Luonnon kuluminen on maastopolkupyöräilyn vakava ja paheneva ongelma

Luonnon kuluminen on maastopolkupyöräilyn vakava ja paheneva ongelma

Kaksi asiaa tulee hyvin selväksi Espoon kaupungin Ota kantaa -palveluun Keskuspuiston maastopyöräreittisuunnitelmasta annetuista mielipiteistä. Ensinnäkin suuri enemmistö maastopyöräilijöistä vastustaa maastopyöräilypolkujen ja -urien minkäänlaista parantelua helpommin ajettaviksi. Toiseksi maastopyöräilyn harrastajat katsovat oikeudekseen ajaa täysin vapaasti missä mielivät.

Luonnon kuluminen on kuitenkin suuri ja paheneva ongelma, etenkin Keskuspuistossa, johon kasvava harrastus on tuonut jo satoja ellei tuhansia käyttäjiä. Metsäpolkujen liejuuntuminen ja leveneminen on tunnustettu ongelma, mutta itse asiassa laajempaa tuhoa on maastopyöräily saanut aikaan laakeilla avokallioilla, joista pyöräily hävittää luontaisen sammal- ja jäkäläkasvilisuuden lähes täydellisesti. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Harmaakallion luonnonsuojelualueen kallioselänteellä, jota pitkin nyt suunniteltu pyöräilyreitti on linjattu satojen metrien matkalta.

Kalliopintojen poronjäkälä- ja kalliosammalmättäät ovat heikosti kiinni alustassaan eivätkä kestä vähäistäkään kulutusta etenkään kesän kuivuudessa. Laakeilla avokallio-osuuksilla pyöräilyväylä on leventynyt pahimmillaan jopa toistakymmentä metriä leveäksi baanaksi.

Harmaakallion luonnonsuojelualueen halki rakennettavaksi suunniteltu uusi maastopyöräilyreitti on vieläpä alueen rauhoitusmääräysten vastainen. Olemassa olevia rakennettuja ulkoilureittejä on lupa kunnostaa, mutta uusia ei saa rakentaa. Harva edes tietää, että suojelualueella maastopyöräily on kielletty muualla kuin virallisilla ulkoilureiteillä, siis niillä rakennetuilla ja valaistuilla väylillä, joita Keskuspuistossa risteilee joka suuntaan. Kiellosta ei kaupunki ole millään tavalla tiedottanut ulkoilijoille, saati että sitä mitenkään valvottaisiin.

Oma mielipiteeni on, että mikäli maastopyöräreitti jollakin tavoin toteutetaan, se tulisi ohjata kokonaan kulkemaan puiston luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Esimerkiksi Harmaakallion alue olisi aivan hyvin mahdollista kierää vaikkapa rengasreitillä.

Harrastajien mukaan maastopyöräily on nautinnollinen ja haastava luontoliikunnan muoto. Näin ehkä onkin, mutta jäljet pelottavat. Vastuu ympäristöstä koskee ensi kädessä sen käyttäjiä. Sähköavusteiset maastopyörät ovat jo todellisuutta. Tehojen kasvaessa luontoliikunta maastopolkupyörillä uhkaa yhä enemmän lähestyä trial-moottoripyöräurheilua. On korkea aika jotenkin pyrkiä rajoittamaan ja ohjaamaan villiä maastopyöräilyä Keskuspuistossa.

Heikki Simola
Ympäristötieteen dosentti
Espyyn erityisasiantuntija