Mielipide Kupinavaaran tuulivoimahankkeen YVA-ohjelmasta (Ranua, Pudasjärvi)

MIELIPIDE VIRANOMAISEN 10.9.2025 KUULUTUKSEEN LAPELY/1462/2024

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri (SLL Lappi) ja Lapin lintutieteellinen yhdistys kiittävät mahdollisuudesta lausua asiassa Kupinavaaran tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma.

Yleistä

Winda Energy Oy:n tuulivoimahankkeessa tarkastellaan kahta toteutusvaihtoehtoa: VE1 (enintään 105 voimalaa, yksikköteho enintään 10 MW, kokonaiskorkeus enintään 350 m) ja VE2 (enintään 75 voimalaa, muuten kuten VE1). Sähkönsiirron vaihtoehdot (SVE1–SVE3) ovat 400 kV:n ilmajohdot, joiden pituudet ovat noin 48,1 km, 60,6 km ja 17,2 km, liityntä SVE1 Pukasuon kautta Hervan sähköasemalle, SVE2 Pirttikosken sähköasemalle ja SVE3 Nassakan sähköaseman kautta. 

Hankkeen laajuus hankaloittaa asiassa lausumista: YVA-ohjelmassa toimitetut liitekartat on jaoteltu teemoittain, ja YVA-ohjelmatiedoston karttakuvat taas ovat paikoin niin pienessä mittakaavassa, että niiden pohjalta on on hankalaa hahmottaa hankekokonaisuutta. Sähkönsiirtoreitin ja alueen itäisen ja läntisen osan sijoittumista suhteessa maakuntakaavaan, suojelualueisiin, ekologisiin yhteyksiin, lintualueisiin, poronhoitoon tulisi havainnollistaa paremmin YVA-selostusvaiheessa. Hankevaihtoehtoja tulisi muodostaa enemmän kuin annetut kaksi, tuoden erityisesti esille voimalasijoittelun suhteessa alueen luontoarvoihin ja vesiensuojeluun. Muutoin ainoa hyväksyttävä hankevaihtoehto on VE0.

Hankealue ristiriidassa maakuntakaavan ja alueidenkäyttölain kanssa

Hankealue on ristiriidassa Lapin liiton aurinko- ja tuulivoimaselvityksen kanssa. Alueelle on esitetty Lapin tuulivoimaselvityksessä kortti 61, Kupinavaara, joka on kuitenkin merkittävästi nyt esitettyä hankealuetta pienempi. Itä-Lapin ja Rovaniemen maakuntakaavassa aluetta ei ole osoitettu tuulivoiman tuotantoalueeksi. Hankealueella on Lapin maakuntakaavassa poronhoidon kannalta erityisen tärkeä alue. Alueen välittömässä läheisyydessä on linnustoltaan tärkeitä alueita (FINIBA, MAALI), lisäksi tuulivoima-alueelle sijoittuu viisi vedenhankintaan soveltuvaa pohjavesialuetta, joista kolme suoraan voimalapaikkojen läheisyyteen:  Ranuan puolella Kupinavaaran pohjavesialue (12683134, 2E-luokka), ja Pudasjärven puolella Korkiakangas (11615116, 1-luokka) sekä Nuorunka (11615205, 1-luokka). Kaavallisten lähtötietojen perusteella voidaan todeta, että hankealue on selvässä ristiriidassa maakuntakaavan tavoitteiden kanssa niin poronhoidon, luonnonarvojen kuin pohjavesialueiden turvaamisen näkökulmasta. 

Lisäksi Kupinavaaran hankkeen SVE1-sähkönsiirtoreitti kulkee Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa osoitetun ekologisen yhteyden läpi ja hankealue sijoittuu Pohjois-Pohjanmaan ekologisen verkoston alueelle. 

Alueidenkäyttölain (719/1999) mukaan alueiden käytön suunnittelussa on turvattava luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä ekologisten yhteyksien jatkuvuus. Katsomme, että esitetty laajamittainen tuulivoiman tuotantoalue on luonnon monimuotoisuuden ja vesistöriskien kannalta kestämätön, eikä sitä siksi tulisi toteuttaa.

Luonnonsuojelualueet, Natura 2000 ja soidensuojelun täydennysehdotus

Tuulivoima-alueen läheisyydessä on useita suojelualueita, lisäksi suunnittelualueesta suuri osa sijaitsee  Iijoen vesistön keski- ja yläosan koskiensuojelualueella (61.573). Tämä korostaa tarvetta luontoarvojen tarkkaan lähtötietoselvitykseen ja huomioimiseen hankesuunnittelussa, sekä asettaa kyseenalaiseksi hankkeen mahdollisuuden toteutua.

Pohjoisessa alue rajautuu Polvenkummun aarnimetsä (YSA207480) -nimiseen yksityiseen luonnonsuojelualueeseen, lisäksi osin hankealueella on Närösenojan tilan suojelualue. Pohjoispuolella hankealuetta sijaitsee soidensuojelun täydennysehdotus (Nassakkasuo). Mämmisuon (SSO120475) soidensuojeluohjelma-alue taas sijoittuu Ranuan itäisen suunnittelualueen koillispuolelle. Erityisesti soidensuojelualueilla voi olla linnustollisia arvoja, jotka edellyttävät varovaisuusperiaatteen mukaista vaikutusten arviointia ja vaihtoehtojen uudelleensijoittelua. Nassakkasuon osalta tulee arvioida, miten turvataan ekologinen yhteys siitä pohjoiseen Varpusuon-Saarisuon soidensuojelualueelle.

Kun vain 110 metrin päähän lähimmästä suojelualueesta suunnitellaan sijoitettavaksi 350 m kokonaiskorkeuteen nousevia voimalayksiköitä, voidaan sen arvioida todennäköisesti heikentävän suojelualueen luontoarvoja, joiden vuoksi kohde on suojeltu. Voimalasijoittelussa tulisi huomioida paremmin luontoarvojen turvaaminen. Soidensuojelualueiden osalta tulisi esittää selkeät arviot siitä, miten turvataan esimerkiksi kaakkurin säilyminen alueella, joka on tunnetusti herkkä tuulivoimasta aiheutuville häiriöille ja jonka ruokailulennot voivat olla päivittäin varsin pitkiäkin.

Sähkönsiirto

Yhteisvoimajohdon jatko-osuudet käsitellään muiden hankkeiden YVA-menettelyissä, mikä tulee tuoda YVA-selostuksessa esiin vertailtavuuden ja yhteisvaikutusten arvioinnin kannalta. Sähkönsiirtolinjat ovat poikkeuksellisen pitkiä, ja aiheuttavat jo itsessään merkittävää metsäkatoa, jonka arvioitu suuruus tulisi esittää osana YVA-selostusta. Sähkönsiirtoreitit kulkevat useiden suojelualueiden läheisyydessä ja tulevat lisäämään osaltaan hankkeen linnustoon kohdistuvia haittoja. Sähkönsiirtoreitti SVE1 kulkee ekologisen yhteyden ydinalueen poikki, osin Iijoen koskiensuojelualueella ja sivuaa useita valtion tai yksityisiä suojelualueita; SVE2 sijoittuu Simojoen koskiensuojelualueelle ja Auttikönkään (MAALI) ja Soppanan Natura-alueiden viereen; SVE3 sivuaa Varpusuo–Saarisuon FINIBA/MAALI-alueita. Nämä vaikutukset on selostusvaiheessa arvioitava Natura-arviointina (luontodirektiivin mukaisesti) ja yhteisvaikutuksina muiden siirtoreittien kanssa. Jokaisen sähkönsiirtoreitin varrelle sijoittuu myös alueellisesti uhanalaisia lajeja, joiden säilyminen on ehdottomasti turvattava. SVE3-reitin varrella on myös Suomen kansallisiin vastuulajeihin kuuluvan haisumarrassammalen esiintymä, joka on ehdottomasti turvattava.

Imperia-asteikolla voidaan perustella luonnon monimuotoisuutta heikentäviä ratkaisuja

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri katsoo, että Imperia-asteikon käyttö on useassa hankkeessa johtanut hankkeelle myönteisiin arvioihin, jossa maakuntakaavan, luonnonsuojelulain ja alueidenkäyttölain keskeiset luontoarvoja turvaavat tavoitteet eivät ole tulleet riittävästi huomioiduiksi. Erityisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamisen, ekologisten yhteyksien säilyttämisen sekä suojelualueiden ja uhanalaisten lajien suojelun osalta on tärkeää arvioida vaikutuksia suhteessa aiempaan maankäyttöön, kumuloituminen huomioiden. 

Jos muutoksen suuruuden kriteerit on muotoiltu niin väljästi, että peruuttamattomia muutoksia ja niiden merkittävyyttä on hankalaa jos ei mahdotonta osoittaa toteen, jää IMPERIA-asteikon käyttö pinnalliseksi tavaksi tarkastella vaikutuksia. Esimerkiksi LUOPAS-oppaan käyttö olisi perusteltu tapa tarkastella ympäristövaikutuksia (Mäkelä, K. & Salo, P. 2024. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Opas tekijälle, tilaajalle ja viranomaiselle. 2. korjattu painos. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2023. 374 s. (Helda).

Alueelliset hydrologiset vaikutukset

Tuulivoiman rakentaminen aiheuttaa sekä tilapäisiä että pysyviä vaikutuksia alueen hydrologisiin olosuhteisiin. Voimaloiden, voimala-alueiden, sähköasemien, sähkönsiirtoreittien sekä tiestön rakentaminen ja perusparantaminen voivat edellyttää laajoja pohjarakennustöitä, ojituksia, maamassojen vaihtoa, kuivatusjärjestelyjä, ojarumpujen asennuksia, teiden leventämistä ja uusien tielinjausten toteuttamista. Näillä toimenpiteillä on vaikutuksia alueen pinta- ja pohjavaluntaan, ojaverkostojen toimintaan, eroosioherkkyyteen sekä veden laatuun. Lisäksi tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa hydrologisia vaikutuksia muuttaen paikallisesti pienilmastoa ja valo-olosuhteita tai pinta- ja pohjavalunnan muutosten kautta.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen katsaus (Kropsu (toim.), Maatuulivoiman rakentamisen vesistövaikutukset, Raportteja 10/2025) toteaa, että maatuulivoiman pintavesivaikutuksista on koottava vaikutusmekanismit, arviointitavat ja haittojen lieventäminen valuma-alueperusteisesti. Maatuulivoiman pintavesivaikutusten riskit ovat kumuloituvia suhteessa aiempaan maankäyttöön (mm. metsätalous, tieverkko). YVA-selostuksessa tulee esittää selkeät suunnittelutason mitoitus- ja toteutusratkaisut (eroosionsuojaus, hulevesirakenteet, rumpujen, teiden ja siltojen mitoitus, maamassojen vaihdot, kuivatusvaikutus, ojitukset, läjitykset), sekä suunnitelma pintavesivaikutusten seurannan vastuista ja raportoinnista.

Alueella sijaitsee useita pohjavesialueita ja lisäksi osa Iijoen vesistön koskiensuojelualuesta. Pohjavesialueelle ei tulisi sijoittaa lainkaan voimalapaikkoja niihin sisältyvien vuotoriskien ja rakennusaikaisten riskien vuoksi, ja alueeseen tulisi muodostaa riittävä suojavyöhyke. Koskiensuojelualueelle sijoittuminen korostaa tarvetta vesienhallinnan suunnitelmalle, jossa on arvioitu pinta- ja pohjavesivaikutukset ja haittojen lieventämistoimenpiteet sekä miten niiden toteutuksesta raportoidaan.

Tuulivoiman ja siihen liittyvän infran rakentaminen aiheuttaa hydrologisia riskejä: valunnan lisääntymistä, ojitus- ja kuivatusjärjestelyjen myötä tapahtuvaa vesitalouden muutosta, sekä eroosiota ja siitä aiheutuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormituksen kasvua. Tuulivoiman vesistövaikutuksia tulisi tarkastella yhteisvaikutuksina metsätalouden vesistövaikutusten kanssa. Nämä vaikutukset voivat heikentää veden laatua erityisesti pienvesissä ja  huomionarvoisissa suo- ja vesiluontotyypeissä.

Hankealueen rakenteiden suunnittelussa ja sijoittamisessa on valuma-aluekohtaisesti otettava huomioon maastonmuotojen vaikutus eroosioalttiuteen ja pintavaluntaan voimalapaikkoja, tielinjauksia, siirtolinjoja, muuntamoita sekä maamassojen läjitysalueita määritettäessä. Lisäksi mahdolliset purkuvaiheen vaikutukset pintavesiin tulee huomioida. Edellä mainitut hydrologiset muutokset on arvioitava ja esitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa erillisenä vesienhallintasuunnitelmana, joka sisältää myös ojitus- ja läjityssuunnitelmat sekä arviot maamassojen vaihdon määrästä ja sedimenttipäästöistä. Pohjavesialueiden turvaamisen osalta on esitettävä selkeä suunnitelma.

Rakennus- ja purkuvaiheiden aikainen kiintoainekuormitus muodostaa tunnetun riskin vesiekosysteemeille. Vaikutukset voivat olla lyhytaikaisia ja paikallisia, mutta erityisesti pienissä virtavesissä ne saattavat olla merkittäviä. Koskiensuojelualueella kiintoainekuormituksen riski korostuu. Vesien perustilan selvittämisestä tulisi esittää riittävä tietopohja, tätä ei YVA-ohjelmassa ole tuotu esille, vaan tiedot ovat pintapuolisia. Mikäli hanke toteutuu, sen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida vesistöhaittojen minimoiminen muun muassa sijoittamalla rakenteet pinnanmuodot ja eroosioherkkyys huomioiden, välttämällä ja minimoimalla maamassojen vaihtoa ja läjitystä, suunnittelemalla maaperään kohdistuvien toimenpiteiden ajoitus huolellisesti, suojaamalla maaperä nopeasti itävällä kasvillisuudella sekä ohjaamalla läjitystä ja valuntaa siten, että eroosioherkkyys vähenee, sekä esittämällä konkreettiset toimenpiteet koskiensuojelualueen suojeluarvojen turvaamiseksi sekä pohjavesialueiden turvaamiseksi.

Tuulivoimaan liittyvät uudet ojitukset, maanrakennustyöt, uusi tiestö ja vanhan tiestön perusparannukset voivat muuttaa hydrologista kytkeytyneisyyttä ja lisätä valunnan määrää ja äärevöitymistä. Metsän poistuma lisää osaltaan valunnan vaihtelua. Hankealueen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon myös alueen kokonaisvedenkierron toimivuus ja vaikutukset valuma-alueilla. Erityisen tärkeää tämä on hankealueella esiintyvien pienvesiympäristöjen ja lähteiden säilymisen turvaamiseksi. 

EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukainen vesimuodostumien tilan heikentämiskielto on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (ns. Weser-tuomio, C-461/13) mukaan oikeudellisesti sitova velvoite, ei pelkkä tavoite. Tämä tarkoittaa, että hankkeelle ei voida myöntää lupaa, mikäli se yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa johtaa vesimuodostuman tilan heikkenemiseen tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen, elleivät direktiivin 4 artiklan poikkeusedellytykset täyty. Vesien hyvän ja erinomaisen tilan turvaaminen edellyttää, että mitään perusteltua tieteellistä epäilyä tilan heikkenemisestä ei jää. Tämän osoittaminen ja varovaisuusperiaatteen huomioiminen on erityisen tärkeää hankkeen sijoittuessa koskiensuojelualueelle ja useiden pohjavesialueiden päälle.

FINIBA/IBA- ja MAALI-alueet, linnusto ja muut erityisarvot

Hankealueen läheisyydessä ja siirtoreittien varrella on useita FINIBA/IBA-kohteita sekä MAALI-alueita. Osa sijoittuu voimajohtoreiteille (esim. SVE1: Livojoen alajuoksun suot 0,06 km; SVE2: Korouoma–Jäniskaira–Soppana 0,1 km). Voimaloista katsoen lähin FINIBA-alue sijoittuu vain noin 1 km etäisyyydelle, IBA-alue Syöte-Salmitunturi 7,4 km etäisyydelle ja lähimmät MAALI-alueet Varpusuo ja Mämmisuo noin 1 km etäisyydelle. Merkittävien lintualueiden luontoarvojen turvaaminen edellyttää muuttoreittien ja ruokailureittien sekä törmäys- ja häiriöarvioiden lajikohtaista mallintamista ja alueellisen ekologisen kytkeytyvyyden tarkastelua.

Yva-ohjelmassa todetaan suunnittelualueen lähiympäristössä sijaitsevan muuttohaukan reviirejä, lisäksi hankealuerajauksen läheisyydessä on useita kalasääskireviirejä. Alueen muuttoreiteistä todetaan, että suunnittelualueen kautta kulkeva lintujen muutto olisi “pääasiassa luonteeltaan hajanaista ja yksilömäärältään vähäistä verrattuna merkittäviin muuttoreitteihin”, viitaten Birdlife 2023 selvitykseen. Suomen päämuuttoreitit Oulusta pohjoiseen tunnetaan yhä huonosti, mutta voidaan olettaa, että suo- ja virtavesiympäristöt ovat tyypillisiä alueellisia muuttoreittejä, sillä ne tarjoavat muuttolinnuille suojaisia ruokailu- ja levähdyspaikkoja. Näin ollen on hyvä, että hankealueelle toteutetaan myös kevät- ja syysmuuton seurantaa.

Lintuselvitysten riittävä laatu ja aikaväli tärkeää

BirdLife Suomen mukaan tuulivoima tulisi sijoittaa linnustollisesti vähäarvoisille alueille, ja suojavyöhykkeet on määriteltävä erityisesti muuttoreittien, pesimäalueiden ja levähdysalueiden läheisyyteen. Linnustovaikutusten arvioinnissa tulee käsitellä myös törmäysriskit, elinympäristöjen häiriöt ja vaikutukset pesintään. 

Lintuselvityksissä inventointialueen tulisi kattaa häiriöetäisyydet, ei ainoastaan voimalapaikkoja. LUOPAS-ohjeistus korostaa tarkkoja menetelmäkuvauksia ja riittäviä maastokausia. YVA-selostuksessa on sen vuoksi ilmoitettava maastokäyntien päivämäärät, kellonajat, sää- ja näkyvyysolosuhteet, havaitsijoiden pätevyys sekä käytetyt reitit ja pisteet. Tämä pätee kaikkiin luontoselvityksiin, mutta on erityisen tärkeää linnustoarvioissa.

Tiedot alueen muusta lintulajistosta ovat puutteelliset ja erityisesti alueen soiden lajistoa tulee selvittää perusteellisesti, sillä suuri voimalahanke voi aiheuttaa häiriö- ja välttämiskäyttäytymistä laajalla alueella ja heikentää alueellista luonnon monimuotoisuutta. Erityisen tärkeää tämä on, koska alueelle kohdistuva maankäyttö on luonteeltaan kumuloituvaa.

Päiväpetolintujen ja pöllöjen esiintymisen selvittämiseksi tulee käyttää äänitallentimia yöllisisten kuuntelujen lisäksi ja erityisesti mahdollisten alueelle sijoittuvien maa- ja merikotkien sekä kalasääskien pesien etsinnässä helikopteria. Äänitallentimien käytöstä on Lapin lintutieteellisen yhdistyksen tietojen mukaan hyviä kokemuksia Ruotsista. Tarvittaessa linnustoselvityksiä on jatkettava vuonna 2027.

Kupinavaaran hankealueelle ja sen ympäristöön sijoittuu useampia maakotkareviirejä ja osa tunnetuista pesistä on varsin lähellä hankealuetta. Yhdessä pohjoisempana Ranuan alueelle sijoittuvan Nassakan hankkeen kanssa tämä hanke muodostaa pysyvän uhkan Ranuan kaakkoisosan ja Pudasjärven Sarakylän alueen maakotkareviireille ja voi pidemmällä aikavälillä aiheuttaa reviirien autioitumista. Näiden kahden hankkeen yhteisvaikutukset tulee selvittää.

Lintuselvityksistä ei ole avattu tarkempaa menetelmäkuvausta.  Tuulivoimarakentaminen aiheuttaa eniten haittaa petolinnuille, mutta myös häiriöherkille lintulajeille, kuten kaakkureille, joiden pesimälennot ovat pitkiä. 

Olisi suositeltavaa tehdä linnuston seurannat kahtena tai tarvittaessa jopa kolmena kautena, jotta niiden taso olisi tilastollisesti riittävä eli havainnoinnin ja seurannan laatu olisi mahdollisimman luotettavaa. Monen lintulajin kannat vaihtelevat ravintotilanteen mukaan (käpylinnut, petolinnut). Metsäkanalintuselvityksen kuvauksen osalta käy hyvin ilmi vaihtelu vuosien välillä. Pöllöselvityksiä olisi aiheellista jatkaa toiselle kaudelle heikon myyrävuoden tilastollisen virheen minimoimiseksi, tähän esitetyt 3 päivää on suhteessa hankealueen kokoon varsin pieni kesto. Pesimälinnustoselvityksien osalta tulisi huomioida lintulajien pesinnän eriaikaisuus ja myllyalueiden häiriöetäisyydet lajikohtaisesti.

Kaikkien luontoselvitysten tulokset tulisi velvoittaa tallentamaan laji.fi-tietokantaan. Kun alueella tehdään lajistollisia selvityksiä, on vastuullista välittää alueelta kerätyt tiedot hyödyttämään akateemista tutkimusta ja alueellista lajitietoutta pitkällä aikavälillä.

Lepakkoselvitykset

YVA-ohjelmassa on esimerkkejä potentiaalisista luontotyypeistä ja kohteista alueella jossa lepakoita voisi esiintyä ja joille selvityksiä aiotaan kohdentaa, lisäksi tulisi tarkastaa kaikki vanhojen metsien kohteet alueella. Esitetyssä menetelmäkuvauksessa on mainittu passiiviseuranta mahdollisena vaihtoehtona muodossa “voidaan käyttää”. Lepakkoselvityksissä tulee käyttää myös passiiviseurantaa detektorein lepakon levähdys- ja ruokailupaikoiksi sekä elinpiireiksi soveltuvilla kohteilla. Passiividetektoreja on asennettava riittävä määrä viiksi- ja isoviiksisieppojen ja pohjanlepakoiden seuraamiseksi.

Yhteisvaikutusten arviointi erityisen tärkeää

Ympäristövaikutusten arvioinnin tulee noudattaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (252/2017) vaatimuksia ja EU:n luonto- ja lintudirektiivien periaatteita. Natura 2000 -alueiden suojelun osalta on sovellettava varovaisuusperiaatetta ja arvioitava vaikutukset kokonaisuutena suhteessa muiden alueelle suunniteltujen hankkeiden yhteisvaikutuksiin ja huomioiden myös jo alueella toteutuneen maankäytön, kuten metsätalouden ja metsäteiden, vaikutukset.

Yhteenveto

Vaadimme, että ensisijaisesti Kupinavaaran itäistä ja läntistä tuulivoimahanketta ei tulisi toteuttaa, sillä se on ristiriidassa sekä alueidenkäyttölain tavoitteiden että maakuntakaavan kanssa ja voi vaarantaa suojelualueiden ja merkittävien lintualueiden lajistoa, koskiensuojelualueen sekä pohjavesialueita. YVA-selostusvaiheessa tulisi tarkastella useampia muodostettuja vaihtoehtoja, joissa on tunnistettu hankealueen ja sen ympäristön suojelualueiden luontoarvot ja esitetty ympäristöhaittoja minimoivat vaihtoehdot riittävien suojavyöhykkeiden kanssa suhteessa FINIBA-, IBA- ja MAALI-alueisiin, ekologiseen yhteyteen, koskiensuojelualueeseen, pohjavesialueisiin ja muihin suojelualueisiin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. 

Vaadimme, että YVA-selostusvaiheessa esitetään tarkat suunnitelmat hydrologisten vaikutusten hallintaan, vesistö- ja linnustovaikutusten ehkäisyyn ja yhteisvaikutusten arviointiin. Kaikkien luontoselvityksien menetelmäkuvaukset ja toteutus tulisi avata selkeästi. Ilmastovaikutusten osalta tulisi kuvata selkeästi hiilivarastojen poistuma eli aiheutettu metsäkato sähkönsiirtoreittien, voimaloiden ja teiden korvatessa metsäpinta-alaa. 

SLL Lapin ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen näkemys on, että Kupinavaaran tuulivoimahanke yhdessä alueelle kohdistuvan metsätalouden ja muiden tuulivoimahankkeiden kanssa lisää elinympäristöjen pirstoutumista ja heikentää luonnon monimuotoisuutta. Hanke ei ole hyväksyttävä suunnitellussa laajuudessaan. 

16.10.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry
Lapin lintutieteellinen yhdistys ry