Mielipide Oulunkyläntien ympäristön asemakaavan nähtävilläoloaineistosta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielipide Oulunkyläntien ympäristön asemakaavan nähtävilläoloaineistosta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut luonnosvaiheen aineistoon ja toteaa siitä mielipiteenään seuraavaa.
Liito-oravan huomiointi
Kirkkoherrantien etelä- ja pohjoispuolelta on 2019 paikallistettu liito-oravan ydinalue. Pääosa tuolloin rajatusta ydinalueesta on tien eteläpuolella, noin neljäsosa pohjoispuolella.
Kaava-alueen liito-oravatilanne ja sen vaikutukset rakentamiseen on esitelty kaava-aineistossa puutteellisesti. Linkki ”Liito-oravan levinneisyys” avaa vuoden 2019 liito-oravaraportin, josta kuitenkin puuttuu juuri tämän Kirkkoherrantien ydinalueen kuvaus. Kohteen rajaus löytyy kuitenkin raportista (sivu 60, kohteen 47 kartta), mutta kuvaus käsittää vain Veräjämäen ja Viikinmäen ydinalueet.
Kirkkoherrantien ympäristön ydinalueen kuvaus löytyy kuitenkin luontotietojärjestelmästä: Kotoniitynpuisto rajautuu itäpuolelta Oulunkyläntiehen. Kadun varrella on pallokenttä ja sen verran puustoa, että liito-oravan liikkuminen kadun yli on mahdollista. Jätöksiä ei näkynyt kadunvarsipuissa, mutta Kotoniitynpuiston koillispuolelta löytyi toinen liito-oravan ydinalue (nro 112). Siihen kuuluu Kirkkoherrantien eteläpuolella oleva metsikkö ja osa kadun pohjoispuolisesta metsäalueesta. Kadun eteläpuolella on hoitamatonta vanhaa sekametsää, jossa kasvaa kookkaita kuusia ja muutama järeä haapa. Papanoita näkyi suurimpien haapojen ja kuusten tyvillä. Kadun pohjoispuolella on varttunutta, kosteapohjaista koivikkoa, jossa on sekapuuna kookkaita haapoja. Alue on luultavasti entistä peltomaata. Jätöksiä oli haapojen tyvillä. Liito-orava oli käyttänyt pesäpaikkanaan ainakin kahta kolohaapaa. Oulunkyläntien itäpuolista metsäaluetta ei ole aiemmin tarkistettu.
Kaava-aineistosta eivät käy ilmi ne asiaperusteet, joilla rakentamista ollaan ulottamassa myös Kirkkoherrantien pohjoispuoliselle osalle liito-oravan ydinaluetta. Luontotietojärjestelmästä löytyvän kuvauksen perusteella on mahdotonta luotettavasti arvioida sitä, onko tien pohjoispuoliselta osalta havaintoja liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoina käyttämistä kolopuista tai onko niitä mahdollisesti tarkemmissa selvityksissä löydettävissä. Kuvauksen sanavalinnat ainakin kahdesta kolohaavasta antavat kuvan jossakin määrin epäkattavaksi jääneestä selvitystilanteesta. Mikäli kolopuita tai liito-oravan käyttämiä oravien risupesiä Kirkkoherrantien pohjoispuoliselta osa-alueelta löytyy, niin kyseessä on luonnonsuojelulain tiukasti suojelema lajin lisääntymis- tai levähdyspaikka, jollaisen hävittäminen vaatii poikkeusluvan. Kaavaillun kaltaiselle rakentamiselle sitä tuskin laillisesti voidaan myöntää.
Sekä liito-oravat että nykyiset ja tulevat asukkaat hyötyvät joka tapauksessa siitä, jos Kirkkoherrantien pohjoispuolella säilytetään kaavailtua laajemmin metsiä. Esitämmekin, että vähintään liito-oravan ydinalue jonkinasteisella suojavyöhykkeellä rajataan tien pohjoispuolelta rakentamisen ulkopuolelle ja osoitetaan lajin suojelun kannalta riittävillä kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä.