Vastaselitys koskien Suhangon kaivoksen ja rikastamon ympäristö- ja vesitalouslupaa sekä toiminnan aloittamislupaa ja valmistelulupaa, Ranua ja Tervola

27.3.2026

Vaasan hallinto-oikeudelle

Vastaselitys asiassa diaarinumero 940/03.04.04.04.22/2025 ym. koskien valitusta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä 19.6.2025 nro 83/2025 PSAVI/5695/2023 koskien Suhangon kaivoksen ja rikastamon ympäristö- ja vesitalouslupaa sekä toiminnan aloittamislupaa ja valmistelulupaa, Suhanko Arctic Platinum Oy, Ranua ja Tervola

Viite:           Vaasan hallinto-oikeuden vastaselityspyyntö 17.2.2026

Vastaselitys

Yllä mainitussa vastaselityspyynnössä mainitut hallinto-oikeudelle osoitetut vastineet ja lausunto eivät anna aihetta muuttaa vaatimuksiamme, niiden perusteita tai perusteluja, joihin edelleen viittaamme niitä enää laajemmin toistamatta.

Perustelut

1 Yleistä

Valituksemme keskeinen peruste hakemuksen hylkäämiseksi on se, että valituksenalaisessa lupapäätöksessään Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on siirtänyt päätösharkinnan ja toiminnan ympäristövaikutusten hallinnan kannalta olennaisia seikkoja myöhemmin erikseen ratkaistavaksi joko selvitysmenettelyssä (YSL 54 §) tai delegoimalla niitä Lapin ELY-keskuksen (vuoden 2026 alusta lukien Lupa- ja valvontavirasto) hyväksyttäväksi. Lupaedellytysten arvioinnin kannalta keskeisiä kysymyksiä on siten lykätty lupaharkinnan jälkeisiin vaiheisiin, jolloin lupaedellytysten täyttymistä ei ole voitu varmistaa vielä lupaharkinnassa ja lupamääräyksiä annettaessa. Tästäkin syystä kaivoksen suunnitelmat perustuvat valituksessamme esitetyiltä osin virheellisiin ja puutteellisiin lähtötietoihin. Perusteita näin laajamittaiseen suunnitelmien ja toteutustapojen siirtämiseen selvitysmenettelyyn tai hyväksynnän delegointiin valvontaviranomaiselle ei nähdäksemme ole. 

Aluehallintovirasto toteaa lausunnossaan, että uuteen toimintaan liittyy lähes aina epävarmuuksia. Aluehallintovirasto kuitenkin katsoo, että asiaan liittyvistä epävarmuuksista huolimatta käytettävissä oleva aineisto on ollut erityisesti päästötietojen osalta siinä määrin kattava, että lupa-asia on voitu ratkaista, että toimintaan tässä vaiheessa liittyvät epävarmuudet on otettu huomioon lupaharkinnassa ja annetuissa lupamääräyksissä, jonka lisäksi asiassa on sovellettu varovaisuusperiaatetta. Katsomme valituksessamme esitetyin ja jäljempänä esitettävin perustein, että em. näkemys epävarmuuden riittävästä huomioimisesta on virheellinen. Katsomme myös, että jätevesien vaikutuksia koskeva riskinarviointi on nähdäksemme puutteellinen mm. haitallisten aineiden yhteisvaikutuksen osalta (mm. ksantaatti ja kadmium ym.) eikä hankkeen haitallisia vaikutuksia ympäristöarvoihin voida sulkea riittävällä varmuudella pois.

Katsomme, että hakijan (Suhanko Arctic Platinun Oy, jälj. SAP) vastineessa, Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lausunnossa ja Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen vastineessa ei ole esitetty perusteita sille, että Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n valitus ja sen perustelut olisivat lainsäädännön tai oikeuskäytännön virheelliseen tulkintaan perustuvia.

2 Lupamääräysten yleispiirteisyydestä

Monet lupamääräyksistä ovat valituksessamme osoitetulla tavalla yleisluonteisia ja tulkinnanvaraisia, jolloin niiden velvoittavuus jää epäselväksi tai hakijayhtiön tulkintojen varaan. Myös Lapin ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan yhtynyt em. näkemykseemme ja toteaa vastineessaan (s. 5 lupamääräykseen 24 liittyen) mm. seuraavaa: ”ELY-keskus yhtyy valittajien näkemykseen siitä, että lupamääräyksessä olisi voinut tarkemmin tuoda esiin, milloin ylittyy kynnys typenpoistoa koskevan selvityksen toteuttamisesta.” ELY-keskus toteaa myös, että lupamääräyksessä tai sen perusteluissa olisi voitu paremmin tuoda esille toimenpiteet ksantaatin tavoitteellisen raja-arvon ylittyessä.

3 Selvitysten lykkäämisestä

3.1 Yleistä

Olemme valituksessamme vedonneet mm. siihen, että valituksenalaisessa lupapäätöksessä lupaedellytysten tarkastelua on lykätty varsin laajasti lupaharkinnan jälkeisiin vaiheisiin. Siinä on sovellettu laajalti YSL 54 §:n tarkoittamaa erityistä selvitystä koskevaa määräystä sekä delegoitu kymmeniä olennaisia erilliskysymyksiä ELY-keskuksen hyväksyttäväksi eikä niitä ole käsitelty osana ympäristö- ja vesitalousluvan lupaharkintaa. Näin on samalla heikennetty haitankärsijöiden ja ympäristöjärjestöjen vaikutusmahdollisuuksia merkittävästi, sillä tähän menettelyyn ei sisälly kuulemismenettelyä eikä valitusoikeutta ELY-keskuksen päätöksestä vastoin ympäristönsuojelulainsäädännön ja perustuslain vaatimuksia. Noudatettu menettely ei nähdäksemme vastaa myöskään vallitsevan oikeuskäytännön vaatimuksia (ks. mm. ratkaisut KHO:2019:166, KHO:2022:38 ja Vaasan hallinto-oikeuden päätös 22.8.2022 nro 22/0010/3).

Keskeisiä ELY-keskuksen hyväksyttäväksi delegoituja määräyksiä ovat nähdäksemme lupamääräykset 2 ja 24. Lupamääräyksen 2 perusteella hakijan hakemukseen ja sen liitemateriaaliin ei ole sisältynyt esitettyjä ympäristönsuojelurakenteita ja muita rakenteita koskevia riittävän yksityiskohtaisia suunnitelmia. Lupamääräyksessä 24 määrätyt kaivosjätevesien vesienkäsittelymenetelmien toteutussuunnitelmat ovat puolestaan oleellinen osa kaivoksen ympäristövaikutusten hallintaa, jolloin niistä tulee päättää ympäristöluvassa.

Koska hakijan vastineessa viittaamaamme oikeuskäytäntöä kommentoidaan varsin yleispiirteisesti, kiteytämme seuraavaksi niiden perussisällön. KHO:n päätöksen KHO:2019:166 (Finnpulp Oy) perusteluissa korostetaan, että selvitysvelvollisuutta ei voida käyttää, jos selvitettävän tiedon on oltava lupaviranomaisen käytettävissä luvan myöntämisen edellytysten harkitsemiseksi tai keskeisten lupamääräysten antamiseksi. Myös ratkaisun KHO:2022:38 (Sokli) perusteluista ilmenee, että luvan myöntämisedellytysten kannalta keskeiset selvitysvelvoitteet kuuluvat lupaharkintaan. Samoin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä 22.8.2022 nro 22/0010/3 katsottiin, että ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaista erityistä selvitysmääräystä ei ole mahdollista osana ympäristölupaharkintaa käyttää siten, että toiminnan edellytykset tiettyjen toiminnasta aiheutuvien keskeisten päästöelementtien osalta tulevat tarkasteltavaksi vasta luvan myöntämisharkinnan jälkeen. Yhteenvetona edellä esitetystä toteamme, että keskeistä selvityksen siirtämisen edellytysten kannalta on, että voidaan osoittaa, että

• lupaviranomaisella on ollut riittävä tieto lupaharkinnan perustaksi, 
• kysymys ei ole luvan myöntämisedellytysten kannalta keskeisistä selvitysvelvoitteesta ja 
• kysymys ei ole toiminnasta aiheutuvista keskeisistä päästöelementeistä.

Tarkastelemme seuraavaksi lupamääräystä 24 em. kriteerien valossa.

3.2 Lupamääräys 24

Lupamääräyksen 24 mukaan toiminta-alueella muodostuvat likaantuneet vedet (pois lukien lupamääräyksessä 25 tarkoitetut talousjätevedet) on käsiteltävä hakemuksen mukaisilla menetelmillä tai vähintään yhtä tehokkaalla tavalla siten, että lupamääräyksessä 27 määrätyt raja-arvot alittuvat. Luvanhaltijan tulee toimittaa lupamääräyksen 2 edellyttämien suunnitelmien yhteydessä Lapin ELY‐keskukselle yksityiskohtainen suunnitelma hakemuksen mukaisen aktiivisen vesienkäsittelyn (koagulointi ja hydroksidisaostus) tai muun vähintään vastaavan puhdistustehon omaavan vesienkäsittelyn toteuttamisesta sekä ksantaattien hajotuksen toteuttamisesta. 

Kun tarkastellaan kysymystä ksantaattien hajotuksen toteuttamisesta, olennaista on, että tässä tapauksessa

• lupaviranomaisella ei nähdäksemme ole ollut riittävää tietoa lupaharkinnan perustaksi, 
• kysymys on luvan myöntämisedellytysten kannalta keskeisistä selvitysvelvoitteesta ja 
• kysymys on toiminnasta aiheutuvista keskeisestä päästöelementistä.

Hakijan vastineessa nämä seikat kuitenkin sivuutetaan. Siinä tietopohjan epävarmuus sen sijaan kiistetään epämääräisellä viittauksella em. ratkaisuihin KHO:2019:166 ja KHO:2022:38 (vastineen kohta 40). Vastineessa todetaan, että ”Tässä hankkeen vaikutukset on arvioitu perustuen kattavista lähdeaineistoista tehtyihin mallinnuksiin, vaikutukset ovat hyvin tiedossa ja ne ovat kokonaisuudessaan pieniä…”. Sitten vastineen kohdassa 67  hakija toteaa, että 

”Ksantaattia ei myöskään ole tyypillisesti lisätty nykyään toimivien kaivosten tarkkailuvelvoitteisiin, koska sen analyysimenetelmät ovat vielä kehitysasteella.” Lopulta kohdassa 69 todetaan, että ”Valittajat ovat pitäneet ongelmana myös sitä, että ksantaatin hajottamiseen liittyvä menetelmä on määrätty esitettäväksi jälkikäteen. Hakija huomauttaa, että vastaavaa lupamääräystä ei Hakijan käsityksen mukaan ole annettu vielä muillekaan kaivoksille… …Kun kyseessä on ympäristönsuojelutoimenpide, joka ei ole vielä yleisesti käytössä kaivosteollisuudessa, ja teknistä menetelmää siihen kehitetään, menetelmän käyttökokemusten selvittäminen lupaviranomaiselle jälkikäteen yhdessä ksantaattien tarkkailuvelvoitteen kanssa ei aiheuta ympäristöä merkittävästi pilaavien päästöjen vaaraa.” / (korostukset kirjoittajan)

Näin ollen hakijan perustelut korostavat toisaalta analyysimenetelmien keskeneräisyyttä ja toisaalta sitä, että ksantaatin poistamiseen velvoittava lupamääräys ei ole vielä lupakäytännössä vakiintunut. Katsomme, että nämä seikat eivät oikeuta olennaisten lupaedellytysten arvioinnin siirtämistä varsinaisen lupaharkinnan ulkopuolelle. Kun ksantaatin merkityksellinen haitallisuus vesistössä katsotaan riidattomaksi, kysymys on toiminnasta aiheutuvasta keskeisestä päästöelementistä ja siten luvan myöntämisedellytysten kannalta keskeisestä selvitysvelvoitteesta. Lupaedellytyksiä ei silloin voitane sivuuttaa viittaamalla lupakäytännön vakiintumattomuuteen tai analyysimenetelmien kehitysvaiheeseen, varsinkaan varovaisuusperiaate huomioon ottaen. Edellä esitetyt epävarmuudet heijastuvat nähdäksemme myös eri aineiden yhteisvaikutusten ja riskin arviointiin.

Lupamääräyksessä 24 määrätään puolestaan typenpoiston osalta seuraavasti: ”Lisäksi tulee esittää selvitys mahdollisuuksista toteuttaa typenpoistoa, jos typpipäästöt ovat merkittävästi ennakoitua suuremmat.” Määräys on tulkinnanvarainen ja epäselvä. Se, miten tulkitaan ”merkittävästi ennakoitua suuremmat” -kynnyksen täyttyminen, ei ilmene AVI:n päätöksestä. Lupamääräys ei näin muotoiltuna tarjoa valvontaviranomaisille mahdollisuutta vaatia typenpoiston toteuttamista, vaikka typpikuormitus olisi hakemuksessa esitettyä arviota suurempi siinä määrin, että se voisi aiheuttaa vastaanottavassa vesistössä merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa.

Myös Lapin ELY-keskus yhtyy lausunnossaan (s. 5) valituksessamme esittämiimme näkemyksiin, jotka koskevat arvioinnin epävarmuutta Kemijokeen johdettavien jätevesien sulfaattipitoisuuden ja
-kuormituksen osalta. Lapin ELY-keskuksen kannanotto on tältä osin merkittävä ja puoltaa myös vaatimustamme luvan kumoamisesta tai sen palauttamista uudelleen käsiteltäväksi Lupa- ja valvontavirastossa.

Olemme valituksessamme todenneet myös, että ”Kemijoen voimakas lyhytaikaissäätö aiheuttaa sen, että Suhangon jätevesien purkua ei ole mahdollista toteuttaa lupamääräyksissä (mm. määräys 38) edellytetyllä, kulloiseenkin virtaamaan sovitetulla tavalla joen nykyisin vallitsevissa lyhytaikaissäätötilanteissa”. Hakijayhtiö ei ole kuitenkaan laajassa vastineessaan vastannut tähän vaatimukseen. Vastineen liitteestä 3 (s. 13) kuitenkin selviää, että mallinnuksessa Ossauskosken voimalaitoksen lyhytaikaissäätö aiheuttaa Suhangon jätevesien laimentumiseen äärevää vaihtelua purkupaikan lähellä alusvedessä. Tämä osoittaa käsityksemme mukaan sen, että valituksessamme esitetty kanta Kemijoen Ossauskosken voimalan lyhytaikaissäädön vaikutuksista Suhangon jätevesikuormituksen laimentumiseen ja sitä kautta vesistövaikutuksiin on perusteltu. 

4 Sulfaatista ja jäteveden koostumuksesta

Viittaamme sulfaatista ja jäteveden koostumuksen osalta muutoin oheiseen DI Leif Ramm-Schmidtin (jälj. RS) § 23.3.2026 päivättyyn asiantuntijalausuntoon (liite 1). RS toteaa mm., että Pohjois-Suomen ELY-keskus yhtyy käsitykseen, että koostumus on epäuskottavan laimea. Liitteessä 8 ELY-keskus toteaa: ”ELY-keskus yhtyy valittajan näkemykseen siitä, että sulfaattipitoisuus ja -kuormitus vaikuttaa varsin pieneltä verrattuna muihin vastaaviin kaivoksiin. Esimerkiksi Bolidenin Kevitsan kaivoksella vesistöön johdettavan veden sulfaattipitoisuus on viime vuosina ollut noin 500-700 mg/l ja kuormitus 1.850-2.360 t/a.” 

RS viittaa näkemyksensä tueksi myös 26.7.2025 päivätyn lausuntonsa viitteessä 6 esittämäänsä Kaunis Ironin tapaukseen, jossa rikkihapon käytön aloittaminen näkyi välittömästi 6,5-kertaisena sulfaattipitoisuutena jätevedessä. Kaunis Iron oli alun perin simuloinut päästönsä käyttäen samoja simulointityökaluja kuin SAP. Vasta kun Kaunis Iron korjasi simuloituja laskelmia lisäämällä rikkihapon pistesyöttönä, saatiin lähelle oikeita tuloksia sulfaatin osalta. Tämä on todiste siitä, että simuloinnit voivat antaa hyvinkin poikkeavia tuloksia. RS epäilee, että mitä ilmeisimmin, SAP on unohtanut prosessin rikkihapon laskelmistaan kuten myös Kaunis Iron teki. Koska sulfaatti ei ole itsenäinen aine, vaan ioni, sulfaattipitoisuuksien noustessa nousevat samalla kaikki metallitkin. RS toteaa, että useimmat sulfaatin yhdisteet, kipsiä lukuun ottamatta, ovat korkealiukoisia, joten sulfaatti ei saostu esimerkiksi rikastehiekkaan. Kipsin osalta pitää varmistaa, että se ei saostu prosessiin, koska silloin tukkeutuvat putket, pumput ja muut laitteet. Tämä asettaa siten rajan veden kierrätysasteelle. RS huomautti aiemmassa lausunnossaan myös liittyen rikkihapon käyttömääriin SAP:n suunnitellussa ksantaatin poistoprosessissa. Kun pH pudotetaan arvoon 4, rikkihapon käyttömäärä voi olla merkittävä, koska veden puskurivaikutus voi olla korkea. Alhaisessa pH:ssa liukenee lisää raskasmetalleja veteen. pH:n nosto lisää edelleen kemikaalien käyttöä.

RS korostaa, että päätöstä prosessista ei voida jättää tehtäväksi toteutusvaiheessa, koska tällä on merkittävä vaikutus jäteveden koostumukseen. RS korostaa myös prosessin avoimen kuvauksen merkitystä viitaten Aarhusin sopimukseen koskien ympäristöön vaikuttavan tiedon julkisuutta.

RS toteaa lausunnossaan, että SAP:in arvio jäteveden koostumuksesta ei ole uskottava, mikä johtaa virheelliseen vesistövaikutusten arvioon ja päätelmään jäteveden puhdistustarpeesta. Esimerkiksi kuparille on mallinnettu vain 6 pikogramman arvo litrassa, vaikka kyse on yhdestä kaivoksen päämetalleista. RS katsoo AVI:n lupapäätöksen perustuvan siten virheellisiin lähtötietoihin. 

Hän toteaa myös pelkän fosforin ja alumiinin poiston riittämättömäksi. RS huomauttaa, että AVI ei ole määrännyt rajoja edes kuparille (Cu) ja nikkelille (Ni), jotka ovat kaivoksen päämetalleja. Lisäksi tulisi määrätä raja ainakin sinkille (Zn). Se, että näille on ympäristölaatunormeja, ei ole peruste sille, ettei raja-arvoja tarvitsisi määrätä. 

Lapin ELY-keskus on käsitellyt jätevesiin liittyviä epävarmuuksia myös lausunnossaan Natura-arvioinnista: “Kaivoksen sulkemisvaiheeseen ja osittain myös toimintavaiheeseen liittyy epävarmuustekijöitä, mutta vesistövaikutusten arvioinnissa on käytetty konservatiivisia kuormitusarvioita. Tämän epävarmuuden hallitsemiseksi tulisi hankkeen aikana lisätä suunnitelmallisesti tietoa kuormituksista ja päivittää johtopäätöksiä hankkeen vesistövaikutuksista. Simojokeen kohdistuvia vaikutuksia ja tarvittaessa niiden lieventämistoimenpiteitä tulee arvioida uudelleen Natura-arvioinnissa, mikäli hankkeessa ja sen vaikutuksissa tapahtuu muutoksia, jotka eivät sisälly tähän Natura-arviointiin”. Tähän viitaten katsomme, että myös Natura-arviointi perustuu virheellisiin lähtöoletuksiin kaivoksen vesistövaikutuksista ja niiden konservatiivisuudesta. Simojokeen kohdistuvia vaikutuksia ei voida valitettavasti poissulkea esitettyjen epävarmuuksien ja riskitekijöiden vuoksi, kuten olemme valituksessa jo tuoneet esille. Natura-alueeseen kohdistuvan merkittävän haitan kynnys on erittäin matala. Haittavaikutusten osalta on muistettava, että viranomaisten on “sallittava tällainen toiminta ainoastaan, jos ne ovat varmistuneet siitä, ettei toiminta heikennä kyseisen alueen koskemattomuutta. Näin on silloin, kun tällaisten vaikutusten puuttumisesta ei jää mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä” (EUTI, C-127/02 Waddenzee, 59-61).

5 Typen poistosta

Viittaamme myös typenpoiston osalta Ramm-Schmidtin em. lausuntoon 23.3.2026. RS toteaa, että myös typenpoiston osalta ELY-keskus yhtyy niin ikään valittajiin ja toteaa:

”ELY-keskus yhtyy valittajien näkemykseen siitä, että lupamääräyksessä olisi voinut tarkemmin tuoda esiin, milloin ylittyy kynnys typenpoistoa koskevan selvityksen toteuttamisesta.”

ELY-keskus vertaa SAP:in räjähdysainemääriä Bolidenin Kevitsan kaivoksella käytettyyn määrään,

joka on n. 13.000 t/a. SAP ilmoittaa myös käyttävänsä n. 13.000 tonnia vuodessa, eli saman määrän.

ELY-keskus toteaa typen päästöstä seuraavaa:

”Suhangon kaivoksen typpipäästö puolestaan on arvioitu suuremmaksi kuin Kevitsan kaivoksen typpipäästöt (noin 11-13 t/a). Räjähdysaineiden arvioitu käyttömäärä on samaa suuruusluokkaa Kevitsan kaivoksen kanssa.”

RS toteaa, että Boliden Kevitsan typpimäärä 11 – 13 t/a on yllättävän pieni, mutta se selittyy sillä, että Boliden on käyttänyt pintavalutuskenttää, ja että yhtiö nostaa veden pH:ta jopa arvoon 9, jolloin erityisesti ammoniumtyppi poistuu tehokkaasti. Lisäksi Bolidenin kokonaisvesimäärä Kitiseen on nettosadannan perusteella oudon pieni, joka osoittaa, että merkittävä osa jätevesistä karkaa ilmeisesti hallitsemattomasti ympäristöön. RS toteaa myös, että on tiedossa, että Kevitsan rikastehiekka-allas vuotaa huomattavia vesimääriä pohjavesiin. Vuoden 2024 Kevitsan pohjaveden tarkkailuraportti sisältää tätä havaintoa vahvistavia esimerkkejä. Raportin mukaan “[k]okonaistyppipitoisuuksien korkeimmat pitoisuudet näyttäisivät keskittyvän rakenteiden, padon tai tiestön välittömään läheisyyteen”. Lisäksi tarkkailuraportissa todetaan, että tarkkailuputken KevG-31 korkeisiin kokonaistypen ”(…) pitoisuuksiin näyttäisi hetkellisesti vaikuttavan rikastushiekka-altaan toimet (…)” (Boliden Kevitsa Mining Oy, Kevitsan kaivoksen pohjavesien tarkkailun vuosiyhteenveto 2024, s.49).

Huolimatta yhtäläisyyksistä suunnitelluissa kaivosrakenteissa ja typen käyttömäärissä Suhangon ja Kevitsan välillä, SAP ei ole suunnitellut minkälaista typenpoistoa. RS vertaa tapausta myös Agnico Eaglen kaivoksen typpimääriin. Agnicon typpipäästö ennen typenpoistoprosessin käyttöönottoa v. 2023 oli n. 90 tonnia vuodessa. Räjähdysainemäärä on kuitenkin vain runsaat 2.000 t vuodessa (RS:n lausunnon viite 5).

RS katsoo, että SAP:in tulee varautua typenpoistoprosessin käyttöönottoon jo alusta alkaen, eikä jättää tätä päätöstä koeajan jälkeen toteutettavaksi: ”Koko kaivoksen elinikä on arvioitu vain 14 vuodeksi. Mikäli lupaviranomainen sallii 5 vuoden koeajan, jonka päälle on laskettava pari vuotta aikaa toteuttaa jätevedenkäsittely, tässä on jo kulunut puolet koko kaivoksen eliniästä.”

6 Ksantaatista 

RS toteaa, että SAP:in ensisijainen ksantaatti on natriumetyyliksantaatti (SEX), joka on ksantaateista kaikkein vaarallisin ja se olisi Suomen suurin käyttö. SAP toteaa vastineen liitteessä 2 ksantaatin jäännöspitoisuuksista seuraavaa:

”Kaivoksen purkuveden ksantaattipitoisuudet arvioidaan erittäin alhaisiksi. Jo nykyisillä tuotannossa olevilla kaivoksilla Suomessa, joissa käytetään ksantaatteja, poistovedessä pitoisuudet ovat yleensä μg/I -tasolla…”.

RS kiistää em. päätelmän ja toteaa, että esim. Boliden Kevitsassa tehtiin v. 2017 tutkimustyö ksantaattien jäännöspitoisuuksista eri vesijakeissa (RS:N lausunnon viite 7). Rikastehiekasta erottuvassa vedessä oli talvella ksantaattia enimmillään 9 mg/l. Vesivarastoaltaastakin mitattiin 3 mg/l pitoisuuksia. 

Kuva 1.

Kuva 1. Ksantaatin mitattu pitoisuus eri vesijakeissa ja vuodenaikoina (RS, viite 7)

RS toteaa, että hajoaminen talviolosuhteissa ja kylmässä vedessä on todettu huomattavan hitaaksi. Lapissa veden lämpötila on alle 5 °C yli puolet vuodesta. RS viittaa ksantaatin osalta vielä siihen, mitä hän on lausunut aikaisemmissa lausunnoissaan (RS:n lausunnon viitteet 1 – 4). Hän on käsitellyt ksantaattien hajoamista erityisesti viitteessä 1 kohdassa 3. RS kommentoi SAP:n lausumaa, että hajotusmenetelmän tutkimus (ensisijassa Fenton-menetelmä) on vielä kesken todeten, että siitä huolimatta ei pitäisi olla mitään ongelmaa arvioida, paljonko rikkihappoa tarvitaan pH:n laskemiseksi arvoon 4. 

7 Oikeudenkäyntikulujen määrä

Oikeudenkäyntikulujen määrä ilmenee oheisesta liitteestä 3.

Pellossa ja Sallassa 27.3.2026

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI

Valituksen laadintaan ja valmisteluun on osallistunut Ympäristölaki Oy.

Liitteet:

Liite 1: DI Leif Ramm-Schmidtin asiantuntijalausunto 23.3.2026

Liite 2: Boliden Kevitsa Mining Oy, Kevitsan kaivoksen pohjavesien tarkkailun vuosiyhteenveto 2024

Liite 3:  erittely oikeudenkäyntikuluista