Mielipide Kummunmaan ja Repojänkän tuulivoimahankkeen YVA-ohjelmaan (Ylitornio, Tornio)

Lapin ELY-keskuksen kuulutus 15.9.2025 asiassa LAPELY/6056/2024, Winda Energy Oy

Mielipide Kummunmaan ja Repojänkän tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaan (YVA), Ylitornio, Tornio

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri (SLL Lappi) kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa Kummunmaa-Repojänkän tuulivoimahanke, ympäristövaikutusten arviointiohjelma, Ylitornio, Tornio ja Tervola.

Lausunto koskee Winda Energy Oy:n hanketta, joka käsittää vaihtoehdoista riippuen enintään 22 tuulivoimalaa, yksikköteholtaan 7–10 MW ja kokonaiskorkeudeltaan enintään 350 metriä. Hankealueen pinta-ala on noin 1 820 hehtaaria ja sähkönsiirto on suunniteltu toteutettavaksi 110 kV:n maakaapeleina joko Karhakkamaan (SVE1) tai Martimon (SVE2) sähköasemalle.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että YVA-ohjelmassa kerrotun perusteella hankkeella olisi todennäköisiä linnustovaikutuksia erityisesti yhteisvaikutuksena alueen muiden hankkeiden kanssa. Erityisesti kanahaukan, helmipöllön ja uhanalaisten petolintureviirien osalta vaikutukset voivat olla merkittäviä, mahdollisesti myös vesilintujen osalta.

Tuulivoima-alue voi aiheuttaa merkittäviä riskejä alueen linnustolle

Ohjelmassa on tarkasteltu tuulivoiman mahdollisia lintuvaikutuksia. Sähkönsiirtoreittien osalta on kerrottu merkittävistä linnustollisista arvoista: nämä tulisi huomioida ympäristövaikutusten arviointiprosessissa. Pidämme hyvänä esitettyä maakaapelointia törmäysriskien vähentämiseksi, jonka hydrologiset vaikutukset tulee kuitenkin tunnistaa ja huomioida. Lintuselvitykset tulee ulottaa koko hankealueelle, ei ainoastaan voimalapaikoille ja ennalta karttatarkastelun pohjalta tunnistetuille arvokkaimmille alueille. YVA-ohjelmassa on tunnistettu, että alue voi toimia lintujen muuttoreittinä. Alueella tuleekin tehdä kattavat muuttolintuselvitykset. 

Kummunmaa–Repojänkä -hankealue sijaitsee useiden vesistöjen läheisyydessä ja voi sijaintinsa perusteella osittain sijoittua muuttoreittien vaikutusalueelle. Hanketta lähin FINIBA-alue on Hurujärvi-Korttojärvi-Iso Mustajärvi Repojängän eteläpuolella 8,5 kilometrin etäisyydellä tuotantoalueen rajasta, sekä lähin MAALI-alue on Ahvenjärvi 6,8 kilometriä Kummunmaan tuotantoalueesta pohjoiseen. Lähin Natura-alue on Ahvenjärvi-Lehdonjärvi SPA/SCI 6,6 kilometriä Kummunmaan pohjoispuolella. Lisäksi YVA-ohjelman tietojen mukaan tuotantoalueen läheisyyteen viiden kilometrin säteelle sijoittuu uhanalaisten petolintujen pesäpaikkoja, ja tuotantoalueella on havaittu pesivänä kanahaukka sekä helmipöllön soidinääntelyä.

Vaikka Ahvenjärven ja Lehdonjärven (LVO120284) sekä Korttojärven (LVO120282) lintuvesiensuojeluohjelman kohteet sijaitsevat useiden kilometrien etäisyydellä Kummunmaan ja Repojänkän hankealueesta, muodostavat ne osan laajempaa alueellista linnustollista kokonaisuutta. Hankealueen ympärille sijoittuvien tuulivoimahankkeiden merkittävä määrä edellyttää näiden suojelualueiden linnustoon kohdistuvien vaikutusten tarkastelua kumuloituvasti, ei ainoastaan yksittäisinä hankkeina. Alueen läheisyydessä on useita lampi- ja suoketjuja, jotka voivat muodostaa tärkeitä pesimä- ja levähdysalueita erityisesti vesilinnuille ja kahlaajille. Osalla vesilinnuista ja muista liikkuvista lajeista ruokailu- ja muuttolennot voivat ulottua hankealueelle saakka, jolloin myös etäämmällä sijaitsevat lintuvesikohteet voivat olla vaikutuspiirissä häiriö- tai väistövaikutusten kautta. Tämä korostaa tarvetta mallintaa yhteisvaikutuksia sekä arvioida hankkeiden kokonaisvaikutusta alueen lintudirektiivin liitteen I lajien suotuisaan suojelutasoon.

Myös voimaloiden suunniteltu kokonaiskorkeus (350 m) kasvattaa törmäysriskiä. Tornionjoen jokilaakson ja sen sivuhaarojen suuntaiset muuttoreitit kulkevat pääosin pohjois–eteläsuuntaisesti, mutta alueen sisäiset ruokailu- ja pesimälennot suuntautuvat myös itä–länsisuunnassa, mikä lisää risteämisriskejä voimalapaikkojen kanssa. Korkeiden mastojen valaiseminen lisää myös yömuuton houkuttelua ja törmäystodennäköisyyttä hämärä- ja yölentoina.

Hankealueen läheisyydessä on useita lampia ja soita, jotka voivat toimia kaakkurin, kuikan, laulujoutsenen ja muiden vesilintujen pesimäpaikkoina. Esimerkiksi kaakkuri on erityisen herkkä tuulivoimalle ja sen pesimä- ja ruokailuvesien väliset lentoreitit voivat olla pitkiäkin. Myös metsäkanalintujen, kuten metson ja teeren, soidin- ja pesimäalueita voi esiintyä hankealueen reunavyöhykkeillä. 

YVA-ohjelmassa linnustovaikutuksia käsitellään yleispiirteisesti, ja ohjelmassa todetaan, että pesimä- ja muuttolinnustoa koskevia selvityksiä tullaan tekemään ja niiden tulokset esitetään osana YVA-selostusta. Menetelminä mainitaan pesimälinnuston laskennat ja olemassa olevien havaintoaineistojen hyödyntäminen sekä muuttolinnuston seuranta, mutta ohjelma ei esitä tarkempaa kuvausta käytettävistä laskenta- tai seurantamenetelmistä, aikataulua tai maastokausien määrää. 

Osana ympäristövaikutusten arviointia tulisi toteuttaa vähintään kahden maastokauden kattavat, menetelmällisesti kuvattavat linnustoselvitykset, joihin sisältyy pesimä-, muutto- ja yöaktiivisuuden seuranta sekä törmäysriskin mallinnus. Lisäksi on tärkeää ajoittaa lintuselvitykset lajiston ja alueen mukaan, esimerkiksi mahdollisista häiriöherkkien lintulajien pesimä- ja ruokailuvesien sijainnista tulee tehdä kartoitus suhteessa voimaloihin ja sähkönsiirtoreitteihin ja niiden vaikutusalueeseen. Lintuvaikutusten osalta hankealuetta on tarkasteltava ekologisesti yhtenäisenä kokonaisuutena, jolloin voimalakohtainen vaikutusarvio ole riittävä. Linnustoselvitysten tulee kattaa vähintään 10 kilometrin säde hankealueen ympärillä, mikä vastaa kaakkurien ja muiden herkkien vesilintujen todettuja väistöetäisyyksiä (Garthe ym. 2023). Selvitysten on huomioitava myös mahdolliset yhteisvaikutukset Karhakkamaan ja Martimon tuulivoimahankkeiden kanssa.

BirdLife Suomen mukaan tuulivoima tulisi sijoittaa linnustollisesti vähäarvoisille alueille, ja suojavyöhykkeet on määriteltävä erityisesti muuttoreittien, pesimäalueiden ja levähdysalueiden läheisyyteen. Linnustovaikutusten arvioinnissa tulee käsitellä myös törmäysriskit, elinympäristöjen häiriöt ja vaikutukset pesintään. Nämä tulisi arvioida osana YVA-selostusta

Olisi tärkeää, että selvityksen tekijällä on riittävä ymmärrys alueellisista erityispiirteistä ja niiden vaikutuksesta ajoitukseen. Alue tulisi kartoittaa kokonaisuudessaan varaten tähän riittävästi aikaa. Erityisesti metsäkanalinnut, mutta myös muut alueen pesimälinnut, tulisi huomioida myös Euroopan Unionin tuomioistuimen vuoden 2021 ennakkopäätöksen perusteella, joka kieltää lintujen pesämetsien kaatamisen ja perustuu luontodirektiivin 12 artiklan määräyksiin lintudirektiiviä täydentävänä ja tukevana oikeusnormina. Tässä ennakkopäätöksessä selvästi kerrotaan, että lintudirektiivi, kuten myös luontodirektiivikin, koskee kaikkia lintuja ja etenkin kanahaukkoja ja tervapääskyjä. Lisäksi todetaan, ettei metsätalouden harjoittaminen ole mikään peruste hakata lintujen pesämetsiä, eikä suojelun taso tai kannan vahvuus ole mikään peruste sallia metsätaloutta – tämän voidaan katsoa olevan yleistettävissä koskemaan myös tuulivoimaa. Maankäytön salliminen lintujen pesimämetsiin rikkoisi lintudirektiivin 3, 4 ja 5 artiklaa ja myös luontodirektiivin 12 artiklaa. (C‑473/19 ja C‑474/19, 4.3.2021, Direktiivi 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohta, Direktiivi 2009/147/EY 5 artikla) 

Lepakkoselvityksen menetelmäkuvaus puuttuu

YVA-ohjelmassa todetaan, että hankealueella toteutetaan lepakkoselvitys maastokaudella 2025 käyttäen aktiividetektoreita Luonto-Mutaset Oy:n toimesta. Ohjelmassa ei kuitenkaan esitetä menetelmällistä kuvausta siitä, miten kartoitus aiotaan toteuttaa, millä alueella kartoitus tehdään ja minkälaisia esiintymisalueita painotetaan. Menetelmäkuvauksen puuttumisen vuoksi selvityksen laadullista riittävyyttä ei voida arvioida.

Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen (2023) ohjeiden mukaan lepakkoselvitysten tulee perustua sekä aktiivisiin että passiivisiin havaintomenetelmiin, koska nämä täydentävät toisiaan. Aktiivikartoitus tuottaa laadullista tietoa lajistosta ja käyttäytymisestä, kun taas passiividetektoreilla tehty seuranta antaa määrällistä ja ajallisesti kattavampaa tietoa lepakoiden aktiivisuudesta eri sääoloissa ja vuorokaudenaikoina. Passiiviseuranta on erityisen tärkeää tuulivoimahankkeissa, joissa lepakoiden esiintymisen ajoittuminen ja vaihtelu voivat olla merkittäviä törmäysriskin arvioinnissa (Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. (2023). Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosituksia lepakkokartoitusten tekijöille, tilaajille ja kartoitustietoja käyttäville viranomaisille, s. 33–36).

Ohjeen mukaan lepakkoselvitysten tulee kattaa koko aktiivikausi touko–syyskuulta, ja kartoitusten tulee ajoittua vähintään kolmeen erilliseen maastokäyntiin kesä-, heinä- ja elokuussa, jolloin eri lajien aktiivisuus ja lisääntymisvaiheet eroavat toisistaan (SLTY 2023, s. 28–29). Lisäksi selvityksissä tulee tunnistaa mahdolliset lisääntymis- ja levähdyspaikat, päiväpiilot sekä siirtymäreitit, joita lepakoiden on mahdollista käyttää päiväpiilojen ja ruokailualueiden välillä. Myös lepakoiden muuton ja talvehtimisen kannalta merkittävät kohteet tulee arvioida vähintään kahden kilometrin säteellä voimaloista ja sähkönsiirtoreiteistä.

Tuulivoimahankkeiden yhteydessä on huomioitava lepakoiden muutonaikainen aktiivisuus, joka on suurimmillaan touko–kesäkuussa ja elo–syyskuussa. Lisäksi potentiaaliset talvehtimis- ja esitalvehtimispaikat on kartoitettava loka–maaliskuussa, mikäli hankealueella esiintyy rakennuksia, kellareita, kallionrakoja tai muita mahdollisia horrospaikkoja (SLTY 2023, s. 37).

YVA-selostuksessa tulee siten esittää yksityiskohtainen kuvaus lepakkoselvityksen toteutustavasta, ajoituksesta ja havaintopaikkojen valinnasta sekä aineiston analyysimenetelmistä. Selvitysten tulee olla riittävän laajoja, jotta niiden perusteella voidaan arvioida sekä lepakoiden esiintymisalueiden ekologinen merkitys että mahdolliset haittavaikutukset tuulivoimaloiden ja sähkönsiirron rakentamisen ja käytön aikana. Tämä on välttämätöntä, jotta arviointi täyttäisi luonnonsuojelulain (1096/1996) 49 §:n ja EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV(a) lajisuojelun vaatimukset.

Alueelliset hydrologiset vaikutukset

Tuulivoiman rakentaminen vaikuttaa hankealueen hydrologiaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Voimaloiden, tiestön, sähköasemien ja siirtolinjojen rakentaminen edellyttää maansiirtoja, ojituksia ja kuivatusjärjestelyjä, jotka voivat muuttaa pintavesien virtaamia, lisätä eroosiota ja vaikuttaa veden laatuun. Nämä vaikutukset voivat olla merkittäviä etenkin pienvesissä ja lähteikköympäristöissä. Hankealueen suunnittelussa on siten tarkasteltava hydrologiaa valuma-aluetasoisesti, huomioiden maastonmuodot, eroosioherkkyys ja vesien virtaussuunnat voimalapaikkojen, tielinjausten ja läjitysalueiden sijoittelussa.

YVA-ohjelmassa todetaan, että vesiin kohdistuvat vaikutukset ovat työnaikaisia, luonteeltaan lyhytkestoisia ja pienialaisia. Emme jaa tätä näkemystä. Todellisuudessa vaikutukset voivat erityisesti pienvesissä ja ojitetuilla suoalueilla olla pitkäaikaisia tai jopa pysyviä, mikäli veden virtaussuunnat, valunnan määrä tai vedenpidätyskyky muuttuvat. Maamassojen vaihdot, läjitys, maanotto ja maankaatopaikkojen sijoittaminen voivat muuttaa alueen vesitasapainoa ja lisätä kiintoaine- ja ravinnekuormitusta myös rakentamisen jälkeen. Näiden toimintojen sijainti, laajuus ja vaikutusmekanismit on YVA-selostuksessa esitettävä selkeästi ja yksityiskohtaisesti, jotta vaikutusten todellinen merkittävyys voidaan arvioida sekä pinta- ja pohjavesien suojelun että luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Sähkönsiirron reittivaihtoehdot risteävät Riivijoen ja Martimojoen kanssa, Karhakkamaan vaihtoehdon osalta myös Laukkujärvestä laskevan Laukkujoen kanssa, jotka kaikki ovat vaelluskalavesistöjä. Näissä ylityskohdissa on erityisesti kunnioitettava varovaisuusperiaatetta siten, että rakentamisen ja kaapeloinnin toteutuksessa estetään veden samentuminen, kutualueiden vaurioituminen ja pohjasedimenttien liikkuminen. Jokainen ylitys on suunniteltava erikseen hydrologisten ja kalataloudellisten arvojen turvaamiseksi, ja vaihtoehtoiset linjaukset on arvioitava siten, että vesistöjen ekologinen tila ei heikkene. Siirtolinjojen suunnittelua vaelluskalavesistöjen ylitse voidaan pitää lähtökohtaisesti riskinä niiden ekologiselle tilalle.

Hankealueella on YVA-ohjelman mukaan tunnistettu vain yksi lähde, karttatarkastelu ei kuitenkaan Lapissa ole riittävä tapa arvioida lähteiden määrää , vaan lähteet ja mahdolliset tihkupinnat on kartoitettava maastossa kattavasti ja esitettävä osana YVA-selostusta alueen hydrologisen toimivuuden ja pienvesiympäristöjen säilymisen turvaamiseksi.

Yhteisvaikutukset merkittäviä ja tarkasteltava kokonaisuutena

Hankealueen sijoittuminen useiden toteutettujen, lainvoimaisten ja vireillä olevien tuulivoimahankkeiden vaikutuspiiriin muodostaa merkittäviä yhteisvaikutuksia erityisesti linnuston, vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien vaikutusten kannalta. Tuotantoalue rajautuu suoraan Tornion Karhakkamaan hankealueeseen ja sijaitsee vain muutamien kilometrien etäisyydellä Tornion Martimon ja Ylitornion Kontiovaaran tuotantoalueista. 

On välttämätöntä, että hanketoimijat suunnittelevat ja toteuttavat selvitykset sekä sähkönsiirtoratkaisut yhteistyössä siten, että hankkeiden kumuloituvat vaikutukset on tunnistettu ja aiheutuvaa ympäristöhaittaa pyritään vähentämään. Siirtolinjojen ja infrastruktuurin päällekkäisyydet on minimoitava, ja hankkeiden suunnittelussa tulee varautua tarvittaessa tuotantoalueiden pienentämiseen luonnon monimuotoisuuden, linnuston suojelun ja hydrologisten kokonaisuuksien turvaamiseksi.

Olisi tärkeää tarkastella yhteisvaikutuksia sekä paikallisella että alueellisella tasolla. Yhteisvaikutusten osalta YVA-ohjelma ei tunnista lainkaan alueen muun maankäytön eli pääasiassa metsätalouden aiheuttamaa maankäytön painetta ja siitä aiheutuvia yhteisvaikutuksia. Nämä tulisi myös arvioida YVA-selostuksessa. 

Yhteenveto

Erityistä huomiota tulee kiinnittää jo mainittuihin alueen tuulivoimahankkeiden kumuloituviin vaikutuksiin, jotka varsinkin linnustoa koskien voivat olla merkittäviä ja johtaa voimalapaikkojen muutoksiin, vähentämiseen, uusien hankevaihtoehtojen muodostamiseen tai koko hankkeen toteuttamatta jättämiseen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

SLL Lappi vaatii, että YVA-selostusvaiheessa esitetään tarkat suunnitelmat hydrologisten vaikutusten hallintaan, vesistö- ja linnustovaikutusten ehkäisyyn ja yhteisvaikutusten arviointiin. 

Lintuselvityksien osalta YVA-ohjelmaa tulisi täydentää edellyttäen tarkempien menetelmäkuvausten esittämistä. Kaikki lajistoon liittyvät selvitykset tulee julkaista YVA-selostusvaiheessa sekä julkisena että salattuna versiona, koko selvityksen salaaminen johtaa tilanteeseen, jossa lausujien osallistumisoikeutta kavennetaan tarjoamatta mahdollisuutta arvioida selvitysten riittävyyttä. Selvitysten tekijät tulisi velvoittaa viemään kaikki lajitieto laji.fi:n hyödyttämään tieteellistä tutkimusta ja levinneisyystietoa Suomen lajeista.

SLL Lapin näkemys on, että Kummunmaa-Repojänkän tuulivoimahanke yhdessä alueen muiden tuulivoimahankkeiden kanssa voi lisätä elinympäristöjen pirstoutumista ja heikentää luonnon monimuotoisuutta, sekä aiheuttaa merkittävää haittaa alueen linnustolle. 

7.11.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry