Vastine Suomen riistakeskuksen päätökseen euroopanmajavien poikkeusluvasta Tornion Kyläjoella

7.11.2025

VASTINE POHJOIS-SUOMEN HALLINTO-OIKEUDELLE ASIASSA Dnro 1352/03.04.04.04.34/2025

Perustelut

1. Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus

Riistahallintolain (158/2011) 31.2 §:n mukaan yksittäistä lupaa koskeva Suomen riistakeskuksen lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Riistahallintolaissa ei ole kuitenkaan tarkemmin perusteltu sitä, milloin päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Lain esitöissä (HE 237/2010 vp) annetaan ymmärtää, että pykälän tarkempi soveltaminen määräytyy siten, miten oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun laissa (HOL) (586/1996) on säädetty muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 122.3 §:n mukaan päätös voidaan voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana myös, jos laissa niin säädetään tai päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti tai päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. 

Suomen riistakeskus on katsonut, että päätöksen täytäntöönpano on lainvoimaa vailla olevana mahdollista Riistahallintolain (158/2011) 31 §:n 2 momentin nojalla sekä siksi, että päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, koska poikkeuslupa erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi menettäisi merkityksensä, jos sitä ei voisi panna täytäntöön heti päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien.

Valittaja katsoo, että päätös ei ole luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön lainvoimaa vailla olevana.

Valittaja on valituksessaan todennut, että vahinkoarvio perustuu hakijan omaan arvioon ja vahinkoja on mahdollista ehkäistä muilla tyydyttävillä keinoilla.

Riistakeskus ei ole ottanut asiassa huomioon lievempiä keinoja kuin tappaminen. Jos patoon asennetaan majavan kestävä putki, veden pinta saadaan laskemaan ja siten tielle aiheutettu haitta saadaan poistettua samalla kun majavia häiritään mahdollisimman vähän. Asiassa on huomattava, ettei Suomen riistakeskus ole arvioinut patojen purkua ja sille myönnettävää poikkeamista nyt kyseessä olevaa poikkeuslupaa päättäessään. Nyt annetut selitykset majavien nälkiintymisestä eivät ole perusteltuja. Lämpimänä syksynä ja rajattomien ruokavarojen äärellä, kuten Tornion pusikkoisilla jokivarsilla, ravintoa on riittävästi eikä pedoista ole suurempaa haittaa.

Suomen riistakeskus on esittänyt aiemmin päätöksissään myös lieventäviä keinoja, joita olisi syytä suosia myös tässä tapauksessa ennen kuin poikkeuslupa yksilöiden tappamiseen voidaan myöntää (Esim. Yle 18.9.2013 https://yle.fi/a/3-6836141). Putkella, tai muilla tyydyttävillä keinoilla on mahdollista laskea padon yläpuolella olevaa veden pintaa ja se voi joskus jopa aiheuttaa sen, että majavat vaihtavat asuinpaikkaa.

Putken osalta hakija vertaa tierumpuja esittämäämme putkiratkaisuun. Tämä osoittaa hakijan ja riistakeskuksen osalta puutteita asiantuntemuksessa majavan tappamista lievempien tyydyttävien toimien osalta. Pienillä virtaamilla noin 200 mm putki riittävän kaukana padosta ylävirtaan pinnan alle asennettuna aiheuttavat hiljaisen pinnan laskun johon majava ei välttämättä osaa reagoida, eli veden lasku toimii hallitusti ja majavia suuremmin häiritsemättä. Putken imupäähän yleensä rakennetaan sinkitystä teräsverkosta häkki, joka suotaa roskat ja risut ja vesi pääsee putkeen esteettä. Rakenne on yksinkertainen, helppotöinen ja asennettavissa myös henkilötyönä ilman koneita. Riistakeskus ei selityksessään ole perustellut, miksi putkea ei ole harkittu lieventämiskeinona.

Riistakeskus on perustellut päätöstään sillä, että putken asentaminen olisi väliaikainen ratkaisu. Majavien tappaminen on myös väliaikainen ratkaisu. Hammasoja on alempaa koskinen ja matala ja majava on valinnut asuinpaikakseen parhaimman osuuden joesta, eli kosken päällä olevan hidasvirtaisen suvannon. Jos majavat poistetaan, voidaan olettaa, että 2-3 vuoden päästä majavat palaavat asuinpaikalle ja tilanne uusiutuu. Voisi myös olettaa, että Suomen riistakeskuksen pyrkimyksenä olisi euroopanmajavakannan vahvistaminen Suomen riistakeskuksen julkaiseman Suomen majavakantojen hoito ja hallinta -suunnitelman (2024) mukaisesti: ”Päätavoitteena on vahvistaa Suomen euroopanmajavakanta suotuisalle suojelutasolle ja sitä kautta varmistaa kannan elinkyky ja metsästettävyys”. Seitsemän euroopanmajavan poisto Länsi-Lapin euroopanmajavapopulaatiosta ei tue tätä tavoitetta.

Mikäli tien runkoa ei ole nostettu ylävirran järven alkuperäisen pinnan yläpuolelle tulevat ongelmat jatkumaan. Ongelmana ei siis ole majava, vaan liian alas rakennettu tie.

2. Täytäntöönpanokiellon asettaminen

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain on kuitenkin säädetty tilanteesta, jolloin vailla lainvoimaa olevan päätöksen täytäntöönpano voidaan kieltää, keskeyttää tai täytäntöönpanoa koskien voidaan antaa jokin määräys (HOL 123 §). Täytäntöönpanon rajoittamisessa voi tulla huomioitavaksi valittajan oikeusturva, muiden kuin valittajan oikeusturva sekä se, tekeekö täytäntöönpano valituksen hyödyttömäksi (ks. HE 29/2018 vp, s. 192).

Jos päätöksen täytäntöönpano tekisi muutoksenhaun hyödyttömäksi tai loukkaisi asianosaisen perustavanlaatuisia oikeuksia olennaisesti tai peruuttamattomasti, hallintotuomioistuimella voidaan yleensä katsoa olevan velvollisuus kieltää valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpano oikeudenkäynnin ajaksi (esim. MAO 163/2025). Myös Olli Mäenpää toteaa, että jos täytäntöönpano tekisi valituksen hyödyttömäksi tai loukkaisi perustavia oikeuksia olennaisesti, on muutoksenhakutuomioistuimella velvollisuus kieltää tai keskeyttää päätöksen täytäntöönpano oikeudenkäynnin ajaksi (Mäenpää, O. (2019). Oikeudenkäynti hallintoasioissa. Helsinki. s. 290–295). 

Täytäntöönpanokiellon asettamista voidaan puoltaa myös siitä syystä, jos päätöksen täytäntöönpano aiheuttaisi haitallisia vaikutuksia yleiselle tai yksityiselle edulle (esim. MAO 143/2024). Tässä tapauksessa päätöksen täytäntöönpano aiheuttaisi luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteeseen V kuuluvien euroopanmajavien tappamisen, joka olisi pysyvä, peruuttamaton haitta. Täytäntöönpanokiellolla varmistettaisiin se, että  esittämällämme tavalla lainvastaista päätöstä ei hyödynnettäisi peruuttamattoman vahingon aiheuttamiseen.

Päätöksen täytäntöönpano tekisi muutoksenhaun tosiasiallisesti hyödyttömäksi, jonka lisäksi hallinto-oikeuden pääasian ratkaisu voisi jäädä merkityksettömäksi. Täytäntöönpano johtaisi siten tilanteeseen, että meillä ei olisi tosiasiallista oikeutta saada asiaansa käsitellyksi asianmukaisesti ja olisi katsottava, että oikeuttamme hakea muutosta hallintopäätökseen loukattaisiin olennaisesti.

Riistahallintolain 31 §:ää on tulkittava siten, että sitä voidaan käyttää äkillisissä (päätöstä ei voi lykätä), poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa käsillä olevaa tilannetta ei ole voitu ennakoida ja jonka vuoksi päätöksen täytäntöönpano on välttämätöntä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi (ks. HOL 122.3 §). Riistahallintolain 31 §:n mahdollisuutta panna päätös täytäntöön vailla lainvoimaa ei voida käyttää siihen tarkoitukseen, että sillä pyritään estämään mahdollisen muutoksenhaun vaikutukset päätökseen. Pykälän käyttö ei myöskään sovellu tilanteeseen, kun käytössä on muita tiedossa olevia tyydyttäviä ratkaisuja ja majavien tappamista on siten mahdollista lykätä.

Hakemuksessa tai päätöksessä ei tuoda ilmi, milloin padot ja majavat ovat asettuneet alueelle. Hakemuksessa kuitenkin todetaan, että padot on purettu kahdesti, mutta majavat ovat korjanneet ne noin viikossa. Majavat ovat siten oletettavasti olleet alueella jo jonkin aikaa. Riistakeskus ei ole kuitenkaan päätöksen perusteluissaan tuonut esiin, miten pitkään hakijan esittämä tilanne on ollut haitallinen. Toteamme, että tällainen tieto olisi ensiarvoisen tärkeää silloin, kun päädytään soveltamaan riistahallintolain 31 §:ää. Nyt päätöksestä ei käy ilmi, miksi juuri nyt on niin kiire nimenomaisesti tappaa majavat siten, että päätös olisi pantava täytäntöön ilman lainvoimaa. Päätös majavien tappamisesta on luonteeltaan sellainen, että sen täytäntöönpano vailla lainvoimaa estäisi tehokkaiden oikeussuojakeinojen käytön ja mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Lisäksi kiinnitämme huomiota Perustuslain 20 §:ään, joka turvaa jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Riistahallintolain 31 §:n nojalla on mahdollista rajoittaa tätä vaikutusmahdollisuutta siten, että päätös on mahdollista panna täytäntöön vailla lainvoimaa. Pykälän tarjoamaa mahdollisuutta ei voida kuitenkaan tulkita siten, että se tosiasiallisesti estäisi tehokkaan muutoksenhaun. Täytäntöönpanokielto edistäisi perustuslain 20 §:n ja 21 §:n turvaamia oikeuksia, kun taas täytäntöönpanon voitaisiin katsoa rajoittavan kyseisiä perusoikeuksia. Kun näitä oikeuksia punnitaan suhteessa hakijan ja Suomen riistakeskuksen esittämiin seikkoihin, ei edellä mainittujen oikeuksien rajoittaminen ole mahdollista saati välttämätöntä. 

3. Täytäntöönpanokiellon uusiminen

Uusimme täytäntöönpanokieltohakemuksemme, koska tässä vastaselityksessä on paljon sitä tukevia lain ja ennakkopäätösten kirjauksia, jotka tosiasiallisesti vaikuttavat Suomen riistakeskuksen päätöksen lainmukaisuuteen.

4. Vastine pääasiaan

Asiakirjoista käy selville, että hakija on purkanut padon muutaman kerran. Lisäksi asiassa käy ilmi, että purkaminen vaatii maanomistajan luvan. Viranomaisena Suomen riistakeskuksen olisi tullut tutkia, onko hakijalla ollut lupa purkaa patoja ilman maanomistajan suostumusta. 

Majavakannan arvionnista Suomen riistakeskus ei ole esittänyt tieteellisiä perusteluita. Hakija on lisäksi väittänyt, että alueella asuu 7 euroopanmajavaa ja nyt esiin tulleessa selityksessä onkin käynyt ilmi, ettei lajia ole etukäteen tutkittu. Lupa on myönnetty oletusten perusteella.

Riistakeskus on myös päätöksessään todennut ettei ole varmuutta että alueella asuisi euroopanmajavia. Pidämme tätä varovaisuusperiaatteen vastaisena sillä tutkimus, joka rajoittuu DNA:n keräämiseen vapaaehtoisten näytteistä osoittaa muuta.

Kuva 1. Luken mukaan alueen ja siihen rajoittuvien alueiden osalta on saatu DNA-näytteitä 5 kpl ja kaikki ovat olleet euroopanmajavia. Lupa-alue on ympyröity. DNA-näytteet on otettu pääosin vuonna 2023. Saman palvelun mukaan euroopanmajavien talvipesien määrä oli Tornion (20km x 20km) ruudulla 15 kpl eli kannan kehitys oli hyvässä vauhdissa vuonna 2023, mutta kestävää kantaa ei ole määritelty.

Lapissa majavan lajityypillistä käyttäytymistä on myös se, ettei ravintovarastoja kerätä välttämättä, vaan ravinnonhankinta on läpi talven jatkuvaa keräämistä loputtomista ravintovaroista. Kaikki majavat eivät kerää ravintolauttoja talven varalle. Majavat ovat yksilöitä: osa on laiskempia, osa ahkerampia.

Riistakeskuksen vastineessa on viitattu aikaisempaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ilvespäätökseen (30.11.2018). Tämän osalta on syytä huomioida, että olimme jo tällöin vaatineet alueellisen kannan tarkastelua. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 2018 ilvespäätös on myöhemmin tulleiden tietojen perusteella ollut lainvastainen. Vuonna 2021 komissio antoi luontodirektiivin tarkemman soveltamisohjeen, jota Suomen riistakeskus käyttää päätöksenteossaan viikottain, mutta joka tässä tapauksessa on huomioitu vain osittain. Ohjeen 9.12.2021 2021/C496 01 mukaan ehdottomana luvan myöntämisesteenä on:

— Suunniteltu poikkeus ei vaikuta haitallisesti kannan suojelun tasoon paikallisen kannan tasolla eikä lajiston luontaisella levinneisyysalueella.

Paikalliset majavakannat on arvioitava majavan tapauksessa omalla valuma-alueellaan, sen osalla, riistanhoitoyhdistyksen alueella, eliömaakunnan alueella, maakunnan alueella, Pohjois-Suomessa ja koko valtakunnassa. Arviointi on jätetty tekemättä, koska majavaa ei tutkita Suomessa. Riistakeskus säännöllisesti jättää paikalliset kannat arvioimatta, kuten he itsekin toteavat, välittämättä luontodirektiivin velvoittavista säännöksistä.

Huomattavaa on, että Kyläjoen valuma-alueen (67.114) 45,9 km² eli 4,6 x 1000 ha alueella esittämämme mukaan pitäisi elää noin 50 majavaa, mikäli kanta olisi kestävällä tasolla (n.10 majavaa/1000ha). Tapettaviksi esitetyt seitsemän majavaa käsittävät noin 14 % joen kannasta, joka ei voi olla vaikuttamatta alueen majavakantaan (oletus 50 majavaa). Mikäli majavakanta on vielä pienempi, on vaikutus sitä suurempi, eikä poikkeamislupia voida sittenkään myöntää. Poikkeamisen tulee olla neutraali tai positiivinen myös paikallisesti. Yksittäisen majavan poistamisella Kyläjoen tapauksessa tuskin olisi vaikutusta, jos majavakannan koko ei olisi alle 10 yksilöä. Ilman paikallista ja alueellista tarkastelua, ei poikkeamislupia tule myöntää. Luontodirektiivin mukaan alueellista kantaa tulee seurata ja ilman seurantaa lupia ei tule hyväksyä.

Kyläjoen majavakantaa ei ole arvioitu. Valitettavasti valuma-alueen määritykseen käytetty VALUE-rajaustyökalu ei ole enää kansalaisten käytössä, mutta viranomaisilla on saatavilla valuma-alueen rajaustyökalut ja pinta-alatiedot. 

Myös lajin luontainen käytös elinympäristössään tulee varmistaa poikkeamislupapäätöksessä. EUTI päätti 12.6.2025 päätöksessään asiassa C-629/23 (susi, Viro) kohdassa 56) ja myös kohdissa 52)-59) samansisältöisesti, että  Kyläjoen majavien osalta on siis tutkittava ja arvioitava päätöksen vaikutukset a) alueellisiin kantoihin ja b) majavan luontaiseen käyttäytymiseen alueilla. 

Riistakeskuksen samaa asiaa koskevat päätökset

Riistakeskus on antanut vastaavan päätöksen Ranualla 24.10.2025 (2025-1-000-39577-7). Päätöksessä velvoitettiin purkamaan pato ja katsottiin, että jos majaville annettaisiin metsästyslupa, tulisi ennen metsästystä tutkia majavien DNA:t lajin varmistamiseksi. Olennaista tässä päätöksessä on se, että kuinka hakija on purkanut padot käsivoimin? Onko pato avattu osin ja tutkittu vaikutukset siltä osin, vai onko pato purettu kokonaan ja selostettu asia siitä? Entä miksi Ranuan päätöksessä katsottiin, että laji tulisi selvittää, mutta tässä päätöksessä selvitystä ei ole edellytetty?

Kysymys onkin, kuinka Riistakeskus antaa erilaisia päätöksiä saman lain perusteella? Toki Ranuan päätöksessä hakija on määritellyt haitan kahteen kertaan eikä Riistakeskus ole tarkistanut haitta-arvioita. 

Luontodirektiivin osalta poikkeamisluvan perusteet ovat terveys ja yleinen turvallisuus. Muita perusteluita ei ole. Huomattavaa tässä tapauksessa on, että päätös on tehty kuten pakkotilapäätös. Pakkotilapäätös kuuluu poliisille ja poikkeamispäätös Riistakeskukselle. Riistakeskuksen päätöksessä on useita lainvastaisuuksia ja tuleekin eteen kysymys, että olisiko Riistakeskuksen pitänyt toimittaa hakemus poliisille.

Ranualla, kuten Torniossakin, tiet on rakennettu kustannuksia säästäen liian lähelle veden pintaa. Rakentamisessa ei saa olla tulvan vaaraa. Kuitenkin Ranualla ratkaisuksi on otettu hakea padon purkulupaa toistuvasti Riistakeskukselta, Torniossa taas majavat on haluttu tappaa välittömästi. 

VAKUUDEKSI

7.11.2025

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI