Muistutus Outokummun Kemin kaivoslaajennuksen hakemuskuulutuksesta

MUISTUTUS VIRANOMAISEN 15.4.2025 KUULUTUKSEEN PSAVI/2365/2024

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry lausuu muistutuksen koskien Outokumpu Chrome Oy:n Kemin kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupien yhdistämistä ja muuttamista sekä toiminnan laajentamista.

Outokumpu Chrome Oy hakee lupaa ottaa käyttöön sorroslouhintamenetelmä pengerlouhinnan rinnalle, mikä lisää kaivoksen louhintamäärää ja mahdollistaa matalapitoisemman malmin hyödyntämisen. Lisäksi haetaan lupaa rikastushiekka-altaan 7 sekä selkeytysaltaiden 4 ja 5 korottamiseksi, jolloin esimerkiksi allas 7 kohoaisi tasolle +47,50 metriä. Toimintaan sisältyy Nuottijärven kuivatuksen toteuttaminen kuivatusojineen
ja pumppausratkaisuineen, uusien vesienhallintarakenteiden ja tarkkailuohjelmien käyttöönotto sekä marginaalimalmin hyödyntäminen rikastusprosessissa.

Sorroslouhinta lisää huomattavasti kaivannaisjätteen määrää, erityisesti sivukiveä, ja läjitysalueiden laajentamisen tarvetta (SLC-koetoiminnan väliraportti, Arvio kaivannaisjätteiden muodostumisesta ja hyödyntäminen). Hakemuksessa on väitetty, että “louhintatapamuutos maanalaisessa kaivoksessa ei aiheuta uusia ympäristön ennallistamisen kustannuksia”. Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että sorroslouhinta menetelmänä kasvattaa riskiä maaperän stabiliteetin heikentymisestä ja hallitsemattomasta maanpinnan sortumisesta, kuten on käynyt Kiirunassa. Tämä tulisi huomioida vakuuden asettamisessa.

Rikastushiekka- ja selkeytysaltaiden ylävirtaankorotukset ilman tiivisrakenteita kasvattavat patoturvallisuusriskiä merkittävästi, erityisesti kun otetaan huomioon SEVESO-luokitellun alueen vaatimukset (Kaivannaisjätedirektiivi 6 artikla; BAT 11–15, 22–24; Koontiasiakirja liitteet 4_3, 5_1). Nuottijärven kuivatuksesta seuraa riski pilaantuneiden sedimenttien pölyämisestä ja metallien kulkeutumisesta, minkä hallinta ei perustu riittäviin BAT-käytäntöihin (BAT 42–46, Koontiasiakirja Liite 8:
sedimenttipäivitys, analyysitodistukset, kuivatusraportti). Lisäksi sorroslouhinta ja kuivatustoimet voivat laajentaa pohjaveden aleneman vaikutusaluetta Kirvesaavan Natura 2000 -alueelle, mikä on ristiriidassa
luonnonsuojelulain 39 §:n ja vesilain 3 luvun 4 §:n kanssa.

Kemin kaivoksen toiminta aiheuttaa merkittävää typpikuormitusta vesistöihin, erityisesti Iso-Ruonaojaan ja Hepolahteen (Kemin kaivoksen ympäristönsuojelun vuosiraportti 2023, Kemin kaivoksen tarkkailuraportti
2023). Useat viranomaispäätökset ovat jo edellyttäneet lisätoimia nitraattityppipäästöjen vähentämiseksi (esim. päätös PSAVI/15472/2022, PSAVI/8605/2020) on jo edellytetty toimenpiteitä typpikuorman ja
raskasmetallipäästöjen vähentämiseksi), mutta tulokset eivät ole olleet riittäviä. Hakijan esittämä uusi tavoitearvo kokonaistyppikuormitukselle (27 000 kg/v), joka olisi 10 % aiempaa pienempi, on erittäin korkea suhteessa vastaanottaviin vesistöihin. Iso-Ruonaoja on pieni vesistö, jonka laimentumiskyky on rajallinen, ja jopa Hepolahden merialueella tällainen kuormitus voi merkittävästi heikentää veden laatua. Vertailun vuoksi Kemin kaupungin jätevesipäästö vuonna 2023 oli noin 58 000 kg typpeä, joten kaivoksen kuormitus vastaisi lähes 50 % lisäystä koko kaupungin päästöihin. (Hakemus ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamiseksi, luku 7).

Kaivoksen tarkkailuraportissa 2022 on todettu kohonneita sulfaattipitoisuuksia, joista suurin 250 mg/l (vuonna 2012 180 mg/l, vuonna 2017 210 mg/l), taustapitoisuuden ollessa <0,5 mg/l, sekä rikkipitoisuuksia
(94 mg/l vs. 1,2 mg/l). Rikkiä oli todettu esiintyvän suotovesissä hapettuneena sulfaattina, mikä viittaa sulfidimineraalien hapettumiseen sivukivikasassa. Lisäksi todettiin kohonneita raskasmetallipitoisuuksia sekä saostumiseen viittaavia alhaisia rautapitoisuuksia samoilta mittauspisteiltä. Saostunut rauta sedimenttiin päätyessään sitoo myös itseensä raskasmetalleja. Suotovesien pH-arvojen pohjalta raportin tekijä AFRY oy arvioi, että sivukivialueella olisi “riittävästi neutralointikapasiteettia sulfidimineraalipitoisuuksista huolimatta”. Neutralointipotentiaalin pitkällä aikavälillä kertoo kuitenkin parhaiten kosteuskammiotesti, jota Kemin kaivoksella ei ole katsottu tarpeelliseksi vedoten pH-arvoihin huolimatta kohonneista pitoisuuksista.

Pinta- ja pohjarakenteet tulisi alan ohjeistuksen mukaan rakentaa BAT 35a ja 35b -käytäntöjen mukaisesti. Kemin kaivoksen BAT-tarkastelussa on 35a-käytännöstä todettu seuraavaa “Rikastushiekka-altaiden alla on
pääasiassa tiivistynyt turvekerros, jonka alla yleisesti tiivistynyttä silttiä tai soramoreenia. Ylempien kerrosten alla on pääasiassa tiivistä moreenia.” Kuitenkin BAT 35a-käytännöstä selkeästi ohjeistetaan, “Mikäli kaivosalueen maapohja ei ole luonnostaan riittävän tiivis, eikä maaperän vedenläpäisevyys ole riittävän alhainen, voidaan alhaisen vedenläpäisevyyden luonnonmaita kuten savea tai turvetta tiivistää
pohjarakenteen osalta riittävän alhaisen vedenjohtavuuden (10^-9 m/s) saavuttamiseksi” (Opas kaivannaisjätteiden hallinnan MWEI BREF -vertailuasiakirjan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita koskevien päätelmien soveltamiseen). Moreenilla ja turpeella riittävää tiivistysastetta ei nähdäksemme ole mahdollista saavuttaa.

Typenpoistoon on olemassa BAT 46b -mukainen MBBR-tekniikka (Moving Bed Biofilm Reactor), jota on pilotoitu 2020, muttei otettu käyttöön. Koska kyseessä on parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (BAT) kuuluva ratkaisu, sen käyttöönotto tulee asettaa edellytykseksi.

Lisäksi lupahakemuksessa esitetty samentumaraja 10 mg/l hehkutusjäännöksenä on poikkeuksellisen korkea. Veden laadun suojelun kannalta on tarkoituksenmukaisempaa asettaa raja-arvoksi kokonaissamentumana 10 mg/l, joka on vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukainen johdonmukainen suojelutoimi.

Patorakenteiden murtumariskit voivat johtaa laajamittaisiin vuotoihin ja vesien pilaantumiseen. Metalli- ja hiukkaspäästöt, erityisesti kromi, nikkeli ja mahdollinen asbesti, ovat jatkuvia riskejä, jotka voivat vaikuttaa ilman ja veden laatuun. Kaivoksen sulkemissuunnitelmassa on todettu, ettei sivukiveä tai marginaalimalmia voida luokitella pysyviksi kaivannaisjätteiksi, ja niiden varastoalueista “ei arvioida aiheutuvan kaivannaisjäteasetuksessa tarkoitettua suuronnettomuuden vaaraa eli merkittävää onnettomuutta tai
vaaraa ihmisten terveydelle, omaisuudelle tai ympäristölle alueiden käytön tai niiden jälkihoitovaiheen aikana”. Kuitenkin Kaivannaisjätedirektiivin mukaan toiminnanharjoittajan tulisi karakterisoida ja käsitellä jätteet niiden pitkäaikaiset vaikutukset huomioiden. Sulkemissuunnitelmassa on esitetty sivukivialueiden maisemointia, jolla “vähennetään osaltaan suotovesien muodostumista ja siten niistä aiheutuvia ympäristövaikutuksia”. Yhtiö on siis tunnistanut sivukivialueiden tulevan vuotamaan, pyrkimättä estämään tätä vuotoa.

Kirvesaavan aapasuon suojelua ei tule vaarantaa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärisääilmiöt (tulvat, kuivuus) voivat ylikuormittaa kaivoksen vesienhallintajärjestelmiä, mikä korostaa BAT 18:n ja 48:n mukaisten
ennakoivien toimenpiteiden tarpeellisuutta.

Kaivoksen nykytoiminta on jo aiheuttanut pysyvän pohjaveden alenem erityisesti Elijärvenviian suunnalla, mikä on dokumentoitu hydrologisissa tarkkailutiedoissa. Pohjavedenpinnan alenema tulee uhkaamaan yksityistä Riston ikikuusikon suojelualuetta, kuusi pintajuurisena kärsii eniten kuivuuden aiheuttamista haitoista. Iso-Ruonaojan vedenlaatu on heikentynyt, ja veden typpipitoisuudet ylittävät säännöllisesti taustatasot, mikä vaarantaa vesienhoitosuunnitelmien tavoitteet (VPD 4 artikla; vesilaki 3:4 §). Selkeytys- ja rikastushiekka-altaiden padot ovat jo nykyisellään riskirakenteita, ja tarkkailuraportit osoittavat tarvetta jatkuvaan valvontaan. Nuottijärvi sisältää pilaantuneita sedimenttejä, joiden käsittely ja
eristäminen ei ole tapahtunut BAT 42–46 mukaisesti.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri esittää seuraavat vaatimukset:

• Sorroslouhintamenetelmän hydrologisten mallien epävarmuudet tulee huomioida lupapäätöksessä. AFRY:n hydromallin mukaan erityisesti sorroslouhintaan (SLC) liittyy enemmän epävarmuustekijöitä. Hakijan esittämät vaikutusarviot eivät riittävästi osoita, että Kirvesaavan Natura 2000 -alueen pohjaveden tasapainoa ei vaaranneta, ja etteikö toiminta vaarantaisi soidensuojelun perusohjelmaan kuuluvaa Elijärvenviiaa tai Saarenkylänkankaan pohjavesialuetta. Lisäksi toiminta aiheuttaa
  pohjaveden useiden metrien aleneman Riston ikikuusikon yksityisellä suojelualueella, joka tuhoaisi alueen luontoarvot. Tämä on ristiriidassa luonnonsuojelulain (1096/1996) 39 §:n ja vesilain (587/2011) 3 luvun 4 §:n sekä vesipuitedirektiivin 4 artiklan kanssa.
• Sorroslouhintamenetelmän aiheuttamat kasvaneet riskit maanpinnan romahtamisesta ja kallioperän ruhjeisuuden kasvusta, sekä siitä aiheutuvista pinta- ja pohjavesiriskeistä, tulisi huomioida asetetussa
  vakuudessa.
• Pitkän aikavälin kaivannaisjätteiden vaikutukset tulisi arvioida kosteuskammiotestillä (HCT), myös kaivannaisjätedirektiivi edellyttää jätteiden pitkäaikaisominaisuuksien riittävää arviointia.
• Vesien hyvän tilan ylläpito on vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) keskeinen tavoite, ja hakijan tulee osoittaa, ettei toiminta aiheuta Iso-Ruonaojan tai Hepolahden veden tilan heikkenemistä (VPD 4 artikla, vesilaki 3:4 §). Tämä ei toteudu esitetyn typpikuormituksen ja epävarman
  puhdistustekniikan perusteella.
• Natura-arviointi ei sisällä riittävää tieteellistä näyttöä vaikutusten haitattomuudesta Kirvesaavan Natura 2000 -alueelle.
  Varovaisuusperiaatteen mukaisesti (LsL 7 §; direktiivi 92/43/ETY 6(3) artikla) lupaa ei tule myöntää ilman tieteellisesti perusteltua varmuutta vaikutusten poissulkemisesta.
• Nuottijärven kuivatus- ja läjityssuunnitelmat eivät perustu MWEI BREF -asiakirjan mukaisiin BAT-käytäntöihin, erityisesti BAT 42, 43, 45 ja 46. Hakemus ei sisällä riittäviä keinoja pölyn, metallien ja eroosion hallintaan.
• Pinta- ja pohjarakenteet tulisi perustaa BAT 35a, 35b, BAT 38e käytännöille. Moreeni ja turve eivät ole tiivistettävissä riittävään vaatimustasoon, ja niiden käyttöä pohja- ja pintarakenteina ei tulisi
  sallia.
• Hakijan tulee yksilöidysti osoittaa, miten YM 2020:12:n BAT-kohtien 11–24 (rakenteet ja padot), 35–40 (toiminnan aikainen hallinta) ja 42–48 (sulkeminen ja jälkihoito) vaatimukset toteutuvat Kemin kaivoksen kaikilla jätealueilla. Tällä hetkellä hakemus on näiltä osin puutteellinen.
• Ympäristölupaa ei tule myöntää, ennen kuin toiminnanharjoittaja osoittaa MWEI BREF -asiakirjan (2018) mukaisten BAT-tekniikoiden soveltamisen yksilöidysti kaikilla kaivannaisjätteen sijoitusalueilla. Tämä on kaivannaisjätedirektiivin 7 artiklan mukainen edellytys.
• Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että toiminnan aloittamista muutoksenhausta huolimatta tai valmistelulupaa ei tulisi myöntää, sillä jo tarvittavien vesitalous- ja ympäristölupien puuttuminen tekisi toiminnan aloittamisesta lainvastaista. Toiminnanharjoittajan tulee
  myös toiminnassaan noudattaa vesipuitedirektiiviä ja kaivannaisjätedirektiiviä, selvittäen toiminnan pitkäaikaiset vaikutukset riittävällä varmuudella.

Rovaniemellä 22.5.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry
Saara Laivamaa, puheenjohtaja
Sisli Piisilä, toiminnanjohtaja