Suhangon kaivoksen purkuputken vastaselitysasia (kaivosluvan apualue)

30.6.2026 POHJOIS-SUOMEN HALLINTO-OIKEUDELLE

Vastaselitys valitusasiassa Suhangon kaivoksen apualuetta koskien

Dnro 350/2025 / Vastaselityspyyntö 8.5.2026 350/03.04.04.04.33/2025

VASTASELITYS

Tausta

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on esittänyt Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:lle (myöhemmin SLL Lappi) pyynnön antaa vastaselityksen hallinto-oikeudelle annettujen vastineiden johdosta asiassa, joka koskee Tukesin kaivoslupapäätöstä 30.12.2024 KaivNro 5426 KL2023:0001 Tukes 2843/10.03.00/2023.

Vastaselityspyynnössä mainitut hallinto-oikeudelle osoitetut vastineet ja lausunto eivät anna aihetta muuttaa vaatimuksiamme, niiden perusteita tai perusteluja, joihin edelleen viittaamme niitä enää laajemmin toistamatta. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry toteaa, että luvanhaltija (Suhanko Arctic Platinum Oy, myöhemmin Yhtiö) on vastineessaan esittänyt virheellisiä väittämiä. SLL Lappi erittelee näitä alla tarkemmin.

1. Valitusoikeudesta (Yhtiön vastine 2.6.1.)

Kaivoslain mukainen yhdistyksen valitusoikeus edellyttää vakiintuneesti kolmen edellytyksen täyttymistä: yhdistyksen tulee olla rekisteröity, sen tarkoituksen tulee liittyä esimerkiksi ympäristön- tai luonnonsuojeluun, ja toiminnan sekä ympäristövaikutusten tulee kohdistua yhdistyksen sääntöjen mukaiseen toiminta-alueeseen. Kaivoslain 165 §:n sanamuotoa on tältä osin tulkittu yhdenmukaisesti myös oikeuskäytännössä.

Yhtiön lausunnossa esitetty väite siitä, että liittovaltuuston erillisen päätöksen puuttuminen itsessään poistaisi yhdistyksen valitusoikeuden, on virheellinen. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin säännöt on toimitettu hallinto-oikeudelle, ja niistä ilmenee yhdistyksen toiminta Lapin alueella Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirinä. Pelkästään liittovaltuuston erillisen alueellisen rajauspäätöksen puuttuminen ei ole oikeudellisesti riittävä peruste valitusoikeuden tutkimatta jättämiselle. 

Hallinto-oikeudella on lisäksi velvollisuus huolehtia asian riittävästä selvittämisestä. Mikäli valitusoikeuden edellytykset jäävät epäselviksi, tavanomainen prosessuaalinen menettely on pyytää asiassa täydennystä. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain mukaan hallinto-oikeus voi jättää valituksen tutkimatta vain, mikäli se jää puutteelliseksi sen jälkeen, kun valittajalle on varattu tilaisuus sen täydentämiseen. 

2. Täytäntöönpanosta ja ympäristövaikutuksista (Yhtiön vastine 2.6.2., 2.6.3.)

Yhtiö on tuonut esille KaivosL 169 §, kuitenkin täytäntöönpano tekisi muutoksenhaun asiassa hyödyttömäksi.  Yhtiö tuo perusteluinaan esille hankkeen mittavan kokoluokan kansallisella tasolla, taloudelliset vahingot sekä yleisen edun mukaisina ulottuvuuksina “myönteiset vaikutukset alueen työllisyyteen, yritystoiminnalle ja koko maakunnan verotuloihin”. Kuitenkin yleisen edun piirissä ovat myös vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen sekä muut ympäristövaikutukset, joihin olemme valituksessamme viitanneet. 

Jaamme Yhtiön näkemyksen siitä, että hankkeen kokoluokka olisi mittava myös kansallisella tasolla ja sen ympäristöhaitat on siksi punnittava tarkasti kaikissa luvituksen vaiheissa. Esitys, että purkuputkilinjauksen luontoarvot olisi jo selvitetty YVA-menettelyn yhteydessä ei poista kaivosluvan velvoitetta tarkastella näitä yleisen edun piiriin kuuluvia asioita (KaivosL 52 §), eikä purkuputkea koskien ole myöskään tehty erillistä päätöstä yleisistä ja yksityisistä eduista. 

YVA-selostuksen perustellussa päätelmässä myös yhteysviranomainen on tuonut esille tarpeen tarkentaa hankkeen vesistövaikutuksia:

“Yhteysviranomaisen näkemyksen mukaan olisi ollut toivottavaa, että  YVA-selostuksessa olisi tarkemmin esitetty kaivosteollisuuden merkitystä Kemijoen kuormitukseen ja vedenlaatuun tarkastelussa olevalla Kemijoen osalla.” (s. 22, Liite 1. Perusteltu päätelmä YVA-selostuksesta LAPELY/861/2021)

Yhteysviranomainen jatkaa:

“Yhteysviranomaisen näkemyksen mukaan hankkeen jatkosuunnittelun yhteydessä putken alittavien pienvesien kartoituksiin tulee sisällyttää riittävät kalastoselvitykset sekä hydrologismorfologinen tarkastelu.” (s. 23)

Yhteysviranomainen on myös todennut arviointiselostuksessa useita muita huomioita vesistöpäästöjen epävarmuuksista ja jatkoselvitystarpeita, joista osan suhteen on täsmennetty selvityksiä tarkennettavan ympäristölupavaiheessa, osassa puhutaan vain yleisesti “jatkosuunnittelusta”, jonka voidaan tulkita tarkoittavan myös muuta luvitusta. Koska kaivosluvan myöntäminen on tapahtunut ennen ympäristölupaa, olisi nähdäksemme ympäristövaikutuksia tullut arvioida kaivosluvan yhteydessä laajemmin kuin vain YVA:n viitaten, sillä purkuputken tarkoitus on päästöjen johtaminen, eikä sen rakentamiselle ole perustetta, jos sitä ei voida ottaa käyttöön. Viitaten HE 273/2009 vp (hallituksen esitys Eduskunnalle kaivoslaiksi) nojalla kaivoslain 48 §:n 2 momentista, tällainen yleisen arvioinnin kohde olisi ollut yhteysviranomaisen mainitsema kaivosteollisuuden merkitys Kemijoen kuormitukseen ja vedenlaatuun tarkastelussa olevalla Kemijoen osalta.

Tukes on päätöksessään (s. 35) tuonut esille, että päästöjen rajoittaminen perustuu arvioihin vesistön (Kemijoki) tilasta ja hyväksyttävästä kuormituksesta, jatkaen:

“Purkuputken keskimääräisen virtaaman suhde Kemijoen keskimääräiseen virtaamaan on 1:4600. Lisäksi purkupiste tulee sijaitsemaan joen uoman syvimmässä kohdassa, ei rannalla ja vastaanottava vesimassa on suuri suhteessa purkuputkesta purettavan veden määrään.”

Tässä ei kuitenkaan ole tunnistettu Kemijokea säänneltynä jokena, jonka minimivirtaama alivirtaamatilanteessa poikkeaa merkittävästi keskimääräisestä virtaamasta, ja joka erityisesti vaikuttaa vesistöpäästöjen haitallisuuteen vesiympäristössä ja vesieliöstölle. Riski kertautuu usean kaivoksen kuormittaessa samaa vesistöä. Keskimääräinen haitta-ainepitoisuus ei poista mahdollisuutta siitä, että alivirtaaman aikaan haitta-ainepitoisuus voi olla vesieliöstölle toksinen.

Yhtiön vastineen 197.-198. kohtien osalta SLL Lappi tuo esille, että kyseinen ympäristölupapäätös ei ole lainvoimainen, vaan valituksenalainen (Liite 2. SLL Lapin valitus koskien Suhangon ympäristölupapäätöstä PSAVI 83/2025). Lisäksi ympäristölupapäätös on tehty yli vuosi tämän kaivosluvan myöntämisen jälkeen, eikä sillä siten voida perustella takautuvasti tätä päätöstä. 

Yhtiön vastineen 201. osalta SLL Lappi toteaa, että kaivosluvan myöntämisen esteitä KaivosL 48§ mukaan ovat 2 momentin mukaisesti huomattavat vahingolliset ympäristövaikutukset joita ei voida lupamääräyksin poistaa. SLL Lappi on valittanut ympäristölupapäätöksestä PSAVI 83/2025, koska päätös aiheuttaisi merkittävää haittaa alueen vesistöille ja alueen luonnolle. 

Lisäksi KaivosL 52§ 3 momentin mukaan tulee kaivosluvassa antaa yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset mm. kaivostoiminnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai rajoittamiseksi sekä kaivosalueen toimintojen sijoittelusta ottaen huomioon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja muut ympäristövaikutukset, sekä toimenpiteistä, joilla estetään huomattavien vahingollisten ympäristövaikutusten aiheutumista.  SLL Lappi katsoo, että nämä seikat eivät Tukesin päätöksessä ole riittävässä määrin täyttyneet, sillä päätöstä on perusteltu vain ympäristövaikutusten arvioinnilla ja siihen liittyvillä puutteellisilla luontoselvityksillä, kuten olemme tuoneet jo esille itse valituksessa. Apualueen kaivoslupaa on edeltänyt päätös yleisistä ja yksityisistä eduista (Tukes 15.2.2023, 9079/10.03.06/2021), mutta purkuputken osalta näitä etuja ei ole käsitelty, jolloin ne olisi tullut käsitellä tämän kaivosluvan päätöksessä tarvittavilta osin.

Purkuputkella päästöjen johtaminen Kemijokeen olisi tullut arvioida suhteessa yleiseen ja yksityiseen etuun myös viitaten kaivoslain 19 § 3 momenttiin, jonka mukaan kaivoksen apualueen sijainti on suunniteltava siten, että niistä ei aiheudu kaivostoiminnan kokonaiskustannukset huomioon ottaen kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta. Päästöjen johtaminen Kemijokeen on Yhtiölle taloudellisesti edullisin vaihtoehto, mutta yleisen edun kannalta tulisi arvioida, kuinka merkittävää ympäristöhaittaa se aiheuttaa Kemijoen säännellylle vesistölle, sekä mitä tämä tarkoittaa kaivostoiminnan yhteisvaikutuksena Kemijoen vesistössä. Tukesin olisi tullut päätöksessään osoittaa riittävällä tarkkuudella, miksi juuri tämä apualuelinjaus oli välttämätön ja miksi alueelle suunniteltujen toimintojen sijoittamista ei voitu muutoin järjestää tyydyttävästi ja kohtuullisin kustannuksin. 

Yhtiö on viitannut KHO:2023:98 ennakkoratkaisuun, tarkoittaen todennäköisesti kuitenkin ennakkoratkaisua KHO:2023:97, ja esittänyt siihen nojautuen, että purkuputken rakentamisessa olisi kyse hyväksytystä käytännöstä. Kuitenkin kyseisessä ratkaisussa (KHO:2023:98) on tuotu esille, että Kittilän tapauksessa “[l]ähtökohtaisesti on myös selvää, että olemassa olevan toiminnan osalta vaihtoehtoisia käsittely- ja sijoitusratkaisuja ei ole käytännössä löydettävissä samalla tavoin kuin silloin, kun kysymys on kokonaan uudesta toiminnasta”. 

Sen sijaan KHO:2023:97 Kittilän purkuputkea koskien ei ole kaivoslain mukaista apualuetta koskeva ratkaisu. Ratkaisun sovellettavissa oikeusohjeissa käsiteltiin ympäristönsuojelulakia, ympäristönsuojeluasetusta, kaivannaisjätesääntelyä ja vesilakia, ja oliko ympäristö- ja vesitalouslupa voitu saattaa voimaan muutettuna ja määräaikaisena. Kittilän purkuputken rakentaminen ei tee asiasta vakiintunutta käytäntöä, sillä vakiintuneisuutta tulisi osoittaa joko useammilla samansuuntaisilla ratkaisuilla, tai ennakkopäätöksellä, joka käsittelee nimenomaisesti apualueen kysymystä. Kittilän ratkaisu annettiin myös määräaikaisena ja lisäselvityksiin sidottuna, joten sitä ei voida tulkita yleiseksi hyväksynnäksi purkuputkiratkaisuille vakiintuneena käytäntönä. Päinvastoin KHO:2023:97 korostaa purkupaikan, päästöjen pitkäaikaisvaikutusten, vaihtoehtojen ja lupakokonaisuuden riittävän laajan tarkastelun merkitystä. Huomionarvoista Kittilää ja Suhankoa vertaillessa on mittakaava: Suhangon osalta luvitetaan 54 kilometrin mittaista purkuputkea, josta 45 km sijoittuu kaivoksen ulkopuoliselle useamman kunnan alueelle, siinä missä Kittilässä purkuputken pituus oli noin 20 kilometriä.

VAKUUDEKSI

30.6.2026

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI RY

Liitteet

Liite 1. Lapin ELY-keskus. Yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä YVA-selostuksesta LAPELY/861/2021.

Liite 2. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin valitus koskien Suhangon ympäristölupapäätöstä PSAVI 83/2025