Sijainti: Pääsivu / Ajankohtaista / Blogi / Miksi vaadimme Talvivaaran sulkemista?

Miksi vaadimme Talvivaaran sulkemista?

Talvivaaran kaivoksen tämän hetken ongelmista pystyisi kirjoittamaan kirjan, sanoo Jakke Mäkelä. Kaivos perustettiin suunnattomalla riskillä, valtavalla toiveajattelulla, ja huikeilla visioilla.

Perjantai 24. toukokuuta 2013
Kuva: Talvivaaran allasketjua. SLL/ Mikko Maliniemi/ Aviation Studio

Suomen luonnonsuojeluliitto ja muut ympäristöjärjestöt vaativat 24.4. Talvivaaran kaivoksen sulkemista kokonaan. Tämä on Luonnonsuojeluliitolle hyvinkin poikkeuksellinen julkilausuma. Emme periaatteesta vastusta kaivosteollisuutta, mikäli toiminta on vastuullista. Kaivostoiminta tosin vaurioittaa aina ympäristöä, mutta asiallisesti toimimalla vauriot pysyvät pieninä ja paikallisina.

Miksi julkilausuma silti tehtiin? Koska päädyimme samaan arvioon kuin työeläkeyhtiö Ilmarinen myydessään osuutensa Talvivaarasta: Talvivaaran toiminta ei ole vastuullista, eikä tule sellaiseksi muuttumaan.

Nikkelin bioliuotusprosessi perustuu koemittakaavan toimintaan ja valtavaan määrään toiveajattelua.

Kaivos perustettiin valtavalla riskillä. Koska prosessi perustuu osittain bakteeritoimintaan, se on erityisen herkkä kylmyydelle ja sateelle. Se ei ole toiminut kunnolla kuivilla ja kuumillakaan alueilla, saati Kainuun ilmasto-oloissa.

Kaivos perustettiin ilman riittävää taustatyötä. Nikkelin bioliuotusprosessi perustuu koemittakaavan toimintaan ja valtavaan määrään toiveajattelua. Uusia prosesseja tulisi testata laajasti eri mittakaavoissa ennen käyttöönottoa. Talvivaara siirtyi suoraan massiiviseen tuotantoon käytännössä heti, kun saatiin merkkejä siitä, että prosessi saattaisi toimia.

Talvivaaran alueen nikkelimäärät ovat toki erittäin suuria. Valitettavasti pitoisuudet ovat erittäin pieniä, prosentin osia. Metallien irrottaminen on hiukan kuin kaivelisi neuloja heinäsuovasta: toki mahdollista, mutta ei perinteisillä menetelmillä. Talvivaara on viimeistään nyt osoittanut, että se ei ole mahdollista ei-perinteiselläkään menetelmällä, ainakaan Talvivaaran käyttämällä.

Talvivaaran on julistanut poikkeustilan 11 kertaa vuoden aikana

Käytännössä mikään ei Talvivaarassa ole toiminut kunnolla. Prosessi nykyisellään on lähinnä rikkihappoliuotusta, jota bakteerit ehkä hiukan avustavat.  Tämän hetken ongelmista pystyisi kirjoittamaan kirjan. Tässä tärkeimpiä:

- Yhtiö ei noudata ympäristölupaansa. Ympäristölupa ei ole mikä tahansa lappunen, vaan yhteiskunnan ja yhtiön välinen sopimus siitä, miten paljon yhtiö saa tärvellä ympäristöään pystyäkseen toimimaan. Se on sivistyneen teollisuustoiminnan ydin.

- Kaivoksessa on edelleen miljoonia kuutiometrejä ylimääräistä likaantunutta vettä. Vuosittainen juoksutuslupa on 1,3 miljoonaa kuutiota. Tämä vesi ei suinkaan ole kertynyt vuoden 2012 sinällään rankoista sateista, vaan monen vuoden aikana.

- Yhtiö ei väitteistään huolimatta “puhdista” vesiään ennen luontoon päästämistä. Se neutraloi niitä. Ero on suuri. Puhdistus tuottaa puhdasta vettä; neutralointi tuottaa sulfaateilla saastunutta, siis suolaista vettä.

- Kipsisakka-allas, joka on kriittinen osa neutralointiprosessia, on vuotanut neljä kertaa (2008, 2010, 2012, 2013) ja on nyt  kokonaan pois käytöstä. Asiaa tutkivat niin onnettomuustutkintakeskus kuin poliisikin.

- Yhtiö on vuoden aikana julistanut poikkeustilan 11 kertaa, ja käynnistänyt hätäjuoksutuksia. Ympäristönsuojelulaki antaa tähän tervejärkisesti mahdollisuuden. Hieman yksinkertaistaen, jos tehdas on tulessa, tulipalo sammutetaan, tyylipisteistä viis. Tätä kuitenkin tapahtuu harvoin: vuosittain alle prosentti yrityksistä joutuu julistamaan poikkeustilan. Talvivaaran tahti on siis tuhatkertainen.

- Lisäksi hallinto-oikeuden mukaan ainakin rumban aloittaneet ensimmäiset poikkeustilat olivat lain vastaisia. Ne eivät olleet odottamattomia, vaan johtuivat kaivoksen vuosikausia jatkuneesta virheellisestä toiminnasta. Yhtiö joutuu siis toimimaan lainvastaisesti kyetäkseen ylipäätään toimimaan.

- Yhtiö on vasta nyt alkanut kiinnittää huomiota vesienhallintaan. Käytännössä viimeisen vuoden vesienhallinta on ollut sitä, että neutraloituja sulfaattivesiä päästetään luontoon, milloin minkäkin
poikkeustilan nojalla.

 

Jossain vaiheessa on myönnettävä faktat

Yhtiön laskelmien mukaan se pääsee kunnolla kannattavaksi, jos se tuottaa vähintään 50,000 tonnia nikkeliä vuodessa. Nyt on saavutettu alle 20,000 tonnia vuodessa. Yhtiö hakee laajennukselle uutta ympäristölupaa,  jossa se mm. haluaa laskea neutraloituja vesiä ilman tilavuusrajoituksia (kuitenkin niin, että sulfaattien kokonaismäärää rajoitetaan). Tämä on kaukana alkuperäisistä myyntipuheista, joissa luvattiin kokonaan suljettua kiertoa. On vaikea edes kuvitella, millaista tuhoa toiminnan moninkertaistaminen nykyisellä toimintatavalla aiheuttaisi.


Mennyt ei kerro kaikkea tulevasta, mutta se antaa viitteitä. Jos yhtiö ei viiden toimintavuoden aikana ole onnistunut juuri missään eikä ilmeisesti ole oppinut mitään, on vaikea nähdä miten sen toiminta yht'äkkiä muuttuisi. Lisäksi yhtiö on hajottanut toimintansa kannalta olennaisia osia kuten kipsisakka-altaat, eivätkä sen nykyiset hätäpadot kestä vettä. Merkittävät osat kaivoksesta pitäisi suunnitella ja rekentaa kokonaan uusiksi; tätä yhtiö ei edes ehdota.

Tämä on kaukana alkuperäisistä myyntipuheista, joissa luvattiin kokonaan suljettua kiertoa.

Talvivaarasta on tullut (kaikille osapuolille) liian dramaattinen ja elämää suurempi asia. Toiminnan lopettaminen on kaivosalalla lähes arkipäivää. Kainuulaisille kaivoksen sulkeminen olisi huomattava taloudellinen isku. Siitä huolimatta jossakin vaiheessa on uskallettava myöntää faktat. Kaivos perustettiin suunnattomalla riskillä, valtavalla toiveajattelulla, ja huikeilla visioilla. Nämä visiot eivät ole toteutuneet, toiveajattelu oli harhaa, ja riskit toteutuivat.

Luonnonsuojeluliitto ei näkemyksineen ole yksin. On ryhmä, jonka käytöksestä voi päätellä paljon: sijoittajat. Ulkomaalaiset sijoittajat – jotka kaivosalaa ymmärtävät – ovat yhtiöstä pitkälti kaikonneet. Työeläkeyhtiö Ilmarinen – joka ymmärtää riskit ja myös yhteiskunnallisen vastuun – luopui omistuksistaan kokonaan. Viesti on selkeä. Ammattimaisten sijoittajienkaan mielestä kaivos ei ole elinkelpoinen.

Jakke Mäkelä
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen varajäsen

Yrjö Snellman
24.05.2013 22:31

Teksti pitää saada maakunnalliseen ja valtakunnalliseen painettuun sanaan. Mainio esitys vastenmielisestä ympäristöongelmasta, joka on muun muassa johtanut Talvivaaran suunnalta pyydetyn kalan syönnin vähenemiseen Kajaanissa ilman viranomaissuosituksia.

Viranomaistoiminnan leväperäisyys olisi ollut syytä ottaa tarkasteluun.

Jukka Tuohimetsä
25.05.2013 11:25

Loistava kirjoitus vaikkakin tulkitsin sen olevan kohtuu kärkkääseen sävyyn kirjoitettu. Näin pöyristyttävästä asiasta lienee hyvin hankalaa ja kenties tarpeetontakin kirjoittaa täysin neutraaliin sävyyn. Yksi parannusehdotus minulla kuitenkin olisi - listaamiesi tärkeimpien ongelmien lähteet esiin. En epäile väittämiäsi, kun ne käyvät järkeni, koulutukseni ja aiempien tietojeni kanssa yksiin. Monet muut (esim. Talvivaaran osakkeenomistajat) varmaankin epäilevät. Asia-argumentit pätevillä lähdeviitteillä kuitenkin luulisi uppoavan kaikkiin, joilla on vähänkään järkeä ja lukutaitoa.

Jakke Mäkelä
26.05.2013 22:50

Hyvä pointti tuo lähdeviiteasia. Otan työn alle. Taustatietoja referensseineen löytyy Suomen Luonto- lehden palkitusta blogista:
http://www.suomenluonto.fi/?s=talvivaara

Omia epävirallisempia laskelmiani: http://www.zygomatica.com/ymparisto/talvivaara/

Tosin tilanne muuttuu joka päivä ja tiedot vanhenevat nopeasti: heti lauantaina Yle julkaisi uutta tietoa joka vahvistaa ajatusta että kaivos on täysin kaaoksessa.
http://yle.fi/uutiset/talvivaaran_nykypaastot_vasta_esinaytosta/6658624

Juhani Yliruusi
27.05.2013 14:39

Talvivaaran, kuten kaivosten yleensäkkin kohdalla pestään jälkipyykkiä. Rantasalmelle keskelle kylää, valtakunnallisesti merkittävälle maisema aluelle muutaman kilometrin päähään linnasaaren kansallispuistosta,joka on norpan tärkeimpiä lisääntymisalueita, kovaa vauhtia SUUNNITELLAAN kultakaivoksen avaamista. Onneksi Savonlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut paikkaan. Mutta silti paikallinen välinpitämättömyys sekä tietämättömyys saattavat aiheuttaa sen että jälleen saadan yksi ennalta arvaamaton tuhon lähde. On hyvä että kaikista jo toimivista kaivoksista saadaan mahdollisimman hyvin tietoa. mutta vielä tärkeämpää olisi saada julkisuuteen näitä vireillä olevia viritelmiä vaikutuksineen.

Juha V. Mentu
27.05.2013 18:03

Viittaan - prosessi- ja ympäristömikrobiologina - niihin suuriin ongelmiin, joita yhtiöllä on malmiaumojensa ja jätevesiensä suhteen, Iisalmen Sanomissa 14.5.2013. Juttuni löytyy myös lehden nettiversion mielipideosiosta. Tilanne on todella valitettava.

Pekka Ilmari Mentu
27.05.2013 18:19

Hyvin tärkeää on jatkuva Talvivaaran sekä vireillä olevien hankkeiden jatkuva tarkkailu valveutuneiden kansalaisten taholta.

Yrjö Snellman
28.05.2013 00:15

Talvivaaraepisodi, samoin kuin lukemattomat pienemmät ympäristöoikeuden loukkaukset osoittavat ympäristövalvonnan viranhaltijoiden noudattavan kolmen P:n sääntöä; Pelkää Pallisi Puolesta.

Talvivaara olisi ollut mahdollista sulkea kunnan viranomaisen päätöksellä ensimmäisten vesistöhaittojen ilmettyä. Suomen ympäristölainsäädäntö on täysin riittävä, mutta sisälukutaito on harvojen hallinnassa!

H.H.
01.06.2013 18:26

Mikä on poliitikkojen ja ylimpien laillisuusvalvojien motiivi olla puuttumatta lainvastaisuuteen, kun eivät ole jo oma-aloitteisesti tehneet sulkemispäätöstä?

Sen sijaan pantiin valtion Solidium mahdollistamaan lainvastaisen toiminnan jatkuminen meidän veronmaksajien rahoilla.

Kuka kykenisi avaamaan tämän tausta ja kertomaan, kuka on kuka tähän tilanteeseen johtaneessa päätöksenteossa kautta vuosien - alkaen päätöksistä, joilla ympäristöministeriöltä ja muulta ympäristöhallinnolta vietiin valta.

Ja miten Suomeen saadaan yhtä tehokas ympäristörikosten tutkinta erikoiskoulutettuine poliiseineen, riittävästi resurssoituna, kuten esim. Ruotsilla jo on?

Helvi Heinonen-Tanski
19.06.2013 11:11

Tuo viimeinen on hyvin kiinnostava seikka. Solidiumin sijoitus on jo nyt menettänyt paljon arvostaan, joten talous ainakaan ei ole ollut sijoituksen takana. Nikkelin maailmanmarkkinahinta laskee ja laskee, joten tämän sijoituksen ei edes voi odottaakaan tulevan olemaan kannattava.

Yrjö Snellman
22.06.2013 00:54

Kiltti tulkinta Talvivaarasta voisi olla, että ”tilanne vain karkasi käsistä.” Artikkelin tekijä havainnoi neljännessä kappaleessa oikein niitä keskeisiä heikkouksia toimintakokonaisuudessa, jotka nyt poikivat jatkuvia ongelmia.

Vain harvalla oli luvitusvaiheessa riittävä osaaminen nikkelin bioliuotusprosessin laajamittaisen käytännön sovellutuksen arvioimiseen. Kainuun ELY-keskuksesta tällaista osaamista olisi luullut löytyvän. Muistaakseni myös luonnonsuojeluliiton parhaat ympäristötieteilijät olivat hankeen luvitusvaiheessa hipihiljaa!

Lisää kommentti

You can add a comment by filling out the form below. Plain text formatting.