Vastine Kevitsan valituksesta liittyen PSAVI:n ympäristölupapäätökseen

3.12.2025

Vastine Vaasan hallinto-oikeudelle asiassa 1054/03.04.04.04.22/2025 liittyen kuulutukseen 22.10.2025

1. Johdanto

Tämä vastine annetaan Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n (jäljempänä Lapin piiri) toimesta koskien Boliden Kevitsa Mining Oy:n (jäljempänä yhtiö) valitusta aluehallintoviraston päätöksestä 95/2025 (1.7.2025).

Yhtiön valitus ei kumoa valituksessamme esitettyjä ympäristö- ja oikeudellisia perusteita. Katsomme, että useat sen väitteistä ovat myös ristiriidassa viranomaisten lausuntojen kanssa (Lapin ELY-keskus, GTK, Metsähallitus) sekä EU:n ja kansallisen oikeuden vaatimusten kanssa. Yhtiö on valituksessaan vaatinut muutoksia lupamääräyksiin 34, 40, 46, 67a ja 73. Käsittelemme näistä vaateita koskien lupamääräyksiä 34, 46 ja 73. Muilta osin viittaamme valitukseemme.

Yhtiön muutosvaatimuksissa on esitetty vaateita kaivannaisjätteiden luokituksen muuttamisesta, vesienkäsittelysakan kuivausvaatimuksesta luopumista, öljyisten maiden käsittelymäärän kasvattamista, ja malmin mobiilimurskauksen aikarajoituksen purkamista. Lisäksi yhtiö on huomauttanut sivukivialueen ylimmän täyttötason lupamääräyksen ristiriidasta muun päätöksen kanssa, sekä ottanut kantaa sivukivialueen pintarakenteen tiivistämättömän moreenikerroksen paksuuteen, josta on käynnissä tästä asiasta erillinen valitusprosessi ja valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2. Jätejakeiden vaarallisen jätteen status

Yhtiö vaatii, että vaarallisen jätteen merkintä poistetaan kahdelta jätejakeilta lupamääräyksestä 34 ja että kyseiset jätteet kirjataan jätekoodilla 01 01 01 (vaaratonta kaivosjäte).  Yhtiö esittää, että jätejakeet Louhinnassa muodostuva korkearikkinen kapseloitava sivukivi (CW) ja Malmin louhinnassa poistettava korkearikkinen kapseloitava pintamalmi ja rapautunut kallio eivät täyttäisi vaarallisen jätteen ominaisuuksia (HP 7 ja HP 14). Se perustelee kantaansa silikaattimineraalien aiemmin puutteellisesti huomioidulla osuudella. Yhtiön mukaan hapontuotto-ominaisuus ei kuulu vaarallisen jätteen luokitteluperusteisiin valtioneuvoston asetuksen 179/2012 mukaisesti, vaan vaaraominaisuuksien luokitusta tulisi tarkastella pitoisuusrajaluokituksena, ei  “yleisluontoisena huolenaiheena”.

Yhtiön näkemyksen mukaan aluehallintoviraston päätöksessä sovellettu varovaisuusperiaate on johtanut virheelliseen tulkintaan korkearikkisestä sivukivestä vaarallisena jätteenä, jota yhtiö perustelee valitukseensa liittämillään tutkimuksilla. Vastineen antajat toteavat, että aluehallintoviraston päätöksessä on perustellusti sovellettu varovaisuusperiaatetta (YSL 6 §) ja luokiteltu edellä mainitut jätejakeet vaaralliseksi, koska riittävää vastanäyttöä ei ole esitetty aluehallintoviraston pyynnöstä huolimatta. 

Yhtiö on esittänyt jälkimmäisen jätejakeen osalta (Malmin louhinnassa poistettava korkearikkinen kapseloitava pintamalmi ja rapautunut kallio), ettei pintamalmia ole muodostunut toiminnan aloituksen jälkeen. Kuitenkin yhtiö tuo esille myös, ettei pintamalmikäsitettä käytetä enää tuotannossa, vaan sivukiven luokittelu tapahtuu sen rikkipitoisuuden mukaan. Yhtiö esittää oletuksen:

“Lisäksi oletettavaa on, että mikäli toiminta laajentuisi, niin kyseistä jätejaetta ei enää muodostuisi, vaan pintamalmi voitaisiin hyödyntää malmina rikastamolla ja pinnassa oleva hapettunut kiviaines kapseloitaisiin sivukivialueelle. Louhittava materiaali jaettaisiin nykyisen toiminnan mukaisesti malmiksi tai sivukiveksi.” 

Kuitenkaan ympäristölupapäätöksissä ei tule tehdä tulevaisuutta koskevia oletuksia. Käytettyjen käsitteiden muuttaminen ei muuta pintamalmiksi ja rapautuneeksi kallioksi määritetyn jätejakeen ominaisuuksia, eikä jätejakeita tule muuttaa sillä perusteella, että mahdollisen toiminnan laajentumisen myötä voitaisiin jätejae mahdollisesti hyödyntää rikastamolla ja pintamalmi määrittää uudelleen sivukiveksi. Termistöllä voidaan myös pyrkiä muokkaamaan lukijan käsitystä Yhtiölle suotuisaan suuntaan. Tähän on kiinnittänyt huomiota toisessa yhteydessä myös GTK, kritisoiden yhtiön käyttämää sulfidirikaste-termiä “harhaanjohtavana”, jatkaen, kuinka “termi antaa lukijan ymmärtää, että kyseessä on taloudellisesti hyödynnettävä materiaali” (GTK:n lausunto, päätös PSAVI 80/2023, s. 195). Yhtiön jätehuoltosuunnitelmasta (Liite 7) on hankalaa arvioida käytetyn terminologian kirjavuuden vuoksi, mitkä kohdat käsittelevät mainittua jätejaetta Malmin louhinnassa poistettava korkearikkinen kapseloitava pintamalmi ja rapautunut kallio.

Yhtiö on esittänyt rapautuneen kallion jätejakeen muuttamiseksi perustelun:

”Rapautuneen kallion osalta on todella epävarmaa, että kaikki alueella havaittava rapautunut kallioaines olisi vaarallista jätettä. Ei voida olettaa, että kiven teknisen ominaisuuden (rikkonaisuus) perusteella voitaisiin luokitella sen kemiallinen ominaisuus, kuten korkea rikkipitoisuus. On mahdollista, että tässä kohdassa on tarkoitettu lupamääräyksen 36. mukaisesti pintamalmia ja sen päällä olevaa rapautunutta kiveä, ei siis rapautunutta kalliota yleisesti. Kyseinen  Pintamalmi ja rapautunut kallio  -jätejae on luokiteltu voimassa olevassa luvassa (Nro 79/2014/1) ja sitä aiemmassa, kumotussa lupapäätöksessä (Nro 46/09/1) jätenumerolla 01 01 01.”

Katsomme, että rapautuneen kallion osalta ei ole osoitettu, etteikö rapautunut kallioaines voisi sisältää merkittävissä määrin vaaralliseksi jätteeksi määriteltävää ainesta, sillä Yhtiö on esittänyt asiassa vallitsevan vain epävarmuuden viittaamatta jätejakeen ominaisuuksia käsitteleviin lisätutkimuksiin tai todisteisiin. Nähdäksemme arvelu siitä, että kyse olisi mahdollisesta viranomaisen määritysvirheestä, ei myöskään tuo lisätodisteluarvoa asiaan.

Yhtiö on myös esittänyt, että “[m]ikäli toiminta laajenee, niin yhtiön tahtotila on hyödyntää kaikki mahdollinen laadultaan hyödynnettävissä oleva kiviaines (malmi ja sivukivi).“ Tämän osalta toistamme, ettei lupamääräyksiä voida antaa ennakoiden mahdollista toiminnan laajenemista ja yhtiön taloudellista tahtotilaa tätä koskien.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n ja hallintolain 34 §:n nojalla asianosaisille ja muille osallisille on ennen päätöksentekoa varattava todellinen mahdollisuus tutustua asiaa koskevaan aineistoon ja tulla asiassa kuulluiksi. Jos luvan hakija esittää vasta valitusvaiheessa uutta, laajaa teknistä dokumentaatiota (esim. moreenipilottien tarkkailuraportit tai päivitetyt vaaraominaisuustarkastelut) ja pyrkii sen avulla kumoamaan lupaviranomaisen päätöksen, aineisto ei ole ollut YSL 43 §:n mukaisessa menettelyssä. Tällöin muilla asianosaisilla ja yleisöllä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta käyttää samaa osallistumisoikeutta tämän uuden aineiston osalta kuin sen aineiston osalta, jonka perusteella lupaviranomainen on päätöksen tehnyt. Tämä kaventaa osallisten oikeutta tulla kuulluksi ja heikentää ympäristönsuojelulain mukaista avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lupamenettelyssä. 

Luvanhakijalla on velvollisuus esittää lupahakemusvaiheessa kaikki sellainen ajantasainen selvitys, joka on olennainen lupaharkinnan ja vaikutusten arvioinnin kannalta. Jos Yhtiö tuo olennaisesti uutta selvitystä vasta valituksessa, sitä ei tulisi käyttää perusteena lupamääräysten lieventämiselle, vaan tällainen aineisto kuuluu uuteen lupamenettelyyn tai asian palautettavaksi lupaviranomaiselle, jotta siitä voidaan tiedottaa YSL:n ja EU-oikeuden edellyttämällä tavalla ja osalliset voivat ottaa siihen kantaa.

Uuden jätelain (646/2011) 7 §:n nojalla ympäristölupaviranomainen voi toimivaltaansa kuuluvan ympäristöluvanvaraisen toiminnan osalta määrätä, että myös muu kuin jäteasetuksen liitteessä 4 vaaralliseksi jätteeksi luokiteltu jäte on vaarallista jätettä, jos jätteellä on jokin vaaraominaisuus.

H14- luokittelukriteerin täyttymisen osalta tulee huomioida, kuten viranomainen on varovaisuusperiaatetta soveltaen katsonut, että kyse on jätteestä, joka voi aiheuttaa välittömästi tai myöhemmin vaaraa ympäristölle. Edellytyksen täyttymisen osalta vaaran aiheutumisen ei täydy olla varmaa, mutta sitä voidaan pitää kuitenkin siinä määrin todennäköisenä että jäte täytyy luokitella ympäristölle vaaralliseksi. Katsomme, että hapontuottopotentiaali täyttää tämän kriteerin. Kaivannaisjätesuunnitelman päivityksessä on todettu, että kapseloitava sivukivi (CW) “luokittuu mahdollisesti happoa tuottavaksi”. Lisäksi todetaan, että rikin määrän vaihtelu on ollut suurinta kapseloitavassa sivukivessä. Sivukivelle ei ole tehty lainkaan kosteuskammiokokeita, vaan analyysit perustuvat ainoastaan ABA- ja NAG-testeihin. Jätehuoltosuunnitelmaan on kirjattu aiheellisesti huomio (s. 55): 

“Nettohapontuottopotentiaalia tarkasteltaessa ABA- ja NAG-testien perusteella on  huomioitava,  että  testi  ei  huomioi  hapontuotto  ja  neutralointikyvyn  suhteen muuttumista ajan myötä. Voikin olla, että esimerkiksi neutralointipotentiaali kuluu loppuun  nopeammin  kuin  hapontuottopotentiaali  vaikka  se  kokonaisuudessaan olisi kyvykäs neutraloimaan kaiken hapontuoton. Pitkäaikaistestauksen tulokset (kolonnikoe tai kosteuskammiokoe) antavat tietoa kaivannaisjätteen käyttäytymisen muutoksista vaiheittain lisääntyvän hapettumisen näkökulmasta eli  ajan  funktiona”.

Ympäristövaarallisuuden arvioinnissa kynnysarvo nikkelin osalta (1600 mm) on ylittynyt kapseloitavassa sivukivessä, Yhtiön mukaan “satunnaisesti”, mutta tätä ei täsmennetä minkäänlaisella tilastolla. Yhtiö arvioi, että kapseloitavassa sivukivessä sulfidisen nikkelin osuus kaikesta nikkelistä olisi 25 %. Nikkelisulfidin EY:n CLP-asetuksen mukainen pitoisuusraja 0,1 % (650 mg/kg). Yhtiö esittää, että koska 2021-2023 näytteissä keskiarvopitoisuus on saatu laskemaan 0,08 %, pitoisuusraja tulee katsoa alitetuksi. Yhtiö ei kuitenkaan avaa tarkemmin nikkelisulfidin määrityksen metodia tai näytemäärää, mikä jättää epävarmuuden tilastollisen analyysin riittävyydestä. Yhtiö on esittänyt, että silikaattisen nikkelin määrä olisi “25-45 % riippuen tarkastelutavasta ja jätejakeesta” (lihavointi vastineen antajien). (s. 62-64, Liite 7, Kevitsa jätehuoltosuunnitelma 2024). Yhtiön arvio vaarallisen jätteen luokituksen poistosta perustuu siis täysin Yhtiön omaan määritykseen, jonka perusteita ei ole avattu tai arvioitu riippumattomasti, ja mahdollisesti myös aiemmin viitattuun tarkastelutapaan siitä, kuinka suuri osa kapseloitavan sivukiven nikkelistä on silikaattista. 

3. Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT 38)

Yhtiö esittää valituksessaan muutosta lupamääräykseen 73. Yhtiö perustelee vaadettaan esittäen, että kaivannaisjätteen BREF-asiakirjan BAT-suositukset, erityisesti BAT 38 ja sen esimerkkikohta 38e, kuvaavat ainoastaan peittorakenteen kokoonpanoa eivätkä rakenteen toiminnallista suorituskykyä. Yhtiön mukaan BAT 38e ei siten aseta vaatimuksia sulkemisratkaisun materiaalikerrosten paksuuksille tai niiden järjestykselle, vaan sen keskeinen tavoite on ympäristöriskien hallinta, joka tulee arvioida BAT 5:n mukaisesti. Yhtiö korostaa, että hapen ja veden kulkeutuminen riippuu voimakkaasti kohdekohtaisista olosuhteista ja että rakenteen vaikutuksia ei voida päätellä pelkän kokoonpanon perusteella. Tämän vuoksi yhtiö katsoo, ettei sulkemisrakenteen tarvitse rakenteellisesti vastata BAT 38e:n esimerkkirakennetta, kunhan vaikutusarviointi osoittaa ympäristöriskien pysyvän hyväksyttävällä tasolla. Yhtiön mukaan sen esittämä sulkemisratkaisu on näin ollen BAT-vaatimusten mukainen, vaikka se poikkeaa BAT 38e:n tyypillisestä kerrosrakenteesta. Näin ollen yhtiö esittää, että rakenteeksi tulisi hyväksyä yhtiön esittämä 30 cm + 1,2 m rakenne, yhtiölle määrätyn rakenteen 50 cm + 1,5 m sijasta. Huomautamme, että asiassa on käynnissä erillinen valitusprosessi, josta on haettu valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tarkastelemme seuraavaksi tätä Yhtiön suunnittelemaa rakennetta. Yhtiö esittää 30 cm paksuista moreenikerrosta, jossa moreenin maksimiraekoko on jopa 200 mm eli 20 cm. Lisäksi 1,2 m pintakerrokseen hyväksytään jopa 50 cm kivet. Yhtiö on liittänyt valitukseensa pilottiraportteja, joissa on mm. analysoitu käytettävää maalajia ja sen tiiveyttä ja vedenjohtavuutta. Kuitenkin laboratoriokoe joustavaseinäisellä sellillä on tehty materiaalilla, joka ei vastaa esitettyä rakennetta. 

Maalajinäytteiden raekoko on ollut max. 16 mm (Liite 5 osa 2,  Sivukivialueen moreenin pintarakenteen tarkkailuraportti  s. 37), joka ei vastaa kentällä käytettyä raekokoa 200 mm. Tämä ei myöskään vastaa tehtyjen maalajiluokitusten näytekokoa max. 64 mm (Liite 5 osa 2, maalajiluokitukset, Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy). 

Kuva 1. Tiivismoreenille käytetyn välpän kokoluokka. Liite 5 osa 1 Loppuraportti 21.1.2021 Kevitsa, Sivukivialueen 1 b, maisemointipilotti, Sitowise, s. 88.

Kuva 2. Tiivismoreenin syöpymät näyttävät materiaalin heterogeenisyyden. Liite 5 osa 1. Sivukivikasan maisemointi kokeilu Poikkeama raportti. (kirjoitusmuoto Yhtiön) s. 267.

Esikuormitus eli tehokas jännitys on tehty 6,8-9,4 tonnin kuormalla eli 68-94 kPa. 1,5 metrin paksuinen moreenirakenne vastaa noin 3 tonnin painoa, eli 30 kPa. Raporteissa ei ole perusteltu, miksi esikuormituskokeissa on käytetty merkittävästi suurempaa esikuormitusta. Tästä huolimatta laboratoriokokeissa edes koerakenteessa riittävää tiiveyttä ei ole saavutettu, vaan kaksi kuudesta näytteestä on tuottanut poikkeaman ja jäänyt alle vaaditun 10^^-8 m/s (Liite 5 osa 2, s. 33 ja s. 25). 

Rakenteen tiiveyttä on lisäksi mitattu Troxlerilla. Huomautamme, että Troxler-ydintiheysmittarin mittaustilavuus ja tulokset kivisissä, runsaasti karkeita lohkareita sisältävissä maissa ovat herkempiä heterogeenisyyden ja kiviaineksen osuuden vaikutuksille, mikä kasvattaa mittausepävarmuutta ja voi johtaa systemaattisiin eroihin suhteessa volymetritestiin. Tästä syystä rakenteesta olisi tullut ottaa volymetritesti, mutta tällaista ei ole tehty. Vaikuttaa siltä, että tavoitteena on ollut tietty tiiveysaste, jonka saavuttamisen on katsottu johtavan myös riittävän pieneen vedenjohtavuussasteeseen. Valitettavasti heterogeenisessä kiviä merkittävästi sisältävässä aineksessa jää aiheellinen epävarmuus siitä, voidaanko tällainen aste saavuttaa. (Page-Dumroese, Deborah & Brown, Robert & Jurgensen, M.F. & Mroz, Glenn. (1999). Comparison of Methods for Determining Bulk Densities of Rocky Forest Soils. Soil Science Society of America Journal – SSSAJ. 63. 10.2136/sssaj1999.03615995006300020016x). 

Yhtiön valituksen liitteessä 6 (O’Kane, 2018) on raportoitu maanäytteiden vedenjohtavuuskokeista, lainauksen alussa on kaksi vaihtoehtoista lauseen lopetusta, joista ei käy ilmi, kumpi on raportin antajan näkemys saavutetuille arvoille. Lainaus jatkuu kappalevaihdon yli (lihavoinnit vastineen antajien):

“The range of k_fs measured in the field (3 x 10^-7  to 1x 10^-6 cm/s)  is  consistent  with  expectations  developed  based  on  the  material characterization program (OKC, 2017a).  

on the lower end  of what could be expected based on the material characterization program (OKC, 2017a). Laboratory testing of 1B material resulted in a hydraulic conductivity of 5 x 10^-8 cm/s when compacted to 97% of Proctor.  In general, laboratory test results tend to be lower when compared with field tests, often by an order of magnitude or more.  Given that the materials tested were non-plastic, and  comprised  of  <  10%  clay  sized  particles  (OKC,  2017a),  it  is  unlikely  the  material  could  be compacted to achieve hydraulic conductivity lower than 1 x 10^-7 cm/s in the field. “

Huomionarvoista on O’Kanen maininta, että yleisesti laboratorio-olosuhteissa on mahdollista saada jopa suuruusluokan verran parempia tuloksia kuin kenttäolosuhteissa, sekä jatko, että materiaalinäytteen perusteella vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kenttäolosuhteissa voitaisiin saavuttaa laboratoriotestejä vastaava vedenjohtavuus.

Kaivannaisjätedirektiivin (2006/21/EY) 11 artiklan 1 kohdan mukaan toiminnanharjoittajan on estettävä jätteistä aiheutuvat pitkäaikaiset ympäristöhaitat ja varmistettava jätealueiden rakenteellinen turvallisuus myös toiminnan päättymisen jälkeen. Katsomme, että rakennetta 30 cm tiivistyskerroksella ja 1,2 m tiivistämättömällä kerroksella esitetään ensisijaisesti taloudellisista näkökohdista. Pidämme epätodennäköisenä, että 30-senttinen tiivistyskerros, jossa hyväksytään jopa 20-senttiset kivet, voisi toimia esitetyllä tavalla 10^-8 m/s tavoitteen saavuttaen. Jos rakenteen vedenjohtavuus kenttäolosuhteissa on suuruusluokkaa suurempi (10^-7 m/s), tämä tarkoittaa, että vuodessa vettä johtuu 10 vuoden verran.

Lisäksi Yhtiön moreenipilottiraportoinnissa todetaan suoraan, että vedenläpäisevyys tulee olemaan 25-45 % sadannasta, ja jopa enemmän ennen kasvipeitteen muodostumista rakenteeseen (s. 4, Liite 3.a Moreenipilotin tarkkailuraportti vuodelta 2023 englanniksi). Valituksen liitteissä on esitetty dataa Kevitsan sääaseman sadannan keskiarvosta (260 mm/vuosi), mutta Yhtiö on vastikään todennut, että “Kevitsan sääasema ei mittaa lumena tulevaa sadantaa luotettavasti” (Boliden Kevitsa Mining Oy, Kevitsan kaivoksen pintavesitarkkailu vuonna 2024). Sadannan voidaan arvioida olevan Sodankylän keskiarvoa noin 500 mm (https://www.ilmatieteenlaitos.fi/vuositilastot). Sivukivialueen pinta-ala on 4 km². Keskivertosadannalla luonnonvettä rakenteeseen kertyisi siis vuodessa:

Vedenläpäisevyys m³

20 % 400 000

30 % 600 000

45 % 900 000

On hyvä huomioida, että Kajaanin sadanta 2012 oli 1031 mm (vrt. Talvivaaran katastrofi 2012). Sääolosuhteiden äärevöityessä sadanta tulee todennäköisesti kasvamaan. Sallitulla vedenläpäisevyysasteella on siis suuri merkitys. Jos tiivistämätön moreenikerros kyllästyy riittävästi vedellä, osa sadannasta poistuu pintavaluntana. Liitteistä ei käy ilmi, minkälaiseksi arvioidaan haihdunnan osuus, ja miten rakenne kestää ilmastonmuutoksen myötä yleistyviä rankkasateita. Jos pintavalunnan määrä kasvaa merkittävästi, aiheuttaa tämä eroosiota, jonka myötä tiivistämättömän rakenteen paksuus voi paikoin muuttua. Lisäksi tiivistämättömän moreenin vettyminen voi aiheuttaa kasvillisuuspeitteen heikentymistä, moreenin painumista ja muutoksia hydrologisissa olosuhteissa. Tiivistämätön moreeni on tiiviskerroksen routasuoja, sen pettäessä ruota ulottuu entistä syvemmälle ja voi löyhdyttää tiiviskerrosta, jolloin sen vedenjohtavuus voi kasvaa merkittävästi merkittävästi. Katsomme, että mitä ohuempia rakenteen kerrokset ovat, sitä enemmän sisältyy epävarmuutta siihen, kuinka hyvin esitetty rakenne toimii pitkällä aikavälillä. Tämä korostuu rakenteen ollessa heterogeenistä kiviä sisältävää moreenia. Epävarmuudet on tuotu esiin myös 2023 raportissa: “Continued monitoring is recommended to  assess and compare performance of the represented cover system configurations in response to varying  climatic conditions, physical processes such as erosion, and freeze/thaw cycling, and evolution of the vegetative cover” (Liite 3a. Moreenipilotin tarkkailuraportti vuodelta 2023 englanniksi. Kevitsa 1B WRSF – Cover System Field Trial Performance Monitoring Report 2023). 

Sivukivialueen moreenipintarakenteen tarkkailussa on saatu myös testituloksia roudan olleen syvemmällä paksummassa rakenteessa (Liite 5 osa 1, s. 2). Koska tämä ei vastaa fysiikan lakeja, katsomme Yhtiön raportissa esitettyjen huomioiden mittausaseman sijainnin aiheuttamasta epävarmuudesta tai moreenin heterogeenisyyden pilottien välillä voivan olla oikeansuuntaisia. Jos tavoitteena on tuottaa tietoa luvitusprosessia varten, näyttäytyy erikoiselta, että moreenipilottien välillä ei ole varmistuttu riittävällä tasolla eri kerrospaksuuksien tiivistämättömän moreenin maalajin samankaltaisuudesta, pilottikohteiden sää- ja maasto-olosuhteiden samankaltaisuudesta, tai siitä, että mittausasemat olisi sijoiteltuna keskenään samankaltaisesti. Jos moreenipilotin data perustuu vain muutaman mittausaseman tietoihin, tämä jättää myös aiheellisen epävarmuuden siitä, onko tuotettu tieto laadullisesti riittävällä tasolla. Konsultti on myös ilmaissut, ettei esimerkiksi vesimäärän seuranta koepeittorakenteen sisältä ole tehty soveltuvalla mittausmenetelmällä, kokonaishaihdunnan mittaus on puutteellista, ja koekuopissa on todettu materiaalieroja. Lisäksi koerakenteessa on jouduttu käyttämään telasullontaa tiivistysmenetelmänä (s.288), joka poikkeaa suunnitellusta ja tutkitusta. Näistä seikoista huolimatta samaisessa raportissa Yhtiö katsoo koepilottitoimintansa olleen riittävällä tasolla (Liite 5 osa 1, s. 3; ).

Jos tavoite olisi kaivannaisjäteasetuksen mukainen pitkän ajan varmuus ympäristön pilaantumisen ehkäisystä, tulisi koko esitettyä suotuvaa moreenipintarakennetta korjata. Yhtiön liitteenä esittämissä pilottikoemateriaaleissa on osoitettu selkeästi bentoniittirakenteen ylivoimaisuus suhteessa muihin rakenteisiin (alle 4 % sadannasta läpi).Näin ollen rakenteeksi olisi tullut muodostaa, alhaalta ylöspäin:

Kaivannaisjäte

Kiilauskerros

Tiivistetty moreenikerros

Bentoniittimatto 

Kuivatuskerros,salaojamatto

Moreeni ja kasvukerros

Nyt esitetyissä rakenteissa puuttuu kokonaan kuivatuskerros (salaojamatto). Tällainen on rakennettu mm. Terrafamelle siellä tehtyjen koerakenteiden jälkeen, rakenne on myös kaikkien kaatopaikkojen sulkemisrakenteissa. Katsomme, että Yhtiön esittämä rakenne ei täytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimusta elinkaariajattelusta. MWEI BREF -asiakirjan mukaan hallitun sulkemisen periaate (design for closure) edellyttää, että kaivannaisjätteen sijoitusalue on toiminnan päätyttyä sekä teknisesti että ympäristöllisesti turvallinen. BAT:n tarkoituksena on varmistaa lyhyen ja pitkän aikavälin turvallinen sijoittaminen siten, että jo suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon toiminnan aikainen ja sulkemisen jälkeinen hallinta. Tämän vuoksi valittavan sulkemisrakenteen tulee edellyttää mahdollisimman vähän suljetun sijoitusalueen pitkäaikaista seurantaa ja hallintaa, minimoida haitalliset pitkäaikaisvaikutukset kuten haitta-aineiden kulkeutuminen sekä varmistaa rakenteiden geotekninen vakaus pitkällä aikavälillä. MWEI BREF toteaa lisäksi, että suurilla kaivannaisjätteen sijoitusalueilla tarkasteltava aikaväli voi ulottua jopa tuhanteen vuoteen tai pidemmälle (Opas kaivannaisjätteiden hallinnan MWEI BREF -vertailuasiakirjan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita koskevien päätelmien soveltamiseen, s. 56-57).

4. Yhteenveto

Vastineen antajat katsovat, että valituksessa esitetyt vaatimukset jätejakeiden luokituksen muuttamisesta eivät perustu riittävään vastanäyttöön. Aluehallintoviraston varovaisuusperiaatteeseen nojautuva vaarallisen jätteen luokittelu on siten edelleen perusteltu, eikä tulevaa toiminnan laajentumista, terminologian muutoksia tai taloudellisin perustein tehtyjä materiaalitehokkuuden tavoitteita voida käyttää jäteluokituksen lieventämisen perusteena. Rapautuneen kallion osalta yhtiö ei ole esittänyt tutkimustietoa, joka poistaisi epävarmuuden vaarallisten ainesosien esiintymisestä. Vastineen antajat korostavat myös, ettei valitusvaiheessa esitettyä uutta teknistä aineistoa tulisi käyttää lupamääräysten muuttamiseen, vaan sen asianmukainen käsittely edellyttää uutta lupamenettelyä tai asian palauttamista viranomaiselle.

Lupamääräyksen 73 osalta vastineen antajat katsovat, ettei yhtiön esittämä 30 cm + 1,2 m moreenipeittorakenne täytä kaivannaisjätedirektiivin ja BAT:n mukaista pitkäaikaista ympäristöturvallisuutta. Yhtiön liitteissä ja pilottiraporteissa esitetty aineisto ei vastaa kenttäolosuhteita raekoon, tiiveyden, vedenjohtavuuden tai rakenteen pitkäaikaisen toimivuuden osalta. Lisäksi rakenteesta puuttuu kuivatuskerros. Yhtiö ei ole osoittanut, että esitetty rakenne täyttäisi BAT:n edellyttämän hallitun sulkemisen vaatimukset. Katsomme, ettei esitetty ohuempi peittorakenne ole pitkäaikaisen ympäristöturvallisuuden mukainen, eikä sitä tulisi hyväksyä.

VAKUUDEKSI

3.12.2025

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI

Rajat Lapin kaivoksille
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry

LIITTEET

Liite 1. Lausunto Kevitsan 3.12. vastineeseen, Jari Natunen