Valitus Lapin liiton Natura-poikkeamahakemuksesta Sakattia koskien

Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle 12.6.2026

Asia: 

Valitus luonnonsuojelulain mukaisesta poikkeamishakemuspäätöksestä 

LLHall 13.05.2026 § 43, 395/10.02.00/2025 

Asianosaiset:

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Vaatimukset:

Muutoksenhakijat vaativat, että päätös hakea luonnonsuojelulain (9/2023, “LSL”) 39 § 2 momentin mukaista poikkeamista Natura -alueiden suojelun perusteina olevien luonnonarvojen heikentämisestä kumotaan lainvastaisena ja palautetaan valmisteluun.

Vaatimusten perusteet:

Asian tausta

Lapin liiton hallitus teki 13.5.2026 päätöksen (LLHall 13.05.2026 § 43, 395/10.02.00/2025, Liite 1). Päätöksen sisältö on seuraava: Maakuntahallitus 

• päättää hyväksyä Sakatin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavaehdotuksen ja toteaa, ettei vaihemaakuntakaavaa esitetä valtuustokäsittelyyn, ennen kuin valtioneuvosto on tehnyt luonnonsuojelulain 39 §:n mukaisen päätöksen ja päätös on saanut lainvoiman.
• päättää lähettää ympäristöministeriöön valmisteltavaksi hakemuksen (liitteenä) koskien luonnonsuojelulain 39 §:n mukaista valtioneuvoston päätöstä Sakatin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan hyväksymiseksi ja Sakatin kaivoshankkeen toteuttamiseksi Viiankiaavan Natura 2000 -alueen alla ja läheisyydessä.
• antaa vs. maakuntajohtajalle oikeuden tehdä hakemukseen mahdollisia teknisiä korjauksia ennen hakemuksen lähettämistä

Luonnonsuojelulain (9/2023) muutoksenhakusäännös kattaa Lapin liiton tekemän päätöksen sekä valituskelpoisuuden että valitusoikeuden osalta

Luonnonsuojelulain (”LSL”) 134 §:n 2 momentin mukaan luonnonsuojelulain mukaiseen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä. 

LSL 134 §:n 5 momentin mukaan valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta, velvollisuutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta, tukea, avustusta tai vapaaehtoisen hyvittämisen korvaavuutta koskevasta päätöksestä valitusoikeus on myös asianomaisella kunnalla ja toiminta-alueellaan sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Muutoksenhakija on lainkohdan tarkoittama yhteisö. Yhdistyksen säännöt ovat valituksen liitteenä (Liite 2).

Pykälän yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että muutoksenhaun kohteena olevien päätösten piiriä on säännöksellä laajennettu kumottuun luonnonsuojelulakiin verrattuna lainsäätäjän tahtotilana. Kumotun luonnonsuojelulain (1096/1996) 61 §:n 2 momentin mukaan ympäristöministeriön muuhun päätökseen sekä Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökseen ja kunnan viranomaisen 26 tai 28 §:n nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Kun kumotussa luonnonsuojelulaissa muutoksenhakukelpoiset päätökset oli erikseen lueteltu lain 61 §:n 2 momentissa, nykyisen lain vastaavassa kohdassa 134 §:n 2 momentissa viitataan yleisesti tämän lain mukaiseen päätökseen.

Lapin liitto on ilmoittanut muutoksenhakijan valitusosoitusta tiedustellessa kantanaan, ettei poikkeamishakemuksen tekemistä koskevasta päätöksestä ole muutoksenhakuoikeutta ja perustellut tätä kuntalain 136 §:llä. 

Kuntalain (410/2015) 2 §:n 1 momentissa säädetään kuntalain soveltamisalasta seuraavasti: ”Tätä lakia sovelletaan, jollei lailla toisin säädetä, kunnan hallinnon ja talouden järjestämiseen sekä 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun kunnan toimintaan.” 

Lain 6 §:n 2 momentissa säädetään seuraavasti: ”Kunnan toiminta käsittää kunnan ja kuntakonsernin toiminnan lisäksi osallistumisen kuntien yhteistoimintaan sekä muun omistukseen, sopimukseen ja rahoittamiseen perustuvan toiminnan.”

Kuntalakia sovelletaan sinänsä kuntien yhteistoimintaan, mitä maakunnan liiton toiminta ja päätöksenteko on. Lain esitöissä 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa linjataan, että kuntalaki on yleislaki. 

Luonnonsuojelulaki on erityislaki suhteessa kuntalakiin, ja koska kyseessä on luonnonsuojelulain eikä kuntalain mukainen päätös, joka on erikseen säädetty lakimuutoksella muutoksenhakukelpoiseksi, sovelletaan asiassa luonnonsuojelulain säännöstä. Muutoksenhakijoiden käsityksen mukaan päätös on valituskelpoinen ja heillä on asiassa myös valitusoikeus.

Alueidenkäyttölain (132/1999) säännökset kattavat Lapin liiton tekemän päätöksen sekä valituskelpoisuuden että valitusoikeuden osalta

Toissijaisesti muutoksenhakijat katsovat, että päätös on alueidenkäyttölain (”AKL”) 27 §:n mukainen päätös maakuntakaavan laatimisesta. Tässä tilanteessa päätös hahmottuu AKL 190 §:n mukaiseksi muuksi viranomaisen päätökseksi, johon saa hakea muutosta valittamalla hallintotuomioistuimeen noudattaen, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. 

Laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019, ”HOL”) valitusoikeudesta säädetään 7 §:n 1 momentissa seuraavasti: ”Hallintopäätökseen saa hakea muutosta valittamalla se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa ja se, jonka valitusoikeudesta laissa erikseen säädetään. Viranomainen saa hakea muutosta valittamalla myös, jos valittaminen on tarpeen viranomaisen valvottavana olevan yleisen edun vuoksi.”

Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ympäristöjärjestöjen valitusoikeuden osalta lisäksi seuraavaa: ”Ympäristöasioita koskevassa lainsäädännössä on erityissäännöksiä esimerkiksi luonnonsuojelujärjestöjen valitusoikeudesta. Järjestön valitusoikeus voi perustua myös asianosaisen valitusoikeutta koskevan yleissäännöksen tulkintaan, jossa otetaan huomioon valitusoikeutta koskeva erityissääntely sekä perustuslain perusoikeussäännökset (esim. alueellisen luonnonsuojelujärjestön valitusoikeutta koskeva KHO 2007:74 ja lintutieteellisen yhdistyksen valitusoikeutta koskeva KHO 2004:76, ään.).

Muutoksenhakijat katsovat, että päätös on alueidenkäyttölain tarkoittama muu viranomaisen päätös, josta muutoksenhakijoilla on valitusoikeus HOL 7 §:n 1 momentin perusteella, kun valitusoikeutta tukitaan perusoikeusmyönteisesti ja KHO:n viitatun käytännön valossa.

Lapin liiton valtioneuvostolle toimittama hakemus ei ole luonnonsuojelulain 39 § 2 momentin mukainen poikkeamishakemus

Luonnonsuojelulain (9/2023, “LSL”) 39 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen eikä hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 35 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa muutoin lainsäädännössä säädetyt edellytykset täyttävälle hankkeelle kuitenkin myöntää tai suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos hankkeelle tai suunnitelmalle ei ole vaihtoehtoista ratkaisua ja valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä.

Hallituksen esityksen pykälää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan muutosta. Pykälä vastaa kumotun luonnonsuojelulain (1096/1996) 66 §:n 2 momenttia. Kumottu pykälä kuuluu seuraavasti: “Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa kuitenkin myöntää taikka suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole.” 

Pykälän toista momenttia muutettiin voimassa olevaan luonnonsuojelulakiin sisältyvään säännökseen nähden siten, että hankkeeseen tai suunnitelmaan sovellettavan lainsäädännön mukaisuus on ratkaistava ennen kuin asia siirretään pykälässä tarkoitettuun valtioneuvoston käsittelyyn. Hallintokäytännön mukaan lupahakemuksen ratkaisemiseen tai suunnitelman hyväksymiseen toimivaltainen viranomainen pyytää hakijaa tarvittaessa täydentämään

hakemustaan valtioneuvoston päätöksellä ennen asian lopullista ratkaisua. Ehdotettu muutos säännökseen korostaa viranomaisen velvollisuutta suorittaa harkinta luvan myöntämis- tai suunnitelman hyväksymisedellytysten täyttymisestä ennen hakijalle esitettävää täydennyspyyntöä. Yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan, mikäli lupien myöntämisen edellytykset eivät täyty, asia tulee ratkaista ilman valtioneuvoston päätöstä. Mikäli edellytykset myönteiselle päätökselle ovat olemassa, asian ratkaisijan tulee toimia vallitsevan hallintokäytännön mukaisesti ja pyytää hakijaa täydentämään hakemustaan. Lakimuutosta perustellaan yksityiskohtaisissa esitöissä myös korvausoikeuden ratkaisemisella. Lainsäädännön ja Natura 2000 -verkostoa koskevien säännösten keskinäinen harkintajärjestys vaikuttaa myös luvan epäämisen johdosta lain 113 §:n 1 momentin 4 kohdan maksettaviin korvauksiin. Voimassa olevan mukaisesti ehdotetun säännöksen mukaan valtiolla olisi korvausvelvollisuus vain siinä tilanteessa, että luvan myöntämiselle ei olisi ollut muutoin estettä. Voimassa olevan käytännön mukaisesti, mikäli valtioneuvosto ei tekisi myönteistä päätöstä, lupaa ei voitaisi myöntää, mutta lupaedellytysten täyttymistä – ja siten luvanhakijan oikeutta korvaukseen – ei ratkaista missään vaiheessa. Tämä ongelma on ratkaistu voimassa olevassa luonnonsuojelulaissa yllä kuvatulla tavalla.

Tämän muutoksen lisäksi pykälän sanamuodosta seuraa, että uuden luonnonsuojelulain mukaan valtioneuvoston harkittavaksi on säädetty ainoastaan se, onko hanke erittäin tärkeän yleisen edun kannalta toteutettava pakottavasta syystä. 

Natura-suojelun poikkeusta hakevalle taholle sekä valtioneuvostolle on asetettu eri tehtävät Natura-poikkeaman edellytysten selvittämiseksi. Luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan “Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään, saadaan lupa muutoin lainsäädännössä säädetyt edellytykset täyttävälle hankkeelle kuitenkin myöntää tai suunnitelma hyväksyä tai vahvistaa, jos hankkeelle tai suunnitelmalle ei ole vaihtoehtoista ratkaisua ja valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä” (lihavointi muutoksenhakijan). 

Pykälässä on ja-sanalla eroteltu, että hakijatahon on varmistettava, että hanke täyttää muutoin lainsäädännössä säädetyt edellytykset ja hankkeelle ei ole vaihtoehtoista ratkaisua. Sen sijaan valtioneuvoston tehtävänä on yleisistunnossa ratkaistava, onko hanke toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syytä. 

Nykyinen sanamuoto vastaa Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) Castro Verde -oikeuskäytäntöä, jossa se on ottanut kantaa luontodirektiivin 6(4) artiklan poikkeamismenettelyyn. Ennen luontodirektiivin 6(4) artiklan mukaista mahdollisuutta hyväksyä jokin hanke sen Natura 2000 -alueelle kielteisistä vaikutuksista huolimatta, on selvitettävä hankkeen vaihtoehtoiset toteuttamismahdollisuudet muualla. Nykyinen lain sanamuoto toteuttaa tämän unionin tuomioistuimen linjauksen. 

Muutoksenhakijat esittävät kantanaan, että edellytyksiä Lapin liiton päätökselle hakea LSL 39 §:n 2 momentin mukaista poikkeamista ei ole ollut olemassa puuttuvan lupaharkinnan ja toisaalta puuttuvan vaihtoehtoharkinnan johdosta. Muiden lupien edellytysten täyttyminen tulee tutkia luonnonsuojelulain säännöksen ja sen esitöiden mukaan toimivaltaisissa viranomaisissa ennen kuin poikkeamisharkinta aloitetaan ja poikkeamisen edellytykset ratkaistaan. Tästä syystä Lapin liiton valtioneuvostolle osoittama hakemus ei ole LSL 39 §:n 2 momentin mukainen hakemus.

Poikkeamishakemusmenettely on toteutettu soidensuojelulain vastaisesti

Viiankiaavan alue on suojeltu soidensuojelulailla (Laki eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta soidensuojelualueiksi (851/1988)). Soidensuojelulailla on suojeltu alueita, jotka kuuluvat soidensuojelun perusohjelmaan, joka on luonnonsuojelulain 15 §:ssä tarkoitettu luonnonsuojeluohjelma. Luonnonsuojelulain 16 §:n mukaan valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei saa suorittaa sellaista toimenpidettä, joka vaarantaa alueen suojelun tarkoituksen. Sen lisäksi soidensuojeluasetuksessa (852/1988) 1 §:ssä on kielletty ojitus, maa-ainesten ottaminen sekä maa- ja kallioperän vahingoittaminen soidensuojelulaissa tarkoitetuilla soidensuojelualueilla.

On kiistatonta, että Sakatin kaivoksen toteutuminen olisi vastoin luonnonsuojelulain 16 §:ää ja soidensuojeluasetuksen 1 §:ää. Myös Lapin liiton Natura-poikkeamaa koskevassa päätöksessä on todettu, että:

“Sakatin kaivoshankkeen toteuttaminen edellyttää myös soidensuojelulainsäädännön muuttamista, sillä voimassa oleva sääntely ei mahdollista kaivostoiminnan harjoittamista Viiankiaavan soidensuojelualueen alapuolisessa kallioperässä. Soidensuojeluasetuksen (852/1988) 1 §:ssä kielletään muun muassa maa- ja kallioperän vahingoittaminen sekä muut toimet, jotka voivat muuttaa suoalueen luonnollista vesitasapainoa, eikä asetuksen mukainen poikkeamismahdollisuus ole sovellettavissa kaivostoimintaan. Soidensuojelulainsäädännön muutos lähtee vireille Ympäristöministeriössä samaan aikaan kuin luonnonsuojelulain 39 §:n mukaista päätöstä siellä valmistellaan.”

Lapin liitto siten hakemusta koskevassa päätöksessään suoraan toteaa, että kyseinen vaihemaakuntakaava olisi voimassa olevan lainsäädännön vastainen. Lapin liitto toteaa myös, että soidensuojelulainsäädäntöä olisi tarkoitus muuttaa. Muutoksenhakija tulkitsee, että Lapin liitto viittaa siihen, että kansallisen lainsäädännön asettamat esteet hankkeen toteuttamiselle olisi tarkoitus purkaa lainsäädäntöä muuttamalla.

Voimassa oleva lainsäädäntö estää vaihemaakuntakaavan hyväksymisen.

Lapin liitto poikkeusta hakeneena tahona on hakemusta koskevassa päätöksessään vielä erikseen todennut, ettei hanke täytä lainsäädännössä muutoin säädettyjä edellytyksiä, sillä hanke olisi toteutuessaan soidensuojelulainsäädännön vastainen. Jotta hanke ei olisi soidensuojelulainsäädännön ja luonnonsuojelulain 16 §:n vastainen, tulisi Lapin liiton näkemyksen mukaan soidensuojelulainsäädäntöä muuttaa.

Hakemus on tälläkin perusteella luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin vastainen.

Lapin liitto ei ole luonnonsuojelulain 39 § 2. momentin tarkoittaman poikkeuksen hakija

Luonnonsuojelulain esitöissä sanotaan, että “hallintokäytännön mukaan lupahakemuksen ratkaisemiseen tai suunnitelman hyväksymiseen toimivaltainen viranomainen pyytää hakijaa tarvittaessa täydentämään hakemustaan valtioneuvoston päätöksellä ennen asian lopullista ratkaisua”. Pykälän sanamuodon ja logiikan mukaan luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaisesta asiasta hakemuksen valtioneuvostolle laatii hankkeen tai suunnitelman hakija eli tässä tapauksessa AA Sakatti Mining Oy, ei asiasta päättävä viranomainen.

Vaihemaakuntakaavan ratkaiseminen vaatii, että Lapin liitto pyytää hakijaa täydentämään hakemustaan valtioneuvoston päätöksellä ennen asian lopullista ratkaisua. Lapin liiton tulisi suorittaa harkinta kaavan hyväksymisedellytysten täyttymisestä ennen hakijalle esitettävää täydennyspyyntöä.

Lapin liiton tulisi siis esittää hakijalle, että vaihemaakuntakaavan edellytykset täyttyvät, ennen kuin hakija hakisi valtioneuvostolta luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaista poikkeusta.

Lapin liitto ei voi toimia luonnonsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaisen hakemuksen hakijana.

Lapin liitto ei ole menetellyt asiassa luonnonsuojelulain 39 §:ssä säädetyllä tavalla, jolloin asia on palautettava takaisin Lapin liiton valmisteluun. 

Laatineet:

Laura Kolehmainen

luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja

Hannes Koljonen

ympäristöoikeuden asiantuntija

VAKUUDEKSI

12.6.2026

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Saara Laivamaa Sisli Piisilä

Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja