Lausunto Lapin ELY-keskukselle koskien Kolarin Porojärven ympäristön hakkuita

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry (myöhemmin SLL Lappi) vaatii Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta (myöh. Lapin ELY-keskus) kieltämään hakkuut Kolarin Porojärven ympäristössä. Porojärven seutu sijaitsee Aalistunturin ja Porovuoman luonnonsuojelualueen (tun. 929, UUID 5d74f2ac-c75c-4c5a-a94b-7d51527f296d) sekä Iso- ja Pieni-Porovaarojen (Luontolahja 2023) välittömässä yhteydessä. Lausunnon tarkoituksena on osoittaa, että suunnitellut hakkuut ovat ristiriidassa Suomen kansainvälisten velvoitteiden kanssa sekä lainsäädännön kanssa, jonka vuoksi ne tulisi peruuttaa välittömästi.

Tämä vaatimus perustuu paitsi oikeudellisiin määräyksiin myös ekologiseen tutkimustietoon, jotka molemmat osoittavat, että suunnitellut hakkuut heikentävät merkittävästi suojelualueiden ekologista tilaa, eivätkä siten edistä niiden suojelua, kuten kansainvälinen yleissopimus velvoittaa (esim. Pfeifer et al. 2017; Määttänen et al. 2022). Suunniteltu hakkuualue rajautuu jokaisesta ilmansuunnasta noteerattuun luontokohteeseen, ja tuhoaa näin ikään tärkeitä ekologisia yhteyksiä.

Vaatimus koskee metsänkäyttöilmoituksia seuraavista harvennus- ja siemenpuuhakkuista: 1-2025-100678, 1-2025-100638.

Tiivistelmä

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry vaatii Kolarin Porojärven ympäristöön merkittyjen metsänkäyttöilmoitusten peruuttamista, ja että Lapin ELY-keskus kieltää hakkuut. Vaatimuksessaan se vetoaa biologista monimuotoisuutta koskevaan YK:n yleissopimukseen (Rio 1992, Suomessa voimassa 1994) ja erityisesti artikla 8 e:hen, joka velvoittaa edistämään suojelualueiden välittömässä yhteydessä sijaitsevien alueiden ympäristöä säästävää kehitystä. Lisäksi SLL Lappi nostaa esiin luonnonsuojelulain (LSL 9/2023) 7 §:n mukaisen varovaisuusperiaatteen, 5 §:ssä mainitut viranomaisten velvollisuudet, 64 §:ssä mainitun suojeltujen luontotyyppien heikentämiskiellon, 126 §:n laiminlyöntiä ja pakkokeinoja koskevat tekijät, 127 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden luontovahingon uhasta sekä 128 §:n mukaisen vireillepanon luontovahingon estämiseksi Kolarin Porojärven ympäristössä.

SLL Lappi painottaa vaatimuksessaan tutkittua tietoa sekä sitä, että alue toimii luonnonsuojeluohjelman mukaisen alueen puskurivyöhykkeenä, ja se on jokaisesta ilmansuunnasta ekologisten yhteyksien ja luontokohteiden ympäröimä. Hakkuut aiheuttaisivat haitallisia reunavaikutuksia, jotka haitallisia reunavaikutuksia ja ulottuvat jopa satojen metrien päähän heikentäen suojelualueiden mikroilmastoa. Ekologisten yhteyksien katkeaminen puolestaan uhkaa lajien liikkumista, ja siten myös metapopulaatioiden säilymistä. Varovaisuusperiaatteeseen nojaten (LSL 9/2023, 7 §) alueella tulisi tehdä virallinen luontoselvitys sekä ottaa LSL:n 76 §:n mukaisesti huomioon myös suojellut ja uhanalaiset lajit.

Lainsäädännöllinen ja kansainvälinen perusta

Porojärven lähiympäristön hakkuut ovat ristiriidassa Rio De Janeirossa kesäkuussa 1992 solmitun biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen kanssa (YK 1992), jonka Suomi ratifioi ja saattoi voimaan vuonna 1994 (SopS 78/1994). Kyseessä on paitsi kansainvälisoikeudellisesti, että lainsäädännöllisesti sitova sopimus, joka velvoittaa Suomea valtiona täysimääräisesti (Lier 2013). Yleissopimus luo suoria velvoitteita viranomaisten toiminnalle. Kun viranomainen käsittelee hakkuuilmoitusta, niin sen on sovellettava kansallista lainsäädäntöä tavalla, joka on yhdenmukainen kansainvälisten velvoitteiden kanssa (LSL 9/2023, 4 §).

YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 8 artikla käsittelee nk. ”in situ”-suojelua. SopS 78/1994:n se sen e alakohta velvoittaa sopimusvaltioita edistämään suojelualueiden välittömässä yhteydessä sijaitsevien alueiden ympäristöä säästävää ja kestävää kehitystä. Tässä yhteydessä edistäminen tarkoittaa aktiivista velvoitetta, jonka mukaan toimet on suunnattava suojelualueiden edistämiseen (Anderson et al. 1996). Porojärven ympäristöön suunnitellut hakkuut eivät täytä SopS 78/1994:n mukaisia kansainvälisiä vaatimuksia.

Luonnonsuojelulain (LSL 9/2023) 127 §:n mukaan oikeushenkilö, joka harjoittaa ammatillista toimintaa tai joka tosiasiassa määrää tästä toiminnasta (toiminnanharjoittaja), tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella toimenpiteellä tai laiminlyönnillä luontovahingon, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava luontovahingosta tai sen välittömästä uhasta viipymättä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi. 

Lisäksi LSL:n 126 §:n 1 momentin mukaan, jos joku lyö laimin tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää asianomaista jatkamasta tai toistamasta tekoa tai laiminlyöntiä ja sakon tai keskeyttämisen uhalla velvoittaa hänet määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä.

SLL Lappi vetoaa vaatimuksessaan myös LSL:n (9/2023) 7§:n varovaisuusperiaatteeseen, jonka nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa. LSL:n (9/2023) 64§ myös edellyttää, ettei suojellun luontotyypin esiintymää saa hävittää, eikä heikentää. Suomen Lajitietokeskuksen sivujen mukaan alueelta on löytynyt muun muassa vaarantunutta nukkamunuaisjäkälää (VU), erakkokääpää (VU), ryväsjäkälää (VU) sekä erittäin uhanalaista lutikkakääpää (EN) ja hömötiaista (EN). Alueella elää myös luonnonsuojelulain (LSL 2023/9) nojalla suojeltuja lapintiaisia (NT) ja kuukkeleita (NT).

Varovaisuusperiaatteeseen nojaten (LSL 9/2023, 7§) alueella tulisi tehdä virallinen lajistonselvitys ennen hakkuiden käynnistymistä sekä ottaa LSL:n 76 §:n mukaisesti huomioon myös uhanalaiset lajit. Suomella on EU:ssa erityisvastuu hömötiaisesta.

Porojärven ympäristön erityisasema

Porojärven ympäristö täyttää kaikki ne kriteerit, joihin biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 8 artiklan e-kohta viittaa. Leimikot ovat välittömässä yhteydessä Aalistunturin ja Porovuoman luonnonsuojelualueisiin sekä Luontolahjan yhteydessä suojeltuihin Iso Porovaaraan ja Pieni Porovaaraan. Metsähallituksen ylläpitämästä Retkikartasta on helppo havaita, että Porojärven pohjoispuolella, Palo-Häimin eteläpuolella sijaitsee ekologinen yhteys, jonka voi katsoa jatkuvan Pieni Porovaaran kautta aina Näläntöjärvelle ja Nälännönvuomalle asti. Edellä mainituista syistä on perusteltua pitää ilmoitettuja leimikoita osana samaa kokonaisuutta, eikä erillisenä alueena, joka olisi irrallaan luonnonsuojeluohjelmien alueista tai lähiympäristössä sijaitsevista arvokkaista metsäelinympäristöistä.

On myös perusteltua pitää sitä ekologisesti osana samaa kokonaisuutta, eikä erillisenä alueena, jolla tapahtuva toiminta olisi irrallaan luonnonsuojeluohjelmien alueista. Välitön yhteys luonnonsuojeluohjelmien alueisiin sekä arvokkaisiin luontokohteisiin ja metsäelinympäristöihin tekee toiminnasta oikeudellisesti ja ekologisesti merkityksellistä.  Porojärven ympäristöön suunnitellut hakkuut eivät edistä Aalistunturin ja Porovuoman tai Iso ja Pieni Porovaaran suojelualueiden suojelua, vaan heikentävät sitä merkittävästi. SLL Lappi katsoo, ettei kyseessä ole tulkintakysymys tai mielipide, vaan tosiasia, joka perustuu sekä luontoa ja ympäristöä koskevaan tutkimustietoon että oikeudelliseen analyysiin (Pfeifer et al. 2017; Gustafsson et al. 2020; Finlex 78/1994). Alueella ei ole myöskään tehty kattavaa lajien kartoitusta.

Puskurivyöhykkeiden ekologinen merkitys

Euroopan komission EU:n biodiversiteettistrategiaa koskevassa ohjeistuksessa tiukan suojelun alueet määritellään oikeudellisesti täysin suojelluiksi alueiksi, joiden tarkoitus on säilyttää tai palauttaa luonnon monimuotoisuudeltaan rikkaiden alueiden eheys, ekologinen rakenne ja toiminta. Tiukasti suojelluilla alueilla ei sallita luonnon toimintaa häiritsevää ihmistoimintaa. Merkille pantavaa on, että ohjeen mukaan tiukasti suojeltuun alueeseen ei saa kohdistua sen luonnon toimintaa häiritseviä vaikutuksia myöskään tiukasti suojellun alueen ulkopuolelta (Euroopan komissio 2020). Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi metsätalouden reunavaikutukset (eng. edge effects) tulisi ottaa aiempaa vakavammin, kuten Luontopaneeli on toistuvasti nostanut esiin (esim. Lakka ym. 2023; Kotiaho ym. 2021).

Reunavaikutukset ovat laajalti metsäekologiassa dokumentoitu ilmiö (Pfeifer et al. 2017; Laurance et al. 2000). Kun metsän reuna avautuu hakkuun myötä, niin ympäröivien metsien mikroilmasto muuttuu, jonka seurauksena tuuli, valoisuus ja lämpötilavaihtelut kasvavat ja kosteustaso laskee (Gustafsson et al. 2020). Nämä muutokset voivat ulottua jopa satojen metrien päähän hakkuualan reunasta käsittelemättömien metsien sisälle (Murcia 1995; Selonen & Kotiaho 2013; Olden ym. 2019; Määttänen et al. 2022), ja vaikuttavat siten myös luonnonsuojeluohjelmien alueiden sisäisiin olosuhteisiin (Määttänen et al. 2022). Reunavaikutukset ovat erityisen tuhoisia suljettujen metsien ekologialle. Puskurivyöhykkeet ovat kehitetty vähentämään näitä vaikutuksia, jonka vuoksi niihin tulisi suhtautua asian vaatimalla vakavuudella. Vesistöjen kohdalla maankäytön haitalliset vaikutukset voivat ulottua jopa kilometrien etäisyydeltä (Houlahan & Findlay 2024).

Puskurivyöhykkeiden ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset alueilla, jotka ympäröivät luonnontilaisia ja/tai vanhoja metsiä, eivät vaikuta näiden metsien luonnollisiin prosesseihin (Syrjänen ym. 2024). Ne ylläpitävät ekologista vakautta, suojaavat herkkiä lajeja ja varmistavat suojelualueiden ekologisen toimivuuden (Gustafsson et al. 2020; Korhonen et al. 2021). Porojärven ympäristössä sijaitsevat metsät ovat kiistatta toimineet luonnonsuojeluohjelmien alueiden puskurivyöhykkeinä, ja niiden hävittäminen altistaisi suojelualueet ulkoisille häiriöille ja peruuttamattomille muutoksille. Euroopan komission tunnustaman haitan huomiotta jättämistä voidaan pitää luonnonsuojeluohjelmien sisältämien alueiden osalta jopa luonnonsuojelu- rikkomuksena, sillä komission ohjeen lisäksi myös luonnonsuojelulaissa määritelty suojelualueen heikentämiskielto koskee suojeluohjelmaan kuuluvan alueen ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa.

Ekologinen kokonaisuus ja yhteyksien pirstaloituminen

Aalistunturin ja Porovuoman suojelualueet sekä Iso ja Pieni Porovaara ovat osa laajempaa ekologista verkostoa, joka pitää sisällään lukuisia uhanalaisia lajeja. Tyypillisesti tällaisissa tapauksissa lajien elinmahdollisuudet riippuvat ekologisista yhteyksistä (Hanski 1999). Ilmastonmuutoksen myötä ekologiset yhteydet ja luontokäytävät ovat kriittisiä lajien liikkumisen ja sopeutumisen kannalta (Määttänen et al. 2022). Niiden katkaiseminen hakkuiden seurauksena uhkaa näiden metapopulaatioiden säilymistä ja siten suojelualueiden pitkäaikaista ekologista eheyttä (Laurance et al. 2000).

Hakkuuilmoitusten peruuttamisella ja alueen toimenpidekiellolla pyritään estämään tarkoitetulla tavalla luonnon tuhoutuminen tai luontoarvojen heikkeneminen sekä suotuisan suojelutason saavuttaminen. Hakkuiden toteuttaminen pirstoisi yhtenäisen, suljetulle metsälle tyypillisen ekosysteemin, jonka myötä myös eliölajien ympäristö pirstoutuu, joka heikentää merkittävästi lajien selviytymisedellytyksiä sekä mahdollisuuksia levittäytyä ympäröiville alueille (Lehikoinen et al. 2021). Hakkuut kohdistuvat myös maakotkan reviirille kahden vaihtopesän väliin. Edellinen havainto lentopoikasesta on tehty elokuussa 2025.

LSL:n (9/2023)7 §:ssä olevan varovaisuusperiaatteen mukaan päätöksenteossa ja hakkuiden suunnittelussa tulisi kiinnittää huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa. SLL Lappi myös vetoaa Lapin ELY-keskukseen, että LSL:n (9/2023) viranomaisten velvollisuuksia koskeva 5 § velvoittaa viranomaisia ottamaan luonnonsuojelun tavoitteet huomioon päätöksenteossa ja yhteensovittamaan eri tavoitteet siten, että luonnon monimuotoisuus ei vaarannu.

Alueen kiistanalaisuus ja luonnonsuojelullinen tilanne

Porojärven ympäristön hakkuut ovat kiistanalaiset ekologisen tärkeytensä, lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten vuoksi, mutta myös alueelle vuonna 2021 tehdyn kansallispuistoaloitteen takia. Suurin osa Kolarin kunnan rakentamattomista, kovarantaisista järvistä ja lammista sijaitsee edellä mainitulla rajausalueella. Alueen suojelutilanne parani hieman vuonna 2023, kun ympäristöministeriön Luontolahja-kampanjan myötä luonnonsuojelualuetta laajennettiin kaikkiaan 326,9 hehtaarilla, joka piti sisällään Iso ja Pieni Porovaaran, Palohäimin sekä Häiminojan (Asikainen 2023). 

Luontolahjassa suomalaisia kannustettiin perustamaan luonnonsuojelualueita omille mailleen, jonka myötä valtio tuplasi suojeltujen alueiden pinta-alan perustamalla saman verran luonnonsuojelualueita Metsähallituksen hallinnoimille, luontoarvoiltaan monimuotoisille maille. Kaikkiaan kampanjan myötä syntyi yli 6700 hehtaaria uusia luonnonsuojelualueita. Metsähallituksen suojelemista maista noin 10 % kohdistui Aalistunturin seudun lisäsuojeluun (Ympäristöministeriö 2023).

Länsi-Lapin vaara-alueella on tällä hetkellä luonnonsuojelullinen tyhjiö suojellun pinta-alan ollessa prosentuaalisesti Suomen matalimpia. Alueelta puuttuu kokonaan laaja-alainen ja lakisääteinen kansallispuisto tai luonnonsuojelualue, joka turvaisi alueen luontoarvojen säilymisen myös tuleville sukupolville.

Vaikka Metsähallitus on kehittänyt ansiokkaasti uusia menetelmiä luonnon monimuotoisuuden huomioiseksi ja hakkuiden negatiivisten vaikutusten minimoimiseksi, niin tämä ei kuitenkaan takaa alueen luontoarvojen positiivista kehitystä. Tueksi tarvitaan suhdanteista riippumattomia pysyviä ratkaisuja, kuten esimerkiksi kansallispuistoja ja uusia luonnonsuojelualueita.

Euroopan unionin (EU) biodiversiteettistrategian ja ennallistamisasetuksen kunnianhimoisena tavoitteena on suojella 30 % kaikkien EU- maiden pinta-alasta (Ympäristöministeriö 2022). Suomi on sitoutunut samaiseen tavoitteeseen myös YK:n luontokokouksessa. Suojellulla alueella pyritään kattamaan kaikki elinympäristöt. Metsät kuitenkin ovat pinta-alallisesti suurin elinympäristö, minkä vuoksi niiden lisäsuojelulle asetettavat tavoitteet ovat monesta eri näkökulmasta keskeisiä, mitä tulee luontokadon pysäyttämiseen ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen.

Tällä hetkellä Suomen pinta-alasta on suojeltu virallisesti vain noin 10 prosenttia eli reilut kolme miljoonaa hehtaaria (Metsähallitus 2022). Suojelussa tulisi kuitenkin ottaa huomioon, että suojellut alueet olisivat tarpeeksi suuria, jotta ne tarjoavat lajeille mahdollisuuden lisääntymiseen ja levittäytymiseen. Suurten yhtenäisien kokonaisuuksien synnyttäminen ei ole vaikeaa, mutta niiden luominen vaatii johdonmukaisuutta sekä suunnittelua (Isomäki 2022).

Porojärven ympäristön kaltaisten kohteiden hakkuut, jotka ovat suoraan kiinni luonnonsuojeluohjelmien suojelemissa alueissa, ei osoita johdonmukaisuutta tai tahtotilaa luonnonmonimuotoisuuden varjelemiseen tai luontokadon pysäyttämiseen.

Lapin luonnon monimuotoisuus ja sen uhat

Luonnon monimuotoisuus köyhtyy tällä hetkellä nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa (Dasgupta 2021; Peljo & Korja 2021), ja pääsyinä tähän ovat intensiivinen maankäyttö, kuten maa- ja metsätalous, joka pirstoo elinympäristöjä, katkaisee ekologisia yhteyksiä ja vähentää merkittävästi luonnontilaisten alueiden määrää sekä ilmastonmuutos ja rehevöityminen (Hautamäki ym. 2024; Hyvärinen ym. 2019).

Suomen eliölajeista joka yhdeksäs on uhanalainen (Kontula & Raunio 2018; Hyvärinen ym. 2019). Uhattujen lajien on todettu kärsivän voimaperäisestä metsätaloudesta avohakkuineen (Hyvärinen ym. 2019; Fraixedas ym. 2015). Lajikato on erityisen huomattavaa ja nopeaa Pohjois-Suomessa (Antão ym. 2022), jossa sijaitsee enemmistö valtion omistamista metsätalousmaista.

Arktinen alue myös lämpenee lähes neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin (Rantanen ym. 2022; Ilmatieteen laitos 2022). Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana tapahtunut lämpeneminen on jo aiheuttanut laajamittaisia muutoksia Suomen luonnossa, mikä näkyy muun muassa kasvillisuuden perustuotannon voimakkaana lisääntymisenä pohjoisilla alueilla.

Ilmastonmuutos ja sen vaikutukset

Monet eteläistä alkuperää olevat lajit ovat runsastuneet ja niiden levinneisyyden painopisteet ovat siirtyneet kohti pohjoista (Piirainen ym. 2020). Useat tutkijat ovat yhtä sitä mieltä, että suojelualueiden ulkopuolella tarvitaan toimia, jotka lisäävät lajien mahdollisuuksia siirtyä uusille alueille ilmaston muuttuessa (esim. Pöyry & Aapala 2020). Kiihtyvä ilmastonmuutos lisää siten myös vieraslajien määrää, jotka ovat yksi keskeisistä luontokadon aiheuttajista ja uhkaavat pohjoisen luonnon herkkää ekosysteemiä (esim. Heikkinen ym. 2012; Paulomäki ym. 2023).

Lisääntyvien vieraslajien ja lämpenevän ilmaston myötä pohjoisiin oloihin sopeutuneet lajit joutuvat siirtymään entistä pohjoisemmaksi (esim. Björkman ym. 2018). Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos Suomesta löytyy riittävästi kytkeytyneitä suojelualueita (Lehikoinen ym. 2021). Riskinä on pohjoisten endeemisten lajien häviäminen kokonaan, jos eteläisten lajien aiheuttama kilpailu kasvaa tai ilmasto muuttuu sopimattomaksi (Piirainen ym. 2020). Korkeilla leveysasteilla elävien endeemisten lajien on todettu olevan alttiimpia ilmaston lämpenemisen haittavaikutuksille ja siten hauraammassa asemassa lajien ilmastoresilienssiin nähden (Hintsanen ym. 2025).

Suojelualueverkoston laajuus kussakin elinympäristössä ja ilmastovyöhykkeessä on keskeinen tekijä sopeutumisessa ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen (Piirainen ym. 2020). Tutkimukset ovat osoittaneet, että suojelualueiden ja ekologisten verkostojen kasvattaminen vähentää muutoksia lajistojen lämpötilaindeksissä ja kasvattaa siten lajiston resilienssiä ilmastonmuutosta vastaan (Lehikoinen ym. 2021).

Lähteet

Anderson, L. S., Davies, C.E. & Moss, D. (1996). The UN convention on biological diversity. Follow-up in EEA member countries 1996. Euroopan ympäristökeskus. Euroopan unioni. Saatavilla osoitteessa: https://www.eea.europa.eu/publications/92-9167-077-4/download

Antão, L.H., Weigel, B., Strona, G. ym. (2022). Climate change reshuffles northern species within their niches. Nature Climate Change, 12, s. 587–592. Nature Portfolio. Lontoo. Saatavilla osoitteessa: https://doi.org/10.1038/s41558-022-01381-x 

Asikainen, M. (2023). Aalistunturin seudulta pieni erävoitto luonnonsuojelulle. Julkaistu Suomen luonnonsuojeluliiton Muonion ja Kolarin luonto ry:n verkkosivuilla. Viitattu 3.10.2025. Saatavilla osoitteessa: https://www.sll.fi/muonio-kolari/ajankohtaista/aalistunturin-seudulta-pieni-eravoitto-luonnonsuojelulle/ 

Bjorkman, A. D., Myers-Smith, I. H., Elmendorf, S. C., Normand, S., Rüger, N., Beck, P. S. A., Blach-Overgaard, A., Blok, D., Cornelissen, J. H. C., Forbes, B. C., Georges, D., Goetz, S. J., Guay, K. C., Henry, G. H. R., HilleRisLambers, J., Hollister, R. D., Karger, D. N., Kattge, J., Manning, P., … Alatalo, J. M. (2018). Plant functional trait change across a warming tundra biome. Nature, 562(7725), 57–62. https://doi.org/10.1038/s41586-018-0563-7

Finlex. (1994). Asetus biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta 78/1994. Saatavilla osoitteessa: https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/1994/78

Dasgupta, P. (2021). The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review. HM Treasury. Lontoo. Saatavilla osoitteessa: https://www.gov.uk/government/publications/final-report-the-economics-of-biodiversity-the-dasgupta-review

Euroopan komissio. (2020). Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme (COM(2020) 380 final/2). https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52020DC0380R(01)&from=EN

Gustafsson, L., Baker, S. C., Bauhus, J., Beese, W. J., Brodie, A., Kouki, J., … Franklin, J. F. (2020). Retention forestry to maintain multifunctional forests: A world perspective. Ecological Processes, 9(3). https://doi.org/10.1186/s13717-019-0208-2

Hanski, I. (1999). Metapopulation ecology. Oxford University Press.

Hintsanen, L., Marjakangas, E.-L., Santangeli, A., & Lehikoinen, A. (2025). Protected area edges host more warm-dwelling bird communities than the rest of the landscape. Biological Conservation, 305, Article 111070. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2025.111070

Houlahan, J.E. & Findlay, C.S. (2004). Estimating the ‘critical’ distance at which adjacent land-use degrades wetland water and sediment quality. Landscape Ecology 19:677–690. https://doi.org/10.1023/B:LAND.0000042912.87067.35

Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U-M. Toimittajat. (2019). Suomen lajien uhanalaisuus. Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://hdl.handle.net/10138/299501

Ilmatieteen laitos. (2025, 21. toukokuuta). Lapin ilmasto lämpenee nopeasti erityisesti talvisin. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/uutinen/2Id1ltwJv07tbYrdvlEIuL

Kontula, T., & Raunio, A. (toim.). (2018). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018: Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet (Suomen ympäristö 5/2018). Suomen ympäristökeskus & Ympäristöministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161233/Suomen%20luontotyyppien%20uhanalaisuus%202018%20OSA1.pdf

Korhonen, K. T., Packalen, T., Strandström, M., Viitanen, J., & Hirvelä, H. (2021). Closer-to-nature forest management approaches in Finland (Natural Resources and Bioeconomy Studies 83/2021). Natural Resources Institute Finland (Luke). https://jukuri.luke.fi/bitstreams/6d729d8a-383a-47de-a431-2cf0bd8a5523/download

Kotiaho, J. S., Ahlvik, L., Bäck, J., Hohti, J., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Ketola, T. Kulmala, L., Lakka, H-K., Lehikoinen, A., Oksanen, E., Pappila, M., Sääksjärvi, I. & Peura, M. 2021. Metsäluonnon turvaava suojelun kohdentaminen. Suomen Luontopaneelin julkaisuja 4/2021. Suomen luontopaneeli. Saatavilla osoitteessa: https://luontopaneeli.fi/wpcontent/uploads/2021/11/suomen-luontopaneelin-julkaisuja-4-2021- metsaluonnon-turvaava-suojelunkohdentaminen.pdf

Lakka, H-K., Bäck, J., Geneidy, S. E. Elo, M., Herzon, I., Jokimäki, J., Kulmala, L., Laine, I., Lehikoinen, A., Nieminen, T. M., Oksanen, E., Pappila, M., Paulomäki, H., Peura, M., Puurtinen, M., Silfverberg, O., Sinkkonen, A., Sääksjärvi, I. E. & Kotiaho, J. (2023). Luontotavoitteiden mittareiden ja vertailutilan valinnan merkitys. Näkökulmia EU:n biodiversiteettistrategian sekä kansallisen luontostrategian ja

toimintaohjelman konkretisoimiseksi. Suomen luontopaneelin julkaisuja 3/2023. Suomen luontopaneeli. Saatavilla osoitteessa: https://luontopaneeli.fi/wp-content/uploads/2023/11/suomen-luontopaneelin-julkaisuja-3-2023-luontotavoitteiden-mittarien-ja-vertailutilan-valinnan-merkitys.pdf

Laurance, W. F., Lovejoy, T. E., Vasconcelos, H. L., Bruna, E. M., Didham, R. K., Stouffer, P. C., … Sampaio, E. (2000). Ecosystem decay of Amazonian forest fragments: A 22-year investigation. Conservation Biology, 14(2), 605–618 https://doi.org/10.1046/j.1523-1739.2002.01025.x  

Lehikoinen, P., Tiusanen, M., Santangeli, A., Rajasärkkä, A., Jaatinen, K., Valkama, J., Virkkala, R., & Lehikoinen, A. (2021). Increasing protected area coverage mitigates climate-driven community changes. Biological Conservation, 253, 108892. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2020.108892 

Lier, M. (2013). Integration of nature protection in forest policy in Finland. European Forest Institute. https://efi.int/sites/default/files/files/publication-bank/projects/finland.pdf

Murcia C. (1995). Edge effects in fragmented forests: implications for conservation. Trends in Ecology & Evolution 10:58–62.

Määttänen, A. M., Halme, P., Kuuluvainen, T., Siitonen, J., & Mönkkönen, M. (2022). Increasing loss of mature boreal forests around protected areas. Ecological Processes, 11(61). https://doi.org/10.1186/s13717-022-00361-5

Oldén, A., Peura, M., Saine, S., Kotiaho, J. S. & Halme, P. (2019). The effect of buffer strip width and selective logging on riparian forest microclimate. Forest Ecology and Management 453:117623. https://doi.org/10.1016/j.foreco.2019.117623

Paulomäki, H., Boström, C., Häyrynen, S., Jokimäki, J., Kallio, K. P., Kulmala, L., Laine, I., Oksanen, E., Silfverberg, O., Sinkkonen, A., Sääksjärvi, I. E. & Kotiaho, J. S. (2023). Haitalliset vieraslajit ja niiden torjuminen Suomessa. Hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) raportin mukautus Suomen olosuhteisiin. Suomen luontopaneelin julkaisuja 2/2023. Saatavilla osoitteessa: https://luontopaneeli.fi/wp-content/uploads/2023/09/luontopaneelin-julkaisuja-2-2023-haitalliset-vieraslajit.pdf

Pfeifer, M., Lefebvre, V., Peres, C. A., Banks-Leite, C., Wearn, O. R., Marsh, C. J., … Ewers, R. M. (2017). Creation of forest edges has a global impact on forest vertebrates. Science Advances, 3(4), e1602544. https://doi.org/10.1038/nature24457

Piirainen, S., Pöyry, J. & Aapala, K. (2020). Johtopäätökset. Teoksessa Pöyry, J. & Aapala, K. (toim.), Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa. Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 2/2020. Suomen Ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/33c37642-371c-4caa-9b14-341a0923995c

Pöyry, J. & Aapala, K. (2020). Teoksessa Pöyry, J. & Aapala, K. (toim.), Lajit ja luontotyypit muuttuvassa ilmastossa (s. 3-6). Suomen Ympäristökeskuksen raportteja 2/2020. Suomen Ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/items/33c37642-371c-4caa-9b14-341a0923995c

Rantanen, M., Karpechko, A. Y., Lipponen, A., Nordling, K., Hyvärinen, O., Ruosteenoja, K., Vihma, T., … Laaksonen, A. (2022). The Arctic has warmed nearly four times faster than the globe since 1979. Communications Earth & Environment, 3, Article 168. https://doi.org/10.1038/s43247-022-00498-3

Selonen, V.A.O. & Kotiaho, J. S. (2013). Buffer strips can pre-empt extinction debt in boreal streamside habitats. BMC Ecology 13:24. https://doi.org/10.1186/1472-6785-13-24

Syrjänen, K., Korhonen, K.T., Punttila, P. & Siitonen, J. (2024). Luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät Suomessa. Euroopan komission ohjeet kansallinen tarkastelu. Suomen ympäristökeskuksen raportteja, 2. Suomen ympäristökeskus. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstreams/5062f170-3e79-4eff-8e79-e9f0df58953f/download

Yhdistyneet kansakunnat. (1992). Convention on Biological Diversity. Text of the Convention on Biological Diversity. Luettu 25.10.2025. Saatavilla osoitteessa: https://www.cbd.int/convention/text/

Ympäristöministeriö. (2023). Luontolahja-kampanja. Saatavilla osoitteessa: https://ym.fi/luontolahja

Ympäristöministeriö. (2022). EU:nbiodiversiteetti strategia ja ennallistamisasetus. Valtioneuvosto. Helsinki. Luettu 25.10.2025. Saatavilla osoitteessa: https://ym.fi/eu-n-biodiversiteettistrategia