Valitus Kevitsan kaivoksen sulkemissuunnitelmasta

Lausunnot

–

22.7.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry, Rajat Lapin kaivoksille ry ja Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry katsovat, että lupa tulee pääosin hylätä selvästi monin tavoin lainvastaisena.

ASIA, JOTA VALITUS KOSKEE

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 9.6.2025 nro 737_2025 (dnro 778/03.04.04.04.19/2023), joka koskee Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäätöksiä 80/2023 ja 123/2023

VALITTAJAT JA VALITUSLUVAN HAKIJAT

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Rajat Lapin Kaivoksille ry

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ry, Vesiluonnon puolesta ry

SELVITYS ASIANOSAISUUDESTA:

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on alueellinen luonnonsuojeluyhdistys. Yhdistyksen toiminta-alue on Lapin maakunta.

Kaivosvaltuuskunta ja Vesiluonnon puolesta ry:t ovat valtakunnallisia luonnon- ja ympäristönsuojelun yhdistyksiä. Kaivosvaltuuskunta edustaa myös kaivosten haitankärsijöitä.

Rajat Lapin kaivoksille ry on valtakunnallinen luonnon- ja ympäristönsuojelun yhdistys, joka edustaa myös kaivosten haitankärsijöitä. Yhdistyksen kotipaikka on Rovaniemi.

Valituslupahakemus

Katsomme, että valitukseen sisältyy seuraavia oikeuskysymyksiä ja valitusluvan hyväksyminen on välttämätöntä seuraavista syistä:

lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia hallinto-oikeuden ratkaistavaksi; katso kohdat kohdat a-d. sekä 1.-10. alla
asian saattamiseen hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; kohdat a-d. sekä 1.-10. alla,

3. valituksen myöntämiseen on muu painava syy: päätös vaarantaa ympäristön turvallisuuden sekä naapurien ja elinkeinojen oikeudet ja on siten perustuslain vastainen, katso kohdat a-d. ja 1-10.

Haemme muutosta erityisesti, johtuen seuraavista ongelmista:

A. Kaivannaisjätteet

Keskeisiä ongelmia

Luvassa myönnettäisiin suuri lupa jätealueiden peittoon ilman kaivannaisjätedirektiivin selvityksiä jätteiden pitkäaikaisesta käyttäytymisestä. Johtuen operaation kalliudesta ja laajuudesta sekä valtavista ympäristövaikutuksista ml. miljoonien kuutioiden moreeninotot, toimenpide on vaarassa muodostua peruuttamattomaksi. Moreeni voidaan merkittävältä osin menettää, jos ratkaisu joudutaan peruuttamaan, sekä maankäsittelystä syntyy aina myös vesiin kohdistuvia päästöjä. Ruotsissa Boliden on Aitikissa joutunut kaivamaan auki suuren jätealueen johtuen jätteistä tulevasta valumasta.

Yhtiö ja AVI koettavat hivuttaa kasojen ilmeisen kestämättömän peittämisen loppusijoitusratkaisuksi määräaikaisilla luvilla.

Toisaalta voidaan arvioida, että sulkemisratkaisu ei ole riittävä ja toimiva edes suhteellisen lyhyttä aikaa, johtuen kasojen eroosiosta ja peiton puutteellisuudesta. Moreenille on hyväksytty heikot laadulliset kriteerit, käsittäen suuria kiviä. Tämä tekee esitetystä rakenteesta myös parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) vastaisen. Rakenteen myöhempi paksuntaminen ei poistaisi perusongelmaa, että suotovesiä ei pystytä hallitsemaan todellisuudessa pitkiä aikoja. Nykyisessä kaivannais- ja sulkemissuunnitelman versiossa ei ole uskottavaa selvitystä jätteiden käsittelystä ja pitkäaikaisten vaikutusten selvittämisestä tai hallitsemisesta. Kyseessä on lyhyehköksi ajaksi suunniteltu lumeratkaisu, joka ei ole tosiasiassa teknisesti ja tieteellisesti perusteltu.

Järkevä menettely tässä tilanteessa on jättää peittoratkaisu toistaiseksi tekemättä ja sen sijaan nostaa vakuutta niin, että se kattaisi kestävämmän ratkaisun. Tarvittaessa kasoille voidaan tehdä väliaikainen peitto, esimerkiksi kaatopaikkamuovilla, mikä ratkaisuna maksaa ehkä 10 % esitetystä eikä vaadi moreenin ottoa.

Päätös vaikeuttaa tai estää paremman ratkaisun, eli suurimman osan jätteistä ja erityisesti pahimpien jätteiden sijoittamisen louhokseen. Luvassa vahvistetaan pahimpien rikkipitoisten jätteiden sijoitusta hieman parempi laatuisen jätteen sisään. Yhtiö on väistänyt louhossijoituksen selvitystä väitteellä, että se olisi kaivoslain vastainen. Kuitenkin KHO:lla on EU-oikeuden ennakkoratkaisu, että jo ennen kaivannaisjätedirektiiviä EU:n jätelainsäädäntö meni kaivoslain ylitse. Ko. ennakkoratkaisua on käytetty Dragon Miningin luvassa Orivedellä. Tässä lupakäsittelyssä AVI on edelleen sysännyt louhossijoituksen käsittelyn myöhempään lupaan ja saattaa pakottaa valitun ratkaisun pysyväksi.

Keskeisiä oikeuskysymyksiä:

a. Saako määräaikaisella luvalla päättää kaivoksen sulkemistoimesta, joka on tarkoitettu pysyväksi, joka on käytännössä peruuttamaton ja aiheuttaa valtavia ympäristövaikutuksia?

b. Saako käytännössä pysyviä ja erittäin suuria päätöksiä tehdä ilman tosiasiallisia ja uskottavia kaivannaisjätedirektiivin selvityksiä?

c. Miten pitkän ajan sulkemisratkaisun tulee näyttää tai arvioida toimivan kaivoksen sulkemisen jälkeen? Riittääkö 200 vuotta?

d. Tuleeko jätteenkäsittelyn vaihtoehdot kuten louhossijoitus selvittää ennen todennäköisesti pysyväksi muodostuvan päätöksen tekoa? Tuleeko vakuuksien olla varovaisuusperusteella kattavat, huomioiden avoinna olevat vaihtoehdot kuten jätteiden louhossijoitus?

e. Tuleeko sulkemisratkaisuissa noudattaa edes BAT:n mukaista tekniikkaa? Tuleeko tämän koskea rakenteiden vedenläpäisevyyttä kauttaaltaan? Riittääkö keskimääräinen arvioitu vedenläpäisevyys, jos rakenteeseen saa laittaa kiviä, jotka tekevät sen käytännössä “reikäiseksi”?

f. Onko luvassa tosiasiallisesti kysymys kaivannaisjätedirektiivin ohittamisesta, ja siitä tulevassa hyödyssä laittomasta valtion tuesta vrt. EU-oikeuden Iberpotash-päätös?

Yksityiskohtaisempia kaivannaisjäteoikeuskysymyksiä

Jäteratkaisut ainakin maan pinnalla ovat lähtökohtaisesti vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin vastaisia johtuen jätteiden laaduista, määrästä sekä tiiviiden/kapselointiratkaisujen kuten muovin ja suotavien rikastushiekkapatojen kestoiästä. Jätealue on jo lähes hallitsemattomassa tilassa ja pilaa laittomasti pinta- ja pohjavesiä ja edellyttää jatkuvaa aktiivista vesienkäsittelyä. Jätteiden laatu ja vaikutukset tulee selvittää ympäristölupaan.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Vaasan Hallinto-oikeuden ja KHO:n päätöksiin koskien Kittilän kultakaivoksen jätteitä:

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.6.2022 nro 755/2022, valitus ympäristölupa-asiassa, Kittilän kaivoksen toiminnan laajentaminen ja jätevesien purkupaikan muuttaminen, Kittilä, Liite 3.

Vastaavasti kaivannaisjäteselvitykset on edellytetty Sotkamo Silverin, Dragonin Sastamalan ja Jokisivun luvissa ja Mieslahden kaivoksen luvissa (lainvoimainen KHO:sta). Oikeuskäytäntö ja kaivannaisjätedirektiivin noudattamisen tarve on kuitenkin horjuvaa, koska KHO:ssa asia ohitettiin Pyhäsalmen kaivoksen sekä Uutelan kaivoksen lupien valituksissa 2025.

Yleistä

Kaivoksen suurin vaikutus koko elinkaaren aikana on tässäkin tapauksessa jätteiden haitat. Oikeudenkäytön yhtenäisyyden kannalta on ongelmallista, että tässä tapauksessa kaivannaisjätesuunnitelmaa ei ole vaadittu lupaan, vaikkakin se on velvoitteena hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista.

Katsomme, että Kittilä-päätöksissä erittäin hyvää on, että jätteenkäsittelyn pitkäaikaiset vaikutukset ja kestävämmät vaihtoehdot tulee selvittää. Tämäkin puuttuu valituksenalaisesta luvasta. Vaikutukset ja vaihtoehdot ovat YVA-kysymys, kohta 2 alla.

Ympäristölupaa erityisesti kaivannaisjätedirektiivin perusteella tarvittavat selvitykset

Ympäristöluvan selvityksien osalta lupa on hallinto-oikeudessa hyväksytty eri perusteilla ja merkittävästi keveämmin selvityksin, kuin mitä Vaasan HaO edellyti äskettäin käsitellyiltä Kittilän kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvilta, Liitteet 2 ja 3. Keskeisiä selvityksiä oli lykätty PSAVI:n päätöksessä jälkikäteen. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole perusteltu, miksi siinä ei tarvita jätteiden YVA:a sekä kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen mukaisia selvityksiä, ja miksi lupaa ei palauteta niiden vuoksi. Kittilän päätöksen perustelut ovat hyvin selkeät.

Prosessissa jää kaivannaisjäteselvityksen osalta epäselväksi, miten ja minkä tahon toimesta toiminta voitaisiin korjata kestäväksi jälkiselvityksillä, jos kaivoksen sulkemiselle annetaan esitetty lupa.

Viittaamme kivilajien haitallisuuteen, asbestiin, raskasmetalleihin seuraavassa kohdassa sekä sulfaattiselvitykseen LIITE 6.

Paras saatavilla oleva teknologia (BAT)

Kittilän luvat peruutettiin hyvin perustein myös, koska kaivannaisjätteitä koskevaa parhaan saatavilla olevan teknologian asioita ei oltu käsitelty, näitä asioita ei mainita valituksenalaisessa päätöksessä.

Kaatopaikkojen rakenteet

Kaatopaikkojen alapuoliset ruhjeet on selvitettävä, kuten Terrafame-päätöksissä. Selvitys voi vaikuttaa kaatopaikan sijaintiin. Kaivannaisjäteasetuksen mukaiset selvitykset ja tarkastelut voivat myös johtaa siihen, että hyväksytyt rakenteet eivät ole riittäviä.

Keskeisiä Kittilä-päätösten perusteluja on varsinaisessa valituksessa.

Peittorakenteen laatu

Peittorakenteeseen on hyväksytty jopa 20 cm kiviä. Tämä tarkoittaa, että paikallisesti sellaisen ympärillä vedenjohtavuus on merkittävästi suurempi kuin luparajassa. Millään vedenpidätyskyvyllä ei ole merkitystä, jos rakenne on käytännössä reikäinen kivistä. Rakenne ei voi olla parhaan saatavilla olevan teknologian mukainen.

2. Vaarallisilta ja pitkäaikaisesti haitallisilta jätteiltä puuttuu lain edellyttämä ympäristövaikutusten arviointi, myöskin merkittävimpien sulkemisen jälkeisten vaikutusten osalta. YVA:a ei myöskään ole tehty vireillä olevaan lupaan. Holtittomuus tästä johtaisi edelleen satojen miljoonien jätetonnien kestämättömään sijoitukseen.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Vaasan Hallinto-oikeuden päätökseen 2024 koskien Keliberin kaivosta. Oikeus päätteli YVA- ja kaivannaisjätedirektiiveistä, että YVA-velvollisuus koskee suoraan kaivannaisjätteitä.

KHO on kumonnut YVA:n tarpeen Kittilän tapauksessa harkinnanvaraisen YVA:n perusteella, vaikka jätteet ovat kertaluokkia YVA-hankeluettelon jätteitä vaarallisemmat. Tälle ei valitettavasti ole esitetty luonnontieteellistä perustelua.
Harkinnanvaraisen YVA:n tarvetta voidaan myös perustella seuraavasti: koska kyseessä on kaivoksen pitkällä ajalla suurin ympäristövaikutus, ei voi olla kestävää jättää sitä YVA:n ulkopuolelle.

3. Kaivannaisjätealueen alla olevia kallioruhjeita ja pohjavesioloja ei ole selvitetty riittävällä tavalla

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa AVI:n, Vaasan hallinto-oikeuden ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Terrafamen kaatopaikkoja ja jätealueita. PSAVI hylkäsi Kortelammen sakkakaatopaikan. Vaasan HaO ja KHO palauttivat Terrafamen Tammalammen geotuubialueella suunnitellun kaatopaikan luvan.

4. Parhaan saatavilla olevan teknologian eli BAT:n noudattaminen ei toteudu ainakaan kaivannaisjäteasetuksen edellyttämän pitkän ajan kuluessa

Asiassa tarvitaan ennakkoratkaisu BAT:n noudattamisesta kaivannaisjätteiden suhteen.
Viittaamme edellä Kittilän päätöksessä sekä muissa kaivospäätöksissä edellä BAT:sta mainittuun.

JOHTOPÄÄTÖS JÄTEKYSYMYKSESSÄ

Kittilän luvan 756 johtopäätökset sopivat erittäin hyvin valituksenalaiseen päätökseen ja lupaan.

Sivu 58

Lupa-asian vireillepano ja käsittelyajan huomioon ottaminen, lainaus Kittilä-päätöksestä:

Agnico Eagle Finland Oy on vedonnut vastineissaan siihen, että korotusrakenteen rakentaminen on tarpeen käynnistää kesällä 2020, jotta kaivostoimintaa voidaan jatkaa Kittilän kaivoksella aiemman rikastushiekka-allaskapasiteetin täyttymisen jälkeen alkuvuodesta 2021 eteenpäin. Mikäli korotusta ei saada rakennettua, malmin louhinta ja rikastaminen jouduttaisiin yhtiön mukaan käytännössä keskeyttämään, mikä aiheuttaisi kestämättömän suuria taloudellisia menetyksiä ja vaarantaisi kaivoksen toimintaedellytykset pidemmällä aikavälillä.

Ympäristöluvanvaraisen toiminnan harjoittaminen edellyttää ympäristönsuojelulain 198 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan sitä, että lupapäätös on lainvoimainen. Lain 199 §:ssä säädetään edellytyksistä sallia toiminta vailla lainvoimaista lupaa. Toiminnanharjoittajan asiana on huolehtia siitä, että toiminta voidaan perustaa lainvoimaiseen tai ainakin täytäntöönpanokelpoiseen lupapäätökseen.

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain yhtiön vastineissaan esittämät seikat kaivostoiminnan keskeytymisestä tai sen seurauksena aiheutuvista taloudellisista tappioista eivät ole sellaisia seikkoja, jotka voitaisiin ottaa ympäristölupaharkinnassa luvan myöntämisen edellytysten kannalta ratkaisevina seikkoina huomioon ja joiden vuoksi lainvastainen ympäristölupapäätös voitaisiin jättää hallinto-oikeudessa kumoamatta. Toiminnanharjoittajan tulee myös olemassa olevan toiminnan jatkamisen yhteydessä ennakoida ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaiset toiminnan olennaiset muutokset niin, että muutoshakemus voidaan panna vireille tarvittaessa koko toiminnan kattavana kokonaisuutena riittävän ajoissa.

Johtopäätökset

Edellä esitetyillä YVA-menettelyn puutetta, hakemuksen ja siihen liitettyjen selvitysten riittävyyttä sekä lupaharkinnan laajuutta koskevilla perusteilla asia on pääosin kumottava ja palautettava uudelleen käsiteltäväksi aluehallintovirastolle, jonka tulee käsitellä asia ympäristönsuojelulain 29 §:ssä edellytetyllä tavalla ja ottaa käsittelyssä huomioon tässä päätöksessä lausuttu.

Jäteasiaa tulee käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Selvitysten perusteella hyväksyttyjä jäteratkaisuja ei voida pitää turvallisina yksin tai yhdessä muiden jätealueiden ja louhoksen sekä pilaantuneiden maiden kanssa, katso myös liite 5 lupamuistutuksen (mielipiteen) kommenteista.

B. Vesipuitedirektiivin ekologisen tilan ja ympäristölaatunormien sekä pintavesissä vaarallisten/haitallisten aineiden edellyttämät selvitykset

5. Lupa johtaisi oikeuteen laskea vesistöön laatunormiaine nikkeliä merkittävästi normit ylittävänä pitoisuutena, sekä muita haitta-aineita (kuten sulfaattia) myös ekologisesti ja kemiallisesti haitallisena pitoisuutena.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Finnpulpin biojalostamoa, Soklin kaivoksen ympäristölupaa, sekä BASF Harjavallan lupaa.

6. Sekoittumisvyöhykkeen määrääminen. Lyhytaikaisille päästöille jätealueilta tulee määrätä sekoittumisvyöhykkeet Mataraojaan ja muille luvattomille purkureiteille, tai päästöt tulee kieltää.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen Terrafamen purkuputkesta.

7. Luvassa sallitaan melko korkeiden metallien, ravinteiden, sulfaatin ja muiden haitta-aineiden laskeminen vesistöön, ja tämä olisi suurempi ongelma sulkemisen jälkeen veden puhdistuksen loputtua. Johtuen alueen maaperän malmi- ja sivukivipitoisuuksista ja mahdollisesti myös vanhoista louhoksista tulleesta saastumisesta alueella esiintyy jo selvää pilaantumista.

Tässä on kysymys ilmeisestä virheestä suhteessa vesipuitedirektiiviin, Natura- ja luonnonsuojelulainsäädäntöön.

8. Luvassa on jätetty huomiotta merkittäviä haitta-aineita, kuten suola-aineita sekä harvinaisia maametalleja eli lantanoideja. Tarvitseeko lain mukaan luvanvaraisia jätteissä ja vesissä esiintyviä aineita selvittää lupaan?

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa PSAVI esimerkiksi Terrafamen 2014 luvassa lainvoimaiseksi tulleeseen lupakäytäntöön, joka edellyttää alkuaineiden laajempaa selvitystä käsittäen myös lantanoidit.

C. Naapurien ja kunnan oikeudet

9. Vahingot vesistössä ja vakuudet niiden varalta. Luvan virheellisyydestä edellisissä kohdissa seuraa vesilain mukaisesti vesistöalueilla ekologisen tilan heikkenemistä ja ympäristövahinkoja, joita voitaisiin toiminnan aikana estää asianmukaisella vesien käsittelyllä. Vuosikymmeniä louhoksista ja kaivostoiminnasta jatkuneita haittoja ei ole korvattu vesilain mukaan. Toisaalta jätealueisiin liittyy ilmeisiä ja pitkien aikojen kuluessa väistämättömiä ympäristövahinkojen vaaroja, jotka voivat tehdä haitoista hyvin pitkäaikaisia.

Erityisiä ongelmia syntyy suunnitellusta maa-aineksen otosta, jonka vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisia vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi. Koska vaarallisten tai mahdollisesti vaarallista vaarallisempien jätteiden peittely on lähtökohtaisesti väärin johtuen pitkäaikaisista vaikutuksista, ei maa-aineksen otollekaan voi myöntää lupaa tai oikeutta siihen.

Vesilain kanssa yhdessä sovellettava kaivoslaki edellyttää vesilain sietämisperiaatteita laajemmin kaikkien haittojen korvaamista.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa PSAVI vesilain korvauspäätöksiin esim. Terrafamen, KaiCellin ja Mondo Mineralsin luvissa vesien virkistyskäytön haitoista myönnettyihin korvauksiin.

10. Melun, pölyn ja saastumisen vaikutuksia ei ole huomioitu kohtuullisesti suhteessa alueella esiintyviin haittoihin. Pölylaskeumalle ml. asbestimineraalit tarvitaan tarkkailu.

Pölylaskeuman tarkkailusta tarvitaan asianmukainen päätös oikeudenkäytön yhtenäisyyden vuoksi esimerkiksi suhteessa Pohjois-Suomen AVI:n ympäristölupiin.

EU-oikeuden ennakkoratkaisujen tarve

Oikeutta pyydetään hankkimaan EU-oikeudesta ennakkoratkaisu YVA-direktiivin, kaivannaisjätedirektiivin ja vesipuitedirektiivien sekä vaarallisten aineiden lainsäädännön suhteen

1) Voiko suuret määrät rikkiä sisältävää rapautuessaan merkittävän haitallista jätettä sijoittaa jätteenä kapseloimalla/peittorakenteen alle maan päälle luvassa esitetyllä tavalla tietoisena rakenteiden käyttöiästä?

2) Voiko kyseisen stabilointia edellyttävän vaarallisen jätteen sijoituksen tehdä ilman YVA-arviointia?

3) Tuleeko jätteenkäsittelyn pitkäaikaiset vaikutukset ja kestävämmät vaihtoehdot selvittää?

4) Voiko kyseisen todennäköisesti stabilointia edellyttävän jätteen sijoituksen luvittaa selvittämättä kyseisen kaivannaisjätteen pitkäaikaisia vaikutuksia ja lykätä suotoveden käsittelyn kustannusarvion sijoittamisen jälkeiseen aikaan?

5) Voiko tällaisen jätteen sijoituksen jättää vakuudelle, joka käsittää vain osan jätteen peittorakenteen kustannuksista ja hyvin lyhyen ajan vesien käsittelyn?

6) Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa kaivannaisjätedirektiivin kielto laatunormit ylittävistä vesipitoisuuksista pitkienkään aikojen kuluessa suhteessa pintarakenteiden käytännölliseen ja teoreettiseen kestoikään?

7) Tuleeko vesien pitkäaikaiselle käsittelylle ja jätealueiden korjauksille olla vakuudet niin pitkäksi ajaksi kun jätteet ovat vaarallisia?

8) Tuleeko vakuuksien olla varovaisuusperusteella kattavat huomioiden avoinna olevat vaihtoehdot kuten jätteiden louhossijoitus.

9) Onko luvan sulfaattipitoisuus toiminnan aikana sallittua, tai ovatko suuremmat pitoisuudet sen jälkeen sallittavia, suhteessa vesipuitedirektiivin ekologisen tilan vaatimukseen ja sulfaatin ympäristölaatunormeihin.

10) Tarvitseeko vedet puhdistaa tai määrittää sekoittumisvyöhyke laskettaessa vesiä järveen? Olisiko purkuputken vesien pitoisuudet BAT:n mukaisia, kun esim. Terrafame saa vedet vastaavilla menetelmillä niin puhtaiksi raskasmetalleista, ettei sekoittumisvyöhykettä tarvitse?

11) Onko luvassa tosiasiallisesti kysymys kaivannaisjäte- ja vesipuitedirektiivien ohittamisesta ja siitä tulevassa hyödyssä laittomasta valtion tuesta vrt. EU-oikeuden Iberpotash-päätös.

Katselmus

Pyydämme oikeutta järjestämään katselmuksen kaivoksella.

Oikeudenkäyntikulut

Pyydämme valituslupaa myös oikeudenkäyntikulujen osalta. Pyydämme oikeudenkäyntikulujen korvaamista, kulut Vaasan jälkeen 2200 euroa ja tästä vaiheesta 700 euroa, yhteensä 2900 euroa. Valitus johtuu viranomaisten ilmeisistä virheistä.

LISÄPERUSTELUJA

Jäteratkaisu on lähtökohtaisesti vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin vastainen johtuen jätteen laadusta, määrästä sekä rakenteiden ja muovin kestoiästä.

Huomioiden pelkästään rikkihapon neutralointiin tarvittavan kalkkireagenssin olisivat jälkihoitokustannukset kestämättömät. On ilmeistä, että jätejärjestely ei ole pitkäaikaisesti kestävä. Jätteet on välttämättä hyötykäytettävä tai stabiloitava pysyvästi louhokseen, mikäli tämä on taloudellisesti mahdollista. Muussa tapauksessa toiminta on kannattamatonta ja sitä ei pidä jatkaa.

Kaatopaikkamuovit vuotavat joka tapauksessa jonkin verran. Ne kestävät ehkä vuosikymmeniä (esim. Terrafamen tj Lauri Ratia A-Talk 2016), optimaalisissa olosuhteissa valmistajan mukaan 200-300 vuotta. Kainuun ELY:n selvityksen mukaan kaikki kaivosaltaat vuotavat ennemmin tai myöhemmin. Ruotsissa Bolidenin Aitikin kaivoksen happoa muodostava sivukivialue on jouduttu kaivamaan pois ja viranomaiset suhtautuvat vakavasti asiaan.

Pitkäaikaisesta happamasta kaivosvalumasta on maamme kokeneimman geologin GTK:n ex-johtajan professori Matti Saarniston lausuntoja. AVI:n päätös ohittaa jätteiden sijoitustavan ilmeiset vaikutukset perustelematta, tai selvitystä hankkimatta. Hapan kaivosvaluma on sulfidisen kaivostoiminnan suurin pitkäaikainen ongelma, ks. valituksen liite 1.

Koska alkuperäisen YVA:n kaivannaisjätteiden liukoisuus- ja vaikutustiedot olivat puutteelliset, ja jätteen luokitus perustui siihen, tulee lupa kumota virheellisten tietojen perusteella (hallintolainsäädäntö). Luvan lainvoimaisuus ei siten merkitse hylätessä valituksenalaista lupaa. Tässä luvassa edes jätteen vaaralliseksi luokitteleminen ei kaatopaikkanormeilla ole riittävää, vaan kyseessä on selvästi stabiloimista edellyttävä vaarallinen jäte, ks. kohta 4. Stabiloimista edellyttävän jätteen sijoitus kapseloimalla on luonnollisesti väärin ja johtaisi pitkäaikaisiin ongelmiin kapseloinnin rikkoutuessa.

Ympäristölupaa ei voida myöntää, koska siitä seuraa jo nykyisellään ja erityisesti suunnitellun sulkemisen jälkeen Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia luvan myöntämisen esteitä ml. maaperän ja pohjaveden pilaantuminen

Lupa on myös ympäristönsuojelulain 52§ vastainen, koska:

Toiminnan lopettamisen jälkeisten päästöjen ehkäisemistä ei ole käsitelty tosiasiallisesti lainkaan. On ilmeistä, että vesienpuhdistusta ei voida jatkaa niin kauan kuin sijoitettu kiviaines rapautuu satojen tai todennäköisesti tuhansien vuosien ajan, eikä siihen ole osoitettu resursseja tai vakuutta. Luvassa ei myöskään ole esitetty vakuutta ja teknologiaa jätteen kapseloinnin pinta- ja pohjarakenteiden huoltoon tai ilmi tulleeseen puiden poistoon.
Ilmeisille päästöille toiminnan aikana ja sen jälkeen ei ole määrätty raja-arvoja

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;

2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;

3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä
sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;

6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Viittaamme aikaisemmin esitettyihin lainkohtiin kaivannaisjäteasetuksessa

”Kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä ei saa sijoittaa eikä suotovettä tai muuta jätevettä johtaa vesistöön siten, että siitä aiheutuu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) tarkoitettu ympäristönlaatunormin ylitys.”

On ilmeistä, että rapautuvan jätteen suotovedessä ainakin nikkelin ja kadmiumin normit ylittyisivät useilla kertaluokilla.

Valtioneuvoston kaivannaisjätteistä antaman asetuksen 7 §:n mukaan kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten,

että:

1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;

2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;

3) jätealueen fyysinen vakaus varmistetaan sekä ympäristön pilaantuminen ja maisemahaitta ehkäistään asianmukaisin rakentein ja suunnitelmallisella hoidolla ja ylläpidolla;

4) jätealuetta seurataan ja tarkkaillaan suunnitelmallisesti ja pätevästi sekä ryhdytään tarvittaviin toimiin, jos jätealue ei ole riittävän vakaa tai alueesta aiheutuu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;

5) jätealueen ja sen ympäristön maaperä tarvittaessa puhdistetaan tai muutoin kunnostetaan;

6) ryhdytään asianmukaisiin toimiin jätealueen käytöstä poistamiseksi ja sen jälkihoidon järjestämiseksi.

Luvanmyöntämisen edellytykset eivät myöskään täyty, koska kaivannaisjäteasetuksen seuraavaa kohtaa ei ole noudatettu

Saman asetuksen 8 §: n mukaan kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan
on:

1) arvioitava kaivannaisjätteestä syntyvän suotoveden ja muun jäteveden määrä ja epäpuhtauspitoisuudet sekä määritettävä jätealueen vesitase toiminnan aikana ja sen käytöstä poistamisen jälkeen;

Jätteen ja sen käsittelyvaihtoehtojen YVA:a ei voida lykätä

AVI on luvittanut vaarallisen jätteen kaatopaikan ilman lain edellyttämää YVA:a jätteiden merkittävimmistä eli sulkemisen jälkeisistä vaikutuksista. Vaasan HaO:n käsitellessä asiaa on läjitystä tehty merkittävä osa alueen kapasiteetista.

On huomattavaa, että paljon pienemmästä Terrafamen vesienkäsittelyn vaarallisten sakkojen ongelmasta on jo AVI:n päätöksen johdosta määrätty YVA. YVA:a vaarallisen kaivannaisjätteen kaatopaikan vaikutusten arvioimiseksi ei voi lykätä.

Vaasan hallinto-oikeus esittää, että hankkeessa noudatetaan BAT-teknologiaa. Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessment) on BAT:a. BREF 2009 Exec. summary s. xi, leike on kohdassa BAT.

Sulkemisen jälkeiset vaikutukset ovat sivukivialueen suurimmat vaikutukset.

YVA:ssa ei käsitelty lainkaan sulkemisen jälkeisiä tosiasiallisia vaikutuksia, ei edes pääasiallisia vaikutuksia, koska sulkemista ei oltu suunniteltu.

Jätteen käsittelylle on oltava vakuus

Kohdan 1. perusteella on todennäköistä, että toiminta ei mahdollisesti ja jopa todennäköisesti ole kannattavaa. Konkurssi voi seurata lupakäsittelyn ja valitusprosessien aikana parissa vuodessa.

Muussa tapauksessa varsinaisen luvan kanssa uhkaa uudestaan hyväksymisajan kanssa 3-10 vuoden hukkasykli , ennen kuin KHO:n määräyksestä tultaisiin määräämään lain mukainen YVA ja edelleen vuosien 2-3 vuoden YVA-, lupasykli, ennen kuin ympäristölupa olisi tarkistettu ja mahdollisesti 2-3 vuoden valitukset mikäli YVA ei ole kestävä.

Kaivostoiminta on päättymässä ja toiminnanharjoittajan tulot Suomessa päättyvät, on viimeinen tilaisuus saada yhtiö vastuuseen toimintansa pitkäaikaisista seurauksista ympäristölle.

BAT:n noudattaminen ei toteudu ainakaan kaivannaisjäteasetuksen edellyttämän pitkän ajan kuluessa. Koska metallien poistaminen suotovesistä on BAT:a ja luvanmukaisella menettelyllä tämä ei toteudu kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti pitkien aikojen kuluessa, on lupa BAT:n vastainen. BAT:ssa on ohjeita jätteiden sijoittamisesta louhokseen, joita ei ole luvan yhteydessä edes harkittu. Vuoden 2009 BREF-dokumenttiin perustuen parhaan saatavilla olevan teknologian noudattaminen on toiminnanharjoittajan osalta kyseenalaista. (Viite: (MTWR BREF) (EC-JRC, 2009) )

On ilmeistä, että sulkemisen suunnittelematta jättäminen luvassa on selvä poikkeama jo vuoden 2009 BAT:sta ja siten jo ennen kuin alkuperäisiä lupia myönnettiin. Dokumentissa suositellaan BAT-teknologiana sivukiven sijoittamista louhokseen sekä sivukiven hyötykäyttöä (Executive summary sivu xvi ja sivu Xiv). BAT:n mukaan sulkeminen ja jälkihoito, mukaan lukien kustannusarviot suunnitellaan toiminnan suunnitteluvaiheessa. Lainaukset valituksessa (Exec. summary s. xi , Exec. summary s. xiv).

Valitus

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle

koskien

LUPAPÄÄTÖS Nro 80/2023
Dnro PSAVI/9287/2019 24.5.2023

ASIA
Kevitsan kaivoksen sulkemissuunnitelman osittainen hyväksyminen sivukivialueiden,
pintamaiden läjitysalueiden ja vakuuden osalta, Sodankylä

JOHTOPÄÄTÖKSET

Vaadimme luvan kumoamista pääosin, mutta pitämistä voimassa ja vahvistamista vakuuksien, tarkkailun, sekä kaiken loppusijoituksen kieltämistä luvassa

Vaadimme myös
i) tonnikohtaiset vakuudet pitkäaikaisesti haitallisille ja vaarallisille jätteille, joko yhtenä kertavakuutena 100 euroa/tonni tai vakuutena, joka maksetaan vuosittain, esimerkiksi 10 euroa tonni kunnes jätteet on asianmukaisesti käsitelty.
ii) tulee määrätä tiukemmat luparajat vesi ja pölypäästöille.
iii) pinta- ja pohjavesien tarkkailua tulee parantaa
iv) lupa on määrättävä määräaikaiseksi korkeintaan kolmeksi vuodeksi
v) jäte- ja sulkemisselvitykset on ratkaistava lainvoimaisiksi tai toissijaisesti toimeenpanokelpoisiksi ennen kuin tälle luvalla annetaan toimeenpano-oikeus

Toiminnanharjoittaja ei vaikuta olevan halukas tai kykenevä tekemään riittäviä lainmukaisia selvityksiä. Luvasta puuttuu hyvin keskeisiä selvityksiä kaivannaisjätedirektiivin, BAT-normien ja ympäristösuojelulain suhteen. Näiden tarve on perustellusti tunnistettu hieman uudemmissa Vaasan Hallinto-oikeuden päätöksissä Kittilän luvista.

Kaivannaisjäteasetuksen ja – direktiivin perusteella kaivoksesta ei saa tulla ympäristölaatunormit ylittäviä päästöjä pitkienkään aikojen kuluessa eikä pinta- ja pohjavettä tai maaperää saa pilata. Johtuen jätteen määristä, korkeista sulfidirikki- ja metallipitoisuuksista ja kapselointiratkaisujen kestämättömyydestä, jätteet pilaisivat ympäristöä hyvin pitkiä aikoja. Kyseessä on hyvin pitkäaikaisesti vaarallinen happoa muodostava jäte. Jätteelle olisi ainakin osittain sijoitustiloja avolouhoksessa ja sinne siirtämiselle tai jätteiden muulle käsittelylle tulee olla vakuudet. Jätteiden stabilointi kiinteyttämällä ja hyötykäyttövaihtoehdot tulee selvittää.

Jätteiden vaikutuksille tarvitaan lainmukaiset selvitykset ja YVA käsittäen suurimmat vaikutukset eli pitkäaikaiset jätteiden ympäristövaikutukset.

Mahdollisen kaivostoiminnan jatko osalta YVAssa tulee käsitellä kaivostoiminnan vaihtoehdot kuten avolouhoksen lisäksi tunnelikaivos.

YSLn mukaan yhdessä käsiteltävät hankkeen osat ovat pääosin jälkiselvityksissä

Luvalle jälkikäteisistä velvoitteista seuraa lupakokonaisuuden fragmentoituminen. Käytännössä keskeisimmät osat lupakokonaisuudesta jätteiden osalta siirrettiin jälkikäteisiin velvoitteisiin. AVIn resurssit ja mahdollisesti jopa motivaatio käsitellä yhtiön puutteellisia selvityksiä pitkään jatkuneessa lupaprosessissa voivat olla myös rajalliset. Kattavat ympäristövaikutukset jätteiden ja jätealueiden rakenteiden osalta uhkaavat jälkiselvitysten osalta jäädä selvittämättä.

Vesipuitedirektiivin osalta on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Finnpulpin biojalostamoa, Soklin kaivoksen ympäristölupaa, sekä Basfin Harjavallan lupaa.

Hankkeen alapuolisessa vesistössä on merkittäviä luontoarvoja ja sen tilaa tulee parantaa.

Luvasta olisi seurauksena ympäristölaatunormien ylittyminen pinta- ja pohjavesissä hyvin pitkiä aikoja. Vesistöalueiden ekologinen tila heikkenisi. Sulfaatin ekologisia vaikutuksia ei ole arvioitu asianmukaisesti.

ERITYISET PERUSTEET VALITUKSELLE

Katsomme, että valitukseen sisältyy seuraavia oikeuskysymyksiä ja valituksen hyväksyminen on välttämätöntä seuraavista syistä:

1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia hallinto-oikeuden ratkaistavaksi; oikeudenkäytön yhtenäisyys katso kohdat 1.-10. alla
2) asian saattamiseen hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; 1.-10. alla,
ja
3) valituksen myöntämiseen on muu painava syy: päätös vaarantaa ympäristön turvallisuuden sekä naapurien oikeudet ja on siten perustuslain vastainen, katso kohta 1-10.

Haemme muutosta erityisesti, johtuen seuraavista ongelmista:

A. Kaivannaisjätteet

Jäteratkaisut ainakin maan pinnalla ovat lähtökohtaisesti vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin vastaisia johtuen jätteiden laaduista, määrästä sekä tiiviiden/kapselointiratkaisujen kuten muovin ja suotavien rikastushiekkapatojen kestoiästä. Jätealue on jo lähes hallitsemattomassa tilassa ja pilaa laittomasti pinta- ja pohjavesiä ja edellyttää jatkuvaa aktiivista vesienkäsittelyä. Jätteiden laatu ja vaikutukset tulee selvittää ympäristölupaan.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Vaasan Hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Kittilän kultakaivoksen jätteitä

Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.6.2022 nro 756/2022, valitus ympäristölupa-asiassa, Kittilän kaivoksen CIL2-rikastushiekka-altaan patojenkorottaminen, Kittilä, viitataan Kittilä 756, Liite 2.
ja
Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.6.2022 nro 755/2022, valitus ympäristölupa-asiassa, Kittilän kaivoksen toiminnan laajentaminen ja jätevesien purkupaikan muuttaminen, Kittilä, Liite 3.

Päätökset ovat hyvin samansisältöisiä

Yleistä

Katsomme, että Kittilä päätöksissä erittäin hyvää on, että jätteenkäsittelyn pitkäaikaiset vaikutukset ja kestävämmät vaihtoehdot selvittää. Tämäkin puuttuu valituksenalaisesta luvasta. Vaikutukset ja vaihtoehdot ovat YVA-kysymys, kohta 2 alla.

Ympäristölupaan erityisesti kaivannaisjätedirektiivin perusteella tarvittavat selvitykset

Ympäristöluvan selvityksien osalta lupa on hallinto-oikeudessa hyväksytty eri perusteilla ja merkittävästi keveämmin selvityksin kuin mitä Vaasan HaO edellytti äskettäin käsitellyiltä Kittilän kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvilta, Liitteet 2 ja 3. Keskeisiä selvityksiä oli lykätty PSAVIn päätöksessä jälkikäteen. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole perusteltu, miksi siinä ei tarvita jätteiden YVAa sekä kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen mukaisia selvityksiä ja lupaa palauteta niiden vuoksi. Kittilän päätöksen perustelut ovat hyvin selkeät.

Viittaamme kivilajien haitallisuuteen, asbestiin, raskasmetalleihin seuraavassa kohdassa sekä sulfaattiselvitykseen LIITE 6.

Paras saatavilla oleva teknologia

Kittilän luvat peruutettiin hyvin perustein myös, koska kaivannaisjätteitä koskevaa parhaan saatavilla olevan teknologia asioita ei oltu käsitelty, näitä asioita ei mainita valituksenalaisessa päätöksessä.

Kaatopaikkojen rakenteet

Kaatopaikkojen alapuoliset ruhjeet on selvitettävä, kuten Terrafame päätöksissä. Selvitys voi vaikuttaa kaatopaikan sijaintiin. Kaivannaisjäteasetuksen mukaiset selvitykset ja tarkastelut voivat myös johtaa siihen, että hyväksytyt rakenteet eivät ole riittäviä.

Kittilän päätöksien perusteluista:
Selvitysten puuttuminen ja kaivannaisjäteasetuksen noudattaminen

Sivu 53, kappale 2- sivu 54 kappale 3:

”Yhtiö on hakenut ympäristölupaa CIL-rikastusjätteen läjittämiseen käytetyn
CIL2-rikastushiekka-altaan patojen korotuksille sekä rikkipitoisen sivukiven
käyttämiselle rakentamisessa. Hakemuksen perusteella yhtiö on käsittänyt
CIL-jätteen sijoittamisen jatkamisen patorakenteita korottamalla tekniseksi
toimenpiteeksi, jonka johdosta toiminnan vaikutukset ympäristöön eivät
käytännössä muutu nykyisestä. Yhtiö onkin vastineessaan todennut, että
toiminnan ympäristövaikutukset on selvitetty muiden lupa-asioiden
yhteydessä. Ympäristönsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa
tarvitaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalle toiminnalle tai lain 29
§:n 1 momentin mukaan kyseisen toiminnan olennaiselle muuttamiselle, ja
kyseisten ympäristövaikutusten ulottuvuus määrittää myös hakemuksen
laajuuden. Koska ympäristöluvan tarve ei perustu toiminta-alueella tehtäviin
teknisiin toimenpiteisiin, ei näin ollen myöskään hakemusta voi rajata näiden
toimenpiteiden esittämiseen. Hakemuksessa on kysymys kaivostoimintaan
kuuluvassa rikastuksessa syntyvän vaaralliseksi luokiteltavan jätteen
sijoittamisesta vesilietteenä kaivannaisjätteen jätealueelle ja vaarallisen jätteen
hyödyntämisestä jätealueelle rakennettavissa padoissa.

Koska kaivoksen toiminnassa syntyvät jätteet ja niiden käsittelytavat ja -alueet
sekä niihin liittyvä kaivosalueen vesitaseen hallinta ja suuronnettomuuden
vaara muodostavat olennaisen osan kaivostoiminnan ympäristövaikutusten
kokonaisuudesta, kaivannaisjätealueen kapasiteetin kasvattamisessa on kyse
sellaisesta toiminnan olennaisesta muutoksesta, joka tulee käsitellä
ympäristönsuojelulain 29 §:n edellyttämällä tavalla niin, että harkinta kattaa
ympäristönsuojelulain 48 §:n 4 momentissa säädetysti kaikki ne toiminnan
osat, joihin olennainen muutos voi vaikuttaa, ja kaikki ne ympäristöön
kohdistuvat vaikutukset ja riskit, joita muutos voi aiheuttaa. Edellä mainittu
tarkoittaa, että olennaista muutosta koskevassa hakemuksessa on muutosta ja
sen vaikutuksia koskevien tietojen lisäksi toimitettava tiedot, jotka tarvitaan
muutetun toiminnan lupaedellytysten arvioimiseen. Ympäristönsuojelulain
114 §:n 4 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 6 §:n 5 momentin
säännökset huomioon ottaen luvan hakijan on esitettävä kaivannaisjätteen
jätehuoltosuunnitelma osana toiminnan olennaista muuttamista koskevaa
ympäristölupahakemusta. Jätehuoltosuunnitelman muuttamiseen sovelletaan
mainitun 114 §:n 4 momentin perusteella joko ympäristönsuojelulain 89 §:ää
tai 29 §:ää. Jätehuoltosuunnitelmaa laadittaessa on otettava huomioon
ympäristönsuojelulain 114 §:n 2 momentin ja 115 §:n 1 momentin lisäksi
kaivannaisjäteasetuksessa, erityisesti sen 3–5 ja 7–10 §:ssä,
jätehuoltosuunnitelmalle asetetut sisältövaatimukset, joiden mukaan
suunnitelmassa on esitettävä ainakin kaivannaisjätealueiden sijainti,
ympäristön olosuhteet, perustamiseen ja mahdollisiin muutoksiin liittyvät
pohja- ja patorakenteet, kaivannaisjätteestä syntyvän suotoveden ja muun
jäteveden määrä ja epäpuhtauspitoisuudet, luotettava arvio läjitetyn jätteen
laadun ja ominaisuuksien muuntumisesta pitkän ajan kuluessa, suotovesien
kerääminen, käsittely ja jätealueen vesitase sekä toiminnan aikana että
käytöstä poistamisen jälkeen, kaivannaisjätteiden vuosittainen määrä ja laatu,
mahdollisuudet vähentää jätteessä olevien liukoisten haitta-aineiden määrää,
kaivannaisjätealueelle sijoitettavan jätteen kokonaismäärä, jätteiden
mahdollinen sijoittaminen kaivokseen ja sen ympäristövaikutukset,
kaivannaisjätealueiden käytöstä poistamisen tekniikka ja aikataulu, toimintaan
liittyvien maanpinnan luonnollisen korkeuden ylittävien kaivannaisjätteen
patojen ja muiden jätealueiden geoteknisen vakauden varmistamiseksi tehtävät
toimenpiteet nykyisellä ja suunnitelluilla patokorkeuksilla, mahdollisuudet
vähentää kaivannaisjätteiden haitallisuutta, selvitys seurannasta ja tarkkailusta
toiminnan aikana ja sen päätyttyä, sekä pölyämisen ehkäisemiseksi tarpeelliset
toimet.

Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman on katettava toiminnan muutoksesta
aiheutuvat muutokset kaivannaisjätteiden käsittelyyn
kaivannaisjäteasetuksessa edellytetyllä yksityiskohtaisella tavalla.
Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa on tarvittaessa lupaviranomaisen
pyynnöstä täydennettävä lupakäsittelyn yhteydessä siten, että toiminta voidaan
aloittaa hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen, tai päivitettävä lupamääräysten
johdosta päätöksen antamisen jälkeen, minkä jälkeen suunnitelma tulee
muutosten laajuudesta riippuen toimittaa uudelleen hyväksyttäväksi
lupaviranomaiselle tai ainakin tiedoksi valvontaviranomaiselle. Toiminnan
olennaista muutosta koskevan lupahakemuksen yhteydessä esitettävässä
tarkistetussa jätehuoltosuunnitelmassa on korostettava niitä seikkoja, joihin
haettu muutos vaikuttaa. Näitä ovat kysymyksessä olevassa asiassa ainakin
vuotuisen jätemäärän lisääntyminen, jätealueiden jätteiden kokonaismäärän
lisääntyminen, patoturvallisuuden uudelleenarviointi, lisääntyvän jätemäärän
vaikutus pohjarakenteisiin ja suotoveden määrään sekä jätealueiden tai niiden
osien käytöstä poistamisen aikatauluun ja menetelmään.”

Sivu 55, kappale 2
”Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmaa tai kaivoksen sulkemissuunnitelmaa
ei ole päivitetty vastaamaan 15.2.2019 vireille pantua hakemusta, eikä
20.3.2018 päivitetyssä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa tai vuonna
2012 päivitetyssä kaivoksen sulkemissuunnitelmassa ole käsitelty CIL2-altaan
korottamista tai otettu huomioon korotuksen ja alueelle läjitettävän
kaivannaisjätteen määrän muutosten vaikutuksia. Edellä esitetyn johdosta
hakemukseen liitetty kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma ei ole ollut
suunnitelman sisältövaatimusten mukainen. Sulkemissuunnitelma on lisäksi
hyvin yleispiirteinen eikä siihen sisälly konkreettisia toimenpiteitä
aikatauluineen. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan hakemuksessa olisi
ympäristönsuojeluasetuksen 6 §:n 5 momentti huomioon ottaen tullut myös
esittää vaihtoehtoisia sijoitusratkaisuja tilanteessa, jossa tehty hakemus on
johtunut siitä, että käytössä oleva rikastushiekka-allas on täyttymässä ja
täyttyy aluehallintovirastossa samaan aikaan vireillä olleen kaivoksen
laajentamista koskevan muutoksen jälkeen muutamien vuosien kuluessa
kaivostoimintaa suunnitellulla tavalla jatkettaessa.”

Sivu 55 kappale 3-4 sivulla 56

”Hakemuksessa on haettu lupaa käyttää vaaralliseksi jätteeksi luokiteltavaa
sivukiveä patorakenteissa. Koska vaarallisen jätteen käsittelyä koskevassa
lupaharkinnassa on tarkasteltava rinnakkain jätteen turvallisen loppukäsittelyn
ja hakemuksessa esitetyn hyödyntämisen ympäristövaikutuksia, olisi
hakemuksessa tullut yksityiskohtaisemmin esittää, mitä ympäristövaikutuksia
vaarallisen jätteen hyödyntäminen suunnitellulla tavalla voi pitkän ajan
kuluessa aiheuttaa. Asiassa olisi muun ohella tullut tarkastella myös
kaivannaisjätteistä laaditun, vuonna 2018 julkaistun BREF-asiakirjan (Best
Available Techniques Reference Document for the Management of Waste
from Extractive Industries, MWEI BREF) BAT 14 -päätelmän merkitystä
luvan myöntämisen edellytyksiin. Mainitun BAT 14 -päätelmän mukaan
padon rakennusmateriaalien tulee olla ominaisuuksiltaan homogeenisia
rakennustekniikan niin vaatiessa ja ne eivät saa sisältää potentiaalisesti happoa
tuottavia mineraaleja tai yhdisteitä. Materiaalien tulee kestää rapautumista,
sisäistä ja ulkoista eroosiota sekä jäätymisen aiheuttamaa eroosiota, koskien
etenkin boreaalisia ja subarktisia ilmastovyöhykkeitä. Hallinto-oikeus toteaa
lisäksi, että vaarallisen jätteen osalta hyödyntämistä ei voida perustella
yksinomaan etusijajärjestyksen huomioon ottamisella.

CIL-rikastusjätteen laatua ja erityisesti sen haponmuodostamiskykyä pitkällä
aikavälillä koskevat tiedot ovat olleet hakemuksessa puutteelliset. Edellä
mainitun BREF-asiakirjan BAT 2 -päätelmän taulukossa 5.1 viitatun
kaivannaisjätteiden karakterisointia käsittelevän standardin CEN/TR
16376:2012 mukaan kaivannaisjäte luokiteltaisiin happoa muodostavaksi
jätteeksi, kun NP/AP < 3 (CEN 2012). CIL-rikastusjätteen osalta kyseisen
suhde on alle 0,1. Haponmuodostuskyvyn selvittämiseksi voidaan käyttää
myös neutralointikapasiteettiin perustuvaa arviointia. Tällöin jätettä pidetään
happoa muodostavana, jos NNP < 20 kg CaCO3 eq/t. CIL-rikastusjätteellä kyseinen arvo on hakemuksen mukaan noin 12. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen CIL-rikastusjätettä ei voida pitää happoa
muodostamattomana sillä perusteella, että luvan hakija arvioi hakemuksessaan
jätteessä olevan rikin hapettuvan autoklaavissa lähes täydellisesti. Kun otetaan
huomioon CIL-rikastusjätteessä oleva korkea liukoisen arseenin pitoisuus,
lupaviranomaisen käytössä olisi CIL-rikastusjätteen sijoittamista koskevaa
asiaa arvioitaessa pitänyt olla ainakin Pohjois-Suomen aluehallintoviraston
17.4.2019 antaman päätöksen nro 45/2019 b) kohdassa edellytetyt CIL-rikastusjätteen
arseenin liukoisuuden vähentämistä koskevassa selvityksessä
esitettäväksi edellytetyt tiedot sekä saman päätöksen c) kohdassa edellytetty
selvitys jätealueille sijoitettujen mineraalijätteiden ja muodostuneiden
saostumatuotteiden mineralogisesta ja kemiallisesta koostumuksesta ja arvio
muun ohella jätteiden pitkäaikaispysyvyydestä.”

Sivu 5 2-3 kappaleet

Hakemuksen liitteenä olleet patorakenteiden korottamista koskevat
suunnitelmat ovat olleet yleissuunnitelmatasoisia. Hakemuksen mukaan
suunnitelmia tarkennetaan oleellisesti rakennusvaiheessa rikastushiekkaan
tehtävien pohjatutkimustulosten mukaan ja rakentamissuunnitelmat
hyväksytetään Lapin ELY-keskuksella ja toimitetaan myös
patoturvallisuusviranomaiselle kommentoitavaksi voimassa olevan
ympäristöluvan mukaisesti. Hallinto-oikeus toteaa, että rikastushiekan
pohjatutkimuksista, stabiliteettilaskelmista ja rikastushiekan mahdollisesta
lujittamisesta sekä runsasrikkisen sivukiven teknisistä laatukriteereistä ja
todentamisesta ei ole toimitettu hakemuksen liitteenä riittäviä selvityksiä.
Edellä mainittujen hakemuksessa olleiden puutteiden johdosta asiassa ei ole
ollut mahdollista tarkastella hakemuksen mukaista toimintaa suhteessa
kaivannaisjätteistä annettuun BREF-asiakirjaan. Siinä esitetyt BAT-päätelmät
11–24 koskevat kaivannaisjätteen sijoitusalueen rakenteellista vakavuutta.
Luvansaaja on lupamääräyksellä 1 velvoitettu toimittamaan kyseiset tiedot
ELY-keskukselle yhdessä rakennus- ja laadunvalvontasuunnitelmien kanssa.
Kun otetaan huomioon, että yhtiö on hakenut lupaa nimenomaan
patorakenteiden korottamiselle, pelkästään yleissuunnitelmatasoisten
suunnitelmien esittämistä voidaan pitää merkittävänä puutteena.
Aluehallintoviraston olisi tullut edellyttää yksityiskohtaisten selvitysten
esittämistä ennen luvan myöntämistä eikä asiaa olisi tullut jättää
valvontaviranomaisille myöhemmin esittävien selvitysten varaan.

Hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisen päätöksen perusteena ollut
ympäristölupahakemus on edellä mainitut lainkohdat ja
kaivannaisjäteasetuksen säännökset huomioon ottaen ollut puutteellinen. Kun
otetaan huomioon, että jätehuolto- ja sulkemissuunnitelman puutteita ei ole
korjattu muualla hakemusasiakirjoissa, aluehallintoviraston olisi tullut
edellyttää luvan hakijalta hakemuksen täydentämistä. Hakemuksen
puutteellisuuden vuoksi aluehallintovirasto ei ole voinut asianmukaisesti
arvioida, täyttyvätkö ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetut
luvan myöntämisen edellytykset ja minkälaisia määräyksiä toiminnan
vaikutusten vähentämiseksi luvassa on tarpeen asettaa.”

2. Vaarallisilta ja pitkäaikaisesti haitallisilta jätteiltä puuttuu lain edellyttämä ympäristövaikutusten arviointi, myöskin merkittävimpien sulkemisen jälkeisten vaikutusten osalta. YVAa ei myöskään ole tehty vireillä olevaan lupaan. Holtittomuus tästä johtaisi edelleen satojen miljoonien jätetonnien kestämättömään sijoitukseen.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Vaasan Hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Kittilän kultakaivoksen jätteitä.

Ympäristövaikutusten arviointi tarvitaan välttämättä jätteille ja niiden vaikutuksille. Kittilän päätöksien mukaan, mutta ei valituksenalaisessa hieman aikaisemmin tehdyn päätöksessä. Vaasan HaO viittaa kaatopaikkajätteen YVA-rajaan 50 000 tonnia ja vertaa sitä Kittilän vaarallisen jätteen määrään. Oikeus myös toteaa, että jos katsottaisiin, että YVA-laissa lukeva kaatopaikalle sijoitettava ei koskisi kaivannaisjätealuetta, niin YVA-tulisi tehdä harkinnanvaraisena, koska jätteet rinnastuvat toisiinsa.

Kaivoksen suotovedet ovat pahanlaatuisia mm. nikkelin, muiden raskasmetallien, sulfaatin ja suolojen sekä ravinteiden vuoksi.

Lupaan ei ole selvitetty ksantaattien pitoisuuksia, kun Ruotsin Kaunisvaaran kaivokselle on asetettu sinänsä liian korkea 1 mg/L raja-arvo.

Asbestin YVA ja ympäristövaikutukset

YVA-lainsäädäntö edellyttää ympäristövaikutusten arviointia asbestin käsittelylle. On erittäin todennäköistä, että merkittäviä asbestinpitoisuuksia esiintyy kaikilla seudun talkkikaivoksilla. Kooste asbestitiedoista muussa kaivostoiminnassa on LIITE 4:ssä.

Luvassa ja alueen geologisisis tiedoissa esiintyy geologisia termejä, jotka voivat viitata asbestiin.

Vaikka kyseessä ei ole suurimpiin lukeutuva kaivos, on kyseessä kuitenkin äärimmäisen vaaralliset jätteet, jotka voisivat pilata ympäristöä hyvin pitkiä aikoja. Vaasan hallinto-oikeus toi esiin päätöksissään Kittilästä kaivannaisjätedirektiivin ja ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeet jätteille. PSAVI ei vaikuta ottavat Vaasan päätöksiä vakavasti.

Päätöksessään 756/2022 koskien Kittilän rikastushiekkaa Vaasan HaO toteaa YVAn tarpeesta seuraavaa:

Sivu 50, kappale 3:
”Vaarallisen kaivannaisjätteen läjittäminen hakemuksessa esitetyllä tavalla jätealtaaseen voidaan rinnastaa YVA-lain 1 liitteen kohdan 11 alakohdan a perusteella YVA-menettelyä edellyttävään vaarallisen jätteen sijoittamiseen kaatopaikalle. Kyseisessä lainkohdassa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista ei ole sidottu vaarallisen jätteen määrään, mutta hankkeen koolla on kuitenkin vaikutusta arvioitaessa YVA-lain 1 liitteen kohdan 12 soveltumista. Kun CIL-rikastusjätettä hakemuksen mukaan muodostui vuonna 2017 noin 239 000tonnia, ylittää vuosittainen jätteen määrä huomattavasti YVA-lain liitteen 1 kohdan 11 alakohdassa b mainitun muun kuin vaarallisen jätteen määrän 50 000 tonnia vuodessa.”

Sivu 51, kappale 3:
”Hallinto-oikeus toteaa, että vaikka patojen korottamista ja CIL-jätteen sijoittamisen jatkamista kaivannaisjätealueelle ei pidettäisi YVA-lain hankeluettelon 11 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna vaarallisen jätteen kaatopaikkana, YVA-menettely olisi ollut tarpeen myös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 3 §:n 2 momentin harkinnanvaraisuusperusteella, koska asiassa on kyse sellaisesta toteutetun hankkeen muutoksesta, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan hankeluettelossa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä ympäristövaikutuksia, jotka liittyvät erityisestisuuronnettomuuden vaaraan sekä suotovesien määrään ja laatuun pitkällä aikavälillä.”

Sivu 52, kappale 1:
”Hakemukseen ei ole liitetty ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentissa vaadittua ympäristövaikutusten arviointiselostusta ja sitä koskevaa perusteltua päätelmää eikä hakemuksessa ole muutoinkaan kuvattu jätealueen laajentamisesta johtuvien ympäristöriskien muutosta. Aluehallintovirasto ei siten olisi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:n 2 momentin mukaan saanut myöntää hankkeelle ympäristölupaa.”

Sivu 52, kappale 2:
”Arviointimenettelyjen yhteydessä ei kuitenkaan YVA-lain 19 §:n 2 momentissa ja YVA-asetuksen 4 §:ssä edellytetyllä tavalla ole esitetty ja vertailtu CIL-rikastusjätteen käsittelyn vaihtoehtoja, käytännössä patojen korottamisen lisäksi uuden rikastushiekka-altaan rakentamista, tai kuvattu näiden vaihtoehtojen todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia eikä lieventämistä ja seurantaa. YVA-asetuksen 4 §:n 1 momentin 5, 6, 8 ja 9 kohtien perusteella arviointiselostuksen olisi tässä tilanteessa tullut sisältää erityisesti arvio CIL-rikastusjätteen eri käsittelyvaihtoehtojen todennäköisistä merkittävistä ympäristövaikutuksista sekä onnettomuusriskeistä ja niihin varautumisesta, jotka tässä tapauksessa liittyvät erityisesti kasvavan rikastushiekkamäärän vaikutukseen CIL2-altaan pohja- ja reunarakenteisiin, suotovesien määrään ja laatuun sekä mahdollisiin patovuotoihin.”

Sivu 52, kappale 3:
”Vaikka YVA-selostuksissa on maininta suuremman CIL-rikastusjätemäärän sijoittamisen mahdollistamisesta patojen korotusten kautta, selostuksissa ei kuitenkaan ole selvitystä suunnitellun toiminnan ympäristövaikutuksista tai vaihtoehtoisista jätteenkäsittelytavoista.”

Tässä tapauksessa toiminnalla ei ole lainkaan YVAa jätteiden pitkäaikaisista vaikutuksista.

3. Kaivannaisjätealueen alla olevia kallioruhjeita ja pohjavesioloja ei ole selvitetty riittävällä tavalla

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa AVIn, Vaasan HaOn Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Terrafamen kaatopaikkoja ja jätealueita. PSAVI hylkäsi Kortelammen sakkakaatopaikan. Vaasan HaO ja KHO palauttivat Terrafamen Tammalammen geotuubialueella suunnitellun kaatopaikan luvan.

4. Parhaan saatavilla olevan teknologian eli BAT:n noudattaminen ei toteudu ainakaan kaivannaisjäteasetuksen edellyttämän pitkän ajan kuluessa.
Asiassa tarvitaan ennakkoratkaisu BATn noudattamisesta kaivannaisjätteiden suhteen.
Viittaamme edellä Kittilän päätöksessä BAT:stä mainittuun.

JOHTOPÄÄTÖS JÄTEKYSYMYKSESSÄ

Toiminnanharjoittajan vastuu luvistaan ja johtopäätös

Kittilän luvan 756 johtopäätökset sopivat erittäin hyvin valituksenalaiseen päätökseen ja lupaan.

Sivu 58
Lupa-asian vireillepano ja käsittelyajan huomioon ottaminen, lainasu Kittilä päätöksestä:
Agnico Eagle Finland Oy on vedonnut vastineissaan siihen, että korotusrakenteen rakentaminen on tarpeen käynnistää kesällä 2020, jotta kaivostoimintaa voidaan jatkaa Kittilän kaivoksella aiemman rikastushiekka-allaskapasiteetin täyttymisen jälkeen alkuvuodesta 2021 eteenpäin. Mikäli korotusta ei saada rakennettua, malmin louhinta ja rikastaminen jouduttaisiin yhtiön mukaan käytännössä keskeyttämään, mikä aiheuttaisi kestämättömän suuria taloudellisia menetyksiä ja vaarantaisi kaivoksen toimintaedellytykset pidemmällä aikavälillä.
Ympäristöluvanvaraisen toiminnan harjoittaminen edellyttää ympäristönsuojelulain 198 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan sitä, että lupapäätös on lainvoimainen. Lain 199 §:ssä säädetään edellytyksistä sallia
toiminta vailla lainvoimaista lupaa. Toiminnanharjoittajan asiana on huolehtia siitä, että toiminta voidaan perustaa lainvoimaiseen tai ainakin täytäntöönpanokelpoiseen lupapäätökseen.

Johtopäätökset

Jäteasia on kokonaisuus ja selvitysten perusteella hyväksyttyjä jäteratkaisuja ei voida pitää turvallisina yksin tai yhdessä muiden jätealueiden ja louhoksen sekä pilaantuneiden maiden kanssa, katso myös liite 5 lupamuistutuksen (mielipiteen) kommenteista.

B. Vesipuitedirektiivin ekologisen tilan ja ympäristölaatunormien sekä pintavesissä vaarallisten/haitallisten aineiden edellyttämät selvitykset

5. Lupa johtaisi oikeuteen laskea vesistöön laatunormiaine nikkeliä merkittävästi normit ylittävänä pitoisuutena sekä muita haitta-aineita, kuten sulfaattia myös ekologisesti ja kemiallisesti haitallisena pitoisuutena.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Finnpulpin biojalostamoa, Soklin kaivoksen ympäristölupaa, sekä Basfin Harjavallan lupaa.

6. Sekoittumisvyöhykkeen määrääminen. Lyhytaikaisille päästöille jätealueilta tulee määrätä sekoittumisvyöhykkeet Mataraojaan ja muille luvattomille purkureiteille tai päästöt tulee kieltää.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Korkeimman Hallinto-oikeuden päätökseen Terrafamen purkuputkesta.

7. Luvassa sallitaan melko korkeiden metallien, ravinteiden, sulfaatin ja muiden haitta-aineiden laskeminen vesistöön ja tämä olisi suurempi ongelma sulkemisen jälkeen veden puhdistuksen loputtua. Johtuen alueen maaperän malmi- ja sivukivipitoisuuksista ja mahdollisesti myös vanhoista louhoksista tulleesta saastumisesta alueella esiintyy jo selvää pilaantumista.

Tässä on kysymys ilmeisestä virheestä suhteessa vesipuitedirektiiviin, Natura- ja luonnonsuojelulainsäädäntöön.

8. Luvassa on jätetty huomiotta merkittäviä haitta-aineita, kuten suola-aineita sekä harvinaisia maametalleja eli lantanoideja. Tarvitseeko lain mukaan luvanvaraisia jätteissä ja vesissä esiintyviä aineita selvittää lupaan?

C. Naapurien ja kunnan oikeudet

9. Vahingot vesistössä ja vakuudet niiden varalta. Luvan virheellisyydestä edellisissä kohdissa ja seuraa vesilain mukaisesti vesistöalueilla ekologisen tilan heikkenemistä ja ympäristövahinkoja, joita voitaisiin toiminnan aikana estää asianmukaisella vesien käsittelyllä. Vuosikymmeniä louhoksista ja kaivostoiminnasta jatkuneita haittoja ei ole korvattu vesilain mukaan. Toisaalta jätealueissa liittyy ilmeisiä ja pitkien aikojen kuluessa väistämättömiä ympäristövahinkojen vaaroja, jotka voivat tehdä haitoista hyvin pitkäaikaisia.

Erityisiä ongelmia syntyy suunnitellusta maa-aineksen otosta, jonka vesi- ja ympäristösuojelulain mukaisia vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi. Koska vaarallisten tai mahdollisesti vaarallista vaarallisempien jätteiden peittely on lähtökohtaisesti väärin johtuen pitkäaikaisista vaikutuksista, ei maa-aineksen otollekaan voi myöntää lupaa tai oikeutta siihen.

Vesilain kanssa yhdessä sovellettava kaivoslaki edellyttää vesilain sietämisperiaatteita laajemmin kaikkien haittojen korvaamista.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa PSAVI vesilain korvauspäätöksiin esim. Terrafamen, Kaicellin ja Mondo mineralsin luvissa vesien virkistyskäytön haitoista myönnettyihin korvauksiin.

10. Melun, pölyn ja saastumisen vaikutuksia ei huomioitu kohtuullisesti suhteessa alueella esiintyviin haittoihin. Pölylaskeumalle ml. asbestimineraalit tarvitaan tarkkailu.

Pölylaskeuman tarkkailusta tarvitaan asianmukainen päätös oikeudenkäytön yhtenäisyyden vuoksi esimerkiksi suhteessa Pohjois-Suomen AVIn ympäristölupiin.

EU-oikeuden ennakkoratkaisujen tarve

Oikeutta pyydetään hankkimaan EU-oikeudesta ennakkoratkaisu YVA-direktiivin, kaivannaisjätedirektiivin ja vesipuitedirektiivien sekä vaarallisten aineiden lainsäädännön suhteen
1) Voiko suuret määrät rikkiä sisältävää rapautuessaan merkittävän haitallista jätettä sijoittaa jätteenä kapseloimalla/peittorakenteen alle maan päälle luvassa esitetyllä tavalla tietoisena rakenteiden käyttöiästä?
2) Voiko kyseisen stabilointia edellyttävän vaarallisen jätteen sijoituksen tehdä ilman YVA-arviointia?
3) Tuleeko jätteenkäsittelyn pitkäaikaiset vaikutukset ja kestävämmät vaihtoehdot selvittää?
4) Voiko kyseisen todennäköisesti stabilointia edellyttävän jätteen sijoituksen luvittaa selvittämättä kyseisen kaivannaisjätteen pitkäaikaisia vaikutuksia ja lykätä suotoveden käsittelyn kustannusarvion sijoittamisen jälkeiseen aikaan?
4) Voiko tällaisen jätteen sijoituksen jättää vakuudelle, joka käsittää vain osan jätteen peittorakenteen kustannuksista ja hyvin lyhyen ajan vesien käsittelyn?
5) Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa kaivannaisjätedirektiivin kielto laatunormit ylittävistä vesipitoisuuksista pitkienkään aikojen kuluessa suhteessa pintarakenteiden/kaatopaikkamuovin käytännölliseen ja teoreettiseen kestoikään?
6) Onko luvan sulfaattipitoisuus toiminnan aikana tai suuremmat pitoisuudet sen jälkeen sallittavia suhteessa vesipuitedirektiivin ekologisen tilan vaatimukseen ja sulfaatin ympäristölaatunormeihin.
7) Tarvitseeko vedet puhdistaa tai sekoittumisvyöhyke määrittää laskettaessa vesiä järveen? Olisiko purkuputken vesien pitoisuudet BATn mukaisia, kun esim. Terrafame saa vedet vastaavilla menetelmillä niin puhtaiksi raskasmetalleista, ettei sekoittumisvyöhykettä tarvitse

Katselmus

Pyydämme oikeutta järjestämään katselmuksen kaivoksella.

Oikeudenkäyntikulut

Pyydämme valituslupaa myös oikeudenkäyntikulujen osalta. Pyydämme oikeudenkäyntikulujen korvaamista, kulut nyt 1200 euroa. Valitus johtuu viranomaisen ilmeisistä virheistä.

LISÄPERUSTELUJA

1. Jäteratkaisu on lähtökohtaisesti vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin vastainen johtuen jätteen laadusta, määrästä sekä rakenteiden ja muovin kestoiästä.

Jäte on erittäin vaarallista. Jätealueiden pinta- ja pohjarakenteiden tiedetään vuotavan ennemmin tai myöhemmin. Teoreettinen maksimikestoaika on 200-300 vuotta. On jo ilmeistä, että tätä on turha toivoa nykyisellä altaisen suunnitelulla. Rikastushiekka-alueelta tulisi vuotamaan kasvava määrä hapanta kaivosvalumaa satojen tai tuhansien vuosien ajan. Hapan kaivosvaluma on sulfidimineraalien yhteydessä ilmeinen ongelma, joka olisi tullut huomioida luvituksessa.
Huomioiden pelkästään rikkihapon neutralointiin tarvittavan kalkkireagenssin olisivat jälkihoitokustannukset kestämättömät. On ilmeistä, että jätejärjestely ei ole pitkäaikaisesti kestävä. Jätteet on välttämättä hyötykäytettävä tai stabiloitava pysyvästi louhokseen, mikäli tämä on taloudellisesti mahdollista. Muussa tapauksessa toiminta on kannattamatonta ja sitä ei pidä jatkaa.
Kaatopaikkamuovit vuotavat joka tapauksessa jonkin verran. Ne kestävät ehkä vuosikymmeniä (esim. Terrafamen tj Lauri Ratia A-Talk 2016), optimaalisissa olosuhteissa valmistajan mukaan 200-300 vuotta. Kainuun ELYn selvityksen mukaan kaikki kaivosaltaat vuotavat ennemmin tai myöhemmin. Ruotsissa Bolidenin Aitikin kaivoksen happoa muodostava sivukivialue on jouduttu kaivamaan pois ja viranomaiset suhtautuvat vakavasti asiaan.

Pitkäaikaisesta happamasta kaivosvuodosta on maamme kokeneimman geologin GTKn ex-johtajan professori Matti Saarniston lausuntoja. AVIn päätös ohittaa jätteiden sijoitustavan ilmeiset vaikutukset perustelematta, tai selvitystä hankkimatta. Hapan kaivosvaluma on sulfidisen kaivostoiminnan suurin pitkäaikainen ongelma, ks. valituksen liite 1.

Koska alkuperäisen ”YVA”n kaivannaisjätteiden liukoisuus- ja vaikutustiedot olivat puutteelliset, ja jätteen luokitus perustui siihen tulee lupa kumota virheellisten tietojen johdosta (hallintolainsäädäntö). Luvan lainvoimaisuus ei siten merkitse hylätessä valituksenalaista lupaa. Tässä luvassa edes jätteen vaaralliseksi luokitteleminen ei kaatopaikka normeilla ole riittävää, vaan kyseessä on selvästi stabiloimista edellyttävä vaarallinen jäte, ks. kohta 4. Stabiloimista edellyttävän jätteen sijoitus kapseloimalla on luonnollisesti väärin ja johtaisi pitkäaikaisiin ongelmiin kapseloinnin rikkoutuessa.

Ympäristölupaa ei voida myöntää, koska siitä seuraa jo nykyisellään ja erityisesti suunnitellun sulkemisen jälkeen Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset luvanmyöntämisen esteitä ml. maaperän ja pohjaveden pilaantuminen

Lupa on myös ympäristönsuojelulain 52§ vastainen, koska
-toiminnan lopettamisen jälkeisten päästöjen ehkäisemistä ei ole käsitelty tosiasiallisesti lainkaan.
On ilmeistä, että vesienpuhdistusta ei voida jatkaa niin kauan kuin sijoitettu kiviaines rapautuu satojen tai todennäköiseesti tuhansien vuosien ajan eikä siihen ole osoitettu resursseja tai vakuutta.
Luvassa ei myöskään ole esitetty vakuutta ja teknologiaa jätteen kapseloinnin pinta- ja pohjarakenteidenhuoltoon tai ilmi tulleeseen puiden poistoon
-ilmeisille päästöille toiminnan aikana ja sen jälkeen ei ole määrätty raja-arvoja

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava
tarpeelliset määräykset:
1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta
sekä päästöpaikan sijainnista;
2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;
3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;
4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;
5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä
sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;
6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista
tai sen vaaraa.

Viittaamme aikaisemmin esitettyihin lainkohtiin kaivannaisjäteasetuksessa
”Kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä ei saa sijoittaa eikä suotovettä tai muuta jätevettä johtaa vesistöön siten, että siitä aiheutuu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) tarkoitettu ympäristönlaatunormin ylitys.”

On ilmeistä, että rapautuvan jätteen suotovedessä ainakin nikkelin ja kadmiumin normit ylittyisivät useilla kertaluokilla.

Valtioneuvoston kaivannaisjätteistä antaman asetuksen 7 §:n mukaan kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten,
että:
1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista
eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon
alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset
ominaisuudet;
2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista
tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;
3) jätealueen fyysinen vakaus varmistetaan sekä ympäristön pilaantuminen
ja maisemahaitta ehkäistään asianmukaisin rakentein ja suunnitelmallisella
hoidolla ja ylläpidolla;
4) jätealuetta seurataan ja tarkkaillaan suunnitelmallisesti ja pätevästi sekä ryhdytään
tarvittaviin toimiin, jos jätealue ei ole riittävän vakaa tai alueesta aiheutuu
ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;
5) jätealueen ja sen ympäristön maaperä tarvittaessa puhdistetaan tai muutoin
kunnostetaan;
6) ryhdytään asianmukaisiin toimiin jätealueen käytöstä poistamiseksi ja sen
jälkihoidon järjestämiseksi.

Luvanmyöntämisen edellytykset eivät myös, koska kaivannaisjäteasetuksen seuraavaa kohtaa ei ole noudatettu

Saman asetuksen 8 §: n mukaan kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on:
1) arvioitava kaivannaisjätteestä syntyvän suotoveden ja muun jäteveden
määrä ja epäpuhtauspitoisuudet sekä määritettävä jätealueen vesitase toiminnan
aikana ja sen käytöstä poistamisen jälkeen;

3. Jätteen ja sen käsittelyvaihtojen YVAa ei voida lykätä

AVI on luvittanut noin vaarallisen jätteen kaatopaikan ilman lain edellyttämää YVAa jätteiden merkittävimmistä eli sulkemisen jälkeisistä vaikutuksista olisi. Vaasan HaOn miettiessä asiaa on läjitystä tehty merkittävä osa alueen kapasiteetista

On huomattavaa, että paljon pienemmästä Terrafamen vesienkäsittelyn vaarallisten sakkojen ongelmasta on jo AVIn päätöksen johdosta määrätty YVA. YVAa vaarallisen kaivannaisjätteen kaatopaikan vaikutusten arvioimiseksi ei voi lykätä.

Myös YVA on BATia

Vaasan hallinto-oikeus esittää, että hankkeessa noudatetaan BAT-teknologiaa. Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessement) on BATia. BREF 2009 Exec. summary s. xi, leike on kohdassa BAT.

Sulkemisen jälkeiset vaikutukset ovat sivukivialueen suurimmat vaikutukset

YVAssa ei käsitelty lainkaan sulkemisen jälkeisiä tosiasiallisia vaikutuksia, ei edes pääasiallisia vaikutuksia, koska sulkemista ei oltu suunniteltu.

Jätteen käsittelylle on oltava vakuus

Muussa tapauksessa varsinaisen luvan kanssa uhkaa uudestaan hyväksymisajan kanssa 3-10 vuoden hukkasykli , ennen kuin KHOn määräyksestä tultaisiin määräämään lain mukainen YVA ja edelleen vuosien 2-3 vuoden YVA-, lupasykli, ennen kuin ympäristölupa olisi tarkistettu ja mahdollisesti 2-3 vuoden valitukset mikäli YVA ei ole kestävä.

Kaivostoiminta on päättymässä ja toiminnanharjoittajan tulot Suomessa päättyvät, on viimeinen tilaisuus saada se vastuuseen.

BAT:n noudattaminen ei toteudu ainakaan kaivannaisjäteasetuksen edellyttämän pitkän ajan kuluessa

Koska metallien poistaminen suotovesistä on BATia ja luvanmukaisella menettelyllä tämä ei toteudu kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti pitkien aikojen kuluessa, on lupa BATn vastainen.
BAT:ssa on ohjeita jätteiden sijoittamisesta louhokseen, joita ei ole luvan yhteydessä edes harkittu.

2009 BREF dokumentin mukaan BAT noudattaminen on kyseenalaista.
On ilmeistä, että sulkemisen suunnittelematta jättäminen luvassa on selvä poikkeama jo vuoden 2009 BAT:sta.

Dokumentissa suositellaan BAT-teknologiana sivukiven sijoittamista louhokseen sekä
sivukiven hyötykäyttöä

Executive summary sivu xvi

sivu Xiv

BATn mukaan sulkeminen ja jälkihoito, mukaan lukien kustannusarviot suunnitellaan toiminnan suunnitteluvaiheessa
Exec. summary s. xi

Exec. summary s. xiv

Myös YVA on BATia
Vaasan hallinto-oikeus esittää, että hankkeessa noudatetaan BAT-teknologiaa. Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessement) on BATia. BREF 2009 Exec. summary s. xi

VAATIMUKSET

Toiminnan aloittaminen ja jatkaminen loppusijoituksena

Jätteenkäsittely toiminnan aloittaminen tulee kieltää, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.
Voimaan jäävää lupaan on kirjattava määräys:
Jätteiden loppusijoittaminen on kielletty, kunnes toiminnalla on

kattava YVA käsittäen pitkäaikaiset vaikutukset käsittäen erityisesti pinta- ja pohjavesipitoisuudet myös suojakerrosten eroosion ja rikkoutumisen pitkienkin aikojen jälkeen, sekä asbestimineraalien pöly- ja vesivaikutukset
kaivannaisjäteasetuksen ja parhaan saatavilla olevan teknologian selvitykset sekä
näihin perustuvat lainvoimainen ympäristö- ja vesitalouslupa käsittäen jätteiden vaikutukset pitkienkin aikojen kuluessa kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Luvan hylkääminen

1) Lupa on osittain hylättävä rakenteiden hyväksymisen osalta mm. kaivannaisjäteasetuksen, luonnonsuojelu-, YVA-, ympäristö- ja vesilainsäädännön vastaisena.

Vaadimme luvan kumoamista lukuun ottamatta vakuuksien korotusta, selvityksiä, uusia lisävaatimuksia ja tarkkailun mahdollisia parannuksia.

Joka tapauksessa lupaan on määrättävä tonnikohtainen lisävakuus erityisesti vaarallisille jätteille, joko yhtenä kertavakuutena 100 euroa/tonni tai vakuutena, joka maksetaan vuosittain, esimerkiksi 10 euroa tonni kunnes jätteet on asianmukaisesti käsitelty.
Vakuuden tulee kattaa jätteen vaihtoehtoisten käsittelyn kustannukset, erityisesti runsas rikkisimpien rikastushiekkojen ja sivukivien sijoitus avolouhokseen ja tarvittava kiinteytys ja tai hyvin pitkäikäiset suojarakenteet louhoksen pinnoille ja kalliorakoiluihin

On ilmeistä, että esitetty vakuus on merkittävästi pienempi, kuin mitä tarvitaan, joten se tulee saattaa lainvoimaiseksi joka tapauksessa.

Toissijaiset vaatimukset

Katsomme, että luvan korjaaminen ei voi mitenkään poistaa esitettyjä ongelmia, mikäli lupa kuitenkin pidetään voimassa jätteiden käsittelyn osalta tulee:

Luvan palauttaminen

2) Lupa tulee jätteiden käsittelyn ja sijoittamisen osalta palauttaa AVI:lle ohjauksella, että hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset käsitellään lain edellyttämällä tavalla. Hakija tulle velvoittaa valitsemaan kestävämpi lähestymistapa jätteiden käsittelyyn.

Vaadimme luvan palauttamista lukuunottamatta vakuuksien korotusta, selvityksiä, uusia lisävaatimuksia ja tarkkailun mahdollisia parannuksia.

Joka tapauksessa on määrättävä tonnikohtainen lisävakuus erityisesti vaarallisille jätteille, joko yhtenä kertavakuutena 100 euroa/tonni tai vakuutena, joka maksetaan vuosittain, esimerkiksi 10 euroa tonni kunnes jätteet on asianmukaisesti käsitelty.

Ympäristövaikutusten arviointi

3) Toiminnanharjoittaja on velvoitettava tekemään kattava ja ajanmukainen ympäristövaikutusten arviointi käsittäen hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten jätealueista johtuvat kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset sekä korvattavat haitat käsitellään lain edellyttämällä tavalla.

Jätteiden sijoituksen ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA), tulee käsitellä jätteen käsittelyn vaihtoehdot käsittäen erityisesti
i) hyötykäyttöön soveltumattomien rikkipitoisimpien rikastushiekka- ja sivukivijätteiden sijoittamisen avolouhokseen,
ii) jätteiden pysyvään kiinteytykseen/stabilointiin perustuvat eri vaihtoehdot louhoksessa ja muualla sekä
iii) jätteiden erityisesti valikoitujen rikkipitoisimpien jätteiden hyötykäyttö. On tiedossa, että Boliden on selvittänyt rikkipitoisen rikastushiekan jalostusta metalli- ja rikkituotteiksi.

YVAn tulee käsittää myös kunkin jätejakeen asbestipitoisuudet ja näistä johtuvat ympäristö- ja terveysriskit myös pitkien aikojen kuluessa.

YVAn tulee käsittää myös maankäyttö-, vesienkäyttö- ja elinkeinovaikutukset eri vaihtoehdoissa myös pitkien aikojen kuluessa.

Vaikutuksina maankäyttöön tulee erityisesti selvittää
i) puiden poiston tarve pintarakenteiden suojaamiseksi, joka on todettu Terrafamen suunnitelmissa,
ii) mahdollisiin peittorakenteisiin tarvittavan maanoton vaikutukset sekä
iii) aitojen ja muiden esteiden sekä niiden uusimisen tarve
Elinkeinojen suhteen tulee selvittää vaikutukset erityisesti poronhoitoon, kalastukseen, marjojen ja sienien keräilyyn, virkistys- ja mökkeily- toimintaan sekä matkailuun.

Vesistö-, pohjavesi ja maaperävaikutuksista tulee selvittää pitkäaikaiset ympäristölaatuhaitat ja niistä seuraavat elinkeino- ja sosiaalisten haittojen kustannukset ja vahingot.

YVAssa tulee verrata vaikutuksia eri loppusijoitus vaihtoehdoilla rahallisesti ja sosiaalisesti pitkien aikojen kuluessa huomioiden suunnitelmien pitkäaikaiset kustannukset. Mikäli vaihtoehdossa on tarve esimerkiksi jätealueiden tai louhoksen pitkäaikaiseen huoltoon sekä vesien käsittelyyn, tulee sitä vastaavaan pitkäaikaiset kustannukset ja vakuusjärjestelyt selvittää yksityiskohtaisesti.

Kaivannaisjäte-, vesipuite ja pohjavesidirektiivin sekä toisaalta luontodirektiivien ja Natura-sääntöjen vastaisia vaikutuksia käsittävät vaihtoehdot pitää sulkea pois varovaisuusperiaatteella.

Eri YVAn vaihtoehdoissa tulee selvittää menettelyn kustannukset pitkien aikojen kuluessa laskettuna 1000 vuotta ja 10 000 vuoden kuluessa.

Vaikuttaa ilmeiseltä, että pysyvästi stabiilin ja haitta-aineita vapauttamattoman ratkaisun kustannukset ovat nykyisiä suunnitelmia edullisemmat pitkien aikojen kuluessa.

Luvan määräaikaisuus

4) Lupa tulee muuttaa määräaikaiseksi korkeintaan kolmen vuoden ajaksi ja uusi lupahakemus tulee jättää viimeistään vuosi ennen määräajan täyttymistä. Vakuus tässä valituksessa yksilöidyt tiedot ml. YVA, käsittäen edellä yksilöidyt asiat pitää tarkistaa uuteen lupahakemukseen.

Lupamääräysten korjaus ja lisäykset

5) Jätealueilta tai louhoksesta tulevien ympäristölaatunormit ylittävien, asbestikuituja käsittävien, yli kaksi kertaa vesistön luonnollisen sulfaattipitoisuuden ylittävät ja muutoin haitallisten suoto/jätevesien laskeminen pintavesiin, pohjavesiin, avolouhokseen ja Mataraojaan tulee kieltää kaivoksen sulkemisen jälkeen.

6) Jätevesien sekoittumisvyöhykkeet tulee kieltää sulkemisen jälkeen.

7) Jätteiden luokitus on korjattava ja vaarallisten happoa muodostavien, haitta-aineita muuten vuotavien ja kuituisten sekä asbestijätteiden sekoittaminen muihin jätteisiin tulee kieltää.

8) Vaaralliset jätteet, kuten kaivannaisjäteasetuksen normeilla happoa muodostava kivi ja muut haitta-aineita tuottavat kivet sekä asbestia sisältävät kivet tulee määrätä sijoitettavaksi tarvittaessa stabiloituina avolouhokseen.

9) Vakuuksissa tulee huomioida alueen purkaminen sekä vaarallisten jätteiden kuten happoa muodostavan kiven kivi ja muut haitta-aineita tuottavat kivet ja asbestia sisältävät kivien lainmukainen loppusijoitus, kuten jätteen stabiloiminen louhokseen. Toiminnanharjoittaja on velvoitettava aloittamaan jätteiden stabiloinnin koetutkimus avolouhoksessa.

10) Vakuuksissa tulee huomioida alueen luonnontilan palauttaminen entiselleen.

11) Vakuuksia varten tullee selvittää ja huomioida kulut sulkemisen jälkeisistä toimista ainakin tuhansien vuosien ajan kuten:
i) alueen pysyvä vedenpuhdistus,
ii) alueen pintarakenteiden ja vedenjohtamisjärjestelmien korjaukset,
iii) alueen pohjarakenteiden ja salaojitusten korjaukset,
iv) alueen lähteiden, norojen ja purojen tarkkailu,
v) sivukivi- ja rikastushiekka-alueelta isojen puiden poisto vähintään 10 vuoden välein,
vi) vakuus pohjavesien, pintavesien ja maaperän väistämättömän pilaamisen korvaamiseksi

12) Rakentamisessa, mukaan lukien padot, tulee kieltää vaarallisten jätteiden kuten happoa muodostavan tai asbestia sisältävä kiven ja rikastushiekan ja muiden vastaavien jätteiden ja mineraaliainesten käyttö. Sivukiven ja muiden jätteiden rikkipitoisuuden raja on 0.1%.

13) Alueelle, jolla läjitys on valmis, tulee määrätä väliaikainen peitto jäteveden muodostumisen ehkäisemiseksi. Väliaikainen peitto voi olla vettä esimerkiksi läpäisemätön suojakangas tai pressu, jonka ylläpitoon ja korjauksiin tulee olla vakuudet loppusijoitusaikaan asti.

14) EU-laatunormit tulee määrätä raja-arvoksi alapuoliseen vesistöön, koska sekoittumisvyöhykettä ei ole esitetty alapuoliseen vesistöön. Laatunormien valvomiseksi valvottavat aineet kuten elohopea, lyijy, kadmium ja nikkeli tulee mitata vähintään kerran kuukaudessa asetuksen edellyttämällä tavalla riippumattoman konsultin toimesta. Merkittäville haitta-aineille on myös asetettava luparajat, näitä ovat erityisesti antimoni ja koboltti, todennäköisesti myös kupari, fluoridi, muut suolaionit, alumiini, rauta, mangaani.

Myös muille alueen päästöaineille, kuten sinkki, kromi, natrium, kalsium, magnesium, kalium, arseeni, antimoni, strontium, litium jne. tulee määrittää laatunormit ja päästöraja-arvot päästöissä ja vesistössä, niin että päästöt eivät heikennä vesistön laatua.
Erityisesti tulee selvittää kalsiumin pitoisuutta korkeammat magnesiumin pitoisuudet aiheutuen vesi- ja pölypäästöistä. Magnesium päästön on havaittu olevan haitallisia esimerkiksi Rangerin kaivoksella Australiassa. Vastaavasta on kansalaishavaintoja ja Kevitsan mineraaleissa on korkeita magnesiumpitoisuuksia.

Kertyville aineille on määritettävä raja-arvot kaloissa ja biologisessa tarkkailussa vastaavasti kuin elohopealla on ympäristönlaatunormi kaloissa.
Pohjaveden laatunormit tulee määrätä raja-arvoiksi niissä pohjavesiputkissa, joissa luonnontausta on selvästi normia alhaisempi.

Elohopean laatunormi ahvenessa on valvottava keräämällä perustilatutkimuksessa ja tarkkailussa päästöalueelta riittävä määrä normikokoisia ahvenia, jotta laatunormin muutosta voidaan seurata tilastollisesti yhden laatunormiyksikön tarkkuudella.

15) EU-normien tarkkailupisteet tulee määrätä sekoittumisvyöhykkeelle alkaen purkupaikalta EU-ohjeiden mukaisesti.

16) Kitisen, ojien ja purojen erityisesti Mataraojan sedimenttien laatu, piilevät ja pohjaeliöt tulee selvittää. Sedimenteille, piileville ja pohjaeliöille on järjestettävä kattava tarkkailu. Jo tapahtuneesta toiminnasta aiheutunut pilaantuminen on selvitettävä ja korjattava.

17) Pintavesien tarkkailu tulee määrätä kaikkien vesissä merkittävästi esiintyvien luvanvaraisten haitta-aineiden suhteen mukaan lukien raskasmetallit ja harvinaiset maametallit. Kertyvät aineet kuten kupari ja harvinaiset maametallit on otettava myös biologiseen ja kalojen tarkkailuun, jos niitä esiintyy kertymistä aiheuttavina pitoisuuksina.

Edelleen tulee selvittää uraani ja torium. Vesistä tulee määrittää kokonais-alfa ja kokonais-beta -aktiivisuus sekä yli 0.1 Bq/aktiivisuuksista tytärainekoostumus m.l. polonium-210, lyijy-210, radium-226, radium-228, torium-230 sekä radon. Torium ja uraani tulee määrittää tarkkuudella 0.1 mikrog/L.
Tarkkailun tarve on selvitettävä ja tarkkailu järjestettävä myös negatiivisille ioneille kloridi, fluoridi, ja bromidi ja jodidi. Ravinteiden ja eri typpiaineiden pitoisuudet, erityisesti ammonium-typpi, nitraatti ja nitriitti tulee selvittää.

18) Kalataloustarkkailuun on lisättävä nikkelin ja tarvittaessa kuparin sekä harvinaisten maametallien ja polonium-210n mittaukset relevanttien kalojen sisäelimistä, erityisesti maksasta ja munuaisista sekä kiduksista. Mädin ja sukurauhasten saastuminen on myös selvittävä.

19) Jos suolapäästö sallitaan, tulee kalojen elohopeatason nousu sekä vesistöalueen ekologinen heikkeneminen korvata. Vastaavasti tulee korvata muu ekosysteemiä haittaavat laatunormiaineiden tai muiden aineiden päästöt vesistöön luonnonoloja ja luontoarvoja heikentävinä päästöinä.

20) Maanotto on kiellettävä peittorakenteisiin, kunnes sillä ja koko hankkeella on kattava YVA ja lainvoimainen ympäristölupa. Toissijaisesti maanoton kaikki vesi- ja ympäristönsuojelulain vaikutukset on määrättävä selvitettäviksi.

21) Jäte- ja sulkemisselvitykset on ratkaistava lainvoimaisiksi, tai toissijaisesti toimeenpanokelpoisiksi, ennen kuin tälle luvalle annetaan toimeenpano-oikeus.

22) Kaivannaisjätteiden suotovesille tulee määrätä tarkkailu jätealueiden sisällä sekä kohdissa, joissa vedet päätyvät pinta- ja pohjavesiin.

23) EU-normien ympäristölaatunormien, sulfaatin ja muiden merkittävien haitta-aineiden tarkkailupisteet tulee määrätä alkaen Kitisen purkupaikalta ja haitallisten vesien vuotokohdista, erityisesti Mataraojalla.

24) Pölylaskeumasta aiheutuva metallien, arseenin, sekä suola-aineiden erityisesti sulfaatin, magnesiumin, litiumin ja strontiumin, kloridin, fluoridin ja bromidin sekä asbestimineraalien ja kuitujen päästö on selvitettävä ja sille on asetettava rajat.

25) Mikäli edellisistä yksityiskohtaisista määräysvaatimuksista ei määrätä voimaan jääviä lupamääräyksiä lupaan, pyydetään määräämään näitä koskeva selvitysvelvollisuus lupaan sen seuraava tarkistusta varten.

PERUSTELUT

Toiminnan aloittaminen

1) Toiminnan aloittaminen tulee kieltää, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.
Toissijaisesti toiminnan aloittaminen loppusijoituksen osalta tulee kieltää, kunnes asia on jätteiden pitkäaikaisten vaikutusten osalta lainvoimaisesti ratkaistu.

Pysyvä sijoittaminen on ilmeisen vaarallista ja voisi tehdä muutoksenhaun tyhjäksi johtuen korjaavien toimien suurista kuluista valtavien jätemäärien kanssa.

Luvan osittainen hylkääminen

2) Lupa tulee pääosin hylätä monin tavoin selvästi lainvastaisena.

2.1. Lupa pitää hylätä, koska se heikentäisi vesistön tilaa. Tämä on vesipuitedirektiivi ja Weser-päätöksen vastaista vastaista.

Pilaantuminen johtuen kertyvistä haitta-aineista

Arseeni on kaloihin kertyvä haitta-aine. Vastaavasti kuparin ja nikkelin tiedetään kertyvän ainakin joidenkin kalojen sisäelimiin ja mahdollisesti aiheuttavan epämuodostumia (Kuolan sulattopäästöjen selvitys Lapissa, Norjassa ja Venäjällä). Edelleen uraanin tytäraineista polonium-210 kertyy biologisesti kaloihin, todennäköisesti sisäelimiin. Kaloihin kohdistuvat haitat vaikuttavat vesistön luokituksiin. Elohopea on laatunormiaine ja sen kertyminen voi aiheutua suoloista.

Pilaantuminen johtuen suoloista

Suolat aiheuttavat pilaantumista jo suhteellisen pieninä muutaman mg/L pitoisuuksina pohjan läheisyydessä, katso liite 6, Tukholman yliopisto ja Ruotsin vesi- ja meriviranomainen. Pienet sulfaattipitoisuudet jopa 1-3 mg/L lisäys voi nostaa kalojen elohopean yli ympäristölaatunormien, vertailukohtana Terrafamen Nuasjärven purkuputken vaikutukset ja HYn tutkimukset. Pohjaeliöt ovat yksi ekologisen tilan mittari. Piilevät ovat mahdollisesti herkin mittari.

Pilaantuminen ei edellytä syvänteitä. Toisaalta kaikkialla järvenpohjissa on syvempiä kohtia, joissa raskaampi suolavesi virtaa talvella. Edelleen kerrostuminen aiheuttaa hapettomuutta ja fosforin sisäistä kuormitusta ja toisaalta rikkivedyn ja metyylielohopean muodostusta. Terrafamen alapuolella on havaittu vastaavaa suoloista johtuvaa kalojen elohopean nousua, joka vaarantaisi vesistön kemiallista laatua. On huomattava, että laatua mitataan 20 mikrog/kg yksiköllä, joka edellyttää merkittävää ahventen määrää tarkkailussa ja perustila selvityksessä, jotta vesipuitedirektiivin mukainen laatunormin seuranta toteutuisi.

Useat sekoittumisvyöhykkeet

Eri päästökohtiin muodostuisi sekoittumisvyöhykkeitä.

Pilaantuminen kaivoksen elinkaaren aikana sulkemisen jälkeen

Kaivannaisjätteet sekä avolouhos luvanmukaisesti luontoon jätettyinä aiheuttaisivat hyvin pitkäaikaisia päästöjä ja merkittäviä päästöjä mukaan lukien suuren nikkelipäästön.

Sekoittumisvyöhyke ei ole mahdollinen kaivannaisjätteistä tulevista vesistä ja sulkemisen jälkeen

Kaivannaisjätedirektiivin mukaan kaivannaisjätteistä ei saa seurata ympäristölaatunormien ylitystä. Tämä voi tarkoittaa, että toiminnan aikanakaan kaivannaisjätteistä muodostuville vesille ei voi määrätä sekoittumisvyöhykettä, mikäli laatunormit ylittyisivät käsitellyistä vesistä. Toiminnanpäättymisen jälkeen kaikki jätevesi tulisi jätteistä ja sekoittumisvyöhykkeet eivät ole mahdollisia. Vesipuitedirektiivin mukaan sekoittumisvyöhykkeet ovat väliaikaisia ja pitkäaikainen sekoittumisvyöhyke olisi suuri haitta.

2.2. Lupa on hylättävä kaivannaisjätedirektiivin vastaisena

On ilmeistä, että jätteistä aiheutuisi ympäristölaatunormien ylityksiä pitkien aikojen kuluessa, kun rikkipitoinen happoa muodostava sivukivi rapautuu ja sivukivi sekä malmi reagoivat louhoksen seinillä. Ympäristölaatunormien ylitystä pitkien aikojen kuluessa ei ole selvitetty.

Riskiarvion kvantitatiivisia perusteita ei ole esitetty.

Mineraalien sisäistä rapautumista ei ole selvitetty.

Kaivannaisjätteet on ainakin osittain väärin luokiteltu vaaraominaisuuksien suhteen. Happoa muodostavat sivukivet ovat todennäköisesti ainakin osittain vaarallista jätettä johtuen mm. vapautuvan nikkelin, arseenin ja antimonin pitoisuuksista. Myöskin ei-pysyvän jätteen käsittely esitetyllä tavalla olisi ristiriidassa Kaatopaikka-asetuksen normien kanssa, ainakin kun oletetaan, että pysyvää pitkienkin aikojen päähän ulottuvaa vedenkäsittelyä ei voida järjestää.

Koelouhoksessa, jossa on kaikenlaisen malmin ja sivukiven rapautumisvesiä on jo merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia.
Sivukivikasojen raskasmetallisuotovedet on myös todettu BREFinä viitatussa Parhaat ympäristökäytännöt metallimalmikaivostoiminnassa.

2.3. Lupa tulee hylätä, koska siinä toteutuvat Ympäristönsuojelulain luvanmyöntämisen esteet.

2.4. Lupa tulee hylätä, koska siitä puuttuu Ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia selvityksiä ja määräyksiä

Luvassa ei myöskään ole esitetty vakuutta ja teknologiaa jätteen pinta- ja pohjarakenteidenhuoltoon
-ilmeisille päästöille toiminnan aikana ja sen jälkeen ei ole määrätty raja-arvoja
Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava
tarpeelliset määräykset:
1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta
sekä päästöpaikan sijainnista;
2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;
3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;
4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;
5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä
sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;
6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista
tai sen vaaraa.

Ympäristö- ja vaarallisten aineiden lainsäädäntö

Mineraaleista vapautuu luvanvaraisia aineita, kuten metalleja, arseenia tai yhdisteitä, suspendoituneita aineita, fluoridia, tai kairauksen lisäaineissa mahdollisia m.m. pysyviä hiilivetyjä tai pysyviä tai kertyviä orgaanisia yhdisteitä ei päästetä luvatta ympäristöön/vesiin 713/2014 15§ . Malmiosta tiedetään lukuisia malmissa tai jopa pinta/pohjavesissä esiintyviä alkuaineita, joita ei ole uskottavasti selvitetty.
Pohjavesillä on ehdoton pilaamiskielto, joka tarkoittaa myös vastaavien aineiden päästökieltoa (527/2014 17§, 1022/2006, 4a§, liite E, 1038/2015). EUn ja Suomen lainsäädäntö edellyttää, että pohjaveden ja vesistöjen laatua heikennetä, mitä valvotaan metallien ja muiden haitta-aineiden pintaveden laatunormeilla (1022/2006) ja pohjaveden laatunormeilla (341/2009). Lisäksi ympäristönsuojelulaissa on maaperän pilaamiskielto (527/2014 16§).
Lupahakemuksesta ja luvasta puuttuu mm. vesi- ja pölypäästöjen kattava kemiallinen koostumus.

Riittävät selvitykset puuttuvat.

2.5. Lupa on hyväksytty toistaiseksi voimassaolevana ja on hylättävä KHOn Finnpulp päätöksestä ilmenevän ympäristönsuojelulain oikeuskäytännön vastainen

Luvassa olisi tullut huomioida koko kaivoksen elinkaaren riskit ja vesienhoitosuunnitelman edellytykset.

Lupa on annettu toistaiseksi voimassa olevana, sen tarkistaminen on lainsäädännän perusteella hankalaa.

Lupaan on sisällytetty jälkiselvitysvelvoitteita asioissa, jotka kuuluvat lupaharkinnassa selvitettäviksi.

Lupa pitää hylätä, koska YVA on oleellisesti puutteellinen

Kaivokselle on tehty YVA, mutta mineraalien kemiallisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole arvioitu. YVAsta puuttuu keskeisimpiä haittavaikutuksia.
Kaivannaisjätteiden YVA on BATia ja YVAssa ei ole käsitelty kaivannaismineraalien vaikutuksia erityisestikään kaivoksen sulkemisen jälkeen.
Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessement) on BATia. BREF 2009 Exec. summary s. xi, leike on kohdassa BAT.

Lupa pitää hylätä vesilain vastaisena

Vesilain intressivertailu

Intressivertailua ei ole suoritettu. Haitat vesitöissä. luonnolle ja naapureille erityisesti ja ainakin pitkäaikaisesti ylittävät ilmeisen rajalliset hyödyt toiminnanharjoittajalle.

Vesistöalueen ympäristönlaadun heikkeneminen

Vesistöalueen ympäristönlaadun ja kalojen laadun heikkeneminen ovat korvattavia haittoja kiinteistöille.

Lupa tulee hylätä, koska hankkeen ympäristö ja vesilupaa ei ole tarkasteltu kokonaisuutena koko kaivostoiminnan kanssa. Lupalausunnoissa on selitetty yhtiön muiden kaivosten vaikutuksia, joita olisi tullut tarkastella kokonaisuutena. Tästä on louhimojen kohdalla ennakkopäätös. Toiminnasta syntyy rikastus ja vedenpuhdistusjätettä, joka menee toiselle kaivoksella. Näiden jätteiden ominaisuuksia ja vaikutuksia ei ole selvitetty.

Lupa pitää hylätä Naapuruussuhdelain vastaisena
Pitkäaikaiset haitat kohdistuisivat naapureihin vesivaikutuksina ja todennäköisesti myös pölynä rakenteiden rikkoutuessa.

Vesistöhaitta
Vesistön ja kalojen laadun heikkeneminen ovat merkittäviä haittoja naapureille.

Maanotosta tulisi myös kohtuuton haitta maankäytölle ja ympäristövaikutuksia.

Lupa on hylättävä koska toiminta ei suunniteltu parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) mukaisesti
Jo 2009 BREF dokumentin perusteella BAT noudattaminen on kyseenalaista (MTWR BREF) (EC-JRC, 2009).
On EUn dokumentin perusteella kyseenalaista, onko sijoituspaikka ja käsittelytapa BREFin mukaista. On ilmeistä, että sulkemisen suunnittelu ennen toiminnanaloittamista on selvä poikkeama jo vuoden 2009 BAT:sta.

Dokumentissa suositellaan BAT-teknologiana sivukiven sijoittamista louhokseen sekä sivukiven hyötykäyttöä.

Executive summary sivu xvi

sivu Xiv

BATn mukaan sulkeminen ja jälkihoito, mukaan lukien kustannusarviot suunnitellaan toiminnan suunnitteluvaiheessa.
Exec. summary s. xi

Exec. summary s. xiv

Myös YVA on BATia

Lupa pitää hylätä johtuen kuulutus- ja kuulemisvirheistä koskien tosiasiallisia ympäristövaikutuksia pitkienkin aikojen kuluessa

Luvan osittainen palauttaminen

Lupa tulee pääosin palauttaa AVI:lle ohjauksella, että hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset käsitellään lain edellyttämällä tavalla. Hakija tulee velvoittaa valitsemaan kestävämpi lähestymistapa eli suunnitella jätteille kestävät ja lailliset käsittelyt.

Ympäristövaikutusten arviointi

Toiminnanharjoittaja on velvoitettava tekemään kattava ja ajanmukainen ympäristövaikutusten arviointi käsittäen hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset sekä korvattavat haitat käsitellään lain edellyttämällä tavalla. YVAan valittava kestävämpi. Myös rikastushiekkojen ja sivukiven loppusijoitukselle tulee määrätä kattava ympäristövaikutusten arviointi huomioiden jätteiden loppusijoituksen pysyvään stabilointiin perustuvat eri vaihtoehdot. Perustelu edellisessä kohdassa. YVA tulee tehdä laillisesti kestäville vaihtoehdoille.

Luvan määräaikaisuus

Lupa tulee muuttaa määräaikaiseksi korkeintaan kolmen vuoden ajaksi ja uusi lupahakemus tulee jättää viimeistään vuosi ennen määräajan täyttymistä.
Korostamme, että luvan hyväksyminen ei ole laillisesti, ekologisesti tai sosiaalisesti kestävää. Mikäli lupa jätettäisiin kuitenkin voimaan, tulisi lupa tarkistaa kokonaisuudessaan rakentamisvaiheen jälkeen.

Tarkkailu

Kaivannaisjätteiden suotovesille tulee määrätä tarkkailu jätealueiden sisällä sekä kohdissa. joissa vedet päätyvät pinta- ja pohjavesiin

EU-normien tarkkailupisteet tulee määrätä alkaen Kitisen purkupaikalta ja haitallisten vesien vuotokohdista, erityisesti Mataraojalla, EU-ohjeiden mukaisesti, jotta nähdään ettei luvattomia sekoittumisvyöhykkeitä muodostu.

Pölylaskeumasta aiheutuva metallien, arseenin, sekä suola-aineiden erityisesti sulfaatin, magnesiumin, litiumin ja strontiumin, kloridin, fluoridin ja bromidin sekä asbestimineraalien ja kuitujen päästö on selvitettävä ja sille on asetettava rajat.

Mikäli edellisistä yksityiskohtaisista määräysvaatimuksista ei määrätä voimaan jääviä lupamääräyksiä lupaan, pyydetään määräämään näitä koskeva selvitysvelvollisuus lupaan sen seuraava tarkistusta varten. Kansalaisilla on havaintoja kaivokselta tulleista räjäytyskemikaali ja pölypilvistä ja niiden laskeumasta erityisesti hangilla. Vaikuttaa ilmeiseltä myös alustavien mittaustulosten perusteella, että laskeuma vaikuttaa pintavesiin,

Menettely on välttämätön vesipuitedirektiivin noudattamiseksi ja se on syytä olla lupamääräyksissä, jotta ELY-huomioisi sen tarkkailuohjelmaa hyväksyessään. Terrafamen tarkkailun suhteen asiassa jouduttiin käymään vuosien oikaisuprosessi, kun ELY ei halunnut noudattaa kyseistä ohjetta.

ELYn vastaus vireillepanoon

Liitteenä 7 on ELYn vastaus. Vastauksessa haitta-aineista ja asbestista sekä Natura-alueilla tulleista vaikutuksista ELY-vetoaa, että asia on ympäristölupakäsittelyssä. Sivikivialueille ja pintamaille on kuitenkin tehty päätös ilman näitä selvityksiä. Louhos alue voi vuotaa täytyttyään ja sivukivialueet muutenkin länsipuoliselle Saiveljärvelle ja Koitelaisen Natura-alueelle.

Jätealueiden vesipitoisuudet

Liitteenä 8 on tarkkailuraportti. Siitä ilmenee merkittävä sulfaatti ja kloridi ongelma. Korkeimmat nikkelinpitoisuudet ovat 1.2- 6.6 mg/L, mikä osoittaa, että todelliset vedet voivat olla merkittävästi pahempia kuin lupahakemuksen konsulttiselvityksissä on mallinnettu. Korkeat typpi ja fosfori pitoisuudet ovat merkittävä ongelma ja voivat aiheuttaa rehevöitymistä sulkemissuunnitelmien leväkasvatuksen yhteydessä. Ammonium typpi on myrkyllistä kaloille pienempinäkin pitoisuuksina.

Liitteet

LIITE 1. Valituksenalainen lupa 80/2023
LIITE 2. Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.6.2022 nro 756/2022[1], valitus ympäristölupa-asiassa, Kittilän kaivoksen CIL2-rikastushiekka-altaan patojenkorottaminen, Kittilä, viitataan Kittilä 756,
Liite 3 Vaasan hallinto-oikeuden päätös 28.6.2022 nro 755/2022[2], valitus ympäristölupa-asiassa, Kittilän kaivoksen toiminnan laajentaminen ja jätevesien purkupaikan muuttaminen, Kittilä

LIITE 4. Selvitys asbestimineraaleista.

LIITE 5. Muistutus lupahakemuksesta. Selvitystä haitallista päästöistä ja mineraaleista.

LIITE 5b. Kaivannaisjätteiden ongelmat yleisesti, tämän tiedoston lopussa.

LIITE 6. Selvitys sulfaatin vaikutuksista vesistöissä ja sen liitteet.

LIITE 7. ELYn vastaus vireillepanoon

LIITE 8. Vesien tarkkailuraportti

Liite 9. Valituksenalainen lupa 737_2025 (dnro 778/03.04.04.04.19/2023), joka koskee Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupapäätöksiä 80/2023 ja 123/2023

Liite 10. Valituksenalainen lupa 123/2023

VAKUUDEKSI

16.7.2025

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI

Saara Laivamaa, puheenjohtaja
Sisli Piisilä, toiminnanjohtaja

Rajat Lapin kaivoksille

Vesa Puuronen
Puheenjohtaja

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry
Vesiluonnon puolesta ry

Jari Natunen
Puheenjohtaja

LIITE 5b. Kaivannaisjäteongelmista yleisesti

Juridinen lähtökohta Kaivannaisjäteasetus 190/2013,
Ei haittaa pitkänkään ajan kuluttua, suotovesien pysyttävä laatunormeissa

Seuraavassa tarkastellaan vertailuesimerkkinä Terrafamen jätekysymyksiä

Edelleen kaivannaisjäteasetus 190/2013 edellyttää, että jätteistä ei tule haittaa pitkänkään ajan kuluttua
7§
”2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;”

Asetuksessa viittaa pintavesien laatunormeihin, jotka ovat suuruusluokkaa tuhannesosia tai jopa vähemmän verrattuna tunnetuista sivukasoista tulevien suotovesien pitoisuuksista. Suotovesiä voidaan verrata myös Talvivaaran kuivatus/louhosvesiin, jotka ovat ainakin vastaavasti pahanlaatuisia.
Edelleen asetus kiinnittää erityistä huomioita rikkiä sisältäviin ja epästabiileihin jätteisiin.
8§ 190/2013
”Kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä ei saa sijoittaa eikä suotovettä tai muuta jätevettä johtaa vesistöön siten, että siitä aiheutuu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) tarkoitettu ympäristönlaatunormin ylitys tai merkittävää vesistön pilaantumista siten kuin ympäristönsuojelulain 50 §:n 2 momentissa säädetään.”

Sivukiven suotovesistä on koottua tietoa seuraavassa:
Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt SYKE 29 2011, taulukko sivu 68
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37056/SY_29_2011.pdf

Vaasan Hallinto-oikeus 2.5.2016 toteaa päätöksessään 16/0096/2, että kaivannaisjätteestä aiheutuva pilaantuminen pitää estää ja suotovedet eivät saa ylittää laatunormeja.

Päätös sivu 44:

Sivu 45

Ratkaisuja sulfidisten mineraalien kaivannaisjäteongelmiin
Joillakin kaivoksilla on suunniteltu happoa tuottavat rikkipitoisen jätteen kapselointia bentoniittimaton ja kaatopaikkamuovin sisään.
Vaihtoehtoisia ratkaisuja ovat jätteen hyötykäyttö esim. rikkihapon yms. tuotannossa, kiinteytys pysyvästi liukenemattomaksi ja/tai sijoitus kaivostunneleihin tai louhokseen. Näitä on huomioitu jossain määrin aivan uusimassa kaivosluvituksessa. Esimerkkeinä, alempana, tästä alla Bolidenin Luikonlahden rikastamon lupa 2014, jossa lupavaatimuksessa on jätteen kiinteytys louhokseen, niin että haitallisia metallipitoisuuksia ei liukene pitkänkään ajan kuluessa.
Itä-Suomen Aluehallintoviraston päätös Bolidenin Luikonklahden rikastamosta (ISAVI päätös 52/2014/1, Drno ISAVI/86/04.08/2012) rikkipitoista kaivannaisjätettä sijoitetaan kiinteytettynä louhokseen. Jätteestä ei saa tulla haitallisia metallipitoisuuksia loppusijoitettuna.

Vuonna 2016 luparatkaisussa Vaasan HaO huomauttaa erityisesti kaivannaisjäteasetuksen vaatimuksista ja ympäristölaatunormien noudattamisesta, edellä. Lisäksi Kittilän kultakaivos ja Kemin kromikaivosharjoittavat louhos/tunnelitäyttöä. Kittilässä on betoniasema, jolla tehdään tulppia täytettyyn kaivostunneliin. Talvivaaran suhteen asiasta on keskusteltu, mutta perustelu louhostäytön tutkimatta jättämiselle oli, että malmivaroja ei oltu selvitetty louhoksen läheisyydessä, mikä on kelvoton tekosyy huomioiden jätteiden riskit.

Kaivosmuovien ja bentoniitin rajallinen kestävyys Suomen luonnossa
-GTK on arvioinut, että Talvivaaran (ja Raahen kultakaivoksen) yhteydessä, että muovien kestävyydestä ei ole pitkäaikaista kokemusta (on vain muutaman vuosikymmenen kokemus)

https://www.avi.fi/documents/10191/144318/Lausunto_GTK_31_10_2012.pdf/bf219a2a-c812-4295-91a9-8dc5a3470c82 GTK lausunto Talvivaaran luvituksessa 2012.
.

valmistajan mukaan kestävyys voi suotuisissa oloissa olla 200-300 vuotta.
-Myös ELY-keskuksen asiantuntijaselvityksessä todetaan, että tällaiset kaivosaltaat vuotavat ennemin tai myöhemmin
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/selvitys-jokainen-kaivosallas-vuotaa-aikanaan/720906/
Toisaalta on ilmeistä, että kun happoa muodostava sulfidijäte joutuu vuosien tai vaikka satojen vuosien kuluttua tekemisiin veden ja ilman kanssa, se on edelleen reaktiivista tuottaa hyvin pahanlaatuisia happamia raskasmetallivesiä, jotka edellyttäisivät hyvin pitkäaikaista käsittelyä.

-Professori Matti Saarnisto, ex-GTKn tutkimusjohtaja, on todennut Talvivaaran hankkeen kestämättömäksi rikin ja rapautumisen vuoksi ja vertaa sitä haponmuodostuksessa ikiliikkujaan.
Puhe 6.2.2017:
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3667433-geologian-tutkimuslaitoksen-ex-tutkimusjohtaja-rikkihappo-talvivaaran-suurin-ymparistoongelma
Professori Matti Saarnisto 2016, lausunto Valtiovarainvaliokunnan työ- ja elinkeinojaokselle 1.3.2016 https://www.riksdagen.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/EDK-2016-AK-44700.pdf

-Myös mineraalin tutkimukseen osallistunut GTKn tutkija Loukola-Ruskeeniemi on todennut mustaliuskeen erityisen rapautumisen ja haitallisuuden (katso edellinen).

Ruotsin valtion tilintarkastus on todennut sulfidiset malmien kaivosjätteet pitkäkestoiseksi ja valtiolle erityisen riskialttiiksi 1000-vuotiseksi ongelmaksi.
Riksreviosionen 2015, Ruotsin valtiontilitarkastus sulfidimalmien riskeistä
http://www.riksrevisionen.se/sv/rapporter/Rapporter/EFF/2015/Gruvavfall–Ekonomiska-risker-for-staten/

-Ruotsin viranomainen on ilmoittanut, että Bolidenin Aitikin kaivoksen sivukivijätealue on jouduttu kaivamaan pois johtuen happaman vuodon ongelmista (Lupatietokanta Hannukaisen kaivoshanke).
https://tietopalvelu.ahtp.fi/Lupa/Lisatiedot.aspx?Asia_ID=1252637 Lausunto Havs- och vattenmyndigheten

Dragon mining oy pienehkölle Svartlidenin rikastamolle on määrätty 74 miljoonan kruunun eli 7 miljoonan euron vakuus https://www1.hkexnews.hk/listedco/listconews/sehk/2019/0927/ltn20190927199.pdf

Ajankohtaista

Lisää artikkeleita

Valitus Kevitsan kaivoksen sulkemissuunnitelmasta

Valituslupahakemus

A. Kaivannaisjätteet

Keskeisiä ongelmia

Keskeisiä oikeuskysymyksiä:

Yksityiskohtaisempia kaivannaisjäteoikeuskysymyksiä

Yleistä

Ympäristölupaa erityisesti kaivannaisjätedirektiivin perusteella tarvittavat selvitykset

Paras saatavilla oleva teknologia (BAT)

Kaatopaikkojen rakenteet

Peittorakenteen laatu

JOHTOPÄÄTÖS JÄTEKYSYMYKSESSÄ

B. Vesipuitedirektiivin ekologisen tilan ja ympäristölaatunormien sekä pintavesissä vaarallisten/haitallisten aineiden edellyttämät selvitykset

C. Naapurien ja kunnan oikeudet

EU-oikeuden ennakkoratkaisujen tarve

Katselmus

Oikeudenkäyntikulut

LISÄPERUSTELUJA

Jätteen käsittelylle on oltava vakuus

Valitus

JOHTOPÄÄTÖKSET

YSLn mukaan yhdessä käsiteltävät hankkeen osat ovat pääosin jälkiselvityksissä

ERITYISET PERUSTEET VALITUKSELLE

A. Kaivannaisjätteet

Yleistä

Ympäristölupaan erityisesti kaivannaisjätedirektiivin perusteella tarvittavat selvitykset

Paras saatavilla oleva teknologia

Kaatopaikkojen rakenteet

Asbestin YVA ja ympäristövaikutukset

JOHTOPÄÄTÖS JÄTEKYSYMYKSESSÄ

Toiminnanharjoittajan vastuu luvistaan ja johtopäätös

Johtopäätökset

B. Vesipuitedirektiivin ekologisen tilan ja ympäristölaatunormien sekä pintavesissä vaarallisten/haitallisten aineiden edellyttämät selvitykset

C. Naapurien ja kunnan oikeudet

EU-oikeuden ennakkoratkaisujen tarve

Katselmus

Oikeudenkäyntikulut

LISÄPERUSTELUJA

1. Jäteratkaisu on lähtökohtaisesti vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin vastainen johtuen jätteen laadusta, määrästä sekä rakenteiden ja muovin kestoiästä.

3. Jätteen ja sen käsittelyvaihtojen YVAa ei voida lykätä

Myös YVA on BATia

Sulkemisen jälkeiset vaikutukset ovat sivukivialueen suurimmat vaikutukset

Jätteen käsittelylle on oltava vakuus

BAT:n noudattaminen ei toteudu ainakaan kaivannaisjäteasetuksen edellyttämän pitkän ajan kuluessa

VAATIMUKSET

Toiminnan aloittaminen ja jatkaminen loppusijoituksena

Luvan hylkääminen

Toissijaiset vaatimukset

Luvan palauttaminen

Ympäristövaikutusten arviointi

Luvan määräaikaisuus

Lupamääräysten korjaus ja lisäykset

PERUSTELUT

Toiminnan aloittaminen

Luvan osittainen hylkääminen

2.1. Lupa pitää hylätä, koska se heikentäisi vesistön tilaa. Tämä on vesipuitedirektiivi ja Weser-päätöksen vastaista vastaista.

Pilaantuminen johtuen kertyvistä haitta-aineista

Pilaantuminen johtuen suoloista

Useat sekoittumisvyöhykkeet

Pilaantuminen kaivoksen elinkaaren aikana sulkemisen jälkeen

Sekoittumisvyöhyke ei ole mahdollinen kaivannaisjätteistä tulevista vesistä ja sulkemisen jälkeen

2.2. Lupa on hylättävä kaivannaisjätedirektiivin vastaisena

2.3. Lupa tulee hylätä, koska siinä toteutuvat Ympäristönsuojelulain luvanmyöntämisen esteet.

2.4. Lupa tulee hylätä, koska siitä puuttuu Ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia selvityksiä ja määräyksiä

Ympäristö- ja vaarallisten aineiden lainsäädäntö

2.5. Lupa on hyväksytty toistaiseksi voimassaolevana ja on hylättävä KHOn Finnpulp päätöksestä ilmenevän ympäristönsuojelulain oikeuskäytännön vastainen

Lupa pitää hylätä, koska YVA on oleellisesti puutteellinen

Lupa pitää hylätä vesilain vastaisena

Vesilain intressivertailu

Vesistöalueen ympäristönlaadun heikkeneminen

Myös YVA on BATia

Luvan osittainen palauttaminen

Ympäristövaikutusten arviointi

Luvan määräaikaisuus

Tarkkailu

ELYn vastaus vireillepanoon

Jätealueiden vesipitoisuudet

Liitteet

Ajankohtaista

Sodankylän Kevitsan kaivoksen tarkkailusuunnitelman muistutus