Mielipide Kuusivuoman tuulivoima-alueen YVA-ohjelmasta, Ylitornio, Tornio ja Tervola

MIELIPIDE VIRANOMAISEN 20.8.2025 KUULUTUKSEEN LAPELY/3998/2024

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri (SLL Lappi) kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa Kuusivuoman tuulivoimahanke, ympäristövaikutusten arviointiohjelma, Ylitornio, Tornio ja Tervola.

YVA-ohjelman perusteella hankkeessa tarkastellaan VE0 vaihtoehdon lisäksi kahta toteutusvaihtoehtoa tuotantoalueelle: VE1, enintään 31 voimalaa (kokonaiskorkeus enintään 300 m), ja VE2, enintään 23 voimalaa (enintään 270 m). Tuulivoimaloiden yksikköteho on 8–10 MW ja kokonaisteho enintään 310 MW. Lisäksi rakennetaan tuulivoimaloiden vaatima infra (sähköasema, akkuvarasto, huoltotiet, maakaapeloinnit). Liittymä Tervolan Louepalon uudelle sähköasemalle toteutettaisiin 400 kV:n voimajohdolla kahta reittivaihtoehtoa pitkin (VEA tai VEB), joiden pituus olisi noin 37–48 km.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin kanta hankkeeseen on kielteinen. Hanke sijoittuu useiden suojelualueiden ja Natura 2000 -kohteiden välittömään yhteyteen, ja YVA-ohjelmassa kerrotun perusteella hankkeella olisi todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia linnustoon, suojelualueisiin ja mahdollisesti myös luontotyyppeihin. 

Hankealue rajautuu pohjoisessa Mellajoen Natura-alueeseen (FI1302101, SAC) ja etelässä Kilsiaapa–Ristivuoman Natura-alueeseen (FI1301810, SAC/SPA). Lisäksi tuotantoalueen sisään ja reunalle sijoittuu soidensuojelun ohjelma-alueita ja Kuusivuoman soidensuojelun täydennysehdotus.

Natura 2000 -alueiden suojelun perustana olevien luonnonarvojen heikentämiskielto on suoraan laissa säädetty (LSL 9/2023, 34 §), ja hankkeiden ja suunnitelmien arviointivelvollisuus koskee myös hankkeita Natura-alueiden ulkopuolella, jos vaikutukset ulottuvat alueelle (LSL 9/2023, 35 §).

EU:n luontodirektiivi 92/43/ETY 6(3) edellyttää asianmukaista arviointia aina, kun hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -alueen suojeluarvoja.

Hankealueen linjaus osuu lisäksi valtakunnallisesti merkittävien lintualuekokonaisuuksien (FINIBA/IBA sekä MAALI-aineistot) vaikutuspiiriin, mikä korottaa linnustoriskien arviointitarvetta. 

Hankealue on myös ristiriidassa Lapin liiton aurinko- ja tuulivoimaselvityksen kanssa, joka ei tunnista aluetta potentiaaliseksi tuulivoima-alueeksi.

Alueelliset hydrologiset vaikutukset

Tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa sekä lyhytaikaisia että pysyviä vaikutuksia alueen hydrologiaan. Kuusivuoman YVA-ohjelmassa katsotaan, että vaikutukset olisivat “pääasiassa työnaikaisia, luonteeltaan lyhytkestoisia ja pienialaisia”. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ei jaa tätä näkemystä. Hankkeen sijoittuminen useiden suojelualueiden läheisyyteen sekä luonnontilaisten suoalueiden äärelle lisää painoarvoa sen hydrologisten vaikutusten tunnistamisen ja torjumisen tarpeelle. Hanketta ei ensisijaisesti tulisi toteuttaa. Jos hankesuunnittelu kuitenkin jatkuu, esitämme tässä kappaleessa huomioita sen hydrologisiin vaikutuksiin liittyen.

Voimaloiden, voimala-alueiden, sähköasemien, sähkönsiirtoreittien ja tiestön rakentaminen ja perusparantaminen voi vaatia laajoja pohjarakennetöitä, ojituksia ja maamassojen vaihtoa, kuivatusta, ojarumpujen asennuksia, teiden levennyksiä, uusia tielinjauksia. Näillä toimilla on vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavaluntaan, ojaverkostojen toimintaan, eroosioon ja veden laatuun. Hankealueen rakenteiden suunnittelussa ja sijoittelussa tuleekin huomioida valuma-aluelähtöisesti maastonmuotojen vaikutukset eroosioherkkyyteen ja pintavaluntaan valittaessa voimalapaikkoja, suunnitellessa tielinjauksia, siirtolinjoja, muuntamoita ja maamassojen läjitysalueita. Myös mahdolliset purkuvaiheen vaikutukset pintavesiin tulee huomioida. Nämä hydrologiset muutokset tulee arvioida ja esittää YVA-selostusvaiheessa yksityiskohtaisesti omana vesienhallinnan suunnitelmanaan, mukaan lukien ojitus- ja läjityssuunnitelmat. 

Rakennus- ja purkuvaiheiden aikainen kiintoainekuormitus on tunnettu riski vesiekosysteemeille. Vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti pienissä virtavesissä, mutta myös pienissä lammissa ja järvissä. Ojitusten ja sulkemisen ajan rakenteiden poistamisen vaikutuksia pienvesiin ja niiden eliöstöön ei ole arvioitu riittävästi. Myöskään vesien perustilan selvittämisestä ei ole esitetty riittävää tietoa pienempien virtavesien ja vesistöjen osalta. 

Jos hanke toteutuisi, tulisi sen suunnittelussa ja toteutuksessa huomioida vesistöhaitat minimoivia toimenpiteitä kuten pinnanmuodot ja eroosioherkkyys huomioivaa sijoittelua, maamassojen vaihtoa ja läjitystä välttäviä ja minimoivia ratkaisuja, maaperään kajoavien toimenpiteiden ajoituksen suunnittelua, maaperän suojaamista nopeasti itävällä paikallisesti esiintyvien lajien kasvillisuudella, ja läjityksen ja valunnan suuntaamista eroosioherkkyyttä vähentävästi.

Hankealueella on laajoja yhtenäisiä kangasmetsiä hankealueen länsiosassa sekä avosuota alueen keskiosassa. Yhtenäisimmät kangasmetsämaastot sijoittuvat selvitysalueen länsiosaan ja laajimmat avosuokuviot alueen keskiosiin. Alueen avosuot ja niiden laitojen rämeet ja korvet ovat suurelta osin ojittamattomia. Tuulivoiman vaatimat ojitukset ja perusparannettu tiestö ja uusi tiestö voivat muuttaa hydrologista kytkeytyneisyyttä ja lisätä valunnan määrää ja äärevöitymistä. Metsän poistuma lisää osaltaan valunnan vaihtelua. Hankealueen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös alueen kokonaisvedenkierron toimivuus ja vaikutukset valuma-alueilla. Erityisen tärkeää tämä on hankealueella esiintyvien pienvesiympäristöjen ja lähteiden säilymisen turvaamiseksi. YVA-ohjelma mainitsee karttatarkastelun perusteella alueella olevan ainakin yhden lähteen, Pohjois-Suomelle tyypillistä kuitenkin on, että karttaan ei ole merkitty kuin murto-osa alueen kaikista lähteistä. Lähteet tulisikin kartoittaa alueelta kattavasti, sisältäen myös mahdolliset tihkupinnat.

Sähkönsiirron haittavaikutukset

Sähkönsiirron osalta tulisi varmistua, ettei sen toteutus johda tarpeettomiin ympäristövaikutuksiin. Sähkönsiirtoreitit tulisi valita siten, että vesistövaikutukset vältetään ensisijaisesti, ja että valituista ratkaisuista tehdään yksityiskohtainen vaikutusarvio. Voimajohtovaihtoehdoista VEA ja VEB on suunniteltu ylittävän ekologisen luokittelun piirissä olevista vesistöistä Kuijasjoen (67.09.144), Sivakkajoen (65.164_001), Vaajoen (65.100_005) sekä Louejoen (65.100_004), sekä YVA-ohjelman mukaan kaikki voimajohtovaihtoehdot ylittävät tai sivuavat alle 200 metrin etäisyydeltä useita pieniä virtavesiä ja lampia. 

YVA-ohjelma tuo esille, että voimajohtovaihtoehtojen pinta-alasta suuri osa on ojitettua. Tämä ei ole kuitenkaan perustelu lisätä kuormitusta, vaan päinvastoin kuormitusta tulee kaikin tavoin välttää alueella, jossa metsätalouden vesistökuormitusta on jo vuosikymmenien ajan aiheutunut. Voimajohtojen läheisyyteen sijoittuu myös metsälakikohteita. Lisäksi sähkönsiirtoreitit tulisivat osaltaan aiheuttamaan satojen hehtaarien metsäkadon. Lisäksi metsäkatoon tulisi lukea voimala-alueen teiden ja rakenteiden vuoksi kaadettava pysyvästi poistuva puusto, huomioiden myös teiden levennyksistä aiheutuvat puuston menetykset. 

YVA-ohjelma muotoilee uusien voimajohtojen rakentamisen aiheuttavan “avohakkuiden kaltaisia vaikutuksia metsäalueilla”, mikä ei ole ihme, avohakataanhan alueet puhtaaksi tuulivoiman rakentamista varten. Ohjelma vähättelee voimajohdon vesistövaikutuksia todeten, ettei voimajohtorakentamisella olisi pääsääntöisesti hydrologisia vaikutuksia voimajohtopylväiden perustusten pienialaisuuden vuoksi. Tämä osoittaa puutteellista suunnittelua, jossa on jätetty huomioimatta metsän poistuma ja avohakkuista aiheutuva ravinne- ja kiintoainepäästö, joilla voi olla vaikutuksia valuma-alueisiin, pintavaluntaan, pintavesien laatuun tai pohjavesiin.

Hankealueen ja sähkönsiirtolinjojen luontoarvot

YVA-ohjelman mukaan laji.fi:ssä on tuotantoalueelta havaintoja useista silmälläpidettävistä lajeista sekä kahdesta sensitiivisestä lajista. Laji.fi-tietokanta ei kuitenkaan Lapissa sisällä kattavasti alueiden lajitietoja, vaan koko hankealueella tulee tehdä riittävät luontoselvitykset, joiden tulee erityisesti huomioida hydrologisten vaikutusten piiriin ulottuvat alueet sekä monimuotoisuudeltaan potentiaalisimmat alueet. Myös voimajohtoalueelta on havaintoja uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista. Näiden lajien säilymisen turvaamisen tulee olla ensisijaista.

Luontoselvityksissä tulee varmistua inventoijien riittävästä ammattitaidosta sekä luontoselvitysten toteuttamisesta niin, että huomionarvoisten lajien havainnointi on mahdollista. Maastotöiden kohdentamisessa tulee huomioida kaikki mahdollisten hydrologisten vaikutusten piirissä olevat alueet, joilla luontoarvojen esiintyminen on lähtötietotarkastelun perusteella todennäköistä. Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa Imperia-asteikolla tulee erityisesti huomioida, että alueelle sisältyy jo aiempaa maankäyttöä, josta on aiheutunut painetta alueen luontoarvoille. Tuulivoiman aiheuttamia vaikutuksia tulee siten tarkastella aina lisäyksellisinä aiemmalle maankäytölle, eikä niistä irrallisina kokonaisuuksina. Muussa maankäytössä tulee huomioida mm. jo olemassaoleva tiestö sekä metsätalous.

Tuotantoalueen sijoittuminen on linnuston kannalta kestämätön

YVA-ohjelma toteaa tuotantoalueen sijoittuvan osin kansainvälisesti tärkeälle Kilsiaapa-Ristivuoman lintualueelle (IBA) ja Mellakosken itäpuolisten soiden valtakunnallisesti tärkeälle lintualueelle (FINIBA). Lisäksi tuotantoalue rajautuu pieneltä osin eteläosistaan Kilsiaapa-Ristivuoman lintudirektiiviperusteiseen (SPA) Natura-alueeseen (SAC/SPA FI1301810). Tämän itsessään tulisi muodostaa esteen hankkeen toteuttamiselle. Sen lisäksi, vain 0,4 kilometrin etäisyydellä hankealueesta sijaitsee Saarivuoman maakunnallisesti tärkeä lintualue (MAALI). Lisäksi tuotantoalue on sijoitettu osittain uhanalaisen päiväpetolinnun ydinreviirille. Tuulivoiman sijoittaminen tahallisesti maakunnallisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti tärkeille lintualueille ja niiden välittömään läheisyyteen koettelee oikeustajua. Konsulttien YVA-ohjelmissa esittämät näkemykset luontoarvojen huomioimisesta hyvällä suunnittelulla ovat suorassa ristiriidassa hankealueen koko sijoittumisen kanssa. Tällaisia konflikteja ei voida kiertää “hyvällä suunnittelulla”, sillä suunnitteluhan on lähtökohtaisesti ollut luokattoman huonotasoista, jos mitään muuta aluetta ei tuulivoimalle ole keksitty. 

Suomen Lajitietokeskuksen (2025) tietojen mukaan tuotantoalueen läheisyyteen, viiden kilometrin säteelle, sijoittuu uhanalaisten petolintujen pesäpaikkoja, ja tuotantoalue sijaitsee osittain uhanalaisen päiväpetolinnun ydinreviirillä. Muita tuotantoalueella havaittuja huomionarvoisia lajeja ovat riekko (VU), palokärki (DIR) ja pensastasku (VU). Tuotantoalueen vieressä oleva Kilsiaapa–Ristivuoman Natura (SPA) -alue on perustettu kahden uhanalaisen lintulajin lisäksi useiden tuulivoimalle herkkien lajien suojeluun, kuten laulujoutsen, metsähanhi, mehiläishaukka, sinisuohaukka, teeri, metso, kurki, huuhkaja ja suopöllö. 

Voimajohtovaihtoehtojen läheisyyteen sijoittuu Lajitietokeskuksen (2025) mukaan uhanalaisen petolinnun pesäpaikka. Johtoreittien ympäristöstä on lisäksi havaintoja uhanalaisista tai huomionarvoisista lajeista, kuten laulujoutsen (DIR), uivelo (DIR), kuikka (DIR), kapustarinta (DIR), liro (NT), tervapääsky (EN), haarapääsky (VU), västäräkki (NT), pensastasku (VU), hömötiainen (EN), kuukkeli (NT), harakka (NT), järripeippo (NT), pohjansirkku (NT) ja pajusirkku (VU). Voimajohtoreitit kulkevat lisäksi FINIBA-Pisavaaran ja MAALI-Pisavaaran luonnonpuiston läheisyydessä, lähimmillään noin 0,3–0,4 km etäisyydellä (VEA/VEB), mikä korostaa reittikohtaisten linnustoriskien arvioinnin tarvetta.

BirdLife Suomen mukaan tuulivoima tulisi sijoittaa linnustollisesti vähäarvoisille alueille, ja suojavyöhykkeet on määriteltävä erityisesti muuttoreittien, pesimäalueiden ja levähdysalueiden läheisyyteen. Linnustovaikutusten arvioinnissa tulee käsitellä myös törmäysriskit, elinympäristöjen häiriöt ja vaikutukset pesintään. Nykyisessä YVA-ohjelmassa näitä ei ole arvioitu tarpeellisella tarkkuudella. 

Hankkeen linnustoselvitykset on aloitettu vuoden 2024 aikana ja niitä on jatkettu vuonna 2025, mutta selvityksistä ei ole annettu mitään väliaikatietoja YVA-ohjelmavaiheessa arvioitavaksi. Tämä kaventaa mahdollisuuksia myötävaikuttaa linnustoselvitysten asialliseen toteuttamiseen. Kysymyksiä herättää, mikä linnustoselvitys on toteutettu syksyllä 2024, kun yleensä lintuselvitykset suositetaan tehtäväksi kevätkesällä. YVA-ohjelmasta ei myöskään saa tarkkaa käsitystä siitä, miten ajallisesti lintuselvitykset jakautuvat, ja pyritäänkö ne toteuttamaan kuitenkin pääosin vain yhden maastokauden aikana, minkäänlaista kattavaa menetelmäkuvausta ylipäätään ei linnustoselvityksistä ole toimitettu. Linnuston seurannat tulisi toteuttaa aina vähintään kahtena maastokautena, jotta niiden taso olisi tilastollisesti riittävämpi. Lisäksi on tärkeää ajoittaa lintuselvitykset lajiston ja alueen mukaan. YVA-ohjelmassa olisi tullut pyrkiä kuvaamaan lintulaskentojen ajoittamista ja muuta toteutusta laadullisesti. Nyt lintuselvityksen teon periaatteita ei ole avattu lainkaan.

Olisi tärkeää, että selvityksen tekijällä on riittävä ymmärrys alueellisista erityispiirteistä ja niiden vaikutuksesta ajoitukseen. Alue tulisi kartoittaa kokonaisuudessaan varaten tähän riittävästi aikaa. YVA-ohjelma esittää, että “[v]aikutusten arviointi painottuu suojelullisesti arvokkaisiin ja/tai tuulivoiman linnusto-vaikutuksille herkimpiin lajeihin” – kuitenkin erityisesti metsäkanalinnut, mutta myös muut alueen pesimälinnut, tulisi huomioida myös Euroopan Unionin tuomioistuimen vuoden 2021 ennakkopäätöksen perusteella, joka kieltää lintujen pesämetsien kaatamisen ja perustuu luontodirektiivin 12 artiklan määräyksiin lintudirektiiviä täydentävänä ja tukevana oikeusnormina. Tässä ennakkopäätöksessä selvästi kerrotaan, että lintudirektiivi, kuten myös luontodirektiivikin, koskee kaikkia lintuja ja etenkin kanahaukkoja ja tervapääskyjä. Lisäksi todetaan, ettei metsätalouden harjoittaminen ole mikään peruste hakata lintujen pesämetsiä, eikä suojelun taso tai kannan vahvuus ole mikään peruste sallia metsätaloutta – tämän voidaan katsoa olevan yleistettävissä koskemaan myös tuulivoimaa. Maankäytön salliminen lintujen pesimämetsiin rikkoisi lintudirektiivin 3, 4 ja 5 artiklaa ja myös luontodirektiivin 12 artiklaa. (C‑473/19 ja C‑474/19, 4.3.2021, Direktiivi 92/43/ETY 12 artiklan 1 kohta, Direktiivi 2009/147/EY 5 artikla) 

Yhteisvaikutusten arviointi erityisen tärkeää

Ympäristövaikutusten arvioinnin tulee noudattaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) vaatimuksia ja EU:n luonto- ja lintudirektiivien periaatteita. Natura 2000 -alueiden suojelun osalta on sovellettava varovaisuusperiaatetta ja arvioitava vaikutukset kokonaisuutena suhteessa muiden alueelle suunniteltujen hankkeiden yhteisvaikutuksiin.

Yhteisvaikutusten tarkastelu on tässä hankkeessa erityisen tärkeää, koska alueella on vireillä useita muita tuulivoimahankkeita. Näiden yhteisvaikutukset elinympäristöjen pirstaloitumiseen, laajojen metsäalueiden yhtenäisyyteen ja lajiston selviytymiseen tulisi arvioida kokonaisuutena. YVA-ohjelmassa on huomioitu yhteisvaikutusten osalta Martimon ja Valkiavaaran tuulivoimahankkeet ja Rajapalojen kaivoshanke. Lisäksi todetaan yleistasolla, että “Tervolaan, Tornioon, Ylitornioon ja Rovaniemelle suunnitellut useat tuulivoima-alueet vähentävät muiden maankäyttöhankkeiden tapaan luonnon monimuotoisuutta.” 

Olisi tärkeää tarkastella yhteisvaikutuksia sekä paikallisella että alueellisella tasolla. Yhteisvaikutusten osalta YVA-ohjelma ei tunnista lainkaan alueen muun maankäytön eli pääasiassa metsätalouden aiheuttamaa maankäytön painetta ja siitä aiheutuvia yhteisvaikutuksia. Nämä tulisi myös arvioida YVA-selostuksessa. On hyvä, että myös voimajohtojen osalta aiotaan tarkastella myös Outojängän, Valkiavaaran, Karhakkamaan, Kolopetäjä-Rovavaaran ja Martimon hankkeita.

Yhteenveto

Tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella ainoaksi ympäristölle kestäväksi vaihtoehdoksi voidaan SLL Lapin näkemyksen mukaan määritellä ainoastaan hankevaihtoehto VE0.

Jos hanketta ollaan edistämässä YVA-selostusvaiheeseen asti, SLL Lappi vaatii, että YVA-selostusvaiheessa esitetään tarkat suunnitelmat hydrologisten vaikutusten hallintaan, vesistö- ja linnustovaikutusten ehkäisyyn ja yhteisvaikutusten arviointiin. Lintuselvityksien osalta YVA-ohjelmaa tulisi täydentää edellyttäen menetelmäkuvausten esittämistä, ja selvityksiä tulisi laajentaa esittämämme mukaisesti useammalle maastokaudelle huolehtien siitä, että selvitysten toteuttajalla on riittävä ammattitaito ja kyky arvioida selvitysten ajankohta suhteutuen paikallisiin maasto- ja sääolosuhteisiin ja niiden vaikutuksiin seurattavaan lajistoon. 

SLL Lapin näkemys on, että Kuusivuoman tuulivoimahanke yhdessä alueen muiden tuulivoimahankkeiden kanssa lisää elinympäristöjen pirstoutumista ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Hankesuunnitelmat eivät esitä toteutettavissa olevia hankevaihtoehtoja, jotka eivät aiheuttaisi alueen linnustolle merkittävää pitkäaikaista haittaa, mikä on todettava laittomaksi Euroopan Unionin tuomoistuimen oikeuskäytännön valossa.  SLL Lappi katsoo, että hankevaihtoehto VE0 on Kuusivuoman tilanteessa ainoa vastuullinen vaihtoehto.

18.9.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry