Valitus Tukesin Outokumpu Chrome Oy Kemin kaivoksen yleisten ja yksityisten etujen päätöksestä

Valitus Tukesin Outokumpu Chrome Oy Kemin kaivoksen yleisten ja yksityisten etujen päätöksestä

Asiassa Kaivosnumerot 1388 ja 1606 sekä kaivosalue KL2016:0004, Tukes 6075/10.03.06/2024, 23.1.2026

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus

Viite

Kaivoslupamääräysten ja yleisten ja yksityisten etujen päätös Kaivosnumerot 1388 ja 1606 sekä kaivosalue KL2016:0004 (Elijärvi 26), Tukes, Outokumpu Chrome Oy, Keminmaa
Tukes 6075/10.03.06/2024, 23.1.2026

Määräpäivä 2.3.2026

Valittajat

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Rajat Lapin kaivoksille ry

Vesiluonnon puolesta ry

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry

VAATIMUKSET

Päätös liittyyy hyvin läheisesti joulukuussa hyväksyttyyn laajennuksen kaivoslupaan ja sen yhteydessä päätettyyn ja valitukseen (Liitteet 1b ja 1c)

1. Vaadimme päätöksen kumoamista lainvastaisena ja hakemuksen hylkäämistä. Kuitenkin vaadimme, että päätöksen korotetut vakuudet jäävät voimaan kaikkia ko. kaivoksen kaivosoikeuksia koskevana ja osana nykyisiin vakuuksiin sisältyvistä korotustarpeista.
   
   
2. Vaadimme varovaisuusperiaatteella väliaikaisen vakuuden 160 000 000 euroa asettamista, erityisesti kohdistettuna kaivannaisjätteiden hallitsemiseen, kunnes kaivannaisjäteongelma on lainvoimaisesti ratkaistu.

Toissijaisesti vaadimme

3. päätöksen kumoamista ja asian palauttamista uudelleen käsittelyyn.

4. Kaivoksen jätteiden pitkäaikaiset vaikutukset tulee selvittää suhteessa kaivoslain 58 § mukaan kiellettyihin ympäristövaikutuksiin sekä taloudelliset vaikutukset vaarana kansalliselle turvallisuudelle ja toisaalta huoltovarmuudelle esimerkiksi kalastusvaikutuksina. Jos toiminnan kestäväksi saamiselle ei esitetä uskottavaa ratkaisua, tulee määrätä kaivos suljettavaksi.

Kolmassijaisesti vaadimme päätöksen korjaamista seuraavasti:

5. Vaadimme, että Kaivosyhtiö määrätään toimittamaan seuraavat yleisten ja yksityisten etujen selvitykset:

A. Louhosvesien ja pilaantuneiden maiden alueiden vaikutukset yleisiin ja yksityisiin etuihin

ml. näiden etujen turvaamiseksi tarvittavien vakuuksien tarve myös pitkien aikojen kuluessa kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Louhosvesien ja pilaantuneiden maiden vakuuksista on huomattava, että ne eivät kuulu YSLn vakuuksien piiriin, ainakaan jos ne eivät ole varsinaisten jätealueiden vesien vaikutusalueella. Kaivoslain mukaan vakuuksien pitäisi kattaa kaikki muut asiat kuin varsinaisten jätealueiden vaikutukset.

B. Kaivoksen suunnittelemien jätealueiden ja louhosten vaikutukset maankäyttöön ja niistä aiheutuvien haittojen, korvauksien ja vakuuksien tarve.

C. Kaivoksen suunniteltujen jätealueiden ja louhosten yleisen turvallisuuden edellyttäminen aitojen tai suojarakenteiden selvittäminen myös pitkien aikojen kuluessa.

D. Vuoden 2023 kaivoslain korjauksen vakuuslisäyksien mukaiset vakuudet. Vakuustarpeista on aliarvioitu, esim. mahdollisen konkurssivaiheen ylläpitokustannukset. On ilmeistä, että korvauksissa on varauduttava yhden vuoden sijasta 5-10 vuoden alasajovaiheeseen ja mainitut vakuudet tulee siten olla välttämättömiin vedenpuhdistustoimiin ja hehtaarikorvauksiin ainakin 5 vuodeksi.

E. Vaikutukset yksityisiin etuihin myös pitkällä aikavälillä on selvitettävä. Vaikutukset läheisiin kiinteistöihin todetun vaikutusalueen vahingot esim. kiinteistöjen arvot ja kalan maineen menetyksen aiheuttamat vahingot on selvitettävä rahallisesti. On selvitettävä tarpeelliset määräykset haittojen poistamiseksi. Erityisesti on selvitettävä kiinteistöjen arvojen aleneminen ja siihen liittyvät korvaustarpeet.

F. On selvitettävä pitkäaikaiset vaikutukset vesien käyttöön, erityisesti kalastukseen sekä virkistyskäyttöön ja näiden haittavaikutusten korvaaminen kaivoslain mukaisesti periaatteella “kaikki haitta on korvattava” ja siten selvitettävä vesilain sietämisvelvoitteiseen kuuluvan haitan korvaus. Erityisesti on selvitettävä kiinteistöjen arvojen aleneminen ja siihen liittyvät korvaustarpeet.

G. Selvitys aitauksen laillisuudesta suhteessa ympäristönsuojelulain ja kaivannaisjäteasetuksen velvoitteisiin.

Aitojen tarve on merkittävä toiminnan- ja sulkemisen aikana esimerkiksi eläinten kulun estämiseksi vaarallisille alueille. Vakuudessa on halpa ja lyhytikäinen hirviaitatyyppinen ratkaisu, mutta ei vakuutta sen uusimiseen. Teollisuusalueiden aidat ovat merkittävästi kalliimpia ja niillä on uudistamistarve, joka on selvitettävä.

Kaivannaisjäteasetuksen perusteella maaperän, pinta- tai pohjavesien pilaantumista ei saa aiheutua pitkienkään aikojen kuluessa. Tukes määrää aitoja oletuksella, että ne olisivat kaivoksen pysyviä sulkemisrakenteita. Niiltä osin kuin aitaaminen perustuisi yleiseen turvallisuuteen ja saastumisen vaarojen välttämiseksi loivemmilla rannoilla esimerkiksi louhosvesistä, niin menettely voi olla laiton ja Tukesin toimivallan ylittävä.

H. Rakennusten ja altaiden tms. loppukäytöstä tai/ja purkamisesta tulee olla uskottava selvitys.

J. Selvitys vaihtoehtoisista louhintamenetelmistä ja jätteiden laajemmasta louhossijoituksesta kestämättömien ympäristövaikutusten estämiseksi.

6. Tarvittaessa selvityksien suorittamiseksi ja niiden perusteella on annettava velvoittavat yleisten ja yksityisten etujen lupamääräykset päätökseen.

Ensisijainen ja toissijainen vaatimus:

7. Valittajien oikeudenkäyntikulut on korvattava. Kustannus tällä hetkellä on 100 euroa valittajaa kohden asiakirjoihin perehtymisestä ja yhdistysten asiantuntijarvioista sekä FT Natusen asiantuntijatyötä 7 tuntia 100 euroa/tunti eli yhteensä 1000 euroa tämän valituksen laatimisesta,

Valitus perustuu viranomaisen ilmeisiin virheisiin, selvitysten ja perehtymisen puutteisiin. Viranomainen on jättänyt oleelliset selvitykset tekemättä merkitykseltään ja riskeiltään yhdessä kaikkein suurimmista kaivosluvista.

VALITUS VIRANOMAISEN asiassa: Kaivosnumerot 1388 ja 1606 sekä kaivosalue KL2016:0004, Tukes 6075/10.03.06/2024, 23.1.2026

PERUSTELUT

Yleiset ja yksityiset edut

Perustuslain 21 § edellyttää asianosaisten ja haitankärsijöiden oikeusturvan turvaamista. Perustuslain toteuttamiseksi on yksityiskohtaisemmissa lainsäädännöissä annettu säädöksiä, kuten hallintolaissa ja kaivoslaissa.

Hallintolaki velvoittaa asian riittävään selvittämiseen luparatkaisun perusteeksi sekä asianosaisten kuulemiseen riittäviin selvitysasiakirjoihin perustuen.

Tämä ei toteudu tässä lupapäätösasiassa, koska oikeustosiseikka-asiakirjoja Kaivoksen kaivosta koskevista voimassa olevan kaivosluvan lupamääräyksistä ei ole esitetty asian kuulemis- ja lausuntopyyntöasiakirjoissa eikä myöskään ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset lupamääräykset’ lupapäätöksessä.

Kaivoslain soveltamista lupamääräysten sisällön määrittämiseksi ohjaa kaivoslain 1 §:n tavoitesäännös, jonka mukaan lain tarkoituksen toteuttaminen edellyttää yleisten ja yksityisten etujen turvaamista ottaen erityisesti huomioon kaivostoiminnan harjoittamisen edellytykset, kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden oikeusasema, toiminnan vaikutukset ympäristöön ja maankäyttöön sekä luonnonvarojen säästävä käyttö. Lisäksi lain 1 §:n tavoitesäännös edellyttää muun muassa sitä, että toiminnasta aiheutuvat haitat ja vahingot vähennetään ja torjutaan.

Tämä ei toteudu tässä lupapäätösasiassa, koska lupapäätöksessä ei ole esitetty lainkaan kuinka KL 1 §:n tavoitesäännös on aikaisemmin otettu huomioon varsinaisten kaivosmääräysten määrittämisessä (niitä määräyksiä ei edes esitetty), eikä myöskään ole esitetty kuinka tavoitesäännös on otettu huomioon nyt annettujen ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ määrittelyissä.

Edellä kuvattujen lainvastaisten puutteiden vuoksi vaadimme lupapäätös palautettavaksi Tukesille uudelleen käsiteltäväksi.

Vakuuksista

1. Louhosvesien, louhoksiin sijoitettavien jätteiden ja pilaantuneiden maiden vaikutukset
   – näille ei tällä hetkellä ole kattavaa vakuutta tai niille ei vielä voi saada vakuutta YSLn perusteella
   (vain varsinaiset jätealueet)
   
   Arvio tarvittavasta vakuudesta louhoksissa muodostuvien pahanlaatuisten vesien osalta on seuraava, kattaen pintaveden puhdistukset ja pohjaveden suojapumppaukset:
   1,5 miljoonaa euroa vuodessa seuraavan jääkauteen arviolta 10000 vuotta eli siis
   vakuus 15 miljardia euroa.
   
   Perustelu: Kaivoksen nykyisen vedenkäsittelyn tiedetään maksavan kymmeniä miljoonia. Osa jätealueilta tulevista vesistä päätyisi myös avolouhoksiin. Näiden vesien osalta vakuus tulisi ilmeisimmin YSLn perusteella seuraavasti:
   Veden puhdistus vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivien edellyttämälle tasolla edellyttää nykyisen käsittelyn lisäksi todennäköisesti haihdutusta ja tai käänteisosmoosia, jotta vesistöjen ekologinen tila ei heikkenisi.
   
   Jääkaudet
   Jäteongelma tulisi jatkumaan myös seuraavan jääkauden jälkeen rannikkoalueilla tunnettujen happamien sulfaattimaiden ongelmien tapaan.. Nyt mahdollinen vaarallinen jäte päätyisi sivukivialueilla, joista viimeistään jääkausi levittäisi etelä- ja pohjoispuolen maastoon. EU:ssa on esimerkiksi ydinjätteen osalta pyritty ratkaisuihin, jotka kestäisivät yli satatuhatta vuotta ja seuraavia jääkausia. Seuraavan jääkauden tulossa on kymmenien tuhansien vuosien epävarmuus. Esimerkiksi TVO esittää, että ilmaston muutos siirtäisi seuraavan jääkauden 60 000 vuoden päähän. Tämä vaikuttaa kuitenkin hyvin virheelliseltä arviolta suhteessa jääkausien mekanismeihin.
   
   
   Kaivannaisjäte- ja sulkemissuunnitelmat
   Uudemmissa kaivosluvissa, kuten Hannukaisen ja Kittilän lupahakemukset selvitetään kaivannaisjätteiden pitkäaikaisia vaikutuksia. Lupahakemuksessa ei ole esitetty kaivannaisjäteasetuksen ja kaivoslain edellyttämiä kaivannaisjäte- ja sulkemissuunnitelmia. Lupahakemuksessa sivulla 11 kerrotaan, että nämä selvitykset tehdään ympäristölupaan.

Kaivoksella on suuri asbestiongelma, jonka ympäristövaikutuksia ei ole selvitetty. Asbesti tekee rikastushiekoista ja sivukivistä vaarallista jätettä, se on syöpävaarallinen aine. Se on vaarallista sekä kaivoksen pölyssä että vesipäästöissä.
Ympäristöluvan asiakirjoista löytyvä sulkemissuunnitelma olisi tullut kuuluttaa ja käsitellä lupahakemuksen kanssa. Siinä kerrotaan esimerkiksi asbestin tyypillisistä työhygieenisistä mittauksista, jotka eivät ole riittäviä ympäristöselvityksiin. Lisäksi asbesteja havaitaan ja ne myönnetään mahdollisiksi jätteiden vaaraominaisuuksiksi, kuitenkin selvittämättä asiaa. Se, ettei konsultin pahimpana pitämää asbestilaatua löydy ei ole riittävä perustelu asian ohittamiseen, viitaten sulkemissuunnitelmaan sivu 82 (toistuu sivulla 83):

”Kemin kaivannaisjätteiden osalta jäteasetuksen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston jätedirektiivin (2008/98/EY) mukaisista vaaraominaisuuksista oleellisimpia ovat ”HP7 Syöpää aiheuttava” ja ”HP14 Ympäristölle vaarallinen”. HP7-luokkaan liittyen, erityisesti rikastushiekka sisältää mineraaleja, jotka saattavat esiintyä myös haitallisessa pienessä ja kuitumaisessa asbestimuodossa. Kemin rikastushiekka-altailla on tehty säännöllisiä ilmanlaadullisia pölymittauksia asbestin havaitsemiseksi, mutta suurin osa tuloksista on ollut alle määritysrajan. Lisäksi rikastushiekan ei ole havaittu sisältävän antofylliittiasbestia, joka on asbestin haitallisin muoto. HP14-luokkaan liittyen, kaivannaisjätteet sisältävät korkeina kokonaispitoisuuksina esiintyviä haitta-aineita kromia ja nikkeliä, vaikkakin kyseiset haitta-aineet vaikuttaisivat olevan pääosin sitoutuneina niukkaliukoisiin silikaatti- ja oksidimineraaleihin. (GTK, 2023)”

Sivulla 83 kerrotaan, että rikastushiekka-altailla suurin osa tuloksista on ollut alle määritysrajan. Kääntäen määritysrajan ylittäviä tuloksia on ollut ja rajaa ei kerrota. Muusta yhteydestä on tietoa, että kaivoksen määritysraja on työhygieeninen eikä välttämättä ole hyödyllinen ympäristön kannalta:

“Kemin rikastushiekka-altailla on tehty säännöllisiä ilmanlaadullisia pölymittauksia asbestin havaitsemiseksi, mutta suurin osa tuloksista on ollut alle määritysrajan.”

2. Kaivoksen jätteiden ja rakenteiden pitkäaikaiset vaikutukset muilta osin kuin vakuudet on arvioitu ympäristönsuojelulain mukaan. Esimerkiksi eroosion ja sortumien vaara. Vesien käytölle joessa ja Perämerellä aiheutuvat haitat niiltä osin kuin ne eivät tule katetuiksi vesilain menettelyissä ja ne tulee selvittää.
   
   Vaikutukset elinkeinoihin ja omaisuuteen, kuten kalastukseen, matkailuun, maa- ja metsätalouteen sekä kiinteistöjen arvoihin tulee selvittää kaivoslain yleisinä etuina ja antaa määräykset näiden etujen suojaamiseksi.

3. Maankäytön vaikutus yleiseen ja yksityisiin etuihin.
   
   Kaivosoikeus on myönnetty puutteellisen YVAn perusteella. Siinä kaivosalueet palautuvat maa- ja metsätalouskäyttöön. Vaikuttaa vastaavien lupien perusteella mahdolliselta, että puut tulisi poistaa loputtoman pitkät ajat kasojen päältä, jota pintarakenteet eivät vaurioituisi puiden juurista.
   
   Louhosjärven tai järvien vesi olisi ilmeisimmin pinnastakin huonolaatuista ja se pilaisi ympäristöä pitkiä aikoja. Myös louhosjärvet olisivat pois alueiden käytöstä.
   
   Yhteensä kaivoksen jätealueet ja louhokset poistaisivat alueiden käytöstä ainakin satoja hehtaareja riippuen hankkeiden lupien etenemisestä.
   
   Tulee selvittää yleisten ja yksityisten etujen haittakustannus vakuuden määrittämistä varten pysyvästi maankäytöstä pois oleville alueille. Esimerkiksi pelkän metsätaloustuoton perusteella vahinko vuodessa voi olla luokkaa 100 € / ha. Tämä johtaa alueiden laajuuden ja pysyvien haittojen vuoksi erittäin suuriin vahingonkorvausvelvoitteisiin maanomistajille.

4. Vakuus kaivoksen alasajon välttämättömille toimille 5 vuoden ajaksi. Kaivoslain uudistuksessa 2023 tämä on huomioitu 1 vuoden mittaisena. Kaivoksen prosessin alasajo luvituksineen voi kestää 2-4 vuotta huomioiden konkurssien ja saneerauksen vaiheet ja kustannukset.
   
   Alasajon kustannuksen vakuuden täytyy olla edellisten kustannusten perusteella ainakin 70 000 000 miljoonaa euroa huomioiden, että kasojen loppuun liuottaminen ja jätevesien käsittely tuottaa mahdollisesti myös tuloa.
   
   
5. Arvio vakuudesta aitoja ja varoituskylttejä varten 10000 vuotta. Aidat täytyy korjata ja uusia 50 % hankintahinnasta ainakin 50 vuoden välein eli kustannus olisi 100 kertaa yhden aidan hankkiminen. Vaarallisia jätealueita pitää myös aidata, joten aidan pituus voi olla kaksinkertainen esitettyyn nähden. Teollisuusalueaidan hinta rakennettuna veroineen on ainakin 120 € / m.

6. Muut vakuudet ml. 2023 kaivoslakiuudistuksen vakuuksia, arvio: 10 vuoden louhinta- ja hehtaarikorvaukset sekä rakennusten purkaminen ja pilaantuneen maan poisto. Korvauksien tulee olla kattavia ja ne tulee maksaa sulkemiseen asti myös tilanteessa, että metallien tuottaminen ei ole kannattavaa. Rakennuksia, joilla ei ole vastuullista loppukäyttäjää, ei voi jättää ränsistymään paikoilleen. Rakennusten loppukäytöstä tai/ja purkamisesta tulee olla uskottava selvitys.
   
   
   

Ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset
Lupamääräykset ja vakuudet on määritetty hyvin suppeasti ilmeisen puutteellisesti huomioimatta sulkemisen jälkeistä aikaa ja ympäristölupien edellytyksiä ja puuttumista.

1. Asbestit, sekä hapan ja muu kaivosvaluma jätteistä ja louhosten mineraaleista loukkaisi yleisiä ja yksityisiä etuja vuosituhansia kaivoksen sulkemisen jälkeen
   
   Sovellettavan kaivoslain version mukaan yleisten ja yksityisten etujen vakuuksiin kuuluvat muut asiat kuin jätealueilta tuleva pilaantuminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi pilaantuneita maita, pilaantuneita pohjavesiä tai louhoksista tulevia vesiä. Myös louhostäyttöön menevät jätteet ovat kaivoslain alaisia, koska niitä ei luokitella jätteiksi, vaikka niistä seuraa kaivannaisjätedirektiivin mukaiset vastuut. Kaivoksen aiheuttama valuma pilaisvesistöä tuhansia vuosia.
   
   Sekä GTK että ELY kiinnittää huomioita kaivannaisjätteiden karakterisoinnin puutteisiin YVA:ssa. Kaivannaisjätesuunnitelmia ei ole esitetty kaivoslupa-asiassa poiketen viimeaikaisista hakemuksista.
   
   
   

Tästä seuraa kuusi suurta vaatimusta:

1. kaivoksien valumien vaikutukset on selvitettävä pitkienkin aikoen kuluessa. Tähän velvoittaa myös kaivannaisjäteasetus, esimerkiksi louhosvesien ja pilaantuneiden maiden osalta se kuuluu Tukesin vakuuden piiriin.
   
   
2. Vesi- ja muiden ympäristövaikutuksien torjumiseen tarvittavat vakuudet kaivoslain osalta on selvitettävä sekä riskit ja haitat yleisille ja yksityisille eduille myös pitkien aikojen kuluessa kaivoksen sulkemisen jälkeen.
   
   On huomioitava, että kaivoksen sulkemisen jälkeisiä vaikutuksia ei ole käsitelty YVA-arviossa kun mallintamalla vesien pitoisuuksia 6 vuoden päähän.
   
   
3. Kaivoksen yleisen edun mukaisuus tulee selvittää kokonaisuutena. Valumista ja jätteistä johtuen on nähtävissä, että kaivoksen pitkäaikaiset haitat yleisille ja yksityisille eduille ovat merkittävästi suuremmat kuin siitä – lähinnä työpaikoita ja työntekijöiden verotuloista – saatava hyöty. Tämä on erityisen vakavaa, kun tarkastellaan vaikutuksia pidempien aikojen kuluessa. Kaivoksen kannattavuus on jatkuvasti kyseenalainen ja se toimii kasvavalla velkarahoituksella. Yleisen edun mukaisuus on edellytys omaisuuksien lunastukselle kaivostoiminnassa ja hankkeeseen liittyy laajennuslupahakemus. Laajennuksien vaikutus kaivostoiminnan jatkumiseen on selvitettävä. Toisaalta merkittävästi julkisella rahalla toimivien hankkeiden tulee olla yleisen edun mukaisia.
   
   
4. Kaivoslupa tulee kumota kaivoslain 58 § perusteella. Asiassa tulee huomioida yleisenä etuna vesistöreitin alajuoksuilla lopulta väistämätön vaara vesien pilaantumisesta ja tästä seuraavat haitat veden talouskäytölle, kalastukselle, matkailulle ja vesistöjen virkistyskäytölle sekä toisaalta laajemmat haitat johtuen ekologisista vahingoista vesistön tuottamien ravintoketjujen kärsiessä.
   
   
5. Kaivoslupa tulee kumota kaivoslain 33 a § perusteella kansallisen turvallisuuden ja huoltovarmuuden vaarantavana johtuen jätealueiden pitkäaikaisista vesistövaikutuksista.
   
   Toissijaisesti tulee selvittää, miten toiminta erityisesti jätteiden pitkäaikaisten vaikutusten osalta saadaan kansallisen turvallisuuden kannalta kestäväksi. Kansallisen turvallisuuden kysymykset käsittelee Tukesin sijasta TEM. Tulee myös huomioida, että kyseessä osin valtion omistama yhtiö.
   
   
6. Kaivostoiminta vaikuttaa olevan merkittävällä tavalla EU:n perussopimuksen vastaista laitonta valtiontukea, kun kaivos ei pysty vastaamaan saastumisen ja pilaantumisen vaikutuksiin. Viittaamme EU-oikeuden Iberpotash päätökseen. Tällainen toiminta on vakavalla tavalla yleisen edun vastaista ja siitä voi seurata sanktioita.
   
   
   

2. Esitetyt rakenteiden sulkemistoimet eivät ole välttämättä ympäristöluvan tai ympäristölainsäädännön mukaisia
   
   Yhtiön omistamille maille jäävät rakennukset käsittävät ongelmajätteitä ja pilaantuneita maita. Rakennuksien asianmukaisesta käytöstä sulkemisen jälkeen ei ole näyttöä.

Liuoskiertoon liittyvät altaat tulee aivan ilmeisimmin purkaa, jätteet sekä pilaantuneet maat toimittaa asianmukaiseen käsittelyyn. Ne käsittävät todennäköisesti pahoin pilaantuneita maita sekä esim. muovijätteitä altaan pohjarakenteissa.

Avolouhoksen osalta rintauksien loiventaminen on normaali toimenpide. Asiassa tulee myös huomioida mahdollisten louhostäyttöjen vaikutukset. Ensimmäinen louhostäyttö on ympäristölupahakemuksessa ja Vaasan hallinto-oikeus on tuonut esiin mahdollisuuden sivukiviläjitysten siirtämisestä

Aitaamistoimet tai heijastinnauhat eivät ole riittävä toimenpide, ja jos ne pystyttäisiin perustelemaan tulevilla käytöillä, niin tällaisia varten tulisi olla vakuudet pitkiksi ajoiksi.
Ympäristöluvassa saatetaan velvoittaa estämään pääsy louhokselle johtuen vesien vaarallisuudesta. Tukesilla ei ole oikeutta päättää tästä.

Kaivoslain uudistuksen mukaiset vakuudet

Luvasta puuttuvat kaivoslain uudistuksen 2023 mukaiset vakuudet.

Kaivoksen sulkemisen osalta vakuuden prosessien jatkamiseen tulee käsittää vähintään 5 vuotta perustuen prosessien laajuuteen. Kaivoksen sulkeminen edellyttää myös kaivoksen sulkemisen YVan . Vakuutta perustellaan esimerkiksi kokemuksella Talvivaaran konkurssin aikaisesta tarpeesta jatkaa toimintaa ympäristövahinkojen välttämiseksi. Vakuuksien puuttumisesta voisi aiheutua yhteiskunnalle satojen miljoonien vahingot.

3. Vaikutukset yksityisiin etuihin
   
   Kaivoksen lupahakemuksessa ei selvitetä riittävästi yksityisiä etuja.

Toiminnalla on merkittävää vaikutusta lähialueen ja alapuolisen vesistön asuin- ja lomakiinteistöihin, ml. kiinteistöarvot. Kaivosviranomaisen tulee selvittää nämä haitat yksityisinä etuina. Ympäristöluvassa hyväksyttävät vaikutukset ilmeisimmin tarkoittavat kiinteistöjen arvon menetystä, jota korvattiin pieneltä osin ensimmäisessä kaivostoimituksessa. Tämän jälkeen vaikutukset ovat kasvaneet mm. louhoksen laajennuksen vuoksi.

Hakemuksesta puuttuu erityisesti selvitys vaikutuksesta matkailuun sekä esimerkiksi rantakiinteistöjen ja loma-asuntojen arvoihin.

Asiakirjoissa vaikutuksista kalastukseen ei selvitetä, eikä vaikutusten määrää ja laatua. Alueella on korvattu kalastushaittoja. Vesilaissa on kuitenkin sietämisvelvollisuus, kun taas kaivoslain mukaan kaikki haitat on korvattava. Tämän johdosta yksityisenä etuna tulee määrittää vesilain korvaustason ylittävä osa haitoista.

Edelleen sivulla 7 kerrotaan vaikutuksista metsästykseen, mutta ilmeisiä ja suuria vaikutuksia ei ole selvitetty.

Turvallisuuskysymyksistä ei kerrota suuronnettomuuksien vaaroista esim. jätteiden räjähteiden ja kemikaalien vaikutuksista.

Jätealueet voivat pilata ja todennäköisesti ovat pilanneet pohjavesiä ja mahdollisesti kaivoja. Jätealueilla on myös haitallinen maisemavaikutuksia (maanmittauslaitos raportti). Käytännössä jätealueet ovat muuhun käyttöön soveltumattomia ja osin niillä ei saa kasvaa puita, katso seuraava kappale.

Kaivoksella on paljastunut merkittävä asbestiongelma, joka voi olla saastuttanut ympäristöä. Asbesti on syöpävaarallista ja sen jätteet ovat siten vaarallisia jätteitä. Kaivoksen päästöissä on merkittävästi raskasmetalleja sekä erityisesti syöpävaarallista kuudenarvoista kromia. Sulkemissuunnitelma johtaisi maanomistajan osalta todella merkittävään etujen loukkaukseen, joka kaivosviranomaisen on selvitettävä käsiteltävä.

Vaikuksia yleisiin etuhin

Kaivannaisjätteiden ja luonnonsuojeluetujen lisäksi merkittäviä yleisiä etuja liittyy seuraaviin.

Vaikutukset pohjaveteen
Kaivos kasvaa kohti luokiteltuja pohjavesialueita. Natura- ja luonnonsuojelualueiden pohjavedet ovat tärkeitä niiden luonnon kannalta. Kaivoksille on suuria pohjaveden kuivatusvaikutuksia sekä pilaantumisriskejä jätealueiden ja louhosten läheisyydessä sekä erityisesti kaivokseen sulkemisen jälkeen. Pohjaveteen liittyy suuria yleisiä ja yksityisiä etuja.

Tavanomaisten raskasmetallien kuten nikkelin lisäksi kaivoksen päästöissä erityisen ongelmallisia ovat kuudenarvoinen kromi, kromi-VI ja asbestit. Nämä on erityisesti huomioitavat pohjavesien suhteen.

Pöly- ja ilmavakutukset huomioiden asbestit ja kromi-VI
Asbestimineraalit, nikkeli ja kromi-VI ovat syöpävaarallisia ilmassa (ja vesissä). Nämä pitää selvittää yleisissä eduissa. Suorien terveysriskien lisäksi ilmalaskeumat aiheuttavat esimerkiksi pinta- ja pohjavesien pilaantumista. Pohjavesialueita on päätuulensuunnan alapuolella, suhteellisen lähellä.

Asbestin ja kromi-VIn vaikutukset Natura-arvioon ja luonnonsuojelualueisiin
Natura-arviossa oletetaan, että patomurtumassa karkaavat kaivannaisjätteet ovat haitattomia. Tosiasiassa niissä voi olla erittäin myrkyllisiä ja vaarallisia aineita kuten asbesteja ja kromi-VI:tä. Tämän johdosta Natura-arvio on ilmeisen puutteellinen.

Patomurtumien vaikutukset alapuoliseen vesistöön
Vapautuvissa jätteissä voi olla erittäin myrkyllisiä ja vaarallisia aineita kuten asbesteja ja kromi-VI:tä. Näiden ympäristövaikutukset tulee huomioida onnettomuuksien estämisessä ja vakuusarvioissa. Kaivospatovuodot voivat aiheuttaa tulvia vaarantaen terveyttä sekä laaja-alaista saastumista.


Kaivannaisjätteiden ja kaivannaisjäteluokitukseltaan lakkautettujen jätteiden vaikutusten huomioiminen kaivoslain yleisissä ja yksityisissä eduissa ml. vakuudet
Kaivannaisjätteiden pitkäaikaisten vaikutusten selvitykset ovat keskeinen osa nykyaikaisia kaivoslupia sekä niihin selvitettäviä yleisiä ja yksityisiä etuja. Esimerkiksi vireillä olevien Hannukaisen ja Kittilän kaivosluvissa kaivannaisjätteitä on käsitelty merkittävässä laajuudessa (tosin pitkäaikaisvaikutusten osalta puutteellisesti), lupahakemukset ovat suuria tiedostoja, toimitetaan Liitteet 2.1 ja 2.2. On tärkeää, että kuntaa ja naapureita kuullaan jätteiden vaikutuksista yleisiin ja yksityisiin etuihin. Vaasan HaOn Keliber päätöksen, liite 5, mukaan kaivannaisjätteillä pitää olla myös ympäristövaikutusten arviointi eli YVA. On ilmeistä, että tämä YVA tarvitaan myös kaivosluvan yleisiin ja yksityisiin etuihin.

Varsinaisilla jätealueilla olevat jätteet vaikuttavat yleisiin ja yksityisiin etuihin
Vaikka varsinaiset jätealueilla olevat kaivannaisjätteet ovat YSLn ja vakuuksien piirissä, niillä on myös muita vaikutuksia, jotka on huomioitavat kaivoslain mukaisesti yleisiin ja yksityisiin etuihin. Esimerkiksi jätteistä aiheutuva haitat korvataan vain vesilain vesien käytölle aiheutuvien haittojen mukaan. Toisaalta kaivoslain mukaan tulee korvata kaikki haitat, joita voi olla esimerkiksi maaperän pilaantumien tai rikastushiekkapölystä aiheutuvat haitat.


Kaivannaisjätedirektiviin ja -asetuksen mukaan louhoksiin ja tunneleihin sijoitetut jätteita ei pidetä kaivannaisjätteinä, mutta niillä pitää olla vakuudet.
Tämä on erittäin tärkeä kysymys tämän kaivoksen ja sen yleisten ja yksityisten etujen kannalta M.m ympärisölupa-asiakirjoista ilmenee suuri määrä louhoksiin ja tunneleihin sijoitettuja jätteitä. Näiden jätteiden vaikutuksista yhtiö on vastuussa samoin kuin kaivannaisjätteistä.

Ympäristöministeriö on julkaissut selvityksen kaivosten vakuusongelmista ja tästä on käynnissä lainsäädäntöhanke, LIITE 7.1 Ympäristönsuojelulain nojalla puuttuvat asiat kuuluvat tällä hetkellä kaivoslain vakuuteen.

Kaivannaisjäteasetuksen 2§ määritelmissä kerrotaan:
“3) rikastusjätteellä kiinteää tai lietemäistä jätettä, joka jää jäljelle mineraalien rikastuksessa, jossa arvomineraalit erotetaan vähemmän arvokkaasta kiviaineksesta murskauksessa, jauhatuksessa, kokoerottelussa, vaahdotuksessa, muussa fysikaalis-kemiallisessa käsittelyssä tai muussa erotusprosessissa;”

Kaivannaisjätedirektiviin ja -asetuksen perusteella louhoksiin ja tunneleihin sijoitetut jätteet eivät ole kaivannsijätteitä, mutta niistä tulevista suotovesistä vastattava, kuten jätteistä tulevistakin.

Ympäristösuojelulain vakuus on mahdollista asettaa vain jätteille.

Ympäristöministeriön hankkeessa selvitetään;

Ympäristönsuojelulaki vaatii kaivoksilta jätteenkäsittelyn vakuutta. Jätevakuudella katetaan kaivosten jätehuoltovelvoitteista, kuten rikastushiekka-altaiden ja sivukivialueiden sulkemisesta ja sen jälkeisestä suotovesien käsittelystä ja tarkkailusta sekä jätealueiden vaikutusalueen kunnostamisesta aiheutuvat kustannukset. Vakuus ei kuitenkaan kata kaikkia kaivosten ympäristöturvalliseen sulkemiseen ja jälkihoitoon kuuluvia vesien hallinnan ja käsittelyn toimia, koko kaivostoiminnan vaikutusalueen kunnostamista ja maisemointia sekä seurantaa ja tarkkailua toiminnan päättymisen jälkeen. Valmistelussa hyödynnetään valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan osana syksyllä 2022 julkaistua selvitystä ”Kaivosten jätevakuuden alan laajentamisen ympäristönsuojelullinen vaikuttavuus ja kustannukset” sekä hankkeen aikana tehtäviä vaikutusarvioita.

Hankeen selvityksestä¹ tarkastellaan mm. Louhosvesien vakuustarpeita

Kaivannaisjätedirektiivin 3 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa määritellään jätealue miksi tahansa alueeksi, joka on osoitettu kiinteässä tai nestemäisessä olomuodossa tai liuoksena tai lietteenä olevan kaivannaisjätteen kokoamiseen ja sijoittamiseen kyseisessä kohdassa säädettyjen määräaikojen ylittäväksi ajaksi. Tällaisiin alueisiin eivät määritelmän mukaan kuitenkaan sisälly tyhjiksi jääneet louhokset, joihin jäte sijoitetaan takaisin mineraalien louhinnan jälkeen kunnostamista ja rakentamista varten. Kaivannaisjätealueet on siten tarkoitettu kaivannaisjätteen sijoittamiseen. KJD:ssä tämä kaksijakoisuus näkyy siinä, että kaivannaisjätteen sijoittamisesta tyhjiin louhoksiin kunnostamis- tai rakentamistarkoituksessa on omat säännöksensä KJD 10 artiklassa. Sijoittaminen ei edellytä KJD 7 artiklassa tarkoitettua viranomaisen lupaa. Sen sijaan kaivannaisjätealueista on omat säännöksensä muun ohella KJD 7, 11, 12 ja 13 artiklassa. Keskeisin ero tyhjien louhosten ja kaivannaisjätealueiden välillä on, että KJD 14 artiklassa säädetty rahoitusvakuus liittyy yksinomaan kaivannaisjätealueisiin. Artikla edellyttää, että ennen kuin kaivannaisjätettä aletaan koota tai sijoittaa kaivannaisjätealueelle, viranomaisen tulee vaatia vakuus, jotta kaikki direktiivin kaivannaisjätealuetta koskevassa luvassa vahvistetut velvollisuudet, mukaan luettuna käytöstä poistamisen jälkeistä aikaa koskevat velvoitteet, täytetään ja että on olemassa milloin tahansa helposti käytettävissä olevia varoja jätealueen vaikutusalueella olevan maan kunnostamiseen sellaisena kuin se on kuvattu kaivannaisjätehuoltosuunnitelmassa. KJD:ssä tarkoitettu vakuus ei siten ole määrättävissä tai käytettävissä tyhjien louhosten käytöstä poistamiseen, kunnostamiseen tai käytöstä poistamisen jälkeiseen tarkkailuun ja seurantaan. Tämä koskee myös esimerkiksi kaivoksesta suotautuvan tai valuvan veden päästöjen tai vaikutusten tarkkailua. KJD 10 artiklassa edellytetään joidenkin jätealueisiin sovellettavien säännösten soveltamista tyhjiin louhoksiin soveltuvin osin, mutta niiden turvana ei ole vakuutta. Esimerkiksi KJD 10 artikla 1 kohdan 3 alakohta edellyttää jäsenvaltioita varmistamaan, että toiminnanharjoittaja ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan kaivannaisjätteen ja tyhjän louhoksen seuranta 12 artiklan 4 ja 5 kohtien mukaisesti. KJD 14 artiklassa säädetty vakuus ei kuitenkaan kata kaivannaisjätettä sisältäviä tyhjiä louhoksia ja niiden seurantaa

Kaivannaisjätesuunnitelman puuttuminen
Valituksessa kiinnitetään huomioita kaivannaisjätesuunnitelman puuttumiseen.

KHO on todennut, että kaivannaisjätesuunnitelma tarvitaan malminetsintälupahakemukseen kun suoritetaan malminetsintäkairausta. Asiassa ei ole poikkeuksia, esimerkiksi jätteen vähäisen määrän johdosta. Viitaamme KHOn ennakkopäätökseen 2146 /2024 (ennakkopäätös nro 97/2024²), Liite 12a) ja tarkentava , Liite 12b) päätös 1058/2025. Lisäksi KHO on antanut joulukuussa 2025 päätökset 2132-34/2024,Liitteet 12c)-f) joissa kumotaan Tukesin ja PSHaOn päätökset kaivannaisjätesuunnitelmien puutteiden osalta. Neljässä viimeisessä KHO on tuominnnut 1000 euroa oikeudenkäyntikuluja johtuen viranomaisen ilmeisistä virheistä.
Kaivoslaissa on erikseen määrätty kaivannaisjätesuunnitelma malminetsintälupa ja kullanhuudonta hakemukseen, jos niitä ei tarvita ympäristölupaan.
Vaikka kaivannaisjäte ja sulkemissuunnitelmia ei ole määrätty kaivoslupaan on kaivoslaissa erityisesti 2023 uudistuksen jälkeen monia kohtia joiden perusteella kaivannaisjäte- ja sulkemissuunnitelma on välttämätön.


Kaivosluvan yhteydessä kaivoslaki velvoittaa kaivoksen sulkemisen suhteen seuraavaa:

18 §Kaivosluvan haltijan velvollisuudet

Kaivosluvan haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, että:

1) kaivostoiminnasta ei aiheudu haittaa ihmisten terveydelle tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle;

2) kaivostoiminnasta ei aiheudu huomattavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle eikä kaivostoiminnan kokonaiskustannukset huomioon ottaen kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta;

3) louhinnassa ja hyödyntämisessä ei tapahdu kaivosmineraalien ilmeistä tuhlausta;

4) kaivosalueen tulevaa käyttöä tai esiintymän tulevaa hyödyntämistä ei vaaranneta tai vaikeuteta; (23.3.2023/505)

5) kaivostoiminnan suunnittelussa otetaan huomioon niin pitkälle kuin mahdollista kaivoksen vaiheittaisen sulkemisen mahdollisuus; (23.3.2023/505)

6) kaivoksen sulkemiseen liittyvät toimenpiteet toteutetaan siten, ettei suljetusta kaivoksesta aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle tai ympäristölle; (23.3.2023/505)

7) toiminnan luvanmukaisuutta seurataan ja mahdollisista poikkeamista ilmoitetaan viipymättä kaivosviranomaiselle; (23.3.2023/505)

8) haitallisia ympäristövaikutuksia ennaltaehkäistään ja vähennetään. (23.3.2023/505)

Näistä kaivoslain uudistuksessa 2023 säädetty kohdat ”6) kaivoksen sulkemiseen liittyvät toimenpiteet toteutetaan siten, ettei suljetusta kaivoksesta aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle tai ympäristölle” ja “8) haitallisia ympäristövaikutuksia ennaltaehkäistään ja vähennetään”.
edellyttää ilmeisimmin kaivannasijäte- ja sulkemissuunnitelmien selvittämistä.
Myöskään kohtaa 5) vaiheittaisesta sulkemisesta ei voida toteuttaa ilman kaivannaisjäte – ja sulkemissuunnitelmia

Samoin kaivosluvan määräyksissä tulee huomioida seuraavat kaivoslaki

52§, lihavointi lisätty

Kaivosluvassa on annettava yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset:

1. kaivostoiminnasta aiheutuvien haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai rajoittamiseksi sekä ihmisten terveyden ja yleisen turvallisuuden varmistamiseksi;

…

6) kaivostoiminnan lopettamiseen liittyvästä vakuudesta 10 luvun mukaisesti sekä muista lopettamiseen liittyvistä ja lopettamisen jälkeisistä velvollisuuksista;

8) muista kaivosluvan nojalla tapahtuvaa toimintaa koskevista seikoista sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu tässä laissa kiellettyä seurausta;

8 a) puuston ja muun kasvillisuuden säilyttämisestä ja uusimisesta sekä uusista istutuksista kaivostoiminnan aikana; (23.3.2023/505)

8 b) kaivosalueen toimintojen sijoittelusta ottaen huomioon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja muut ympäristövaikutukset; (23.3.2023/505)

8 c) toimenpiteistä, joilla estetään huomattavien vahingollisten ympäristövaikutusten aiheutumista; (23.3.2023/505)

8 d) toimenpiteistä, joilla estetään paikkakunnan asutus- tai elinkeino-olojen merkittävää heikentymistä; (23.3.2023/505)

8 e) kaivoksen vaiheittaisesta sulkemisesta; (23.3.2023/505)

9) muista yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista.

Kaivoslaki 120§

120 § (23.3.2023/505)Varautuminen kaivostoiminnan lopettamiseen

Kaivostoiminnan harjoittajan on kaivoksen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä kaivostoiminnassa otettava huomioon kaivoksen vaiheittainen sulkeminen, alueen käyttö kaivostoiminnan loputtua sekä se, että kaivostoiminta voidaan lopettaa ja kaivos sulkea turvallisesti.

Kaivoslaki 143 § (23.3.2023/505)Alueen kunnostaminen

Kaivostoiminnan harjoittajan on viimeistään kahden vuoden kuluttua kaivostoiminnan päättymisestä saatettava kaivosalue ja kaivoksen apualue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, huolehdittava niiden kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista sekä suoritettava kaivosluvassa ja kaivosturvallisuusluvassa määrätyt toimenpiteet siten, että suljetusta kaivoksesta ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle tai ympäristölle.

Tarkempia säännöksiä alueen kunnostamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Kaivoslaki velvoittaa myös huomioimaan ympäristövaikutukset. Näistä tärkein voi olla kaivoslain 48§, toinen kappale (momentti) 2023 uudistetussa muodossa

Vaikka kaivosluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole tässä laissa säädettyä estettä, lupaa ei saa myöntää, jos kaivostoiminta aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia taikka heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja eikä mainittua vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa.(23.3.2023/505)

Se seikka, että kaivannaisjätesuunnitelmaa käsiteellään myös ympäristöluvassa ei voi estää tietojen tarkastelemista kaivoslain velvoitteiden ja yleisten sekä yksityisten etujen suhteen.

Kaivannaisjäte- ja sulkemissuunnitelma aivan erityisesti suuren kaivoksen, kuten Kemin yhteydessä välttämätön
Kyseessä on kymmenien miljoonien tonnien kaivostoiminta kaivannaisjätesuunnitelma on erityisen välttämätöntä seuraavista syistä:

a) Toiminnanlaajuus ja jätteiden määrä on miljoonia kertoja suurempi kuin malminetsinnässä. Toiminta aiheuttaa myöskin kertaluokkia suurempia määriä ns. kairaussoijaa kaivoksen räjäytyksiin liittyvästä kairauksesta. Soijan kaltaiset hienojakoiset pölyjätteet ovat erityisen ongelmallisia ja kaivostoiminnassa syntyy miljoonia tonneja ns. rikastushiekkoja.

b) kaivannaisjätteillä on pitkäaikaisia ja peruuttamattomia ympäristövaikutuksia, jotka vaikuttavat alueiden maankäyttöön ja haitankärsijöiden etuihin

c) kaivoksen alueilla on asbesteja ilmassa ja maaperässä/vesissä.

d) Kaivoksella on myös louhoksiin ja tunneleihin sijoitettuja jätteitä, jotka eivät ole kaivannaisjätteitä, mutta joiden vaikutuksista yhtiö vastaa kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti. Vakuutta ei voida asettaa YSLn nojalla, joten sen on tultava kaivoslain mukaan.

e) Kaivannaisjätesuunnitelman selvitykset ovat oleellisia kunnan sen kaavoituksen ja haitta-alueiden naapurien naapureiden mahdollisuuksille arvioida kaivoksen ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia

Kaavaselvityksien riittävyys

Hannukaisen kaivoshankkeen kaava hylättiin KHOssa³, kun kaavaa varten ei oltu selvitetty turvallisuuskysymyksiä. Kaivoslain mukaan kaivosluvan pitää perustua kunnan kaavaan, tätä vahvistettiin vuoden 2023 kaivoslain uudistuksessa. Tässä asiassa asia ratkaistiin kunnan lausunnolla. Kuitenkin, koska selvitykset pitkäaikaisista ympäristövaikutuksista ja esimerkiksi asbestista puuttuivat, kaavalausunto ja siten lupa ei perustu riittäviin selvityksiin.

KHO ennakkoratkaisu Hannukaisen kaivoksen kaava KHO 30:2025, Liite 13

“Asiassa oli ratkaistavana, oliko osayleiskaava perustunut riittäviin selvityksiin kaavan toteuttamisesta lähiasutukselle aiheutuvien vaikutusten arvioimiseksi.

Hyväksytty osayleiskaava mahdollisti suuren avolouhoksen sijoittamisen olemassa olevan asutuksen läheisyyteen. Osayleiskaavan kaavaratkaisun mukaan lähiasutusta suojattiin avolouhoksesta aiheutuvilta ympäristöhaitoilta avolouhoksen ja asutuksen väliin rakennettavalla suojavallilla. Suojavalli tulisi sijaitsemaan varsin lähellä kaava-alueen ulkopuolella sijaitsevaa asutusta. YVA-menettelyssä avolouhoksesta lähiasutukseen kohdistuvia ympäristöhaittoja oli arvioitu olennaisesti toisenlaisen suojausratkaisun perusteella.

Kaavaa varten laadituista selvityksistä ei ilmennyt, että suojavallin sijoittamisella olisi pyritty erityisesti yhteensovittamaan kaivostoiminta ja kaava-alueen ulkopuolella oleva maankäyttö. Selvitysaineistoon ei myöskään sisältynyt kokonaisarviointia louhinnasta lähiasutukselle aiheutuvien erilaisten haittojen yhteisvaikutuksista. Lisäksi suojavallin huomioon ottaviin ja kaavan hyväksymishetkellä käytössä olleisiin selvityksiin liittyi merkittäviä epävarmuustekijöitä. Edellytyksiä arvioida kaavaratkaisun mainittuja vaikutuksia heikensi vielä se, että lähes välittömästi suojavallin viereen sijoittuva, runsaasti asutusta sisältävä alue oli jätetty kaava-alueen ulkopuolelle.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osayleiskaavaa varten laadittujen selvitysten perusteella ei voitu riittävästi varmistua siitä, että kaavaratkaisu täytti lähiasutukselle aiheutuvien haitallisten vaikutusten osalta turvalliseen ja terveelliseen elinympäristöön liittyvän yleiskaavan sisältövaatimuksen. Kaavaratkaisu oli tästä syystä lainvastainen. Kun otettiin huomioon kaivoshankkeen suuruusluokka sekä lähiasutukselle aiheutuviin haittavaikutuksiin ja niiden estämiseen liittyvät epävarmuustekijät, pelkästään se, että kaavamääräyksissä oli kielletty ympäristönormit ylittävien haittojen ja vaaran aiheuttaminen, ei ollut peruste arvioida asiaa toisin.”

Asbesti ja kaivannaisjätesuunnitelma

Liiteenä 14 toimitamme ympäristölupahakemuksen liitteenä olevan kaivannaisjätesuunnitelma. Valituksessa esitettyjen lainausten lisäksi suunnitelmassa kerrotaan asbestista sivulla 83 seuraavaa.

GTK:n selvityksessä vuodelta 2023 on todettu, että Kemin kaivannaisjätteiden osalta jäteasetuksen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston jätedirektiivin (2008/98/EY) mukaisista vaaraominaisuuksista oleellisimpia ovat ”HP7 Syöpää aiheuttava” ja ”HP14 Ympäristölle vaarallinen”. HP7-luokkaan liittyen erityisesti rikastushiekka sisältää mineraaleja, jotka saattavat esiintyä myös haitallisessa pienessä ja kuitumaisessa asbestimuodossa. Kemin rikastushiekka-altailla on tehty säännöllisiä ilmanlaadullisia pölymittauksia asbestin havaitsemiseksi, mutta suurin osa tuloksista on ollut alle määritysrajan. Lisäksi rikastushiekan ei ole havaittu sisältävän antofylliittiasbestia, joka on asbestin haitallisin muoto. HP14-luokkaan liittyen kaivannaisjätteet sisältävät korkeina kokonaispitoisuuksina esiintyvistä haitta-aineista kromia ja nikkeliä. Kromi ja nikkeli vaikuttaisivat kuitenkin olevan pääosin sitoutuneina niukkaliukoisiin silikaatti- ja oksidimineraaleihin. (GTK, 2023)

Sivu 143 kerrotaan ilmatieteenlaitoksen mittauksista 2020,

Vuoden 2020 mittauksissa kuuden kuukauden mittausjakson aikana mitattiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia (PM10) jatkuvatoimisilla hiukkasanalysaattoreilla. Selkeytysaltaan mittauspisteessä kerättiin samanaikaisesti arseenin ja metallien sekä asbestin keruunäytteitä suodattimille kolmen ensimmäisen mittauskuukauden aikana (toukokuu–heinäkuu). Tutkimusjakso oli sama kuin edellisellä mittauskerralla vuonna 2015 ja se on valittu niin, että mittauksilla saatiin kartoitettua kesäajan pölyämistä edustavaa kohonneiden pitoisuuksien tasoa. (Ilmatieteen laitos, 2020b)

Tuloksissa sivulla 147 asbestia havaitaan, mutta sisäilman rajaksi esitetyn 0.01 kuitua /cm3 eli 10 000 kuitua /m3 vähemmän. Sisäilmasetuksen puuttumisraja on yksi kuitu pinnalla, joten ilmoitetut pitoisuudet voisivat olla asunnoissa ongelmallisia. Laskeutusaltaan näytepiste suhteessa pahimpiin pölyäviin kohteisiin on myös epäselvä-

Asbestinäytteitä otettiin 3 kk kestävän mittausjakson aikana aluksi joka kolmas päivä. Kesäkuun alusta näytesykliä tihennettiin niin, että näytteitä otettiin joka päivä, mutta niistä valittiin analysoitavaksi ainoastaan sellaisia päiviä, jolloin oli oletettavasti saatu kerättyä riittävä määrä hiukkasia suodattimelle asbestin analyysiä varten. Näytepäiviksi valittiin etenkin sellaisia päiviä, jolloin alueella pölysi ja samaan aikaan mitatut hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat tavanomaista korkeampia. Asbestinäytteitä valittiin analyysiin yhteensä 33 kpl. Ulkoilman asbestinäytteet analysoitiin Työterveyslaitoksen (TTL) laboratoriossa Helsingissä. (Ilmatieteen laitos, 2020a) Valtaosassa tutkituista 33 näytteestä asbestipitoisuus oli alle menetelmän määritysrajan. Asbestia esiintyi vain 8 näytteessä. Niistä tunnistettuja kuituja olivat tremoliitti-aktinoliitti kaikissa näytteissä sekä krysotiili yhdessä näytteessä. Ulkoilman pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä pienempiä kuin asuntojen sisäilman asbestikuitupitoisuuden raja-arvo 0,01 kpl/cm³. (Ilmatieteen laitos, 2020a)

Sivulla 146 kerrotaan juuri työhygienisen rajan alittavista pitoisuuksista. Ilmeisesti tämä on erillinen asbestikohde.

Ulkoilmassa tehdyt altistusmittaukset Vuonna 2018 alueella tehtiin työhygieenisiä mittauksia, joissa mitattiin asbestipitoisuuksia kesän pahimpina pölyämishetkinä ja lisäksi tehtiin ns. worst case -skenaario. Koe tehtiin tehokkaan puhaltimen synnyttämän ilmavirtauksen avulla. Puhaltimen nostattamasta pölysuspensiosta kerättiin näytteitä ilmavirtauksessa sijainneesta mittauspisteestä. Tehtäessä mallinnus puhaltimella ns. worst case-skenaariossa, oli pitoisuus 25–90 %:a pitoisuudesta 0,1 kuitua/cm3 (Asbe Oy, 2018).

Kaivoksen poistoilmassa tulee räjäytysten ja porauksen asbestipöly maanpinnalle, ks sivu 147. Poistoilman tilavuus on erittäin suuri ja sillä laimennetaan kaasu- ja hiukkaspäästöt.

Pitoisuus 10 mikrog/m3 ja 200 m3 /s tarkoittaa 2 mg/sekunnissa eli 60 * 60 = 3600 s/ tunti eli 7,2 grammaa /tunnissa ja 24 X 365 tuntia vuosi tarkoittaa 63 kg asbestia poistoilman puhalluksen alapuolella.

Vastaavasti 100 000 kuitua m3 (0.1 kuitua cm3) * 200 m3/s * 3600 s/h *24 *365 h =630 720 000 000 000 eli 630 720 miljardia kuitua vuodessa. Yksi kuitu pinnalla on puuttumisraja

Tämä on merkittävä määrä

Kaivoksen ilmanvaihdon poistoilma

Maanalaisen kaivoksen ilmanvaihdon poistoilmat puhalletaan poistoilmakanavien kautta ulos. Kaivoksen yhden ilmanvaihtonousun (IVN4) hiukkaspitoisuudet ja -päästöt on mitattu kertaluonteisesti vuonna 2019. Mittaukset tehtiin poistoilmakanavan suulta, koska poistoilmakanavassa ei ole mittausyhteitä. Mittauksissa hiukkaspäästö oli 0,8 mg/m3n. Ilmanvaihtonousun poistoilman tilavuusvirta oli mittauksen aikaan 847 470 m3n/h. (Eurofins Nab Labs Oy, 2019b)

DeepMine-projektiin liittyen on tehty Pöyry Finland Oy:n toimesta mallinnus ilmanvaihtonousun (IVN12) kautta aiheutuvasta asbestikuitujen leviämisestä. Mallinnus on tehty teoreettisesti ns. worst case -skenaariossa, jossa ilmanvaihtonousun poistoilman asbestipitoisuus on 0,1 kuitua/cm3 ja tilavuusvirta 200 m3 /s vuoden ympäri. Mallinnuksessa käytetty asbestipitoisuus 0,1 kuitua/cm3 on asbestityön turvallisuudesta annetun asetuksen mukainen raja-arvo ja se vastaa keskimäärin pitoisuutta 10 µg/m3 . Mallinnuksen mukaan maanpinnan tasolla ilmanvaihtonousun välittömässä läheisyydessä (0,5 km säteellä) asbestipitoisuus vaihtelee välillä 1–8 µg/m3 . Mallinnuksen mukaan myös asbestin depositio maan pinnalle on hyvin vähäistä, enimmillään 81,5 µm vuodessa. Asbestipitoisuuden sekä deposition mallinnuksen lähtötietoihin liittyy epävarmuuksia (mm. sää, asbestipitoisuus poistoilmassa). (Pöyry Finland Oy, 2018b)

Työraja-arvo 0.1 kuitua /cm3 arvioitiin pahimmaksi mahdolliseksi tilanteeksi. Tämän kerrotaan vastaavan pitoisuutta 10 mikrog/L ja 0.5 kg säteellä pitoisuuksien mallinnettiin vaihtelevan välillä 1-8 mikrog/m3 eli 0.5 km päähän pitoisuus pienenee 20-90 %. Tämä kertoo, siitä että asbesti laskeutuu hyvin hitaasti ja läheistä asutusta voi olla asbestin vaikutusalueella.

Mahdollisesti asbestin depositio maan pinnalle 81,5 µm vuodessa tarkoittaa 81,5 mikrog/m2 vuodessa. Jos vuotuinen laskeuma on 63 kg, maksimi pitoisuudella saastuisi silloin 773 miljoonaa m2 eli 77400 hehtaaria tai 774 neliökilometriä.

EU ja Suomi on laskenut asbestin työraja-arvon 0.01 kuitua /cm3 tasolle, liite 15. EUn mukaan asbestin altistukselle ei ole turvallista alarajaa, tämä näkyy asetuksen perustelu muistiosta kohdesta 4.1. 2 kappal, liite 16e
”Turvallista altistumisen minimitasoa ei ole. Mitä suurempi kumuloitunut altistuminen on, sitä suurempi on riski sairastua.”
. Syöpä voi alkaa yhdestä kuidusta

Kaivoslain vakuudella katettavat vaikutukset
Kaivoslain ja ympäristösuojelulain mukaan YSLn vakuudet kattavat varsinaiset kaivannaisjätteet (kaivannaisjätealueilla) ja kaivoslain vakuudet kaiken muun.

Näitä muita vakuuksia tarvitsevat esimerkiksi kaivoksen louhosten ja tunnelien vedet, pilaantuneet maat sekä louhoksien ja tunneleiden pinnoilta vapautuvat vedet tai pilaantuneet maat johtuen kaivoksen aiheuttamasta saastumisesta ja ympäristöonnettomuuksista.

Oikeuskäytäntöä kaivoslain yleisistä ja yksityistä eduista ja vakuuksista

Valittajat pitävät erikoisena, että vaikuttaa siltä, että nyt tehdyssä Tukesin lupapäätöksessä on toistettu käytäntöjä kaivoslain vakuuksien ja yleisten etujen määrittämisestä, joita on käsitelty jo aiemmissa oikeusprosesseissa. Kaivosvaltuuskunta ja Vesiluonnon puolesta ry:t sekä muut ympäristöjärjestöt ovat valittaneet useista kaivoslupa-asioista ja voittaneet merkittävän osan näistä valituksista. Uutelan kaivoksen osalta PSHaO palautti vakuusasian Tukesille 2023, päätöksessä kumottiin myös laajennuskaivospiirin lupa, LIITE 6.1. Tukes (ja yhtiö) valittivat PSHaOn päätöksestä myös vakuusasian osalta, LIITE 6.2. KHO ei päätöksessään 20.3.2024 myöntänyt Tukesille Uutelan vakuusasiassa valituslupaa, 6.3. Lausuntopyyntö valituksenalaisessa asiassa Tukesille on päivätty 8.4.2024.

Tapauksissa, joissa kaivosluvat/oikeudet ovat tullet kumotuiksi ennen toiminnan alkua tai toimintaa ei vielä ole, myös puutteelliset vakuuspäätökset ovat usein tulleet kumotuiksi ja vakuuskysymyksellä on vähemmän merkitystä. Järjestöt ovat myös esimerkiksi voittaneet kaivoslupien/piirien vakuuksien määräämisen toiminnan perusteella. Toisaalta järjestöt ovat voittaneet myös yleisten ja yksityisten etujen lupamääräyksiä, joiden tarkistaminen johtanee myös vakuuksien korjaamiseen.

Edelleen on huomattava, että kaivoshankkeet ja niiden vakuuksien kriittinen tarve on erilainen riippuen hankkeesta.

Tärkeimmät päätökset kaivoslupiin ja vakuuksiin liittyen ovat
a) Päätös Kevitsan kaivoksen yleisistä ja yksityisistä eduista 2023, valituksen liite 4[2]
Päätöksessä todetaan vakuudet ja niiden määritys puutteellisiksi ja palautetaan asia Tukesille. Valittaja: Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

b) Hannukaisen kaivoksen kaivosluvan kumoaminen kaksi kertaa, valituksen liite 3a ja 3 b
Päätöksessä tuodaan esille ympäristövaikutukset, jotka vaikuttavat yleisiin ja yksityisiin etuihin. Valittajat: paikallisia haitankärsijöitä, paliskunta

c) Uutelan kaivoksen vakuuksien sekä yleisten ja yksityisten etujen päätös.
PSHaO palautti vakuusasian Tukesille 2023, päätöksessä kumottiin myös laajennuskaivospiirin lupa, LIITE 6.1. Tukes (ja yhtiö) valittivat PSHaOn päätöksestä myös vakuusasian osalta, LIITE 6.2.

Tukesin valituskirjelmän olivat allekirjoittaneet Rainer Pätsi ja Annika Kutilainen. KHO ei päätöksessään 2024 myöntänyt vakuusasiassa valituslupaa, LIITE 6.3.
Vakuuspäätös todettiin puutteellisesti selvitetyksi.

Valittajat PSHaOssa: Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ja Vesiluonnon puolesta ry

PSHaO päätti seuraavasti:

“Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Tukes on valituksenalaisella päätöksellään tarkistanut Uutelan kaivospiirille 24.6.2014 annettuja yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisia määräyksiä, ja asettanut kaivospiirille 33 500 euron suuruisen vakuuden avolouhoksen aitaamisen, varoituskylttien asentamisen, putkistojen poistamisen ja vedenkäsittelykontin poistamiseksi tarvittavien kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten.

Hallinto-oikeus toteaa, että kaivoslain 108 §:n mukainen vakuus asetetaan kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteiden varmistamiseksi sen varalta, että toiminnanharjoittaja laiminlyö velvollisuutensa. Vakuuden määrää asetettaessa lupaviranomaisen on erityisesti arvioitava kaivoslain 143, 144 ja 150 §:ssä säädettyjen velvoitteiden hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Vakuuden on oltava riittävä kaivostoiminnan laatu ja laajuus, toimintaa varten annettavat lupamääräykset ja muun lain nojalla vaaditut vakuudet huomioon ottaen.

Vakuus on riittävä vain, jos vakuussummasta voidaan kaikissa tapauksissa maksaa laiminlyötyjen jälkihoitotoimien suorittamisesta syntyvä ulkopuolisen yrittäjän arvonlisäverollinen lasku. Vakuutta koskevassa lupamääräyksessä tai sen perusteluissa tulee myös ilmoittaa ne seikat, joihin vakuuden määrä perustuu (KHO 2017:24.).

Valituksenalaiseen päätökseen tai Tukesin lausuntonsa liitteenä hallinto-oikeudelle toimittamiin asiakirjoihin ei ole sisältynyt kululaskelmia tai muutakaan selvitystä asetetun vakuuden laskentaperusteista. Vakuutta koskevassa lupamääräyksessä tai sen perusteluissa ei ole myöskään kaikilta osin huomioitu kaivoslain edellyttämiä kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä tai arvioitu vakuuden riittävyyttä suhteessa kaivospiirillä jo harjoitettavan toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden. Tukesin ei voida siten katsoa arvioineen vakuuden määrää kaivoslain 108 §:ssä edellytettyihin arviointikriteereihin perustuen. Mainitussa lainkohdassa säädetty myös edellyttää, että kaivosviranomainen esittää päätöksessä omaan arvioonsa perustuvan itsenäisen kannanottonsa kaivostoiminnan laatuun ja laajuuteen nähden tarpeellisista lopetus- ja jälkitoimenpiteistä, vakuuden määrästä sekä sen laskentaperusteista eikä viranomainen voi ainoastaan tyytyä viittamaan kaivosoikeuden haltijan esitykseen.

Edellä lausutuilla perusteilla oikeudelliset edellytykset vakuuden riittävyyden arvioimiseksi puuttuvat, ja asia on Uutelan kaivospiirille määrättyä vakuutta koskevilta osin kumottava ja palautettava Tukesille uudelleen käsiteltäväksi. Asiayhteyden vuoksi hallinto-oikeus palauttaa asian Tukesille uudelleen käsiteltäväksi myös Uutelan kaivospiiriä koskevan lupamääräysten tarkistamista koskevan lupamääräyksen osalta.”

Yleiset ja yksityisen edut liittyen Kaivoksen jätteisiin sekä toimintoihin ja vaihtoehtojen selvittäminen

Valituksenalainen lupa on ympäristön kannalta pitkäaikaisesti vaarallinen Ympäristöluvassa luvitetaan maan päälle jätettävät varsinaiset jätealueet ja niiden miljoonat jätetonnit. Näistä osaa on luvitettu louhoksiin ja tunneleihin, jolloin ne olisivat nykyisellä lainsäädännöllä Tukesin vakuuden vastuulla. Näitä kysymyksiä ei ole kuitenkaan käsitelty yleisissä ja yksityisissä eduissa.

Kaivoksen toiminnan tulee olla myös yleisen edun mukaista, koska kaivosyhtiö on voimakkaasti valtion rahoittama ja omistama hanke. Edelleen jätteiden merkittävien pitkäaikaisten vaikutusten käsittelemättä jättäminen voi olla EU:ssa laitonta valtion tukea. Tämäkin voi tarkoittaa, että EU voi velvoittaa valtiota ottamaan vastuun kaivoksen jälkivaikutuksista, ettei kilpailua vääristettäisi EUn sisämarkkinoilla.

Haittojen lieventäminen ja tyydyttävän vaihtoehdon selvittäminen
Kaivoslaki edellyttää haittojen minimoimista ja estämistä. Näitä varten vaihtoehdot kaivostoiminnan haittojen lieventämisvaihtoehdot on selvitettävä.

Kaivoksen toimintaan liittyy myös yleisen edun luonnonsuojelukysymyksiä, jotka edellyttävät tyydyttävien vaihtoehtojen selvittämisen.

Kaivoksen kaivostoiminnoille voi olla yleisten ja yksityisten etujen kannalta kestävämpiä ja tyydyttävämpiä teknisiä ja muita vaihtoehtoja, mikäli ne selvitettäisiin perusteellisesti. Ongelma on, että niitä ei ole selvitty. ELYn, AVIn ja Tukesin olisi tullut vaatia selvitykset YVA-prosesseissa ja luvituksissa. Luvista on valitettu ja todennäköisemmin tullaan valittamaan.

Vaihtoehdot

1. Sivukiven läjitysten osalta Kaivannaisjätedirektiivi edellyttää ensisijaisesti jätteiden sijoittamista louhoksiin ja tunneleihin.
   
   KHO hankkinut EU-oikeudelta ennakkoratkaisun, jonka mukaan kaivoslaki ei voi estää jätteiden sijoittamista kaivostunneliin, päätöstä on sovellettu Oriveden kaivoksen luvituksessa[3]. Tämän jälkeen kaivannaisjätedirektiivin on tullut voimaan.
   
   Vaihtoehtona voi myös olla aluerajaukset ja kulkuyhteyksien järjestäminen. Esimerkiksi Talvivaara-Terrafamen KL2 sivukivialueesta on rajattu pois lahokaviosammaleen alue.
   
   
2. Johtuen Kaivoksen pitkäaikaisista ympäristövaikutuksista ilmeinen tyydyttävämpi vaihtoehto raaka-aineiden tuotannossa on tuottaa ne kaivoksessa, jossa malmi on rikkaampaa ja vaarallisia jätteitä ei muodostu tai ne ovat lainmukaisesti stabiloitavissa tai hyötykäytettävissä, niin että jätteet eivät vaaranna ympäristö pitkienkään aikojen kuluessa (Kaivannaisjätedirektiivi).
   
   Vastaavassa asiassa on Kajaanin kaupungissa liito-oravapäätös 2021, jonka valitus kumottiin KHOssa H4406/​2021 [4], koska arvioidun parhaan vaihtoehdon lisäksi oli muita vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa on todennäköistä, että pitkäaikaisessa tarkastelussa ympäristön kannalta parhaat vaihtoehdot ovat selvittämättä.
   
   Kaivannaisjätedirektiivin mukaan laatunormeja ei saa ylittää ensimmäiselläkään vesistöalueella, alapuolella on mereen laskeva vesistöreitti. Alapuoliset vedet ovat vähitellen saastuneet kaivoksen vuodoista.

Päätös on osin sillä tavalla sekava, että sen sisältöä ei voida pitää hallintolain mukaisena.

Kaivoksen luvasta pitäisi päättää kokonaisuutena, mutta luvassa on päätetty ilmoitettujen lupa-asioiden lisäksi osittain, mutta ei suoranaisesti koskien laajennus kaivospiiriä KL2025:0002, ks valituksenalainen lupa sivu 4.

“Tukes huomauttaa, että tässä päätöksessä tarkoitettujen lupamääräysten tarkistaminen koskee Elijärven kaivospiirejä (KaivNro:t 1388 ja 1606) sekä kaivosaluetta KL2016:0004. Tämän käsittelyn lupamääräysten tarkistaminen koskee osittain (ei suoranaisesti) 28.11.2025 annetun päätöksen alueita lupatunnuksella KL2025:0002. Näitä ovat seuraavat vakuuskokonaisuudet, jotka määrätään nyt annettavassa päätöksessä täysimääräisesti:

jälkihoito ja tarkkailu = turvallisuustarkkailu

muut velvoitteet = geologisen aineiston ja edustavien kairasydämien toimittaminen

poikkeavien tilanteiden turvallisuustoimet = kaivospiiri- ja puolustusmaksut ja energiansaannin turvaaminen”

Koska suhde laajennuslupaan on epäselvä, toistamme kaivosalueen laajennuslupakokonaisuutta vastaan tehdyt luonnonsuojeluvaatimukset. Tuossa tekstissä valituksenalainen päätös, viittaa laajannuslupapäätökseen, joka on vanhojen kaivospiirien ja alueen osalta identtinen

Luonnonsuojelun ja Natura 2000 -luontoarvojen riittämätön huomioon ottaminen kaivosluvassa

Tukesin kaivoslupapäätöksen mukaan kaivostoimintaa Elijärven kaivosalueella on tarkoitus laajentaa sorroslouhinnan, uusien vesienhallintajärjestelyjen ja Nuottijärven kuivatuksen myötä siten, että vaikutusalue ulottuu Kirvesaavan Natura 2000 -alueen, soidensuojelun perusohjelman kohteiden ja yksityisen Riston ikikuusikon suojelualueen läheisyyteen. Kaivoksen nykytoiminta on jo aiheuttanut pysyvää pohjaveden alenemaa Elijärvenviian suuntaan, ja mallinnusten perusteella alenema syvenee ja ulottuu laajemmalle sorroslouhinnan ja kuivatustoimenpiteiden seurauksena.

Edellytyssuhde luonnonsuojelualueen lakkauttamisessa

Luonnonsuojelulain (9/2023) 6 luvun säännökset velvoittavat viranomaisen turvaamaan luonnonsuojelualueiden ja Natura 2000 -verkoston luonnonarvot sekä huomioimaan muut yleiseen etuun liittyvät näkökohdat alueita koskevassa päätöksenteossa. Saman luvun 61 §:ssä säädetään yksityisen luonnonsuojelualueen suojelun lakkauttamisen edellytyksistä: suojelua voidaan lieventää tai lakkauttaa vain, jos alueen luonnonarvot ovat olennaisesti vähentyneet tai jos rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen eikä hankkeelle ole teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Hakemuksesta on hankittava ympäristöministeriön lausunto.

Luonnonsuojelulain 61 §:n mukaan yksityisen luonnonsuojelualueen suojelu voidaan lakkauttaa, jos ”alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen eikä tälle hankkeelle tai suunnitelmalle ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa vaihtoehtoa”.

Kaivoslain 3 §:n mukaan kaivoslain mukaista lupa-asiaa ratkaistaessa on sovellettava myös luonnonsuojelulakia. Tämä tarkoittaa, että kaivosviranomaisen on varmistettava, ettei kaivoslupaa myönnetä luonnonsuojelulain vastaisesti. Kaivosviranomaisen on siis kaivoslupaa myöntäessään varmistettava, että luonnonsuojelulain vaatimukset täyttyvät. Luonnonsuojelualueella kaivostoiminta on lähtökohtaisesti poissuljettu, joten kaivosluvan myöntäminen alueelle, joka on suojeltu, olisi luonnonsuojelulain vastaista.

Ratkaisussa KHO 2013:173 korkein hallinto-oikeus katsoi, että luonnonsuojelulain mukaisen poikkeusluvan edellyttäminen ennen muuta viranomaispäätöstä on ratkaistava tapauskohtaisesti. Tällöin tulee ottaa huomioon muun muassa luonnonsuojelulain mukainen rauhoituksen tai suojelun sisältö ja siitä haettavan poikkeusluvan mahdollinen sisältö sekä ratkaistavan hankkeen luonne ja viranomaisen päätösharkinnan laajuus.

Päätöksessä on todettu, että hakijayhtiön mukaan Kemin kaivoksen laajennuksen osalta voidaan hankkeen todeta olevan yleisen edun kannalta erittäin tärkeä eikä sen toteuttamiselle ole muita vaihtoehtoja. Malmion sijainnin takia louhintaa tullaan kaivoksen toiminnan turvaamiseksi tekemään tulevaisuudessa myös Riston ikikuusikko -nimisen yksityisen luonnonsuojelualueen eteläosassa ja/tai sen välittömässä läheisyydessä, jolloin luonnonsuojelualueen lakkautus tältä osin on perusteltua. Lisäksi Sivakkavaaran laajennusalueen pohjoisosa on osittain Elijärvenviia-nimisen luonnonsuojeluohjelma-alueen alueella. Elijärvenviian suojelualue on perusteilla oleva alue. Suojelualueella ei ole lainvoimaista suojelustatusta, eikä se siten rajoita maankäyttöä. Suurensuonmaan laajennusalueella ei sijaitse suojelualueita. Laajennusalue sijaitsee lähimmillään noin 0,4 km etäisyydellä Kirvesaavan Natura 2000-alueesta.

Kaivoslain hallituksen esityksessä (HE 273/2009 vp) säännöskohtaisissa perusteluissa on 7 §:ssä todettu seuraavaa:

“Etsintätyössä on lisäksi muun muassa noudatettava luonnonsuojelualueita koskevia rajoituksia geologisesta tutkimuksesta, malminetsinnästä ja alueella liikkumisesta. Luonnonsuojelulain 13 §:n nojalla kansallispuistossa ja luonnonpuistossa ei saa vahingoittaa maa- tai kallioperää. Luonnonsuojelulain 15 §:n nojalla geologiset tutkimukset ja malminetsintä kansallispuistossa ja luonnonpuistossa edellyttävät alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen lupaa. Erityisistä aluekohtaisista poikkeuksista on voitu säätää erikseen. Yksityisillä luonnonsuojelualueilla etsintätyössä on noudatettava aluetta koskevia erityismääräyksiä. Etsintätyöstä vastaavan on huolehdittava, ettei esimerkiksi vähäisestä näytteenotosta aiheudu luonnonsuojelulaissa kiellettyä seurausta luonnonsuojelulain 29 ja 47 §:ssä tarkoitetuissa rajatuissa kohteissa, 49 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla lisääntymis- ja levähdyspaikoilla, sekä noudatettava eläin- ja kasvilajien rauhoitussäännöksiä.”

Hallituksen esityksessä on lisäksi 3 §:n osalta todettu seuraavaa:

“Lupa-asiaa ratkaistaessa olisi 3 §:n mukaisesti noudatettava, mitä muualla laissa säädetään. Kaivoslain mukaisessa lupaharkinnassa viranomaisen olisi tunnistettava, mitä rajoituksia muusta lainsäädännöstä mahdollisesti seuraa sekä millaisia poikkeuslupia ja vastaavia vaaditaan kyseessä olevan lain nojalla toimivaltaiselta viranomaiselta.

Lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava muun muassa, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään, kuten kumottavan lain 71 §:n 2 momentin nojalla. Lupaharkinnassa noudatettavia keskeisiä luonnonsuojelulain säännöksiä ovat 4 §:n kansainvälisiä sopimuksia, 2 luvun luonnonsuojelusuunnitelmia, 3 luvun luonnonsuojelualueita ja luonnonmuistomerkkejä, 4 luvun luontotyyppien suojelua, 5 luvun maiseman suojelua, 6 luvun eliölajien suojelua ja 10 luvun Natura 2000 -verkostoa koskevat säännökset Luonnonsuojelulain soveltamisesta seuraa muun muassa, että lupaa ei voitaisi myöntää, jos esimerkiksi erityisesti suojeltavan lajin tai luontodirektiivin liitteen IV b niin sanotun tiukan suojelun lajin esiintymispaikka olisi vaarassa heikentyä tai hävitä luvan mukaisen toiminnan seurauksena, ellei luvan hakija ole saanut luonnonsuojelulain nojalla lupaa poiketa rauhoitusmääräyksistä. Lupaharkinnassa olisi myös noudatettava, mitä luonnonsuojelulain nojalla on säädetty tai määrätty muun muassa kansallispuistoista ja muista suojelualueista sekä asetuksella erikseen rauhoitettavaksi säädetyistä eläin- ja kasvilajeista. “

Vaikka lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ei ole selkeästi määritelty lupamenettelyjen edellytyssuhdetta, niin tässä tapauksessa voidaan perustellusti kaivoslain sääntelystä katsoa, että yksityisen luonnonsuojelualueen lakkauttamista hankkeen laajentamiseksi olisi tullut hakea ennen kaivosluvan myöntämistä alueelle. Toimintaa alueella ei voida aloittaa, mikäli lakkauttamisen edellytykset eivät täyty. Kaivoslaki edellyttää luonnonsuojelulain noudattamista ja siten suojelun lakkauttamista edellytyksenä luvalle.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole kyse luonnonsuojelulain 61 §:n mukaisesta päätöksestä, eikä Tukes ole päätöksessään arvioinut asianmukaisesti, täyttyvätkö yksityisen luonnonsuojelualueen lakkauttamisen edellytykset tapauksessa. Todettakoon, että oikeuskäytännön mukaan poikkeamisperusteeseen sisältyy poikkeamistarpeen punnintaa suhteessa suojeluintressiin, myös Euroopan komission julkaiseman tulkintaohjeen mukaan. Yhtiö ei ole selvittänyt lakkauttamisen edellytyksiä tarkemmin yleisen edun kannalta, eikä Tukesin päätöksestä voida tehdä arviota edellytysten täyttymisestä.

Vaikutukset yksityiseen luonnonsuojelualueeseen ja Natura-alueeseen arvioitu puutteellisesti yleisen edun näkökulmasta

Kaivoshankkeen hydrologiset vaikutukset voivat heikentää pohjaveden tasoa ja alueen luonnontilaa siten, että Riston ikikuusikon yksityinen suojelualue ja Kirvesaavan Natura 2000 -alue ovat vaarassa menettää suojelun perusteena olevia luontoarvoja.

Hakemuksen liitteenä on toimitettu Natura-arviointi, jonka epävarmuustekijöitä ovat pölyn laskeumamallinnuksen puute ja tiedon puute uuden sorroslouhintamenetelmän vaikutusarvioinnissa. Lisäksi pohjavesivaikuttavuuden tarkempi selvittäminen pitäisi tehdä selvittäen kalliolaatua ja vedenjohtavuutta. Naturan osalta puutteellista on myös tärinävaikutuksen arviointi. myös puutteelliset tärinävaikutuksen arviointi. Metsähallitus myös huomauttaa, että hankkeen vaikutukset tulee arvioida koko elinkaaren ajalta, nyt Natura arviointi vuoteen 2035 asti jolloin kaivoksen laajennusalueelta ei ole vielä tarkoitus louhia malmia. Natura-arvioinnissa puuttuvat Kirvesaavan Natura-alueen luontotyyppi- ja kasvillisuuselvitykset. Lisäksi yleistä etua ei ole Kirvesaavan Natura 2000 -aluetta koskien.

Kaivoslaki (621/2011) sisältää lisäksi yleiset periaatteet, joiden mukaan kaivostoiminnan ympäristövaikutuksista sekä vahinkojen ja haitallisten vaikutusten ehkäisemismahdollisuuksista on oltava riittävä selvitys ja toiminta on suunniteltava siten, että vahingot ja haitalliset vaikutukset estetään niin pitkälle kuin mahdollista, varaudutaan häiriö- ja vaaratilanteisiin sekä korvataan aiheutetut haitat. Kun kaivoslupa on myönnetty tilanteessa, jossa Natura- ja yksityisen suojelualueen hydrologinen ja ekologinen kestävyys on jo nykytoiminnan vuoksi heikentynyt ja lisäheikentymisen riskiä ei ole poistettu, päätös on luonnonsuojelulain 42 ja 61 §:n sekä kaivoslain 6 §:n yleisten periaatteiden vastainen.

Valittajat katsovat, että Tukes ei ole kaivoslupaa myöntäessään riittävästi ottanut huomioon luonnonsuojelulain 6 ja 7 luvun suojelutavoitteita eikä Natura 2000 -alueiden sekä yksityisen luonnonsuojelualueen suojelun ensisijaisuutta suhteessa kaivostoimintaan. Lupapäätös on kumottava ja hanke palautettava uuteen käsittelyyn, jossa luonnonsuojelulain 42 ja 61 §:ää sovelletaan täysimääräisesti ja luontoarvot arvioidaan riittävällä tasolla.

Luontoarvojen vaarantuminen yleisen edun vastaisesti ilman vaihtoehtotarkastelua

Kaivoshankkeesta esitetyt selvitykset eivät osoita, että vaihtoehtoiset louhintamenetelmät, vesienhallintaratkaisut tai laajuudeltaan rajoitetumpi hanke olisivat teknisesti tai taloudellisesti toteuttamiskelvottomia. Sen sijaan hanke on suunniteltu siten, että yksityisen luonnonsuojelualueen ja Natura-alueen luontoarvot joutuvat järjestelmällisesti kaivosintressille alisteiseen asemaan. Tämä ei täytä luonnonsuojelulain 61 ja 66 §:n yleisen edun ja vaihtoehdottomuuden tiukkoja edellytyksiä.

Valittajat katsovat, että Tukes ei ole kaivoslupaa myöntäessään soveltanut luonnonsuojelulain 6–8 lukujen mukaisia suojelu- ja poikkeusperusteita luontoarvojen heikentämistä koskevassa kokonaisarvioinnissa. Lupapäätös on siten yleisen edun ja luonnonsuojelulain vastainen, ja se tulee kumota.

Toistaiseksi voimassa olevan luvan tarkastelu vaikutusten arvioinnissa

Ratkaisussa KHO:2019:166 arvioitiin pitkäaikaisvaikutuksia sekä toistaiseksi voimassa olevan luvan vaikutusta arviointiin. Asiassa oli myönnetty Finnpulp Oy:lle toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa biotuotetehtaan toimintaan Sorsasalossa Kuopiossa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa ei voitu riittävästi vakuuttua siitä, että toiminnasta ei tällä sijoituspaikalla ja lupahakemuksessa ilmoitetulla tuotantomäärällä koko sen elinkaaren aikana aiheutuisi jätevesien purkuvesistöön vesistön ekologisen tilan kehitys huomioon otettuna ympäristönsuojelulaissa kiellettyä merkittävää pilaantumista, kun lakia tulkitaan unionioikeudellisten velvoitteiden ja varovaisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset oli kumottava ja Finnpulp Oy:n lupahakemus hylättävä.

KHO korosti, että toistaiseksi voimassaolevan luvan kohdalla on erityisen tärkeää arvioida toiminnan pitkäaikaisia vaikutuksia. Biotuotetehtaan jätevesipäästöt olisivat aiheuttaneet merkittävää ja pitkäaikaista kuormitusta Kallaveteen, mikä olisi vaarantanut vesistön hyvän tilan tavoitteen. Toistaiseksi voimassa olevan luvan kohdalla KHO sovelsi varovaisuusperiaatetta korostuneesti. Kun kyse oli vesiin merkittävästi ja pitkäaikaisesti vaikuttavasta hankkeesta, ei tieteellisten mallien ja lupamääräysten avulla voitu varmistua etukäteen vesien tilatavoitteiden noudattamisesta.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole arvioitu riittävällä tarkkuudella toiminnan laajentamisen pohjavesivaikutuksia ja vaikutuksia Natura-suojeluarvoille. Natura-arvioinnissa ja siitä annetuissa lausunnoissa käy ilmi, että pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole voitu riittävällä varmuudella selvittää eikä kiellettyä vaikutusta poissulkea. Päinvastoin, laajennetun alueen kaivostoiminnan alkamisessa voi kestää niin pitkään, ettei vaikutuksia voida arvioida, mikä on johtanut lupaehtoihin vaikutusten selvittämisestä.

Natura-arvioinnin lähtökohtana on varovaisuusperiaate, jonka mukaan hankkeen tai suunnitelman vaikutukset on arvioitava asianmukaisesti, jos ei voida objektiivisesti sulkea pois merkittävien haitallisten vaikutusten mahdollisuutta Natura-alueen suojeluperusteisiin. EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Natura-arvioinnissa ei saa olla aukkoja, siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, ja siinä tulee hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys kielletyistä haitallisista vaikutuksista. Arvioinnissa on yksilöitävä hankkeen kaikki näkökohdat, jotka voivat yksinään tai yhdistettyinä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuttaa Natura-alueen suojelutavoitteisiin.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä (C-411/19, 16.7.2020, k 49 ja 50) on todettu seuraavaa: Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan perusteella tehdyssä arvioinnissa ei siis saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys asianomaisella suojelualueella suunniteltujen töiden vaikutuksista (ks. vastaavasti tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, EU:C:2013:220, 44 kohta ja tuomio 15.5.2014, Briels ym., C-521/12, EU:C:2014:330, 27 kohta).

Tästä seuraa, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädettyä arviointia ei voida pätevästi jatkaa myöhemmin toteutettavien arviointien ja tutkimusten perusteella. Näin ollen, kun hankkeen tai suunnitelman erityisten suojelutoimien alueeseen aiheuttamien vaikutusten arvioinnin täydentäminen tai syventäminen katsotaan tarpeelliseksi, sitä ei voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna arviointina.

Valituksenalaisessa päätöksessä ja sitä koskevissa lausunnoissa on pidetty välttämättömänä vaikutusten uudelleen arviointia vuonna 2035. Katsomme, että arvioinnin täydentämistarve sekä arvioinnissa esitetyt epävarmuudet osoittavat, ettei kielteisten vaikutusten syntymisestä voida oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla riittävästi varmistua. Näin ollen Tukesin ei olisi tullut myöntää kaivoslupaa vaan hylätä hakemus luonnonsuojelulain vastaisena.

Pitkäkestoisessa toiminnassa on erityisen vaikeaa arvioida hankkeen yhteisvaikutuksia muiden tulevien hankkeiden kanssa, välillisiä ja epäsuoria vaikutuksia, jotka voivat ilmetä vasta pitkän ajan kuluessa sekä vaikutuksia, jotka ulottuvat Natura-alueen ulkopuolelle tai jotka vaikuttavat ulkopuolelta Natura-aluetta heikentävästi. Toistaiseksi voimassa olevan luvan kohdalla varovaisuusperiaatteen soveltaminen korostuu ja epävarmuuksia tulisi tulkita luontoarvojen eduksi.

Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole kyse luonnonsuojelulain 61 §:n mukaisesta päätöksestä, eikä Tukes ole päätöksessään arvioinut asianmukaisesti, täyttyvätkö tapauksessa yksityisen luonnonsuojelualueen lakkauttamisen edellytykset. Todettakoon, että oikeuskäytännön mukaan poikkeamisperusteeseen sisältyy poikkeamistarpeen punnintaa suhteessa suojeluintressiin, myös Euroopan komission julkaiseman tulkintaohjeen mukaan. Yhtiö ei ole selvittänyt lakkauttamisen edellytyksiä tarkemmin yleisen edun kannalta.

VAKUUDEKSI

2.3.2026

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri

Rajat Lapin kaivoksille ry

Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry
ja Vesiluonnon puolesta ry

LIITE 1a. Valituksenalainen päätös

LIITE 1b. Valitus Outokumpu 22.12.2025, asiassa KL2025:0002: Kaivosnumerot 1388 ja 1606 sekä kaivosalue KL2016:0004, Tukes 6707/10.03.00/2025

Liite 1c. Tukesin päätös KL2025:0002: Kaivosnumerot 1388 ja 1606 sekä kaivosalue KL2016:0004, Tukes 6707/10.03.00/2025

LIITE 2.1. KL2022_0001_Hannukainen_Hannukainen Mining Oy_Kuulutus_Liitteet 1-12 ks. 11
Hannukaisen kaivoslupahakemus 2022 Sulkemissuunnitelma on liite 11 s.186-

LIITE 2.2. Kittilän kaivoslupahakemus 2023 liitteet 1-9, ks. nro 8 pdf s.286-475

LIITE 2.3. VHaO päätös nro 206-2024 Keliber ylupa
Vaasan HaO Päätös Keliberin ympäristöluvasta, kaivannaisjätteen YVAn tarve s. 45 -46

LIITE 3. Hannukainen PSHaO_dnrot_01647_17_7203_ym-3 paatos_20_0118_1

LIITE 4. Kevitsan yleiset ja yksityiset edut PSHAO_20271_2021_12.7.2023

LIITE 5. VHaO päätös nro 206-2024 Keliber ylupa
Vaasan HaO Päätös Keliberin kaivosluvasta, kaivannaisjätteen YVAn tarve s. 45 -46

LIITE 6.1. PSHaO_paatos_6.2.2023_nro_144_2022,Uutela lupa ja piiri
LIITE 6.2. Uutela Valituslupahakemus ja valitus – Tukes
LIITE 6.3. KHO Päätös 753 2024 Uutelan kaivosalue 2019

Liite 7.1. Valtioneuvoston/Ympäristöministeriön lakihanke
LIITE 7.2 Laakso T. et al Kaivosten jätevakuuden alan laajentamisen ympäristönsuojelullinen vaikuttavuus ja kustannukset. VNTEAS 2022:64


LIITE 8. KHO Oriveden kaivos 920_2004

LIITE 9. EU oikeuden Iberpotash päätös T‑257/18

LIITE 10. Natunen J. and Roman Y. Waste Landscapes in the Green Transition, Sacrificed Zones EEB 2023 p.44-55

LIITE 11. Natunen J. Kaivosjäteraportti SLL 2022, ks. Kaivosyhtiö s.28-36.

LIITE 12a. KHO päätös 2146 /2024 (ennakkopäätös nro 97/2024⁴),

LIITE 12b. KHO päätös 1058/2025.

LIITEET 12c.-f. KHO päätökset 2132-34/2024,Liitteet 12c)-f)

LIITE 13. KHO 30:2025
LIITE 14. Ympäristölupahakemuksen liite 11 sulkemissuunnitelma 19122024
LIITE 15. Asetus STM/2025/77 asbestityö
LIITE 16. STM/2025/77 perustelumuistio

[1] https://ym.fi/-//10616/selvitys-kaivosten-ymparistonsuojelun-kattavuutta-voidaan-parantaa-vakuussaantelyn-alaa-laajentamalla

[2] Valituksen liite 4, https://oikeus.fi/material/sites/oikeus_hallintooikeudet_pohjois-suomenhallinto-oikeus/kuulutus/4bo7cwwxg/PSHAO_20271_2021_Paatos_tiedoksi_julkisella_kuulutuksella_12.7.2023.pdf

[3] LIITE 8. KHO Oriveden kaivos 920_2004

[4] H4406/​2021https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/muitapaatoksia/1638881727333.html

1 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/9243657f-1ab6-45e6-b26c-8c8bf76afec4/content , Liite 7.2.

2 htps://www.kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1723536653505.html

3 https://kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1744011851501.html

4 htps://www.kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1723536653505.html