Kielo (Convallaria majalis) – kukka, joka elää vuosisatoja mutta kukkii vain hetken

Kielo (Convallaria majalis) – kukka, joka elää vuosisatoja mutta kukkii vain hetken

Kielo on monella tavoin kiehtova kasvi, joka liitetään niin arkeen kuin juhlaankin. Kielosta tuli
50vuotiaan itsenäisen Suomen kansalliskukka vuonna 1967. Kielo on näyttävä koristekasvi, jota on
siirretty innokkaasti pihapiireihin ja kotipuutarhoihin kautta aikojen. Kielon kukkien vitivalkoisuus
ja ihastuttava tuoksu takaavat vuosi toisensa jälkeen sen suosion niin kodin kukkamaljakoissa kuin
kesähäiden morsiuskimpuissa. Parhaimmillaan kielokasvustot ovat ihasteltavina luontoretkillä
omimmilla juurensijoillaan metsänreunoissa ja valoisissa lehdoissa.

Tiesitkö, että kielon suuret kasvustot voivat olla satoja vuosia vanhoja?

Suurimmilla kasvustoilla on laskettu olevan ikää 200–300 vuotta. Yhtenäiset kielokasvustot ovat tavallisesti yhtä ja samaakasvullisesti lisääntynyttä yksilöä. Juurakon haaroessa ja kasvaessa pituutta kielolaikku laajenee noin 15 senttiä vuodessa, joten sen koon avulla voi likimääräisesti arvioida kasvuston ja samalla
koko metsän iän. Kielo lisääntyy sekä siemenistä että suvuttomasti maavartensa avulla.
Kielo kukkii touko–kesäkuussa valkoisin, hyväntuoksuisin kukin. Sen lehdet ovat ehytlaitaiset ja
kielen muotoiset, joiden perusteella se on saanut suomenkielisen nimensä. Kielon tuoksu on sen
tunnusmerkki, mutta kukat eivät tuota mettä lainkaan. Ne houkuttelevat pölyttäjiä pelkällä
tuoksulla, mikä on kasvikunnassa harvinaista. Ainoastaan muutama prosentti kielokasvuston
versoista on kukallisia; karuilla mailla kukat saattavat puuttua kokonaan. Aikanaan kehittyvät
punaiset marjat saattavat näyttää herkullisilta, mutta ovat myrkyllisiä kaikille nisäkkäille. Koko kasvi on myrkyllinen ja sen kaikki osat sisältävät sydämen toimintaan vaikuttavia glykosideja.
Linnut voivat silti syödä marjoja turvallisesti ja levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille.

Myrkytystietokeskuksen mukaan:

“koko kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen
aiheuttaa harvoin oireita. Alle 10 kukkaa tai marjaa syöneelle riittää kotiseuranta. Mikäli kehittyy
mm. voimakasta oksentelua, on hakeuduttava lääkäriin.”

Kieloa käytettiin ennen sydänsairauksien lääkintään sekä aivastuspulverin valmistamiseen juuri
sydämen toimintaan vaikuttavien ainesosien vuoksi. Kasvin myrkyllisyyden vuoksi sen käytöstä
lääkintään luovuttiin ja kehitettiin turvallisempia lääkeaineita.

Kielo kasvaa melko yleisenä Etelä ja KeskiSuomessa, mutta harvinaistuu vähitellen pohjoista kohti.
Levinneisyyden äärirajat ovat Kittilän ja Sallan tasalla, mutta erillisesiintymiä on vielä Utsjoella.
Luonnossa kielo viihtyy lehdoissa, kangasmetsissä ja metsänreunoissa. Puutarhassa kielo on sitkeä
ja leviää nopeasti, ja siitä on olemassa myös vaaleanpunaisia ja kerrannaiskukkaisia lajikkeita.
Kielon kulttuurihistoria on yhtä kerroksellinen kuin sen juurakko. Sen tieteellinen nimi Convallaria
majalis viittaa Raamatun Laulujen lauluun ja toukokuuhun. Elias Lönnrot otti kielonimen käyttöön
vuonna 1860.

Lähteet: Kielo, Convallaria majalis – Kukkakasvit – LuontoPortti
Kielo on rakas, myrkyllinen kaunotar