Kannanotto kaupunginhallitukselle periaatteista datakeskusten sijoittumiselle Helsinkiin

Lähetimme Helsingin kaupunginhallitukselle kannanoton Helsingin periaatteista datakeskusten sijoittumiselle Helsinkiin 12.6.2026.

—

Hyvät kaupunginhallituksen jäsenet ja varajäsenet,

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut kaupunginhallituksen esityslistalla 15.6.2026 olevaan päätösehdotukseen periaatteista datakeskusten sijoittumiselle Helsinkiin.

Tekoälyn laskentatarpeiden luomasta datakeskusten rakentamisaallosta on tullut yksi maailman suurimmista energiantuotannon ympäristöhaasteista. Datakeskusten uuteen sähkön kysyntään ei ollut varauduttu. Se katetaan globaalisti suurelta osin fossiilisesti ja on johtanut ja johtamassa esimerkiksi Yhdysvalloissa niin laajaan uuteen maakaasuun perustuvaan sähköntuotantoon, että Yhdysvallat on ohittanut Kiinan maakaasuvoiman kehittäjänä. Ilmastopäästön kasvavat, eikä muutoinkaan ole kyse vihreästä siirtymästä, sillä datakeskusten vaatima sähköntuotanto ei korvaa vanhaa tuotantoa vaan tulee sen lisäksi. Datakeskusten sirunvalmistus on myös ongelmallista, sillä se tapahtuu pääosin fossiilisen energian avulla ja siihen käytetään paljon harvinaisia metalleja.

Kylmässä ilmastossa datakeskusten hukkalämmöllä voidaan kuitenkin korvata fossiilisilla polttoaineilla ja puulla tuotettua kaukolämpöä. Uusien datakeskusten energiatiheys on erittäin nopeassa kasvussa, ja niissä on siirrytty komponenttien sisäiseen nestejäähdytykseen, jolloin keskusten sijoittaminen kaupunkirakenteeseen helpottuu ja vähentynyt jäähdytysveden lämpötilan nostotarve eli priimaus vähentää lämmöntuotannon sähkönkulutusta. Samalla on muistettava, että datakeskusbuumi voi myös vähentää kaukolämmön sähkökattiloille ja lämpöpumpuille tarjolla olevaa edullista sähköä ja näin lisätä polttoon perustuvaa kaukolämmön tuotantoa.

Helsinki on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään erittäin hitaasti, jos vertailukohtana ovat muut pohjoismaiset pääkaupungit. Päästöt asukasta kohden ovat olleet niihin verrattuna noin kaksinkertaiset, ja Helsinki myös jarrutti pitkään kansallista irtautumista kivihiilestä. Aivan viime vuosina Helsinki on edistynyt päästöjen vähentäjänä, kun isot hiilivoimalat suljettiin. Jäljelle on kuitenkin jäänyt runsaasti maakaasuun, metsäpolttoaineisiin ja öljyyn perustuvaa ilmastolle haitallista energiantuotantoa.

Tämän korvaaminen osittain datakeskusten hukkalämmöllä on mahdollista. Espoossa kaukolämmöstä noin 40 prosenttia perustuu jo lähivuosina datakeskusten hukkalämmöstä priimattavalle lämmölle. Espoon suhteen toimija ilmoittaa, että se käyttää vain uusiutuvaa tai muuta hiilidioksidivapaata energiantuotantoa datakeskusten palvelimien tarvitseman sähkön tuottamiseen eli se lisää uusiutuvan energian tuotantoa. Toimija on jo tehnyt tarvittavat sähkönostosopimukset (PPA) kolmen uuden tuulivoimapuiston kanssa vuotuista noin 160 MW sähköntuotantoa vastaavasti.

Helsingin tulee olla ympäristön huomioimisessa edelläkävijöitä, mikäli sen alueelle rakennetaan suuria datakeskuksia. Niiden hukkalämpö tulee käyttää hyödyksi kaukolämmön tuotannossa, ne tulee sijoittaa jo rakennetuille alueille ja niiden tulee rakentaa vähintään sähköntarpeensa verran uutta uusiutuvaa sähköntuotantoa. Kryptovaluutan louhinta tulee kieltää Helsinkiin sijoituvissa datakeskuksissa.

Ehdotus Helsingin datakeskusperiaatteiksi ei riittävästi varmista sijoittumisen tai energianhankinnan kannalta kestävää datakeskustoimintaa. Periaatteita onkin kehitettävä. Periaatteiden ehdotetulla muotoilulla datakeskukset voitaisiin sijoittaa jopa luontoarvoltaan arvokkaimpiin paikkoihin. Toisin kuin perusteluissa väitetään, vuoden 2016 yleiskaavan rakentamispaikoista monet ovat arvoluontoa. Esimerkiksi parhaillaan kehittämisvaraukseen harkittava Heikinlaakson datakeskus tehtäisiin yhteen arvometsäkartoituksen arvometsistä, joka on myös tärkeä virkistykselle. Toiminta ei olisi Helsingin nykyisten luontoperiaatteiden mukaista. Ehdotuksen mukaan datakeskusten rakentaminen arvoluontoon olisi mahdollista, eikä vaikutusta latvuspeittävyyteen pyritä välttämään.

Datakeskusperiaatteita onkin muokattava, jotta ne huomioi luonnon monimuotoisuutta ja lähiluontoa paremmin. Haluamme korostaa, että datakeskusten epäsuorat vaikutukset ovat myös tärkeitä. Keskusten tarvitsema sähkö on tuotettava jossain, ja uudella sähköntuotannolla on aina negatiivisia vaikutuksia ympäristöön.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen muutosehdotukset

Ehdotamme, että perustelujen väite siitä miten ”strategista painopistettä luonnon kunnioittamisesta tukee hukkalämmön hyödyntäminen” tulee poistaa, sillä luonnon kunnioittamisessa sijoituspaikka on dominoivan olennainen. Kohta, jonka mukaan ”Datakeskusten rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset ympäristöön ja luonnonarvoihin tulee arvioida ja mahdollisia haittoja lieventää” tulee muuttaa muotoon ”Datakeskusten rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset ympäristöön ja luonnonarvoihin tulee arvioida, ja mahdolliset haitat on ensisijaisesti pyrittävä välttämään ja jäljelle jääviä haittoja on lievennettävä”.

Metsään ja muihin luontoalueisiin rakentaminen on monin tavoin ongelmallista eikä se ole millään tavalla välttämätöntä. Datakeskuksille on Helsingissä tarjolla lukuisia muun muassa yhdyskuntateknisen huollon kuten energiahuollon sijainteja sekä toimitila-alueita, joissa keskuksen alle ei jää luontoa. Ehdotamme lisättäväksi ehdon, jonka mukaan datakeskuksia ei sijoitettaisi luontoarvoiltaan arvokkaisiin paikkoihin. Ehto voisi kuulua esimerkiksi seuraavasti: “Datakeskukset pyritään sijoittamaan jo valmiiksi rakennetuille alueille kuten energiahuollon alueille ja muille yhdyskuntateknisen huollon alueille. Niitä ei sijoiteta luontoarvoiltaan merkittäviin paikkoihin eivätkä ne saa merkittävästi vähentää latvuspeittävyyttä.”

Datakeskuksille on kuitenkin varattava jo rakennetuilla alueilla etusija. Esimerkiksi Vuosaaren voimalaitosaluetta ei voida varata odottamaan pienydinvoimalan ratkaisuja, vaan etusija on tarvittaessa annettava melko nopeasti toteutettavalle datakeskustoiminnalle kaukolämmöntuotantoineen. Tätä koskeva ehto voisi kuulua seuraavaksi: “Nopeasti toteutuvat datakeskukset ovat yhdyskuntateknisen huollon alueilla kuten esimerkiksi energiahuollon alueella ensisijaisia hankkeita muihin myöhemmin mahdollisesti toteutuviin hankkeisiin kuten pienydinvoimaan nähden.”

Myös Helsingissä niin kuin Espoossa tulee varmistaa, että datakeskuksen rakentaja rakentaa uusiutuvaa energiaa vähintään sähköntarpeensa verran. Perustelujen näkemys siitä, että tämä tapahtuisi sähkömarkkinoiden kautta, ei takaa tätä, ja sisältää samalla päättäjien hyväksynnän riskille, että helsinkiläisten sähkö kallistuu. Lisäksi esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoima tulee rakentaa ympäristön kannalta kestävästi niin, että voimaloita ei sijoiteta luonto- tai kulttuuriympäristön kannalta arvokkaisiin paikkoihin ja että niiden rakentamiseen on paikallinen sosiaalinen hyväksyntä.

Uuden uusiutuvan tuotannon velvoittavuuteen voidaan ehdoissa tähdätä esimerkiksi sadan prosentin PPA-sopimuksen vaateella tai vaihtoehtoisesti viittaamalla RFNBO-vedyntuotannossa noudatettavaan EU-menettelyyn, jota mm. Lappeenrannan teknillisen yliopiston taholta on ehdotettu. Tällöin muotoilu voisi olla vaikkapa seuraava: ”Datakeskusten tulee rakentaa tai rakennuttaa itse uutta uusiutuvaa sähköntuotantoa datakeskusten sähkön tarpeen kasvun tahdissa niin että hankkeessa sovelletaan soveltuvin osin EU:n RFNBO-hankkeille laatimia sähkönhankinnan kriteerejä. Uusiutuva tuotanto tulee rakentaa kestävällä tavalla. Datakeskusten tulee tukea energiajärjestelmän joustavuutta, noudattaa EU:n energiatehokkuustavoitteita ja raportointivaatimuksia sekä edistää kaupungin ilmasto- ja päästövähennystavoitteita.”

Tällä korvattaisiin ehdotuksen epätäsmällinen muotoilu ”datakeskusten tulee tukea uuden vähäpäästöisen energiantuotannon syntymistä datakeskusten sähkön tarpeen kasvun tahdissa”. Vaihtoehtoisesti voidaan velvoittaa keskus 100 % lisäiseen PPA-menettelyyn.

Datakeskukset tulee lisäksi velvoittaa sähkönmarkkinoiden joustoihin, mikä nyt on ilmaistu periaateluonnoksessa vain energiamarkkinoiden jouston tukemisena ilman konkretiaa. Perusteluissa kuitenkin ristiriitaisesti (ja virheellisesti) väitetään, että datakeskusten ominaisuus olisi, että ne ovat jatkuvasti käynnissä. Datakeskus on kuitenkin säädettävissä ja isot toimijat voivat allokoida laskentaa poikkeustilanteissa pois sähkön tuotannon hetkellisiltä pullonkaula-alueilta. Datakeskusta olisikin vaadittava olemaan sitoutumatta lähes jatkuvaa käyntiä edellyttäviin ns. Tier-tasoihin.

Ehdotamme muotoiluksi esimerkiksi: ”Datakeskuksen on tuettava energiajärjestelmän joustavuutta niin, että sähkön tuotannon äärimmäisissä pullonkaulatilanteessa vain välttämätön osa sen kapasiteetista on käynnissä. Datakeskuksen ei tule sitoutua alan Tier-tasoihin.”

Datakeskusten varavoiman tarve on perusteluissa ymmärretty väärin. Varavoima on nimenomaan varavoimaa ja tarkoitettu sähköhäiriötilanteisiin. Nykyisten datakeskusten ympäristöluvissa sen käyttö on rajoitettu tällaisiin poikkeustilanteisiin. Datakeskusten aivan keskeiset ympäristövaikutukset liittyvät varavoiman päästöihin ja niiden polttoaineiden varastointiin. Tyypillisessä isossa datakeskuksessa on kymmeniä varavoimaloita lyhyine savupiippuineen, ja muuten kuin poikkeustilanteissa käytettynä voimalat ovat iso ilmansaasteiden ja kasvihuonekaasujen päästölähde. Varavoimaloiden käyttöä muissa kuin sähköhäiriötilanteissa ei missään nimessä tule sallia. Ehdotamme seuraavaa lisääehtoa: “Datakeskusten varavoiman käyttö on rajoitettava sähköhäiriötilanteisiin ja varavoimaloissa on ensisijaisesti käytettävä uusiutuvaa energiaa.”

Lopuksi ehdotamme vielä, että Helsinki yksiselitteisesti kieltää kryptovaluutan louhinnan alueelleen sijoittuvissa uusissa datakeskuksissa. Se kuluttaa paljon sähköä ja kilpailee hyödyllisempien hankkeiden kanssa, samalla kun se tuottaa erittäin vähän yhteiskunnallista hyötyä. Norjassa uuden kryptovaluutan louhinnan kielto on parhaillaan etenemässä.

Helsingissä 12.6.2026

Antti Halkka
varapuheenjohtaja
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Anders Backström
järjestösihteeri
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry