Vastine Vuotoksen metsänhakkuita koskevaan toimenpidekieltovaatimukseen

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin vastaselitys asiassa 1143/03.04.04.04.24/2025 Vuotoksen alueen metsänhakkuiden toimenpidekieltovaatimusta koskien

Kiitämme mahdollisuudestamme antaa vastaselitys asiassa.

Kiinnitämme hallinto-oikeuden huomiota perustuslain 20 §:ään, jonka merkitystä on korostettu viimeaikaisessa oikeuskäytännössä, erityisesti Helsingin käräjäoikeuden Stansvikin hakkuukiistaa koskevassa päätöksessä 24.10.2025. Pyydämme, että hallinto-oikeus ottaa pykälän merkityksen huomioon asiassa. Lapin ELY-keskuksella julkisena toimijana on erityinen vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta ja niiden turvaamisesta toiminnassaan.

ELY viittaa luonnonsuojelulakiin ja katsoo, että sekä lintu- että luontodirektiivi on implementoitu kokonaisuudessaan. Katsomme, että näin ollen ELY:llä on toimivalta kieltää hakkuut kaikissa lintudirektiivin 1 artiklan mukaisissa metsissä ja velvoittaa entisöimään hakatut metsät ja määrätä rangaistukset laittomista hakkuista. Kaikki nämä vaateet sisältyvät direktiiveihin ja siis myös ELY:n mukaan luonnonsuojelulakiin.

ELY-keskus on lausunnossaan viitannut ns. Weser-tuomioon (C-461/13), joka koski vesipuitedirektiivin soveltamista vesienhoidon ympäristötavoitteisiin, katsoen ettei se ole sovellettavissa kyseiseen asiaan. Olemme itsekin viitanneet kyseiseen tuomioon valituksessamme siltä osin, kuin se vahvisti periaatteen, että EU-direktiivien säännöksillä voi olla suora oikeusvaikutus kansallisessa päätöksenteossa. Katsomme Weser-tuomion tarjoavan merkityksellisen vertailukohdan luonnonsuojeludirektiivien soveltamisessa: kansallinen viranomainen ei voi tehdä päätöstä, joka johtaa EU-oikeudessa asetettujen suojelutavoitteiden heikentymiseen. Pyydämme hallinto-oikeutta tulkitsemaan myös lintudirektiivin ja luontodirektiivin säännöksiä tämän oikeusperiaatteen mukaisesti ja katsomme, ettei Weser-tuomiota voida tulkita sovellettavan vain yksittäisiin hankkeisiin liittyen.

Olemme toimittaneet hallinto-oikeudelle ennakkopäätöksen (C-473/19 ja C-474/19; 4.3.2021) Ruotsin hakkuukiistasta, jossa pääasiana oli luontodirektiivin ja lintudirektiivin yhteensovittaminen lintujen pesimämetsien suojelussa. Viranomaisten tulee päätöksen mukaan ottaa huomioon sekä lintudirektiivi että luontodirektiivi metsien suojelukiistoja ratkaistaessa. ELY:n lausunnosta ei ilmene, että kyseinen ennakkopäätös olisi otettu huomioon päätöksen perusteluissa. Pidämme huomionarvoisena, jos hallinto-oikeus ei ole toimittanut ennakkopäätöksiä ELY:lle. Hallinto-oikeus toimisi tällöin myös perustuslakia vastaan rajaamalla meidän ja luonnon oikeusturvaa suuria puutavarayhtiöitä vastaan.

ELY-keskuksen lausunnon mukaan Natura-arvioinnin ja muiden selvitysten tarve on arvioitava tapauskohtaisesti yksittäisten metsänkäyttöilmoitusten perusteella. Katsomme kuitenkin, että luonnonsuojelulain ja ympäristönsuojelulain tavoitteiden toteuttaminen edellyttää laajempaa kokonaisarviointia. Maankäytön ja metsänkäsittelyn yhteisvaikutukset voivat kumuloitua siten, että yksittäisten toimenpiteiden erillinen tarkastelu ei riitä turvaamaan lintudirektiivin ja luontodirektiivin mukaista suojelutasoa.

ELY-keskuksen on tämän vuoksi arvioitava myös toimenpiteiden yhteisvaikutukset ja tarvittaessa ryhdyttävä laajempaa aluetta koskeviin hallintopakkotoimenpiteisiin tai määräaikaiseen hakkuukieltoon, mikäli se on tarpeen lajien suotuisan suojelutason ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tällainen menettely on johdonmukainen sekä varovaisuusperiaatteen että EU:n luonto- ja lintudirektiivien tavoitteiden kanssa.

Lintujen suojelun turvaaminen pesimämetsissä

Havaintojemme mukaan ELY ei edellytä järjestelmällisesti linnustovaikutusten selvittämistä pesimämetsissä ennen hakkuita. Tämä menettelytapa on omiaan heikentämään lintudirektiivin tavoitteiden toteutumista, ja voi osoittaa jopa viranomaisten suostumusta direktiivien ja EU-lainsäädännön vastaiselle  luonnontuhonnalle. Näin ollen katsomme, että ELY ei tällä hetkellä noudata EUTI-ennakkopäätöksiä, jossa viranomaiselle on annettu selvä velvollisuus kieltää hakkuut pesämetsissä. ELY-keskuksen lausunnon mukaan sen toimivalta lintujen suojelua koskevissa kysymyksissä määräytyy yksinomaan kansallisen lainsäädännön perusteella. Katsomme kuitenkin, että luonnonsuojelulaki sisältää toimivaltaperusteet myös EU:n luonto- ja lintudirektiivien täytäntöönpanon osalta. Direktiivien velvoitteet on implementoitu kansalliseen lainsäädäntöön, ja ne täydentävät lain säännöksiä siltä osin kuin kansallinen sääntely on puutteellista.

ELY-keskuksen oma lausunto vahvistaa, että direktiivien määräyksillä voi olla välitön oikeusvaikutus ja että ne syrjäyttävät ristiriitaisen kansallisen sääntelyn. Näin ollen ELY:llä on toimivalta soveltaa luonnonsuojelulain säännöksiä yhdessä direktiivien velvoitteiden kanssa lintujen pesimäalueiden suojelussa.

Tulkitsemme lausuntoa niin, että ELY katsoo lailliseksi niin kanahaukkojen kuin tervapääskyn pesämetsien hakkuut, jotka olemme  jo valituksessamme osoittaneet laittomiksi. Tässä asiassa ELY:n olisi tullut huomioida lintudirektiivin velvoittavuus yhdessä luontodirektivin kanssa. Huomattavaa on, että ELY on kuitenkin tehnyt direktiivin edellyttämiä ratkaisuja viimeaikaisessa päätöksenteossaan (VARELY/5517/2025, VARELY/4297/2025) koskien törmäpääskyn ja räystäspääskyn pesien hävittämistä Rovaniemellä ja Pyhätunturissa Pelkosenniemellä. Näissä tapauksissa ELY on katsonut pesien hävittämisen olevan mahdollista vain, jos pesintämahdollisuudet turvataan ja pääskyjen pesimäpaikkoja ennallistetaan ja aikaansaadaan vähintään korvaava määrä.

Sekä tervapääsky, räystäspääsky, että törmäpääsky ovat luonnonsuojeluasetuksen liitteen 6 lajeja ja suojeltuja ja luonnonsuojelulain 75§ ja 76§ säätävät suojeltujen lajien huomioonottamisesta päätösharkinnassa. Juuri tämän harkinnan ELY on Vuotoksen alueen osalta jättänyt tekemättä, jonka myötä ELY ei ole täyttänyt luonnonsuojelulain mukaista velvollisuuttaan. Metsissä elävät tervapääskyt ovat erittäin uhanalaisia lintuja, joiden suojelun suotuisan tilan turvaamisen tulisi olla ELY-keskuksen tehtävä. Luonnonsuojelulaissa ei tiettävästi ole säädetty siitä, ettei metsässä asuvia lajeja tarvitse suojella. (Tervapääskyjen tilasta kts. YLE 30.5.2022, Blom. Tervapääskyjen kirkuna tuo jälleen kesän Suomeen, mutta vuosikymmenten aikana huudot ovat harvenneet ja taivaan kiitäjät kaikonneet. https://yle.fi/a/3-12464790)

Kanahaukkojen osalta on ollut jo kauan selvää, että lintudirektiivi koskee etenkin Lapin kanahaukkoja, mutta Ruotsin ennakkopäätös (C‐473/19 ja C‐474/19) osoitti, että kanahaukkojen suojelu ulottuukin koko maahan myös pesimämetsien suojelun kannalta. Kanahaukka kuuluu suojeltuihin lajeihin, vaikka kansallinen luonnonsuojeluasetus ei sitä tunnista: tässäkin lintudirektiivi ja luontodirektiivi ylittävät kansallisen lainsäädännön. 

Tämän pohjalta katsomme, että ELY-keskus viranomaisena ei ole tunnistanut lintudirektiivin 1 artiklan merkittävyyttä päätöksenteossa. Toivomme hallinto-oikeuden huomioivan asian, osana tehtäväänsä varmistaa EU-direktiivien tehokas täytäntöönpano. Mikäli kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa suoraan velvoittavan direktiivisäännöksen kanssa, tulee direktiivin määräyksiä soveltaa etusijaperiaatteen mukaisesti.

ELY:n lausunnon perusteella katsomme, että ELY-keskuksella on mahdollisuus puuttua LSL vastaisiin hakkuisiin, mutta vaatimuksistamme huolimatta he eivät ole sitä tehneet. ELY katsoo, että heiltä puuttuu toimivalta suojella lintuja. Katsomme, että ELY:n viimeaikaiset päätökset (VARELY/5517/2025, VARELY/4297/2025) osoittavat ELY:llä olevan toimivallan asiassa. Pyhätunturin räystäspääskyn pesien päätöksessä ELY velvoitti ennallistamaan lähes saman määrän pesiä ensi kesäksi. Rovaniemen rautatiesillan osalta ELY velvoitti ennallistamaan silta-arkkujen saumoissa asuneiden törmäpääskyjen pesät samalla määrällä pesiä. Huomattavaa asiassa on, että räystäspääskyjen päätöksen perustelut olivat yleinen terveysuhka (ulosteet sisäänkäyntien yläpuolella) ja rautatiesillalla yleisen rautatiesillan pakollinen korjaus sillan elinkaaren pidentämiseksi. Päätökset perustuivat luonnonsuojelulakiin. 

Vuotoksen alueella hakkuut perustuvat taloudellisiin tavoitteisiin, eivätkä ole luonteeltaan sellaisia välttämättömyyshankkeita, jotka voisivat oikeuttaa poikkeamisen suojeluvelvoitteista. Esimerkiksi Kemijoki Oy:n pesämetsiin kohdistuvat hakkuut eivät ole välttämättömiä yhtiön taloudellisen tuloksen mahdollistamiseksi, eikä muillakaan maanomistajilla ole direktiivien yli ulottuvaa pakkoa rikkoa direktiiviä ja luonnonsuojelulakia. Metsien hakkuu ei ole Ruotsin ennakkopäätöksen mukaan peruste rikkoa direktiivejä.

Merkillepantavaa asiassa on, että poikkeamisen pesien hävittämiseen voi saada: 

Luonnonsuojelulain 83 §:n mukaan ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa kielloista, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, mm. kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi. Poikkeuksesta ei saa olla haittaa eliölajin suotuisan suojelutason säilyttämiselle tai sen saavuttamiselle. 

Huomionarvoista on myös, että vuonna 2021 ennakkopäätösten tultua oikeudesta, on komissio lähes välittömästi (9.12.2021; 2021/C496/01) toimittanut kansallisille viranomaisille ohjeen päätösten tulkinnasta. Katsomme päätöksen tulleen myös Lapin ELY:n tietoon tällöin, mutta päätös ei ole tästä huolimatta aiheuttanut muutoksia Lapin ELY:n toimintaan direktiivien paremmaksi huomioimiseksi. ELY ei ole päätöksessään arvioinut Vuotoksen alueen metsälintujen kantoja, joten päätöstä ei ole perusteltu luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla.

Erityistä näissä asioissa on, että Pelkosenniemen räystäspääskyjen ja Rovanimen törmäpääskyjen osalta lintujensuojelupäätöksen (26.9.2025) on tehnyt Varsinais Suomen ELY-keskus ja SLL Lapin aloitteen lintujen suojelusta on käsitellyt Lapin ELY-keskus. Tämä herättää kysymyksen, onko ELY-keskusten välillä sisäistä työnjakoa teemoittain, vaikka tällaisesta ei ole virallisesti tiedotettu. Jos näin on, olisi myös meidän aloitteemme tullut siirtää Varsinais Suomen ELY:lle ratkaistavaksi. Huomattavaa molemmissa päätöksissä on se, että päätös perustuu pysyvään suojeluun, kun aikaisemmin esimerkiksi törmäpääskyjen pesät on suojeltu vain pesimäkauden ajaksi. Tämäkin on merkittävä muutos lainkäytössä vuoden 2025 aikana direktiivien implementoimiseksi. Päätökset ovat merkittäviä, tosin niissä ei ole otettu huomioon direktiivien velvoitetta arvioida alueellinen kanta ja päätöksen vaikutuksia niihin.

Lajeille on määritelty suojeluvelvoite ja korvausarvo: räystäspääskyä on pakko suojella ja sen korvausarvo on 1865 €. Törmäpääskyä on pakko suojella  ja sen korvausarvo on 1220 € ja myös tervapääskyä on pakko suojella ja sen korvausarvo on 3661 €, eli kaksinkertaisesti yleisimpiin pääskyihin verrattuna.

Metsien osalta omaisuudensuoja on suhteellinen oikeus, ei ehdoton. Omaisuutta voidaan rajoittaa lailla yleisen edun perusteella, kuten luonnonsuojelun vuoksi, kunhan rajoitus on oikeasuhtainen ja mahdollisista menetyksistä voidaan maksaa kohtuullinen korvaus. Tämä merkitsee, että metsien käyttöön kohdistuvat rajoitukset, kuten rauhoittaminen, voivat olla hyväksyttäviä ja jopa korvattavia ilman, että ne muodostavat omaisuudensuojan loukkauksen. Lintujen pesäpaikkojen ja pesimäympäristöjen suoja on sen sijaan EU-oikeuden nojalla ehdottomampi: niiden hävittäminen tai heikentäminen on kielletty riippumatta siitä, kuka alueen omistaa tai mikä toiminnan tarkoitus on. Näin ollen lintujen elinympäristöjen suoja voidaan käytännössä katsoa oikeudellisesti vahvemmaksi kuin metsänomistajan omaisuudensuoja. Vuotoksen osalta tietoisuus lintujen suojelualueesta on yleisesti tunnustettu, joten maita sieltä hankkineet todennäköisesti tietävät, että alue on linnuille tärkeä ja se voi vaikuttaa omaisuuden hankinnan osalta korvauksiin tai hankinnan kannattavuuteen.

Luonnonsuojelulain direktiivin vastaisuus

Tarkennamme vielä huomiotamme luonnonsuojelulain direktiivin vastaisuudesta.

Luonnonsuojelulaki ja sen perusteella oleva luonnonsuojeluasetus rikkovat esimerkiksi lintudirektiivin 1 artiklaa rajaamalla osan luonnonvaraisista linnuista ulos pesien suojelusta, kuten kanahaukan (Accipiter gentilis), joka pesii vuosittain samalla reviirillä ja pesämetsässä vaihtaen pesiä silloin tällöin loisten häätämiseksi.

Luonnonsuojelulaista puuttuu boreaalisten luonnonmetsien, metsäpurojen, tulvametsien, riekkosoiden, teeren soidinalueiden, metson soidinalueiden, pohjantikkametsien suojelu, ja rangaistukset suojelun rikkomisesta sekä ennallistamiseen velvoittamisesta. Lintudirektiivi suojelee myös ns. riistalajeja, mutta ne puuttuvat luonnonsuojelulaista.

Hajallaan metsissä elävien lajien suojelu voi olla hankalaa, mutta kuten olemme esittäneet, metsien suojelu on ainoa ratkaisu, jolla suojelun tavoitteet voidaan saavuttaa. Jos 350-vuotias tervapääskyjen pesimä- metsä kaadetaan, tulee ennallistaminen ja suojelu olla vähintään 350 vuotta pitkällä aikajänteellä toteutettu. Jos 300 tervapääskyparia menettää kotinsa, tällaisen pesimäalueen menetyksestä aiheutuva ekologinen ja taloudellinen vaikutus voidaan arvioida huomattavaksi: 

350 vuotta x 4 poikasta/ naaras/vuosi eli 1400 pääskyä x 3661 €/kpl
= 5.125.400,00 €

Puhumme siis yhden lajinkin osalta merkittävästä vahingosta.

Lisäksi katsomme, että poikkeamiselle ei ole perusteita, koska metsissä elävät tervapääskyt ovat erittäin uhanalaisia.

Me olemme esittäneet ELY:lle lintujen suojelua kansainvälisesti merkittävällä lintujensuojelualueella, Vuotoksella, 1350 km2 alueella, mutta asiaa ei ole alettu edistää ELY-keskuksen toimesta. Koska asia ei ole riittävällä tavalla edennyt, olemme katsoneet välttämättömäksi hakea muutosta päätökseen Hallinto-oikeudelta. Olemme käyttäneet tässä asiassa ainoastaan laillisia muutoksenhaun keinoja ja toivomme hallinto-oikeuden ottavan huomioon asian merkityksen luonnon ja lain näkökulmasta. 

Olemme tuoneet esille edellä huolen siitä, tekevätkö alueellisesti eri ELY-keskukset erilaisia tulkintoja lintudirektiivin soveltamisesta päätöksentekoon. Katsomme, että ELY-keskusten tulisi päätöksenteossaan olla yhteneväisiä lain tulkinnasta ja soveltamisesta, muutoin päätösten voidaan katsoa aiheuttavan alueellista eriarvoisuutta. Jos päätöksenteossa on merkittäviä poikkeamia alueellisesti, tämä on omiaan vähentämään kansalaisten luottamusta viranomaisten päätöksentekoon.

Lopuksi

Kuten olemme edellä tuoneet ilmi, katsomme Lapin ELYllä olevan kiistatta toimivallan asiassa, tai jos ELY-keskusten välillä on olemassa sisäisiä ohjestuksia aihealueittain tapahtuvasta ratkaisujen keskittämisestä, katsomme Lapin ELY-keskuksen jättäneen noudattamatta velvoitetta siirtää asia käsiteltäväksi Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. Molemmissa mahdollisissa tapauksissa katsomme erheellisestä ratkaisusta vastuussa olevan Lapin ELY-keskuksen. Suomen perustuslain 20 § mukaisesti vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille, ja julkisella vallalla on erityinen vastuu tämän edistämisestä.

3.11.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry