MUISTUTUS LAPIN ELY-KESKUKSEN KUULUTUKSEEN LAPELY/841/2024 AILANGANTUNTURIN PUMPPUVOIMALAITOS JA 400 KV:N VOIMAJOHTO PIRTTIKOSKELLE -HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUKSESTA 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (lyhyemmin SLL Lappi) kiittää mahdollisuudesta lausua ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. SLL Lappi katsoo, että Ailangantunturin pumppuvoimalaitosta ja voimajohtoa koskevan hankkeen YVA-selostuksessa on useita puutteita ja virheellisiä lähtökohtia. 

Lausunnossamme pyrimme tuomaan esille YVA-selostuksen puutteet ja mahdollisessa lupavaiheessa tarpeelliset välttämättömimmät lisäselvitystarpeet. Ensisijaisesti SLL Lapin kanta on, ettei pumppuvoimalahanketta tule edistää ympäristö- ja vesitalouslupavaiheeseen sen ympäristölle haitallisten vaikutusten vuoksi.

Lausuntomme liitteenä toimitamme luontokartoitusraportin elokuulta 2025 alueelta, jonka pyydämme huomioimaan osana lausuntoamme kokonaisuudessaan. 

YLEISTÄ

Hanke sijoittuu Ailangan metsään ja sen vaikutukset ulottuvat Tunturilampeen ja sen lähivesistöihin sekä Kemijärveen ja Kemijokeen. Arvioinnissa ei ole huomioitu riittävästi yhteisvaikutuksia alueen muun maankäytön, erityisesti metsätalouden ja vesistön säännöstelyn kanssa. YVA-selostusta tulisi täydentää skenaariotarkastelulla, jossa vertaillaan nykytilaa, hankkeen vaikutuksia erikseen ja hankkeen sekä muiden toimenpiteiden yhteisvaikutuksia eri vuodenaikoina. Vain näin voidaan saada kattava kuva siitä, miten hanke vaikuttaa Kemijärven hydrologiaan, kalastoon ja vesienhoitotavoitteisiin pitkällä aikavälillä. 

Selostuksessa on useita puutteita perusselvitysten osalta. Useita perusselvityksiä puuttuu: pohjavesien tila, kalaston (erityisesti nahkiaisen) lisääntymisalueet, veden laadun ja typen vaikutukset, lepakkoselvitys. Kasvillisuudesta, eläimistöstä, linnustosta esitetyt selvitykset ovat laadultaan ja menetelmäkuvauksiltaan riittämättömiä.  

Katsomme, että vesienhoitolain ja EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteita ei ole otettu huomioon, mikä muodostaa luvanmyöntämisesteen. Hankkeen vaikutukset ympäristölle olisivat niin merkittäviä ja osin myös tuntemattomia, ettei hankkeen edistämistä ensisijaisesti tule jatkaa lainkaan. Kokonaisuutena SLL Lappi katsoo esitetyn ympäristövaikutusten arviointiselostuksen niin puutteelliseksi, että se tulisi palauttaa valmisteluun, tai vähintään täydentää laajoilla lisäselvityksillä ennen mahdollista lupavaihetta.

Hanke sijoittuu Ailangan metsään ja sen vaikutukset ulottuvat lisäksi Kemijärveen ja Kemijokeen. Käsittelemme tässä muistutuksessamme Ailangan metsää kokonaisuutena, jonka rajaus on esitetty alla kuvassa 1.

Hankkeen YVA:ssa on esitetty tarkasti hankkeen sijoittuminen, mutta sijoittumisen vaikutuksia ei ole kokonaisuudessaan riittävällä laajuudella arvioitu mm. pohjavesiin, linnustoon eikä Kemijokeen, huolimatta siitä, että hankkeen sijoittumiseen ei sisälly hankeyhtiön taholta epävarmuutta tai eri hankevaihtoehtoja muun kuin voimajohtokäytävän osalta. Hakija on todennut Ailangan pumppuvoimalan toiminnan olevan sidoksissa Seitakorvan voimalaan, mutta niiden yhteisvaikutuksia ei myöskään ole arvioitu riittävällä tasolla. 

YSL:ssa on pohjavesien pilaamiskielto, mutta siihen ei ole YVA:ssa puututtu. Myöskään EU-lainsäädännön vesipuitedirektiivi ei mahdollista pohjaveden suojelusta poikkeamista, joten hanke on nähdäksemme mahdoton toteuttaa. 

Edellytämme, että hankkeen pienvesivaikutukset esitetään vesipuitedirektiivin mukaisessa muodossa, sisältäen lähde- ja purokohtaisen tilatulkinnan sekä selkeän huonontamiskieltoon sidotun vaikutusarvion. Tämä tarkennus on välttämätön, jotta yhteysviranomainen voi arvioida hankkeen lainmukaisuutta vesienhoitolain ja EU:n vesipuitedirektiivin puitteissa.

Lintujen osalta ei ole huomioitu, että lintudirektiivi koskee kaikkia luonnonvaraisia lajeja ja niiden olosuhteita tulee parantaa. YVA:ssa esitetään päinvastoin heikennyksiä lintudirektiivin vastaisesti. Linnustoselvityksen ajallinen kattavuus, menetelmäkuvaus ja toteutus on puutteellinen. Kalastossa ei ole arvioitu nahkiaisia, niiden vaelluksia, syönnöksiä, kasvualueita eikä kutupaikkoja. Uusimpien tutkimusten mukaan pikkunahkiainen ja nahkiainen ovat sama laji, jotka myös lisääntyvät keskenään. Kemijärven alueella elää molemmat lajit, jotka ovat todennäköisesti DNA:nkin perusteella sama laji.

Pumppuvoimalaitoksen rakentaminen hävittää 15 lähdettä, arvokkaan rinnesuon, ja osan vanhasta metsästä. Vaikutukset ovat merkittäviä ja pysyviä. Läjitysalue tuhoaa osan luonnontilaisesta suosta ja purouomasta. Linnustollisesti arvokkaaseen alueeseen kohdistuu kohtalaisia–suuria häiriöitä, etenkin jos rakentaminen ajoittuu pesimäkaudelle. Suurikokoisen uhanalaisen päiväpetolinnun reviiriin kohdistuu huomattava häiriö- ja törmäysriski. Voimajohdon VE1b:n vaikutukset ovat suuria: reitti kulkee Natura-alueen, suojelumetsän ja linnustollisesti arvokkaan alueen läpi. 

VE1b ei ole hyväksyttävissä esitetyin tiedoin, koska se aiheuttaa merkittävää haittaa Natura-alueelle, suojelumetsälle ja linnustolle. VE1a on vaikutuksiltaan selvästi pienempi ja tulee olla mahdollisen jatkosuunnittelun lähtökohta, kuitenkin myös VE1a:n osalta on havaintoja mm. pohjansirkusta johtokäytävän alueelta.

Hankkeen toteuttaminen edellyttää vesilain mukaista poikkeuslupaa luonnontilaisten lähteiden hävittämiseen sekä mahdollisia luonnonsuojelulain poikkeuksia.

Kuva 1. Ailangan metsä on noin 201 km² suuruinen metsäalue Ailangantunturin ympärillä.

PINTAVESIIN, VESISTÖÖN, KALOIHIN JA MUUHUN VESIELIÖSTÖÖN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET JA SELVITYKSET

Kemijärven perustila ja perusselvitykset

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri moittii, että perusselvityksiä hankkeen osalta ei ole tehty. Järven tila arvioidaan kuten muidenkin vesimuodostumien tila: luokittelemalla osatekijät ja niiden osat. YVA perustuu harvoihin yhteisseurannan pisteisiin ja linjoihin ja selvitykset osoittavat, että järven tila heikkenee edelleen.

Hankkeen aiheuttamien vaikutusten selville saamiseksi tulee perustaa uusia kasvillisuus-, pohjaeläin-, piilevä- ja kalastoseurantalinjoja. Lisäksi tulee perustaa veden laadun tarkkailupisteitä sekä hankkeen ylävirtaan että alavirran puolelle täydentämään yhteisseurannan seurantapisteitä. Yhteisseuranta ei voi korvata hankkeen vaikutusten arviointivelvollisuutta, vaan se voi korkeintaan toimia vertailuaineistona hankkeen vaikutuksia selvitettäessä. Riittävät lähtötilatiedot ovat ehdoton edellytys pumppuvoimalahankkeelle, jonka vaikutukset kohdistuvat vahvasti sen ala-altaana toimivaan vesistöön. 

Järven jakaminen osa-alueisiin

Vesimuodostuman tai sen osan heikentäminen on kiellettyä. Tilaluokan tai sen osan heikentyessä lupaa ei voida myöntää, eli on voimassa ehdoton luvanmyöntämiseste.

Järven jakaminen osa-alueisiin on perusteltua. On välttämätöntä eritellä lahtien ja selkävesien erityispiirteet ja verrata niihin hankkeen vaikutuksia, jotta vaikutukset voidaan luotettavasti selvittää.

YVA:ssa ei ole tunnistettu tarvetta jakaa vesimuodostuma osiin, joka on merkittävä laadullinen puute.

Kemijärven ja sen osa-alueiden muuttumisen arviointi

Hakija on arvioinut hankkeen vaikutuksia vain sijoittamisen osalta, eli on katsottu, että järven ollessa luokiteltu KeVoMu-luokkaan, ei sitä tarvitse arvioida. Katsomme, että tässä hakija on esittänyt vesipuitedirektiivin vastaisen ja virheellisen arvion. Järven ekologinen tila on huono ja osatekijät ja niiden osat ovat saatavilla, mutta niitä ei ole YVA:ssa käytetty. YVA:n perusteet sijoittamisen osalta ovat virheelliset ja YVA:a tulee täydentää tältä osin.

Hankkeen vaikutuksia eri osatekijöihin ja niiden osiin järvellä tai sen osilla ei ole arvioitu. Osatekijoitä tai niiden osia ei saa heikentää eikä hankkeella saa olla haitallisia vaikutuksia myöskään pyrkimyksiin parantaa hyvää heikommassa tilassa olevia osatekijöitä ja niiden osia. YVA:ssa ei ole tunnistettu yhteyttä vesienhoitoon ja sen tavoitteisiin.

Kuva 2. Esimerkki vesimuodostuman jakamisesta osiin: Kauhaselkä, Luuksinsalmi ja Ämmänselkä pinta-aloineen.

Vaikutusten arviointi- ja seurantapisteet ja -linjat tulee perustaa osa-alueittain kattavasti, jotta alueen perustilasta saadaan tuotettua tietoa hankkeen aiheuttamien järviekosysteemin muutosten riittävällä tasolla arvioimiseksi. Tämän voidaan katsoa olevan myös edellytys sille, että alueella asuvat ja aluetta käyttävät tahot pystyvät muodostamaan riittävään tietoon perustuvan näkemyksen hankkeesta. Vaikuttavatko esimerkiksi samentumat ja typpi Luuksisalmen kuhan lisääntymiseen? Missä sijaitsevat muikun kutualueet ja kuinka hanke yhdessä säännöstelyn kanssa vaikuttavat niihin? YVA:ssa ei ole tunnistettu riittävällä tasolla hankkeen vaikutuksia järveen eikä kalastoon.

Pohjakasvillisuus, piilevät, pohjaeläimistö, hyönteiset ja nahkiaiset

Pohjakasvillisuus ja piilevät tulee selvittää kattavasti alakanavan kohdalta sen yläpuolelta ja sen alapuolelta, ja alueelle tulee perustaa tutkimuslinjat eri muuttujien tarkastelemiseksi.

Kemijärven ja hankealueen pohjaeläimistö on puutteellisesti tutkittu. Erityisesti nahkiaisen (Lampetra fluviatilis) esiintymisen osalta tietoa on erittäin vähän. Uudet pohjaeläinpisteet ja -linjat tulee perustaa sopiville alueille laitoksen kohdalle, sen alapuolelle ja sen yläpuolelle, ja erillinen nahkiaisselvitys tulee tehdä joko YVA:n täydennyksessä tai kirjata vaadittavaksi lupavaiheessa Vanttauskoskelta ylävirtaan Kurkiaskaan Kitisellä, Alakönkäälle Luirossa ja Jänkäläisen koskelle Kemijoella sekä tutkimusalueen sivuvesissä. Nahkiaiskannan selvittäminen on tärkeää, koska sille aiheutettu haitta on Kemijärvellä korvaamatta, ja yksilöillä on yksilöhinta koskien nahkiaisen kaikkia olomuotoja siis myös pikkunahkiaista puroissa ja myös ammokeetteja pohjahiekassa ja -lietteessä.

Selvityksessä on tutkittava nahkiaisen kutualueet, vaellusreitit, ammokeettien esiintyminen ja nahkiaisten lisääntymisalueet koko alueelta. Samalla on tehtävä nahkiaisten DNA:n perusselvitys kaikista nahkiaiskannoista alueella fyysisillä näytteidenotolla eikä eDNA:lla jossa nahkiaislajeja ei voida erottaa toisistaan (J. Tertsunen suull. 2025). Tiettävästi Seitakorvan luvissa ei ole otettu huomioon säännöstelyn vaikutuksia nahkiaisiin, eikä aiheutettua haittaa ole myöskään korvattu. Nahkiaisselvitys on laaja perustutkimushanke, joka vie arviolta 5-7 vuotta. Se on kuitenkin välttämätön, mikäli Kemijärven säännöstelyä aiotaan jatkaa ja pumppuvoimaloita suunnitella alueelle. Uusimpien tutkimusten mukaan pikkunahkiainen ja nahkiainen ovat sama laji, joka osittain vaeltaa ja osin on paikallinen muoto puroissa. Luonnonvarakeskus tekee parhaillaan kirjallisuus selvitystä aiheesta, josta saamme maailman tilanteesta ajantasaista tietoa piakkoin (K. Aronsuu POP ELY suull 2025). Tältä osin YVA tulee palauttaa valmisteluun.

Vedenalainen ja vedenpäällinen hyönteismaailma on arvioimatta kokonaan, eikä YVA:n perusteella voida arvioida hankkeen kertautuvia vaikutuksia yhdessä muun maankäytön (säännöstely, metsätalous) kanssa lajistoon. Päivä- ja yöperhoset, sudenkorennot ja lähteiden ja purojen sekä lampien hyönteismaailma on arvioimatta ja kuvaamatta.

Vedenlaadun seurannan tarve ja typen kaasuylikyllästyksen riski

YVA:ssa ei ole tehty osana perustilaselvityksiä veden laadullista seurantaa. Lähteitä ja tihkupintoja on kartoitettu, mutta niiden veden laatua eli ominaisuuksia ei ole selvitetty. Vedenlaadun seuranta tulee aloittaa jo YVA-vaiheessa ja vedenlaadun seurantapisteitä tulee perustaa sekä tunturiin, että järvelle ja jokialueelle tarpeeksi, jotta hankkeen vaikutuksia voidaan luotettavasti arvioida.

Pumppuvoimalan ominaisuuksiin kuuluu typen liukeneminen vesifaasiin laskettaessa vesiä järveen. Pumppuvoimalan suunniteltu aaltoilutunnelin laajennus voi lisätä ilman sekoittumista paineelliseen veteen. Henryn lain mukaisesti tämä kasvattaa kaasujen liukoisuutta, ja veden purkautuessa alhaisempaan paineeseen alapuoliseen vesimassaan voi syntyä kokonaisliuenneiden kaasujen (erityisesti typen) ylikyllästyminen. Kaasuylikyllästys voi aiheuttaa kalastollisen riskin ns. kaasukuplataudista,  jonka vaikutukset korostuvat talvikaudella ja jääpeitteen aikana, jolloin kaasujen poistuma ilmakehään on vähäistä. YVA-aineistosta puuttuu järjestelmällinen arvio kaasuylikyllästyksen riskistä. YVA-selostus ei sisällä mallinnusta typen kaasuylikyllästymisestä, vaikka vaikutusmekanismi on teknisesti mahdollinen ja kalataloudellisesti merkityksellinen. Paine- ja viipymäolosuhteita sekä jääpeitteistä aikaa ei ole tarkasteltu, riskirajoja ei ole esitetty eikä kalataloudellisia vaikutuksia arvioitu. Edellytämme, että YVA täydennetään mallinnuksella ja skenaariotarkastelulla typen liukenemisesta eri käyttötilanteissa, sisältäen myös jääpeitteisen talviajan. Täydennyksen tulee sisältää riskirajojen ja ohjearvojen vertailu, kalastovaikutusten arviointi sekä mittaus- ja seurantasuunnitelma, jossa asetetaan selkeät veden kaasupitoisuuden kynnysarvot. Näiden kynnysarvojen ylittyessä toimintaa on rajoitettava.

Kuva 3. Typen haitallinen leviämisarvio jääpeitteisenä aikana. SLL Lappi 2025.

Tunturilammen perustila, selvitykset ja Tunturilampeen kohdistuvat merkittävät vaikutukset

YVA-selostus ei sisällä lainkaan perustietoa Tunturilammen ja siitä laskevan puron pohjaeläimistöstä, vaan lajistoa on kuvattu oletusten perusteella. Tämä heikentää merkittävästi arvioinnin luotettavuutta. Tunturilammen ja muiden alueen lampien osalta lampien osalta tulee tutkia lammen sedimentistä lampien paloelimnologista historiaa jääkauden jälkeiseltä ajalta. Lammet suunnitellaan tuhottavaksi ilman perustilaselvitystä, jota pidämme asiattomana menettelynä. Lampien ja purojen osalta on niiden perustila luokiteltava vesihoidon parametrien mukaisesti sekä arvioitava niiden muuttaminen, myös kuinka se vaikuttaa eri osatekijöihin. Tältä osin YVA:a tulee täydentää.

Erityisen vakavana pidämme sitä, että yläaltaan rakentaminen edellyttäisi Tunturilammen tyhjentämistä, mikä tuhoaisi lampiekosysteemin kalaston ja vesieliöstön kokonaisuudessaan. Tämä vaikutus on mittakaavaltaan niin merkittävä, että se muodostaa itsessään esteen hankkeen toteuttamiskelpoisuudelle.

Vesistö- ja kalastovaikutusten arvioinnin puutteet

Kuusilahden ruoppausväylä, joka on mittakaavaltaan poikkeuksellisen suuri, on arvioitu vain yleispiirteisesti, vaikka sen vaikutukset kalastoon, pohjaeläimistöön ja rantavyöhykkeeseen voivat olla pysyviä ja laajoja. Selostuksessa käytetyt ilmaisut, kuten että ruoppaus “voi” karkottaa kaloja tai “voi” nostaa kiintoainepitoisuuksia, osoittavat, ettei vaikutuksia ole selvitetty riittävästi. Myös väite raskasmetallipitoisuuksien nousun väliaikaisuudesta on harhaanjohtava, sillä raskasmetallit voivat säilyä ympäristössä vuosikymmeniä. Arvio pohjaeläimistön palautumisesta ruoppausten jälkeen perustuu oletuksiin ilman tutkimusnäyttöä. 

Edellytämme, että ruoppausalueiden sedimenttien haitta-ainepitoisuudet tutkitaan kohdekohtaisesti ennen lupapäätöksiä. Lisäksi on määriteltävä ennalta raja-arvot kiintoaine- ja metallipitoisuuksille.

POHJAVESIIN JA LÄHTEISIIN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET JA SELVITYKSET

Pohjavesialueiden selvitykset ja vaikutusten arviointi

Pohjavesigradienttien osalta ei ympäristövaikutusten arviointiselostuksen aineistosta käy ilmi, ovatko esitetyt virtaussuunnat perustila vai rakentamisen jälkeinen tilanne.

Yhtiö esittää YVA:ssa pohjavesiin kohdistuvaa pilaantumista, joka rikkoo Suomen ympäristölainsäädännön pohjavesien pilaamiskieltoa. Pohjavesien tilasta ei ole tehty riittäviä selvityksiä, jonka myötä pohjavesiin kohdistuvat vaikutukset on kuvattu puutteellisesti.

Lähteiden perustilaselvitykset

Maastossa on inventoitu yhteensä 46 lähdettä (osa heikentyneitä / kuivahtaneita), lähdekohtaisin kortein ja koordinaatein. Lähteiden inventoinnin menetelmäkuvausta ei valitettavasti ole avattu riittävällä tasolla, että siitä voisi arvioida selvityksen kattavuutta. Selvityksestä ei käy ilmi, että kesän 2024 kuumuus kuivasi monia lähteitä ja tihkupintoja, ja on näin osaltaan voinut vaikuttaa inventoinnissa löydettyjen lähteiden määriin. Lapissa kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin. Lähdeselvityksiä on tehty kahdessa osassa, ja välissä selvityksen tekijä on vaihtunut, mutta ei käy ilmi, miten tämä on huomioitu selvityksen toteuttamisessa.

Löydetyistä lähteistä useissa toistuvat meso-eutrofiset avolähteet/tihkupinnat, ja useista lähtee noro/puro. Lähteiden perustilaselvitykset puuttuvat. Perustilaselvitykseen tulee kuulua vesinäytteet, vesikasvillisuus ja pohjaeläinnäytteet sekä eläimistön tutkiminen alueen lähteistä ja lähivyöhykkeeltä. Lähteiden osalta tulee myös selvittää lähteiden tila selvittämällä muuttujat ja osatekijät vesien luokittelu parametrien mukaisesti ja arvioida myös kuinka hanke mahdollisesti vaikuttaa niihin. Tältä osin YVA on puutteellinen ja tulee palauttaa valmisteluun. 

Selvityksen mukaan pumppuvoimalahankke hävittäisi useita lähteitä ja muuttaisi niiden luonnontilaa. Yläaltaan ja patojen alle on jäämässä 11–12 lähdettä (lähinnä Tunturilammen ranta- ja rinnesuot), joista 8 on luonnontilaisia; lisäksi 9 luonnontilaisen/-kaltaisen lähteen luonnontila muuttuu pohjaveden pinnan nousun vuoksi. Luonnontilaiset lähteet ovat vesilain 2:11 §:n suojaamia ja niiden vaarantaminen edellyttää poikkeuslupaa. Alueella, jossa pohjavedenpinta alenee, ei YVA:n mukaan ole lähteitä, kuitenkin kesän 2024 kuumuus on voinut osaltaan vaikuttaa lähteiden inventointiaineistoon, eikä selvityksestä käy ilmi, että tätä olisi huomioitu. 

Liite 6 sisältää inventoitujen lähteiden paikkatiedot, luonnontilaisuuden ja tyypin (avolähde, tihkupinta, lähdenoro) sekä lyhyet kenttähuomiot. Lähteiden muutoksia kytketään käsiteltyihin pohjavesivaikutuksiin, mutta lähdekohtaisia hydrologisia tietoja ei käsitellä: kullekin lähteelle odotettua virtaama-/pintavaihtelua rakentamisen (kuivatus, louhinta, tunnelivuodot) ja käytön (patoaminen, painevaihtelut) aikana, eikä vaikutuksen kestoa ja palautuvuutta.  SLL Lappi katsoo, että lisäselvityksenä tulisi tehdä lähdekohtaiset hydrogeologiset vaikutusarviot. Näitä tarvitaan erityisesti satulasuon ja Tunturilammen lähteiköille sekä lähdenoroille. 

Pohja- ja lähdeveden laatua ja ekologisia ominaisuuksia ei ole selvitetty, tämä tulisi tehdä lähdekohtaisesti sisältäen myös kasvillisuusselvitykset.  YVA-selostuksessa todetaan poikkeuslupatarve, mutta ei esitä lähdetyyppikohtaista lieventämishierarkiaa (välttäminen – minimointi – kompensaatio), kompensaatiokohteiden kriteerejä eikä ekologisesti mitattavaa seurantaohjelmaa lähde-elinympäristöille. 

Ennen lupavaiheeseen etenemistä on selostusta täydennettävä lähdekohtaisella hydrologisella mallilla ja vaikutustaulukoilla. On myös tehtävä lähtötasomittaukset (vedenlaatu, lämpötila, johtokyky, kasvillisuus) ja määritettävä kynnysarvot sekä suojavyöhykkeet herkimpiin kohteisiin.

Selostuksesta ylipäätään puuttuu rakentamisen aikainen vesienhallintasuunnitelma (kuivatus/tiivistys, ohitus- ja suojapumppaukset, samentumisen torjunta).

Yläaltaan kallioperän ruhjeet ja pohjaveden laatu

Ailangantunturin yläaltaan alueella esiintyy merkittäviä kallioperän ruhjevyöhykkeitä, jotka kuuluvat laajaan Kemijärven hiertovyöhykkeeseen. Kallion pintaosan todetaan olevan “paikoin voimakkaasti rakoillutta”. Ruhjevyöhykkeitä hankealueella on useita, sisältäen myös vaaka-asenteisa siirrosvyöhykkeitä. Ruhjeiden on todettu olevan keskeisiä pohjaveden johtumisreittejä, ja mallinnukset esittävät, että juuri ruhjeiden leikkauskohdissa tapahtuu suurimmat vuotovedet tunneleihin ja konetilaan (noin 370–630 m³/d) . Tämä osoittaa, että rakenteiden tiivistämisestä huolimatta pohjaveden käyttäytyminen altaan alla on epävarmaa, ja lisäksi rakenteita on esitetty tiivistettäväksi vain tarvittaessa, joka jättää oletuksen, että kuivatus tulee olemaan keskeinen osa pumppuvoimalan toimintaa. Varovaisuusperiaatteen nojalla on syytä katsoa, että tällaisten ruhjeisten alueiden päälle sijoittuva massiivinen vesirakenne muodostaa huomattavan riskin pohjavesien määrälle ja virtausreiteille.

YVA-selostuksessa todetaan, ettei pumppuvoimalaitoksella arvioida olevan vaikutuksia pohjaveden laatuun. Tätä johtopäätöstä ei kuitenkaan tue yksikään tehty kemiallinen analyysi – esimerkiksi happipitoisuutta, sulfidipitoisuutta, raskasmetallipitoisuuksia, ravinteita tai pohjaveden ikää ei ole selvitetty. Happi- ja sulfidipitoisuus ovat erityisen olennaisia, sillä sulfidimineraalien hapettuessa syntyy happamia olosuhteita, jotka voivat vapauttaa raskasmetalleja pohjaveteen. Ailangantunturin pohjavesien osalta on jätetty kokonaan selvittämättä happipitoisuuden ja sulfidien merkitys. Pohjaveden happipitoisuus määrää pitkälti sen, missä muodossa metallit esiintyvät ja kuinka helposti ne voivat liueta. Jos yläaltaasta suotautuva happipitoinen vesi pääsee kulkeutumaan kallioperän rakoihin ja ruhjeisiin, voi se käynnistää hapettumisreaktioita, joita luonnontilaisessa pohjavedessä ei tapahtuisi. Tämä lisää riskiä, että raskasmetallit alkavat liueta pohjaveteen, jos kallioperässä esiintyy sulfidimineraaleja. Niiden osalta riskit ovat erityisen vakavat. Sulfidimineraalien hapettuminen tuottaa rikkihappoa, joka happamoittaa pohjavettä ja samalla vapauttaa metalleja liukoiseen muotoon. Lisäksi sulfaattipitoisuudet voivat kasvaa, mikä voi johtaa veden laadun heikkenemiseen ja edelleen haitallisiin vaikutuksiin vesiekosysteemeissä. Ilman luotettavia ja riittävän kattavia tutkimuksia ei voida arvioida, missä määrin sulfidimineraaleja kallioperässä esiintyy ja miten hapen pääsy niihin muuttaa pohjaveden laatua. On syytä huomata, että kallioperän ruhjeisuus Ailangantunturin altaan alla lisää riskiä hapen kulkeutumiselle syvemmälle pohjavesivyöhykkeisiin. Tämä voi johtaa pitkäaikaiseen pohjaveden happamoitumiseen ja metallien liukenemiseen, vaikutuksiin joita ei voi myöhemmin helposti pysäyttää. Pohjavesien pilaamiskielto on ehdoton, ja se koskee myös muita kuin luokiteltuja pohjavesialueita.

Kallioperän pääasiallisesta kivilajista, graniittisesta migmatiitista, on ollut käytettävissä kaksi alkuainemääritystä, joiden rikkipitoisuudet ja raskasmetallipitoisuudet eivät ole olleet poikkeavia. Näytteissä on mitattu sekä uraania että toriumia: uraania 1,48 ja 2,28 mg/kg ja toriumia 35 ja 48 mg/kg. Eerolan ja Nousiaisen mukaan (GTK 2019) uraanin keskimääräinen pitoisuus mantereisessa kuoressa on 1,4 mg/kg ja mantereisessa yläkuoressa 2,8 mg/kg. Korkeimmat kallioperän pitoisuudet Suomessa on mitattu Etelä-Suomen graniittilajeista, keskimäärin 3 mg/kg (Eerola, Nousiainen (2019). Uraani, torium, kalium ja maankäyttö Lapissa sekä geofysiikka ympäristötutkimuksissa. GTK:n Lapin Kaiku -hankkeen erillisraportti, s. 3.).  Maankuoren keskimääräinen torium-pitoisuus taas on  6-10 mg/kg, graniiteissa pitoisuudet voivat kuitenkin olla 10-20 mg/kg (Lahermo et al. (1999) Tuhat kaivoa – Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. GTK:n tutkimusraportti 155.). Sakatin kaivannaisjäteraportissa taas on esitetty toriumin keskimääräiseksi maankuoressa esiintyväksi pitoisuudeksi 9,6 mg/kg (AFRY (2023), Yhteenveto kaivannaisjätteiden karakterisoinnista sekä kaivosalueen vesien laatuarvioinnista, s. 122). Kuitenkin näiden kahden Ailangantunturin graniittisen migmatiittinäytteen torium-pitoisuudet ovat olleet jopa 35 ja 48 mg/kg, jotka ylittävät reilusti esitetyt keskimääräiset pitoisuudet, mutta joita siitä huolimatta ei käsitellä millään tavalla.

Uraanin osalta tätä riskiä käsitellään YVA-selostuksessa tuoden esille, että  “Rakentamisen ja toiminnan aikana maa- ja kallioperän aineksen muokkaaminen ja kiviaineksen murskaus sekä muuttuvat pohjavesiolosuhteet voivat vaikuttaa eri yhdisteiden liukoisuuteen mineraaleista. Metalliyhdisteiden liikkuvuus riippuu veden happamuudesta ja hapetusolosuhteista. Kohonneet uraanipitoisuudet esiintyisivät runsasrikkisten ja happamien suotovesien yhteydessä hapettavissa olosuhteissa. Pelkistävissä olosuhteissa uraani on liikkumaton.” (s. 187)

Lisäksi on todettava, että vain kaksi kallioperänäytettä ei riitä lainkaan kuvaamaan ruhjeisten vyöhykkeiden paikallista vaihtelua, sillä kallioperä on heterogeenistä, ja paikallinen geologia voi johtaa sekä virtausten että mineraalien keskittymiin. Näin merkittävän riskitekijän jättäminen tutkimatta on vakava puute YVA-selostuksessa ja on ristiriidassa varovaisuusperiaatteen kanssa. Hanketta ei voida pitää pohjavesien kannalta turvallisena ennen kuin happipitoisuus, sulfidipitoisuus, torium ja metallien liukoisuuteen vaikuttavat taustatekijät on asianmukaisesti selvitetty. Pohjavesimallinnus kokonaisuudessaan sisältää tämän myötä merkittäviä epävarmuustekijöitä. Tämä myönnetään myös YVA-selostuksessa, jossa todetaan yksiselitteisesti: “Mallissa pohjavedenpinta laskee melko laajalti kuivatettavien tilojen kohdalla (Kuva 9-21), mutta lopullinen todellinen vaikutus maapohjaveteen riippuu suuresti maa- ja kallioperän hydraulisen vuorovaikutuksen voimakkuudesta ja maanalaisia tiloja leikkaavien ruhjeiden vedenjohtavuudesta”. Pinta- ja pohjavesien sekoittuminen yläaltaan vedenpaineen aiheuttamana tunnustetaan myös, mutta siitä aiheutuvaa riskiä ei käsitellä ja pohjaveden pilaantumista ehkäiseviä toimenpiteitä tarkastellaan vapaaehtoisina ja harkinnanvaraisina (muotoilut valittajan): ”Pohjaveteen kohdistuvia vaikutuksia voidaan vähentää varmistamalla kalliontiiveys vesimenekkikokein ja niiden tulosten perusteella tehtävin tiivistysinjektoinnein” (YVA-selostus, s. 58), sekä “Toisaalta ylävarastossa varastoitavan veden luonnontilaa suurempi painekorkeus voi tiivistysrakenteiden toteutuksen mukaan edelleen mahdollistaa pohjaveden muodostumista altaan kohdalla” (YVA-selostus, s. 213).

LUONNONYMPÄRISTÖIHIN, LINNUSTOON, ELÄIMISTÖÖN JA KASVILLISUUTEEN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen selvitysten perusteella voidaan todeta, että hanke kohdistaa huomattavia haittoja luonnonympäristöön, erityisesti arvokkaisiin pienvesiin, soihin, vanhoihin metsiin sekä linnustollisesti arvokkaisiin alueisiin. Vaihtoehto VE1b aiheuttaa huomattavasti suuremmat haitat kuin vaihtoehto VE1a, ja siten VE1b:n toteuttaminen ei ole luonnonsuojelullisesti kelvollinen vaihtoehto. Myös VE1a:n toteutukseen sisältyy rajoitteita.

Alueella vapaaehtoisten toteuttamassa luontokartoituksessa elokuussa 2025 löydettiin uhanalaisia luontotyyppejä muun muassa EU:n luontodirektiivilajia lapinleinikkiä (Coptidium lapponicum). Tämän pohjalta toteamme AFRY:n luontoselvitysten olleen riittämättömiä, ja alueen erityispiirteet on otettu niissä huomioon varsin puutteellisesti. (Liite 1. Kiirikki et al. Luontokartoitusraportti Ailangantunturi, Kemijärvi 7. –10.8.2025.)

Linnuston lähtötiedot ja selvitysten kattavuus

Ympäristövaikutusten arviointiselostukseen liitetty linnustoselvitys sisältää kevät–alkukesällä tehdyt maastotyöt (39 h / 75 km, 22.4.–13.6.2024). Selvityksessä on todettu alueella olevan linnustollisesti erittäin arvokkaan alueen (arvoluokka 2), jossa havaittiin mm. 7 EU:n lintudirektiivin liitteen I lajia sekä merkittävä pikkusieppokanta (4–9 ♂), ja lisäksi teeren soidinalueita (n. 25 kpl) sekä havaintoja mm. metsosta.
Lintuselvityksen toteutusaikaan ja menetelmään liittyvät rajoitteet ovat kuitenkin johtaneet lajiston raportoinnin puutteisiin. Nykyinen aineisto painottuu kevään ja alkukesän päiväaikaan tehtyihin laskentoihin, eikä se kata muutonaikaista, yöaktiivista tai talvikauden linnustoa.

Hankealueella tehdyt linnustoselvitykset ovat tältä osin puutteellisia, minkä vuoksi lajitietojen hyödyntäminen kokonaisarvioon ja lieventämistoimien suunnitteluun on rajallista. Lisäksi Ailangan metsän osalta erillinen aluekohtainen pesimälinnustoselvitys puuttuu, vaikka hanke sijoittuu metsään; tämä jättää myös yhteisvaikutukset muun alueellisen maankäytön, erityisesti metsätalouden, kanssa selvittämättä. Jopa tavallisia metsälajeja puuttui alueen linnustoselvityksestä, jonka osalta katsomme, että ELY-keskuksen ja kunnan olisi tullut puuttua selvitysten puutteisiin ja vaatia laajempia lisäselvityksiä, mukaan lukien Ailangan metsän alue.

Syysmuutto, loppukesän lajit, myöhäinen pesintä ja talvikausi puuttuvat selvityksestä. Menetelmäosuudessa ei kuvata muutonseurantaa (reittipisteet, tutkadata), seurantaa yölaulajille tai yölennossa muuttaville kahlaajille/vesilinnuille, eikä sulapaikkojen merkitystä linnustolle ole selvitetty. YVA-selostus käsittelee törmäysriskiä pääosin laadullisesti ilman muuttodatan määrällistä pohjaa, mikä estää erityisesti muuttovaiheen törmäysriskin ja talvihäiriöiden arvioinnin.

Alueelta ei ole kattavasti tutkittu metsäkanalintujen (teeri, metso, pyy, riekko) soidin-, pesimä- ja ruokailualueita. Teeren soidinalueet on vain viitteellisesti todettu, ei rajattu tai huomioitu häiriövaikutusten kannalta suojavyöhykkeitä. Metson soitimista on viitteitä, mutta ei vahvistettuja rajauksia tai suojavyöhykkeitä. Soidinpaikat on kartoitettava tarkasti ja huomioitava työnaikaisten melu- ja valohaitan sekä johtokäytävän haittavaikutusten lieventämistoimissa.

Selvitys painottuu pesimälinnustoon, mutta suurikokoisille petolinnuille ei esitetä ajallisesti toistuvia seurantoja tai kattavaa reviirikartoitusta. Johtopäätökset mahdollisista soidin-/reviirialueista jäävät viitteellisiksi (havaintovihjeet, ei rajauksia/häiriövyöhykkeitä). Päiväpetolintujen reviirit, soidinalueet ja pesät on kartoitettava, ja niille on määritettävä häiriövyöhykkeet. Selvitys on myös puutteellinen maakotkan, merikotkan, kalasääsken ja huuhkajan osalta. Kanahaukkaa on havaittu hankealueella, mutta pesimäympäristöjä ei ole selvitetty, vaikka pesämetsät ovat lailla suojeltuja. Pöllöselvitykset eivät kata yöaikaista soidinkautta (helmi–huhtikuu), ja erityisesti helmipöllön, varpuspöllön ja viirupöllön esiintymistä vanhoissa metsissä ja pienvesien tuntumassa ei ole inventoitu. Laakson pohjalla sijaitseva Tunturilampi muodostaa huuhkajalle ja maakotkalle luontaista saalistusympäristöä; saalistusdynamiikkaa tukevat lähtötiedot (mm. saalislajien talviseuranta) puuttuvat. Jänis ja teeri ovat tärkeitä ravinnonlähteitä mm. huuhkajalle; saalislajien esiintymisen ja talvisen aktiivisuuden selvittäminen on tarpeen petolintujen reviirien ja häiriöherkkyyden arvioimiseksi. Lumijälkilaskennat puuttuvat aineistoista kokonaan. 

Tiedonhallinta ja seurantavelvoitteet

Lintulaskentojen tulokset tulee kirjata Tiira- tai laji.fi -havaintorekisteriin. Salassa pidettävät lajit voidaan suojata rekistereissä, mutta julkisiin rekistereihin viety tieto mahdollistaa seurannan ja valvonnan. Selvityksissä tuotetun tiedon tulisi palvella myös yhteistä etua. Ailangantunturista on tehty erikseen vapaaehtoistyönä Lintuatlaksen keruuseen liittyvä kartoitus, koska alue näkyi pitkään Lintuatlas-seurannassa poikkeuksellisen puutteellisesti kartoitettuna. Tämä tapahtui ajankohtana, jolloin alueella oli jo tehty yhtiön konsultin toimesta lintuselvitys, jonka havaintoja ei ollut asianmukaisesti rekisteröity.

Linnuston seurantaa tulee jatkaa ennen rakentamisen aloittamista ja myös mahdollisen käyttöönoton jälkeen. Voimajohdoille tarvitaan sitova toteutussuunnitelma huomiomerkinnöistä riskialttiilla osuuksilla sekä 3–5 vuoden seuranta selkein kynnysarvoin lisätoimille (esim. lisämerkinnät, linjauksen tarkistukset), mikäli törmäyskuolleisuutta havaitaan.

YVA-selostuksessa ei ole numeerista arviota kumulatiivisista riskeistä yhdessä olemassa olevien johtojen ja muun maankäytön kanssa (elinympäristöjen pirstoutuminen, törmäysriski, häiriö). Linnustollisesti arvokkaan alueen rajausta ei ole täydennetty muuttokauden tai talvikauden tiedoilla. Rajaus tulisi päivittää täydentävien selvitysten valmistuttua.

Infrastruktuurin vaikutukset linnustoon: voimajohdot ja aitaaminen

Voimajohtojen törmäysriskiä on tarkasteltu yleisellä tasolla ilman lintulajikohtaista laadullista tai määrällistä arviointia. Lentoreittejä, joen ja lampien ylityksiä sekä rinnesolien kautta kulkevia käytäviä ei ole analysoitu systemaattisesti koko voimajohtovyöhykkeellä, mikä vaikeuttaa törmäysherkkien jaksojen tunnistamista.

SLL Lappi katsoo, että voimajohtovaihtoehdoista VE1a on linnustovaikutuksiltaan selvästi lievempi vaihtoehto kuin VE1b, ja VE1a tulee olla mahdollisen jatkosuunnittelun ensisijainen lähtökohta. VE1b:n osalta linnustoon kohdistuvia haittoja ei nykyisillä tiedoilla voida lieventää riittävästi, ja sen toteuttamiskelpoisuus on luonnonsuojelullisesti erittäin heikko.

Myöskään aitaamisen vaikutuksia linnustoon ja muuhun eläimistöön ei ole arvioitu. Saalistustilanteissa lintujen tarkkaavaisuus on keskittynyt saaliiseen ja vauhti on suuri; hankealueen aitaaminen voi lisätä törmäys- ja loukkaantumisriskiä. Näihin olisi tullut liittää haitan vähentämistoimet sekä seurantavelvoite.

Linnuston lähtötilaselvityksiä tulee täydentää

Nykyinen linnusto- ja menetelmäaineisto ei ole riittävä lupaharkinnan perusteeksi. Ennen lupavaiheeseen etenemistä selvityksiä on täydennettävä kokovuotisella linnuston seurannalla, joka kattaa:

• kevät- ja syysmuutot (ml. reittipisteaineisto ja/tai tutkadata), yömuuttajat ja yölaulajat sekä talvikauden linnuston
• pöllöjen yöaikaiset soitimet ja kevättalven inventoinnit
• päiväpetolintujen reviirit, soidinalueet ja pesät sekä niille määritettävät häiriövyöhykkeet
• metsäkanalintujen (metso, teeri, pyy, riekko) soidin- ja pesimäalueiden tarkat rajaukset
• lajikohtainen voimajohtojen riskimalli, jossa huomioidaan lennonkorkeudet, reittien sijainti ja säätekijät
• sitova suunnitelma johdon huomiomerkinnöistä riskialttiilla osuuksilla ja 3–5 vuoden seurantaohjelma selkein mittarein
• aitaamisen vaikutusten arviointi ja siihen kytketyt lieventämistoimet sekä seuranta
• lumijälkilaskennat
• Ailangan metsän erillinen aluekohtainen pesimälinnustoselvitys sekä yhteisvaikutusten arviointi suhteessa metsätalouteen
• Jäätämisen vaikutusten seurantaohjelma altaan koillispuolella
• tulosten dokumentointi Tiira-/laji.fi -rekistereihin.

Linnustolle aiheutuvan haitan lieventäminen

Jos hanke etenisi lupavaiheeseen, on rakennustyöt on lähtökohtaisesti tehtävä pesimäajan (15.3.-30.7.) ulkopuolella. Voimajohtoihin on tehtävä huomiomerkinnät erityisesti linnustollisesti arvokkailla alueilla ja petolintureviirin kohdalla. Pylväspaikat on sijoitettava soiden ja vesistöjen ulkopuolelle. Seurantatulosten pohjalta on valmisteltava mahdollisia lisätoimia (tarkemmat työaikarajoitukset).

Kasvillisuuskartoitukset ovat puutteelliset

Ailangan metsän kasvillisuuskartoitukset on tekemättä. YVA:ssa viitataan metsävaratietoihin, mutta ne eivät voi korvata kasvillisuuskartoituksia. YVA:ssa on esitetty kartoitettavan arvokkaimmat kasvillisuusalueet, mutta ei ole avattu perusteluja tai kartoituksen menetelmäkuvausta, eli sitä, kuinka arvokkaimmat kasvillisuusalueet valitaan ja miltä alueelta niitä etsitään. Ilman metsätalouden ja hankkeen yhteisvaikutuksien arviointia ei voida arvioida hankkeen kokonaisvaikutuksia kasvillisuuteen.

Alueella esiintyy myös luonnontilaisia soita ja vanhaa metsää, joiden osalta olisi erityisen tärkeää esittää haittoja lieventävät toimenpiteet. Kalliojänkä (läjitysalueella) on luonnontilainen suo, jossa esiintyy kaitakämmekkää (VU); altaan eteläpuolella taas on laaja vanhan metsän vyöhyke (Metsähallituksen dialogialue/suojelumetsä). 

Eläimistöä koskevat selvitykset puutteellisia

Eläimistön selvityksistä Ailangan metsän alueella ei ole selvyyttä. Majavaselvitystä ei ole tehty, vaikka YVA-vaiheessa myös eDNA olisi ollut metodina riittävä esiintymistä osoittava perusselvitys tähän. Majavaselvitys olisi tullut tehdä ainakin Ailangan metsän alueella sekä sen lähialueilla, kuitenkin saukkoselvitystä laajemmalla alueella. 

Esimerkiksi karhukannan voidaan arvioida olevan Ailangan metsässä sen karun perustuotannon johdosta hieman heikompi kuin Pelkosenniemellä (0,10/1000 ha) tai Sallassa (0,05/1000 ha). Varovaisuusperiaatteen mukaisesti olisi syytä käyttää Sallan arvioitua tiheyttä eli Ailangan karhumäärä olisi 0,08/1000 ha eli 20,1 x 1000 ha alueella noin 1,6 eli 2 karhua syksyllä 2025. Hankkeen vaikutuksia karhuun ei ole arvioitu.

Suden, ilveksen, ahman ja mäyrän osalta vaikutusten arviointi puuttuu kokonaan. Metsän osalta kannan arviointi ja hankkeen vaikutukset lajeihin tulee arvioida.

Luontoselvityksen IV-liite -lajikäsittely on rajattu viitasammakkoon ja saukkoon. Menetelmät ja tulokset on esitetty vain näistä. Talvisessa lumijälkiselvityksessä saukoista saatiin runsaasti havaintoja useilla uomilla, mikä herättää kysymyksiä siitä, onko selvitykset tehty riittävällä tasolla, kun lisääntymisalueita ei ole silti havaittu. Esimerkiksi Ailanganjoen pohjoisosassa havaittiin runsaassa käytössä ollut pätkä, jossa lumilipan alta pääsi sukeltamaan jääkannen alle ja kohdassa havaittiin saukon eri kokoisia jälkiä pitkältä ajanjaksolta. Selvitystä edeltäneen lumisateen todettiin osin peittäneen jälkiä, joka katsottiin epävarmuutta lisäävänä tekijänä ja jälkien kokoa ei mitattu vaikka niiden ilmaistiin peittyneen vain “osittain”, mutta selvityksessä tuotiin esille että jäljet olisivat voineet kuulua myös saukkopesueelle niiden kokoerojen perusteella. Selvityksestä ei käy ilmi, miksi aluetta ei katsottu mahdolliseksi ruokailu- tai pesäpaikaksi, vaan ainoastaan lepopaikaksi.

Lepakkojen esiintymistä ei ole selvitetty vaikka Lapissa esiintyy tutkitusti ainakin pohjanlepakkoa. Ennen lupavaiheeseen siirtymistä on tehtävä vähintään kaksi inventointijaksoa (kesä–elokuu ja syys–lokakuu), joihin sisällytetään sekä aktiivista että passiivista seurantaa, reittiseurannat johtokäytävän poikki, potentiaalisten päiväpiilojen ja talvilepopaikkojen kartoitus (rakenteet, louhikot, vanhat metsät). Tuloksien perusteella on määritettävä suojavyöhykkeet ja aikarajoitukset mahdolliselle rakentamiselle.
Jänisten, metsäkauriiden, hirvien ja kettujen kannasta sekä esiintymisestä ei ole tehty selvitystä. Metsäkauriita esiintyy myös Kemijärven alueella.

Peto-saalissuhteet ovat metsässä tärkeitä, ja niiden muutokset voivat vaikuttaa koko ravintoverkon tasolla. Ympäristövaikutusten arvioinnissa ei ole käsitelty, minkälaisia vaikutuksia hanke voisi eri nisäkäslajeille aiheuttaa, ja minkälaisia olisivat hankkeen kumuloituvat vaikutukset tarkasteltuna alueen muun maankäytön (metsätalous) kanssa. 

YHTEENVETO

Jotta ympäristövaikutusten arvioinnissa olisi mahdollista arvioida hankkeen vaikutuksia lain mukaisesti, tulee alueen perusselvitykset tehdä riittävällä tarkkuudella. Mielestämme selvitykset on tehty liian suppealla alueella ja niin puutteellisesti, ettei YVA:a voida tässä muodossa hyväksyä. Mikäli se kuitenkin hyväksytään, tulee lupavaiheeseen siirtää ja kirjata esittämämme lisäselvitystarpeet. 

MUISTUTUS LAPIN ELY-KESKUKSEN LAUSUNTOPYYNTÖÖN KEMIJOKI OY:N AILANGANTUNTURIN PUMPPUVOIMALAN JA VOIMAJOHDON NATURA-ARVIOINNISTA

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (lyhyemmin SLL Lappi) lausuu seuraavaa 

JOHDANTO

SLL Lappi on tutustunut 5.5.2025 laadittuun Natura-arviointiselostukseen, jossa tarkastellaan Ottavaaran alueelle suunniteltua sähkölinjaa ja sen vaihtoehtoja (VE1a ja VE1b) Natura-verkoston suojelualueiden ja luontodirektiivien mukaisten suojeluperusteiden kannalta. Lausunnossa arvioidaan, onko Natura-arviointi riittävä ja kattava sekä miten se ohjaa hankkeen toteuttamista luontoarvojen säilyttämisen kannalta.

LUONTOARVOT JA SUOJELUPERUSTEET

Ottavaaran Natura-alueen suojelun perusteena on luontotyypeistä vaihettumissuot ja rantasuot (7140), lähteet ja lähdesuot (7160), luonnonmetsät (9010) ja puustoiset suot (91D0) sekä lajeista saukko (Natura tietolomake 2018). Natura-tietolomakkeen mukaan alueen metsät ovat jyrkän ja kivisen vaaran rinteellä olevia yli 200-vuotiaita männiköitä. Keloja ja maapuita on runsaasti. Lehtipuita on niukasti. Paikoin näkyy vanhojen poimintahakkuiden jälkiä. Ottavaarassa on 31 metriä pitkä rakoluola. Ottavaara on tärkeä vanhan metsän alue ja se kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan.

Naturatietolomakkeen mukaan jokainen luontotyyppi arvioidaan merkittäväksi. 

Selostuksessa on kuvattu kyseisten luontotyyppien esiintyminen ja merkitys sekä saukon esiintyminen reittialueella. Selvitys perustuu Metsähallituksen biotooppikuviot-aineistoon (2012) ja YVAn luontoselvityksen yhteydessä tehtyyn maastokäyntiin (2024). Lisäksi luontoselvityksessä on mukana talvella tehty saukkoselvitys.

Natura-selostuksessa tunnistetaan sähkönsiirtolinjan VE1b vaikutus luontotyyppi 91D0 – Puustoiset suot -osalta merkittäväksi heikennykseksi. 

ARVIOINNIN RIITTÄVYYS JA KATTAVUUS

Arviointiselostus täyttää monin osin Natura-arvioinnin vähimmäisvaatimukset, mutta sisältää myös puutteita ja epävarmuuksia.

Selvitys tunnistaa keskeiset Natura‑kohteet ja kuvaa vaihtoehtojen vaikutukset. Vaihtoehto VE1a ei sijoitu Natura‑alueelle, jolloin suoria vaikutuksia suojeluperusteisiin ei ole tunnistettu. Vaihtoehto VE1b kohdistuu myös Natura-alueelle. Natura-arvioinnin mukaan voimajohdon aiheuttamat vaikutukset keskittyvät pääasiassa rakentamisaikaan, eli puuston poistoon ja voimajohtopylväiden asennukseen. Pylväspaikkojen rakentamistoimet vaativat maamassojen vaihtoa muuttaen maaperää perustusten kohdalla. Lisäksi työkoneilla liikkuminen sulan maan aikaan tuhoaa aluskasvillisuutta ja vaurioittaa pintamaata.

Natura-arviointi tunnistaa, että sähkönsiirtokäytävän rakentaminen aiheuttaa myös välillisiä vaikutuksia muuttaen valaistus- ja kosteusoloja puun poiston ja maan muokkauksen vuoksi voimajohtoaukean läheisyydessä. Arvioinnin mukaan toiminnan loputtua puusto voi palautua voimajohtoaukean alueelle, mutta toiminta-aikana alue pidetään puuttomana, mikä lisää reunavyöhykevaikutusta Natura-alueella vaikuttaen alueella esiintyvään varjostukseen sopeutuneeseen metsä- ja suolajistoon. Reunavaikutusta ei kuvata hehtaareina, vaan ainoastaan kirjallisuuteen pohjautuen 2-3 puun pituuden verran eli n. 50 m levyisen vyöhykkeen käsittävänä vyöhykkeenä. Reunavaikutusta ei myöskään kuvata lainkaan laadullisesti paikallisiin olosuhteisiin verraten, eli miten reunavyöhykkeen vaikutus näkyy luontotyypeissä ja kasvillisuudessa alueella. Arviointi ei myöskään tunnista puustolle ja luontotyypeille aiheutuvia mahdollisia pysyvämpiä muutoksia, eli ettei puuston palautuminen käytön loppumisen ja rakenteiden poiston jälkeen tarkoita välttämättä alueen luontaista ennallistumista aiempaan tilaansa.

Arviointi tunnistaa hydrologisina vaikutuksina ravinnepäästöt hakkuista, puuston poistosta aiheutuvan valunnan kasvun ja haihdunnan vähenemisen, mutta pitää hydrologisia vaikutuksia paikallisina. Arvioinnissa ei myöskään ole esitetty johtokäytävän vaikutuksia suoluontotyyppien kosteusolosuhteisiin tai valunnan muutoksiin kuten paikalliseen äärevöitymiseen ja hydrologisen kytkeytyvyyden muutoksiin. Työaikaiset vesistöylitykset, työt veden läheisyydessä, mahdolliset maamassojen läjitykset ja muu työmateriaalien varastointi vaativat selkeät suunnitelmat; nyt vesiensuojelutoimien toimenpideohjelma puuttuu tai on yleisluontoinen. Vesienhallinnalle ei ole esitetty suunnitelmaa.

Vaihtoehdolla VE1b voidaan olettaa olevan vaikutuksia suojeltuun lajiin, koska saukon saalistusalue on tavanomaisesti 20-40 km vesistöreittejä. Tällä kohteella on syytä olettaa, että saalistusreitti sijaitsee Ailanganjärven ja Pienen Ailanganjärven alueella, kuten saukkoselvityksessäkin oli havaittu.

Sitovaa seurantasuunnitelmaa ei ole laadittu. Määräajat ja indikaattorit (kasvillisuus, veden laatu, saukkoselvitys) puuttuvat. 

VAIKUTUSTEN JOHTOPÄÄTÖKSET JA HANKKEEN OHJAUS

Arviointi tarjoaa selkeitä ohjeita hankkeen suuntaamisesta ja ehtojen asettamisesta. VE1a‑reitti on selvästi suositeltavampi Natura‑vaikutusten kannalta, koska se ei sijoitu Natura-alueelle eikä vaadi suoria toimenpiteitä suojeluperusteiden alueella. Kuitenkin myös VE1a-reitin varrelta on huomionarvoisia lajihavaintoja, jotka tulee huomioida reittisuunnittelussa.

Työmenetelmät ja rakentamisen ajoitus on suunniteltava siten, että vaikutukset puustoiselle suolle, vesistöille ja saukoille minimoidaan. Hankkeelta on edellytettävä vesienhallinnan suunnitelmaa, jossa esitellään selkeät vesiensuojelutoimenpiteet: suunnitelmat ympäristölle haitallisten vaikutusten minimoinnista, suunnitelmat veden laadun seurannasta, pölyn ja kiintoaineksen rajoittamisesta, vesistön ylitysten välttämisestä, mahdolliset läjittämisen, ojittamisen, kuivattamisen suunnitelmat ja esitykset varastointialueiden sijainnista. Seurantaa tulisi edellyttää myös toteutuksen jälkeen kasvillisuuden, vedenlaadun, kosteusolosuhteiden, saukon esiintymisen seurantana useana vuotena. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen on olennaista.

SLL Lappi katsoo, että Natura-arviointi tunnistaa keskeiset vaikutukset, mutta se ei ole riittävä kaikilta osin. Erityisesti reunavaikutusten, hydrologisten muutosten ja työnaikaisten vesistövaikutusten seuranta kaipaavat täsmentämistä. Arviointi ei riitä perusedellytykseksi VE1b-vaihtoehdon hyväksymiselle ilman selkeästi dokumentoituja lieventäviä toimenpiteitä ja sitovia ehtoja. Vaihtoehto VE1a olisi luontotyyppien säilymisen varmistamiseksi huomattavasti parempi valinta, jonka osalta tulee kuitenkin huomioida erityisten lajien elinympäristöjen turvaaminen. Saukon suojelun kannalta kummallakin vaihtoehdolla voi olla merkittäviä heikentäviä vaikutuksia saukon saalistusalueella.

Rovaniemellä 26.9.2025

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI RY

Liitteet: Liite 1. Kiirikki et al. Luontokartoitusraportti Ailangantunturi, Kemijärvi 7.–10.8.2025