Lepakoiden havainnointi ja suojelu Espoossa
–

Kuva: Adobe Stock
Lepakoiden havainnointi ja suojelu Espoossa
Espoo on erinomainen paikka lepakoiden havainnointiin. Lepakoita voi nähdä erityisesti vesistöjen ja metsänreunojen läheisyydessä, kunhan ajankohta ja olosuhteet ovat oikeat.
Lepakoita esiintyy eniten touko–syyskuussa hämärän aikaan, erityisesti lämpiminä ja tyyninä iltoina. Kylmä, sade ja tuuli vähentävät niiden aktiivisuutta.
Espoossa tunnettuja lepakkopaikkoja ovat muun muassa Laajalahti, Nuuksion järvialueet, Haukilahti ja Westendin rannat, Espoon keskuspuisto, Kaitalampi, Oittaa sekä Tapiolan puistot ja vesialueet. Näissä ympäristöissä yhdistyvät vesi, metsänreunat ja avoimet lentoreitit, jotka ovat lepakoille ihanteellisia.
Lepakoita voi havainnoida joko lepakkodetektorin avulla tai ilman sitä. Detektori muuntaa lepakoiden ultraäänet kuultaviksi ja helpottaa lajintunnistusta, mutta myös ilman laitteita voi nähdä lepakoita seuraamalla vesistöjen reunoja, metsänlaitoja, polkuja ja valaistujen alueiden reunoja. Lepakoiden lento on nopeaa ja epäsäännöllistä, ja yleisin havaittava laji Espoossa on pohjanlepakko.
Havainnoinnissa on tärkeää välttää häiriötä: lepakoita ei saa valaista kirkkaalla valolla, melua tulee välttää ja päiväpiiloihin ei pidä mennä.
Espoossa järjestetään kesäisin lepakkoretkiä, joilla pääsee oppaan johdolla sopiviin kohteisiin ja oppii lajien tunnistamista.
Lepakoiden suojelu
Lepakot ovat Suomessa tiukasti suojeltuja. Suojelu perustuu luonnonsuojelulakiin, EU:n luontodirektiiviin sekä EUROBATS-sopimukseen, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen tai häiritseminen on kielletty.
Espoossa lepakoille tärkeitä elinympäristöjä ovat:
- vesistöt (esim. Laajalahti, Bodominjärvi, Kaitalampi ja rannikkoalueet)
- metsänreunat ja polut (Espoon keskuspuisto, Nuuksio, Oittaa)
- vanhat rakennukset (ullakot ja kellarit päiväpiiloina ja talvehtimispaikkoina)
Kaupunki huomioi lepakoiden suojelun kaavoituksessa, valaistuksessa ja luonnonhoidossa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tärkeiden alueiden säilyttämistä, valosaasteen vähentämistä sekä metsänreunojen ja rantavyöhykkeiden varovaista hoitoa.
Myös asukkaat voivat edistää lepakoiden suojelua:
- vähentämällä pihavalaistusta
- säilyttämällä puita ja metsänreunoja
- välttämällä rakennusten tiivistämistä kesäaikaan, jos lepakoita esiintyy
- asentamalla lepakkopönttöjä
- ilmoittamalla havainnoista (esim. iNaturalist tai Hatikka)

Lepakoista lyhyesti
Lepakot ovat ainoita lentäviä nisäkkäitä, ja Suomessa tavataan 13 lajia. Yleisimpiä ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö. Osa lajeista on muuttavia.
Lepakot suunnistavat kaikuluotauksen avulla, tuottaen ultraääniä (20–100 kHz), joita ihminen ei kuule ilman apuvälineitä. Ne saalistavat öisin hyönteisiä ja viettävät päivänsä piilossa esimerkiksi puunkoloissa tai rakennuksissa.
Suomen olosuhteet ovat lepakoille haastavat pitkien talvien ja valoisien kesien vuoksi. Talvella lepakot horrostavat paikoissa, joissa lämpötila pysyy hieman nollan yläpuolella. Häiriöt horroksen aikana voivat olla niille kohtalokkaita suuren energiankulutuksen vuoksi.
Kati Kontio & Maria Hirvonen
Espoon ympäristöyhdistyksen hallituksen jäsenet


