Yllä näkyvässä tekstissä Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen ajatuksia 98 vuoden takaa. Ajatukset ovat relevantteja yhä tänäkin päivänä, vaikka huolenaiheena olevat lajit ovatkin toiset. Kyseinen kiertokirje on julkaistu Jämsän Sanomissa perjantaina 12.5.1922 ja aiheena on ollut uljas metsiemme sarvipää, eli hirvi. Hirvi oli rauhoitettu eläin vuosina 1868-1896, mutta silti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä laji oli vaarassa hävitä Suomesta sukupuuttoon (https://yle.fi/uutiset/3-8464479). Lähes sata vuotta vanhan tekstin aihepiiri (huoli luontomme lajiston häviämisestä) on hämmästyttävän ajankohtainen myös tänä päivänä.
Nykyään Suomen hirvikanta on elinvoimainen, mutta uhattuna ovat monet muut tutut lajit, kuten vaikkapa hömötiainen. Syytkin ovat pääosin muita kuin salametsästys – ihminen aiheuttaa muutoksia lajien elinympäristöissä niin nopeasti ja niin laajassa mittakaavassa, että useat lajit eivät ehdi sopeutua menoon. Karkeasti yleistäen voinee todeta, että generalistilajit kenties pärjäävät, mutta monet spesialistit ovat tulevaisuudessa vaarassa kadota.
Tässä muutamia aikaa kestäneitä poimintoja vuoden 1922 tekstistä:
”Laajenevan ihmisasutuksen tieltä häviää alkuperäinen luonto pelottavaa vauhtia kaikkialla, myös meidänkin maassamme.”
”Mutta mitä oikeutta on ihmisellä ainiaaksi tuhota luonnon mestariteoksia, jotka ehkä ovat miljoonien vuosien kehityksen tulos.”
”Sanomalehdet voivat vaikuttaa mahtavasti yleiseen mielipiteeseen.”
Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on jatkunut myös 2000-luvulla ja edelleen voinee kysyä, että mikä oikeus ihmisellä on hävittää muita lajeja sukupuuttoon. Tilanne on sama senkin suhteen, että yhä nykyäänkin medialla on valtava voima mielipiteiden muokkaajana.
Kiertokirjeen päättävän lauseen voisi aivan hyvin kohdentaa nykyajankin päättäjille vain vaihtamalla viimeisten sanojen (”uljaan hirven”) tilalle jonkin nykypäivän uhanalaisen lajin: ”Ainoastaan pikaiset toimenpiteet ja tarmokas toiminta voivat pelastaa kunniamme ja tuottaa tuleville sukupolville ilon näyttää maailmalle, miten Suomi on metsissään voinut säilyttää uljaan hirven.”
Hirvi pystyttiin onneksi lajistossamme aikanaan säilyttämään, mutta pikaisia toimenpiteitä ja tarmokasta toimintaa uhanalaisten lajien ja luonnon monimuotoisuuden puolesta tarvitaan edelleen.
Kuvakaappaus Jämsän Sanomista 12.5.1922 on otettu Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1117698?page=4
Petri Nieminen
