Valitus Rovaniemen Alakorkalon jätevedenpuhdistamon ympäristöluvasta

Vaasan hallinto-oikeudelle 8.10.2026 

Valitus Lupa- ja valvontaviraston päätöksestä 1.9.2026 nro 390/2026, LVV-U/18680/2026, Alakorkalon jätevedenpuhdistamon ympäristölupa 

Valitusoikeus:

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 191 § mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen ja jonka toiminta-alueella kysymyksessä olevat ympäristövaikutukset ilmenevät.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (jäljempänä: SLL Lapin piiri) on rekisteröity alueellinen luonnonsuojeluyhdistys, jonka tavoitteena on luonnon ja ympäristön suojeleminen (Liite 2, yhdistyksen säännöt). Yhdistyksen toimialueena on Lapin maakunta. Valituksenalainen päätös koskee Rovaniemellä sijaitsevan Alakorkalon jätevedenpuhdistamon toimintaa ja käsiteltyjen jätevesien johtamista Kemijokeen. Toiminnan ympäristövaikutukset ilmenevät siten yhdistyksen toiminta-alueella. Yhdistyksellä on näin ollen ympäristönsuojelulain 191 § tarkoitettu valitusoikeus.

Päätökseen haetaan muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta ympäristönsuojelulain 190 § 1 momentin mukaisesti.

Vaatimukset:

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry vaatii, että hallinto-oikeus muuttaa päätöksen lupamääräystä 3 siten, että Alakorkalon jätevedenpuhdistamolle asetetaan sitova kokonaistypen poistovaatimus. Vaatimuksen tulee perustua yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) 4 §:ään ja liitteen taulukkoon 2. Taulukossa asetetaan tämän kokoluokan puhdistamolle kokonaistypen vuosikeskiarvoa koskeviksi vaihtoehtoisiksi vaatimuksiksi lähtevän veden pitoisuus 15 mg/l tai vähintään 70 prosentin poistoteho. Asetuksen 4 §:n mukaan vaadittava typenpoisto on toteutettava seitsemän vuoden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Vaadimme, että Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa 2022 – 2027 asetettua typen vähennystavoitetta Ala-Kemijoelle 11,0 % noudatetaan. 

Vaadimme edelleen, että lupamääräyksissä otetaan huomioon Kemijoen viime aikoina voimistunut säännöstely, joka johtuu voimalaitosten yhä jyrkemmistä virtaamamuutoksista. Lisäksi, lupamääräyksissä tulee ottaa huomioon Kemijärvelle suunniteltujen pumppuvoimaloiden vaikutukset veden virtaamiin asettamalle luvalle määräaikaistarkastelu tai arvioimalla mahdollisen pumppuvoimalan / mahdollisten pumppuvoimaloiden yhteisvaikutus. 

Toissijaisesti piiri vaatii, että päätös kumotaan lupamääräyksen 3 typenpoistoa koskevalta osalta ja asia palautetaan Lupa- ja valvontavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Uudessa käsittelyssä viraston tulee arvioida perustellusti, voidaanko typpikuormaa vähentämällä parantaa vastaanottavien vesien tilaa, ja asettaa tämän arvioinnin edellyttämät täsmälliset ja valvottavat lupamääräykset.

Perustelut

Sovellettavat kansalliset säännökset ja unionin oikeus

Ympäristönsuojelulain (YSL, 527/2014) 49 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan toiminnasta ei saa aiheutua yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, kun lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka otetaan huomioon. Momentin 7 kohta edellyttää lisäksi, ettei toiminnasta aiheudu vesienhoitolain 20 a §:n vastaista vesimuodostuman tilatavoitteen saavuttamisen vaarantumista tai 20 b §:n vastaista tilan heikentymistä. 

Ympäristönsuojelulain 51 §:n 1 momentti velvoittaa ottamaan pilaantumisen merkittävyyttä arvioitaessa huomioon vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt toiminnan vaikutusalueen vesien tilaa ja käyttöä koskevat seikat. 

Lain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöistä, päästöraja-arvoista sekä päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta. Pykälän 3 momentin mukaan näiden määräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Harkinnassa otetaan huomioon muun muassa toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena sekä pilaantumisen ehkäisemistoimien tekniset ja taloudelliset toteuttamismahdollisuudet. 

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (vesienhoitolaki, 1299/2004) 20 a §:n mukaan vesimuodostumissa tulee saavuttaa vähintään hyvä tila tai vesienhoitosuunnitelmassa lain nojalla asetettu muu tilatavoite. Tavoitteen saavuttaminen ei saa vaarantua hankkeen tai toiminnan johdosta. Vaikutusten arvioinnissa on otettava huomioon vesienhoitosuunnitelman lisäksi muut ajantasaiset tiedot vesimuodostuman tilasta. 

Vesienhoitolain 21 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tilan ei tule heikentyä, ja tavoitteena on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila sekä hyvä kemiallinen tila. Lain 28 § velvoittaa viranomaiset ottamaan toiminnassaan soveltuvin osin huomioon valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat. 

Yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) 4 §:n 2 momentin mukaan typenpoiston tarve on selvitettävä ympäristölupahakemuksessa ja ratkaistava ympäristöluvassa. Typen poistaminen on pakollista silloin, kun typpikuorman vähentämisellä voidaan parantaa vesien tilaa. Typenpoistovaatimusten tulee tällöin täyttää asetuksen liitteen taulukon 2 ehdot, ja vaadittava typenpoisto on toteutettava seitsemän vuoden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Taulukossa kokonaistypen vähimmäisvaatimuksina esitetään asukasvastineluvultaan 10 000–100 000:n puhdistamoille vuosikeskiarvona pitoisuus 15 mg/l tai vähintään 70 prosentin poistoteho. Asetuksen 4 §:n 3 momentti edellyttää taulukoita tiukempien vaatimusten soveltamista, jos ympäristönsuojelulaki tai sen nojalla annetut säännökset sitä vaativat.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista eli vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta velvoittaa jäsenvaltiot ehkäisemään pintavesimuodostumien tilan huononemisen direktiivissä säädetyin poikkeuksin. Saman alakohdan iii alakohta edellyttää keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien suojelua ja parantamista tavoitteena hyvä ekologinen potentiaali ja hyvä kemiallinen tila. Direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukaan päästöjen hallintaa on tehostettava, jos unionin lainsäädännön mukainen laatutavoite, laatunormi tai raja-arvo edellyttää tiukempia ehtoja kuin artiklan 2 kohdan mukaiset päästöjen hallintatoimet. 

Näiden säännösten perusteella Alakorkalon puhdistamon typenpoistotarve on arvioitava suhteessa typpikuorman vähentämisellä saavutettavaan vesien tilan paranemiseen sekä vesienhoidon tilatavoitteeseen ja heikentämättömyysvaatimukseen. Jos typpikuorman vähentämisellä voidaan parantaa vesien tilaa, asetuksen 4 §:n 2 momentti edellyttää typen poistamista. Typenpoistovelvoitteen tarpeellisuuden ratkaiseminen ei siten edellytä yksinomaan sen osoittamista, että nykyinen päästö aiheuttaisi vesimuodostuman tilaluokan heikkenemisen.

Typenpoiston tarvetta ei ole selvitetty riittävällä tasolla

Lupamääräyksessä 3 on edellytetty ainoastaan, että jäteveden käsittelyssä pyritään mahdollisimman hyvään kokonaistypen poistoon ja ammoniumtypen hapetukseen. Päätöksessä todetaan yksiselitteisesti, ettei typpipitoisuudelle ole määrätty raja-arvoa. Tämä päätös on tehty jätevedenpuhdistamolle, jonka typpikuormitus koko Kemijoen  vesistön kokonaiskuormituksesta on 3 %, mitä ei voida pitää vähäisenä pistekuormituksena (Lupa- ja valvontaviraston päätös 390/2026, s. 48 ja 59; Ympäristölupahakemus, s. 16).

Hakemukseen liitetyn vuoden 2025 vuosiraportin mukaan lähtevän veden kokonaistyppipitoisuuden vuosikeskiarvo oli 53 mg/l ja typen keskimääräinen poistoteho vain kahdeksan  prosenttia. Raportin mukaan asetuksen 888/2006 liitteen taulukon 2 typen pitoisuus- tai puhdistustehovaatimus ei siis täyttynyt. Myös kasvua rajoittavan tekijän, fosforin, kuormitus vesistöön on kasvussa. Merkillepantavaa on lisäksi, että laitoksen kyky hapettaa ammoniumtyppeä on hyvin heikko. Tarkkailun perusteella lähes koko typpimäärä on ammoniumtyppeä, jonka haitallisuus vesistössä on erityisen korkea. Myöskään aiemmassa päätöksessä ei ollut asetettu typenpoistovaatimusta. Laitoksesta aiheutuva typpikuorma on vuositasolla varsin merkittävä (Napapiirin Vesi Oy:n jätevedenpuhdistamoiden vuosiraportti 2025, s. 18). Ympäristöluvassa ennustetaan typpipäästön jokeen nousevan 260 tonniin vuodessa v. 2040. Mikäli reduktio jäisi vuoden 2024 tasolle, määrä nousee lähes 320 tonniin vuodessa. Se on valtava määrä, kun sitä verrataan esimerkiksi Helsingin Viikinmäen puhdistamon typpipäästöön, joka oli 348 tonnia v. 2025. Tässä puhdistetaan n. miljoonan ihmisen jätevesikuorma. Viikinmäen jätevedenpuhdistamo muodostaa Suomen puolella suurimman yksittäisen yhdyskuntajätevesistä peräisin olevan typpikuorman Suomenlahteen. 

Alakorkalon laitoksella ei edes hapeteta ammoniumtyppeä. Vuonna 2024 ammoniumtypen hapetus oli vain 2 %, jota voidaan pitää erittäin heikkona. Ammoniumtypen osuus koko  typen määrästä on analyysien perusteella lisäksi erityisen korkea, jopa 100 %:

Taulukko 1. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä (Viite. Ramboll, Ympäristölupahakemus)

Luvassa ei ole liioin selvitetty, miten tämä leväkasvuston käyttämättä jäänyt typpi vaikuttaa Itämeren rehevöitymiseen, kun se viime kädessä päätyy mereen. Itämeri on pääsääntöisesti typpirajoitteinen, lukuun ottamatta Perämerta. Ravinnepitoisuudet ovat kuitenkin myös Perämerellä kasvussa.

Ympäristölupa myönnettiin ilman kokonaistypen poistovelvoitetta. Eikä edes ammoniumtypelle asetettu mitään luparajaa. Luvan perusteluissa LVV toteaa seuraavasti:

”Alakorkalon jätevedenpuhdistamon käyttöikää on jatkettu saneerausten avulla. Hakemuksessa puhdistamon jäljellä olevaksi käyttöiäksi on arvioitu noin parikymmentä vuotta. Lupa- ja valvontavirasto ei ole nähnyt tässä vaiheessa tarpeelliseksi määrätä puhdistamolle typenpoistovelvoitetta, kun otetaan huomioon laitoksen tekninen ikä, käsiteltyjen jätevesien kuormitusvaikutus Kemijokeen sekä Kemijoen alaosan fysikaalis-kemiallinen tila. Typenpoistovelvoite voi kuitenkin tulla puhdistamon toiminnassa ajankohtaiseksi uuden yhdyskuntajätevesidirektiivin toimeenpanon myötä direktiivin siirtymäaikojen puitteissa.”

Perustelut ovat kyseenalaiset. 20 vuotta on huomattavan pitkä aika, eikä tämä ole mikään ehdoton takaraja. Todennäköisesti laitos ajaa pitempäänkin. Katsomme, että mikäli typenpoisto lisätään laitokseen nyt, sen elinikä voi pidentyä merkittävästi. Tämä säästäisi siten myös tulevaisuuden investointikustannuksia, eli investointi olisi siltäkin osin perusteltu. Hakemuksessa viitataan myös siihen, että kustannukset ovat merkittäviä ja että sen johdosta typenpoistoa ei pidä vaatia:

“Typenpoiston tehostaminen ei ole kyseessä olevassa jätevedenpuhdistamossa siitä aiheutuviin kustannuksiin ja vesistössä saavutettavaan hyötyyn nähden tarkoituksenmukaista.”

Käsityksemme mukaan tämä ei voi olla peruste lain vaatimusten noudattamatta jättämiselle. Lupapäätöksessä ilmoitetut investointikustannukset näyttävät kohtuullisilta, ja vastaavat suuruusluokaltaan sitä, mitä muilla samankokoisilla laitoksilla olisivat. Olemme sitä mieltä, että hakijan esittämät investointikustannukset ja niiden suurentelu ovat osaltaan vaikuttaneet lupapäätökseen. 

Luvassa ei liioin oteta huomioon EU:n uutta yhdyskuntajätevesidirektiiviä, jotka tulevat edellyttämään vähintään 80 % typenpoistoa ja 10 mg/l kaikilta > 10.000 AVL laitoksilta jotka päästävät vetensä rehevöitymiselle alttiille alueelle vuoteen 2045 mennessä. Se, onko Kemijoki tässä luokassa ei ole vielä tiedossa, koska rehevöitymiselle alttiit alueet määritetään vasta vuoden 2027 loppuun mennessä.

Lupaviranomaisen olisi pitänyt määrätä typenpoistoa jo nyt, koska on ilmeistä, että se joudutaan joka tapauksessa tekemään lähitulevaisuudessa, viimeistään vuoteen 2045 mennessä.

Huomautamme myös, että vesistövaikutusten osalta hakija totesi fosforin olevan pääsääntöisesti minimiravinne. Se siis tarkoittaa, että ajoittain myös typpi rajoittaa tai on yhteisrajoitteinen. Näin ollen, typen vähentäminen vähentää myös joen rehevöitymistä. 

Lisäksi, joen virtaama vaihtelee voimakkaasti eri vuodenaikojen ja säännöstelyn seurauksena. Tarkastelua ei ole tehty alivirtaamatilanteissa. Joen säännöstely on voimistunut viime aikoina voimalaitosten lyhytaikaissäännöstelystä johtuen. Lisäksi, lupaviranomainen ei ole huomioinut mahdollisia Kemijärven pumppuvoimaloita, jotka edelleen tulevat muuttamaan joen virtaamia. On ilmeistä, että veden virtaama Alakorkalon purkupisteen kohdalla voi olla lähes nollassa huomattavan pitkiä aikoja. Se tarkoittaa, että sekoitusvyöhykkeessä on pelkkää jätevettä. Ammoniumtypen biologinen hapettuminen kuluttaa tällöin merkittäviä määriä liuennutta happea, mikä vähentää vesieliöille käytettävissä olevaa happea. Purkupisteen alapuolella 1 km päässä on Rovaniemen uimaranta. Hakija on tarkastellut typen ja fosforin pitoisuuksia vain joen keskivirtaamalla MQ. Taulukossa 2 on tarkasteltu typen osalta myös alivirtaamatilannetta ja minimivirtaamaa. Typen määrä nousee tällöin jo merkittävästi yli erinomaisen ja hyvän laaturajan. 

Taulukko 2. Alakorkolan typen pitoisuusnousu eri virtaamatilanteissa. Äärivirtaama on pienin tähän mennessä mitattu virtaama. 

Joen tausta-arvo perustuu Rambollin laatiman lupahakemuksen tietoon, että typen pitoisuudet ylävirtaan purkukohdasta vaihtelevat välillä 200 – 550 µg/l. Sen mukaan keskiarvo on 375 µg/l. 

Kun fysikaalis- kemiallisen laatuarvion erinomaisen ja hyvän raja on 335 ug/l (suuret kangasmaiden joet), on selvää, että Alakorkalon päästö pudottaa laatuluokan yhden luokan verran. 

Hakija toteaa, että Alakorkalon typpimäärä on vain 3 % koko joen typpimäärästä. Näin on, kun osuus tarkastellaan joen koko typpimäärällä, jolloin silloinkin pistekuormituksena lukemaa voidaan pitää suurena, ei pienenä. Luonnonhuuhtouma edustaa kuitenkin 69 %. Hakija ei ole tarkastellut, mikä osuus on pistekuormituksen tai yhdyskuntaperäisten päästöjen osalta. Hakijan ilmoittama luku on siten harhaanjohtava. 

Huomautamme, että kaikki typpi ei ole samalla tavalla biosaatavaa. Luonnonhuuhtouman typen biosaatavuus on tyypillisesti vain 15 % kun esim. maatalouden ja yhdyskuntajätevesien typestä 70 % on biosaatavaa (viite: mm. Tornionjoen VHA 2022 – 2027). Ero johtuu pääasiassa typen kemiallisista esiintymismuodoista ja niiden reagoitavuudesta. Epäorgaaniset muodot ovat suoraan ja nopeasti kasvien ja levien hyödynnettävissa. Ammoniumtyppi on kaikkein biosaatavin muoto. Se tarkoittaa, että Alakorkalon päästön merkitys korostuu sen suhteellista osuutta enemmän. Ammoniumtyppi syö vesistön hapen, ja on siten aina haitallinen. Talvella haitta korostuu, jos vesistö on jääkannen alla. 

Kuva 1. Kemijoen yhdyskuntaperäisten typen ja fosforin vuosikuormitukset vuosina 2004 – 2018. (Viite: Kemijoen vesienhoitosuunnitelma 2022 – 2027)

Alakorkalon osuus kokonaistypestä on jopa 78 % ja ammoniumtypen osalta 83 % kaikista Kemijoen puhdistamoista. 

Kuva 2 näyttää ammoniumtypen nousuja purkukohdan alapuolella. Näin suuri nousu ja pitoisuus merkitsee huomattavan kielteistä vaikutusta.

Kuva 2. Ammoniumtypen pitoisuuden nousu purkupaikan alapuolella. Nousu on erittäin merkittävä. Roi 1 on ylävirtaan ja Roi 2 alavirtaan. (Viite: Ramboll ympäristölupahakemus)

Kun verrataan Keski-Kemijoen tilannetta Ala-Kemijokeen huomataan hyvin merkittävä muutos Rovaniemen kohdalla. Tämä johtuu nimenomaan Alakorkalon erittäin heikosta typenpoistosta.  (Viite: Kemijoen vesienhoitosuunnitelma 2022 – 2027). 

Kuva 3. Kemijoen yhteistarkkailun kuormitus laitoksittain osoittaa Rovaniemen Alakorkalon merkittävän ympäristökuormituksen.

Kemijoen vesienhoitosuunnitelman 2022-2027 mukaan eniten asutuksen jätevesikuormitusta kohdistuu Kemijoen alaosalle sekä rannikolle Kemissä:  “Yhdyskuntien osuus valuma-alueella muodostuvasta ihmistoiminnan kuormituksesta on fosforin osalta 4 % ja typen osalta noin 20 %. Haja-asutuksen osuus vesienhoitoalueen ihmisperäisestä kuormituksesta on fosforin osalta vajaat 5 % ja typen osalta n. 2 %” (Kemijoen vesienhoitosuunnitelma 2022-2027, s.35).

Asetuksen 888/2006 4 §:n mukaan typenpoiston tarve on selvitettävä lupahakemuksessa ja ratkaistava ympäristöluvassa. Säännöksen mukaan typpeä on poistettava silloin, kun typpikuorman vähentämisellä voidaan parantaa vesien tilaa. Kysymys on siten vastaanottavien vesien tilaan kohdistuvasta arvioinnista. Arviointia ei voida ratkaista pelkästään sen perusteella, säilyykö koko Ala-Kemijoen vesimuodostuman ekologinen luokka ennallaan. Luvan myöntäjän olisi tullut käsitellä myös sitä, millainen vaikutus toteuttamiskelpoisella typpikuorman vähennyksellä olisi purkualueen ja alapuolisten vesien ravinnekuormitukseen sekä vesienhoitosuunnitelmassa esitettyyn vähentämistarpeeseen. Myös vaikutus Itämeren rehevöitymiselle olisi tullut arvioida. 

Koska hakija on arvioinut vaikutuksia pelkästään joen keskivirtaamalla, eikä lainkaan alivirtaamatilanteessa, on ilmeistä, että luvan myöntäjä ei ole voinut tehdä riittävään tietoon perustuvaa päätelmää typenpoistotarpeesta. 

Johtopäätös

SLL Lapin piiri katsoo, että annettu ympäristölupapäätös on typenpoiston osalta asetuksen 888/2006 4 § vastainen. Typenpoistolla > 70 % voidaan merkittävästi vaikuttaa joen tilaan, varsinkin, kun on kyse lähes kokonaan ammoniumtypestä. Taloudellisia kustannuksia voidaan huomioida lainsäädännön esittämissä puitteissa, mutta SLL Lapin piiri katsoo, ettei voi olla lain tarkoittaman liikkumavaran sisässä sallia jätevedenpuhdistamon lähes nelinkertaista päästötasoa ja alle yhdeksäsosan puhdistustehoa suhteessa yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) liitteen taulukon 2 ehtoihin typenpoistovaatimuksista. SLL Lapin piiri esittää, että annettu ympäristölupa tulee muuttaa tai kumota typenpoistoa koskevan määräyksen osalta.

SLL Lapin piiri pidättää oikeuden täydentää valitusta tarvittaessa.

Rovaniemellä 8.10.2026

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI