Muistutus hakemuksesta Koneellinen kullankaivu kullanhuuhdonta-alueilla Harrijokeen laskevan Ristiinamorostonojan varrella Inarissa

Suomen Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri esittää muistutuksen koskien ympäristölupahakemusta koneelliselle kullankaivulle Usko ja Toivo -nimisillä alueilla.

Hakijalla on voimassa olevat Tukesin myöntämät kullanhuuhdontaluvat: Usko-alueella (HL2021:0020) 30.11.2025 saakka ja Toivo-alueella (HL2021:0021) 30.11.2026 saakka. Kullanhuuhdonta on kaivoslain (621/2011) 22 §:n mukaan luvanvaraista, ja lupa antaa käyttöoikeuden vain siihen toimintaan ja laajuuteen, joka siinä on määritelty. Kaivoslain 24 § edellyttää, että lupaa ei voida myöntää toiminnalle, josta aiheutuu merkittävää haittaa luonnonympäristölle tai yleiselle edulle. Aiemmalla AVI:n päätöksellä (PSAVI 107/2022) vuosittainen kaivumäärä on rajattu 499 kuutiometriin, Tukesin luvissa vuotuinen kaivumäärä on enintään 3 000 m3/alue. Ympäristölupaa ei voi myöntää kullanhuuhdontalupien voimassaoloaikaa pidemmälle ajalle.

Hakemuksessa ilmoitettu kiertoveden kulutus on max. 1500 l/min, 500-800 kuutiota päivässä ja 20 000 – 30 000 kuutiota kaivukaudessa. Hakija on esittänyt, että huuhdontaan käytettävä vesi kertyy altaisiin maa-, vajo-, pinta- ja orsivedestä, ja vesi kierrätetään kahden tilavuudeltaan 100 m3 altaan kautta. Kiertovesialtaiden etäisyydeksi Ristiinamorostonojan uomaan on esitetty vähintään 15 m. Herättää kysymyksiä, miten toimintaa jatketaan kuivana aikana, ja miten toiminta vaikuttaa Ristiinamorostonojan vesitalouteen. Hakija on perääntynyt mainitsemastaan polymeeritekniikasta kierrätysveden selkeytystekniikkana, muttei esitä mitään vaihtoehtoista tekniikkaa, miten kierrätysvettä aiotaan selkeyttää. Ei ole myöskään esitetty, miten sadevettä aiotaan kerätä.

Ristiinanmorostajanojan ja Harrijoen uomat ovat pieniä luonnontilaisia virtavesiä, joiden varrella ja vaikutusalueella tapahtuva koneellinen kullankaivu muodostaa riskin vedenlaadulle. Vaikka hakija ilmoittaa, ettei vettä oteta Ristiinanmorostajanojasta, lupahakemuksen aiemmat versiot ja AVI:n täydennyspyynnöt (esim. PSAVI 17.2.2025 ja 24.3.2025) osoittavat, että vedenottoa on suunniteltu. Virtaama näissä vesistöissä on pieni, ja liettyminen ja mahdollinen vedenoton seurauksena tapahtuva virtaamamuutos vaikuttaisivat haitallisesti vesiekosysteemeihin. Asiakirjojen mukaan alueella esiintyy kalastuksellisesti ja ekologisesti merkittäviä lajeja, kuten taimen ja harjus, jotka vaativat kirkasta, hapekasta vettä ja sorapohjaisia kutualueita. Täydennyksessä 5 (2.5.2025) on viitattu kalastuksen kieltoon esteenä selvityksille. Kalastuskielto, joka on tyypillinen Ristiinanmorostajanojan tyyppisissä latvavesissä, korostaa vesistön luonnonarvoa ja ekologista merkitystä. Vesilain (587/2011) mukaan vesiluonnon ja vesiluonnon monimuotoisuuden suojelu tulee turvata, ja kaikkia vesitaloushankkeita tulee arvioida vesistövaikutusten kautta kokonaisvaltaisesti. Hakijan mukaan “Pieniä kaloja on havaittu Ristiinanmorostajanojassa”, mitä tukevat myös Lapin piirin tietoon saatetut paikallisten havainnot purotaimenesta ja taimenenpoikasista ojassa. Ristiinanmorostajanojan ranta muuttuu eteläpäässä arvokkaaksi kuusikoivikkokorveksi, joka sisältää tihkupintoja ja lahopuuta. Alueella on havaittu paikallisten lintuharrastajien mukaan myös pikkutikka ja pikkusirkun mahdollinen pesintä.

Hanke sijaitsee erityisellä poronhoitoalueella ja saamelaisalueella. Täydennyksen 7 (5.5.2025) mukaan lähimmät poroerotus- ja laidunalueet sijaitsevat 2–5,5 km etäisyydellä, mutta poronhoitoon vaikuttavat myös metsäautotiet, melu, koneiden liike ja maisemamuutokset, jotka voivat aiheuttaa porojen väistämiskäyttäytymistä. Tämä vaikeuttaa laidunkiertoa ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä eläimille. YK:n alkuperäiskansajulistuksen ja Suomen saamelaiskäräjälain (974/1995) mukaan saamelaisten oikeus harjoittaa perinteisiä elinkeinoja ja ylläpitää kulttuuriaan tulee turvata. Saamelaisalueella toimiessa tulisi lähtökohtaisesti kunnioittaa Saamelaiskäräjien näkemyksiä luvitukseen.

Luonnonsuojelulain (9/2023) mukaisesti luonnon monimuotoisuus tulee säilyttää, eikä elinympäristöjä saa tarpeettomasti heikentää. Liitteessä 11 on esitetty kuvia kosteikkoalueista ja aapasuosta, joiden läheisyyteen kaivu sijoittuu. Vaikka lupahakemuksessa on luovuttu uoman siirtämisestä ja todettu, ettei kaivutöitä uloteta vesirajaan asti, on koneellinen kullankaivuu merkittävästi maisemaan ja elinympäristöihin vaikuttavaa toimintaa, kun kyse on herkästä arktisesta luonnosta. Maapinnan poisto johtaa muutoksiin kaivettavan alueen vesitaloudessa, mahdolliselle suoalueelle kohdistuessaan se edistää turpeen hajoamista kiihdyttäen näin myös ilmastovaikutuksia, jotka muutenkin vaikuttavat tutkitusti eniten arktiseen luontoon. Suuri osa alueesta on hienorakenteista hiesua, joka voi lähteä liikkeelle leviten laajalle alueelle, jos maanpintaa rikotaan ja jätetään peittämättä. Tämä voi johtaa kutusoraikkojen tukkeutumiseen ja sedimentaatioon virtavesien suvantokohdissa. Hakemuksessa katsotaan aluetta tasaiseksi, käytännössä maanpinnassa on kuitenkin kaltevuutta, joka mahdollistaa virtaukset erityisesti tulva-aikaan. Hakijan ehdottama maavallien teko on ehdoton vaatimus, maavallien tulee myös olla pitäviä ja rakenteeltaan eroosiota torjuvia. Jos tavoitteena on käyttää maavallitukseen kaivettavaa maalajia, aiheuttaa alueella esiintyvä hienorakeinen hiesu merkittävän eroosioriskin.

Myös vesienhallintaesitys on puutteellinen. Täydennys 2 kohta 6 (vesivarastointi ja sadeveden käyttö kuivina kausina) sisältää ehdotuksia, mutta ei teknisiä laskelmia, realistista mitoitusta eikä varmuutta siitä, että riittävä vesimäärä voidaan turvata ilman riskiä ylivirtaamasta tai laimenemiskyvyn ylittymisestä. Kiertovesialtaat ovat pieniä (100 m³/kpl) suhteessa suunniteltuun vedenkäyttöön (jopa 800 m³/päivä), mikä altistaa toiminnan ylivuodoille.

Edellä esitetyin perustein hanke aiheuttaa merkittäviä haittoja luonnonympäristölle, vesiekosysteemeille ja saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytyksille. Lupaa ei tule myöntää nykyisellä hakemusaineistolla. Mikäli hanketta arvioidaan edelleen, tulee vaikutusarvioinnit täydentää ja toteuttaa luotettavat luonto-, poronhoito- ja vesistökartoitukset ennen päätöksentekoa.

Alueen erityisasema saamelaisten kotiseutualueena sekä Lapin herkkien vesiekosysteemien arvo on otettava ensisijaisesti huomioon. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, ettei ympäristölupaa tulisi myöntää.

Rovaniemellä 24.6.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Saara Laivamaa
Puheenjohtaja

Sisli Piisilä
Toiminnanjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n yhteyshenkilö asiassa on:
Sisli Piisilä
Toiminnanjohtaja
+358 40 823 2443
lappi@sll.fi