Muistutus Kevitsan kaivoksen sivukivialueen peittorakennetta koskien

11.11.2026

Muistutus asiassa Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 79/2014/1 muuttaminen koskien sivukivialueen vaihtoehtoista peittorakennetta ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta, Sodankylä

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää seuraavan muistutuksen.

Boliden Kevitsa Mining Oy hakee lupaa käyttää sivukivialueen sulkemisessa bentoniittimattoon perustuvaa geosynteettistä peittorakennetta nykyisen ympäristöluvan mukaisen moreenipeittorakenteen rinnalla. Hakemuksessa esitetty bentoniittimattorakenne voi vähentää veden ja hapen kulkeutumista sivukiveen verrattuna nykyiseen moreenirakenteeseen, ja on siten ehdoton parannus pelkkään moreenirakenteeseen verrattuna. Bentoniittimaton pienempi vedenläpäisevyys ei kuitenkaan yksin ratkaise peittorakenteen soveltuvuutta sivukivialueen pitkäaikaiseen sulkemiseen. Peittorakenteen on säilytettävä tiiveytensä ja mekaaninen vakavuutensa myös luiskissa sekä kestettävä veden kertymistä, eroosiota, painumia ja ilmasto-olosuhteiden vaihtelua. Peittorakenteen kasvittamisn osalta vakuuksissa tulisi huomioida, että syväjuuristen kasvien torjumiseksi alue olisi käytännössä todella pitkän ajanjakson ympäristönhoidollisten toimenpiteiden piirissä, ja hoitotoimenpiteiden tarve ulottuisi todennäköisesti ajalle, jolloin kaivosyhtiön jälkihoitovastuu alueesta on jo päättynyt.

Lapin piiri toteaa, että pintakerroksen tarkoituksena on puskuroida sadanta siten, että se purkautuu tasaisesti salaojakerrokseen ja säilyttää myös kosteuden pintakasvillisuudelle. Pintakerroksen tulee imeä sadanta ja estää lammikoitumisen sekä pintavalunnan syntyminen. Mikäli pintakerros on liian tiivis, se kyllästyy vedellä ja sadantaa muuttuu pintavalunnaksi. Pintakerros tulee rakentaa liettymättömistä maa-aineksista. Liettyminen aiheuttaa maa-aineksen lujuuden menetyksen ja luiskissa sen sortumisen. Jos maa-aines liettyy ja menettää lujuutensa, lujiteverkosta ei ole todennäköisesti apua.

Mikäli rakenteesta puuttuu salaojakerros, eikä vedellä ole hallittua poistumisreittiä, muuttuu sadanta pintavalunnaksi. Rankkasade aiheuttaa hehtaarille useamman sadan kuution pintavalunnan, joka viimeistään luiskissa aiheuttaa massiivista eroosiota. Rakenteilla on siis estettävä pintavalunta luiskissa. Tästä syystä on tärkeää, että rakenteet on suunniteltu huomioimaan äärevät olosuhteet ja kestämään myös pitkällä aikavälillä.

Hakemusasiakirjoista ilmenee useita puutteita liittyen pintarakenteen stabiliteettiin ja toimivuuteen. Nämä epävarmuudet tulee ratkaista ennen vaihtoehtoisen peittorakenteen hyväksymistä asettamalla ympäristölupaan riittävät velvoittavat määräykset.

Lapin piiri moittii, että asiakirjojen henkilötietojen salaaminen estää arvioimasta vaativien taitorakenteiden suunnitteluun osallistuneiden tahojen riittävää koulutusta ja osaamista.

Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta

Lapin piiri vastustaa hakijan vaatimusta aloittaa vaihtoehtoisen bentoniittimattorakenteen toteuttaminen muutoksenhausta huolimatta. Hakemuksen stabiliteettilaskelmat vaikuttavat virheellisiltä, ja rakenteen pitkäaikaiseen stabiliteettiin, kuivatukseen ja eroosionkestävyyteen liittyy merkittäviä riskejä ja epävarmuuksia. Laajamittaisesti toteutetun peittorakenteen mahdollisten vaurioiden korjaaminen olisi teknisesti haastavaa. Toteutettavalta rakenteelta edellytetään todella pitkän aikavälin ympäristöturvallisuutta. Näissä olosuhteissa muutoksenhaku voisi menettää tosiasiallisen merkityksensä, mikäli rakenne toteutetaan ennen lupapäätöksen lainvoimaisuutta. Tämän vuoksi toiminnan aloittamislupaa ei tule myöntää.

Lupamääräys 73 on valituksenalainen

Hakemuksessa esitetään täydennettäväksi lupamääräystä 73, jota on käsitelty myös päätöksessä 95/2025, jonka valitusprosessi on yhä kesken. Esitimme valituksessamme lupamääräyksen 73 osalta, että sitä ensisijaisesti ei tule ensisijaisesti hyväksyä, sillä lupamääräyksessä käsiteltyjen pintarakenteiden osalta on jätetty KHO:lle valituslupahakemus ja valitus 16.7.2025 VHaO päätöksestä 737_2025 PSAVI ympäristölupapäätöksiä 80/2023 ja 123/2023 koskien. Esitimme toissijaisesti, että jos lupamääräys tästä huolimatta hyväksytään, esitämme muutoksina:

73. Luvan saajan on aloitettava jätealueiden sulkeminen tuotantotoiminnan aikana sitä mukaa kuin alueet saavuttavat lopullisen kokonsa ja muotonsa ja jatkettava sitä täyttötoiminnan edetessä. Sulkemistyön yhteydessä sivukiven läjitysalueille on tehtävä tiivis pintarakenne, joka estää (oli: vähentää) sadeveden ja hapen kulkeutumista läjitysalueiden sisälle.
    Muotoilun ja kiilatun sivukiven jätealueen päälle on tehtävä vähintään 0,3 metriä paksu moreenista muodostuva tiivistyskerros. Tiivismoreenikerroksen vedenläpäisevyys saa olla enintään 1×10-9 m/s (Oli: 1×10-8 m/s). Vedenläpäisevyys tulee testata kenttälaboratoriotestein riittävälle näytemäärälle käytettävän moreenin laadun varmistamiseksi.

Tiivismoreenikerroksen päälle on tehtävä vähintään 1,5 metriä paksu routasuojaus tiivistämättömästä moreenista ja viiden cm:n vahvuinen orgaaninen kerros, joka on laadultaan sellainen, että se mahdollistaa alueen kasvittamisen.

Tiivismoreenikerroksessa käytettävän moreenin maksimiraekoko saa olla 50 mm (oli: 200 mm) ja tiivistämättömässä moreenikerroksessa 100 mm (oli: 500 mm). Tiivismoreenin seulonta ja isojen kivien poisto tiivistämättömästä moreenikerroksesta on tehtävä ennen rakennusalueelle levittämistä.

Luvan saajan on esitettävä sivukivialueen sulkemisrakenteesta yksityiskohtaiset rakentamis- ja laadunvalvontasuunnitelmat aikatauluineen Lapin ELY-keskukselle (poistettu tekstiä) hyvissä ajoin ennen sulkemisen aloittamista. Suunnitelma on toimitettava tiedoksi myös Turvallisuus- ja kemikaaliviranomaiselle (Tukes). Suunnitelmissa on otettava muun ohessa huomioon moreenipintarakenteen koetoiminnoissa havaitut asiat.

Vähärikkisen rikastushiekan jätealueen (rikastushiekka-allas A) päälle on tehtävä vähintään 0,5 (oli: 0,3) metriä paksu moreenista muodostuva tiivistyskerros, jonka päälle on asennettava kasvittumisen mahdollistava 50 mm:n kasvukerros. Rikastushiekka-altaan pohjoisen patoalueen päälle on tehtävä heikosti vettä läpäisevä pintarakenne, joka muodostuu kiilatun louhepinnan päälle asennetusta 100 mm:n tasauskerroksesta, geosynteettisestä tiivisteestä (bentoniittimatto), 300 mm:n kuivatuskerroksesta ja 1 200 mm:n moreenisesta routasuojauskerroksesta.
Runsasrikkisen rikastushiekan jätealueen (rikastushiekka-allas B) päälle on tehtävä pintarakenne, joka muodostuu alhaalta ylöspäin seuraavista rakennekerroksista

• Tasattu ja tiivistetty jäte
  Bentoniittimatto (5 kg/m2 bentoniittia 0% w)
  LLDPE kalvo 1,5 mm (kestettävä painumia)
  Suojageotekstiili 1200 g/m2
  Salaojamatto tai rakennettu salaojakerros
  Routasuojakerros 1200 mm min
• (oli: – Suojageotekstiili 1 200 g/m2
  keinotekoinen eriste, HDPE-kalvo vähintään 1,5 mm
  Suojageotekstiili 1 200 g/m2
  HDPE-kalvon suojakerros, seulottu moreeni 300 mm
  Routasuojauskerros moreeni 1 200 mm)

Peittorakenne eri sadantaolosuhteissa

Hakemuksen liitteessä 11 esitetyissä stabiliteettilaskelmissa on tarkasteltu bentoniittimattorakenteen vakavuutta erilaisissa sadantaolosuhteissa. Laskelmissa käytetään 500 mm moreenikerrosta ja Fortract T200 -lujiteverkkoa, jonka oletetaan olevan riittävällä tavalla ankkuroitu luiskien välitasanteille.
Laskelmissa stabiliteetin kokonaisvarmuuskertoimen tavoitteeksi on asetettu yli 1,5. Kuivassa tilanteessa varmuuskerroin on 1,521 ja 120 mm kolmen vuorokauden sadannalla 1,501. Voimakkaammalla 240 mm sadannalla varmuuskerroin laskee arvoon 1,481 eli alle asetetun tavoitetason. Neljän kuivatuskerroksen lisääminen luiskien välitasanteille nostaa varmuuskertoimen arvoon 1,518. Tulokset osoittavat, että rakenteen laskennallinen varmuusmarginaali jää pieneksi myös kuivatuskerrosten lisäämisen jälkeen.
Laskelmien lähtöoletuksiin liittyy lisäksi merkittäviä epävarmuuksia. Infiltraatiotarkasteluissa luiskan oletetaan olevan aluksi täysin kuiva. Tiivistämättömän suojamoreenikerroksen vedenläpäisevyytenä käytetään arvoa 2,0 × 10⁻⁹ m/s. Lupamääräyksessä 73 tiivismoreenin vedenläpäisevyydelle asetettu laatuvaatimus on 10⁻⁸ m/s. Stabiliteettilaskelman vedenläpäisevyysarvon esitetään perustuvan alueen moreenirakentamisessa käytetyn moreenin vedenläpäisevyysmittauksiin, mutta mittausten tilastollista edustavuutta ja mitatun moreenin soveltuvuutta tiivistämättömän moreenin vedenläpäisevyyteen mallinnukseen ei ole mahdollista tarkastella annettujen materiaalien pohjalta. Esitys, että tiivistämättömän suojamoreenikerroksen vedenläpäisevyys olisi pienempi kuin lupamääräyksessä tiivismoreenille asetettu vähimmäisarvo, asettaa stabiliteettilaskelman lähtöarvot kyseenalaiseksi.

Peittorakenteen liukumisstabiliteetti

Lapin piiri vaatii, että vaihtoehtoisen peittorakenteen luiskaverhouksen liukumisstabiliteetti (veneer stability) osoitetaan kaikilla olennaisilla materiaalirajapinnoilla käyttäen rakentamisessa käytettävien materiaalien todennettuja ominaisuuksia. Tarkastelussa tulee huomioida myös rakenteen kostea alkutilanne, huokosvedenpaineen nousu sekä moreenin vedenläpäisevyyden vaihtelu.

Lupamääräyksissä tulee määritellä bentoniittimattorakenteen stabiliteettia koskevat vähimmäisvaatimukset sekä edellyttää niiden täyttymistä kaikissa olennaisissa mitoitustilanteissa. Myös lujiteverkon ja bentoniittimaton ankkuroinnin riittävyys tulee varmistaa.

Laskelmissa ei myöskään ole huomioitu mahdollisia asennusvirheitä ja niistä aiheutuvaa epävarmuutta. Hakija on ehdottanut lupamääräykseen 73a sisällytettäväksi, että pintarakenteen rakenteellinen vakavuus varmistetaan tarvittavin kuivatuskerroksin, määrittelemättä kuitenkaan tarkemmin mitä kuivatuskerroksella tarkoitetaan. Kuivattumista edistäviä kuivatuskerroksia rakennettaisiin hakijan suunnitelman mukaan ainoastaan joka toiselle tasanteelle suurten rankkasateiden varalle. Hakijan mukaan kuivatuskerrosten tarkempi mitoitus tehtäisiin myöhemmin yksityiskohtaisen toteutussuunnittelun yhteydessä. Hakijan omien stabiliteettilaskelmien mukaan tarkasteltu rakenne ei voimakkaimmassa sadantatilanteessa täytä käytettyä varmuuskertoimen tavoitetta ilman kuivatuskerroksia.

Kuivatuskerroksista on tuotu esiin esimerkkejä liitteessä 10, jossa useiden kaatopaikkojen todetaan käyttävän salaojamattoa. Kuitenkaan tällaista rakennetta ei esitetä kuivatuskerrokseksi. Ainoa kohta, josta selviää, mitä mahdollisesti hakija esittää kuivatuskerrokseksi rakenteelle, jolle nyt haetaan lupaa, selviää Liitteen 12 kuvasta.

Detaljista ilmenee, että kuivatuskerroksen materiaaliksi esitetään kalliomursketta 0/16–32 mm ja kerrospaksuudeksi 300 mm. Tasanteelle sen alle esitetään huoltotietä, jossa kasvukerrosta ei ole lainkaan, ja käytössä on sama kalliomurskekoko sekä “vesien purkupainanne”. Hakija ei ole esittänyt, miten tämä kuivatuskerros käytännössä voisi toimia.

Lisäksi liitteessä 10 todetaan, että bentoniittimattorakenne on suunniteltu ilman varsinaista pintarakenteen kuivatuskerrosta bentoniittimaton kuivumisen välttämiseksi. Toisaalta hakemuksen stabiliteettitarkastelussa on tunnistettu kuivatuksen tarve voimakkaiden sadetapahtumien aikana. Myös Lupa- ja valvontavirasto on kiinnittänyt tähän ristiriitaan huomiota 1.7.2026 päivätyssä täydennyspyynnössään. Kuivatusrakenteiden suunnittelussa on siten hakijan mukaan sovitettava yhteen bentoniittimaton riittävä kosteuden säilyminen ja sen yläpuolisen moreenikerroksen kuivatus.

Lapin piiri huomauttaa, että salaojakerroksen puuttumisen perustelu bentoniittimaton kuivumisen estämisellä johtaa toimimattomaan rakenteeseen. Bentoniittimaton kuivuminen Pohjois-Suomen olosuhteissa on epätodennäköistä, mutta jos tämä katsotaan riskiksi, niin on mahdollista käyttää muovipinnoitetttua bentoniittimattoa.
Lapin piiri vaatii, että lupamääräyksessä asetetaan kuivatusrakenteille sellaiset toiminnalliset vähimmäisvaatimukset, joilla varmistetaan rakenteen stabiliteetti myös voimakkaiden sadanta- ja sulamistapahtumien aikana. Hakijan tulee osoittaa, miten kuivatus toimii tilanteissa, joissa moreenikerrokseen kertyy vettä ja huokosvedenpaine kasvaa.

Kuivatusratkaisujen yksityiskohtainen toteutus voidaan täsmentää rakentamissuunnitelmissa, mutta niiden toiminnallinen riittävyys tulee osoittaa lupaharkinnassa.
Okanen 31.7.2026 päivätyssä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan vastaavia geosynteettisiä peittorakenteita. Katsauksessa kuvataan mm. Summitin sivukivialueella havaittuja ongelmia, joissa kuivatuskerroksen puuttumiseen liittyi kohonneita huokosvedenpaineita, eroosiota ja eristerakenteen paikallista paljastumista. Vertailukohteen olosuhteet ja käytetty eristemateriaali poikkeavat Kevitsasta, mutta havainnot osoittavat kuivatuksen merkityksen rakenteen toimivuudelle.
Kevitsan bentoniittimattopilotin loppuraportin liiteaineistossa on lisäksi esitetty tekninen tarkastelu, jonka mukaan 1:2,3-kaltevuudella rakenteen riittävä stabiliteetti edellyttää kuivatuksen varmistamista tarkastellussa rakenneratkaisussa. Samassa aineistossa esitetään vaihtoehdoksi luiskan loiventamista kaltevuuteen 1:3, jolloin tarkastellun rakenteen stabiliteetti arvioidaan riittäväksi myös täysin vedellä kyllästyneessä tilanteessa ilman erillistä kuivatuskerrosta. Lapin piiri huomauttaa, että luiskien rakentaminen jyrkemmiksi kuin 1:3 on stabiliteetin lisäksi työteknillinen ongelma ja myös työturvallisuusongelma. Telakoneiden maksiminousukyky luiskissa on noin 1:3 ja tätä jyrkemmissä luiskissa joudutaan käyttämään erikoiskoneita, mikä on hidasta ja kallista.

Lapin piiri vaatii, että hakija selvittää kuivatuskerroksen tarpeen koko luiskaverhouksen alueella, ei ainoastaan välitasanteilla. Selvityksessä tulee osoittaa, miten bentoniittimaton yläpuolelle kertyvä vesi poistuu ja miten huokosvedenpaineen nousu estetään myös pitkäkestoisissa sadanta- ja sulamistilanteissa. Hakijan tulee vertailla kuivatuskerroksella varustettua rakennetta, esitettyä nykyistä kuivatusratkaisua sekä loivempaa luiskakaltevuutta. Vertailun tulee sisältää laskennallinen arvio kunkin vaihtoehdon stabiliteetista ja vedenhallinnasta. Mikäli kuivatuskerrosta esitetään vain osaan luiskan pituudesta, hakijan tulee osoittaa, että tasanteille sijoitettavat kuivatusrakenteet pystyvät poistamaan veden riittävän tehokkaasti kaikissa mitoittavissa tilanteissa.

Suojamoreenikerroksen rakenne ja eroosionkestävyys

Hakemuksen mukaisessa bentoniittimattorakenteessa tiivistyskerroksen päälle sijoitetaan 500 mm tiivistämätön suojamoreenikerros. Hakija esittää sovellettavaksi lupamääräyksessä 73 jo annettuja moreenin maksimiraekokoa ja suurten kivien poistamista koskevia määräyksiä. Hakemuksen lupamääräysehdotuksessa 73a ei yksilöidä seulotun moreenin osuutta. Hakijan bentoniittimattopilotin koerakenne toteutettiin kokonaan seulotusta moreenista. Sen rakeisuudelle asetettiin erilliset vaatimukset, joiden mukaan vähintään 85 prosenttia materiaalista läpäisee 40 mm seulan, vähintään 75 prosenttia 25 mm seulan ja vähintään 50 prosenttia 2 mm seulan. Materiaalissa sallittiin myös yksittäisiä 25–64 mm kiviä.
Hakemuksen liitteessä 10 esitetään bentoniittimattovalmistajan rakeisuutta koskevia suosituksia, joiden mukaan moreenin soveltuvuus bentoniittimaton suojakerrokseksi riippuu materiaalin rakeisuusjakaumasta:
“Bentoniittimattovalmistaja (CETCO) sallii moreenin käytön peitekerroksena, jos siinä on vain yksittäisiä kiviä 25 – 40 mm ja jos seuraava vaatimus täyttyy: Raekoko 0 – 25 mm, seulan läpäisy ≥ 75 %” (s. 39, liite 10).

Vuoden 2025 valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksessä 73 käytettävän moreenin maksimiraekoko saa olla tiivistämättömässä moreenikerroksessa 500 mm, ja tätä isommat kivet tulisi poistaa moreenikerroksesta ennen rakennusalueelle levittämistä.

Hakija on siis hakemassa lupaa bentoniittimattopilotin tietojen perusteella, jonka mukaisia rakennustapoja se ei kuitenkaan ole aikeissa noudattaa. Hakijan esittäessä suunniteltua rakennetta, joka poikkeaa pilottikokeessa käytetystä, olisi hakijan tullut selvittää ja esittää muutoksen vaikutukset rakenteen toimivuuteen.

Lapin piiri katsoo, että uuden bentoniittimattorakenteen päälle tuleville kerroksille on tarpeen määritellä riittävät ja selkeät materiaalivaatimukset. Suojamoreenin rakeisuus vaikuttaa rakenteen tiiviyteen ja liettymisominaisuuksiin sekä eroosioherkkyyteen. Pintakerroksessa moreenin yläpään raekoolla ei ole merkitystä isoja kiviä lukuun ottamatta muuten kuin se, että bentoniittimattoon ei saa kohdistaa pistemäisiä kuormituksia. Bentoniittimaton suojana tulee olla salaojakerros. Moreenin käyttökelpoisuuden kannalta on olennaista sen hienon pään raekoot, jotka ratkaisevat moreenin tiiveyden sekä liettymisominaisuudet.
Okanen laatimassa FMEA-riskinarvioinnissa (2025) eroosio tunnistetaan merkittäväksi peittorakenteen suorituskykyyn ja stabiliteettiin vaikuttavaksi riskiksi (s. 17). Riskinarvioinnissa esitetään, että eroosiota voidaan lieventää “materiaalin raekoko- ja pintarakennemäärityksillä, luiskan pituutta ja kaltevuutta koskevilla suunnitteluratkaisuilla sekä pintapeitteellä, kuten kasvillisuudella ja/tai väliaikaisilla lyhytaikaisilla hallintatoimenpiteillä”.

Riskinarvioinnissa eroosiopotentiaali katsotaan korkeaksi jyrkän luiskakaltevuuden vuoksi, ja eroosiota on jo havaittu koealueilla sekä maisemoiduilla luiskilla. Näiden on arvioitu johtuvan joukosta erilaisia syitä, kuten pintavesien hallinnan suunnittelun kriteerit. Avoimeksi jää, miten nämä haasteet on ratkaistu ja miten ratkaisujen eroosiopotentiaalia on arvioitu ja miten ratkaisuja seurataan, sekä perustuuko tämänhetkinen lupaharkinta riittävään määrään tietoa rakenteen eroosioherkkyydestä, kun jo toteutuneen eroosioriskin ratkaisujen seuranta ja sen selvitykset puuttuvat.

Suunniteltu 0,5 metrin suojamoreenikerros on luiskakaltevuuteen nähden ohut, ja sen pitkäaikainen eroosionkestävyys on kyseenalaista. Peittokokeissa suojamoreenin paksuus on ollut 0,5 ja 1 m. Ehdotetun 50 mm kasvukerroksen tasalaatuinen koneellinen rakentamisen voidaan arvioida olevan teknisesti haastavaa pitkille ja jyrkille luiskille näin laajassa mittakaavassa.

Luiskien pintamateriaalin tulisi olla liettymätöntä ja riittävän eroosionkestävää, jotta sade- ja sulamisvesien aiheuttama pintavalunta ei kuluta suojamoreenikerrosta eikä vaaranna bentoniittimattorakenteen pitkäaikaista toimivuutta. Hakija ei ole osoittanut, miten 0,5 m suojamoreenin ja 500 mm kasvukerroksen yhdistelmä voidaan toteuttaa suunnitellussa luiskageometriassa siten, että sen kerrospaksuus, pysyvyys ja eroosionkestävyys voidaan luotettavasti varmistaa. Rakenteen stabiliteettitarkastelussa tulee ottaa huomioon myös pintamateriaalin liettyminen, veden kyllästyminen ja mahdolliset kerrosten väliset liukupinnat. Huomioiden nämä seikat luiskaverhouksen laskennalliseksi kokonaisvarmuuskertoimeksi tulisi asettaa vähintään 2,0 ja vaatimuksen täyttyminen tulisi osoittaa myös äärevissä kosteus- ja kuormitustilanteissa. Hakemuksessa esitetyt varmuuskertoimet 1,481–1,521 eivät täytä tätä vaatimusta. Lisäksi hakijan tulee osoittaa pintakerroksen tekninen rakennettavuus ja pitkäaikainen eroosionkestävyys ennen vaihtoehtoisen peittorakenteen hyväksymistä. Kasvillisuuden kehittyminen voi vähentää eroosiota, mutta rakenteen tulee kestää myös kasvittumiseen menevä aika ja mahdolliset kasvillisuuden vaurioitumistilanteet, sekä tulevaisuudessa alueelle leviävät syväjuurisemmat kasvit.

Bentoniittimaton tekniset vähimmäisvaatimukset

Ehdotetussa lupamääräyksessä 73 a määritellään bentoniittimaton vedenläpäisevyydeksi 1 × 10⁻¹⁰ m/s, mutta bentoniitin vähimmäismäärää, geotekstiilien ominaisuuksia tai materiaalin pitkäaikaisen mekaanisen kestävyyden vaatimuksia ei yksilöidä. Lupamääräyksissä on kuitenkin tarpeen yksilöidä hyväksyttävän bentoniittimaton tekniset vähimmäisominaisuudet siten, ettei käytettävän ratkaisun olennaisten ominaisuuksien muuttaminen jää myöhemmin avoimeksi. Kaivosten ympäristö rakenteiden vähimmäisohjeiden yhä puuttuessa olemme tilanteessa, jossa riittävän yksityiskohtaisesti määriteltyjä rakenteita joudutaan vaatimaan lupakohtaisesti, jotta riittävä ympäristöturvallisuus voidaan varmistaa. Tilanne ei ole kenenkään toivoma.

Bentoniittimaton toimivuus riippuu paitsi vedenläpäisevyydestä, myös bentoniitin laadusta ja määrästä sekä geotekstiilien ja niiden välisten sidosten mekaanisista ominaisuuksista.

Hakemuksen liitteessä 10 esitetään, että bentoniittimaton tulee sisältää luonnon natriumbentoniittia. Maton alapuolisen geotekstiilin tulee olla kudottu ja yläpuolisen neulasidottu. Pilottirakenteessa käytettiin Bentomat NS50-N Self -bentoniittimattoa. Kun materiaalille ei aseteta vähimmäisvaatimuksia lupamääräystasolla, jää avoimeksi muun muassa, hyväksytäänkö vain luonnon natriumbentoniitti vai myös kemiallisesti aktivoitu bentoniitti. Mahdollisen aktivoidun bentoniitin käyttökelpoisuus tulisi osoittaa erikseen. Lisäksi tulee määritellä bentoniitin vähimmäismassa pinta-alayksikköä kohden sekä ilmoittaa, perustuuko massa kuivapainoon vai tuotteen luonnolliseen kosteuspitoisuuteen. Geotekstiilien osalta tulee määritellä materiaalit, neliömassat, mekaaniset ominaisuudet ja pitkäaikaiskestävyys. Samalla tulee selvittää, sallitaanko kierrätyskuitujen käyttö ja miten mahdollinen kuitumateriaalin vaihtelu vaikuttaa maton käyttöikään ja lujuuteen.
Materiaalivaatimusten tulee kattaa bentoniittimaton vetolujuus, kerrosten välinen sidontalujuus, leikkauslujuus ja vedenläpäisevyys sekä niiden säilyminen pitkäaikaisessa käytössä.
Lapin piiri vaatii, että lupamääräyksessä määritellään bentoniitin laatu ja vähimmäismäärä kuivapainona pinta-alayksikköä kohden sekä bentoniittimaton keskeiset mekaaniset vähimmäisominaisuudet. Lisäksi tulee osoittaa geotekstiilien pitkäaikaiskestävyys ja bentoniittimaton soveltuvuus luiskarakenteeseen.
Bentoniittimaton mahdollisten korvaavien tuotteiden tulee täyttää samat tekniset ja toiminnalliset vähimmäisvaatimukset kuin hyväksyttäväksi esitetty rakenne.

Bentoniittimaton saumojen ja limitysten toimivuus

Bentoniittimattopilotin loppuraportin mukaan koekohteessa käytetty sivusaumojen limityspituus oli 300 mm, päätysaumojen 500 mm ja luiskissa vähintään 1 000 mm. Päätysaumoihin lisättiin bentoniittijauhetta.
Hakemuksessa esitetty uusi lupamääräys 73a ei yksilöi saumojen limityksille tai niiden mekaaniselle toimivuudelle asetettavia vähimmäisvaatimuksia. Bentoniittimatto on ohut eristerakenne, jonka toiminta riippuu myös saumojen tiiveydestä ja mekaanisesta eheydestä. Erityisesti luiskissa tapahtuvat mahdolliset painumat ja materiaalikerrosten keskinäiset siirtymät voivat vaikuttaa saumojen pysyvyyteen.
Lapin piiri vaatii, että saumojen vähimmäislimitykset sekä niiden tiiveyttä ja mekaanista kestävyyttä koskevat vaatimukset määritellään rakentamisessa noudatettaviksi. Hakijan tulee osoittaa, että valitut limitykset ja ankkurointiratkaisut säilyttävät rakenteen tiiveyden myös odotettavissa olevien painumien ja muodonmuutosten aikana.

Hakijan tulee esittää, miten saumojen aukeaminen, bentoniittimaton vaurioituminen sekä kerrosten siirtyminen estetään rakentamisen ja pitkäaikaisen käytön aikana. Asennuksen laadunvarmistuksesta tulee laatia yksityiskohtainen suunnitelma, jossa määritellään tarkastettavat ominaisuudet, hyväksymiskriteerit, dokumentointi ja poikkeamien korjaaminen.

Peittorakenteen suunnitelmien riippumaton tarkastaminen

Lapin piiri vaatii, että lupamääräyksessä edellytetään bentoniittimattorakenteen yksityiskohtaisten rakennus- ja stabiliteettisuunnitelmien tarkastuttamista riippumattomalla kolmannen osapuolen asiantuntijalla ennen rakentamisen aloittamista, kuten on esitetty Suhangon (yhä valituksenalaisessa) lupaprosessissa. Asiantuntijalta tulee edellyttää riittävää pätevyyttä vaativien geoteknisten taitorakenteiden suunnitelmien tarkastukseen. Tarkastuksen tulee kattaa erityisesti luiskaverhouksen liukumisstabiliteetti, mitoituksessa käytetyt lähtöarvot ja varmuuskertoimet, kuivatusrakenteiden riittävyys ja toimivuus, rakenteen eroosioherkkyyden arviointi sekä geosynteettisten materiaalien pitkäaikaiskestävyys ja ankkurointi. Riippumattoman tarkastajan lausunto ja mahdollisten puutteiden johdosta tehdyt suunnitelmamuutokset tulee toimittaa valvontaviranomaiselle ennen rakenteen toteuttamista.

Lopuksi

Bentoniittimatolla voidaan saavuttaa hyvä veden- ja hapenläpäisyn hallinta. Tämä ei kuitenkaan yksin osoita, että esitetty rakenne täyttää pitkäaikaisen stabiliteetin ja eroosionkestävyyden vaatimukset sivukivialueen luiskissa.

Hakija ei ole pystynyt osoittamaan esitetyn 2,3H:1V-luiskakaltevuuden riittävää stabiliteettia kaikissa olennaisissa mitoitustilanteissa. Siksi hakijalta tulisi edellyttää joko luiskien loiventamista tai sellaisia rakenteellisia ratkaisuja, joilla pitkän aikavälin ympäristöturvallisuus voidaan todentaa. Tämän luparatkaisun piirissä ovat jälkimmäiset ratkaisut. Rakenteen toimivuus on riippuvainen muun muassa bentoniittimaton ja moreenin ominaisuuksista, lujiteverkon ankkuroinnista ja kuivatusratkaisuista.

Hakija on vedonnut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun KHO:2026:9 perustellessaan, ettei bentoniittimattorakenteen teknisistä ratkaisuista ja materiaaleista tulisi antaa liian yksityiskohtaisia lupamääräyksiä. Samassa ratkaisussa KHO kuitenkin saattoi voimaan lupamääräyksiä, joissa määriteltiin yksityiskohtaisesti mm. geosynteettisten rakenteiden kerrospaksuuksia, kiviainesten rakeisuutta, geotekstiilien neliömassoja sekä bentoniittimaton vedenläpäisevyyttä ja bentoniitin vähimmäismäärää. Ratkaisu ei siten merkitse sitä, etteikö ympäristöluvassa voitaisi asettaa yksityiskohtaisia teknisiä vähimmäisvaatimuksia silloin, kun ne ovat tarpeen rakenteen ympäristönsuojelullisen toimivuuden varmistamiseksi. Olennaista on vaatimusten tarpeellisuus ja niiden perustuminen riittäviin teknisiin selvityksiin.

Kevitsan hakemuksen stabiliteettitarkastelussa rakenteen toimivuus perustuu yksilöityihin materiaaliparametreihin, lujiteverkon ankkurointia koskeviin oletuksiin sekä kuivatusrakenteisiin. Ehdotetussa lupamääräyksessä 73a näitä rakenteen toimivuuden kannalta keskeisiä edellytyksiä jätetään kuitenkin merkittäviltä osin avoimeksi. Lapin piiri katsoo, että ehdotettu lupamääräys 73a on liian yleisluonteinen, eikä sitä tule hyväksyä hakijan esittämässä muodossa. Lupamääräys asiassa tulee laatia siten, että rakenteen vakauden, kuivatuksen, materiaalien ja mekaanisen kestävyyden vähimmäisvaatimukset sekä laadunvarmistuksen vähimmäisvaatimukset täyttyvät kaivosalueen pitkäaikaisen ympäristöturvallisuuden varmistamiseksi. Lisäksi rakenteen yksityiskohtaiset rakennus- ja stabiliteettisuunnitelmat tulee tarkastuttaa riippumattomalla kolmannen osapuolen asiantuntijalla.

11.11.2026

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI