Vastaselitys Kevitsan ympäristölupavalitusasiassa 1054/2025 Vaasan hallinto-oikeudelle

Vastaselitys Kevitsan ympäristölupavalitusasiassa 1054/2025 Vaasan hallinto-oikeudelle

16.2.2026

VASTASELITYKSEN ANTAJAT

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry 
Villilohi – yhteistyöverkosto vaelluskalojen puolesta ry
Rajat Lapin kaivoksille ry
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ry

1 Vastine Lapin ELY-keskuksen (LVV) lausuntoon

Ympäristönsuojelulain 20 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin pilaantumisen ehkäisemiseksi, vaikka haitan syntymisestä ei olisi täyttä varmuutta. Lapin ELY-keskuksen vastineessa esitetyt seikat eivät poista epävarmuutta, vaan useissa kohdissa nimenomaisesti vahvistavat sen olemassaolon. 

ELY toteaa yhtyvänsä valittajien näkemykseen siitä, että pato-onnettomuuden seuraukset olisivat vakavat, mutta lausuu samalla, että vaikutukset Natura-alueisiin riippuvat voimakkaasti siitä, missä kohdin patovaurio tapahtuisi. Kun seuraus voi olla vakava ja sen tarkka toteutuma epävarma, varovaisuusperiaate puoltaa tiukempaa eikä lievempää lupasääntelyä.

ELY vahvistaa myös, että väärää, liian rikkipitoista materiaalia on päätynyt patorakenteeseen useammin kuin kerran ennen kuin virhe on havaittu. 

Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, että suunniteltu turvallisuustaso ja toteutunut käytäntö voivat erota toisistaan. Kun tällaisia poikkeamia on tapahtunut, epävarmuus rakenteiden pitkäaikaisesta toimivuudesta kasvaa. Varovaisuusperiaate ei tue tilanteessa sääntelyn keventämistä.

Peittorakenteen osalta ELY katsoo, että peittorakenteen tulee olla riittävä, mutta ei ylimitoitettu. Tämän arvioimiseksi vaadittaisiin kuitenkin pitkän aikavälin seurantaa rakenteen toimivuudesta. Yhdymme ELY:n näkemykseen eroosion riskin merkittävyydestä ja tarpeesta torjua sitä. Kuitenkin pelkkä kasvilajivalinta ei ole eroosiontorjuntaan riittävä keino, vaan olennaista olisi saada laadultaan riittävä peittorakenne, mitä yhtiön esittämä moreenirakenne ei valitettavasti mahdollista. Viittaamme tämän osalta 3.12.2025 Yhtiön valitukseen jättämäämme vastineeseen:

Paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT 38)

Yhtiö esittää valituksessaan muutosta lupamääräykseen 73. Yhtiö perustelee vaadettaan esittäen, että kaivannaisjätteen BREF-asiakirjan BAT-suositukset, erityisesti BAT 38 ja sen esimerkkikohta 38e, kuvaavat ainoastaan peittorakenteen kokoonpanoa eivätkä rakenteen toiminnallista suorituskykyä. Yhtiön mukaan BAT 38e ei siten aseta vaatimuksia sulkemisratkaisun materiaalikerrosten paksuuksille tai niiden järjestykselle, vaan sen keskeinen tavoite on ympäristöriskien hallinta, joka tulee arvioida BAT 5:n mukaisesti. Yhtiö korostaa, että hapen ja veden kulkeutuminen riippuu voimakkaasti kohdekohtaisista olosuhteista ja että rakenteen vaikutuksia ei voida päätellä pelkän kokoonpanon perusteella. Tämän vuoksi yhtiö katsoo, ettei sulkemisrakenteen tarvitse rakenteellisesti vastata BAT 38e:n esimerkkirakennetta, kunhan vaikutusarviointi osoittaa ympäristöriskien pysyvän hyväksyttävällä tasolla. Yhtiön mukaan sen esittämä sulkemisratkaisu on näin ollen BAT-vaatimusten mukainen, vaikka se poikkeaa BAT 38e:n tyypillisestä kerrosrakenteesta. Näin ollen yhtiö esittää, että rakenteeksi tulisi hyväksyä yhtiön esittämä 30 cm + 1,2 m rakenne, yhtiölle määrätyn rakenteen 50 cm + 1,5 m sijasta. Huomautamme, että asiassa on käynnissä erillinen valitusprosessi, josta on haettu valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tarkastelemme seuraavaksi tätä Yhtiön suunnittelemaa rakennetta. Yhtiö esittää 30 cm paksuista moreenikerrosta, jossa moreenin maksimiraekoko on jopa 200 mm eli 20 cm. Lisäksi 1,2 m pintakerrokseen hyväksytään jopa 50 cm kivet. Yhtiö on liittänyt valitukseensa pilottiraportteja, joissa on mm. analysoitu käytettävää maalajia ja sen tiiveyttä ja vedenjohtavuutta. Kuitenkin laboratoriokoe joustavaseinäisellä sellillä on tehty materiaalilla, joka ei vastaa esitettyä rakennetta. 

Maalajinäytteiden raekoko on ollut max. 16 mm (Liite 5 osa 2,  Sivukivialueen moreenin pintarakenteen tarkkailuraportti  s. 37), joka ei vastaa kentällä käytettyä raekokoa 200 mm. Tämä ei myöskään vastaa tehtyjen maalajiluokitusten näytekokoa max. 64 mm (Liite 5 osa 2, maalajiluokitukset, Pohjois-Suomen Betoni- ja Maalaboratorio Oy). 

Kuva 1. Tiivismoreenille käytetyn välpän kokoluokka. Liite 5 osa 1 Loppuraportti 21.1.2021 Kevitsa, Sivukivialueen 1 b, maisemointipilotti, Sitowise, s. 88.

Kuva 2. Tiivismoreenin syöpymät näyttävät materiaalin heterogeenisyyden. Liite 5 osa 1. Sivukivikasan maisemointi kokeilu Poikkeama raportti. (kirjoitusmuoto Yhtiön) s. 267.

Esikuormitus eli tehokas jännitys on tehty 6,8-9,4 tonnin kuormalla eli 68-94 kPa. 1,5 metrin paksuinen moreenirakenne vastaa noin 3 tonnin painoa, eli 30 kPa. Raporteissa ei ole perusteltu, miksi esikuormituskokeissa on käytetty merkittävästi suurempaa esikuormitusta. Tästä huolimatta laboratoriokokeissa edes koerakenteessa riittävää tiiveyttä ei ole saavutettu, vaan kaksi kuudesta näytteestä on tuottanut poikkeaman ja jäänyt alle vaaditun 10^^-8 m/s (Liite 5 osa 2, s. 33 ja s. 25). 

Rakenteen tiiveyttä on lisäksi mitattu Troxlerilla. Huomautamme, että Troxler-ydintiheysmittarin mittaustilavuus ja tulokset kivisissä, runsaasti karkeita lohkareita sisältävissä maissa ovat herkempiä heterogeenisyyden ja kiviaineksen osuuden vaikutuksille, mikä kasvattaa mittausepävarmuutta ja voi johtaa systemaattisiin eroihin suhteessa volymetritestiin. Tästä syystä rakenteesta olisi tullut ottaa volymetritesti, mutta tällaista ei ole tehty. Vaikuttaa siltä, että tavoitteena on ollut tietty tiiveysaste, jonka saavuttamisen on katsottu johtavan myös riittävän pieneen vedenjohtavuussasteeseen. Valitettavasti heterogeenisessä kiviä merkittävästi sisältävässä aineksessa jää aiheellinen epävarmuus siitä, voidaanko tällainen aste saavuttaa. (Page-Dumroese, Deborah & Brown, Robert & Jurgensen, M.F. & Mroz, Glenn. (1999). Comparison of Methods for Determining Bulk Densities of Rocky Forest Soils. Soil Science Society of America Journal – SSSAJ. 63. 10.2136/sssaj1999.03615995006300020016x). 

Yhtiön valituksen liitteessä 6 (O’Kane, 2018) on raportoitu maanäytteiden vedenjohtavuuskokeista, lainauksen alussa on kaksi vaihtoehtoista lauseen lopetusta, joista ei käy ilmi, kumpi on raportin antajan näkemys saavutetuille arvoille. Lainaus jatkuu kappalevaihdon yli (lihavoinnit vastineen antajien):

“The range of k_fs measured in the field (3 x 10^-7  to 1x 10^-6 cm/s)  is  consistent  with  expectations  developed  based  on  the  material characterization program (OKC, 2017a).  

on the lower end  of what could be expected based on the material characterization program (OKC, 2017a). Laboratory testing of 1B material resulted in a hydraulic conductivity of 5 x 10^-8 cm/s when compacted to 97% of Proctor.  In general, laboratory test results tend to be lower when compared with field tests, often by an order of magnitude or more.  Given that the materials tested were non-plastic, and  comprised  of  <  10%  clay  sized  particles  (OKC,  2017a),  it  is  unlikely  the  material  could  be compacted to achieve hydraulic conductivity lower than 1 x 10^-7 cm/s in the field. “

Huomionarvoista on O’Kanen maininta, että yleisesti laboratorio-olosuhteissa on mahdollista saada jopa suuruusluokan verran parempia tuloksia kuin kenttäolosuhteissa, sekä jatko, että materiaalinäytteen perusteella vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kenttäolosuhteissa voitaisiin saavuttaa laboratoriotestejä vastaava vedenjohtavuus.

Kaivannaisjätedirektiivin (2006/21/EY) 11 artiklan 1 kohdan mukaan toiminnanharjoittajan on estettävä jätteistä aiheutuvat pitkäaikaiset ympäristöhaitat ja varmistettava jätealueiden rakenteellinen turvallisuus myös toiminnan päättymisen jälkeen. Katsomme, että rakennetta 30 cm tiivistyskerroksella ja 1,2 m tiivistämättömällä kerroksella esitetään ensisijaisesti taloudellisista näkökohdista. Pidämme epätodennäköisenä, että 30-senttinen tiivistyskerros, jossa hyväksytään jopa 20-senttiset kivet, voisi toimia esitetyllä tavalla 10^-8 m/s tavoitteen saavuttaen. Jos rakenteen vedenjohtavuus kenttäolosuhteissa on suuruusluokkaa suurempi (10^-7 m/s), tämä tarkoittaa, että vuodessa vettä johtuu 10 vuoden verran.

Lisäksi Yhtiön moreenipilottiraportoinnissa todetaan suoraan, että vedenläpäisevyys tulee olemaan 25-45 % sadannasta, ja jopa enemmän ennen kasvipeitteen muodostumista rakenteeseen (s. 4, Liite 3.a Moreenipilotin tarkkailuraportti vuodelta 2023 englanniksi). Valituksen liitteissä on esitetty dataa Kevitsan sääaseman sadannan keskiarvosta (260 mm/vuosi), mutta Yhtiö on vastikään todennut, että “Kevitsan sääasema ei mittaa lumena tulevaa sadantaa luotettavasti” (Boliden Kevitsa Mining Oy, Kevitsan kaivoksen pintavesitarkkailu vuonna 2024). Sadannan voidaan arvioida olevan Sodankylän keskiarvoa noin 500 mm (https://www.ilmatieteenlaitos.fi/vuositilastot). Sivukivialueen pinta-ala on 4 km². Keskivertosadannalla luonnonvettä rakenteeseen kertyisi siis vuodessa:

Vedenläpäisevyys m³

20 % 400 000

30 % 600 000

45 % 900 000

On hyvä huomioida, että Kajaanin sadanta 2012 oli 1031 mm (vrt. Talvivaaran katastrofi 2012). Sääolosuhteiden äärevöityessä sadanta tulee todennäköisesti kasvamaan. Sallitulla vedenläpäisevyysasteella on siis suuri merkitys. Jos tiivistämätön moreenikerros kyllästyy riittävästi vedellä, osa sadannasta poistuu pintavaluntana. Liitteistä ei käy ilmi, minkälaiseksi arvioidaan haihdunnan osuus, ja miten rakenne kestää ilmastonmuutoksen myötä yleistyviä rankkasateita. Jos pintavalunnan määrä kasvaa merkittävästi, aiheuttaa tämä eroosiota, jonka myötä tiivistämättömän rakenteen paksuus voi paikoin muuttua. Lisäksi tiivistämättömän moreenin vettyminen voi aiheuttaa kasvillisuuspeitteen heikentymistä, moreenin painumista ja muutoksia hydrologisissa olosuhteissa. Tiivistämätön moreeni on tiiviskerroksen routasuoja, sen pettäessä ruota ulottuu entistä syvemmälle ja voi löyhdyttää tiiviskerrosta, jolloin sen vedenjohtavuus voi kasvaa merkittävästi merkittävästi. Katsomme, että mitä ohuempia rakenteen kerrokset ovat, sitä enemmän sisältyy epävarmuutta siihen, kuinka hyvin esitetty rakenne toimii pitkällä aikavälillä. Tämä korostuu rakenteen ollessa heterogeenistä kiviä sisältävää moreenia. Epävarmuudet on tuotu esiin myös 2023 raportissa: “Continued monitoring is recommended to  assess and compare performance of the represented cover system configurations in response to varying  climatic conditions, physical processes such as erosion, and freeze/thaw cycling, and evolution of the vegetative cover” (Liite 3a. Moreenipilotin tarkkailuraportti vuodelta 2023 englanniksi. Kevitsa 1B WRSF – Cover System Field Trial Performance Monitoring Report 2023). 

Sivukivialueen moreenipintarakenteen tarkkailussa on saatu myös testituloksia roudan olleen syvemmällä paksummassa rakenteessa (Liite 5 osa 1, s. 2). Koska tämä ei vastaa fysiikan lakeja, katsomme Yhtiön raportissa esitettyjen huomioiden mittausaseman sijainnin aiheuttamasta epävarmuudesta tai moreenin heterogeenisyyden pilottien välillä voivan olla oikeansuuntaisia. Jos tavoitteena on tuottaa tietoa luvitusprosessia varten, näyttäytyy erikoiselta, että moreenipilottien välillä ei ole varmistuttu riittävällä tasolla eri kerrospaksuuksien tiivistämättömän moreenin maalajin samankaltaisuudesta, pilottikohteiden sää- ja maasto-olosuhteiden samankaltaisuudesta, tai siitä, että mittausasemat olisi sijoiteltuna keskenään samankaltaisesti. Jos moreenipilotin data perustuu vain muutaman mittausaseman tietoihin, tämä jättää myös aiheellisen epävarmuuden siitä, onko tuotettu tieto laadullisesti riittävällä tasolla. Konsultti on myös ilmaissut, ettei esimerkiksi vesimäärän seuranta koepeittorakenteen sisältä ole tehty soveltuvalla mittausmenetelmällä, kokonaishaihdunnan mittaus on puutteellista, ja koekuopissa on todettu materiaalieroja. Lisäksi koerakenteessa on jouduttu käyttämään telasullontaa tiivistysmenetelmänä (s.288), joka poikkeaa suunnitellusta ja tutkitusta. Näistä seikoista huolimatta samaisessa raportissa Yhtiö katsoo koepilottitoimintansa olleen riittävällä tasolla (Liite 5 osa 1, s. 3; ).

Jos tavoite olisi kaivannaisjäteasetuksen mukainen pitkän ajan varmuus ympäristön pilaantumisen ehkäisystä, tulisi koko esitettyä suotuvaa moreenipintarakennetta korjata. Yhtiön liitteenä esittämissä pilottikoemateriaaleissa on osoitettu selkeästi bentoniittirakenteen ylivoimaisuus suhteessa muihin rakenteisiin (alle 4 % sadannasta läpi).Näin ollen rakenteeksi olisi tullut muodostaa, alhaalta ylöspäin:

Kaivannaisjäte

Kiilauskerros

Tiivistetty moreenikerros

Bentoniittimatto 

Kuivatuskerros,salaojamatto

Moreeni ja kasvukerros

Nyt esitetyissä rakenteissa puuttuu kokonaan kuivatuskerros (salaojamatto). Tällainen on rakennettu mm. Terrafamelle siellä tehtyjen koerakenteiden jälkeen, rakenne on myös kaikkien kaatopaikkojen sulkemisrakenteissa. Katsomme, että Yhtiön esittämä rakenne ei täytä parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) vaatimusta elinkaariajattelusta. MWEI BREF -asiakirjan mukaan hallitun sulkemisen periaate (design for closure) edellyttää, että kaivannaisjätteen sijoitusalue on toiminnan päätyttyä sekä teknisesti että ympäristöllisesti turvallinen. BAT:n tarkoituksena on varmistaa lyhyen ja pitkän aikavälin turvallinen sijoittaminen siten, että jo suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon toiminnan aikainen ja sulkemisen jälkeinen hallinta. Tämän vuoksi valittavan sulkemisrakenteen tulee edellyttää mahdollisimman vähän suljetun sijoitusalueen pitkäaikaista seurantaa ja hallintaa, minimoida haitalliset pitkäaikaisvaikutukset kuten haitta-aineiden kulkeutuminen sekä varmistaa rakenteiden geotekninen vakaus pitkällä aikavälillä. MWEI BREF toteaa lisäksi, että suurilla kaivannaisjätteen sijoitusalueilla tarkasteltava aikaväli voi ulottua jopa tuhanteen vuoteen tai pidemmälle (Opas kaivannaisjätteiden hallinnan MWEI BREF -vertailuasiakirjan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita koskevien päätelmien soveltamiseen, s. 56-57).

ELY on esittänyt lounaisosan alhaisten alkaliniteetti- ja pH-tasojen liittyvän todennäköisemmin mustaliuskeisiin, kuitenkin kuten Yhtiö tuo lausunnossaan esille (kohta 50), lounaisosan suojapumppaukset ovat käytössä vain tarvittaessa, joka voi osaltaan olla johtanut happamiin pitoisuuksiin mustaliuskeiden sijaan. Pidämme todennäköisenä, että alueella näkyy pohjaruhjeen vaikutus, jota käsittelemme erikseen kappaleessa 2.2. Kohonneita pitoisuuksia tulisi kuitenkin ensisijaisesti tarkastella varovaisuusperiaatteen kautta, ei otaksumalla mustaliuskeista, jotka eivät nähdäksemme selitä esimerkiksi pisteen KevG-31 kohonnutta pitoisuutta.

2 Vastine Boliden Kevitsa Mining Oy:n lausuntoon

Yhtiö on esittänyt, että kaivoksesta Kitiseen purettavat vedet aiheuttavat piikkejä vain satunnaisesti ja että nämä piikit liittyvät ensisijaisesti juoksutuksiin ja niiden seisokkeihin, eivät yhtiön päästöihin. Perustelu kesäkuun 2024 pitoisuuksien laimenemisesta syyskuuhun mennessä ei huomioi, että juoksutusseisokin aikana vesiluonto altistuu kohonneille pitoisuuksille yhtäjaksoisesti yli kuukauden ajan. Myöhemmin vastineessa yhtiö esittää, että ne prosessivedet, joita ei kierrätetä, käsitellään vedenkäsittelylaitoksella ja poistetaan alueelta, ja että “[m]erkittävimmät poistot keskittyvät kausittaisen ajankohtiin”, ei tule ilmi, tarkoitetaanko tällä, että purkua pyritään tekemään Kitiseen erityisesti tulva-ajankohtina, ja ovatko kesäkuun kohonneet pitoisuudet seurausta tällaisesta purkuajankohdan väärinarviosta.

Yhtiö on esittänyt vastauksessaan lisävaatimuksiin, etteivät Kevitsan kaivannaisjätteet tai rakenteet vuoda (1, 30, 42, 43), ja ettei alue tarvitse pysyvää vedenpuhdistusta (18). Kevitsan kaivosalueen rakenteiden vesienhallinta perustuu kuitenkin aktiiviseen vesienkäsittelyyn ja suojapumppauksiin, joita on jouduttu tehostamaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, jonka Yhtiö myös vastineessaan tuo esille. Katsomme tämän osoittavan, että kaivannaisjätteistä aiheutuu vedenhallinnan tarvetta, jota ei olisi, mikäli käytetyt kaivosrakenteet olisivat riittävän tiiviitä. Marjo Karnaatti (2021) toteaa lopputyön tiivistelmässänä suojapumppausten lähtökohdasta ja tarkoituksesta yksiselitteisesti: 

“Kevitsan kaivoksen toiminnan aikaisessa pohjavesitarkkailussa on havaittu, että vähärikkisen rikastushiekka-altaan A suotovedet ovat osittain sekoittuneet pohjaveteen allasalueen lähiympäristössä aiheuttaen näin joidenkin haitallisten aineiden pitoisuuksien nousua verrattuna alueen taustapitoisuuksiin. Tehtyjen mallinnusten tulosten pohjalta laadittiin suojapumppaussuunnitelma, jota noudattaen suurin osa rikastushiekka-altaan A suotovedestä saadaan kerättyä rikastushiekka-altaan A luoteiskulman padon läheisyyteen asennettujen 12 suotovedenkeräyskaivojen avulla ja johdettua käsittelyyn. Suojapumppauksilla pyritään estämään rikastushiekka-altaan A lähiympäristön veden laadun heikkeneminen ja pienentämään Mataraojan pilaantumisen riskiä.“

Yhtiö ei ole esittänyt, miten toiminnan päättyessä ja suojapumppausten lakatessa haitalliset ympäristövaikutukset, joita nyt torjutaan suojapumppauksilla, eivät realisoituisi.

Yhtiö on sen sijaan tuonut muissa yhteyksissä avoimesti esille, että haitta-aineita kulkeutuu pohjaveteen rikastushiekka-altaista A ja B, ja että haitta-aineet ovat peräisin sekä rikastushiekasta että patopenkereen louhetäytöstä, ja että suojapumppauksia tarvitaan tilanteen hallitsemiseksi, ja sulkemisen jälkeisen ajan keinoja vasta selvitetään:

Kuva 1. Ote yhtiön esityksestä Kaivosakatemia – Rikastushiekan hallinta-seminaarissa 9.-10.4.2024.

Yhtiö on tästä huolimatta vastineessaan esittänyt, että rikastushiekka-allas B on tiivis eikä tarkkailutulosten perusteella ole havaittu vuotoa tai suotovesivaikutusta (1). Myös Yhtiön toimittamat käyttötarkkailun vuosiraportit osoittavat kuitenkin, että altaan pohjarakenteeseen on useiden vuosien ajan kohdistunut paineelliseen pohjaveteen liittyviä ilmiöitä, joiden vuoksi rakenteita on jouduttu korjaamaan ja joiden yhteydessä kaikkia osia ei ole voitu tarkastaa. Käyttötarkkailun vuosiraportissa 2018 todetaan, että rikastushiekka-altaan B itäreunalla havaittiin kesäkuussa 2018 pohjarakenteessa pullistuma, jonka todettiin johtuvan tiivistyskalvon alle kertyneestä paineellisesta pohjavedestä. Paineen alentamiseksi alueelle asennettiin pohjaveden talteenottokaivoja altaan yläpuoliseen rinteeseen kolmeen tunnettuun kallioruhjeeseen (Käyttötarkkailun vuosiraportti 2018, s. 23) Käyttötarkkailun vuosiraportissa 2021 todetaan edelleen, että vuonna 2019 havaittiin poikkeamia eteläluiskan padolla ja että keväällä 2020 itäpadolla todettiin uusia pullistumia. Koska talteenottokaivoilla ei saatu pohjaveden pintaa riittävästi alenemaan korjaustöitä varten, altaan ja Kevitsavaaran väliin rakennettiin katkaisuoja (Käyttötarkkailun vuosiraportti 2021, s. 17) 

Samassa vuoden 2021 käyttötarkkailun vuosiraportissa todetaan, että eteläpadolla on lähes koko padon matkalla havaittavissa moreenin valumaa tiivistyskalvon alla ja että pullistuman alareunaa ei voitu tarkistaa veden vuoksi (s. 48). Raportissa todetaan lisäksi, että tiivistyskalvon saumasta tuli kosteutta kalvon pintaan ja että kalvon läpi tulevan vesimäärän arvioitiin olevan vähäinen. Seuraavan sivun kuvatekstissä todetaan veden vuotavan tiivistyskalvon läpi. Itäpadon osalta samassa raportissa todettiin pullistumia ja kalvon vaurioita, mutta kalvon alaosa oli rikastushiekan peitossa, minkä vuoksi sen kuntoa ei voitu tarkastaa. Kunnon tarkastusta on aiottu tehdä seuraavana vuonna, mutta myöhemmistä raporteista ei ilmene, miten tilanne on kehittynyt (Käyttötarkkailun vuosiraportti 2021, s. 48-49).

Raportit osoittavat, että altaan rakenteeseen on kohdistunut useita korjaustarpeita, että pohjaveden paine on vaikuttanut tiivistysrakenteeseen sekä että kaikkien rakenteiden kuntoa ei ole voitu todentaa tarkastuksissa. Näiden tietojen perusteella ei voida todeta, että rakenteen pitkäaikainen tiiveys olisi tullut aukottomasti osoitetuksi.

Yhtiö esittää, että “Pintarakenteet on suunniteltu kestäväksi tarpeellinen aika suhteessa kaivannaisjätteen ominaisuuksiin ja kaivannaisjätealueen ympäristöön” (s. 27, Yhtiön vastine). Kaivosalue ei kuitenkaan saa aiheuttaa pitkälläkään aikavälillä ympäristön pilaantumista. MWEI BREF toteaa, että suurilla kaivannaisjätteen sijoitusalueilla tarkasteltava aikaväli voi ulottua jopa tuhanteen vuoteen tai pidemmälle (Opas kaivannaisjätteiden hallinnan MWEI BREF -vertailuasiakirjan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita koskevien päätelmien soveltamiseen, s. 56-57). Tämä ei toteudu Kevitsassa pinta- eikä pohjarakenteiden osalta. Pohjarakenteiden läpi suotuminen tulee kasvamaan rikastushiekka-altaan A korottamisten myötä pohjarakenteeseen kohdistuvan paineen lisääntyessä. Tämä paine yhdistettynä alueen pohjaruhjeisiin aiheuttaa jo nyt sähkönjohtavuuksien nopeaa vaihtelua osassa pumppukaivoista. Käsittelemme näitä asioita käsittelemme tarkemmin kappaleessa 2.1. ja 2.2.

Kohdan 36 ja 38 osalta viittaamme 3.12. Yhtiön valitukseen jättämäämme vastineeseen, kohtaan 3. Kohdan 38 osalta pahoittelemme tahatonta kirjoitusvirhettä (mainittu myös GTK:n lausunnossa) valituksessamme ja pyrimme jatkossa olemaan täsmällisempiä lainausten kirjoittamisessa.

Kohdan 39 osalta huomautamme, että muotoilu “voidaan tuottaa positiivista muutosta altaan vesilaatuun” on Yhtiön otaksuma asiassa, jolle ei ole esitetty perusteita, kuten olemme myös valituksessamme tuoneet ilmi.

Kohdan 41 osalta viittaamme Yhtiön käyttävän Troxler-mittauslaitteistoa tiiveyden mittaamiseen, jota sivusimme jo kappaleessa 1.1 (viitaten vastineeseemme 3.12.2025).

Kohdan 47 osalta itsevalvonta ja turvallisuustarkastus kerran kuukaudessa ei tuo riittävää tietotasoa pölyämisestä ja sen laajuudesta mobiilimurskausta käyttäessä. Talviaikaan pölyäminen voi jatkua mobiilimurskainta käyttäessä jopa yli kuukausia lämpötilarajoituksen vuoksi.

2.1. Kevitsan pohjavesimallinnuksesta ja pohjaruhjeista

Pohjaruhjeiden ja pohjavesien tilan osalta Yhtiö on esittänyt vastineessaan tekemiään tutkimuksia sekä ilmaissut, että alueen pohjaruhjeet ja pohjavedet tunnettaisiin jo kattavasti. Yhtiön päivitetty pohjavesimallinnus on ollut liitteenä myös liittyen kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Siinä kuitenkin esimerkiksi Koitelaisen Natura 2000 -alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi perustuu pohjavedenpinnan aleneman numeeriseen mallinnukseen, eikä sen pohjana ole käytetty lainkaan mitattua pohjavesitietoa Koitelaisen Natura 2000 -alueelta (s.354, Boliden Kevitsa Mining Oy. YVA-selostus). Natura-arvioinnissa todetaan, että vaikutusalueen rajaus tehdään 0,1 metrin aleneman perusteella ja että kyseinen suuruusluokka vastaa mallinnuksen tarkkuutta (s. 71, Boliden Kevitsa Mining Oy. Koitelaisen Natura-arviointi). Samassa yhteydessä todetaan, että pohjavesimallit sisältävät väistämättä yksinkertaistuksia ja yleistyksiä, minkä vuoksi mallit ovat konservatiivisia ja voivat antaa yliarvioita, eikä nollavaikutusrajaa voida mallilla määrittää (s. 71, Boliden Kevitsa Mining Oy. Koitelaisen Natura-arviointi).  Kun vaikutusalueen raja määrittyy tasolle, joka vastaa mallin tarkkuutta, ei mallinnuksesta seuraa varmuutta siitä, missä vaikutus eli pohjaveden alenema tosiasiallisesti päättyy. Tätä ei myöskään voida seurata tai verrata lähtödataan, koska Natura-alueella ei ole pohjavesiputkia.

Pohjavesimallinnuksen liitteessä esitetyt herkkyystarkastelut osoittavat, että hydraulisten parametrien muutokset vaikuttavat laskettuun vedenpintaan merkittävästi. Esimerkiksi vedenjohtavuuden muuttaminen neljänneksellä voi muuttaa mallinnettua vedenpintaa useita kymmeniä senttimetrejä ja paikoin lähes metrin (Boliden Kevitsa Mining Oy. Pohjavesimallinnus, herkkyystarkastelu). Tämä osoittaa, että mallin antama vaikutusalue riippuu merkittävästi niistä oletuksista, joita kallioperän ominaisuuksista on tehty. Herkkyystarkastelun osalta (s. 139, Pohjavesimallinnus, herkkyystarkastelu) todetaan: “Nykyinen mallin kalibrointi ja siihen liittyvät tulokset (WSP, 2025) katsotaan päteviksi, kun huomioidaan käytetyt oletukset ja yhteensopivuus konseptuaalisen mallin kanssa. Ennusteiden epävarmuuden vähentämiseksi aineistonkeruu tulisi kohdistaa sisäänvirtaamien kohdalla etenkin vedenjohtavuuteen, koko alueen vedenpinnan korkeuden kohdalla kaikkiin neljään parametriin[*] sekä pohjaveden pinnankorkeuden kohdalla vedenjohtavuuteen, ominaisantoisuuteen

ja pohjaveden muodostumiseen.” *Parametreihin viitattu ennen lainausta, parametrit: vedenjohtavuus, ominaisantoisuus, pohjaveden muodostuminen ja huokoisuus.

Tulkitsemme tämän tarkoittavan, että epävarmuuden katsotaan siis kohdistuvan erityisesti ruhjevyöhykkeisiin. Tämä tuodaan esille myös YVA-selostuksessa, jossa (s. 329) todetaan, että alueella on havaittu epäjatkuvuusvyöhykkeitä ja että murrosvyöhykkeisiin voi liittyä avoimia ruhjeita. Toisaalta asiakirjoissa tuodaan myös esille tehokkaan huokoisuuden perustuvan aiempiin selvityksiin, joissa on käytetty pohja-arvoina kirjallisuudesta johdettuja arvoja vaihteluvälin määrittämiseksi, jota on täsmennetty kalibroiduilla arvoilla. Myös ylemmän akviferin (moreenin ja rapautuneen kallioperän) todennäköinen kokonaispaksuus on määritetty vain aineistotarkasteluna (s. 33, Boliden Kevitsa Mining Oy, Haitta-aineiden kulkeutuminen).

Kallioperän hydraulinen käyttäytyminen perustuu mallissa siis konseptuaaliseen yleistykseen, jossa monimutkainen rakoilu ja ruhjeisuus sekä akviferin rakenne on yleistetty keskiarvoiksi, joista ei kuitenkaan kuvata käytettyjen yleistettyjen arvojen määrää eikä sitä, miten niihin on päädytty. Pohjaveden virtaus kallioperässä voi voimistua merkittävästi vedenjohtavuuden kasvaessa, eli yksittäisten hyvin vettä johtavien ruhjevyöhykkeiden myötävaikuttaessa virtaukseen. Näin ollen mallinnukseen sisältyy edelleen epävarmuus, jota sen oletukset ja keskiarvot eivät välttämättä kuvaa. Pohjavesimallinnuksessa ei avata tarkemmin mallin laskentaperusteita sen väitetylle konservatiivisuudelle. 

Mallinnusta pohjaveden alenemasta on tehty myös Sakatin kaivoshankkeeseen liittyen. Koska molemmat hankkeet käsittelevät pohjavesimallinnuksella vaikutuksia Natura 2000 -alueeseen, katsomme aiheelliseksi vertailla näitä mallinnuksia ja niiden lähtöaineistoja. Sakatin kaivoshankkeessa pohjavesimallinnuksen päivitys perustuu 2021 jälkeen päivitettyyn käsitteelliseen hydrogeologiseen malliin, jonka pohjalta on rakennettu kolmiulotteinen numeerinen virtausmalli yhdistämällä MIKE SHE- ja MINEDW-mallit, pyrkien näin lisäämään numeerisen esityksen luotettavuutta suhteessa käsitteelliseen malliin. Malliin on sisällytetty päivityksiä muun muassa ruhjevyöhykkeisiin liittyen. Mallin kalibrointi perustuu 98 pohjaveden havaintopisteen havaintoverkkoon, joista on saatavilla pitkän aikavälin mittaussarjoja. Sen sijaan lyhyitä, alle vuoden mittaisia sarjoja ei ole hyväksytty mukaan (s. 30-31, Itasca Denver. Ennuste pohjaveden pinnankorkeuden alenemisesta ja vuotovesimääristä Sakatin kaivoshankkeen elinkaaren aikana). Mallin epävarmuuksia on käsitelty kuvaamalla sekä mallirakenteen pelkistyksiä että parametrien vaikutusta tuloksiin. Herkkyystarkastelussa esitetään esimerkiksi, että kallioperän vedenjohtavuuden kasvattaminen voi laajentaa 0,1 metrin alenema-aluetta noin 300–600 metriä (s. 54, Itasca Denver. Ennuste pohjaveden pinnankorkeuden alenemisesta ja vuotovesimääristä Sakatin kaivoshankkeen elinkaaren aikana). Sakatin raportoinnissa tuodaan myös selkeinä esimerkkeinä esiin, missä kohdin malliin liittyy yksinkertaistuksia, kuten turpeen esittäminen yhtenä hydraulisena yksikkönä mallinnuksellisen pelkistyksen vuoksi. 

Kevitsan hankkeessa mallinnuksen lähtökohtana on samoin kuin Sakatissa konseptuaalinen tulkinta, jonka perusteella numeerinen malli muodostetaan. Vastineessa todetaan kuitenkin vain yleisellä tasolla, että arvioinnissa on hyödynnetty aiempaa kertynyttä tietoa ja että alueen pohjaveden tila on hyvin tiedossa. Yleistasoinen toteamus siitä, että kaivosalueen pohja- ja pintavesien laatu tunnetaan ja niitä tarkkaillaan, ei anna riittävää tietopohjaa sen arvioimiselle, ovatko kaivosalueen tarkkailu ja sen ympäristön tilan tietopohja riittäviä laadullisesti ja määrällisesti.

Kevitsan pohjavesimallinnuksessa ei ole esitetty lainkaan tietoja pohjaveden havaintopisteiden lukumäärästä, niiden sijainnista suhteessa Natura-alueeseen, pitkän aikavälin mittaussarjoista, mallin ja havaintojen välistä vastaavuutta kuvaavista tilastollisista virhemittareista eikä siitä, mikä poikkeamataso olisi katsottu hyväksyttäväksi kalibroinnin onnistumisen kannalta. Myöskään ei tuoda esille, miten mallinnuksessa on huomioitu suojapumppausten vaikutuksia pohjavesitasoihin ja miten tämä yhtiön harjoittama pohjaveden aleneman aktiivinen ylläpitäminen on huomioitu pohjavesimallinnuksen lähtöaineistossa. Sen sijaan pohjavesimallinnuksessa (Boliden Kevitsa Mining oy 2025. Pohjavesimallinnus (sisältää myös herkkyystarkasteluraportin), s. 3) todetaan suoraan, että mallinnuksen tarkkuuden parantamiseksi tulisi pohjaveden pinnankorkeuden seurantaa jatkaa Natura 2000 -kosteikkoalueen ympäristössä sijaitsevissa tarkkailupisteissä, koska “[l]aajempi aineisto Natura-alueen läheisyydestä lisää mallinnuksen ennustettavuutta ja luotettavuutta.” Myös on todettu, että uutta tarkkailuaineistoa asennetuista tarkkailuputkista sekä hydrogeologisista kokeista lisättäisiin malliin, jolla  “voidaan paikata nykyisiä havaintopuutteita ja parantaa alueellista kattavuutta erityisesti niillä alueilla, jotka ovat aiemmin olleet heikosti edustettuina” (s. 3, Boliden Kevitsa Mining oy 2025. Pohjavesimallinnus (sisältää myös herkkyystarkasteluraportin). Myöhemmin esitetään myös varauksena, että “[m]allin kyky kuvata alenema tarkasti riippuu suurelta osin kenttäaineistosta, vaikka todetaan, että alenemaa ei ole havaittu monissa pisteissä, lukuun ottamatta välittömästi louhoksen lähellä sijaitsevia pisteitä” (s. 59, Boliden Kevitsa Mining oy 2025. Pohjavesimallinnus (sisältää myös herkkyystarkasteluraportin). Natura-alueen puoleisia pohjavesiputkia on  ollut käytössä ilmeisesti vain kuusi, joista yhden osalta todetaan aineiston olevan rajallinen eikä siksi ole selvää, tapahtuuko alenemaa. Tarkkailupisteiden vähyys tuodaan myös aineistossa ilmi (s. 60–61, Boliden Kevitsa Mining oy 2025. Pohjavesimallinnus (sisältää myös herkkyystarkasteluraportin).

Vertaillen voidaan todeta yhteenvetona, että Sakatin hankkeessa epävarmuudet esitetään yksityiskohtaisesti suhteessa havaintoaineiston kattavuuteen, mallirakenteen pelkistyksiin ja parametrimuutosten numeeriseen vaikutukseen aleneman laajuudessa. Kevitsassa epävarmuus kuvataan yleisluontoisella teoreettisella tasolla ilman vastaavaa todentamista ja epävarmuustarkastelua. Vaikka mallinnuksen periaatteet ovat hankkeissa samat, ero raportoinnin tarkkuudessa ja vaikutusten todentamisessa on selvä. Katsomme, että Kevitsan pohjavesimallinnus sisältää merkittäviä epävarmuuksia johtuen rajallisesta lähtöaineistosta, jota on jouduttu täsmentämään erilaisilla oletuksilla. Tämän myötä on epävarmaa, missä määrin kaivosalueesta haitta-aineineen tulee aiheutumaan pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä haitta-aineiden kulkeutumista kaivosalueen ulkopuolelle ympäristöä pilaten. Näin ollen voidaan arvioida Kevitsan kaivostoiminnan sisältävän ympäristön pilaantumisen riskin, jota nyt hallitaan paikallisella pohjaveden alenemalla eli aktiivisella suojapumppauksella. 

2.2 Sähkönjohtavuuksien yhteys rikastushiekka-altaan alaisiin ruhjeisiin

Kaivosyhtiön mukaan rikastushiekka-altaan A:n lounaisella suotautumisreitillä havaitulla sähkönjohtavuuksien nousulla ei ole yhteyttä lueella tunnistettuihin kallioperän ruhjeisiin. Yhtiö puhuu täten vastoin yhtiön omia tarkkailutietoja. Kevitsan pohjavesitarkkailu vuonna 2024 (s.27) esittää rikastushiekka-altaan länsipuolella sijaitsevan tarkkailuputken KevG-31 viime vuosina havaitun vedenlaadun nopeiden muutosten syyksi seuraavaa:”Putken ympäristöön kertyy runsaasti vesiä, todennäköisesti rikastushiekka-altaan alla olevan kallioperän ruhjeen kautta, kun rikastushiekkaa läjitetään ruhjeen kohdalle tai topografisesti ruhjeen yläpuolelle.” Tarkkailupisteen KevG-31 sähkönjohtavuuksien jyrkkä vaihtelu on selkeästi nähtävissä pohjavesien tarkkailun vuosiyhteenvedossa 2024, (s.27): 

Kuva 2. Sähkönjohtavuus (mS/m) rikastushiekka-altaan lounainen suotautumisreitti. Kevitsan pohjavesien tarkkailun vuosiyhteenveto 2024.

Yhteenvedossa lounaiselta suotautumisreitiltä (mt. s.36) veden kertymisen tarkkailuputken KevG-31 ympäristöön arvioidaan johtuvan kallion ja maaperän ominaisuuksista; rakoilusta ja painaumasta. Kyseinen tarkkailuputki ei sijoitu mustaliuskealueelle, joten korkeita pitoisuuksia ei selity niiden esiintymisellä. Pisteeltä mitattujen nopeiden pitoisuusvaihteluiden syynä pidetään todennäköisesti rikastushiekka-altaalta tarkkailuputkelle suuntautuvaa murroslinjaa, jonka kautta altaalta suodattuu vettä suoraan putken ympäristöön, kun rikastushiekkaa läjitetään murroslinjan kohdalle tai topografisesti sen yläpuolelle. (Kevitsan pohjavesitarkkailu vuonna 2024 s.36). Murroslinja on kuvattu myös v.2024 pohjavesitarkkailuraportin sivun 3, Kuvassa 2-1: Kevitsan alueen kallioperä ja pohjaveden havaintopisteiden sijainteja:

Kuva 3. Kallioperän epäjatkuvuuskohta/murros lähellä KevG-31. Kevitsa Boliden Mining Oy. Kevitsan pohjavesitarkkailu vuonna 2024.

Vuoden 2024 suurimmat pitoisuusnousut lounaisella suotautumisreitillä mitattiin jatkuvatoimiselta mittausaseman mukaan pisteeltä KevG-15. 

Johtavuudet olivat mittaushistorian huippuluokkaa, vaihdellen välillä 215 – 245 mS/m. Tammikuussa 2025 pisteeltä mitattiin sähkönjohtavuudessa tarkkailuhistorian suurin lukema, 270 mS/m. (Kevitsan pohjavesitarkkailu vuonna 2024 s.27.) Kaivosyhtiö selittää pidempiaikaisen nousevan trendin alueella esiintyvän mustaliuskeen pitoisuuksilla. KevG-15 sijoittuu pohjavesiraportin 2024 Kuvan 2-1 (s.3) mukaan mustaliuskealueen rajalle(Kuva 2-1. Kevitsan alueen kallioperän ja pohjaveden havaintopisteiden sijainteja kartalla). Vuoden 2025 tammikuussa pisteeltä KevG-15 mitattiin uudet huippupitoisuudet kloridia, 480 mg/l. Kaivosyhtiö selittää korkeita pitoisuuksia suojapumppausten aiheuttamilla vesitaseen muutoksilla. Todellisuudessa kloridin nouseva trendi on havaittavissa tarkkailun alusta saakka. (Kevitsan pohjavesitarkkailu vuonna 2024, s.29: Kloridi, rikastushiekka-altaan lounainen suotautumisreitti trendit).

Pohjavesiputkista KevG-15 ja KevG41 on vuoden 2025 tammikuussa mitattu myös uudet sulfaatin huippupitoisuudet, 960 ja 1000 mg/l. Kaivosyhtiö selittää nämäkin pitoisuusnousut uusien suojapumppauskaivojen käyttöön otolla. Suurimmat nikkelipitoisuudet on vuoden 2025 tammikuussa myös mitattu samaiselta tarkkailuputkelta KevG-15 sekä aiemmin lähdepisteeksi luokitellulta pohjavedenpurkaumalta KevG-49. Pisteen KevG-15 nikkelipitoisuus oli 450 µg ja pisteen KevG-49  vain 10 mikrogrammaa pienempi. Pohjavesipiste sijaitsee kauempana rikastushiekka-altaalta, minne eivät suojapumppausten vaikutukset yllä. Kuitenkin pisteestä KevG-49 mitataan yhtä korkeita pitoisuuksia keskeisiä haitta-aineita, kuin suojapumppauskaivojen lähettyviltä. 

Katsomme, että nämä pitoisuudet eivät ole mitenkään selitettävissä taustatasoilla. Vaikuttaa siltä, että yhtiö pakenee tässä vastuutaan pohjavesiä saastuttavan toiminnan tunnustamisessa ja rajoittamisessa. 

Yhteenveto

Kun kaivostoiminnasta aiheutuvan ympäristöhaitan suuruus voi olla merkittävä, varovaisuusperiaate tukee sitä, että lupaharkinnassa edellytetään riittävää varmuutta riskien hallinnasta eikä hyväksytä epävarmuuden jäämistä toiminnanharjoittajan eduksi. Kaivannaisjätteistä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 § edellyttää, että jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, ettei siitä aiheudu maaperän, pintaveden, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä pilaantumisen vaaraa, ei myöskään pitkänkään ajan kuluessa, ja että toiminnanharjoittajan on varmistettava alueen fyysinen vakaus, järjestettävä suunnitelmallinen seuranta ja tarkkailu, ryhdyttävä viipymättä korjaaviin toimiin riskien ilmetessä sekä huolehdittava alueen puhdistamisesta, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta. Riskienhallinnan ja rakenteellisten ratkaisujen riittävyyttä tulee arvioida pitkällä ja erittäin pitkällä aikavälillä. Kaivannaisjätedirektiivin 2006/21/EY tavoitteena on, että ympäristön pilaantumista ja ihmisten terveyteen kohdistuvaa haittaa pyritään ennaltaehkäisemään ja vähentämään niin kauan kuin jätealueet ovat olemassa, myös niiden sulkemisen jälkeen, mikä edellyttää riittävää valvontaa, hallintaa ja riskien arviointia koko jätteiden elinkaaren ajaksi.

Yhtiö on esittänyt, etteivät rakenteet vuoda ja ettei pysyvälle vedenkäsittelylle olisi tarvetta. Samanaikaisesti yhtiön omat aineistot osoittavat, että suojapumppauksia on toteutettu, niitä on laajennettu ja niiden mitoitusta on kehitetty, ja että rakenteiden rakentamisessa ja toimivuudessa on havaittu ongelmia, joiden ei ole osoitettu yksiselitteisesti tulleen ratkaistuiksi. Suojapumppauksen tarkoitukseksi on myös opinnäytetyössä kuvattu suotovesien sekoittumisen rajoittaminen ja haitallisten aineiden leviämisen estäminen. Yhtiö ei ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, miten nämä nyt torjuttavat vaikutukset eivät realisoituisi toiminnan päättyessä, kun aktiivinen vesienhallinta vähenee ja lopulta lakkaa. Valitukseemme viitaten, Yhtiön arvio kaivannaisjätteiden laadusta ja käyttäytymisestä pitkällä aikavälillä ei perustu riittävään määrään kineettisiä testejä, jotka poistaisivat epävarmuuden asiassa.

Vaikka yhtiö on esittänyt, että pohjavedet ja pohjaruhjeet tunnetaan riittävällä tasolla, myös yhtiön konsultti on esittänyt tietopohjassa ilmenevän puutteita ja tuonut ilmi, että yhtiön pohjavesivaikutusten  ilmenemisrajaa ei voida tarkasti määrittää. Kun samalla osa vaikutusalueesta sijoittuu Natura-alueen läheisyyteen, epävarmuuden merkitys korostuu. Katsomme, että Kevitsan kaivoksen toiminta aiheuttaa pitkällä aikavälillä merkittävän ympäristöhaitan riskin pinta- ja pohjavesille sekä Koitelaisen Natura 2000 -alueelle.

Pidätämme oikeuden täydentää vastinettamme.

VAKUUDEKSI

16.2.2026

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI

Rajat Lapin kaivoksille ry

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry

Villilohi – yhteistyöverkosto vaelluskalojen puolesta ry

LIITTEET

Liite 1. Karnaatti, Marjo 2021. Suojapumppaukset kaivosten vesienhallinnassa: tapaustutkimus Kevitsan kaivos. Opinnäytetyö. Tampereen yliopisto.

Liite 2. Boliden Kevitsa Mining Oy 2019. Käyttötarkkailun vuosiraportti 2018.

Liite 3. Boliden Kevitsa Mining Oy 2022. Käyttötarkkailun vuosiraportti 2021.

Liite 4. Boliden Kevitsa Mining Oy 2025. YVA-selostus.

Liite 5. Boliden Kevitsa Mining Oy 2025. Koitelaisen Natura-arviointi.

Liite 6. Boliden Kevitsa Mining Oy 2025. Pohjavesimallinnus, herkkyystarkastelu.

Liite 7. Boliden Kevitsa Mining Oy, Haitta-aineiden kulkeutuminen

Liite 8. Itasca Denver 2025. Ennuste pohjaveden pinnankorkeuden alenemisesta ja vuotovesimääristä Sakatin kaivoshankkeen elinkaaren aikana.

Liite 9. Boliden Kevitsa Mining oy 2025. Pohjavesimallinnus (sisältää myös herkkyystarkasteluraportin.

Liite 10.  Boliden Kevitsa Minin Oy 2025. Pohjavesien tarkkailun vuosiyhteenveto 2024.