Lausunto Rokamo-Nälkämän tuulivoimahankkeen YVA-selostuksesta (Kemijärvi)

Lapin ELY-keskuksen kuulutus 30.9.2025 asiassa LAPELY/5088/2023 Rokamo-Nälkämän tuulivoimahanke – ympäristövaikutusten arviointiselostus

MIELIPIDE VIRANOMAISEN 30.9.2025 KUULUTUKSEEN LAPELY/2635/2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ja Lapin lintutieteellinen yhdistys kiittävät mahdollisuudesta lausua Rokamo–Nälkämä tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. 

Yleistä

Hanke käsittää kahdeksan tuulivoimalan kokonaisuuden Kemijärvellä sekä siihen liittyvän noin 29 kilometriä pitkän 110 kV:n sähkönsiirtolinjan Isokeron sähköasemalle. Pidämme Rokamo–Nälkämä-hanketta ympäristövaikutuksiltaan merkittävänä erityisesti sähkönsiirron pituuden ja sijoittumisen vuoksi. Sähkönsiirtoreitti kulkee useiden luonnontilaisten suo- ja metsäalueiden halki, ylittää useita pienvesiä ja lähteikköjä sekä sijoittuu alueille, joilla on valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä.

Hanke on ympäristövaikutuksiltaan ja maankäytön yhteensopivuudeltaan kyseenalainen myös siksi, että se sijoittuu lähelle Nuolivaaran tuulivoimahanketta. Näiden kahden hankkeen yhteisvaikutukset muodostavat laajamittaisen pirstoutumis- ja häiriövyöhykkeen laajoille metsä- ja suoalueille, joilla esiintyy merkittäviä petolintureviirejä ja poronhoidon kannalta keskeisiä laidunalueita. Lisäksi hankkeeseen suoraan liittyy maa-aineiden ottotarve, mutta sen ympäristövaikutuksia ei ole riittävällä tasolla arvioitu osana ympäristövaikutusten arviointia. Koska Erkkusenselän maa-ainestenottopaikka on esitetty hankkeen pääasialliseksi maa-ainesten lähteeksi, sen käyttö olisi tullut käsitellä ympäristövaikutusten arvioinnissa joko osana hanketta tai erillisenä mutta yhteisvaikutuksiltaan arvioitavana toimintona. Lisäksi jos aluetta aiotaan käyttää myös maankaatopaikkana, olisi tämä tullut myös tarkastella riittävällä tasolla osana ympäristövaikutusten arviointia.

Luontoarvot ja vesistövaikutukset

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen tarkastelu hankkeen hydrologisista vaikutuksista on yhä puutteellista ja varsin yleisellä tasolla. YVA-selostus tunnistaa kyllä yksittäisiä lähteikköjä ja puroja, kuten Kutuojan, mutta niiden hydrologinen yhteys ympäröiviin soihin ja pienvesiin on jäänyt kuvaamatta. Rakennusvaiheen vaikutuksia, kuten ojitusten, teiden kuivatusratkaisujen ja maamassojen siirtojen aiheuttamia muutoksia virtaamiin ja veden laatuun, ei ole arvioitu määrällisesti.

Sähkönsiirtoreitin varrelta on todettu useita vesilain suojaamia luontotyyppejä, kuten lähteikköjä, tihkupintoja ja havumetsävyöhykkeen puroja. Monilla näistä kohteista on todettu myös valtakunnallisesti uhanalaisia luontotyyppejä (esimerkiksi aitokorvet,  Kutuojan ruohokorpi, lettotyypit). YVA-selostuksessa ei kuitenkaan ole esitetty, miten nämä kohteet tullaan säilyttämään rakentamisen aikana tai miten vesienhallinta on tarkoitus järjestää.

Hankkeen vaikutuksia alueen pintavesien kiintoainekuormitukseen ja virtavesiekosysteemeihin on käsitelty edelleen vain yleisellä tasolla ilman määrällistä arviointia vedenlaadun muutoksista, eroosioriskistä tai valumavesien hallinnasta ja näiden asioiden tarkemmasta kohdistumisesta alueittain sekä sähkönsiirtoreitin osalta. Toisin kuin yhteysviranomainen edellytti, YVA-selostuksessa ei ole esitetty määrällistä hydrologista mallinnusta eikä yksityiskohtaista vesiensuojelusuunnitelmaa.

Katsomme, että hankkeen rakentaminen vaarantaa lähteikkö- ja puroympäristöjen säilymisen sekä alueen hydrologisen tasapainon. Tuulivoiman rakentamisen yhteydessä tehtävät ojitukset ja tiestön perusparannukset muuttavat valuntareittejä, lisäävät valunnan äärevöitymistä ja voivat johtaa pintavalunnan kasvamiseen. Alueella esiintyy lisäksi lettoa ja rimpilettoa, joiden luonnontila on herkkä vedenpinnan pienillekin muutoksille.

Hankkeen vaikutuksia ei ole tarkasteltu vesienhoidon biologisten laatutekijöiden näkökulmasta, eikä vesieliöstön perustilaa ole selvitetty. Tämä on selvä puute vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden ja EU:n vesipuitedirektiivin vaatimusten kannalta.

Sähkönsiirto

Rokamo–Nälkämä-hankkeen sähkönsiirtoreitti on poikkeuksellisen pitkä suhteessa hankealueen laajuuteen. Se aiheuttaa merkittävää metsäkatoa, pirstoo useita yhtenäisiä metsä- ja suoalueita ja ylittää kymmeniä pienvesikohteita. Voimajohtokäytävän leveys ja rakentamiseen liittyvä raivaus muodostavat paikoin yli 50 metriä leveän, avoimen linjakäytävän, joka katkaisee lajien liikkumisyhteyksiä ja vähentää laajojen yhtenäisten metsäalueiden osuutta. Sähkönsiirtoreitti vahingoittaisi merkittävästi yksityisten metsänomistajien metsäalueiden yhtenäisyyttä, joka myös YVA-selostusta käsittelevässä yleisötilaisuudessa tuotiin esille. Todennäköisesti tämä johtaisi osaltaan myös tarpeeseen rakentaa uusia metsäautotieyhteyksiä pirstoutuville kuvioille, joka osaltaan kiihdyttää entisestään luonto- ja metsäkatoa alueellisesti. Tämä välillinen vaikutus tulisi esittää YVA-selostuksen täydennyksenä ja huomioida hankkeen ilmastovaikutuksissa pysyvänä metsäkatona. Sähkönsiirtoreitin on Imperia-arvioinnissa kuvattu aiheuttavan kohtalaisia kielteisiä vaikutuksia, sillä “Johtoaukealla sijaitseviin pohjavesistä riippuviin kohteisiin aiheutuu sähkönsiirrosta pysyviä kielteisiä vaikutuksia”.

Voimajohtoreitti sijoittuu osin samoille alueille, joille on jo toteutettu tai suunniteltu muita siirtolinjoja. Tämä osoittaa hanketoimijoiden kyvyttömyyden sovittaa reittejä yhteen siten, että ympäristöhaitat minimoidaan ja vähentää hankkeen ympäristöllistä kestävyyttä ja sosiaalista hyväksyttävyyttä merkittävästi.

Reitti sijoittuu pääosin ojitetuille soil­le ja talousmetsiin, mutta sen varrelle osuu useita uhanalaisia ja herkkiä luontotyyppiesiintymiä. Arviointiselostuksessa vaikutusten suuruudeksi on esitetty kohtalainen ja vaikutusten merkittävyys kohtalainen kielteinen. Siirtolinjan varrella on todettu useita uhanalaisia luontotyyppejä, kuten saranevoja, sararämeitä ja aitokorpia, joihin kohdistuu pysyvää haittaa raivauksesta, maaperän tiivistymisestä ja muuttuneesta hydrologiasta. Näiden luontotyyppien hävittäminen on ristiriidassa luonnonsuojelulain ja vesilain vaatimusten kanssa.

Uuden voimajohtokäytävän raivaus aiheuttaa pysyvää heikennystä metsäluontotyypeille ja puustoisten soiden ekosysteemeille. Lisäksi YVA-selostus toteaa, että sähkönsiirtoreitti aiheuttaa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kuudelle luontotyyppikohteelle, mikä ei ole yhteensopivaa selostuksessa esitetyn kokonaisarvion lievyyden kanssa. Arviointia heikentää myös se, ettei yhteisvaikutuksia muun maankäytön, kuten metsätalouden, kanssa ole tarkasteltu riittävällä tarkkuudella.

Sähkönsiirtoreitin vaihtoehtoja olisi tullut arvioida kattavammin, erityisesti siltä osin kuin linjaus sivuaa luonnontilaisempia alueita ja arvokkaita suo- ja metsäelinympäristöjä. Nykyisen voimajohdon rinnalle sijoittuva uusi linjaus kaksinkertaistaa rakenteelliset ja ekologiset vaikutukset, eikä sen perusteluja ympäristön kannalta kestävinä ratkaisuina ole osoitettu riittävästi. Sähkönsiirtoreitin osalta YVA-selostuksessa ei ole myöskään esitetty maa-ainesmääriä, massojen käsittelyä tai mahdollisia läjityspaikkoja, vaikka kyseessä on 29 kilometriä pitkä rakentamiskohde.

Linnusto ja muut erityisarvot

Rokamo–Nälkämä-hankealue ja sen ympäristö muodostavat tärkeän osan Itä-Lapin erämaista linnustoaluetta, jolla esiintyy useita petolintulajeja. Hankealueella ja sen vaikutuspiirissä on tunnistettu suurten petolintujen reviirejä sekä lajeja, joiden reviirit ulottuvat myös Nuolivaaran hankealueelle.

Rokamo–Nälkämä ja Nuolivaara muodostavat yhdessä yhtenäisen häiriövyöhykkeen, joka voi johtaa pesimäalueiden autioitumiseen ja pitkäaikaisiin vaikutuksiin petolintukantoihin. YVA-selostuksessa ei ole tarkasteltu näiden kahden hankkeen yhteisvaikutuksia riittävällä tasolla, vaikka yhteysviranomainen on tätä erikseen edellyttänyt. Tehdyt selvitykset petolinnuista ovat riittämättömät. Molempina seuranta vuosina 2023 ja 2024 pikkunisäkäskannat itä-Lapissa olivat heikot, mikä vaikuttaa suoraan niitä ravinnokseen käyttäviin petolintulajeihin ja niiden esiintyvyyteen hankealueella. Suurten petolintujen seurantaan käytetty työmäärä on liian pieni antaakseen luotettavan kuvan lintujen käyttämistä lentoreiteistä ja korkeuksista. Näin vähällä työmäärällä tehty mallinnus on vain suuntaa antava eikä sitä voi pitää totuudenmukaisena kertomaan petolintujen lennoista koko vuoden aikana. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan maakotkan lentoreitteihin, -korkeuksiin ja käyttäytymiseen vaikuttavat ratkaisevasti paikallisesti vaihtelevat tuuliolot, joita mallissa ei oteta huomioon. Paikallinen saalislajisto ja saaliiden vaihtelevat kannat ja haaskat (petojen tappamat, hirven suolikasat metsästäjien jäljiltä jne.) vaikuttavat lentoreitteihin. Myös sääoloilla on vaikutusta törmäysriskiin. Petolinnut joutuvat saalistaessaan lentämään huonoillakin ilmoilla, jolloin törmäysriski voi olla suurempi.

Lisäksi hankealueen soilla pesii lajeja, jotka ovat valtakunnallisesti taantuneita, kuten kapustarinta ja liro. Näiden lajien elinympäristöjen pirstoutuminen ja häiriöherkkyys tekevät niistä erityisen haavoittuvia.

Linnustoselvityksen osalta menetelmäkuvaukset ovat puutteellisia eikä niiden kattavuutta tai ajallista edustavuutta ole arvioitu. Tämä heikentää arvioinnin luotettavuutta ja vaarantaa varovaisuusperiaatteen toteutumisen. Lisäksi linnustoselvitykset tulisi toteuttaa useampana vuotena lajien  kannan vaihtelujen takia. 

Suurimpana puutteena yhdistykset pitävät, että linnustoon liittyvät selvitykset ovat vain viranomaiskäyttöön ilmoitettu. Tämän takia lausuntomahdollisuuden antaminen on vailla pohjaa. Vaikka kyseessä on pääosin metsätalouskäytössä oleva alue, olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin, mitä lajistoa hankealueelta on tavoitettu ja minkälaisia parimääriä esimerkiksi direktiivilajeja on havaittu. Pelkkä suunniteltujen myllyjen alueilla tehty linnuston pistelaskenta tai arvokkailla kohteilla käynnit eivät kerro koko totuutta hankealueen linnustosta. 

Muutonaikainen seuranta on ollut myös vähäistä. Hankekuvauksessa kerrotaan käytetyn hyväksi myös Nuolen hankkeen muuttotietoja vuodelta 2015. Vaikka muuttomäärät jäävät itä-Lapissa pieniksi, on pitäjän rajoilla etelä-pohjoissuunnassa kulkeva pitkä vaarajakso jonkinlainen ohjuri muuttaville linnuille ja näin ollen kaksi hankealuetta toiminnassa aiheuttaa jo uhkan varsinkin petolinnuille, jotka tunnetusti käyttävät vaarajaksoja ja niistä nousevia ilmavirtauksia kaarteluun. 

Poroelinkeino

Hankealue sijoittuu poronhoidon kannalta keskeiselle alueelle, jota käytetään sekä talvi- että kesälaidunnukseen. YVA-selostuksessa poronhoidolle aiheutuvat vaikutukset on kuvattu vain yleisellä tasolla ilman määrällistä arviointia laidunalueiden menetyksistä, häiriövaikutuksista ja laidunverkoston pirstoutumisesta yhteisvaikutuksessa muiden keskeisille laidunmaille kohdistuvien hankkeiden kanssa.

Sähkönsiirtolinja muodostaa myös merkittävän kulkuesteen poroille ja lisää häiriötä erityisesti rakentamisvaiheessa. Hanke yhdessä Nuolivaaran hankkeen kanssa heikentää poronhoidon toimintaedellytyksiä pysyvästi.

Hankealue ristiriidassa alueidenkäyttölain kanssa

Alueidenkäyttölain (719/1999) mukaan alueiden käytön suunnittelussa on turvattava luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä ekologisten yhteyksien jatkuvuus. Katsomme, että esitetyt siirtolinjat ja tuulivoiman tuotantoalue heikentäisivät luonnon monimuotoisuutta yhteisvaikutuksena Nuolivaaran tuulituotantoalueen kanssa ja aiheuttaisivat suhteessa hankkeen kokoon merkittävän vesistökuormituksen. Hanketoimijoiden olisi tullut koordinoida sähkönsiirtolinja yhteisesti.

Alueelliset hydrologiset vaikutukset

Tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa sekä tilapäisiä että pysyviä muutoksia alueen hydrologisiin olosuhteisiin. Voimaloiden, sähköasemien, sähkönsiirtoreittien ja tiestön rakentaminen tai perusparantaminen edellyttää usein pohjarakennustöitä, ojituksia, maamassojen vaihtoa ja kuivatusratkaisuja, joilla on vaikutuksia pinta- ja pohjavaluntaan, ojaverkostojen toimintaan, eroosioherkkyyteen ja veden laatuun. Tuulivoimarakentaminen voi lisäksi muuttaa paikallista pienilmastoa ja hydrologisia olosuhteita valunnan muutosten kautta.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen katsauksen (Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset, Raportteja 10/2025) mukaan maatuulivoiman pintavesivaikutukset on arvioitava valuma-alueperusteisesti ja huomioitava vaikutusmekanismit, arviointitavat ja haittojen lieventämiskeinot. Riskit ovat kumuloituvia suhteessa aiempaan maankäyttöön, kuten metsätalouteen ja tieverkkoon. YVA-selostuksessa tulee esittää selkeät mitoitus- ja toteutusratkaisut (mm. eroosionsuojaus, hulevesirakenteet, rumpujen ja siltojen mitoitus, maamassojen vaihdot, ojitukset ja läjitykset) sekä suunnitelma pintavesivaikutusten seurannan vastuista ja raportoinnista.

Näin ei ole toimittu, vaan on todettu erikseen, että “myöskään mahdollisesti tarvittavia suunnitelmia alueen ojituksista ja kuivatuksista ei ole vielä YVA-vaiheessa saatavilla”. Erityisen huolestuttavia hydrologiset vaikutukset ovat siirtolinjan osalta, sillä vaikutusten arvioidaan kohdistuvan myös esimerkiksi Siikajokeen, Outojokeen ja Pietariojaan, kun voimajohtoaukeaa levennetään työkoneilla. Kiintoainekuormaa kuvataan aiheutuvan “jonkin verran”, luvaten että vesistön vesimäärä ja virtaama laimentavat mahdollista samentumaa tehokkaasti. Lisäksi “kasvillisuuden poisto uomien varsilta voi paikallisesti muuttaa jonkin verran etenkin pienten virtavesien elinympäristöä vaikuttamalla niiden ympärillä vallitsevaan mikroilmastoon sekä altistamalla uomien reunoja eroosiolle ja lisäämällä uomaan kulkeutuvan kiintoaineksen määrää”. Näiden vesistöjen osalta olisi tullut esittää selkeämmin, kuinka suurelle alueelle hydrologisia vaikutuksia arvioidaan aiheutuvan ja miten vaikutuksia pyritään vähentämään. Sähkönsiirtoreitin osalta kuvataan, että vesistöt tulevat palautumaan rakentamisajan kuormituksesta hyvin, jolle perusteluksi annetaan osaltaan nykyisen  metsätalouden aiheuttama tasainen kuormitus. On kuitenkin hyvin tiedossa, että metsätalouden aiheuttama vesistökuormitus vaihtelee paikallisen hakkuutilanteen mukaan. Vesistölle jo aiheutuvaa kuormitusta ei myöskään voida käyttää perusteluna sille, että vesistö kestää sen myötä paremmin lisäkuormitusta.

Lähin pohjavesialue, Palovarvikko (12320502, II lk), sijaitsee noin 350 metrin etäisyydellä hankealueen pohjoispuolella. Hankealueella ei ole selvitetty paineellisen pohjaveden esiintymistä, eikä myöskään käy ilmi, aiotaanko selvittämiseen sitoutua, sillä se todetaan vain “tarkoituksenmukaiseksi” ennen rakentamista tuomatta ilmi aiotaanko näin myös toimia.

Rakentaminen aiheuttaa hydrologisia riskejä, kuten valunnan lisääntymistä, vesitalouden muutoksia ojitusten ja kuivatusjärjestelyjen seurauksena sekä eroosiosta johtuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormituksen kasvua. Tuulivoiman vesistövaikutuksia on tarkasteltava yhteisvaikutuksina metsätalouden vesistövaikutusten kanssa, sillä ne voivat heikentää veden laatua erityisesti pienvesissä ja arvokkaissa suo- ja vesiluontotyypeissä.

Rakenteiden ja infrastruktuurin sijoittamisessa on huomioitava maastonmuodot, eroosioherkkyys ja pintavalunta valuma-aluekohtaisesti. Myös purkuvaiheen vaikutukset on arvioitava. Nämä arviot tulee sisällyttää erilliseen vesienhallintasuunnitelmaan, joka kattaa ojitus- ja läjityssuunnitelmat sekä arviot maamassojen vaihdosta ja sedimenttipäästöistä.

Rakennus- ja purkuvaiheiden aikainen kiintoainekuormitus muodostaa riskin vesiekosysteemeille. Vaikutukset voivat olla ajallisesti rajallisia, mutta erityisesti pienissä virtavesissä merkittäviä. Mikäli hanke etenee, sen toteutuksessa tulee minimoida vesistöhaitat sijoittamalla rakenteet maastonmuodot ja eroosioherkkyys huomioiden, rajoittamalla maamassojen vaihtoa ja läjitystä, ajoittamalla maanrakennustyöt huolellisesti ja suojaamalla maaperä kasvillisuudella. Lisäksi on esitettävä toimet koskiensuojelualueen ja pohjavesialueiden suojeluarvojen turvaamiseksi.

Tuulivoimarakentamiseen liittyvät maanrakennustyöt ja tiejärjestelyt voivat lisätä valunnan määrää ja äärevöitymistä sekä muuttaa hydrologista kytkeytyneisyyttä. Myös metsän poistuma lisää valunnan vaihtelua. Hankealueen suunnittelussa on varmistettava vedenkierron kokonaisvaltainen toimivuus, jotta pienvesiympäristöjen ja lähteiden säilyminen voidaan turvata.

EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukainen vesimuodostumien tilan heikentämiskielto on unionin tuomioistuimen (ns. Weser-tuomio, C-461/13) mukaan oikeudellisesti sitova velvoite. Hankkeelle ei siten voida myöntää lupaa, jos se yksin tai muiden hankkeiden kanssa heikentää vesimuodostuman tilaa tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen, elleivät direktiivin 4 artiklan poikkeusedellytykset täyty. Vesien hyvän ja erinomaisen tilan säilyttäminen edellyttää, ettei jää tieteellisesti perusteltua epäilyä tilan heikkenemisestä.

Lintuselvitysten riittävä laatu ja aikaväli tärkeää

BirdLife Suomen mukaan tuulivoima tulisi sijoittaa linnustollisesti vähäarvoisille alueille, ja suojavyöhykkeet on määriteltävä erityisesti muuttoreittien, pesimäalueiden ja levähdysalueiden läheisyyteen. Linnustovaikutusten arvioinnissa tulee käsitellä myös törmäysriskit, elinympäristöjen häiriöt ja vaikutukset pesintään. 

Lintuselvityksissä inventointialueen tulisi kattaa häiriöetäisyydet, ei ainoastaan voimalapaikkoja. LUOPAS-ohjeistus korostaa tarkkoja menetelmäkuvauksia ja riittäviä maastokausia. YVA-selostuksessa on sen vuoksi ilmoitettava maastokäyntien päivämäärät, kellonajat, sää- ja näkyvyysolosuhteet, havaitsijoiden pätevyys sekä käytetyt reitit ja pisteet. Tämä pätee kaikkiin luontoselvityksiin, mutta on erityisen tärkeää linnustoarvioissa.

Kaikkien luontoselvitysten tulokset tulisi velvoittaa tallentamaan laji.fi-tietokantaan. Kun alueella tehdään lajistollisia selvityksiä, on vastuullista välittää alueelta kerätyt tiedot hyödyttämään akateemista tutkimusta ja alueellista lajitietoutta pitkällä aikavälillä.

Lepakkoselvitykset

Lepakkoselvityksissä tulee käyttää myös passiiviseurantaa detektorein lepakon levähdys- ja ruokailupaikoiksi sekä elinpiireiksi soveltuvilla kohteilla. Passiividetektoreja on asennettava riittävä määrä pohjanlepakoiden seuraamiseksi.

Yhteisvaikutusten arviointi erityisen tärkeää

Ympäristövaikutusten arvioinnin tulee noudattaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) vaatimuksia ja EU:n luonto- ja lintudirektiivien periaatteita. Natura 2000 -alueiden suojelun osalta on sovellettava varovaisuusperiaatetta ja arvioitava vaikutukset kokonaisuutena suhteessa muiden alueelle suunniteltujen hankkeiden yhteisvaikutuksiin ja huomioiden myös jo alueella toteutuneen maankäytön, kuten metsätalouden ja metsäteiden, vaikutukset.

Yhteenveto

Vaadimme, että ensisijaisesti Rokamo-Nälkämän tuulivoimahanketta ei tulisi toteuttaa, sillä se on ristiriidassa alueidenkäyttölain tavoitteiden kanssa ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.

YVA-selostusta tulisi täydentää tarkastellen useampia muodostettuja vaihtoehtoja, joissa on tunnistettu hankealueen ja sen ympäristön luontoarvot ja esitetty ympäristöhaittoja minimoivat vaihtoehdot luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Katsomme, että voimalapaikkoja kuusi ja kolme ei tulisi varovaisuusperiaatteen nimissä toteuttaa lainkaan – voimalapaikan kuusi osalta jäimme tosin miettimään, koskivatko YVA-selostuksessa mainitut haittavaikutukset aiempaa vai uutta sijoituspaikkaa. Erityisesti lettojen suojelemisen tulisi olla ensisijaista voimalapaikkoja ja tielinjauksia tarkastellessa. Ensisijaisesti katsomme kuitenkin, että hanketta ei tulisi edistää lainkaan.

YVA-selostusvaiheessa olisi tullut esittää tarkat suunnitelmat hydrologisten vaikutusten hallintaan, vesistö- ja linnustovaikutusten ehkäisyyn ja yhteisvaikutusten arviointiin. Kaikkien luontoselvityksien menetelmäkuvaukset ja toteutus olisi tullut avata selkeästi. Moitimme selvitysten salaamista, mikä kaventaa osallistumisoikeutta lausumiseen. Asiallinen tapa salata selvitykset on julkaista selvityksestä julkinen versio, josta on salattu ainoastaan salassapidettävät lajitiedot.

SLL Lapin ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen näkemys on, että Rokamo-Nälkämän tuulivoimahanke yhdessä alueelle kohdistuvan metsätalouden ja Nuolivaaran tuulivoima-alueen kanssa lisää elinympäristöjen pirstoutumista ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Hanke ei ole hyväksyttävä. 

31.10.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Lapin lintutieteellinen yhdistys ry