Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Helsingin yhdistys

Helsinki
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Var­tio­ky­län­lah­den suun­nit­te­lu­pe­ri­aat­tei­den luonnoksesta

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys eli Helsy on tutustunut huolellisesti esillä olevaan Vartiokylänlahden suunnitteluperiaatteiden luonnokseen ja kohdealuetta koskevaan tutkimusaineistoon sekä tehnyt alueella myös maastokävelyjä. Helsy keskittyy tässä kannanotossaan niihin suunnittelualueen luontoarvoiltaan merkittävimpiin kohteisiin, joihin nyt kohdistuu mittavia asuinrakentamissuunnitelmia.

Puotilanranta

Puotilanrannan alueella ei nykyisellään ole merkittäviä luonto- tai kulttuuriympäristöarvoja, vaikka venesataman paikallista merkitystä ei ole syytä väheksyä. Puotilan venesataman alueen muuttaminen asuinalueeksi onkin mahdollista, jos Vartiokylänlahdelle ajatteluista mittavista maantäytöistä luovutaan ja mataluutensa vuoksi erityisen haavoittuvan merenlahden hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota rakentamisen aikana.

Rastilan kartanon alue

Rastilan kartanon alueen osalta Helsy painotti OAS-vaiheessa antamassaan mielipiteessä alueen kulttuuriympäristöarvojen huolellista vaalimista sekä myös maisemallisten arvojen tunnistamista ja säilyttämistä kaikessa jatkosuunnittelussa. Nyt esillä olevassa suunnitteluperiaatteiden luonnoksessa näin ei valitettavasti ole tehty. Uudisrakentamisen mittakaava aivan kartanoalueen läheisyydessä ei ota huomioon kartanoympäristön maisemakokonaisuutta eikä Rastilanpurolaakson topografiaa. Rastilanmäellä on runsasta nuorehkoja jalopuulajistoa sekä merkittäviä METSO-arvoja ja sen eteläosassa sijaitsee myös huomattavan arvokas noin hehtaarin laajuinen kasvillisuus ja kasvistokohde Rastilan kartanon rinnemaa. Rastilanmäelle suunnitteluperiaatteissa ideoitu mökkikylä tulisikin kohdentaa pelkästään nykyisille mökkipaikoille uudistushankkeena.

Rastilanranta

Meri-Rastilan länsirannan kaavoituksen taustalla on Yleiskaava 2002:n laatimisen aikana muotoutuneet linjaukset ja aluerajausmerkinnät. Tämän yleiskaavan valmistelu puolestaan käynnistyi 1990-luvun lopulla eli yli 20 vuotta sitten. Meri-Rastilan osayleiskaava oli suunnitteluprosessina yleiskaavan rajauksen koettuihin ongelmiin reagoimista, mutta saman kaavoitusta ohjanneen umpikujaan päätyneen ja jo vanhentuneen ajattelun jatkamista.

Meri-Rastilan ulkoilualue oli luontoarvoiltaan kuitenkin jo tuolloin verrattain hyvin tunnistettu. Kaupungin oman luontotietojärjestelmän mukaan paikalla on merkittäviä arvoja kasvillisuutensa ja geologisten muodostumiensa puolesta ja se on tärkeä lepakko- ja lintualue. Iso osa arvokohteista sijoittuu juuri rakentamissuunnitelmien kohteena olevaan alueen pohjoiseen osaan.

Osayleiskaavaprosessin aika tuli paikan luontoarvoista kuitenkin vielä aivan uutta tietoa. Ympäristökeskuksen tekemä kääpätutkimus (Helsingin metsien kääpäselvitys 2011, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 5/2012) osoitti Meri-Rastilan länsirannan metsäalueen Helsingissä kautta aikain selvitetyistä alueista arvokkaimmaksi ja metsä täyttää useat arvoluokka I kääpäalueen kriteerit. Kyseisen metsäalueen lajistollinen monipuolisuus sekä alueella havaittujen uhanalaisten ja vaateliaiden lajien määrät vastaavat monien hemiboreaalisen vyöhykkeen valtakunnallisesti arvokkaiksi arvioitujen sekä suojeltujen vanhojen metsien arvoja. Oleellista tässä on suunnittelualueen merkitys kääpien kannalta nimenomaan Helsingin muihin metsäalueisiin tai pääkaupunkiseudun saman kokoluokan suojelualueisiin verrattuna.

Kääpäselvityksessä alueelta havaittiin yhden vuoden aikana peräti eri 90 kääpälajia, joista 10 on luokiteltu vuonna 2019 alueellisesti tai valtakunnallisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Vaateliaiden lajien esiintymisen perusteella alue kuuluu Helsingin arvokkaimpiin kääpäalueisiin. Meri-Rastilan metsän pohjoisosan alueella on ainakin yhden valtakunnallisesti vaarantuneen sekä kansallisella tasolla harvinaisen kääpälajin esiintymä. Alueella esiintyy myös alueellisesti uhanalaisia lajeja ja lajistoon kuuluu muita silmällä pidettäviä tai Helsingissä muutoin huomionarvoisia lajeja.

Käävät ovat lajiryhmä, jonka tiedetään melko hyvin indikoivan vanhojen metsien luontoarvoja yleisemminkin. Käävät kertovat siten myös metsäalueen merkityksestä muun lahopuulajiston kannalta. Kääpä-selvityksen lisäksi alueen tehtiin myös toinen oleellisesti alueen metsän merkittäviä luontoarvoja esiin nostanut selvitys eli niin ikään ympäristökeskuksen tekemä METSO-selvitys, jonka merkittävin havainto pohjoisosan osalta on se, että siellä sijaitsee Helsingin mittakaavassa huomattavan laaja ja luonnonsuojelubiologisesti arvokkaista kangas-, kallio-, lehto- ja korpimetsistä koostuva kokonaisuus. Alue on kokonaisuutena arvokas, mikä johtuu suurelta osin nimenomaan sen nykyisestä laajuudesta.

Merkittävä osa rakennettavaksi ehdotetusta alueesta on lisäksi maassamme erittäin uhanalaiseksi luokitellun lehtisammallajin lahokaviosammalen (Buxbaumia viridis) kasvupaikkaa ja ydinaluetta (Luontokartoittaja Olli Mannisen kirjallinen tiedonanto Helsingin luonnonsuojeluyhdistykselle 17.5.2020). Lahokaviosammal on EU:n luontodirektiivin liitteen II mukaan suojeltava laji sekä luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltava laji.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys katsookin, että nyt 2020-luvulla olisi korkea aika päivittää Meri-Rastilan länsirannan suunnittelun lähtökohdat. Hyvin monet asiat ovat muuttuneet noin kahdessakymmenessä vuodessa Yleiskaava 2002:n taustavalmistelun ajoista 1990-luvun lopulta nykypäivään saavuttaessa.

Luonnonmukaisten kaupunkimetsien monipuolinen merkitys helsinkiläisille ja niiden arvostus ovat nousseet yhä uudestaan esille uusissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Aivan erityisesti on viime aikoina eri selvityksissä tullut esiin laajojen yli 40 hehtaarin helsinkiläisten metsäalueiden merkitys:

”Yhtenäiset yli 40 ha:n kokoiset metsäkokonaisuudet muodostavat monimuotoisia metsäisiä luonnon ”ydinalueita”, jotka ovat metsäverkoston kannalta keskeisiä. Niillä on oleellinen merkitys luonnon monimuotoisuuden ohella kaupunkilaisten virkistysalueina. Laajat metsäalueet parantavat oleellisesti metsäverkostoa säilyttämällä metsäluonnon laajempia kokonaisuuksia. Laajat metsäalueet tulisi pyrkiä säilyttämään rakentamattomina alueina.” (Metsä- ja puustoinen verkosto, Kaupunkiympäristön julkaisuja 2019:5). Suunnitteluperiaatteiden luonnoksessa ehdotetun rakentamisen jälkeen Meri-Rastilan metsäalueen nykyinen 51 hehtaarin pinta-ala vähenisi ainakin neljänneksellä.

Myös alueen merkityksestä linnustolle on tullut osayleiskaavan jälkeen uutta tutkimustietoa. Toissa vuonna ilmestyneessä selvityksessä todetaan, että Meri-Rastilan metsän kannalta on tärkeää nimenomaisesti koko alueen säilyminen luonnontilaisena. Perusteena on alueen runsas lahopuusto ja hyvä kytkeytyneisyys. Selvitys nostaa erikseen esille myös alueen luoteiskärjessä olevan pienen lehtomaisen tervaleppäalueen sekä linnuille tärkeän niittyalueen sen vieressä (Helsingin tärkeät lintualueet ja merkittävä linnusto 2017, Kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:8).

Meri-Rastilan luontoalueen suunnittelun lähtökohtien päivitys tapahtuisi luontevasti nyt esillä olevien Vartiokylänlahden suunnitteluperiaatteiden laatimisen yhteydessä osoittamalla suunnittelualueen Vuosaaren sillan eteläpuolinen alue kokonaisuudessaan virkistyskäyttöön ja osin luonnonsuojelualueeksi tulevan asemakaavoituksen yhteydessä. Tätä puoltaa vahvasti myös voimassa olevassa Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 alueelle perustettavaksi esitetyn uuden lähes 25 hehtaarin Meri-Rastilan metsän ja muinaisrantakivikon luonnonsuojelualueen sijoittuminen kahteen osaan metsäalueella ja suojelualueen ympärilleen vaatimien suojavyöhykkeiden turvaaminen.

Itä-Helsingin kulttuuripuisto

Itä-Helsingin kulttuuripuiston vihersormen osalta suunnittelualueella sijaitsee myös muita luontoarvoiltaan erityisen merkittäviä alueita. Broändan laakso on todettu Uudenmaan liiton tuoreessa selvityksessä vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi luontoalueeksi yli 25 hehtaarin laajuisena alueena (Uusimaa-kaavan 2050 luontoselvityskohteiden 2017–2018 maakunnallinen arvo. Koosteraportti, Uudenmaan liiton julkaisuja E 217, 2019). Lisäksi muita arvokkaita metsäluontokohteita ovat METSO-arvoiltaan merkittävä ja todennäköisesti myös maakunnallisesti arvokkaan luontoalueen kriteerit täyttävä Vanttikallio. Tulevassa kaavarungossa on syytä huomioida ja osoittaa näiden alueiden luontoarvot omilla suojelevilla merkinnöillään.

Vartiokylänlahden pohjoisosassa tulee luopua pitkospuu- ja laituriverkoston tai vastaavan kulkuyhteyden rakentamisesta ruovikkoon, joka on arvokas lintukohde. Ruovikon muokkaaminen polkurakenteita varten vähentäisi ruovikon luontoympäristöä. Ruovikkoreitillä liikkujat taas häiritsisivät lintujen pesintää, poikasista huolehtimista ja ruokailua.

Pohjoisosan ruovikot ja niihin liittyvät kosteat rannat ovat olleet tähän asti Vartiokylänlahden harvoja suojaisia paikkoja vesilinnuille. On huomattava myös koko kaupungin alueella tapahtuva luonnontilaisten rantojen väheneminen ja kuluminen rakentamisen ja virkistyskäytön seurauksena. Sen vastapainona viimeiset luonnontilaiset rannat on säilytettävä ja suojeltava. Vaikka ruovikot omistetaan luonnolle, on lahdella silti runsaasti virkistyskäyttöön tarkoitettuja rantoja.

Suunnitteluperiaatteisiin on syytä kirjata laajan vieraslajiongelman ratkaiseminen Vartiokylänlahden ympäristössä. Vieraslajit kuten jättipalsami uhkaavat siellä monin paikoin luonnon monimuotoisuutta.

Itä-Helsingin kulttuuripuiston Vartiokylänlahden osuudella on iso merkitys viheryhteyksien osalta. Vihersormi yhdistää maayhteydellä Ramsinniemen ja Mustavuoren, jatkuen edelleen Östersundomiin sekä Sipoonkorpeen ja ulottuen lounaassa siniviheryhteytenä Vartiosaareen ja Laajasaloon.

Varsinaiset oikeasti toimivat ekologiset yhteydet vaatisivat kuitenkin vahvistamista useissa kohdin. Siltojen alitusten ongelmat edellyttävät uusia ja luovia suunnitteluratkaisuja. Haasteet on kiitettävästi osin tunnistettu suunnitteluperiaatteiden luonnoksessa sekä niiden laatimisen yhteydessä tilatussa diplomityössä.

Myös Vartiokylänlahden itäpuolisen rantareitin varrella Rastilan pientaloalueen kohdalla voidaan joissain kohdin vain vaivoin puhua aidosta viheryhteydestä, varsinaisesta ekologisesta yhteydestä puhumattakaan. Yhteyksien palauttamisen tai niiden uudelleenluomisen tulisi olla yksi Vartiokylänlahden itäreunan kehittämisen painopistealueista Vuosaaren sillan pohjoispuolella erityisesti Lokitien venesataman ja Vanttikallion välisellä osuudella. Vuosaaren sillan eteläpuolella Meri-Rastilan ulkoilualueella riittää erinomaisesti se, että jätetään alue täysin ennalleen.

Suunnitteluperiaatteissa esitettyjen uusien luonnonsuojelualueiden rajauksia tulee tarkastella uudelleen, sillä niitä laajentamalla saataisiin huomattavia luonnonsuojelullisia hyötyjä. Koko Meri-Rastilan metsän osalta perusteluja on mainittu edellä. Vartiokylänlahden pohjukkaan rajattu suojelualue kannattaisi puolestaan laajentaa käsittämään myös lahden monimuotoinen rantavyöhyke sen eteläpuolella. Edelleen Broändan purolaakson luontoarvojen perustamiseksi voisi suunnittelualueen pohjoisosissa olla tarvetta uuden suojelualueen perustamiselle.

Meri-Rastilan metsä kokonaisuutena ja Broändan laakson metsät onkin syytä sisällyttää Helsingin seuraavaan luonnonsuojeluohjelmaan. Kokonaan uuden suojelualueen arvoisia olisivat Vanttikallio sekä Vartiokylänlahden pohjoisrannalla Leppäniemen lounaispuolelle jäävä, kookasta tervaleppää kasvava tulviva metsäalue, jonka pinta-ala on noin 1,5 hehtaaria.