Kommentit Luonnon hoidon periaatteet 2 – kedot, niityt ja maisemapellot -luonnokseen  

Lähetimme 5.12.2025 komentit Helsingin kaupunkin Luonnon hoidon periaatteet 2 – kedot, niityt ja maisemapellot -asiakirjan luonnokseen.

—  

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kommentteja Luonnon hoidon periaatteet 2- kedot, niityt ja maisemapellot -luonnokseen  

Ensiksi kiitokset työpajoista ja niittykävelyistä. Niiden yhteydessä käytiin antoisia keskusteluja ja opimme paljon.

Luonnoksen periaatteet ja niihin liittyvät toimenpiteet ovat kaikki hyviä. Ehdotamme kuitenkin seuraavia lisäyksiä. Niiden aiheet olivat esillä yhteisissä keskusteluissa. Kommentointiaika tosin on liian lyhyt.

– Kaupungissa on useita arvokkaita kallioketoja ja niittyjä, jotka ovat heikentymässä huolestuttavaa vauhtia ulkoilun ja siihen liittyvän kulumisen takia. Joissain kohteissa koirien ulkoiluttaminen aiheuttaa liiallista rehevöitymistä.

Siksi periaatteisiin olisi hyvä lisätä kiireellisimmin pelastamista tarvitsevien ja vielä pelastettavissa olevien arvokohteiden ja niiden kaltaisten monimuotoisten ketojen ja niittyjen kartoittaminen, taantumisen pysäyttäminen ja ennallistaminen. Kiireellisyys tarkoittaa välitöntä toimenpiteisiin ryhtymistä. Toimenpiteinä voisivat olla esimerkiksi kulunohjaus, arvokkaimpien kasvillisuusalueiden rajaaminen niin,ettei niillä kuljeta, kylvämällä kuluneisiin kohtiin paikalle tyypillisten niittykasvien kotimaisia siemeniä ja tiedotus paikanpäällä infotauluilla, jotka kertovat luontoarvoista ja herättävät halua suojella kasvillisuutta.

Kiireellisiä toimia tarvitaan muun muassa Kipparvuorella Herttoniemen rannassa, Jollaksen kartanon niittyjen kalliokedoilla ja Lapinlahden entisen sairaalan puiston kalliokedoilla.

– Luonnoksessa viitataan, miten niittyjen hoitoon liittyy useita kaupungin toimijoita ja toimialoja.  Periaatteisiin kannattaa lisätä tavoite, että kaikilla hoitoon osallistuvilla on samanlainen ymmärrys ja osaaminen ketojen ja niittyjen hoidossa mukaan lukien suunnittelijat, Stara, ulkopuoliset urakoitsijat ja aliurakoitsijat. Luonnon hoidon suunnitteluun ja toteutukseen olisi lisäksi hyvä luoda kaupungin oma luonnon monimuotoisuuden sertifikaattikortti, joka osoittaisi taitoa ja vastuullisuutta luonnon monimuotoisuudesta huolehtimisessa. Sertifikaattikortti olisi erikseen niittyjen ja ketojen hoitoon, erikseen metsien hoitoon. 

– Työpajoissa ja maastokävelyillä puhuttiin melko paljon metsäniitystä eräänä niittytyyppinä. Perinneympäristönä se liittyy laidunnukseen. Lisäksi keskusteltiin siitä, että uusien harvakseltaan puita ja pensaita kasvavien niittyjen luominen olisi tarpeellista ja mahdollista esimerkiksi Malminkartanossa avoimella maisemaniityllä. Puustoiset niityt tuovat linnuille ravintoa, suojaa ja pesäpaikkoja, ihmisille varjoa, myös hyönteiset hyötyvät. Metsäniityt sekä puita ja pensaita harvakseltaan kasvavat niityt on syytä lisätä periaatteisiin ja toimenpiteisiin.

– Hyvä, että luonnoksessa on otettu esiin metsän reuna. Tämä tarkoittaa niittyjen kannalta paitsi niittyyn  rajoittuvaa metsää, myös metsänreunaa pellon ja metsän välillä. Luonnon monimuotoisuuden on todettu olevan erityisen rikasta kahden eri luontotyypin ja myös metsän ja pellon rajalla. Reuna alueella kasvaa luontaisesti enemmän tai vähemmän niittyä. Pihlajat ja raidat, jotka ovat  tärkeitä linnuille ja hyönteisille, suosivat metsän reunoja. Periaatteissa ja toimenpiteissä on syytä mainita reunojen kehittäminen monimuotoisuuden hotspoteiksi. Tähän tarvitaan yhteistyötä  metsänhoidon kanssa.

– Niittyjen ja eläinten suhdetta sekä niittyjen hoitamista eläinten kannalta on hyvä tarkentaa periaatteissa. Nämä eläimille tärkeät niityt eivät ole vain arvoniittyjä, vaan myös tavallisempia. Ne liittyvät eläinten elinympäristöihin ja vuodenkiertoon, joka tekee niistä joissain tapauksissa välttämättömiä. Esimerkiksi harvemmin niittyjen hoidossa muistetaan sammakot, vaikka kutulammen tai -ojan vieressä kasvava niitty on välttämätön osa sammakon elinympäristöä. Näin on esimerkiksi Hallainvuoren juurella ja Pornaistenniemessä. 

– Olemme huolestuneita niittotähteen eli niitteen kasaamisesta ja maatumisesta, kun se haravoidaan ja viedään pois niityltä. Periaatteisiin on otettava mukaan niittotähteen käsittely  niin, ettei se heikennä luonnon monimuotoisuutta ja luontoympäristöä tukahduttamalla  kasvillisuutta  muualla, kuten niityn vieressä.

Seurasimme muutama vuosi sitten hyvin huolestuneina, miten Jollaksen kartanon niityn niittotähteet kasattiin useana kesänä Saunalahden rantaniityille, tervaleppäluhtaan ja ruovikkoon. Sen seurauksena rentukat, kurjenmiekat ja valkovuokot hävisivät. Kasaaminen rantaluontoon on ilmeisesti päättynyt, mutta rentukat, kurjenmiekat ja valkovuokot ovat edelleen taantuneita.

– Maisemapellot toimivat monimuotoisen luonnon hyväksi, jos niillä on muutakin kuin yhtä kasvia ja reuna-alueilla on pensaistoa ja puustoa. Peltosaarekkeiden lisääminen lisää myös monimuotoisuutta ja on maisemallisesti kiinnostavaa, kun niillä kasvaa puita ja pensaita.

– Niityista ja niiden perustamisesta yleensä: niitytettävien tai niityiksi ennallistettavien alueiden kartoitus on tehtävä tarkasti ennen ryhtymistä toimenpiteisiin, sillä alueella voi olla joku uhanalainen eliölaji tai maisematyyppi on itsessään sellainen. Ei turhaan pureta ja perusteta, vaan koitetaan mahdollisimman vähällä häiriöllä tuoda olemassaolevia luontoarvoja esille siellä, missä niitä ennestään on. Esimerkiksi lahopuu on parasta paikalleen lahonneena, ei muualta tuotuna. 

– Näiden perustettujen niittyjen lisäksi pitää olla ihan luonnontilaisia alueita, koska ne kehittyvät ”viisaasti”. Niistä voi ottaa mallia. Ne kehittyvät ympäristön- ja ilmastonmuutoksen mukana. Ne ovat lisäksi loistavia oppimiskeskuksia luontokasvatuksessa kouluille ja ryhmille.

Esimerkkejä Tuomarinkylän kartanon kohdevierailulta

Tuomme tässä vielä esille huomioita vierailukohteesta Tuomarinkylän kartanon suunnitelluilla niittyalueilla. 

Tuomarinkylän kartanon niittykohteet 1 ja 2: Niittykohteella 1 oli näkyvillä paljasta kalliopintaa ja kerrottiin siellä kasvavan ainakin ketoneilikkaa. Kallio on vulkaniittia, jossa näkyy poimuttuneina kalkkikerroksia. Lisäksi kalkkivaikutusta lisännvät sodanaikaiset betonirakennelmat. Tästä niitystä ehdotettiin kuivaksi niityksi ennallistamista kalliota paljastamalla laikuttain ja sellaisena siitä voikin tulla edustava.

Sen sijaan suunnitelmat rinneniittykohteen 2 suhteen, joka sijaitsi Kaisanmäellä ja jolla kasvoi tammia, jäi vähän epäselväksi. Alustavassa yhteenvedossa mainitaan ensimmäiseksi puiden kaato ja uusniityn perustaminen niin ikään avoimena rinneniittynä. Kyseisellä niityllä kasvaa muutama kookkaaksi kasvanut tammi (ja yksi kookkaaksi kasvanut rauduskoivu). Ehdotamme tämän niityn muuttamista tai ylläpitämistä puustoisena niittynä, jollaiset ovat luontotyyppinä harvinaisia. Tällä niityllä todennäköisesti löytyy myös Kavaleffin aikoinaan istuttamia/ kylvämiä kulttuurikasveja – muun muassa nukulaa. Rinteen alaosassa kasvaa vieraslajia viitapihlaja-angervoa, joka tulisi poistaa. Myös alarinteen pienet saarnet vaikuttivat sairailta eikä niiden säästäminen tuo lisäarvoa. Tammien säästäminen sen sijaan tuo. Miksi? Tässä muutama syy: 

• Tammi on sitkeä, sitä eivät vaivaa taudit, mutta se selviää kookkaaksi vain otollisissa olosuhteissa ja siksi olemassaolevat kookkaaksi kasvaneet puut olisi syytä säästää.

Ilmastonmuutos: 

• Tammi pärjää muuttuvassa ilmastossa, selviää myös kuivemmalla kasvualustalla ja kuivemmista jaksoista.

Monimuotoisuus:

• Tammi tarjoaa elinympäristön, suojaa ja ravintoa monille eliölajeille. 
• Tammen ikä, kaarnan uurteisuus ja onkaloisuus, mulmipuu, epifyyttilajisto ja saproksyylilajisto (lahoavan puun lajisto).
• Tammen kantoja vahvistamalla luonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä merkittävästi. 
• Tammen mikrohabitaatit tarjoavat elinympäristön sadoille lajeille, joista monet ovat uhanalaistuneet. Tammella elää muihin Suomessa kasvaviin puihin verrattuna erityisen paljon seuralaislajistoa (esim rikkikääpä ja sen seurannaislajit), minkä vuoksi tammen mikrohabitaattien monimuotoisuuden ja ajallisen jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää. 

• Tammien rooli biodiversiteetille on valtava (Keto-Tokoi & Siitonen, 2021) https://oulurepo.oulu.fi/bitstream/handle/10024/42669/nbnfioulu-202305111645.pdf;jsessionid=EB4F1ACE17861D9C09A1998AF335E56A?sequence=1 
• Suomessa tammeen erikoistuneita kasvinsyöjähyönteisiä on 110 lajia
• Helsingin kaupungin raportissa vuoden 2017 Tärkeät lintualueet https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-08-18.pdf todettiin, että Tuomarinkartanon reuna-alueet saisivat olla leveämpiä. Koko alueella todetaan lisäksi olevan vähän puustoa eikä muun muassa pensaistossa viihtyville yölaulajille ole pensaikkoja. Se on kuitenkin muuttomatkoja tekeville linnuille tärkeä kytkeytyneisyytensä takia. Se on niukkapuustoinen tukialue. Puiden kaato vähentäisi edelleen ekologisia yhteyksiä.
• Tällä alueella on jo muodostunut tietynlainen mikroilmasto ja -habitaatti, jonka arvoa ei voi päätellä vain päältä katsomalla.

Ehdotamme tämän kohteen 2 ylläpitämistä puustoisena niittynä, valtapuuna tammi. Vesaikon ja pienten puiden poista tehdään vain hyvin harkiten. Tällaiset niityt ovat harvinaisia ja myös maisemallisesti erittäin kauniita.