Lisää puita Helsinkiin – mutta miten?

Kuva: Aalto yliopiston maisema-arkkitehtuurin professori Ranja Hautamäki. Kuvaaja: Mikko Niskasaari

Puut ovat uhattuina monessa kasvavassa kaupungissa. Helsingissäkin kaupunkia tiivistetään rakentamalla uusia asuntoalueita olemassa olevien metsien tai metsiköiden paikalle. Ajankohtaisia ovat esimerkiksi Stansvikin vanhaan metsään sekä Kumpulan hienoon vaahterametsään suunnitellut rakennushankkeet.

Latvuspeittävyys-käsite voi tuoda uuden välineen puiden puolustamiseen.

Latvuspeittävyydellä tarkoitetaan puiden latvusten peittämää prosentuaalista osuutta esimerkiksi kaupungin tai kaupunginosan pinta-alasta. Yksinkertaistaen: latvuspeitto kertoo puiden määrästä kaupungissa. Latvuspeittävyyden hyötyjä on tutkinut erityisesti Aalto-yliopiston professori Ranja Hautamäki, joka alusti Oodin tilaisuudessa.

Hautamäen mukaan kaupunkipuustolla on väliä monista syistä: puustohillitsee helleaaltoja, toimii hiilinieluna ja lisää ihmisten viihtyvyyttä.

Esimerkiksi Helsingissä kaupunkivihreän – eli puuston ja muun kasvillisuuden – hiilinielut kattoivat seitsemän prosenttia hiilidioksidipäästöistä ajanjaksolla 2015–2019. Hieman alle puolet hiilestä, 44 prosenttia, sitoutui kaupunkimetsiin ja loppuosa muuhun viherrakenteeseen.

”Kaupungeista tulee kuumia ilman kasvillisuutta ja puita”, professori Hautamäki tiivisti esityksessään.

Tutkimusten mukaan alueilla, joilla on suuri latvuspeittävyys, myös luonnon monimuotoisuus on runsaampaa. Lisäksi kaupunkien hulevedet saadaan puuston ja muun kasvillisuuden avulla paremmin hallintaan.

Puita on oltava riittävästi

Hautamäen mukaan ilmasto- ja hyvinvointihyötyjen saavuttamiseksi puustoa on oltava riittävästi. Riittävyyden mittariksi on vakiintumassa ns. 3-30-300-periaate.

Sen mukaan jokaisen asukkaan tulisi nähdä kodistaan vähintään kolme puuta, kaupunginosissa tulisi olla vähintään 30 prosentin latvuspeittävyys, ja jokaisella asukkaalla tulisi olla monipuolinen puolen hehtaarin laajuinen viheralue enintään 300 metrin etäisyydellä.

Hautamäen johtaman CO-CARBON-projektin tietojen mukaan 30 prosentin latvuspeittävyyden rajaa ei saavuteta yhteensä yli 70 kaupunginosassa Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Pääkaupunkiseudulla latvuspeitto on alimmillaan Helsingin Sörnäisissä ja Kaartinkaupungissa (4 %) ja ylimmillään Espoon Nuuksiossa (75 %).

”Latvuspeittoa tarvitaan lähellä kotia, Nuuksion puut eivät viilennä Sörnäisissä”, kiteytti Hautamäki.

Kuva: Kumpulassa on itse arvokkaan metsän lisäksi vaarassa muun muassa liito-orava, joka hyötyy vaahterametsän nykyisestä tiheästä latvuspeitosta. Kuvaaja: Aki Eerikäinen

Professori Hautamäen mukaan monet maailman kaupungit ovat kunnianhimoisesti lisäämässä puustonsa määrää. Tällaisia isoja kaupunkeja ovat muun muassa Pariisi, Vancouver, Toronto ja Malmö.

Suomen kaupungeista Turku on ensimmäinen, joka sitoutui 3–30–300-periaatteeseen ottamalla sen pormestariohjelmaansa.

Latvuspeittävyys-käsite on tulossa myös Helsingin maankäytön suunnitteluun. Helsingin kaupunkistrategiassa 2025–2029 sanotaan, että kaupunki aikoo laatia suositukset kaupunginosien riittävälle latvuspeittävyydelle. Tavoitteena on puiden ja latvuspeittävyyden lisääminen ja se, että kaikilla asukkailla on kohtuullinen etäisyys viheralueelle tai vesistölle.

Hautamäen esitystä kommentoinut akateemikko Markku Kulmala kannusti vahvasti Helsinkiä latvuspeitteisyyden lisäämiseen. Hän toivoi, että tavoitteeseen pääsemiseksi laadittaisiin tiekartta ja vihreyden lisäämistä rajoittavia säännöksiä muutettaisiin.

Muuttuvatko käytännöt?

Vihreyden lisäämisen toteuttamistapoja ja mahdollisia esteitä pohtivat Oodin poliitikkopaneelissa kaupunkiympäristölautakunnan jäsenet Tuomas Harju, SDP; Katri Penttinen, Kokoomus; Amanda Pasanen, Vihreät ja Elina Kauppila, Vasemmistoliitto.

Paneeli oli yksimielinen monista, tai jopa lähes kaikista tavoitteista. Kaikki kannattivat esimerkiksi 3-30-300-periaatteen käyttöön ottamista kaupunkisuunnittelussa.

Myös kansallisen kaupunkipuiston perustaminen Helsinkiin sai kaikkien kannatuksen.

Kuva: Kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin kannattivat kaikki paneelin poliitikot, myös kokoomuksen Katri Penttinen, vastoin puolueensa kantaa. Kuvaaja: Mikko Niskasaari

Kokoomuksen Katri Penttisen mukaan latvuspeittoajattelussa on kyseessä suuri periaatteellinen muutos kaupunkisuunnittelussa: ” Olemassa oleva luonto on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa.”

Vihreiden Amanda Pasasen mukaan asennemuutos on jo tapahtunut, ja eri kaupunginosille on tarkoitus tehdä puustoa ja kaupunkivihreyttä koskevat tavoitteet.

”Ongelmallisimpia ovat vanhat kantakaupungin alueet, joilla on puute tilasta”, Pasanen totesi. Tilaa vievät muun muassa pihojen autopaikat.

Pihojen autokansien päälle ei myöskään voi istuttaa isoja puita. SDP:n Tuomas Harju esittikin pihakansista luopumista jatkossa.

Kaupungin liikenteen järjestäminen aiheuttaa keskustelijoiden mukaan haasteita vihreyden lisäämiselle, eivätkä mitkään liikennemuodot ole ongelmattomia.

Tuomas Harjun mukaan katutilan vaatimukset kasvavat kaiken aikaa. ”Tarvitaan tilaa julkiselle liikenteelle, autoille, pyöräilijöille ja jalankulkijoille”, Harju luetteli. Lisäksi katutilojen on oltava esteettömiä.

Helsingin tulevaisuusskenaarioiden mukaan kaupunki kasvaa myös jatkossa, mutta suunnitelmien mukaan olemassa olevaa rakennetta tiivistämällä, jolloin kaupunkipuistot ja muu kaupunkivihreä saattavat olla vaarassa.

”Tiivistää ja rakentaa voi hyvin ja huonosti”, kommentoi Amanda Pasanen. Hänen mukaansa kaupungissa on vielä tilaa rakentamiselle, muun muassa vanhoilla teollisuus- ja toimistoalueilla, kuten Pitäjänmäen Valimossa.

Vaikuttavatko asukkaiden mielipiteet?

Tilaisuuden loppupuolella käytiin vilkasta keskustelua asukkaiden vaikutusmahdollisuuksista kaupunkisuunnitteluun. Useassa yleisöpuheenvuorossa valitettiin mahdollisuuksien vähäisyyttä.

Yleinen kokemus on, että asukkaiden mielipiteet, eikä edes aktiivinen toiminta oman alueen puiden ja viheralueiden säilyttämiseksi, vaikuta mitenkään kaupungin suunnitelmiin.

Toisaalta joiltakin asuinalueilta saadaan kaavoista ja muista suunnitelmista hyvin vähän asukkaiden mielipiteitä. Tämä paneekin pohtimaan muun muassa sitä, olisiko asukkaiden informoimisen ja vuorovaikutuksen tapoja syytä monipuolistaa.

Oodin tilaisuuden antia ruoditaan myös lähiaikoina julkistavassa kirjoituksessa, jossa keskitytään Helsingin kansallisen kaupunkipuiston taipaleeseen ehdotuksesta toteutukseen.

Anne Brax

Brax on ympäristötoimittaja ja Helsyn hallituksen jäsen