Vastaselitys: Malminetsintälupa, Kuusivaara, Rajapalot

2.2.2026

POHJOIS-SUOMEN HALLINTO-OIKEUDELLE

Vastine koskien Tukesin päätöstä 9.1.2024, ML2014:0077 Kuusivaara (diaarinumero 214/03.04.04.04.33/2024)

VALITTAJAT

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Rajat Lapin kaivoksille ry

Ylitornion – Pellon Luonto ry

VASTINEEMME TURVALLISUUS- JA KEMIKAALIVIRASTON LAUSUNTOON 5.11.2025

Tukes tuo lausunnossaan esiin, että kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on toimitettu hakemuksen liitteenä mutta sitä ei ole kuulutettu: “Jätehuoltosuunnitelma ei ole ollut nähtävillä kuulutusasiakirjoissa”. Hallintolain 34 §:n mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Kuulemisvelvollisuuden tosiasiallinen toteutuminen edellyttää, että ratkaisuun vaikuttavat selvitykset ovat osallisten saatavilla siten, että niihin voidaan ottaa kantaa kuulemisen aikana. Koska asiakirja ei ole ollut nähtävillä kuulutusasiakirjoissa, tämä on heikentänyt mahdollisuutta käyttää hallintolain 34 §:ssä turvattua kuulemisoikeutta sekä mahdollisuutta vaikuttaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon (PL 20 §).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2024:97 on nimenomaisesti katsottu, että syväkairauksessa syntyvä kairaussoija on kaivoslain 13 §:ssä tarkoitettua kaivannaisjätettä ja että kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on esitettävä kaivosviranomaiselle malminetsintälupahakemuksen yhteydessä tai kaivannaisjätteen ominaisuudet huomioon ottaen kaivostoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaiset tiedot on esitettävä asianmukaisella tavalla hakemusasiakirjassa. Ratkaisussa on lisäksi todettu, että Tukes on menetellyt virheellisesti käsitellessään lupahakemuksen ilman riittäviä tietoja kaivannaisjätteestä ja sen käsittelystä sekä ilman asianmukaista perustelua jätehuoltosuunnitelman tarpeettomuudelle.

Valittajat tiedostavat, että nyt käsiteltävä malminetsintälupahakemus on tullut vireille vuonna 2014, että hakemusta on käsitelty poikkeuksellisen pitkään, ja että Tukesin päätös on annettu ennen korkeimman hallinto-oikeuden 15.8.2024 antamaa päätöstä KHO:2024:97. Tästä huolimatta ratkaisu on otettava huomioon asiassa, sillä lainsäädäntö ei ole tältä osin muuttunut. KHO:2024:97 ei luo uutta oikeutta eikä muuta sovellettavaa lainsäädäntöä, vaan tulkitsee voimassa ollutta kaivoslain 13 §:ää ja kaivoslain 34 §:ää sekä kaivostoiminnasta annettua valtioneuvoston asetusta. Näitä säännöksiä on sovellettu myös nyt käsiteltävässä asiassa. Ratkaisun merkitys on siten selventävä ja oikeudellista laintulkintaa täsmentävä.

KHO:2024:97 osoittaa, että kaivannaisjätteen syntymistä ja jätehuollon järjestämistä koskevat tiedot ovat olleet jo ennen ratkaisun antamista sellaisia seikkoja, jotka kaivoslain nojalla olisi tullut selvittää lupahakemuksessa ja ottaa huomioon lupaharkinnassa. Jos tällaisia tietoja ei ole ollut hakemusasiakirjoissa tai ne eivät ole olleet osallisten saatavilla kuulemisen aikana, tällä on merkitystä sekä hallintolain 34 §:n mukaisen kuulemisen että hallintolain 45 §:n mukaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden kannalta ja ympäristöperusoikeuden PL 20 §  kannalta. Tukes toteaa päätöksessään yksiselitteisesti: “Malminetsinnästä tässä luvassa sallituilla menetelmillä (lupamääräys 1, menetelmät 1–3) ei synny kaivannaisjätettä”, huolimatta siitä, että menetelmäksi on mainittu myös kairaus. Päätöksessä ei ole myöskään osoitettu, että luvan mukaisissa syväkairauksissa syntyvän ja maan pinnalle nousevan kairaussoijan määrä olisi vähäinen. Tukes ei ole myöskään  perustellut, miksi yhtiön toimittama hakemus liite on päätetty jättää pois päätösaineistosta. Näin ollen päätös on katsottava virheelliseksi.

Myös KHO:n päätöksessä t. 2790/2025 (2134/03.04.04.04.33/2024, 4.12.2025, s. 7)  toteaa:

“Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että kaivoslain 39 §:ssä

asianosaisille ja muille tahoille säädetyn osallistumisoikeuden toteuttamiseksi hakemuksessa tulee esittää tiedot malminetsinnässä syntyvän kairaussoijan määrään vaikuttavista tekijöistä sekä tähän perustuva arvio maanpinnalla käsiteltäväksi tulevasta kairaussoijan määrästä.”

Edellä esitetyillä perusteilla valittajat katsovat, että KHO:2024:97 ja KHO 4.12.2025 t. 2790/2025 -ratkaisuilla on merkitystä myös tässä asiassa arvioitaessa, onko kaivannaisjätettä koskeva selvitysaineisto ollut riittävää ja asianmukaisesti osallisten käytettävissä sekä onko kuuleminen toteutettu hallintolain edellyttämällä tavalla, vaikka Tukesin päätös on annettu ennen kyseisen ratkaisun antamista.

Tukes on kirjannut lupamääräykseen 9 kaivosyhtiön omaehtoisena  toimenpiteenä (s.8): ”Kallioperäkairauksissa käytetään veden suljettua kiertoa ja poraussoijan talteenottoa lähtökohtaisesti aina.” Tukes kuvailee tätä vastineessaan seuraavasti: ”Lupapäätöksessä kallioperäkairauksessa on määrätty käytettäväksi suljettua kiertoa, joten mahdollisesti syntyvä hienojakoinen kairausveteen sekoittunut kiviaines (soija) on kerättävä pois.” (s.7) Katsomme kairaussoijan keräämisen ja kuljetuksen pois olevan ristiriidassa sen kanssa, että Tukes on esittänyt, ettei kaivannaisjätettä syntyisi lainkaan.

Tuomme lisäksi esille, että Lapin ELY-keskus on lausunnossaan (LAPELY/2272/2018, 30.11.2023, s. 3) edellyttänyt, että yhtiön selityspyynnön vastauksessa esittämät Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten ehkäisemiseksi tarkoitetut rajoitukset ja toimintaperiaatteet tulee ottaa huomioon malminetsintälupapäätöksessä. Näihin kuuluvat erityisesti koelouhinnasta ja RC-porauksesta luopuminen, 30 metrin kulkuoikeusvyöhykkeen käyttämättä jättäminen Natura-alueiden puolelle ulottuvilta osin, koneellisen malminetsinnän kieltäminen linnuston ja saukon pesimäaikana Natura-alueiden ja virtavesien läheisyydessä (1.5.–31.7.), vähintään 100 metrin suojavyöhykkeen asettaminen Natura-alueiden rajoihin pesimäaikana sekä tutkimusmonttujen ja -ojien kieltäminen tällä vyöhykkeellä. Tukesin päätöksen lupamääräyksissä näitä ELY-keskuksen lausunnossa edellytettyjä rajoituksia ei kuitenkaan kaikkia ole sisällytetty oikeudellisesti sitoviksi määräyksiksi. Näin ollen kaikki ELY-keskuksen lausunnossa esitetyt Natura-alueiden suojelun kannalta keskeiset edellytykset eivät ole saaneet lupamääräyksen oikeusvaikutuksia, vaikka ELY-keskus on nimenomaisesti todennut niiden olevan tarpeellisia merkittävän heikentämisen estämiseksi.

VASTINEEMME MAWSON OY:N LAUSUNTOON 12.11.2025

Yhtiö tuo ilmi, että se on liittänyt lupahakemuksensa 19.12.2023 jätettyyn täydennykseen myös päivitetyn jätehuoltosuunnitelman. Tätä päivitettyä jätehuoltosuunnitelmaa ei Tukes ole kuitenkaan sisällyttänyt hakemuskuulutuksen tai päätöksen asiakirjoihin, joten se ei ole ollut osallisten käytettävissä kuulemisen aikana, mikä on näin rajannut osallisten tiedonsaantioikeutta, viitaten hallintolain 34 §:n mukaisen kuulemisen että hallintolain 45 §:n mukaisen päätöksen perusteluvelvollisuuden kannalta.

Kaivoslain mukaisessa lupaharkinnassa viranomaisen on tunnistettava mm. ympäristön- ja luonnonsuojelulainsäädännön mukaiset mahdolliset seuraukset ja toimivaltansa puitteissa annettava tarpeelliset määräykset (kaivoslaki 51.2 §) ympäristölle ja luonnonarvoille aiheutuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi ja rajoittamiseksi. Tämä ei ole toteutunut valituksenalaisen päätöksen osalta koskien kaivannaisjätehuoltosuunnitelmaa sekä luonnonarvoille ja ympäristölle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. 

Viittaamme myös KHO t. 2788/2025 (2132/03.04.04.04.33/2024, 4.12.2025) päätökseen. Kun Tukesin päätöksessä ei ole esitetty alustavaa arviota maanpinnalle nousevan kairaussoijan määrästä eikä päätöksestä siten käy ilmi, millä perusteella on katsottu, että kairauksesta ei syntyisi kaivannaisjätettä tai että sen määrä olisi vähäinen, katsomme, että valituksenalainen päätös tulee kumota ja palauttaa asia Tukesille uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksessä 4.12.2025 t. 2788/2025 KHO on tulkinnut ennakkopäätöstä KHO 2024:97 koskemaan myös malminetsintälupapäätöstä, joka on annettu ennen ennakkopäätöksen antamista (4.7.2024).

Yhtiö on liittänyt malminetsintälupahakemukseen mukaan selvityksen yhtiön toimintaperiaatteista liittyen ympäristö- ja luontoarvojen turvaamiseen malmitutkimuksen yhteydessä. Kuitenkin yhtiön liitteenä toimittama kaivannaisjätesuunnitelma (Tukes vastine liite 7) sisältää ristiriitoja suhteessa Tukesin tulkintaan siitä, että kairaussoija ei olisi kaivannaisjätettä. Myöskään maininta syväkairauksessa käytetyn veden kierrättämisestä ja kairaussoijan talteenotosta (Mawsonin vastaselityksen Liite 1 s. 1) ei johda tilanteeseen, jossa Tukes voisi tulkita, ettei kairaussoija olisi kaivannaisjätettä. 

Koska Mawson on maininnut Natura-arvioinnissaan kairauksessa käytettävän NQ2-tekniikkaa (Natura-arviointi, s.50), käytämme vertailukohtana Sakatin hankkeen raporttia Eurofins Ahma Oy:lta (Selvitys tulppaushankkeen vaikutuksista Viiankiaavan Natura 2000 -alueeseen, 2022, s.32, s. 62), jossa laitteistona on myös ollut pääosin Kati Oy:n NQ2 ja HQ-kalustot. Kyseinen kairauslaitteisto ei mahdollista kairaussoijan täysimääräistä talteenottoa, vaan kairaussoijaa voi jäädä maastoon noin 5 prosenttia maan päälle nousseesta soijasta. 

Käytettyä vettä ei myöskään ole mahdollista ottaa täysimääräisesti talteen kallioperän ruhjeisuudesta johtuen, vaan hävikkiä voi Sakattia koskevan selvityksen mukaan aiheutua:

“Mitä ehjempi kallio on, sitä vähemmän kairausvettä tarvitsee lisätä suljettuun kiertoon kairauksen aikana. Jos kallio on rikkonainen, kairausvettä katoaa kairattavaan reikään. Tällaisissa tilanteissa, kairauksen edetessä reikä yleensä stabiloituu ja kairausvesi alkaa nousemaan takaisin ylös. Kairareiän syvetessä reiän tilavuus kasvaa, jolloin kairausvettä tarvitaan enemmän.

Kairausvedenkulutus vaihtelee reikäkohtaisesti.” (Eurofins Ahma Oy, 2022, s. 32)

Kairausvedessä käytetään apuaineita veden selkeytykseen suljetussa kierrossa. Raportista ei käy ilmi, miten apuaineiden pitoisuuksia suljetussa kierrossa tarkkaillaan, ja onko mahdollista, että apuaineiden pitoisuudet kasvavat vettä kierrätettäessä, ja kuinka laajalle näitä voi kulkeutua.

Kairaussoijan kemikaaleilla voi olla ympäristövaikutuksia erityisesti kosteissa olosuhteissa, kuten suolla kairatessa. Eurofins Ahma Oy käsittelee aihetta Sakattia koskevassa raportissaan, mutta esittää, että kemikaalit eivät aiheuta merkittävää haittaa luonnonsuojelualueella  (s. 62, Eurofins Ahma Oy 2022).. Mawsonin Natura-arvioinnissa kemikaalien mahdollista haittaa ei ole käsitelty. Kuitenkin asia olisi tullut käsitellä myös osana tätä päätöstä koskien Natura 2000 -alueelle kohdistuvia ympäristövaikutuksia. Haitasta Eurofins Ahma Oy:n Sakatin kaivoshankkeen malminetsintää koskien:

“Tulppauksen ja kairauksen yhteydessä kairareikään lisättävät tulppauksen ja kairauksen apuaineet ovat suoran kosketuksen tai mahdollisesti suon pinnalle tulevan veden kautta tapahtuvan leviämisen kautta haitallisia kasvillisuudelle, jolloin myös pienialainen kasvillisuuden heikentyminen haitta-aineiden vaikutuksesta on mahdollista. Apuaineita voi joutua ympäristöön kairausveden mukana laimeina pitoisuuksina poikkeustilanteissa. Haitta-aineiden vaikutus voi vaikuttaa kasvien kasvuun, tai haitta-aineita voi kertyä kasveihin (Golder Associated Ltd. 2015a, AFRY Finland Oy 2022). Haitta-aineita saattaa päätyä myös eläimiin absorboitumalla elimistöön suoran kosketuksen kautta tai suoveden, haitta-ainepitoisen maaperän tai haitta-ainepitoisten kasvien syömisen kautta. Haitta-aineet voivat myös rikastua ravintoketjussa (Golder Associated Ltd. 2015a).”

(Eurofins Ahma Oy, Selvitys tulppaushankkeen vaikutuksista Viiankiaavan Natura 2000 -alueeseen, 2022, s. 32, s.62. https://www.ymparisto.fi/sites/default/files/documents/Liite%206%20Liite%208%20Selvitys%20tulppaushankkeen%20vaikutuksista%20Viiankiaavan%20Natura%202000-alueeseen.pdf). 

Kairauskemikaalit tuodaan esiin myös kaivannaisjätesuunnitelmassa (Tukesin vastine liite 7, s. 1: “Kairakoneissa käytetään biohajoavia voiteluaineita ja hydrauliikkanesteitä”, määrittelemättä kuitenkaan tarkemmin käytettävien aineiden biohajoavuusastetta tai biohajoavuuden reunaehtoja kuten lämpötilaa, hajoamisaikaa, hajoamistuotteita. Varovaisuusperiaatetta tulisikin noudattaa sen osalta, ettei Natura-alueelle aiheutuisi tämän johdosta vaikutuksia, ja tämä varovaisuusperiaate tulisi ilmetä päätöksen perusteluissa.

Malminetsinnästä voi siis aiheutua kallioperän ruhjeiden kautta kairauskemikaalipitoisen veden pääsyä kairattavan alueen lähiympäristöön.  Malminetsintäalueen sijaitessa Natura-alueen vieressä tulisi tuoda esille miten riski on huomioitu, tai muutoin on asiassa noudatettava varovaisuusperiaatetta. Sakatin malminetsinnässä on tuotu esille, että ns. suljetussa kierrossa kairausvettä pumpataan tarkoituksellisesti reikään, eli suljettu kierto ei tosiasiallisesti kuvaa suljettua prosessia kuin osin. Sakatin malminetsinnän kairausvesiä on kuljetettu myös jätteidenkäsittelyyn:

“Kairauksen lähestyessä reiän loppua aletaan suljetussa kierrossa olevaa kairausvettä ajamaan minimiin. Tällöin suljettuun kiertoon ei lisätä enää vettä, vaan pyritään kairaamaan, sillä määrällä vettä, jota kairareiässä on. Jos järjestelmään on jäänyt vielä vettä kairauksen päättyessä, se pumpataan reikään loppuhuuhtelun yhteydessä. Kairausvettä ei siirretä reikäpaikalta toiselle. Jos reikään ei mene vettä ja

loppuhuuhtelussakin vesi nousee ylös, vesi pumpataan 1 m 3 kokoisiin vesisäiliöihin (IBC-kontteihin) ja kuljetetaan pois työmaalta. Sakatin kauden 2017–2018 aikana kairausvesiä toimitettiin IBC-konteissa Lassila & Tikanoja Oyj:n käsittelylaitokselle Kelloon noin 81 m³ ja kaudella 2018-2019 noin 70 m³.” (Eurofins Ahma Oy. Viiankiaavan malminetsinnän Natura-arviointi 2020, Viiangin hanke, julkinen versio s. 35)

Sakatissa on tehty kaivannaisjätteelle malminetsinnästä myös kaatopaikkaselvityksiä, joissa on käynyt ilmi, että osa kairausjätteestä on täyttänyt jopa vaarallisen jätteen määritelmän:

“Sakatin kairaussoijista on tehty kaatopaikkakelpoisuusselvitykset kausilla 2016–2017 ja 2018–2019. Kauden 2016– 2017 soija-analyysien mukaan jätettä voitiin sijoittaa tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Vuoden

2018 kaatopaikkakelpoisuusselvitys tehtiin yhdestä hieman yli kilometrin syvyisestä kairanreiästä. Valitun reiän kokonaispituudesta noin 5 % koostui sen lävistämästä massiivisesta sulfidimalmista, jolloin saatiin eniten metalleja sisältävä soijanäyte. Tämä jäte todettiin sulfidisen nikkelin osalta vaaralliseksi jätteeksi, jolloin läjitys tapahtuu vaarallisen jätteen loppusijoituspaikalle.“ 

(Eurofins Ahma Oy. Viiankiaavan malminetsinnän Natura-arviointi 2020, Viiangin hanke, julkinen versio s. 37)

Kun luvassa mainitaan kairaussoijan lähtökohtaisesta talteenotosta, on tämä myös ristiriidassa hakemusliitteenä toimitetun kaivannaisjätesuunnitelman kanssa, jossa todetaan, että soija kerätään talteen ainoastaan “tarvittaessa” (Tukes vastine liite 7, s. 2):

“Kairattaessa kairanrei’istä mahdollisesti maan pinnalle nouseva kivipöly, ns. kairaussoija häviää muutamassa kuukaudessa maapeitteisiin. Kallioperän eheydestä riippuu, kuinka paljon soijaa nousee maan pinnalle: joskus kaikki soija jää kallioperän rakoihin, toisinaan sitä voi nousta maanpinnalle paljonkin. Kuusivaara-Onkirovan alueilla kairattaessa maan pinnalle nouseva soija kerätään talteen vesistöjen läheisyydessä kairattaessa ja muissa kairauskohteissa tarvittaessa, ja toimitetaan asianmukaiselle jätteenkäsittelylaitokselle.” (Kaivannaisjätesuunnitelma, Tukes vastine liite 7 s. 2 / tiedosto s. 11)

Sen lisäksi, että kairaussoijasta 5 % voi jäädä maan pinnalle, voi siis huomionarvoisia määriä soijaa jäädä itse kairausreikään, jolloin voi seurata myös tilanne, jossa pohjavesi nostaa soijaa pintaan. Putket on edellytetty tulpattavaksi, jos pohjavettä nousee, mutta koska kaikkia putkia ei edellytetä tulpattavan, seuraa kysymys, voiko pohjaveden vuoto jäädä huomaamatta, jos kairaussoija reiässä pidättää sen ilmenemistä välittömästi. Pohjaveden korkeus myös vaihtelee sääolosuhteista riippuen, minkä myötä vuoto voi aiheutua vasta myöhempänä ajankohtana.

Yhtiö on ilmaissut kuulutuksessa (s. 62), ettei Natura-arvioinnille olisi tarvetta, koska yhtiö on päivittänyt hakemustaan niin, ettei koelouhinnalle tai RC-poraukselle haeta lupia eikä kyseisiä malminetsintämenetelmiä tulla käyttämään, vaikka kaivannaisjätesuunnitelmassa näihin on yhä viitattu. Lisäksi yhtiö viittaa omiin toimintaperiaatteisiinsa. Kuitenkin kaivannaisjätesuunnitelma sisältää ristiriitaisuuksia suhteessa näihin toimintaperiaatteisiin.

Yhtiön vastaselityksessä (s. 3 / tiedoston sivu 17) todetaan:

“(…) Yhtiö  toteaa  lisäksi, että  sen  tekemissä malmitutkimuksissa nyt kyseessä olevan lupa-alueen lähialueilla  ei  ole  löydetty  merkittäviä määriä  uraania,  eikä  Yhtiöllä  siten  ole  perusteltua  syytä  otaksua,  että Kuusivaaran lupa-alueellakaan sitä merkittävissä määrin esiintyisi. Uraania esiintyy  Suomen  kallioperässä  yleisesti  vähäisissä  määrin  eikä  sen  ole todettu  aiheuttavan  ympäristöturvallisuuden  vaarantumista  malminetsinnän  yhteydessä. Yhtiö  viittaa  myös  lupa-alueen  ympäristössä  yli kymmenen  vuoden  aikana  tekemiinsä  vesien  perustila-  ja  seurantatutkimuksien  tuloksiin,  joista  ei  ole  löytynyt merkkejä  siitä,  että malmitutkimukset aiheuttaisivat tai olisivat aiheuttaneet uraanin tai muidenkaan raskasmetallien  merkittävästi  kohonneita  pitoisuuksia  pintavesissä  tai maa- tai kallioperän pohjavesissä.“

Kiinnitämme huomiota muotoiluun “merkittävästi kohonneita”, josta on siis oletettava, että pitoisuudet ovat koholla aikaisemmista porauksista, mutta ei käy ilmi, missä, millä laajuudella, minkä aineiden osalta, ja miten tämä on huomioitu Kuusivaaran malminetsintälupa-alueen osalta. Erityisiä kysymyksiä tämä herättää uraanin osalta, jonka pitoisuuksiin liittyen yhteysviranomainen katsoi tarpeelliseksi lausua kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelman perustellussa päätelmässään seuraavasti: 

“Rajapalojen malmissa on uraania noin kymmenen kertaa enemmän kuin Suomen kallioperässä keskimäärin, ja rikkipitoisten ainesten hapettuessa uraania voi liueta esimerkiksi louhosten kuivatusvesiin, sivukivien suotovesiin tai rikastushiekan ylimäärävesiin.” (Yhteysviranomaisen lausunto Rajapalot YVA-ohjelmasta s. 85, 28.11.2024)

Tästä huolimatta Tukesin luvan määräyksissä ja perusteluissa ei ole erikseen käsitelty säteilyriskiä ja sen arvioimiseksi, seurannaksi ja vähentämiseksi vaadittuja toimenpiteitä. Viittaamme tämän osalta myös liitteen 6 hallintopakkopäätökseen koskien ympäristöturvallisuuden parantamista Kouvervaarassa, Kuusamossa malminetsinnän vuotaviin putkiin liittyen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUJA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (HOL) 95 §:n mukaan oikeudenkäynnin osapuoli on velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeuskäytännössä korvausvelvollisuuden kynnys on osoittautunut korkeaksi, mikä on edesauttanut oikeusturvan (perustuslaki (731/1999), 21 §) toteutumista. Voimassa olevan HOL:n 95 §:n esitöissä viitataan, että säännös pohjautuu aiempaan hallintolainkäyttölain (586/1996) 74 §:ään. Tältä osin valittajat kiinnittävät huomiota myös siihen, että hallintolainkäyttölain 74 §:n hallituksen esityksen (HE 217/1995 vp) perusteluissa on todettu, että asianmukaiset säännökset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ovat välttämätön osa tehokasta oikeusturvaa, sillä niiden avulla voidaan turvata se, että oikeuskeino on tosiasiallisesti asianosaisen käytettävissä.

Hallintotuomioistuimissa kyse onkin siitä, että valitusoikeuden omaavat tahot voivat hakea ilman merkittävää taloudellista riskiä oikeusturvaa sellaiselta julkisen vallan käytön päätökseltä, jota he pitävät lainvastaisena.

HOL:n 95 §:n lähtökohtana ei ole se, että osapuolten ollessa erimielisiä käsillä olevasta oikeudellisesta kysymyksestä oikeudenkäyntikulut määrättäisiin toisen osapuolen korvattavaksi. Kynnys korvausvelvollisuuden määräytymiselle onkin vasta silloin, kun hallintotuomioistuin katsoo annettu ratkaisu huomioon ottaen kohtuuttomaksi, että osapuoli joutuisi vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaa (1 mom.). Hallintotuomioistuimen harkintavalta on annetun muotoilun perusteella laaja, ja sitä voidaan soveltaa tapauskohtaisesti hallintotuomioistuinten hyvin erilaisissa asioissa. 

Korvausvelvollisuuden kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon asian oikeudellinen epäselvyys, osapuolten toiminta ja asian merkitys asianosaiselle (HOL 95.2 §).

Tässä valituksen kohteena olevassa asiassa valittajat ovat valituksessaan sekä hallintoprosessin aikana antaneet perustelunsa sille, miten ja miltä osin he katsovat Tukesin päätöksen olevan lainvastainen (ks. HOL 13.1 §).

Valittajat katsovat, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ja tapauskohtaisesti harkiten on ilmeistä, ettei ole kohtuutonta, että Mawson Oy vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valittajat kiinnittävät huomiota HOL:n 95 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan yksityinen asianosainen voidaan 1 ja 2 momentista poiketen velvoittaa korvaamaan viranomaisen oikeudenkäyntikuluja vain, jos yksityinen asianosainen on esittänyt ilmeisen perusteettoman vaatimuksen.

Valittajat ovat valituksessaan esittäneet vaatimukset, jotka noudattavat sitä, mitä HOL:n 81 §:ssä sanotaan hallintotuomioistuimen ratkaisusta. Vaatimukset ovat siten sellaisia, että hallintotuomioistuimella on niin katsoessaan toimivalta ratkaista vaadittu asia. Valittajat ovat esittäneet vaatimuksilleen kattavat perustelut, jotka osoittavat valittajien näkemyksen mukaan päätöksen lainvastaisuuden. 

Valittajat katsovat, ettei Tukesin oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset osoita miltään osin, että valittajien vaatimuksia olisi pidettävä ilmeisen perusteettomina.

Tukesin ja Mawson Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset ovat hylättävä. 

YHTEENVETO

Katsomme, että Tukesin päätös on lainvastainen, koska kaivannaisjätettä koskeva selvitysaineisto, erityisesti kairaussoijan syntymistä ja jätehuollon järjestämistä koskevat tiedot, ei ole ollut osallisten käytettävissä kuulemisen aikana eikä päätöksessä ole perusteltu jätehuoltosuunnitelman sivuuttamista. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut KHO:2024:97 sekä 4.12.2025 annetut päätökset osoittavat, että syväkairauksessa syntyvä kairaussoija on kaivoslain 13 §:ssä tarkoitettua kaivannaisjätettä ja että sen määrää ja käsittelyä koskevat tiedot olisi tullut selvittää lupaharkinnassa jo ennen näitä ratkaisuja. Katsomme, että Tukesin päätös sisältää lisäksi keskenään ristiriidassa olevia sisältöjä. Lisäksi katsomme, että Lapin ELY-keskuksen lausunnossa esitetyt Natura-alueiden suojelun kannalta keskeiset rajoitukset olisi tullut sisällyttää oikeudellisesti sitoviin lupamääräyksiin. Näin ollen katsomme, että valituksemme ja sen vaatimukset ovat perustellut.

VAKUUDEKSI

2.2.2026

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI

RAJAT LAPIN KAIVOKSILLE RY

YLITORNION – PELLON LUONNONSUOJELUYHDISTYS RY

LIITTEET

Liite 1. KHO:n päätös 4.12.2025 t. 2790/2025

Liite 2. KHO:n päätös 4.12.2025 t. 2788/2025

Liite 3. Yhteysviranomaisen lausunto Rajapalot YVA-ohjelmasta, 28.11.2024

Liite 4. Eurofins Ahma Oy (2022), Selvitys tulppaushankkeen vaikutuksista Viiankiaavan Natura 2000 -alueeseen

Liite 5. Eurofins Ahma Oy (2020). Viiankiaavan malminetsinnän Natura-arviointi 2020, Viiangin hanke, julkinen versio

Liite 6. POPELY/1797/2017 Päätös ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaiseen hallintopakkohakemukseen ympäristöturvallisuuden parantamiseksi Kouvervaarassa, Kuusamo, 17.8.2023