Sodankylän Kevitsan kaivoksen tarkkailusuunnitelman muistutus

Kuva 2. Kuvakaappaus pohjavesitarkkailusta ilman pohjavesiputkia – laaja alue on jäämässä ilman pohjavesitarkkailua. (Kevitsan kaivoksen pohjavesien tarkkailun vuosiyhteenveto 2024 (Kevitsa Boliden / Eurofins 2025).

Pohjaeläinseuranta

Pohjaeläinten seurannan osalta katsomme aiheelliseksi huomauttaa, että Saiveljärven (10.2.2) tarkkailuohjelmassa esitetty näytteenotto ei noudata täysin Sisävesien biologisen seurannan ohjetta (Järvinen et al. 18.6.2024) . Matalien (< 3 m) runsashumuksisten järvien ekologinen tila tulisi arvioida rantavyöhykkeen pohjaeläimistön perusteella, koska syvänne-eläimistö soveltuu huonosti tällaisten järvien tilaluokitteluun. Ohjeessa todetaan yksiselitteisesti: “Matalat järvet (keskisyvyys alle 3 m) ovat usein ongelmallisia syvänteiden pohjaeläimistön tilan luokittelussa koska niiden luonnollinen vaihtelu on suurta ja heikentyneitä oloja ilmentäviä lajeja esiintyy luonnostaan (ks. Aroviita ym. 2019). Matalien järvien syvänne-eläimistöä ei pääsääntöisesti suositella käytettävän ekologisen tilan luokittelussa.”

Tarkkailuohjelmassa on todettu, että Saiveljärvellä ei ole litoraalin näytteenottoon soveltuvia kovapohjaisia rantoja ja että seuranta jatkuu syvänne-menetelmällä vertailukelpoisen aikasarjan säilyttämiseksi. Tämä poikkeaa suosituksesta juuri Saiveljärven kaltaisille matalille humusjärville. Tarkkailuohjelma ei nykyisellään tuota ohjeen mukaista biologista tietoa litoraalin osalta. Peruste vertailukelpoisesta aikasarjasta on ymmärrettävä, mutta virheellisen näytteenoton rinnalle tulisi aloittaa uusi näytteenotto, jotta saadaan relevanttia vertailukelpoista aikasarjaa muodostettua. Ohjeen vaatimusten täyttämiseksi tulisi Saiveljärveen lisätä litoraalin pohjaeläinnäytteenotto seuraavasti: “Mikäli järvestä ei löydy kolmea erillistä kivikkoranta-aluetta, otetaan joka tapauksessa kustakin järvestä kaikkiaan 6 rinnakkaisnäytettä; joko kahdelta erilliseltä alueelta kolme näytettä, tai yhdeltä ranta-alueelta 6 näytettä”.

Pohjaeläinten osalta olennainen laji on myös nahkiainen, joista alueella elää pikkunahkiainen (Lampetra planeri) ja nahkiainen (Lampetra fluviatilis). Uusimpien tutkimusten mukaan kyseessä on sama laji, joten Kitisestä ja Saiveljärvestä tulee tutkia myös nahkiaisten ammokeettien esiintyminen hiekka- ja liejupohjilla.

Sammalten raskasmetalliseurannasta

Tarkkailuohjelmassa on esitetty, että sammalten raskasmetallipitoisuuksien seurantaa ei jatketa vuoden 2024 jälkeen perustuen vähäisiin sammalesiintymiin Mataraojan yläosissa, havaittujen pitoisuuksien alhaisuuteen sekä koska tarkkailussa ei ole havaittu kaivoksen vaikutusta sammalten metallipitoisuuksiin. Katsomme, että sammalten metallipitoisuuksien seurantaa tulisi jatkaa, ja lisäksi olisi aiheellista tehdä tarkkailua siitä, miksi sammalesiintymät alueella pienenevät. Isonäkinsammalen osalta on tutkittu kasvavien sulfaattimäärien vaikuttavan sen kasvustoja pienentäen jo 400 mg/l pitoisuuksissa (Davies T.D. 2007. Sulphate toxicity to the aquatic moss Fontinalis antipyretica. Chemosphere 66 (3): 444–451.). Kevitsan näytteenotossa on havaittu yhä kasvavaa sulfaattikuormaa, joka on todennäköisin syy sammalten vähenemiselle. Sammalet ovat tärkeä indikaattori raskasmetallien esiintyvyydessä. Sammalet tulisi jatkossa kartoittaa vuosittain ja tätä varten tulisi muodostaa omat tarkkailupisteensä kaikkiin vesistöihin ja pienvesiin, joihin kaivosvesiä johtuu.

Kalojen raskasmetallimäärityksistä

Tarkkailuohjelmassa todetaan, että kalojen raskasmetallianalyysi tehdään ottamalla “kalasta [..] pala lihasta kylkiviivan yläpuolelta läheltä pyrstöä”. Havelková et al. mukaan (2008) maksaan kertyy korkeissa kuormitustilanteissa usein enemmän elohopeaa kuin lihakseen. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että raskasmetallimääritykset tulisi tehdä jatkossa sekä lihaksesta että maksasta. Elohopeamääritys maksasta kuvaa paremmin ympäristön tilaa, lihaksesta tehty määritys taas tuottaa tietoa liittyen elohopeapitoisuuksiin kalan syötävässä osassa.

Lihaksesta tehdyn määrityksen analysoinnissa tulisi käyttää jatkossa painotettua keskiarvoa (Heinonen-Tanski, 2024), ja aiemmat tulokset tulisi analysoida uudelleen painotetun keskiarvon mukaisiksi. Elohopeapitoisuuksien painotettu keskiarvo (jossa jokaisen kalan elohopea-arvo kerrotaan kalan painolla) kuvaa kalansyöjän todellista elohopeakuormaa, kun taas aritmeettinen keskiarvo voi laimentaa kuormitusta, jos aineistossa on paljon pieniä, vähäelohopeaisia kaloja. Heinonen-Tanskin tutkimuksessa elohopeapitoisuus kasvoi voimakkaasti kalan koon myötä, tutkimuksen toisessa tutkituista järvistä viisi suurinta ahventa sisälsi 89 % koko näytteen elohopeasta, vaikka niitä oli lukumääräisesti vain puolet kaloista. Tarkkailuohjelman mukaan näytekaloina käytetään noin kilon painoisia haukia ja noin 100 g (20 cm) painoisia ahvenia. Harrastajien kalastusvalinnat painottuvat tyypillisesti isompiin kaloihin. Tämä tukee tarvetta painotetun keskiarvon käyttöön sekä kalojen tutkimusotannan kokorajoitusten hylkäämiseen.

Pölylaskeumien seurannasta

Kevitsan KevD-0-mittauspisteellä mitattiin jo vuonna 2023 kohonneita kuparipitoisuuksia pölylaskeumassa. Yhtiö on selittänyt kohonneita pitoisuuksia marjastajien liikenteellä. Sompion Luonnonystävien edustajan pyynnöstä yhtiö kävi läpi tuuliruusut kyseisestä ajankohdasta. Tuuliruusut tukevat päätelmää, että kohonneet kuparipitoisuudet 0-pisteessä ovat seurausta Kevitsan pölypäästöistä. Yhtiö esitti sidosryhmien yhteistyöryhmän tilaisuudessa 25.6.2025 pitävänsä pitoisuuden kohoamista yksittäistapauksena.