Lausunto Lapin Metsäohjelmaan 2026-2030

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin lausunto, 15.10.2025

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri (myöhemmin SLL Lappi) kiittää mahdollisuudesta lausua Metsäohjelma 2026–2030-esitykseen. Olemme tutustuneet esitykseen ja toteamme, että ohjelma sisältää myönteisiä elementtejä, mutta myös vakavia puutteita, jotka estävät sen hyväksymisen nykymuodossaan. Lausuntomme keskittyy luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä EU-lainsäädännön implementointiin.

Lähtökohtamme on, että metsien kestävän käytön on oltava ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti tasapainoista. Nykyisessä ohjelmaluonnoksessa painopiste on liikaa taloudellisissa tavoitteissa luonnon ja kulttuurin kustannuksella. Tämä on ongelmallista, kun kansallinen ja kansainvälinen oikeudellinen kehys asettaa yhä tiukempia vaatimuksia luonnon monimuotoisuuden turvaamiselle ja ilmastonmuutoksen hillinnälle.

Kriittisimmät ongelmat

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ei voi hyväksyä ohjelmaa nykyisessä muodossaan. Suurin ongelma on ristiriita liitteen 3 mukaisen hakkuupotentiaalin (110 000 ha/vuosi) ja EU:n luonnon ennallistamisasetuksen (EU 2024/1991) välillä. Asetus edellyttää 30 prosentin ennallistamista heikentyneiden luontotyyppien pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä, mutta tätä velvoitetta ei ole huomioitu hakkuulaskelmissa. Ohjelmasta puuttuvat myös määrälliset, mitattavat ekologiset tavoitteet, joiden avulla monimuotoisuuden kehitystä voitaisiin seurata EU:n luontodirektiivien (92/43/ETY ja 2009/147/EY) edellyttämällä tavalla, sekä konkreettiset toimenpiteet ilmastonmuutoksen huomioimiseksi.

Hakkuupotentiaali ja EU-lainsäädäntö eivät kohtaa

Ohjelman liitteessä 3 (s. 24) esitetty hakkuupotentiaali ei ota huomioon EU:n luonnon ennallistamisasetusta tai biodiversiteettistrategiaa. Liitteessä esitetään Lapille yhteensä 110 000 hehtaaria vuodessa: kasvatushakkuita 82 200 ha, uudistushakkuita 16 900 ha ja jatkuvaa kasvatusta 10 700 ha.

Esityksessä todetaan ennallistamisasetuksen velvoitteet, mutta seuraavalla sivulla esitetään hakkuupotentiaali ilman näiden velvoitteiden huomioimista. Tämä on ristiriidassa EU:n ennallistamisasetuksen (EU 2024/1991) sekä suunnitelmien ja ohjelmien ympäristöarvioinnista annetun direktiivin (SEA 2001/42/EY) kanssa.

Jos 30 prosenttia heikentyneiden luontotyyppien pinta-alasta on ennallistettava vuoteen 2030 mennessä, niin tämä edellyttää arvioimaan vaikutukset hakkuupotentiaaliin. Käytännössä se voi tarkoittaa merkittävää vähennystä hakkuualueisiin riippuen siitä, mistä ennallistettavat alueet kohdentuvat.

Ohjelma ei arvioi tätä vaikutusta, eikä se myöskään vähennä hakkuupotentiaalia vastaavasti. Tilannetta pahentaa entisestään se, että kansallinen ennallistamissuunnitelma valmistuu vasta elokuussa 2026, eli kauan ohjelman hyväksymisen jälkeen, kuten sivulla 21 todetaan.

Vaadimme, että hakkuupotentiaali lasketaan uudelleen ottaen huomioon EU:n ennallistamisasetuksen vaatimukset, vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelutarve sekä poronhoidon ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen vaatimat alueet. Liitteeseen 3 on lisättävä taulukko, joka osoittaa, kuinka paljon hakkuupotentiaalia vähennetään EU-velvoitteiden vuoksi.

Lisäksi esitetty ohjelma on päivitettävä välittömästi, kun kansallinen ennallistamissuunnitelma valmistuu. Tämä on välttämätöntä EU-lainsäädännön noudattamisen sekä Suomen perustuslain 20 §:n mukaisen ympäristövastuun täyttämiseksi. Luonnonsuojelulaki (9/2023) asettaa velvoitteita luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelutason turvaamiselle, mikä edellyttää realistista arviota hakkuupotentiaalista.

Mittareiden puute tekee ohjelmasta arvioitavuudeltaan heikon

Ohjelman toiseksi päämääräksi (s. 13) ilmoitetaan metsien elinvoimaisuuden, monimuotoisuuden ja sopeutumiskyvyn vahvistaminen, mutta käytetyiksi mittareiksi ilmoitetaan pelkästään viestintätoimet, koulutukset, hankehakemukset ja sertifikaatin vaatiman tason saavuttaminen. Toimenpiteessä 5.2 (s. 11) mainitaan ”webinaarisarja” mittarina talousmetsien monimuotoisuuden edistämiselle. Luonnon biodiversiteetin kannalta nämä ovat täysin riittämättömiä mittareita.

Monimuotoisuuden kehitystä mitataan lahopuun määrällä, säästöpuiden lukumäärällä, suojelualueiden pinta-alalla ja uhanalaisten lajien elinympäristöjen tilalla, eikä viestinnällä tai webinaareilla. Nämä ovat keskeisiä indikaattoreita EU:n luontodirektiivien (92/43/ETY ja 2009/147/EY) ja luonnonsuojelulain (9/2023) näkökulmasta. Direktiivit edellyttävät suotuisan suojelutason turvaamista, mikä vaatii konkreettisia, mitattavia tavoitteita ja säännöllistä seurantaa.

SLL Lappi katsoo, että ohjelmaan on lisättävä konkreettiset tavoitteet, kuten lahopuun määrän nostaminen dokumentin sivulla 9 mainitusta nykyisestä 10,4 kuutiometristä hehtaarilta vähintään 15 kuutiometriin vuoteen 2030, 10 säästöpuuta hehtaarilla kaikilla hakkuilla, sekapuustoisten metsien osuuden kasvattaminen, jatkuvan kasvatuksen osuuden nostaminen sekä määrällinen tavoite vapaaehtoisen suojelun laajentamiselle ja soiden ennallistamiselle. Ilman näitä mittareita ohjelman vaikutusten systemaattinen seuranta ja arviointi, jota SEA-direktiivi (2001/42/EY) edellyttää, on mahdotonta.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset aliarvioitu

Ohjelman ilmastonmuutosta käsittelevät osuudet ovat vakavasti puutteellisia. Sivulla 7 (kohta 3.1.4) todetaan ainoastaan, että ilmastonmuutoksen riskit kasvavat, mutta metsänhoidolla niihin voidaan varautua. Tämä on ohjelman ainoa suora maininta ilmastoon sopeutumisesta, eikä siinä missään vaiheessa esitetä, miten metsänhoidolla voidaan varautua ilmastonmuutokseen. Tämä on perustavanlaatuinen puute ohjelmassa, joka koskee aluetta, jossa lämpötilat nousevat kaksi kertaa nopeammin kuin muualla Suomessa ja jopa neljä kertaa nopeampaa kuin Maapallolla keskimäärin.

Vaikka päämäärässä 2 (s. 13, kohta 6.1) mainitaan sekapuustoisuuden lisääminen, jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen kehittäminen ja turvemaiden metsänhoidon ilmastokestävyyden varmistaminen, näitä ei esitetä ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimenpiteinä. Ne mainitaan yleisenä osana talousmetsien luonnonhoitoa, ilman selkeää yhteyttä tai viittausta ilmastonmuutokseen tai sen erityishaasteisiin Lapissa.

Luonnon monimuotoisuuden tukeminen esimerkiksi monilajisen metsänhoidon, elinympäristöjen suojelun ja ennallistamisen avulla, on tärkeää ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta, koska monimuotoiset ekosysteemit kestävät ja toipuvat paremmin ilmaston aiheuttamista häiriöistä.

Ohjelmasta puuttuu myös kokonaan arvio roudan sulamisen vaikutuksista metsänhoitoon ja metsäteiden kantavuuteen, myrsky- ja kuivuustuhojen lisääntymisen vaikutuksista hakkuupotentiaaliin sekä tuholaisten ja haitallisten vieraslajien leviämisestä pohjoiseen lämpenemisen myötä. Sivulla 7 mainitaan, että tuhoja esiintyy 40 prosentilla pinta-alasta ja että yleisimpiä ovat lumi- ja myrskytuhot, mutta tämän tiedon pohjalta ei tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä ilmastonmuutoksen pahentamista riskeistä tai tarvittavista sopeutumistoimista.

Sivulla 14 (toimenpide 6.3) mainitaan metsätuhojen ennakointi ja torjunta, mutta ilmastonmuutosta ei mainita myöskään tässä yhteydessä, vaikka ilmastonmuutos on keskeinen metsätuhojen lisääntymisen ajuri, kun otetaan huomioon tuholaislajien leviäminen sekä metsäekologian muutos. Toimenpide keskittyy teknologiaan (satelliittikuvat, drone-seuranta) ja viestintään, mutta se ei käsittele ilmastonmuutoksen aiheuttamia muuttuvia tuhoriskejä.

Nähdäksemme tämä on vakava puute LULUCF-asetuksen (EU 2018/841, muutettu 2023/839) näkökulmasta, joka edellyttää metsien hiilinieluvaikutusten huomioimista ja ilmastoriskien arviointia. Myös uusiutuvan energian direktiivi (RED III, EU 2023/2413) asettaa tiukat kestävyyskriteerit metsäbiomassalle, mikä edellyttää metsien pitkän aikavälin kestävyyden ja sopeutumiskyvyn varmistamista.

SLL Lappi toteaa, että ohjelmaan on lisättävä oma erillinen luku ilmastonmuutoksen erityisvaikutuksille Lapissa sekä ilmastoon sopeutumisesta konkreettinen toimenpideohjelma, jossa määritellään selkeästi, miten sekapuustoisuutta lisätään sopeutumiskeinona, miten pitkiä kiertoaikoja suositaan hiilivarastojen vahvistamiseksi, miten jatkuvaa kasvatusta laajennetaan sopeutumismenetelmänä, miten haavoittuvia alueita kuten tunturimetsiä ja aapasoita suojellaan, miten ilmaston lauhtuminen huomioidaan metsänhoidossa ja tieverkostossa sekä miten tuholais- ja tuhoriskit arvioidaan ja niihin varaudutaan muuttuvassa ilmastossa.

Perustuslain 20 § velvoittaa julkisen vallan turvaamaan terveellisen ympäristön myös tuleville sukupolville, mikä edellyttää ennakoivaa ja konkreettista ilmastoriskinhallintaa.

Rahoituskriisi tunnustetaan

Ohjelman sivulla 8 (kohta 3.1.7) todetaan, että METSO-ohjelman tavoitteet on jo saavutettu mutta kysyntää suojelulle on edelleen enemmän kuin suojeluun kohdennettua rahoitusta. Metsänomistajat haluavat suojella metsiään vapaaehtoisesti, mutta rahoitus puuttuu. Toimenpiteessä 6.2 (s. 13) mainitaan vapaaehtoisen suojelun laajentaminen, mutta konkreettisia rahoitusratkaisuja ei esitetä.

Luonnonsuojelulaki (9/2023) tarjoaa välineitä vapaaehtoiseen suojeluun, mutta ilman riittävää rahoitusta nämä mekanismit jäävät tehottomiksi. Tämä on ristiriidassa EU:n biodiversiteettistrategian 2030 kanssa, joka edellyttää 30 prosentin suojelua ja tehokasta alueiden hoitoa. Sivulla 8 todetaan myös, että Lapissa on jo 24,5 prosenttia metsä- ja kitumaasta suojeltuna, mutta tämä ei poista lisäsuojelun ja rahoituksen tarvetta.

SLL Lappi huomauttaa, että suojellun metsämaan ja kitumaan prosenttiosuuksia tulee tarkastella erillään toisistaan. Luonnon monimuotoisuutta, kuten lahopuujatkumoa ja vaateliaita metsälajeja, suojellaan parhaiten suojelemalla vanhoja metsiä – ei kitumaita.

Ohjelmaan on lisättävä konkreettinen toimenpide, jossa kehitetään ja ehdotetaan päätäntävallalle vaihtoehtoisia rahoituslähteitä, kuten valtion budjetin METSO/HELMI-rahoituksen nostaminen, Lapin luonnonarvokaupan pilottiohjelma ja hiilikompensaatiomarkkinoiden hyödyntäminen vanhojen metsien suojelussa. LULUCF-asetus tarjoaa mahdollisuuksia hiilinielujen huomioimiseen, mutta niiden realisoiminen edellyttää toimivia rahoitusmekanismeja. Ilman rahoitusratkaisua vapaaehtoisen suojelun tavoitteet jäävät paperille.

Metsätieverkoston kunnostaminen ilman ympäristöarviointia

Toimenpiteessä 5.5 (s. 12) esitetään metsätieverkoston ja siltojen kunnossapidon ja perusparannusten edistäminen. Mittareina ovat metsäteiden perusparannusmäärien kasvu vuoden 2025 tasosta ja hankehakemus. Ympäristövaikutusten hallintaa ei mainita sanallakaan.

Metsätiehankkeet voivat aiheuttaa merkittäviä ympäristövaikutuksia, kuten vesistökuormitusta, elinympäristöjen pirstoutumista ja häiriötä herkille luontokohteille. Vesilaki (587/2011) ja ympäristönsuojelulaki (527/2014) edellyttävät vesistöjen ja soiden kuormituksen hallintaa. Merkittävät tierakennushankkeet voivat edellyttää ympäristövaikutusten arviointia (YVA-laki 252/2017).

Toimenpiteeseen 5.5 on lisättävä vaatimus ympäristövaikutusten ennakkoarvioinnista, vesiensuojelutoimista ja herkkien alueiden välttämisestä. Mittareihin on lisättävä ympäristöarvioitujen kohteiden osuus sekä toteutetut vesiensuojelutoimet. Lisäksi on priorisoitava kohteita, jotka palvelevat myös luonnonsuojelua ja virkistystä.

Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkopäätösten huomioon ottaminen

Metsäohjelmassa ei ole otettu huomioon EU-tuomioistuimen elokuussa 2025 antamaa päätöstä kesähakkuista (asia C-784/23, Viro). Euroopan unionin tuomioistuin tarkensi päätöksessään lintudirektiivin pesimäaikaisen suojelun tulkintaa ja vahvisti, että metsähakkuut ovat lintudirektiivin vastaisia, jos ne tuhoavat lintujen pesiä.

Aiemmin vuonna 2021 EU-tuomioistuin antoi vastaavan ennakkoratkaisun Ruotsia koskevassa asiassa (yhdistetyt asiat C-473/19 ja C-474/19), jossa todettiin, että lintu- ja luontodirektiivien kieltojen on koskettava myös metsätaloutta. Suomessa on kuitenkin aiemmin tulkittu, että lintujen pesimärauha ei koskisi metsätaloutta.

Nämä EU-tuomioistuimen päätökset ovat sitovia ennakkopäätöksiä ja muodostavat osan Suomen lainsäädäntöä. Suomen metsälaki ei tällä hetkellä noudata EU:n lintudirektiiviä (2009/147/EY) eikä luontodirektiiviä (92/43/ETY). Tämän vuoksi suunnitelman ei voida katsoa täyttävän EU-lainsäädännön vaatimuksia, ja se on siksi hylättävä.

Lapin piirin vaatimukset

Edellä mainituista syistä pyydämme Lapin metsäneuvostoa tekemään tarvittavat korjaukset ennen ohjelman hyväksymistä:

• Hakkuupotentiaali on laskettava uudelleen huomioiden EU:n ennallistamisasetuksen (EU 2024/1991) vaatimukset, vanhojen metsien suojelutarve sekä poronhoidon ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen vaatimat alueet. Liitteeseen 3 on lisättävä taulukko, joka osoittaa hakkuupotentiaalin vähennykset EU-velvoitteiden ja kansallisten suojelutavoitteiden vuoksi. Tämä on välttämätöntä luonnonsuojelulain (9/2023) ja metsälain (1093/1996) velvoitteiden täyttämiseksi.

• Ohjelmaan on lisättävä määrälliset, mitattavat ekologiset tavoitteet kaikille päämäärä 2:n toimenpiteille. Näitä ovat lahopuun määrä, säästöpuiden lukumäärä, sekapuustoisten metsien osuus, jatkuvan kasvatuksen osuus, ennallistettujen soiden pinta-ala ja vapaaehtoisen suojelun laajentuminen. Pelkkä ”sertifikaatin vaatiman tason saavuttaminen” ei riitä mittariksi. Tämä on välttämätöntä SEA-direktiivin (2001/42/EY) edellyttämän vaikutusten seurannan sekä luontodirektiivien (92/43/ETY ja 2009/147/EY) vaatimusten täyttämiseksi.

• Ohjelmaan on lisättävä konkreettinen toimenpide tai niiden etsiminen ja edistäminen vapaaehtoisen suojelun rahoituskriisin ratkaisemiseksi. Tämä tarkoittaa valtion rahoituksen nostamista sekä vaihtoehtoisten rahoituslähteiden, kuten luonnonarvokaupan ja hiilikompensaatioiden, kehittämistä. Luonnonsuojelulain (9/2023) mekanismit on saatettava toimiviksi riittävän rahoituksen turvin.

• Ohjelmaan on lisättävä erillinen luku ilmastonmuutoksen erityisvaikutuksista Lapissa sekä konkreettinen, yksityiskohtainen toimenpideohjelma ilmastoon sopeutumisesta. Nykyinen maininta siitä, että ”metsänhoidolla voidaan varautua” ilman minkäänlaista kuvausta siitä, miten tämä tehdään, on täysin riittämätön.

• Ohjelmassa on selkeästi määriteltävä, mitä ilmastokestäviä metsänhoitomenetelmiä Lapissa sovelletaan, miten ikiroudan sulaminen huomioidaan, miten lisääntyviin tuhoriskeihin varaudutaan ja miten haavoittuvat alueet suojellaan. LULUCF-asetus (EU 2023/839) ja RED III (EU 2023/2413) asettavat vaatimukset hiilinieluvaikutusten ja ilmastoriskien huomioimiselle, ja perustuslain 20 § velvoittaa julkisen vallan turvaamaan terveellisen ympäristön tulevaisuudessakin.

• Ohjelma on päivitettävä välittömästi, kun METSO-ohjelman jatko sekä kansallinen ennallistamissuunnitelma valmistuu elokuussa 2026. EU:n ennallistamisasetus (EU 2024/1991) on sitova, eikä sen noudattaminen ole valinnaista. Ohjelman luku 8 (s. 17) mainitsee välitarkastuksen vuonna 2028, mutta päivitys on tehtävä jo vuonna 2026 ennallistamissuunnitelman valmistuttua.

• Metsätieverkoston kunnostamiseen (toimenpide 5.5) on lisättävä vaatimus kunnostamistyön ympäristövaikutusten ennakkoarvioinnista ja vesiensuojelutoimista, ja mittareihin on lisättävä ympäristöarvioitujen kohteiden osuus sekä toteutetut vesiensuojelutoimet ja niiden seuranta. Lisäksi toivomme, että niille asetetaan raportointivelvoite. Tämä on välttämätöntä vesilain (587/2011), ympäristönsuojelulain (527/2014) ja YVA-lain (252/2017) vaatimusten täyttämiseksi.

Johtopäätökset

Lapin metsät ovat elintärkeä hiilinielu, monimuotoisen luonnon koti, saamelaisten ja muiden paikallisten ihmisten elinympäristö, porotalouden perusta ja luontomatkailun vetovoima. Lappilaisina ja luonnonsuojelijoina velvollisuutemme on siirtää nämä metsät tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin olemme ne saaneet. Nykyinen ohjelmaluonnos tunnustaa ongelmat mutta ei tarjoa riittäviä ratkaisuja.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri on valmis rakentavaan yhteistyöhön ohjelman parantamiseksi, mutta emme voi hyväksyä ohjelmaa, joka jättää huomioimatta EU:n ennallistamisasetuksen (EU 2024/1991), yliarvioi hakkuupotentiaalin ilman EU-velvoitteiden vähennyksiä, ei aseta määrällisiä mittareita luontodirektiivien (92/43/ETY ja 2009/147/EY) edellyttämällä tavalla ja jättää rahoituskriisin ratkaisematta luonnonsuojelulain (9/2023) mekanismien tehottomaksi jäämisen uhasta huolimatta. 

Rovaniemellä 15.10.2025

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI RY