Pisavaaran luonnonpuiston ilvesluvan vastaselitys

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on varannut tilaisuuden antaa vastaselityksen Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piirin (myöhemmin SLL Lappi) valituksen johdosta annettuihin lausuntoihin. SLL Lappi vastaa lausunnoissa esitettyihin väitteisiin toteamalla seuraavaa.

Erityisen merkittävä vahinko

Metsähallitus toteaa lausunnossaan, että “Riistakeskus tekee varsinaisen arvion merkittävän taloudellisen vahingon vaatimuksen täyttymisestä, kun taas Metsähallitus arvioi ensisijaisesti luonnonsuojelualueen
perustamistarkoituksen vaarantumista”. Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri toteaa, että toisen viranomaisen antama päätös ja sitä edeltänyt harkinta ei kumoa Metsähallituksen velvollisuutta noudattaa lakia (Perustuslaki (731/1999) 2 §). Luontodirektiivi (92/43/ETY) sekä metsästyslaki (615/1993) sitovat myös Metsähallitusta, eikä näiden lakien voida katsoa rajoittuvan vain koskemaan Riistakeskusta ja sen myöntämän metsästyslain mukaisen poikkeusluvan lupaharkintaa. Metsähallitus on vastuussa siitä, että sen päätös on lainmukainen. Tämä tarkoittaa sitä, että päätös ei saa perustua keskeisiltä osin toisen viranomaisen laintulkintaan, vaikka perustelut voisivatkin olla yhteneväiset.

Metsähallituksen tulkinta, että luontodirektiivin 16 artiklan (metsästyslain 41 a §) mukainen arviointi kuuluisi vain Riistakeskukselle ei vastaa luontodirektiivin tarkoitusta. Luontodirektiivi ja siitä johdetut kansalliset
normit sitovat kaikkien viranomaisten laintulkintaa. Metsähallitus ei voi myöntää luonnonsuojelulain 51 §:n mukaista poikkeuslupaa, jos päätös olisi luontodirektiivin vastainen.

Metsähallituksen tulkinta siitä, että se voi perustaa päätöksensä muiden viranomaisten laintulkinnalle, voi johtaa siihen tilanteeseen, että sen päätös ei perustu lakiin ja sen päätös voi olla täysin ristiriidassa sitä velvoittavan lainsäädännön kanssa. Metsähallituksen luonnonsuojelulain 51 §:n nojalla myöntämä lupa sisältää samojen ympäristöoikeudellisten normien soveltamista, kuin Riistakeskuksen myöntämä lupa. On ymmärrettävää, jos perustelut ovat yhteneväiset, mutta Metsähallituksen on omassa lupaharkinnassaan varmistuttava siitä, että sen päätös perustuu luontodirektiivin 16 artiklan oikeaan tulkintaan, jossa ei eritellä
metsästyslain ja luonnonsuojelulain nojalla myönnettyjä lupia.

Luonnonpuistojen perustamistarkoitus

Metsähallitus nostaa lausunnossaan esiin, että luonnonpuistojen koskemattomuus ei ole ehdoton (s. 4–6). SLL Lappi toteaa, että vaikka hallituksen esityksessä mahdollistetaan poikkeuksia luonnonpuistojen rauhoitussäännöksistä ja koskemattomuudesta poikkeamiseen, ei kirjaus voi tarkoittaa poronhoitoalueella hyvin harvalukuisten suurpetojen tappamista. Lainsäätäjän kirjausta on tulkittava luontodirektiivin avulla
siten, että poikkeusta olisi mahdollista soveltaa silloin, kun kannat olisivat paikallisella tasolla suotuisalla suojelun tasolla. Nyt näin ei ole.

On huomattava, että luonnonpuisto ensisijaisesti suojelee sen lajistoa ja ympäristöä ihmisen toiminnalta. Lainsäätäjä on kuitenkin jättänyt mahdollisuuden joustaa suojelusta, mutta vain silloin, kun poikkeus tehdään Metsähallituksen luvalla perustamistarkoitusta vaarantamatta.

Lisäksi poikkeusluvan lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon Unionin oikeus.

Yhden ilveksen tappamisen luonnonpuiston alueella on katsottava ilmeisellä tavalla vaikuttavan erityisen merkittävästi luonnonpuiston koskemattomuuteen vähäisen paikallisen ilvespopulaation vuoksi. Kuten
SLL Lappi on valituksessaan nostanut esiin, jokainen suurpetoyksilö on tärkeä alueen luontaiselle ekosysteemille. Luonnonpuistosta tapettava laji voi johtaa siihen, ettei luonnonpuistossa ole enää kyseistä lajia sekä seuraava lajin edustaja saapuu alueelle vasta pitkän ajan kuluttua.

Lisäksi SLL Lappi kiinnittää huomiota siihen, että Metsähallituksen lupaus siitä, että hallintolain mukainen perustelemisvelvollisuus toteutuisi jatkossa paremmin, ei kiellä sitä seikkaa, että valituksenalaisessa päätöksessä hallintolain perustelemisvelvollisuus ei ole toteutunut.

Suotuisan suojelun taso

Metsähallituksen lausunnon mukaan “Riistakeskus vastaa metsästyslain 41 a §:n mukaisten poikkeuslupien myöntämisestä, mihin liittyen Riistakeskuksen tulee selvittää mm. poikkeusluvan kohteena olevan
riistaeläinlajin kanta tai kannan tila haetulla poikkeuslupa-alueella, kyseisessä maakunnassa ja koko maassa”. SLL Lappi toistaa, että luontodirektiivi sitoo myös Metsähallituksen lupaharkintaa. Lisäksi SLL Lappi huomauttaa, että kannan tason selvittäminen “maakunnan tasolla” ei vastaa Unionin tuomioistuimen C-674/17 ratkaisun kohdan 61 muotoilua.

SLL Lappi ei ole valituksessaan esittänyt, että ilveksen elinpiiri tai reviiri sijoittuisi pelkästään Pisavaaran luonnonpuiston alueelle. Ilveksen elinpiiri ja/tai reviiri sijaitsee kuitenkin osittain luonnonpuiston alueella, jolloin ilveksen ampuminen johtaisi siihen, että luonnonpuiston alueella ei olisi todennäköisesti yhtäkään kyseisen lajin edustajan elinpiiriä tai reviiriä. Koska ilveksen elinpiiri on todennäköisesti luonnonpuistoa suurempi, se vain entisestään korostaa sitä, että petotyhjiö luonnonpuistossa voi kestää arvioitua pidempään.

Palojärven paliskunnan lausunto

Palojärven paliskunnan lausunnossa on esitetty lausunto siitä, että ilveksen voitaisiin katsoa olevan vieraslaji, on perätön. Lausunnon räikeää erheellisyyttä korostaa se, että ilves kuuluu luontodirektiivin IV liitteeseen eli se on Euroopan Unionin alueella tiukasti suojeltu laji. Tämä tarkoittaa, että Suomen on otettava käyttöön tiukka suojelujärjestelmä ja kiellettävä kaikki näiden yksilöiden pyydystäminen tai tappaminen. Tästä kiellosta voidaan poiketa vain luontodirektiivissä säädetyin tiukoin ehdoin.

Palojärven paliskunnan lausunnossa viitataan koko vuonna aiheutuviin porovahinkoihin, joista ilvekset aiheuttavat osan. SLL Lappi huomauttaa, että valituksenalaisessa päätöksessä kyse on yhdestä ilveksestä ja sen aiheuttaman merkittävän haitan ehkäisemisestä (ks. metsästyslaki 41.1 a § kohta 2). Päätöksessä merkittäväksi haitaksi on esitetty 10 000 euroa ja näytöksi on esitetty 4 ilveksen tappamaa poroa.

Muuta

Metsähallitus on huomauttanut, että sille on jäänyt epäselväksi, mihin valituksessa viitataan, kun on mainittu vanhan luonnonsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 24/1922 vp) sivu 31.

SLL Lappi korjaa erehdyksensä. Lähde on peräisin virallislähteestä, jonka lähdeluettelomerkintä on seuraava: Ehdotus luonnonsuojelua koskevaksi lainsäädännöksi ynnä perustelut. (1921). Lainvalmistelukunnan julkaisuja. Valtioneuvoston kirjapaino. Helsinki.

Kyseinen lainvalmistelukunnan julkaisu 1921:10 on saatavissa eduskunnan kirjastosta.

SLL Lappi pahoittelee sekaannusta.

Lopuksi

SLL Lappi ei katso tarpeelliseksi vastata lausuntoihin muilta osin. SLL Lappi katsoo, että sen valituksessa esitetyt perustelut ovat pätevät ja niitä ei tarvi muilta osin tarkentaa lausuntojen johdosta.

SLL Lappi tahtoo vielä korostaa, että luontodirektiivi on ensisijassa valtiota sitovaa lainsäädäntöä. Luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamista ei voida jättää yksin yksittäisten henkilöiden tai toimijoiden nojaan, vaan valtion on luotava riittävät puitteet, jotta luontodirektiivin tavoitteet voidaan tosiasiallisesti saavuttaa. Ei voida väittää, että tiukasti suojeltavien lajien kannan suojelemiseksi ja ennallistamiseksi tehtävät toimet olisivat valtion taholta mahdottomia toteuttaa. Nykyisten valtion toimien vähäisyys sekä
vahinkoperusteisten poikkeuslupien runsas määrä on johtanut siihen, että suurpetojen kanta poronhoitoalueella on epäsuotuisa eikä lajien kannat voi pitkälläkään aikavälillä saavuttaa suotuisaa suojelun tasoa.

VAKUUDEKSI

Rovaniemellä 28.5.2025

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI RY

Saara Laivamaa, puheenjohtaja
Sisli Piisilä, toiminnanjohtaja