Mielipide Luonnonhoidon työohje – Metsät luonnoksesta

Lähetimme yhdessä Luontoliiton metsäryhmän ja Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan kanssa mielipiteen Helsingin luonnonhoidon työohje – metsät -asiakirjan luonnoksesta 25.9.2026.

—

Mielipide Luonnonhoidon työohje – Metsät -asiakirjan luonnoksesta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Luontoliiton metsäryhmä ja Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja ovat tutustuneet luonnokseen Helsingin metsien hoidon työohjeeksi. Luonnoksessa on paljon hyviä ohjeita, mutta löysimme myös useita kohtia, joihin ehdotamme muutosta ja tarkentamista.

On hyvä, että ilmastonmuutos ja lajikato sekä luonnon terveysvaikutukset otetaan entistä paremmin huomioon metsien hoidossa myös työohjeiden kautta. Tämä on todella tärkeää tulevaisuuden kannalta.

Yksityiskohtaiset muutosehdotukset kappaleittain ja teemoittain

METSO-alueiden huomiointi

Katsomme, että luonnoksessa METSO-kohteilla on liian epäselvä asema. METSO-kohteista linjataan työohjeessa:

“metsäinventoinneissa rajatut I ja II-luokan METSO-kohteet otetaan suunnittelussa huomioon esimerkiksi jättämällä niiden puustoa vanhenemaan luontaisesti” (s. 4, 5)

“Maastossa tarkistetuista METSO-kohteista arvokkaimmat I ja II-luokan kohteet rajataan arvometsien M1–kunnossapitoluokkaan. Kohteita rajattaessa ja niille hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa luontoarvojen ohella huomioidaan kohteiden sekä niiden lähialueiden luonnontilaisuus, kuluneisuus, sijainti ja maankäyttö, kuten kohteen sijainti ulkoilureittien reunassa tai tonttien rajalla” (s. 8)

Muutosehdotus: METSO I-luokan kohteet on aina rajattava vanhenemaan luontaisesti, vaikka ne eivät olisikaan ydinmetsissä. Tämä on linjassa luonnonhoidon periaateen 2. kanssa: “Jätetään pääsääntönä metsäalueet vanhenemaan luontaisesti”.

Muutosehdotus: METSO II-luokan kohteet rajataan arvometsiksi M1. Päätavoitteena tulee olla luontoarvojen ylläpitäminen ja parantaminen.

Helsingin luontokartoituksista kääpäkartoitukset ovat tällä hetkellä ajantasaisempia kuin METSO-kartoitukset. Käävät ja orvakkaat ovat myös erittäin hyviä metsän monimuotoisuuden indikaattorilajeja. Myös kääpä- ja orvakkokartoitukset tulee huomioida metsien hoitoluokituksen valinnassa. 

3.3 Lahopuu ja vanhat puut metsissä

Työohjeiden luonnoksessa linjataan:

“Luonnonhoidon yhtenä tavoiteena on lisätä lahopuun määrää, erityisesti niissä metsissä, joissa sitä on niukasti … Lahopuun määrää lisätään kaikissa metsissä” (s. 9) 

“Metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä tehtävässä lahopuiden jättämisessä otetaan huomioon ulkoilijoiden turvallisuus, maisema- ja kaupunkikuvalliset asiat sekä ulkoilu- ja virkistyskäyttö. Kokonaisia kuolleita puita jätetään maastoon, mikäli niistä ei aiheudu hyönteistuhoriskiä esimerkiksi kirjanpainajan aiheutamana. Puiden jättämisessä huomioidaan Laki metsätuhojen torjunnasta (2013). Kuusikoiden myrskytuhokohteissa huomioidaan mahdollinen hyönteistuhon kuten esimerkiksi kaarnakuoriaisten leviämisen vaara.” (s. 9)

Ehdotamme lahopuun osalta kokonaan uutta muotoilua: “Metsien hoidon lähtökohtana tulee olla lahopuun jättäminen kaikkiin metsiin. Lahopuuta poistettaessa ei tule poistaa kaikkea lahopuuta vaan mahdollisimman vähän. Lähtökohtana tulee olla lahopuun karsiminen ja pätkiminen tai siirtäminen, ei sen poisvienti.”

Laki metsätuhojen torjunnasta ei ole pääsääntöisesti voimassa asemakaava-alueilla, kuten luonnoksessa todetaan (s. 5). Suurten hyönteistuhojen leviämisen ehkäisyn tulee perustua tutkittuun tietoon (ks. kohta 7 alla). Luonnon hoidon periaatteissa linjataan (kohta 10): “siedämme aiempaa paremmin kotimaiseen lajistoon kuuluvia metsiä uudistavia, talousmetsissä tuhohyönteisinä pidetyjä lajeja ja annamme niiden toimia metsien uudistajana ja monimuotoisuuden lisääjänä.” Lahopuun, myös hyönteisvaurioiden seurauksena syntyneen, jättäminen metsiin on linjassa tämän kanssa.

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Pystyyn kuolleita järeitä lahopuita jätetään syrjäisempiin metsän osiin, joissa niistä ei ole kaatumisriskiä ulkoilureiteille tai tonteille” (s. 11) muotoilulla: “Pystyyn kuolleita lahopuita kaadetaan vain mikäli ne aiheuttavat välittömän riskin kaatumisesta tielle, kävely- ja pyöräilytielle, liikuntapaikalle tai tontille. Tällaisissakin tapauksissa puut katkaistaan ensisijaisesti tekopökkelöiksi.”

Perustelu: 52 % Helsingin metsistä sijoittuu 25 metrin vyöhykkeeseen tiestä, ulkoilureitistä tai tontista. On luonnon monimuotoisuuden kannalta kestämätöntä, jos näin isossa osassa Helsingin metsistä ei sallita pystyyn kuolleita lahopuita.

Ehdotamme seuraavan muotoilun poistamista: “Lahopuuta jätetään erityisesti metsäkuvioille, jotka on rajattu arvometsiksi M1 erityisten luontoarvojen vuoksi” (s. 11). 

Perustelu: Kohta on ristiriidassa luonnonhoidon periaatteen 2 ja luonnoksen tavoitteiden (s. 9) kanssa, sillä lahopuun määrää on lisättävä kaikissa metsissä.

Ehdotamme seuraavan muotoilun korvaamista: “Tuulen kaatamat lehtipuut ja yksittäiset havupuut jätetään yleensä metsään lahopuuksi, mikäli niistä ei ole turvallisuusriskiä tai maisemallista haitta.” muotoilulla “Tuulen kaatamat lehtipuut ja havupuut jätetään metsään lahopuuksi, mikäli ne eivät aiheuta turvallisuusriskiä, estä merkittävästi alueen vakiintunutta virkistyskäyttöä.”

Perustelu: Korvausehdotus on linjassa luonnonhoidon periaatteen 3. kohdan kanssa.

Ehdotamme lisäystä tämän kohdan jälkeen: “Laajamittaisten myrskytuhojen tai hyönteistuhojen yhteydessä tilanne arvioidaan erikseen ja lahopuiden korjuuta/säästämistä harkitaan ja ohjeistetaan kohdekohtaisesti tarkemmin.” (s. 11)

Lisäysehdotus: “Arviointi ja mahdollinen myrskytuhojen maisemointi sekä virkistyskäyttöä edistävä raivaus suunnitellaan yhdessä alueen asukkaiden, luonnon monimuotoisuuden asiantuntijoiden ja ympäristöjärjestöjen kanssa kanssa.”

Perustelu: Metsien hoidon sosiaalisen hyväksyttävyyden ja ekologisen kestävyyden kannalta on tärkeää, että töiden suunnittelussa kuullaan asukkaita ja huomioidaan tutkimustieto luonnon monimuotoisuudesta. Tämä on erityisen tärkeää poikkeuksellisten laajasti vaikuttavien töiden osalta (kuten myrskytuhoihin reagointi).

3.4 Linnuston ja luontodirektiivin liiteen IV eläinlajien elinympäristöjen hoito

Pidämme työohjeen tulkintaa liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelystä virheellisenä: “Liito-oravan käyttämät pesäpuut ja niiden ympärillä olevat suojaa antavat puut muodostavat luonnonsuojelulain tarkoittaman liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan.” (s. 13)

Sulkavan (2024) mukaan liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikka on

vähintään 4-6 hehtaarin laajuinen ja laadultaan liito-oravalle sopiva metsäalue. Liito-orava käyttää keskimäärin 5-7 pesää, jotka voivat olla kolossa, pöntössä risupesässä tai halkeamassa. Pesiä on siten lisääntymis- ja levähdyspaikassa lukuisia ja niitä syntyy ja häviää. 

Katsomme, että tätä kohtaa on myös syytä muuttaa: “Papanapuut (puut, joiden alta on löytynyt liito-oravan papanoita, muttei pesää) tulisi lähtökohtaisesti aina säästää” muotoon: “Papanapuut (puut, joiden alta on löytynyt liito-oravan papanoita, muttei pesää) tulisi lähtökohtaisesti aina säästää osana LLP:aa”.

Lepakoiden huomioimisesta on syytä tehdä lisäys työohjeisiin sivulle 13: “Lepakkoasiantuntijan tulee tarkistaa mahdolliset lepakoiden päiväpiilot, pesäpaikat ja talvilepopaikat ennen kuin kyseinen puu kaadetaan. Mikäli kyse on lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikasta puuta ei tule kaataa. Tällaisen puun ympärille tulee jättää riittävän laajasti puustoa, jotta lisääntymis- ja levähdyspaikka tosiasiallisesti säilyy, sekä lepakoille soveltuva puustoinen yhteys niiden ravinnonhankintapaikkoihin.”

Työohjeiden kohtaan 3.4 tulee lisätä myös tavanomaisten kaupunkiluonnon eläinlajien huomiointi. Luonnon monimuotoisuus on monitahoinen kokonaisuus. Siksi metsienhoidossa ei tule heikentää mitään lajia haitallisia vieraslajeja lukuunottamatta, vaan huomioida niiden elinolosuhteet muurahaisista mäyriin ja mustikoista oravanmarjoihin. Työohjeissa tulee mainita, että harvennuksissa  ja pienpuuston hoidossa jätetään riittävän laajoja tiheikköjä, että ne toimivat erilaisten eläinten suoja- ja pesäpaikkoja sekä suojaisina kulkuyhteyksinä.

Tapauksissa, joissa metsä on kaupungin ja viereinen pelto tai niitty kuuluu toiselle taholle, on pellon reunametsien kohdalla pyrittävä ratkaisuun, jossa pölyttäjille ja linnuille tärkeät puut ja puumaiset pensaat kuten raidat, pihlajat ja haavat voidaan säilyttää metsän reunassa. Esimerkiksi satojen, mahdollisesti tuhansien raitojen, pihlajien ja haapojen kaataminen äskettäin Viikin peltojen reunoilta kaupungin metsänhoidossa on erittäin valitettavaa. Pellot ovat Helsingin yliopiston ja Senaattikiinteistöjen. 

 3.5 Pienvesien ympäristönhoito

Työohjeissa on määritelty liian pieni suojavyöhyke pienvesille. Katsomme, että suojavyöhykkeen vähimmäislevyeden tulisi perustua ekologiseen tutkimukseen. Ehdotamme seuraavan kohdan muokkaamista niin, että suojavyöhyke on aina vähintään 30 m leveä: “Kaupungin paikkatietojärjestelmässä tiedossa oleville puroille, lähteille ja noroille rajataan suunnitelmaan maaston muotojen ja virtaveteen liittyvän kasvupaikan laajuuden mukaan puustoinen suojavyöhyke (leveys n. 10 – 30 m), jolla puustoa ei käsitellä”.

Keto-Tokoin (2018, s. 24) mukaan 30 m leveä ja mieluiten kokonaan käsittelemätön suojavyöhyke on tutkimustiedon pohjalta ekologisesti hyvin perusteltu ratkaisu. Edes 30 m leveä suojavyöhyke ei suojaa vesistöä kaikista vaikutuksista.

Helsingin pienvesien kartoitus on tällä hetkellä hyvin puutteellinen, joka uhkaa pienvesien tärveltymistä luonnon hoidossa ja rakennustöissä. Koko kaupungin laajuinen kartoitus on tehtävä ennen uusien metsien- ja maisemanhoidonsuunnitelmien tekemistä. Esimerkiksi osa pienvesistä, joissa on puron ja noron piirteitä, on merkitty ojiksi luontotietojärjestelmässä. Työohjeiden luonnoksen mukaan ojia kuitenkin perataan ja reittien varsilla maisemaa avarretaan pitämällä ojien pientareet avoimina reittien varsilla.

3.6 Ennallistaminen

Työohjeissa linjataan, että ennallistamishankkeet vaativat lisäresursseja, joiden saatavuus tulee varmistaa aina ennen ennallistamispäätösten tekemistä. Ennallistamishankkeita ei työohjeiden mukaan tästä syystä suunnitella metsäalueille luonnon- ja maisemanhoidon suunnitelmissa. Katsomme, että olisi perusteltua, että luonnon- ja maisemanhoidon suunnitelmissa kuitenkin kuvioitaisiin alueita mahdolliseen ennallistamiseen vaikka suunnitelmien toteuttaminen vaatisi lisäresursseja.

Ennallistamushankkeet voivat olla myös pieniä ja halpoja, mutta silti vaikuttavia, kuten suota tai lampea kuivattavan ojan tukkiminen tai puun kaataminen lampeen lintujen pesimäpaikaksi.

4.3 Vesistömaisemien hoito

Työohjeissa tulee kuvata tarkemmin millaiset pienet saaret voidaan jättää kokonaan hoidon ulkopuolelle, lukuun ottamatta haitallisten tai arvokkaita luontotyyppejä tukahduttavien vieraslajien poistamista. Kyseessä olevien pienten saarten tunnistaminen on tärkeää, koska ne ovat monesti kauttaaltaan uhanalaisten luontotyyppien mosaiikkia.

4.4 Metsäisten alueiden maisemanhoito

Ehdotamme kohdan: “Luontaisesti syntyneet jalopuumetsiköt kuuluvat luonnon arvokohteisiin.” korvaamista muotoilulla: “Luontaisesti syntyneet, mukaan lukien vanhoilta asuinpaikoilta alkunsa saaneet ja luontaisesti kehittyneet jalopuumetsiköt kuuluvat luonnon arvokohteisiin.” Tämä muotoilu parantaisi jalopuumetsiköiden inventointiohjeiden mukaista tunnistamista.

Ehdotamme lisäystä “Jalopuumetsiköt, jalopuusekametsät ja pähkinäpensaikot myös usein täyttävät luonnonsuojelulain suojellun luontotyypin kriteerit. Kriteerit mahdollisesti täyttävät metsiköt ilmoitetaan Helsingin kaupunkiympäristön ympäristöpalveluun tiedoksi jatkoselvityksiä varten.” kohdan “Luontaisesti syntyneet jalopuumetsät rajataan arvometsiksi M1 kunnossapitoluokkaan.” jälkeen. On syytä huomata, että metsien tila muuttuu ajan myötä, joten tarkastelu siitä täyttääkö metsä suojellun luontotyypin määritelmän, on syytä uusia säännöllisesti.

6. Metsien hiilinielun ja -varaston ylläpitäminen

Boreaalisissa metsissä suurin osa hiilestä varastoituu maaperään. Siksi esimerkiksi ojitettujen soiden ennallistaminen olisi tärkeä varastoja ylläpitävä toimenpide. Vaikka ennallistamiseen ei olisi tällä hetkellä käytettävissä luonnon- ja maisemanhoidon varoja, pitäisi ennallistettavia alueita kuitenkin suunnitella ja kuvioida luonnon- ja maisemanhoidon suunnitelmiin.

7. Luonnontuhoihin varautuminen, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja metsien kestävyys

Työohjeiden luonnos lähtee edelleen siitä lähtökohdasta, että luonnonvaraistenkin hyönteisten aiheuttamat puiden kuolemat on asia johon tulee reagoida rajaamalla hyönteisten leviämistä ja viemällä vahingoittuneet puut pois. Tämä on ristiriidassa luonnonhoidon periaatteiden tämän kohdan kanssa: “Samalla siedämme aiempaa paremmin kotimaiseen lajistoon kuuluvia metsiä uudistavia, talousmetsissä tuhohyönteisinä pidettyjä lajeja ja annamme niiden toimia metsien uudistajana ja monimuotisuuden lisääjänä.”

Melin ym.:n (2025) mukaan etenkin suojelualueilla varttuneiden kuusiyksilöiden kuolema on luonnollinen osa metsäekosysteemin dynamiikka. Myöskään luonnon monimuotoisuuden kannalta kyseessä ei ole tuho, vaikka se ihmissilmään siltä voi näyttää, ja tämä on erityisesti syytä muistaa suojelualueilla. Lahopuu muodostaa kodin lukuisille muille lajeille ja puiden poistamisella olisi negatiivisia vaikutuksia tähän monimuotoisuuteen. Melin ym.:n esittämä pätee myös kaupunkimetsiin, joiden luonnontilan vaaliminen ja parantaminen on tärkeä päämäärä. Helsingin metsät ovat yleisesti sekametsiä, joten kirjanpainajatuhojen haitta virkistykselle pysynee kohtuullisena.

Ehdotamme tämän kohdan poistamista: “Helsingin luonnonsuojelualueohjelman mukaan perustettavilla, mutta vielä rauhoittamattomilla metsäisillä kohteilla ja muiden kuntien alueella olevilla Helsingin omistamilla luonnonsuojelualueilla arvioidaan kohdekohtaista metsätuhoriskiä tarpeen mukaan ympäristöpalvelun ja luonnonhoidon suunnittelun sekä kunnossapidon asiantuntijoiden yhteistyössä.” Kirjanpainajatuhot kuuluvat boreaalisen metsän luontaiseen häiriödynamiikkaan, joten asiaa ei kuulu tulevilla tai nykyisillä suojelualueilla arvioida “metsätuhoriskin” näkökulmasta. Laki metsätuhojen torjunnasta ei koske suojelualueita. Tutkimusnäyttöä kirjanpainajatuhojen merkittävästä leviämisriskistä Suomessa suojelualueilta talousmetsiin ei ole (Melin ym. 2025).

Ehdotamme tämän kohdan poistamista: “Luontotietojärjestelmän (LTJ) luontoarvokohteilla sekä muiden kuntien alueella olevilla Helsingin omistamilla tiedossa olevilla luonnon arvokohteilla tehdään kohdekohtainen hyönteistuhoriskin arviointi myrskyn kaatamien järeiden kuusten poistamisesta…” Luontoarvokohteet eivät tarvitse erityistä huomiota, sillä niiden kirjanpainajatuhojen leviämisriskit ovat pieniä maisematasolla (vrt. Melin ym. 2025).

Ehdotamme tämän kohdan korvaamista: “Kuusikoiden ja kuusivaltaisten metsien myrskytuhokohteissa huomioidaan mahdollinen kirjanpainajan aiheuttama hyönteistuhon riski. Hyönteistuhojen minimoimiseksi myrskyssä kaatuneita järeitä kuusia poistetaan kuusikoista ja kuusivaltaisista metsistä, mikäli ne metsikön luonne ja kunto huomioon ottaen muodostavat merkittävän hyönteistuhoriskin.” muotoilulla: “Kuusikoiden ja kuusivaltaisten metsien myrskytuhokohteissa huomioidaan mahdollinen kirjanpainajan aiheuttama hyönteistuhon riski. Lähtökohtaisesti hyönteistuho katsotaan osaksi metsien luontaista häiriödynamiikkaa, joka lisää myös kaupunkimetsien monimuotoisuutta. Hyönteistuhojen minimoimiseksi myrskyssä kaatuneita järeitä kuusia poistetaan kuusikoista ja kuusivaltaisista metsistä, mikäli kaatuneita tai vioittuneita puita on erityisen paljon, riski leviämisestä on ilmeinen metsän rakenteen vuoksi, hyönteistuhon leviäminen olisi erityisen haitallinen metsän muulle käytölle ja puun poisto ei aiheuta merkittävää haittaa metsän luontoarvoille.”

Ehdotamme seuraavien kohtien poistamista:

“Kirjanpainajan asuttamista elävistä kuusista ja myrskyn kaatamista järeistä kuusista tehdään kevään aikana maastohavaintoja. Maastohavainnointi kohdistetaan ensisijaisesti hyönteistuhoille riskialttiisiin kohteisiin. Kirjanpainajatuhoja on seurattu useamman vuoden ajan kaukokartoituksen ja maastohavaintojen avulla osalla Helsingin vanhoja kuusimetsiä. Tätä kannattaa edelleen jatkaa Helsingin kuusivaltaisissa metsissä.”

“Kirjanpainajien asuttamat elävät kuuset poistetaan pääsääntöisesti metsästä ennen juhannusta. Edellisinä vuosina kirjanpainajan asuttamia kuusia ei kannata poistaa, sillä kirjanpainaja on jo poistunut puista.”

“Kaatuneita järeitä yksittäisiä kuusia korjataan pois metsästä ennen juhannusta sellaisilla metsäalueilla, joilla on merkittävä riski kirjanpainajatuhoille.”

Perustelu: Yksittäiset kaatuneet tai kirjanpainajan asuttamat puut eivät tutkimusten mukaan aiheuta tuhoriskiä (esim. Melin ym. 2025, 11-13).

Työohjeessa todetaan: “Luontotietojärjestelmän (LTJ) arvokkailla linnustokohteilla sekä muissa kunnissa olevilla Helsingin omistamien metsien arvokkailla linnustokohteilla tapahtuvassa hyönteistuhoriskiä aiheuttavien myrskynkaatojen poistotoimenpiteissä huomioidaan lintujen pesintä ja toimenpide tehdään mahdollisimman häiriöttömästi.” Puiden poistoja ei pidä tehdä, ellei laki metsätuhojen torjunnasta sitä edellytä. Eli ohjeistus on syytä rajata koskemaa vain alueilla, joissa metsälaki on voimassa.

Ehdotamme tämän kohdan korvaamista: “Järeitä myrskyn kaatamia kuusirunkoja jätetään muille kuin ydinmetsiin rajatuille luontaisesti vanhenemaan jätettäville pienialaisille M1 kunnossapitoluokkaan rajatuille arvometsäkohteille. Tämä voidaan toteuttaa, mikäli niillä ja niiden läheisyydessä ei ole riskiä kirjanpainajan aiheuttamalle merkittävälle hyönteistuholle” muotoilulla: “Järeitä myrskyn kaatamia yksittäisiä kuusirunkoja jätetään lähtökohtaisesti kaikille metsäalueille lahopuumäärän lisäämikseksi. Ainoastaan runsaiden tuulenkaatoryhmien kohdalla arvioidaan hyönteistuhoriskiä.”

Ehdotamme lisäystä: “Kirjanpainajatuhoalueilla asukkaita tiedotetaan maastoon sijoitettavilla kylteillä kirjanpainajan merkityksestä boreaalisten metsien uudistumiselle, häiriödynamiikalle ja monimuotoisuudelle. Asukkaille kerrotaan, miten tuhoalueilla mahdollistetaan virkistyskäyttöä, esimerkiksi raivaamalla polkuja ja kaatamalla riskipuita.”

8. Metsät terveyden ja hyvinvoinnin lähteenä

Ehdotamme tämän kohdan korvaamista: “Lähi- ja virkistysmetsiä sekä ulkoilumetsiä hoidetaan kevyin harvennuksin, jolloin liikkuminen on mahdollista myös ulkoilureittien ulkopuolisilla alueilla.” muotoilulla: “Lähi- ja virkistysmetsiä sekä ulkoilumetsiä harvennetaan kevyesti ja ainoastaan niillä alueilla, joilla metsässä liikkuminen on erittäin vaikeaa puuston tiheyden vuoksi, pois lukien monimuotoisuuden ja vaihtelevan metsämaiseman vuoksi jätetyt tiheiköt.”

Kaupunkimetsät tulevat olemaan kaupunkilaisten terveydelle ja hyvinvoinnille yhä tärkeämpiä ilmastomuutoksen sekä hellejaksojen voimistumisen ja pidentymisen takia, koska metsien paikallisilmasto on viileämpää kuin rakennetuilla alueilla. Metsienhoidossa tulee huolehtia metsien luomasta viileämmästä pienilmastosta ja sen saavutettavuudesta etenkin lasten ja vanhusten kohdalla.

Ulkoilureiteillä, joiden reunassa kulkee talvisin latu, ei tule poistaa reunapuita vain sen takia, että niistä varisee neulasia ja oksia ladulle. Tämä tulee mainita, koska esimerkiksi vireillä olevassa Herttoniemen metsänhoidonsuunnitelman luonnoksessa se on esitetty toimenpiteenä.

9.2 Eri-ikäisrakenteisen metsän uudistaminen ja hoito

“[Helsingin] Metsissä on varsin vähän luontaisesti syntyneitä tai istutettuja taimia eli uusia puusukupolvia – – Uudistumista on tapahtunut hyvin vähän.” Pyydämme saada lisätietoja tästä: mihin selvityksiin tai inventointeihin tämä tieto perustuu? Millaista vaihtelua on metsäkuvioittain?

Ehdotamme lisäystä “Jo valmiiksi eri-ikäisrakenteisissa metsiköissä korostetaan puuston luontaista vanhenemista ja vähittäistä uudistumista luontaisten häiriödynamiikkojen kautta. Näillä kuvioilla metsänhoitoa ei tarvitse tehdä, pois lukien turvallisen virkistyskäytön mahdollistaminen.” tämän kohdan jälkeen: “Eri-ikäisrakenteisen metsän hoito vaatiiyksilöllisen hakkuu- ja hoitotapojen kuvauksen luonnon- ja maisemanhoidon toteutussuunnitelman kuvauskenttään” (s. 33).

Ehdotamme seuraavien kohtien poistamista:

“Eri-ikäisrakenteisen metsän taimiryhmiä kasvatetaan yksittäisten puiden poistamisella uudistettuja taimialueita laajentaen ja niille uusia taimia istuttaen.”

“Jo valmiiksi eri-ikäisen metsän uudistaminen tehdään luontaisesti vaiheittain vanhempia puita poistaen ja nuorille kasvutilaa avaten. Muodostuvaa nuorta puustoa voidaan tarvittaessa täydentää istutuksin.”

Perustelu: Eri-ikäisrakenteisilla palstoilla tulee luonnonhoidon periaatteiden mukaisesti painottaa luontaista vanhenemista.

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Eri-ikäisrakenteiset metsät pyrkivät kuusettumaan kaikkein karuimpia maita lukuun ottamatta. Tavoiteltaessa rehevimmille maille sopivaa lehtipuuvaltaista sekametsärakennetta, voidaan liikaa kuusta poistaa taimikonhoidoissa ja harvennuksissa. Tämä sopii mm. lehtoihin, joissa kuusen poisto on luontotyypin säilyvyyden kannalta tärkeää.” muotoilulla: “Kuusettuminen on osa eri-ikäisrakenteisten metsien luontaista kehittymistä kaikkein karuimpia maita lukuun ottamatta. Liikaa kuusta voidaan tarvittaessa harventaa uhanalaisten lehtotyyppien metsissä, joissa kuusen poisto on luontotyypin säilyvyyden kannalta tärkeää.“

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Poikkeustapauksissa, kuten myrskytuhon sattuessa, joudutaan kaatuneen puuston käsittely suunnittelemaan tapauskohtaisesti. Kaatuneet puut ja konkelot ovat vaarallisia ja niiden korjuu vaatii aina erityistoimenpiteitä. Myrskytuhoalueille jätetään maalahopuuta, mutta kuitenkin niin, ettei siitä aiheudu hyönteistuhoriskiä ympäröiviin metsiin. Myös uuden taimikon perustaminen suunnitellaan aina erikseen.” muotoilulla: “Poikkeustapauksissa, kuten myrskytuhon sattuessa, joudutaan kaatuneen puuston käsittely suunnittelemaan tapauskohtaisesti. Konkelot ovat vaarallisia ja niiden kaataminen vaatii aina erityistoimenpiteitä. Tuulenkaadot jätetään lähtökohtaisesti maapuuksi. Jos kaatuneiden puiden määrä on erityisen suuri ja hyönteistuhoriski ympäröivään metsään ilmeinen, voidaan maapuun määrää vähentää ensisijaisesti viemällä osa kaatuneista rungoista ympäröiviin metsäalueisiin. Jos luontainen uudistuminen ei onnistu, suunnitellaan uuden taimikon perustaminen erikseen.”

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Kuolleet puut jätetään maalahopuuksi tai tekopökkelöiksi. Jos kuolleita puita on niukasti lahopuuksi, jätetään niiden lisäksi kaadettuja puita maahan lahopuuksi.” muotoilulla: “Kuolleet puut jätetään maalahopuuksi tai tekopökkelöiksi. Myös kaadetut puut jätetään lähtökohtaisesti maalahopuuksi.”

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Eri-ikäisrakenteisen metsän hakkuissa on varottava kasvamaan jäävää puustoa ja taimiryhmiä mm. suunnittelemalla ajourat huolella.” muotoilulla: “Eri-ikäisyyteen tähtäävissä hakkuissa on varottava kasvamaan jäävää puustoa ja taimiryhmiä mm. suunnittelemalla ajourat huolella.”

9.3 Metsien harventaminen

Ehdotamme seuraavan kohdan poistamista: “Kerroksellisen metsän ylläpito edellyttää toistuvaa hoitoa ja kaikkien latvuskerrosten käsitelyä samalla kertaa.” (s. 35)

Perustelu: Kohta on ristiriidassa luontaisen vanhenemisen lähtökohdan kanssa.

Ehdotamme seuraavia lisäyksiä:

“Harvennuksen tulee tähdätä tasaikäisten ja vähälahopuisten metsien kehittämiseen eri-ikäisrakenteiseksi ja runsaslahopuustoisemmaksi.”

“Jo valmiiksi eri-ikäisrakenteisissa metsissä harventamista vältetään. Tällaisilla kuvioilla korostuvat metsien luontainen itseharveneminen ja häiriödynamiikka.”

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Vaaraa aiheuttavat puut poistetaan tai kaadetaan maahan lahopuuksi, esimerkiksi kaatumaisillaan olevat, huonokuntoiset ja vaurioituneet puut” muotoilulla: “Vaaraa aiheuttavat puut kaadetaan maahan lahopuuksi, esimerkiksi kaatumaisillaan olevat, huonokuntoiset ja vaurioituneet puut ulkoilureittien varrella ja tonttien rajojen läheisyydessä”

9.4 Reittien varsien ja muiden kohteiden reunametsien hoito

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Vaarallisia puita poistetaan tarvittaessa myös reittien ulkopuolella sijaitsevilla runsaasti käytetyillä metsäalueilla.” (s. 37) muotoilulla: “Reittien, tonttien ja muiden käytettyjen ulkoilukohteiden reunavyöhykkeiden (25 metriä) ulkopuolella kaadetaan tapauskohtaisesti vain erityisen vaaralliset puut, kuten konkelot.”

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Vaarallisia yksittäispuita jätetään maastoon maalahopuiksi maisemaan sopiviin kohtiin. Tarvittaessa kaadetun puun oksat poistetaan, kohteen luonne, sijainti ja alueen hoitoluokitus huomioiden. M1 kunnossapitoluokkaan kuuluvilla arvometsäkohteilla puut jätetään pääsääntöisesti maapuiksi.” muotoilulla: “Kaadetut vaaralliset puut jätetään lähtökohtaisesti maastoon maalahopuiksi monimuotoisuusarvojen vuoksi. Tarvittaessa kaadetun puun oksat poistetaan, kohteen luonne, sijainti ja alueen hoitoluokitus huomioiden.”

Perustelu: Luonnonhoidon periaatteissa (osa 1: Metsät – periaate 3) linjataan: “Kokonaisia kuolleita puita viedään maastosta pois vain, jos se estää alueen vakiintuneen virkistyskäytön, tai jos Laki metsätuhojen torjunnasta sitä vaatii.” Työohjeiden tulee olla luonnonhoidon periaatteiden mukaiset.

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Sopivissa kohteissa kaadettu runko voidaan jättää maalahopuuksi” (s. 38) muotoilulla: “Kaadettu runko jätetään lähtökohtaisesti maapuuksi.”

Ehdotamme seuraavan kohdan poistamista: “Raidat heikentyvät ja kehittyvät vaarallisiksi jo varsin nuorina, mistä syystä niitä ei jätetä ulkoilureittien ja katujen reunavyöhykkeille”

Perustelu: Kohta on ristiriidassa työohjeessa noteerattujen raitojen luontoarvojen kanssa: “Eläimistölle ja hyönteisille tärkeitä puulajeja ovat haavat, raidat ja muut pajut, joita suositaan erityisesti metsien reunavyöhykkeillä.” (s. 12) Reunavyöhykkeiden raitojen kuntoa voidaan tarkastella samoin kuin muidenkin puulajien.

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Kaadettuja puita jätetään maastoon maalahopuiksi maisemaan sopiviin kohtiin, kunhan ne eivät liiaksi haittaa liikkumista” muotoilulla: “Kaadetut puut jätetään maastoon maalahopuiksi, kunhan ne eivät erittäin huomattavasti haittaa liikkumista.”

U​l​koilureittien ja tonttien reunavyöhykkeellä turvallisuuden takia tehtävät puiden kaadot ja hoitotoimenpiteet tulee toteuttaa ennakoivalla kartoittamisessa ja suunnittelulla lintujen pesimäajan ulkopuolella. Esimerkiksi tikat pesivät mielellään reittien viereisissä kolopuissa, ja monet muut linnut hyödyntävät vanhoja tikankoloja.

9.5 Pienpuuston hoito

Ehdotamme lisäyksen kohdan kuvaukseen: “Pienpuustoon kuuluvat kituliaasti kasvaneet alislehtipuut, kuten Helsingin metsille leimalliset pihlajat. Uuden tutkimuksen mukaan Etelä-Suomen kaupunkialueiden alispuupihlajat voivat olla arvokkaita jäkälien kasvualustoja (Nirhamo & Naranjo-Orrico 2026). Jäkälälajiston monipuolistumisen kannalta on tärkeää jättää riittävästi aliskasvospihlajia ja muita lehtipuita metsään.“

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Metsäalueilla puuston hoidossa säästetään vaihteleva määrä erikokoista alikasvospuustoa, mikä lisää metsän kerroksellisuutta ja monilajisuutta.” muotoilulla: “Metsäalueilla puuston hoidossa säästetään riittävästi erikokoista ja -ikäistä alikasvospuustoa, mikä lisää puuston kerroksellisuutta ja monilajisuutta sekä tuottaa kasvualustoja esimerkiksi jäkälille.”

Ehdotamme seuraavan kohdan poistamista: “Lyhytikäiset raidat jätetään kasvamaan kauemmas reitistä.”

Perustelu: ks. oleva raitoja koskeva kohta. Raitoja on tärkeä jättää kasvamaan myös reittien läheisyyteen.

9.8 Kuluneisuuden korjaaminen

Ehdotamme seuraavan kohdan korvaamista: “Päiväkotien ja koulujen läheisissä metsissä, joissa lapset ulkoilevat usein, joudutaan puustoa ja maaperää hoitamaan muuta metsäaluetta useammin metsän turvallisuuden ja kulutuskestävyyden ylläpitämiseksi.” muotoilulla: “Päiväkoteja ja kouluja opastetaan ohjaamaan lapsien ulkoilua metsäalueille, jotka kestävät paremmin kulutusta.”

10.1 Puutavaran kuljetus ja varastointi

Ehdotamme lisäyksen luvun ensimmäiseen kappaleeseen: “Varttuneet ja järeät kaadetut puut jätetään lähtökohtaisesti metsään.”

Metsien kunnossapitoluokat

Työohjeessa linjataan, että metsien kunnossapitoluokat on määritelty M1-5 Viherympäristöliiton RAMS 2020 -luokituksen mukaisesti. Luonnoksessa ei ole läpinäkyvästi ja täydellisesti kuvattu metsien kunnossapitoluokkia, ainoastaan viitattu maksulliseen Viherympäristöliiton teokseen ja mainittu joitain luokkakohtaisia toimenpiteitä. Tällä hetkellä metsienhoidon kannalta keskeisten kunnossapitoluokkien toimenpiteiden kommentointi on kaupunkilaisille käytännössä vaikeaa. Kunnossapitoluokat on saatava avoimesti kaupunkilaisten kommentoitavaksi. Työohjeeseen on joko liitettävä kunnossapitoluokkien määritellyt tai sitten on viitattava maksuttomasti verkosta saatavaan asiakirjaan.

Tällä hetkellä esim. luontaisen vanhenemisen rajauksen ja M1-rajauksen ero on epäselvä – esim. myös luontaisen vanhenemisen alueilla voidaan tehdä luonnonhoito- ja ennallistamistoimia (ks. s. 9) ja poistaa riskipuita (luonnonhoidon periaate 2).

Kansalaistiedon hyödyntäminen ja luonnon monimuotoisuuden osaamiskortti

Luonnossa liikkuville asukkaille kertyy runsaasti sellaista luontotietoa, joka on luonnonmonimuotoisuuden säilyttämisen ja lisäämisen kannalta tärkeää. Se paikkaa kaupungin vanhentuneita ja puuttuvia luontokartoituksia. Kaupungin on syytä kannustaa helsinkiläisiä keräämään luontotietoa ja luoda parempia menetelmiä tämän tiedon keräämiseen.

Ehdotamme selvitettäväksi luonnon monimuotoisuuden henkilökohtaisen sertifikaattikortin tai pätevyyskoulutuksen käyttöönottoa tulityökortin tapaan Helsingin luonnonhoitoon kaupunkiympäristön toimialalle johdosta urakoitsijoiden työntekijöihin. Kortti kertoisi, että esimerkiksi kaikilla metsien hoitoon liittyvillä toimijoilla olisi samanlainen käsitys siitä, mitä luonnon monimuotoisuus metsissä tarkoittaa ja miten sitä vaalitaan sekä miten metsissä torjutaan luontokatoa ja ilmastonmuutosta.

Lähteet:

Keto-Tokoi 2018: “WWF Suomen raportteja 37. Tutkimustietoon perustuvia suosituksia

vastuullisen metsänhoidon kehittämiseksi”, WWF Suomi. Url: https://wwf.fi/app/uploads/v/p/l/luhifazfb7hhjzxrrh5e6sh/wwf_metsanhoitoraportti_web.pdf

Melin ym. 2025: “Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 7/2025. Kirjanpainajatuhot luonnonsuojelualueilla ja niiden naapurustossa – KILJU-projektin loppuraportti”, Luonnonvarakeskus. Url: https://jukuri.luke.fi/server/api/core/bitstreams/d7829e33-9353-4ffe-994a-39c65c0e08d2/content

Nirhamo ja Naranjo-Orrico 2026: “Lichen communities on understory rowans (Sorbus aucuparia) in managed, urban, and old-growth forests in southern Finland”, Biodiversity and Conservation (35: 99). Url: https://link.springer.com/article/10.1007/s10531-026-03298-9

Sulkava 2024: “Lisääntymis- ja levähdyspaikan määrittelyn laillisuusperusteet liito-oravakartoituksissa ja niiden tulosten tulkinnassa”, Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Url: https://www.sll.fi/wp-content/uploads/2024/11/liito_orava_laillisuusperusteet_sll_.pdf

Helsingissä 25.9.2026

Juha Karsikas
puheenjohtaja
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Anders Backström
järjestösihteeri
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Reija Mikkola
hankekoordinaattori
Metsäryhmä
Luontoliitto ry

Aino Juvonen
kampanja-aktiivi
Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja
Metsäryhmä
Luontoliitto ry