön omat mallinnukset osoittavat suotumisen leviävän etelään Saiveljärven läheisyyteen.

Samanaikaisesti yhtiö kuitenkin perustaa vaikutusten hallinnan keskeisesti suojapumppaukseen ja muihin aktiivisiin vesienhallintaratkaisuihin. Tämä osoittaa, että haitta-aineiden kulkeutumista tapahtuu ja että sitä joudutaan jatkuvasti teknisin toimenpitein rajoittamaan.

Valvontaviranomaisen vastineessa todetaan lisäksi, että “varajärjestelmäksi” (LVV Valvontaviranomaisen vastine s. 1) esitetty tekninen ratkaisu, pystykuivatusjärjestelmä, ei ole ollut hakemusvaiheessa varmistettu eikä sitä koskevia tarkentavia suunnitelmia ole vielä toimitettu. Haittaa lieventäväksi järjestelmäksi aiottu rakenne ei siis ole edes varmasti toteutettavissa eikä sitä välttämättä tulla rakentamaan lainkaan. Näiden järjestelmien pitkäaikainen huolto ja tarkkailu olisi erittäin kallista pitkien aikojen kuluessa ja edellyttäisi erillisiä vakuuksia. Järjestelmä voi myös edellyttää suotovesien pitkäaikaista keräilyä

Tämä merkitsee, että lupaharkinta on perustunut keskeneräisiin tai epävarmoihin teknisiin ratkaisuihin. Tällainen menettely ei täytä ympäristönsuojelulain vaatimusta riittävistä selvityksistä lupaa myönnettäessä.

Lisäksi suojapumppaukseen perustuva vesienhallinta on luonteeltaan aktiivinen järjestelmä, jonka toimivuus edellyttää jatkuvaa ylläpitoa. Vastineissa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten haitta-aineiden kulkeutuminen estetään toiminnan päätyttyä, jolloin aktiiviset toimenpiteet lakkaavat. Tämä jättää olennaisen epävarmuuden toiminnan pitkäaikaisista vaikutuksista.

Myös Lupa- ja valvontavirasto on todennut suojapumppauksiin liittyvät riskit ja pyytänyt Yhtiötä täydentämään pohjaveden riskinarviota suunnitelmalla siitä, miten varmistetaan suojapumppausten häiriötön jatkuminen (LVV valvontaviranomaisen vastine s. 2). Olemme tuoneet esille valituksessamme huolen liittyen juurisalaojien toimintaan. LVV:n esitys näistä tukijärjestelmänä ei poista huoltamme, sillä huolemme painottuu erityisesti kaivoksen sulkemisen jälkeiselle ajalle.

3 Vastineet valituksessa esitettyihin keskeisiin perusteisiin

3.1 Vesistö- ja pohjavesivaikutukset sekä suotautuminen

Yhtiö esittää vastineessaan, että vesistöissä havaittuja pitoisuuksia voidaan selittää luonnollisilla tekijöillä tai aiemmalla toiminnalla. Vastineessa viitataan muun muassa valuma-alueen ominaisuuksiin ja mahdollisiin aiempiin vaikutuslähteisiin, mutta esitettyjen väitteiden tueksi ei esitetä yksilöityä näyttöä.

Samanaikaisesti yhtiö kuitenkin perustaa vaikutusten hallinnan keskeisesti suojapumppaukseen ja muihin aktiivisiin vesienhallintaratkaisuihin. Tämä osoittaa, että haitta-aineiden kulkeutumista tapahtuu ja että sitä joudutaan jatkuvasti teknisin toimenpitein rajoittamaan.

Valvontaviranomaisen vastineessa todetaan lisäksi, että keskeinen tekninen ratkaisu, pystykuivatusjärjestelmä, ei ole ollut hakemusvaiheessa varmistettu eikä sitä koskevia tarkentavia suunnitelmia ole vielä toimitettu.

Tämä merkitsee, että lupaharkinta on perustunut keskeneräisiin tai epävarmoihin teknisiin ratkaisuihin. Tällainen menettely ei täytä ympäristönsuojelulain vaatimusta riittävistä selvityksistä lupaa myönnettäessä.

Lisäksi suojapumppaukseen perustuva vesienhallinta on luonteeltaan aktiivinen järjestelmä, jonka toimivuus edellyttää jatkuvaa ylläpitoa. Vastineissa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten haitta-aineiden kulkeutuminen estetään toiminnan päätyttyä, jolloin aktiiviset toimenpiteet lakkaavat. Padon omistaja on velvollinen pitämään padon sellaisessa kunnossa, että se on turvallinen eikä siitä aiheudu vaaraa taikka yleistä tai yksityistä etua loukkaavia vahingollisia tai haitallisia seurauksia (patoturvallisuuslaki 494/2009, 4 § 2 momentti). Kaivospatoihin sovelletaan patoturvallisuuslakia, joka sisältää padon turvallisuutta koskevat keskeiset vaatimukset, ja kaivoslain (621/2011) mukaiset turvallisuusvelvoitteet täydentävät tätä sääntelyä sitä syrjäyttämättä. Padon omistaja on siten velvollinen huolehtimaan padon turvallisuudesta patoturvallisuuslain mukaisesti, eikä vastuuta voida perustaa keskeneräisiin tai epävarmoihin teknisiin ratkaisuihin. Tämä jättää olennaisen epävarmuuden rikastushiekka-allaspadon toiminnan pitkäaikaisista vaikutuksista.

LVV:n valvontaviranomainen on esittänyt lausunnossaan (s. 2), että rikastushiekka-altaan alueen ja Natura-alueeseen kuuluvan Satojärven välillä ei olisi hydraulista yhteyttä. Yhtiö taas on viitannut valuma-aluejakoon väittäen tämän osoittavan, että hydrologlista yhteyttä ei olisi. Olemme kuitenkin tuoneet esille, että altaan alla kallioperässä esiintyy rikkonaisuutta, jotka voivat mahdollistaa yhteyden. Valuma-aluetarkastelu ei poista mahdollisuutta, sillä rikastushiekka-altaan paino lisää painetta koko sen alapuolisessa maa- ja kallioperässä, joka voi osaltaan vaikuttaa alueen hydraulisiin kytkeytyvyyksiin ja pohjaveden virtauksiin, joissa voi muutenkin esiintyä vuodenaikaisvaihtelua. Hydrogeologisessa tutkimuksessa on osoitettu, että pohjaveden virtaus ei noudata yksiselitteisesti pintavesivaluma-alueiden rajoja, vaan pohjaveden valuma-alueet voivat poiketa niistä ja muuttua ajallisesti. Lisäksi pohjaveden virtaussuunnat ja hydrologinen kytkeytyvyys voivat vaihdella vuodenaikojen ja hydrologisten olosuhteiden mukaan, ja niihin vaikuttaa osaltaan myös ilmastonmuutos. Näin ollen pelkkään valuma-aluejakoon perustuva tarkastelu ei yksinään riitä sulkemaan pois pohjaveden kautta tapahtuvia yhteyksiä. Rikastushiekka-altaan korotus kasvattaa alapuoliseen maa- ja kallioperään kohdistuvaa painetta ja voi vaikuttaa näin osaltaan myös pohjaveden liikkeeseen. On myös mahdollista, että Kevitsassa tapahtuvat suojapumppaukset ja erityisesti suojapumppausten voimakkuuden vaihtelut voivat aiheuttaa pohjaveden virtauksen äkillisiä epätyypillisiä muutoksia. (Parker, S.J., Butler, A.P. & Jackson, C.R. 2016. Seasonal and interannual behaviour of groundwater catchment boundaries in a Chalk aquifer. Hydrological Processes, 30 (1). 3-11. 10.1002/hyp.10540.;  Yang, J. ym. 2025. Seasonal variations of groundwater–surface water interaction.Water 2025, 17(11), 1639.;  Jee, O. ym. 2025. Seasonal variability of groundwater table depths. Journal of Hydrology. ; Nygren, M. ym. 2020. Changes in seasonality of groundwater recharge. Journal of Hydrology X Volume 8, August 2020, 100062.; Trefry, M. ym. 2018. Natural groundwater systems can display chaotic mixing.).

Esimerkiksi Yang, J ym. ovat todenneet:

“Pohjaveden virtausreitit määräytyvät ensisijaisesti hydraulisten gradienttien perusteella, jotka johtuvat hydraulisen potentiaalin alueellisista vaihteluista. Näillä voi tietyissä hydrogeologisissa olosuhteissa olla epäsuora yhteys pintatopografiaan (esimerkiksi vapaapintaisissa akvifereissa, joissa läpäisevyys on homogeeninen). Tämä yhteys kuitenkin heikkenee tai katkeaa järjestelmissä, joissa esiintyy anisotrooppista läpäisevyyttä tai rakenteellisia ohjaavia tekijöitä. Luonnollisten akviferien heterogeenisen anisotropian vuoksi hydraulisen johtavuuden ja hydraulisen gradientin arvot voivat vaihdella useita kertaluokkia. Näiden tekijöiden suuri vaihteluväli ja epävarmuus eri mittakaavoissa vaikeuttavat pohjaveden ja pintaveden välisen hydraulisen kytkeytyvyyden arviointia” (Yang, J. ym. 2025. Seasonal variations of groundwater–surface water interaction. Water 2025, 17(11), 1639.)

Anisotropia kallioperässä voi tarkoittaa esimerkiksi ruhjevyöhykkeitä ja rakoilua, jonka olemassaolon alueella olemme valituksessamme tuoneet ilmi.

Yhtiö on vastineessaan tuonut esille, ettei louhosjärvestä olisi yhteyttä Natura-alueeseen. Edelleen louhoksen täytyttyä louhosjärven pinnan korkeusero viereisen Satojärveen laskevan suoalueen suhteen on epäselvä. Oleellista on selvittää, kuinka leveä olisi louhosjärven pintaa korkeampi vyöhyke louhoksen itäpuolella, johon viitataan sivulla 14 kappaleessa 4. Yhtiön selvityksissä tämän suhteen on epävarmuutta. Yhtiö esittää, että louhoksen purkuaukko on 20 metriä Mataraojaa korkeammalla, ja kertoo, että Natura-alueen länsiosa on myös Mataraojaa korkeammalla. Jos Natura-alueen länsiosa on purkuaukkoa ja suunnitellun louhosjärven pintaa alempana, ja näiden välillä oleva korkeampi vyöhyke on kapea, on mahdollista, että vesi purkautuu louhoksen yläosastaan rikkonaisen kallion lävitse tai/ja soisessa maaperässä Natura-alueella. Edelleen sivulla 15 ensimmäisessä kappaleessa kerrotaan, että nykyisellään louhoksen kuivatuksen aikana louhoksen itäpuolella pohjavesiputkien veden korkeus on pääosin suunnitellun louhosjärvenpintaa alempana. Osa pohjavedestä voi olla alempan kuivatuksen johdosta, mutta tämä voi myös tarkoittaa, että osa itäpuolisesta vyöhykkeestä on alempana. Edelleen välivyöhykkeen alueen pohjaveden virtaus voi muuttua, kun sivukivialue peitettäisiin ja sen vesiä johdettaisiin louhokseen.  

3.2 Pato-onnettomuusriskit

Toistamme valituksessamme esitetyn huolen pato-onnettomuusriskeistä, mukaan lukien niin sanottu brittle failure -mekanismi. Valvontaviranomaisen vastineessa todetaan, että vahingonvaaraselvitys ei kuvaa onnettomuuden todennäköisyyttä, vaan ainoastaan mahdollisia seurauksia. Vastineissa ei myöskään esitetä analyysiä siitä, miksi valituksessa esitetyt riskimekanismit eivät olisi merkityksellisiä. Patoturvallisuuslain mukainen sääntely edellyttää padon turvallisuuden kokonaisvaltaista arviointia (Patoturvallisuuslaki (494/2009) 7-12 §). Ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaisen varovaisuusperiaatteen nojalla lupaharkinnassa tulee

ottaa huomioon toiminnan aiheuttaman pilaantumisen vaaran todennäköisyys, onnettomuusriski sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen. Jätepadon turvallisuusnäkökohdat ovat siksi keskeisessä asemassa harkittaessa ympäristöluvan myöntämisen kannalta. Koska todennäköisyysarviota ei ole esitetty eikä valituksessa esitettyjä riskitekijöitä ole kumottu, jää pato-onnettomuusriskiä koskeva arviointi puutteelliseksi.

Yhtiö ja patoturvallisuusviranomainen vetoavat salaiseen vahingonvaaraselvitykseen. Suljetulla teollisuusalueella tapahtuvien onnettomuuksien oletukset eivät nähdäksemme voi olla salaisia. Yhtiön edellinen vahingonvaaraselvitys oli julkinen. Jos selvityksessä vahingontekoon varautumisen kannalta oleellisia herkkiä rakenteita, jotka eivät ole ilmeisiä muusta lupatiedosta, niin nämä pienet osat voidaan salata. Onnettomuuksien oletukset, kuten 3 miljoonan kuution vesimäärän mukana vapautuva rikastushiekan määrä ja vaikutukset sekä todennäköisyydet ovat tietoa, joita ei kuulu salata. Pelkästään se tieto, että rikastushiekkaa ja vettä päätyisi Vajukosken altaaseen (ja alueille sitä ennen) tarkoittaisi merkittävää ympäristön pilaantumista maalla, altaalla ja Kitisessä ja näistä täytyy olla julkinen selvitys. Yhtiö kertoo selvittäneensä asiaa naapureilla. Kaivosvaltuuskunta edustaa haitankärsijöitä ja se on siten asianosaisuusjulkisuuden piirissä.
Vaadimme saada kaikille valittajille tai ainakin Kaivosvaltuuskunnelle uusimman vahingonvaaraselvityksen. Mikäli selvityksestä kuitenkin salattaisiin joku onnettomuuden alkumekanismi, niin tästä täytyisi olla erittäin hyvät perustelut terrorismin tms. uhkasta ja mekanismin täytyy olla patoturvallisuusammattilaiselle yllättävä. Tämäkään ei oikeuttaisi salaamaan onnettomuuden vesi- ja rikastusjätemääriä ja vaikutusalueita sekä vaikutuksia. Vahingonvaaraselvityksen käsittäen tavanomaiset onnettomuudet ovat olleet julkisia esimerkiksi Terrafamen akkukemikaaliluvan YVA:ssa, sekä akkukomponenttitehtaiden luvissa: Haminan CNGR:n luvassa ja BASF:n Harjavallan ympäristö- ja koeluvissa. Kaikkiin näihin liittyy vakavan kuolettavan kaasuonnettomuuden vaara, joka uhkaa yleisen tienkäyttöä ja luonnossa liikkujia Terrafamen läheisyydessä sekä kaupunginosia Harjavallassa ja Haminassa (Kaivosvaltuuskunta voi toimittaa täydennysliitteen).

Valituksessa on tuotu esiin keskilinjakorotukseen liittyvä pato-onnettomuusriski, joka liittyy erityisesti niin sanottuun brittle failure -tyyppiseen murtumamekanismiin. Valituksessa todetaan, että keskilinjakorotuksella toteutettu rikastushiekka-allas voi olla rakenteellisesti altis epästabiiliudelle erityisesti silloin, jos rakenteessa käytetään hienorakeista tai muutoin heikosti kantavaa materiaalia. Rikastushiekka-altaan pintarakenne pitäisi teknisesti toteuttaa niin, että suotuminen jätetäytön läpi estyy kokonaan. Moreenilla tehty osittain löyhä rakenne ei suotumista estä. 

Lisäksi valituksessa viitataan kansainvälisiin onnettomuustapauksiin, joissa vastaavan tyyppiset rakenteet ovat pettäneet äkillisesti, ja todetaan, että tällaiset brittle failure -tyyppiset murtumat ovat johtaneet laajoihin ympäristövaikutuksiin. Esimerkkinä mainitaan Kanadan Mount Polleyn rikastushiekka-altaan murtuma vuonna 2014, jossa padon rakenteellinen pettäminen johti merkittävien vesimäärien ja rikastushiekan hallitsemattomaan purkautumiseen ympäristöön. Valituksessa viitataan lisäksi kyseistä onnettomuutta koskevaan tutkintaan, jonka mukaan keskilinjakorotuksella toteutetut rakenteet voivat olla alttiita pitkittäiselle halkeilulle, mikä lisää rakenteen äkillisen pettämisen riskiä.

Yhtiön vastineessa esitetään, että rikastushiekka-altaan pato on louherakenteinen vyöhykepato, jossa hyödynnetään moreenia tiivisterakenteena ja jonka toiminta perustuu suotautumisen hallintaan sekä vesienhallintaratkaisuihin. Vastineessa ei kuitenkaan esitetä, miten rakenteiden toimivuus ja pitkäaikainen kestävyys varmistetaan.

Olemme jo valituksessa tuoneet esille, että keskilinjakorotus lisää rakenteellista riskiä, koska kuormitus kohdistuu osittain jo olemassa olevan rikastushiekan varaan. Tämä kasvattaa pystysuuntaisia jännityksiä ja voi heikentää rakenteen kantavuutta erityisesti tilanteissa, joissa aiemmat korotukset tai rakenteet ovat epähomogeenisia. Mikäli rikastushiekka sisältää runsaasti vettä tai siinä esiintyy löyhiä kerroksia tai taskuja, lisäkuormitus voi johtaa materiaalin lujuuden heikkenemiseen ja nesteytymiseen. Tästä syystä vesienhallinta on korotustavassa keskeisessä asemassa, koska veden kertyminen rakenteeseen tai sen alaosiin lisää huokospaineita ja siten sortumariskiä.

Vaikka vastineissa esitetään, että padon korotustavan muuttaminen keskilinjakorotukseksi parantaa turvallisuutta, ilmeisesti verrattuna ylävirtaan korottamiseen, tätä arviota ei ole suhteutettu vaihtoehtoon, jossa padon korottamisesta luovuttaisiin kokonaan ja siirryttäisiin rakenteen hallittuun kaivannaisjäteasetuksen mukaiseen sulkemiseen parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla. Tällainen vertailu on kuitenkin olennainen arvioitaessa ratkaisun hyväksyttävyyttä ympäristönsuojelulainsäädännön näkökulmasta. Vastineissa ei näin ollen osoiteta, että esitetty ratkaisu olisi kokonaisuutena turvallisin tai että se täyttäisi parhaalla mahdollisella tavalla ympäristöriskien ehkäisemistä koskevat vaatimukset.

3.3 Pölyämisen lisääntymisen riski

LVV:n valvontaviranomainen on esittänyt lausunnossaan (s. 2), että “Korotustavan muutoksesta johtuen pölyävän ranta-alueen pituus voi hieman kasvaa, koska pyrkimys on pitää vapaa vesi kauempana padosta. Muutos on kuitenkin kaivoksen kokonaispölypäästöjen kannalta varsin vähäinen”. Tässä ei kuitenkaan huomioida, että pölyävä alue sijaitsee merkittävän korkealla, ja voi siten osaltaan vaikuttaa pölyn kulkeutumista lisäten.

3.4 Lupaharkinnan riittävyys ja selvitysten puutteet

Vastineissa esitetään yleisluonteinen väite siitä, että käytettävissä on ollut riittävät selvitykset eikä valituksessa ole esitetty uusia seikkoja. Vastineissa ei kuitenkaan yksilöidä, millä perusteella valituksessa esitetyt puutteet, kuten keskeneräiset tekniset ratkaisut, pitkäaikaisvaikutusten riittämätön huomioiminen, ja rakenteelliset riskit eivät olisi merkityksellisiä lupaharkinnan kannalta. Ympäristönsuojelulain mukainen varovaisuusperiaate (YSL 20§) edellyttää, että epävarmuustilanteissa haitallisten vaikutusten mahdollisuus otetaan huomioon lupaharkinnassa.

4 Vastineiden keskeiset puutteet

4.1 Pitkäaikaisvaikutukset ja toiminnan päättymisen jälkeinen tila

Yhtiö siirtää vastineessaan keskeisiä kysymyksiä lisätutkimuksiin ja myöhempään suunnitteluun. Tämä koskee erityisesti sulkemisratkaisuja ja haitta-aineiden kulkeutumisen estämistä pitkällä aikavälillä. Tällainen menettely jättää avoimeksi sen, täyttyvätkö ympäristönsuojelulain mukaiset edellytykset toiminnan hyväksyttävyydelle. Ympäristönsuojelulain mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa (YSL 49 §). Koska rakenteellisen muutoksen pitkäaikaisvaikutuksia ei ole ratkaistu lupavaiheessa, ei tätä edellytystä voida arvioida riittävällä varmuudella.

4.2 Kaivannaisjäteasetuksen vastaisuus

Toistamme valituksessa esitetyn väitteen siitä, että ratkaisu on kaivannaisjätteitä koskevan sääntelyn vastainen.

Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä (190/2013) 7 § edellyttää, että jätealueen rakenteet ja käyttö suunnitellaan siten, että ympäristön pilaantuminen estetään ja riskit minimoidaan.

Saman asetuksen 8 § edellyttää, että jätealueen suunnittelussa otetaan huomioon pitkäaikainen turvallisuus ja ympäristövaikutukset.

Koska keskeiset tekniset ratkaisut ovat olleet epävarmoja ja vaikutusten hallinta perustuu aktiivisiin toimenpiteisiin ilman varmuutta niiden jatkuvuudesta, ei ole osoitettu, että edellä mainitut vaatimukset täyttyvät.

Lupa on ilmeisellä tavalla palasteltu kaivannaisjätedirektiviin kiertämiseksi. Esimerkiksi Terrafamen lupakäsittelyissä tämän vuoksi jätealueidenkin luvat ovat määräaikaisia, ja KHO on rajoittanut niitä. 

5 Johtopäätökset

Vastineet eivät kumoa valituksessa esitettyjä keskeisiä väitteitä. Katsomme yhä, että esitetty rakennustavan muutos perustuu keskeneräisiin tai epävarmoihin teknisiin ratkaisuihin, eikä keskeisiä riskejä ei ole arvioitu kattavasti. Näin ollen valituksessa esitetyt vaatimukset ovat yhä voimassa.

VAKUUDEKSI

17.4.2026

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Rajat Lapin kaivoksille ry

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry