Retki Tallinnan tuntemattomille lähisaarille

Kesäkuun alussa kävimme Helsyn retkellä Tallinnan lähisaarilla Aegnalla, Pranglilla ja Naissaaressa, joille neuvostoaikaan ei juuri päässyt. Öiksi palasimme Tallinnaan.

Aegnalle ja Pranglille on Tallinnasta vajaan puolen tunnin laivamatka ja Naissaarelle tunnin. Saaret ovat oivia päiväretkikohteita. Liput laivoille kannattaa kuitenkin ostaa ennakkoon.

Laivoilla oli paljon koululaisia kesäretkellä. Turismi sen sijaan ei ole juuri yltänyt saarille, ainakaan alkukesästä. Saaret ovat varsin tuntemattomia.Niistä ei ole edes viroksi paljoa tietoa, ja vähäinen tieto koskee lähinnä sotilasasioita. 

Retkellämme saimme erityisen paljon tietoa saarten historiasta ja maanpuolustuksesta, ja toki myös luonnonsuojelusta.

Kaikilla saarilla suojellaan luontoa; jotkut saarten osat on suojelu hyvinkin tiukasti.  Esimerkiksi Naissaaressa puuta ei saa kerätä edes poltettavaksi. Marjoja ja sieniä sen sijaan saa kerätä. 

Saarilla liikuttiin jalan ja kuorma-auton kyydissä, pätkä Naissaaressa taitettiin jopa junalla.  

Retki oli hyvin järjestetty. Kolme saarta kolmessa päivässä – ja neljäntenä vielä Paljessaari lintuineen ja kasveineen – olivat iso elämys. 

Aegna (ruotsiksi Ulfsö)

Aegnan saari Tallinnan lahdella kuuluu Tallinnan Kesklinnan (keskikaupungin) alikaupunginosaan. Saaren pinta-ala on kolme neliökilometriä. Asukkaita saarella on 21.

Ensimmäiset maininnat saaresta ovat vuodelta 1297, kun Tanskan kuningas Erik kielsi puiden kaatamisen Naissaarelta ja Aegnalta. Pohjois-Viro, Viron herttuakunta, Aiegnakin, kuului Tanskalle yli vuosisadan. Väestö oli pääosin virolaisia ja ruotsalaisia. 

Ensimmäisen maailmansodan aikana Aegnalle, joka oli osa Pietari Suuren merilinnoitusta, rakennettiin rannikkopatterit 14 ja 15 ja kolmen kilometrin pituinen rautatie. Suurin betonipatteri oli 200 metriä pitkä. Siinä oli panssaroitu torni, jossa oli kaksi 12-tuumaista tykkiä. Puna-armeijan sotilaat räjäyttivät osittain patterin vetäytyessään vuonna 1918. Vapaussodan aikana maanpuolustukselle tärkeät rannikkotykit entisöitiin.

Aegnan komentokeskus perustettiin vuonna 1922. Seuraavana vuonna siviiliväestö asutettiin Kräsulin saarelle ja mantereelle. 

Kesäkuussa 1930 komentajan esikuntaan kuului 331 sotilashenkilöä. Suunniteltu sodanaikainen esikunta oli lähes kolme kertaa suurempi. Saarella toimi useita sotilasyhdistyksiä, orkestereita sekä teatteri- ja urheiluseura.

1930-luvulla saarella oli yli 150 rakennusta: sotilasleirin asuinrakennukset, suuri kasarmi, upseerikasino, päämaja, voimalaitos, leipomo, kirjasto, apteekki, sauna jne. Jatkosodan aikana 1942–1943 Aegnalla toimi suomalainen merivartio ja mittausasema.

Maisemansuojelua Aegnalla vuodesta 1991

Aegna on ollut maisemansuojelualue vuodesta 1991. Se on jaettu kahteen erityissuojeluvyöhykkeeseen ja kolmeen rajoitusvyöhykkeeseen. Saaren maisema on mosaiikkimainen. 

Rannikko on melko lyhyt – rantaviivaa on noin kymmenen kilometriä – mutta siellä on monia rantatyyppejä: kolme hiekkarantaa, neljä pikkukivirantaa, kaksi moreenirantaa, rakoinen ja paalutettu ranta sekä ihmisten rakentama satama.

Aegnan pohjois- ja eteläosissa on hiekkarantoja ja virallisia leirintäalueita, joissa on käymälät ja nuotiopaikat polttopuineen. Tulenteko on kielletty muualla kuin näillä nuotiopaikoilla. 

Saarella on useita merkittyjä vaellusreittejä, joista pisin on 6,5 km. Saaren vaellusreiteillä on 24 infotaulua.

Puista suurin osa on mäntyjä ja kuusia. Jonkin verran on myös tervaleppiä ja koivuja. Erityinen vetonaula ovat helmakuuset, joiden alimmat oksat juurtuvat. Havumetsissä on isoja muurahaispesiä. Suurimman pesän halkaisija on noin 3,5 metriä ja korkeus lähes kaksi metriä.  Syksyllä kangasmetsissä on paljon mustikoita ja puolukoita. Saari onkin suosittu sienestyskohde.

Metsissä voi tavata villisikoja, vuohia, kettuja, minkkejä, pesukarhuja, lumikkoja ja saukkoja. 

Saarella elää merikotka. Siiksi Kurikneemen erityissuojelualueella on liikkumiskielto 15. 2 – 31. 7. Muita lintulajeja ovat muun muassa kyhmyjoutsen, turkinkyyhky, haarapääsky, västäräkki, pikkuvästäräkki, käki, ruokokerttunen ja tikka.

Luonnonsuojelualueella esiintyy monia kasvilajeja, kuten hohkasammal (Leucobryum glaucum), niittylaukkaneilikka (Armeria elongata), kaksilehtinen valkolehdokki (Platanthera bifolia) ja tummaneidonvaippa (Epipactis atrorubens). Lemmikun niemellä kasvavat yhteisöt ovat erityisen herkkiä.

Suuri osa paikallisesta kasvistosta koostuu jäkälistä, kuten islanninkäenkorvasta, hirvenjäkälästä ja partajäkälästä.

Aegna tunnetaan jäätikön vetäytymisen jättämistä lohkareista, joista 24 on suojeltu. Suurin niistä on Tulekivi eli Sihi Suurkivi, joka on neljä metriä korkea ja ympärysmitaltaan 35 metriä. Yksi koko kivikentän tärkeimmistä kivistä on niin kutsuttu ohvrikivi (uhrikivi), joka on listattu arkeologiseksi muistomerkiksi.

Prangli

Prangli kuuluu Viimsin kuntaan. Sen pinta-ala on 6,44 neliökilometriä ja asukkaita saarella on 151. Varhaisimmat maininnat saaresta ovat vuodelta 1387, jolloin saarta asuttivat ruotsalaiset.  Ensimmäiset viroa puhuvat asukkaat tulivat saarelle 1600-luvulla.

Vuonna1941 virolainen höyrylaiva Eestirand haaksirikkoutui Pranglin saarella lähellä.  Eestirand oli yksi laivoista, jotka kuljettivat neuvostojoukkoja Tallinnasta Leningradiin. Virolainen miehistö ja varusmiehet onnistuivat riisumaan neuvostosotilaat aseista, ottamaan saaren haltuunsa ja nostamaan Viron tasavallan lipun korkeaan mäntyyn. Kapina säästi Leningradin mobilisaatiolta 2700 varusmiestä, joista suurin osa oli virolaisia. 

Naissaari

Viimsiin kuuluva Naissaari sijaitsee Tallinnasta luoteeseen, 8,5 kilometrin päässä mantereelta. Saaren koko on 18,6 neliökilometriä. Toiseen maailmansotaan saakka siellä asui 450 vironruotsalaista. He poistuivat saarelta sota-aikana. 

Naissaaren majakka rakennettiin vuonna 1788. Nykyinen 47 metriä korkea majakka on vuodelta 1960. 

Naissaari muodosti osan Pietari Suuren merilinnoitusta ja myöhemmin Suomenlahden tykistösulusta. Se jäi jatkosodassa saksalaisten Mäkiluodon (Porkkalanniemen edustalla) ja Aegnan (Viimsinniemen, viroksi Viimsi poolsaar, edustalla) välille laskeman merimiinoitteen ja sukellusveneverkon länsipuolelle. Sulute tunnettiin nimellä Nashorn (’sarvikuono’).

Naissaaren pohjoiskärjessä avattiin jatkosodan aikana 28. toukokuuta 1942 Suomen merivoimien tulenjohto- ja mittausasema, joka alistettiin 1. maaliskuuta 1943 muodostetulle 44. ilmavalvontakomppanialle. Sen toiminta päättyi Suomen solmiessa aselevon Neuvostoliiton kanssa 3. syyskuuta 1944.

Maailmankuulu virolainen optikko Bernhard Schmidt syntyi ja eli lapsuutensa Naissaaressa.

Teksti: Raija Kari ja Juhana Kari

Kuvat: Päivi Markkanen