Kuntalaisaloite: Viilarintien metsä osaksi Hallainvuoren luonnonsuojelualuetta
–

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys kannattaa kuntalaisaloitetta ”Viilarintien metsä osaksi Hallainvuoren luonnonsuojelualuetta”.
—

Viilarintien metsä osaksi Hallainvuoren luonnonsuojelualuetta
Helsingin kaupunki on rakentamassa kerrostaloja metsään Viilarintien pohjoispuolella Myllypurossa. Metsän sijainnin ja sieltä löytyneiden alueellisesti uhanalaisten lajien vuoksi ehdotamme kuitenkin, että Helsingin kaupunki lisää metsän Helsingin luonnonsuojelualueohjelmaan 2025–2038 ja esittää Lupa- ja valvontavirastolle sen liittämistä Hallainvuoren luonnonsuojelualueeseen.
Vihersormen vahvistaja luonnonsuojelualueen kupeessa
Viilarintien pohjoispuolen pieni, vajaan kahden hehtaarin kokoinen lähimetsä rajautuu idässä Myllärintien päiväkotitonttiin ja pohjoisessa Myllärintanhuan talojen pihoihin. Lännessä metsä kytkeytyy suoraan Hallainvuoren luonnonsuojelualueeseen. Metsän tilalle on osana Karhukallion asemakaavaa kaavoitettu Myllärinkuja-niminen katu, kerrostalokortteli ja kaksi asuinrakennuskorttelia, jotka jättäisivät alleen käytännössä koko metsän.
Viilarintien metsän läheisyydessä on myös muita mittavia luontoalueille sijoittuvia rakennussuunnitelmia. Toteutuessaan esimerkiksi Länsi-Herttoniemen ja Kivikon metsiin sijoittuvat pientalosuunnitelmat heikentävät Viikki–Kivikko-vihersormea merkittävästi. Juuri Viilarintien ja Hallainvuoren luonnonsuojelualueen risteämiskohdassa vihersormi on jopa vaarassa katketa Karhukallion asemakaavan ja pientalosuunnitelman yhteisvaikutuksesta. Viilarintien metsän rakentaminen heikentää ratkaisevasti myös poikittaista alueellista metsäverkostoyhteyttä, joka on Viikki–Kivikko-vihersormen ja Mustavuoren välillä. Vaikka Viilarintien metsä on kooltaan pieni, sen sijainti vihersormen erittäin uhatussa kohdassa tekee siitä ekologisesti arvokkaan: metsän suojeleminen turvaisi Helsingin metsäverkoston kytkeytyneisyyttä.
Metsikön vieressä sijaitsee nykyään Karhukallion raitiotiepysäkki, joka osaltaan on kasvattanut rakentamispainetta. Parin hehtaarin kokoisen metsän rakentamatta jättäminen tarkoittaisi kuitenkin Karhukallion asemakaavan asuinrakentamisen kerrosalaneliömetrien määrän pienenemistä vain noin kahdeksan prosenttia. Tässä kuntalaisaloitteessa ei ehdoteta päiväkodin rakentamatta jättämistä.
Alueellisesti uhanalaisten ja vanhan metsän lajien elinympäristö
Luontoliiton metsäryhmän vapaaehtoinen luontokartoittaja löysi Viilarintien metsästä lokakuussa 2026 esiintymät kantonuppijäkälää ja sitruunakääpää, jotka molemmat ovat Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaisia (RT) eli vaarassa hävitä.
Kantonuppijäkälä (Calicium trabinellum) havaittiin vanhalta kelolta Viilarintien metsän kallioalueelta. Laji on Helsingissä hyvin harvoin tavattu; vuodesta 1990 lähtien Helsingistä on vain kolme havaintoa tämän esiintymän lisäksi laji.fi-tietokannassa. Espoosta on yksi havainto vuodelta 2002, Vantaalta ei yhtään. Muuallakin Uudellamaalla lajia on nähty niukasti: 24 havaintoa viime vuosikymmeniltä.
Sitruunakääpä (Antrodiella citrinella) on alueellisen uhanalaisuutensa lisäksi valtakunnallisesti silmälläpidettävä (NT). Sitruunakääpä on aarniolaji eli vaatelias vanhojen luonnontilaisten metsien asukki, jonka esiintymä ilmentää metsän suojeluarvoa. Viilarintien metsän sitruunakääpä elää tyypillisellä kasvualustallaan: pitkälle lahonneella ja kostealla kuusimaapuulla.
Metsässä on viime vuosina tavattu myös rakkosammal (NT), vanhan metsän ilmentäjälajit rusokantokääpä (NT), ruostekääpä, karhunkääpä ja viinikääpä, luonnontilaisten lehtisekametsien indikaattori kruunuhaarakas sekä Helsingin kääpäselvitysten indikaattorilistan lajit orakarakka, kermakääpä, okrakääpä, puuterikääpä ja hopeakääpä.
Lisäksi Viilarintien metsässä on tehty havaintoja lepakoista ja siellä sijaitsee lepakoille potentiaalinen talvehtimispaikka, jota ei ole kartoitettu. Kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV tiukasti suojeltavia lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää.
Myös lehtopöllöstä (Strix aluco) on tehty havainto Viilarintien metsässä marraskuussa 2026. Lokakuussa 2026 laji havaittiin Viilarintien toisella puolella Karhunkaatajan metsässä ja havaintoja on myös Hallainvuorelta. Alueella on siis mahdollisesti lehtopöllön reviiri. Lehtopöllö on Suomessa luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu laji.
Suojeluesitys
Yllä esitellyistä syistä ehdotamme ensisijaisesti, että Helsingin kaupunki esittää Lupa- ja valvontavirastolle Viilarintien pohjoispuolen metsän liittämistä Hallainvuoren luonnonsuojelualueeseen ja toissijaisesti sen lisäämistä erillisenä luonnonsuojelualueena Helsingin luonnonsuojelualueohjelmaan 2025–2038. Suojelemalla metsän Helsingin kaupunki turvaa metsäverkoston kytkeytyneisyyttä, suojaa rajusti heikkenemässä olevaa vihersormea, säilyttää paikallisille asukkaille tärkeän lähimetsän sekä vaalii Etelä-Suomessa uhanalaisten ja valtakunnallisesti silmälläpidettävien lajien elinympäristöä.

Aloitteen tekijä: Aino Juvonen


