Lausunto: Kevitsan kaivoksen louhintavaihe 5, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, LAPELY/1078/2023

13.2.2026

Lupa- ja valvontavirastolle: Mielipide asiassa Kevitsan kaivoksen louhintavaihe 5, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, LAPELY/1078/2023

MIELIPITEEN ESITTÄJÄT

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry 
Rajat Lapin Kaivoksille ry

LAUSUNTO

Yleistä

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri esitti lausunnon YVA-ohjelmasta ja Rajat Lapin Kaivoksille yhtyi mielipiteenään lausuntoon.

Tuolloin esitimme, että 

1. Arviointiohjelmassa ei ole suunniteltu arvioitavaksi koko Kevitsan kaivoksen toimintahistorian (VE0) sekä uuden louhintavaiheen 5 mukaisten toimintojen kumulatiivisia ympäristövaikutuksia. 

2. Arviointiohjelmassa ei ole esitetty riittäviä suunnitelmia suotavien pohja- ja patorakenteiden vaikutusten selvittämisestä pinta- ja pohjavesipäästöihin nykyisen toiminnan (VE0) osalta eikä louhintavaiheen 5 osalta. Lisäksi puuttuvat suunnitelmat sen selvittämisestä, miten nämä vaikuttavat kaivoksen jälkihoitoon. 

3. Kevitsan kaivoksen kallioperän haitallisia mineraaleja ei ole arviointiohjelmassa esitetty selvitettäviksi ympäristövaikutusten arvioinnin perusteeksi. 

4. Kevitsan kaivoksen kallioperään sisältyviä uraanin pitoisuuksia ja malmin rikastuksessa käsiteltäviä uraanimääriä ei ole arviointiohjelmassa selvitetty, eikä ohjelmassa esitetä selvitettäviksi eikä arvioitaviksi uraanin käsittelyn kemiallisia ja ekologisia vaikutuksia. 

5. Kaivostoiminnan ilmapäästö- ja pölyvaikutukset on suunniteltu selvitettäväksi YVA-lain 19 §:n vastaisesti riittämättömästi ja liian suppealla alueella. 

6. Kaivoksen kasvihuonepäästöjen ilmastovaikutuksia ei arviointiohjelmassa esitetä selvitettäviksi. 

7. Kaivoksen nykyinen toiminta on muutettava tiivisrakenteisiin perustuvaksi. 

8. Kaivoksen jätevesien puhdistuslaitoksen suunnitelmat ovat riittämättömiä tai puuttuvat kokonaan.

9. Riittävä kaivoksen sulkemissuunnitelma puuttuu. 

10. Suunnitelma kaivoksen jälkihoitotöiksi puuttuu.

Tässä mielipiteessämme tarkastelemme aluksi, missä määrin arviointiselostuksessa on otettu huomioon arviointiohjelmasta antamastamme lausunnossa esitettyjä huomioita. Lisäksi esitämme lisähuomioita. Lausuntoomme sisältyy arviointiselostuksen luppoarviointiin liittyvä paikallisen, kaivoksen läheisyydessä poroja hoitavan poromiehen lausunto.

Havaintomme suhteessa YVA-ohjelmaan:

1.  Kumulatiivisia vaikutuksia ympäristölle ei analysoida kokonaisvaikutusten osalta, sen sijaan on yksilöity kuormitusarvio jokaiselle vaihtoehdolle Ve0, VE0+, VE 1.1 ja VE 1.3 erikseen.

2. Rakenteiden uudistamiseen ei esitetä uusia teknisiä ratkaisuja, pohjaratkaisut sivukiville ja rikastushiekalle ehdotuksen mukaan samanlaiset kuin nykyisetkin, eli suotavat pohjarakenteet (Kpl 2.7). Vain korkearikkisen rikastushiekan alle ehdotetaan bentoniittimattoa sekä bitumia geomembraanin lisäksi.

4. Uraanipitoisuuden todetaan yhdellä lauseella olevan “alhainen”.

5. Pölyn leviämisestä tehty mallinnus, jossa tarkastellaan pienhiukkasia PM 10 ja kiinteitä hiukkasia alle PM 30 rajan. Pienimpien hiukkasten kulkeutumisesta (PM 2,5) ei ole tehty selvitystä. Malli perustuu oletukseen, että alueella vallitsee heikko tai kohtalainen tuuli ja että talvella pölyäminen olisi puolet pienempää. Ei kuitenkaan käy ilmi, mihin tämä arvio perustuu.

9. YVA esittää, että sulkemisvaiheessa ohennettaisiin suunniteltua moreenipeiterakennetta uuden moreeninoton vähentämiseksi. Se esittää myös, että rakennuskivinä voitaisiin käyttää korkearikkisempiä sivukiviä kuin nykyisin. Yhtiön mukaan “geokemialliset tutkimukset” osoittavat, että valumavedet pysyisivät siitä huolimatta neutraaleina, mutta väitettä ei perustella selvityksellä ao tutkimuksista.

=> Laajennusvaihtoehdossa VE 1.3 : Kloridipitoisuuden Iso Vaiskonlammessa ja Mataraojassa arvellaan voivan kaksinkertaistua ja sulfaatin kuusinkertaistua sulkemisvaiheessa, vaikuttaen siian ja taimenen lisääntymiseen. Iso-Vaiskonjoen valuma-alue pienenisi pysyvästi, mikä vaikuttaisi sen pitoisuuksiin.  Kitisessä metallipäästöt ylittäisivät raja-arvot “paikallisesti”, mutta yhteisvaikutusta Sakatin mahdollisesti toteutuessa ei analysoida.

10. Ympäristövaikutusten arvioinnissa mainitaan “tarkempi vesien hallintakonsepti” sekä “päivitetty pohjavesimalli”, jotka ilmeisesti toteutettaisiin sulkemisen yhteydessä tai sen jälkeen. Myös jälkihoitostrategia tehtäisiin vasta sulkemisen jälkeen.

Melun kumuloituvien yhteisvaikutusten arviointi puuttuu

Melumallinnus on tehty (liite 2a) Soundplan v9 melunlaskentaohjelmalla kaivoksen toimintojen aiheuttaman melun osalta. Itse louhoksen melutason on arvioitu olevan 66-67 dB 24h/vrk. Kokonaismelun osalta malli ennustaa päiväaikaan 45 dB ja yöllä 40 dB tasoa kaivosalueen ulkopuolella. Mallialueen laajuus on 18 x 18 km.

Kuitenkaan tähän ei ole laskettu liikenteen melua kumulatiivisesti: kaivosyhtiö arvioi liikennemääräksi 530 ajoneuvoa/vrk, joista 50 rekkaa, ja Sakatti arvioi liikennemääräksi osin samalle tiestölle noin 640 ajoneuvoa/vrk.

Liikennemelun tasoksi arvioidaan vain Kevitsan osalta 34-45 dB päivisin, 27-39 öisin, mutta arvio on erillään melumallinnuksesta eikä yhteisvaikutuksista esitetä mitään arviota. 

Koitelaisen Natura-alueen erillisestä vaikutusarviosta (Liite 10) käy myös ilmi, että moreeninotto aiheuttaa edellä mainittujen lisäksi tarpeen 119 päivittäiseen kiviaineskuljetukseen. Niiden meluvaikutusta ei ole sisällytetty liikenteen meluarvioon.  Yleisellä tasolla arvioidaan taustamelun kohoavan moreeninoton takia tiettynä aikana 3-6 dB, mutta tälle ei esitetä perusteita. 

Valtaosassa moreenialueita melutason alentamiselle ei ole suunnitelmaa.

Voimassaolevan ympäristöluvan mukaan meluvalli on rakennettu Koitelaisen puolelle louhosta. Yhtiö esittää vallin korottamista “mikäli tarpeen”, muttei yksilöi, millä tavoin tarve todetaan. 

Melumalli ei ota huomioon impulssiominaisuuskorjausta joka tulisi laskea mukaan yleiseen melutasoon (+5 dB), paitsi räjäytyksille, joille se laskee +10 dB impulssiominaisuuskorjauksen.

Lisäksi, Satojärveen (Natura-alueella ja lintujen pesimäalue) kohdistuisi 40-45 dB meluvaikutus 24h/vrk ja Koitelaisen Natura-alueen länsiosaan yleisesti 40-45 dB. Joinakin aikoina melutaso olisi 45-55 dB koskien myös Natura-alueen kaivoksen puoleista osaa. Vaikutusarviota luontoon ei mallista löydy, mutta Natura-selvityksessä todetaan melun häiritsevän lintujen pesintää yleistasosta 43 dB lähtien. Koitelaiselle aiheutuvasta melusta on esitetty vain mallinnustuloksia, eikä käy ilmi, miten melua alueella seurataan. 

Yhtiöllä on ollut haasteita toteuttaa edes lupamääräisiä melumittauksia, mikä käy ilmi vuosiraportista 2024, jossa tuodaan esille, että lupamääräiset melu- ja ilmanlaatumittaukset ovat jääneet tekemättä ja ne on tehty “takautuvasti” vuonna 2025 (s. 48, Käyttötarkkailun vuosiraportti 2024, 25.6.2025). Käyttötarkkailun vuosiraportissa tuodaan esille myös, että samana vuonna yhtiö on saanut yhteydenoton valvontaviranomaiselta “koskien Kevitsan aiheuttamaa melua ja pölyämistä mökin pihalla, jonka perusteella aloitettiin vuoropuhelu” (s. 49). Merkittävä melu tuodaan esille myös vuoden 2024 vuosiyhteenvedossa koskien viitasammakkoseurantaa: “Erityisesti louhosta lähinnä olevan rimpisuon itäpuoliskon kartoituksen aikana kaivokselta kantautui voimakas melu, joka saattoi olla syynä, että tältä alueelta ei tehty havaintoja viitasammakoista”. Viitasammakoiden määrissä on ollut merkittäviä heittoja eri vuosien välillä, jonka osalta yhdeksi epävarmuustekijäksi on vuosiyhteenvedossa esitetty kaivoksen synnyttämä melu: “Kaivoksen vaikutusten osalta melu on todennäköinen sammakoiden havaittavuuteen vaikuttava tekijä. Kaivoksen synnyttämä melu voi sen säännöllisyyden vuoksi vaikuttaa myös viitasammakon kututapahtumaan (esim. heikentää lisääntymiskumppanin havaitsemista)” (s. 19, Kevitsan kaivoksen ympäristötarkkailun vuosiyhteenveto 2024). 

Yhtiön melunhallinta ei vaikuta valitettavasti olevan riittävällä tasolla sen nykymuotoisenkaan toiminnan osalta, mikä herättää merkittävää epävarmuutta siitä, miten kaivoksen laajenemisen aiheuttamaa melua hallitaan.

Pölypäästöjen hallinnassa ja mallinnuksessa yhä puutteita

Lapin ELY-keskus on pyytänyt YVA-ohjelman lausunnossaan täsmentämään pölyn vaikutuksia vesistöihin ja pölyn hallintakeinoja. Näitä ei YVA-selostuksesta löydy: hallintakeinoina mainitaan kastelu ja suolaaminen, mutta niiden toteuttamiskelpoisuutta talvella ei ole täsmennetty. Malli olettaa pölypäästöjen olevan talvisin puolet kesän määristä, mutta tätä oletusta ei perustella. Pölyn leviämismalli ei ota huomioon näiden keinojen vaikutuksia. Selvityksessä myös todetaan, että pölypäästöjen vaikutus voi olla suuri vesistöjen valuma-alueilla keväisin. 

Mallinnus esittää pölylaskeuman raja-arvot ylittävänä ainoastaan kaivosalueella, kaikissa vaihtoehdoissa. Laajennukselle VE 1.1 ja VE 1.3 malli ennustaa pölylaskeuman ulottuvan noin 5 km säteelle niin, että 2-3 km alueella laskeuma 2-5 g/m3 ja sen ulkopuolella 1 g/m3. Moreeninottoalueiden, joista osa sijoittuu Koitelaisen Natura-alueen välittömään läheisyyteen, pölylaskeumat ovat kivipölyn sijasta savea, silttiä ja muuta orgaanista hiukkasta, joista mallinnuksessa on arvioitu seuraavan vähäistä laskeumaa lähialueille. Mallin oletukset perustuvat kuitenkin optimitilanteeseen (heikko tai kohtalainen tuuli).

Laajennuksen vaihtoehdoissa Satojärveen kohdistuisi 10 g/m3 laskeuma ja laajemmin Koitelaisen kaivosalueen puoleisille alueille 2-5 g/m3 laskeuma tämän mallin mukaan, ilman analyysiä pölyn tarkemmasta koostumuksesta.

YVA-selostuksessa esitetään, että arseenin, kadmiumin ja lyijyn esiintyminen pölyssä ei ylitä raja-arvoja ja nikkelin ylittää raja-arvot ainoastaan kaivosalueella, mutta näitä raskasmetalleja ei ole kuitenkaan eritelty pölyn leviämismallinnukseen. Malli ei erittele eri pölylajeja/päästölähteitä ja keskittyy vain ilmanlaatuun vaikuttavaan pölyyn hiukkaskoon mukaan. Kuitenkaan se ei edes ota huomioon pienihiukkaisinta pölyä (2,5 PM). Kaivosalueen välittömässä läheisyydessä ei ole muuta ihmisasutusta kuin yksi loma-asunto. Edellä melua käsittelevässä kappaleessa sivusimme valvontaviranomaiselle tehtyä valitusta yhtiön aiheuttamasta melusta ja pölyämisestä loma-asuntoon liittyen.

Pölyn vaikutuksista kasvillisuuteen, vesistöihin ja eläimiin ei ole erittelyä, todetaan vain, että “eläimille ei ole määrätty ilmanlaadun raja-arvoja”. Kuitenkin esimerkiksi viitasammakon osalta yhtiö on tietoinen pölyn riskeistä, kuten käy ilmi vuosiyhteenvedosta 2024: “Kaivospölyllä voi olla viitasammakon elinkelpoisuutta heikentävä vaikutus mm. pölyn sisältämien raskasmetallien vuoksi, jotka voivat kertyä sammakon elimistöön, vaikuttaen sen kasvuun, kehitykseen ja aineenvaihduntaan. Biokertyvien aineiden osalta myös ravinnon kautta rikastuvat vierasaineet voivat heikentää erityisesti aikuisten ja lisääntymisikäisten sammakoiden elinkelpoisuutta. Lisäksi sammakon ihon pinnalle ilmasta ja maastosta kertyvä pöly voi haitata sammakon hengitystä” (s. 19, Kevitsan kaivoksen ympäristötarkkailun vuosiyhteenveto 2024).

Kuitenkin bioindikaattoreiden todetaan olevan koholla kuparin, nikkelin, kromin, koboltin ja vanadiinin osalta kaivosalueen lähialueilla, ja hiukkasmäärät Natura-alueen sisällä lähinnä kaivosta voivat kohota 20-40 ug. Vuoden 2024 bioindikaattoriselvityksessä “sammal-, neulas- ja humusnäytteissä oli nähtävissä selkeä yhteys kaivoksen läheisyyden ja kupari-, nikkeli-, kromi-, koboltti- sekä vanadiinipitoisuuksien välillä. Pitoisuudet olivat merkittävästi korkeampia avolouhoksen läheisyyteen sijoittuvilla näytealoilla 1 (Kevitsansarvi) ja 16 (Satojärvi). (…) Lähimpien alojen keskipitoisuudet olivat bioindikaattorin riippuen 2–6 kertaisia lähimmillä aloilla verrattuna muiden alojen keskipitoisuuteen. Alat 1, 16 ja 15 sekä 13 sijaitsevat noin kahden kilometrin säteellä kaivoksen keskipisteestä.” (s.47, liite 3 b, Bioindikaattoriselvitykset 2024). Pölyn voidaan todeta siis vaikuttavan Satojärven sammaliin, ja pölyn on esitetty voivan vaikuttaa viitasammakkoon, mutta viitasammakon osalta yhtiö katsoo, että pölyn vaikutuksia on hankalaa todeta muuten kuin osana kaivoksen yhteisvaikutuksia, koska Satojärveen kohdistuu myös muuta yhtiön aiheuttamaa kuormitusta (s.20, Vuosiyhteenveto 2024). Kevitsan kaivos vaikuttaa siis todennäköisesti heikentävästi alueen viitasammakkopopulaatioon, ja kaivoslaajennus aiheuttaisi merkittävän lisäheikennyksen.

Vaikutukset suojeltuihin luontotyyppeihin ja suojeltujen lajien tilanteeseen

Liitteissä 9 (2 kpl) on tehty kartoitus uhanalaisista suojelluista luontotyypeistä ja suojeltujen eläin- ja kasvilajien esiintymisestä. Useita uhanalaisia ja suojeltavia luontotyyppejä ja lajeja esiintyy alueella, johon laajennuksen vaikutukset suoraan kohdistuvat. Lajikartoitusta on tehty laajasti sekä laajennuksen alle jäävillä että ympäröivillä alueilla (Natura-alueen ulkopuolella). 

Vaikutusarviointi YVA-selvityksessä on toteutettu taulukkona, jossa kukin vaikutus arvioidaan asteikolla negatiivinen/positiivinen ja vähäinen/kohtalainen/suuri. Perustelut arvioille ovat niukat, tai niitä ei esitetä.

Kohtalainen negatiivinen vaikutus arvioidaan kuitenkin kallio- ja maaperälle, lajistolle sekä suojelualueille.

Erityisesti linnustolle ja viitasammakolle arvioidaan suuri negatiivinen merkitys.

Luontotyypeistä useita suojeltuja tyyppejä sekä 3 lähdettä jäisi suoraan laajennuksen alle. 

Luontokartoitukset listaavat laajennuksen alueella tai sen suoran vaikutuksen alueella pesiviä ja kasvavia suojeltuja eläin- ja kasvilajeja: saukko, viitasammakko, maakotka, merikotka, sääksi, suokukko, jättisukeltaja, kirjojokikorento, lapinleinikki ja muita. Näistä uhanalaisista lajeista löytyy vaikutusalueelta pesiä, lisääntymisalueita ja reviirejä. Kuitenkaan ei  ympäristövaikutusten arvioinnissa eikä liitteissä millään tavoin liitetä yhteen suunniteltujen moreeninottopaikkojen sekä laajennusten VE 1.1 ja 1.3 kumuloituvia vaikutuksia näiden tuhoutumiseen tai häirintään eikä esitetä vaikutusanalyysiä siinä tapauksessa, että alueet otetaan käyttöön ehdotetusti. Moreenin kuljetus edellyttää 240 ajopäivää vuodessa ja 119 kuljetusta/vrk, millä on yhteys melutasoihin, eläinten liikennekuolemiin ja pölyyn. Nämä mainitaan Natura-liitteessä 10, muttei analysoida niiden vaikutuksia erikseen eikä kumulatiivisesti muiden vaikutusten kanssa. Saukon osalta todetaan vain lisääntynyt liikennekuoleman riski. Melumallinnus ei sisällä tätä kuljetuksista aiheutuvaa melua. 

Saiveljärven osalta todetaan sieltä löydetyn jättisukeltajapopulaation olevan niukka, kuitenkaan vuoden 2024 selvitys ei ilmeisesti myöskään ole käynnistänyt tarvetta tehdä vuosittaista seurantaa populaation tilasta tai tarkempaa kartoitusta, vaikka Saiveljärveen kohdistuu kaivoksesta merkittävä kuormitus ja vaikka kyse on luontodirektiivin liitteen II ja IV(a) lajista, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä, ja joka lisäksi kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin, ja vaikka kaivoksen laajentaminen kasvattaa merkittävästi vaikutuksia Saiveljärveen. Katsomme, että tämä on luontodirektiivin vastainen menettely.

Suunniteltu voimalinjan siirtäminen laajenevien rikastusaltaiden tieltä vaikuttaisi suoraan maakotkan pesimäpaikkoihin, jotka joko tuhoutuisivat tai jäisivät liian lähelle voimalinjaa. Pesäpaikkoja on kartoitettu ympäristössä maakotkalle 5, ja sääkselle 1, ja merikotkasta on alueella havaintoja.

YVA-selostuksessa todetaan (s. 483), että hankkeen merkittävimmät linnustovaikutukset kohdistuvat suurikokokoiseen päiväpetolintuun kaikissa vaihtoehdoissa.  Selostuksessa ei kuitenkaan ilmene, miten vaikutuksia aiotaan vähentää tai poistaa. Selostuksessa olisi tullut ottaa huomioon se, että petolintujen pesien ympärille tulee muodostaa vähintään 1 150 m suojavyöhyke. Tämä perustuu mm. Suvi Ponnikkaan väitöskirjassa esitettyihin tuloksiin, suojavyöhykkeen muodostaminen on myös vakiintunut käytäntö ympäristöhankkeissa. Ponnikas tutki mm. maakotkan suojelua (Ponnikas 2014, 56). Selostuksessa tulisi ottaa huomioon, että kaivostoiminta on pitkäaikainen haitta ja  johtaa petolinnun pesinnän vakavaan häiriintymiseen. Lisäksi on huomioitava, että Markku Leppäjärven (1996) tutkimuksessa ”Maakotkan (Aguila chrysaetos L.) pesintähabitaatin maisemarakenne ja sen merkitys poikastuotannolle” todetaan, että ihmisen toiminnan aiheuttama häiriö on merkittävin maakotkien reviirien valintaa ja poikastuotantoa ohjaava tekijä ja että maakotkat pyrkivät välttelemään ihmistoiminnan pysyviä muotoja pesiensä ympäristössä useiden kilometrien säteellä. Kaivostoiminta on pysyvää toimintaa. Maakotka (Aquila chrysaetos) on vaarantunut (VU), erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji. 

Metsälain mukaan erityisen tärkeät luontotyypit: näitä jäisi useita uuden voimalinjan alle, ja laajennusvaihtoehto VE 1.3 tuhoaisi suojelun alaisen serpentiinikallioalueen itäisimmän osan kaivosalueen luoteispuolella, sivukivikasojen laajennuksen takia.

Vaihtoehdon VE1.3 suhde maakuntakaavaan

Vaihtoehto VE1.3 sijoittuu osittain maakuntakaavassa osoitetulle valtakunnallisesti arvokkaalle kallioalueelle Pikku Vaiskonselässä. Kaavamerkinnän mukaan alueen käytön ja toimenpiteiden suunnittelussa on otettava huomioon luonnonkauneuden, geologisten muodostumien sekä erikoisten luonnonolosuhteiden ja -esiintymien erityispiirteet. Selostuksen mukaan VE1.3:n mukainen sivukivialueen laajennus ulottuu arvokkaan kallioalueen itään suuntautuvan kärjen kanssa päällekkäin, minkä vuoksi vaihtoehdon arvioidaan heikentävän maakuntakaavan tavoitteita kyseisen merkinnän osalta. Ristiriidan todetaan olevan “vähintään kohtalainen” sen valtakunnallisen arvon vuoksi (s. 150, YVA-selostus). Hankkeen voidaan siis katsoa suoraan heikentävän kaavan tavoitteita ja valtakunnallisen suojeluintressin toteutumista, mikä on kaavallisen ohjauksen vastainen vaikutus. Alueen luontotyyppi, serpentiinikalliot, ovat tiukan luonnonsuojelun piirissä. Katsomme, että vaihtoehto VE1.3 ei ole toteutettavissa sen maakuntakaavan ja luonnonsuojelulain vastaisuuden vuoksi. 

Vaihtoehto VE1.3 aiheuttaisi mallinnuksen mukaan myös YVA-raja-arvon ylittävän sulfaattikuormituksen Iso Vaiskonlampeen (s. 37, Liite 6a). Lisäksi valuma-alueen pieneneminen ja viipymän hidastuminen vähentäisivät happipitoisuutta edelleen, hapettomat alueet todennäköisesti lisääntyisivät ja talvella voisi esiintyä happikatoa ja kalakuolemia. Todennäköisesti tämä heikentäisi lammen paikallisesti ja alueellisesti merkittäväksi arvioitua jättisukeltajapopulaatiota, joka on luontodirektiivin vastainen vaikutus.

Pohjavesimallinnus sisältää merkittäviä epävarmuuksia

Koitelaisen Natura 2000 -alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi perustuu pohjavedenpinnan aleneman numeeriseen mallinnukseen, eikä sen pohjana ole käytetty lainkaan mitattua pohjavesitietoa Koitelaisen Natura 2000 -alueelta (s.354, YVA-selostus). Natura-arvioinnissa todetaan, että vaikutusalueen rajaus tehdään 0,1 metrin aleneman perusteella ja että kyseinen suuruusluokka vastaa mallinnuksen tarkkuutta (s. 71, Liite 10a Koitelaisen Natura-arviointi). Samassa yhteydessä todetaan, että pohjavesimallit sisältävät väistämättä yksinkertaistuksia ja yleistyksiä, minkä vuoksi mallit ovat konservatiivisia ja voivat antaa yliarvioita, eikä nollavaikutusrajaa voida mallilla määrittää (s. 71, Liite 10a Koitelaisen Natura-arviointi).  Kun vaikutusalueen raja määrittyy tasolle, joka vastaa mallin tarkkuutta, ei mallinnuksesta seuraa varmuutta siitä, missä vaikutus eli pohjaveden alenema tosiasiallisesti päättyy. Tätä ei myöskään voida seurata tai verrata lähtödataan, koska alueella ei ole pohjavesiputkia.

Pohjavesimallinnuksen liitteessä esitetyt herkkyystarkastelut osoittavat, että hydraulisten parametrien muutokset vaikuttavat laskettuun vedenpintaan merkittävästi. Esimerkiksi vedenjohtavuuden muuttaminen neljänneksellä voi muuttaa mallinnettua vedenpintaa useita kymmeniä senttimetrejä ja paikoin lähes metrin (Liite 5a Pohjavesimallinnus, herkkyystarkastelu). Tämä osoittaa, että mallin antama vaikutusalue riippuu merkittävästi niistä oletuksista, joita kallioperän ominaisuuksista on tehty. Herkkyystarkastelun osalta (s. 139, Liite 5a Pohjavesimallinnus, herkkyystarkastelu) todetaan: “Nykyinen mallin kalibrointi ja siihen liittyvät tulokset (WSP, 2025) katsotaan päteviksi, kun huomioidaan käytetyt oletukset ja yhteensopivuus konseptuaalisen mallin kanssa. Ennusteiden epävarmuuden vähentämiseksi aineistonkeruu tulisi kohdistaa sisäänvirtaamien kohdalla etenkin vedenjohtavuuteen, koko alueen vedenpinnan korkeuden kohdalla kaikkiin neljään parametriin[*] sekä pohjaveden pinnankorkeuden kohdalla vedenjohtavuuteen, ominaisantoisuuteen

ja pohjaveden muodostumiseen.” *Parametreihin viitattu ennen lainausta, parametrit: vedenjohtavuus, ominaisantoisuus, pohjaveden muodostuminen ja huokoisuus.

Tulkitsemme tämän tarkoittavan, että epävarmuuden katsotaan siis kohdistuvan erityisesti ruhjevyöhykkeisiin. Tämä tuodaan esille myös YVA-selostuksessa, jossa (s. 329) todetaan, että alueella on havaittu epäjatkuvuusvyöhykkeitä ja että murrosvyöhykkeisiin voi liittyä avoimia ruhjeita. Toisaalta asiakirjoissa tuodaan myös esille tehokkaan huokoisuuden perustuvan aiempiin selvityksiin, joissa on käytetty pohja-arvoina kirjallisuudesta johdettuja arvoja vaihteluvälin määrittämiseksi, jota on täsmennetty kalibroiduilla arvoilla. Myös ylemmän akviferin (moreenin ja rapautuneen kallioperän) todennäköinen kokonaispaksuus on määritetty vain aineistotarkasteluna (s. 33, Liite 6a, Haitta-aineiden kulkeutuminen).

Kallioperän hydraulinen käyttäytyminen perustuu mallissa siis konseptuaaliseen yleistykseen, jossa monimutkainen rakoilu ja ruhjeisuus sekä akviferin rakenne on yleistetty keskiarvoiksi, joista ei kuitenkaan kuvata käytettyjen yleistettyjen arvojen määrää eikä sitä, miten niihin on päädytty. Pohjaveden virtaus kallioperässä voi voimistua merkittävästi vedenjohtavuuden kasvaessa, eli yksittäisten hyvin vettä johtavien ruhjevyöhykkeiden myötävaikuttaessa virtaukseen. Näin ollen mallinnukseen sisältyy edelleen epävarmuus, jota sen oletukset ja keskiarvot eivät välttämättä kuvaa. Pohjavesimallinnuksessa ei avata tarkemmin mallin laskentaperusteita sen väitetylle konservatiivisuudelle. 

Mallinnusta pohjaveden alenemasta on tehty myös Sakatin kaivoshankkeeseen liittyen. Koska molemmat hankkeet käsittelevät pohjavesimallinnuksella vaikutuksia Natura 2000 -alueeseen, katsomme aiheelliseksi vertailla näitä mallinnuksia ja niiden lähtöaineistoja. Sakatin kaivoshankkeessa pohjavesimallinnuksen päivitys perustuu 2021 jälkeen päivitettyyn käsitteelliseen hydrogeologiseen malliin, jonka pohjalta on rakennettu kolmiulotteinen numeerinen virtausmalli yhdistämällä MIKE SHE- ja MINEDW-mallit, pyrkien näin lisäämään numeerisen esityksen luotettavuutta suhteessa käsitteelliseen malliin. Malliin on sisällytetty päivityksiä muun muassa ruhjevyöhykkeisiin liittyen. Mallin kalibrointi perustuu 98 pohjaveden havaintopisteen havaintoverkkoon, joista on saatavilla pitkän aikavälin mittaussarjoja. Sen sijaan lyhyitä, alle vuoden mittaisia sarjoja ei ole hyväksytty mukaan (s. 30-31, Sakatin pohjavesimallinnus). Mallin epävarmuuksia on käsitelty kuvaamalla sekä mallirakenteen pelkistyksiä että parametrien vaikutusta tuloksiin. Herkkyystarkastelussa esitetään esimerkiksi, että kallioperän vedenjohtavuuden kasvattaminen voi laajentaa 0,1 metrin alenema-aluetta noin 300–600 metriä (s. 54, Sakatin pohjavesimallinnus). Sakatin raportoinnissa tuodaan myös selkeinä esimerkkeinä esiin, missä kohdin malliin liittyy yksinkertaistuksia, kuten turpeen esittäminen yhtenä hydraulisena yksikkönä mallinnuksellisen pelkistyksen vuoksi. 

Kevitsan hankkeessa mallinnuksen lähtökohtana on samoin kuin Sakatissa konseptuaalinen tulkinta, jonka perusteella numeerinen malli muodostetaan. YVA-selostuksessa todetaan kuitenkin vain yleisellä tasolla, että arvioinnissa on “hyödynnetty aikaisempaa ja hankkeen toteutuksen aikana kertynyttä tietoa maaperän, kallioperän ja pohjaveden olosuhteista” ja että “[a]lueen pohjaveden tila on hyvin tiedossa”. Yleistasoinen toteamus, että kaivosalueen pohjaveden laatua ja pinnankorkeuksia on tarkkailtu ja että uusia havaintoputkia on asennettu, ei anna minkäänlaista informaatiota siitä, kuinka monta havaintopistettä pohjavedestä on ollut käytössä, ja minkälaisen aikavälin mittaussarjat niistä on hyväksytty käyttöön tausta-aineistoksi mallinnukseen (s. 358, YVA-selostus).

Kevitsan pohjavesimallinnuksessa ei ole esitetty lainkaan tietoja pohjaveden havaintopisteiden lukumäärästä, niiden sijainnista suhteessa Natura-alueeseen, pitkän aikavälin mittaussarjoista, mallin ja havaintojen välistä vastaavuutta kuvaavista tilastollisista virhemittareista eikä siitä, mikä poikkeamataso olisi katsottu hyväksyttäväksi kalibroinnin onnistumisen kannalta. Myöskään Kevitsan YVA-selostuksessa tai sen liitteissä ei tuoda esille, miten mallinnuksessa on huomioitu suojapumppausten vaikutuksia pohjavesitasoihin ja miten tämä yhtiön harjoittama pohjaveden aleneman aktiivinen ylläpitäminen on huomioitu pohjavesimallinnuksen lähtöaineistossa. Sen sijaan pohjavesimallinnuksessa (Liite 5a, s. 3) todetaan suoraan, että mallinnuksen tarkkuuden parantamiseksi tulisi pohjaveden pinnankorkeuden seurantaa jatkaa Natura 2000 -kosteikkoalueen ympäristössä sijaitsevissa tarkkailupisteissä, koska “[l]aajempi aineisto Natura-alueen läheisyydestä lisää mallinnuksen ennustettavuutta ja luotettavuutta.” Myös on todettu, että uutta tarkkailuaineistoa asennetuista tarkkailuputkista sekä hydrogeologisista kokeista lisättäisiin malliin, jolla  “voidaan paikata nykyisiä havaintopuutteita ja parantaa alueellista kattavuutta erityisesti niillä alueilla, jotka ovat aiemmin olleet heikosti edustettuina” (s. 3, liite 5a). Myöhemmin esitetään myös varauksena, että “[m]allin kyky kuvata alenema tarkasti riippuu suurelta osin kenttäaineistosta, vaikka todetaan, että alenemaa ei ole havaittu monissa pisteissä, lukuun ottamatta välittömästi louhoksen lähellä sijaitsevia pisteitä” (s. 59, liite 5a). Natura-alueen puoleisia pohjavesiputkia on  ollut käytössä ilmeisesti vain kuusi, joista yhden osalta todetaan aineiston olevan rajallinen eikä siksi ole selvää, tapahtuuko alenemaa. Tarkkailupisteiden vähyys tuodaan myös aineistossa ilmi (s. 60–61, liite 5a).

Vertaillen voidaan todeta yhteenvetona, että Sakatin hankkeessa epävarmuudet esitetään yksityiskohtaisesti suhteessa havaintoaineiston kattavuuteen, mallirakenteen pelkistyksiin ja parametrimuutosten numeeriseen vaikutukseen aleneman laajuudessa. Kevitsassa epävarmuus kuvataan yleisluontoisella teoreettisella tasolla ilman vastaavaa todentamista ja epävarmuustarkastelua. Vaikka mallinnuksen periaatteet ovat hankkeissa samat, ero raportoinnin tarkkuudessa ja vaikutusten todentamisessa suojelualueella on selvä. Tällä erolla on merkitystä arvioitaessa, saavutetaanko luontodirektiivin edellyttämä varmuus siitä, ettei Natura-alueen suojeluperusteisiin kohdistu haitallisia vaikutuksia. Katsomme, että Kevitsan pohjavesimallinnus ei ole YVA-selostukselle riittävällä tasolla.

Pohjaveden aleneman vaikutuksia Koitelaisen Natura 2000 -alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin tulee tarkastella kumuloituvina

Pohjaveden aleneman on arvioitu pienentävän Satojärven valuma-aluetta (s. 337 YVA-selostus), ja aleneman on arvioitu olevan vaihtoehdoissa VE1.1 että VE1.3 yhteensä 0,2 km² eli 20 hehtaaria , mikä vastaa 1,7 % sen valuma-alueen pinta-alasta (s. 54, liite 10a, Natura-arviointi). Kun Satojärven valuma-alueen on arvioitu pienenevän avolouhoksen laajenemisen seurauksena noin 0,2 km² eli 1,7 %, kohdistuu muutos järveen, joka on jo nykytilassaan matala, runsashumuksinen, altis talviaikaiselle hapettomuudelle ja kesäaikaisille leväkukinnoille ja jonka happitalous on ollut keskimäärin enintään tyydyttävä ja nikkelipitoisuudet ovat jo nyt merkittävät. Tällaisessa lähtötilanteessa valuma-alueen pieneneminen voi vaikuttaa järven veden vaihtuvuuteen, viipymään, haitta-ainepitoisuuteen ja happioloihin, eikä käytettävissä olevan aineiston perusteella voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että muutos heikentäisi entisestään Natura-alueeseen kuuluvan vesimuodostuman ekologisia olosuhteita. Koska tosiasiassa pohjaveden aleneman vaikutuksen rajaa ei ole pystytty määrittämään, jää epävarmaksi, voiko aleneman vaikutus olla lopulta suurempi kuin nyt esitetyssä konservatiiviseksi määritellyssä arviossa.

Koitelaisen Natura-alueella suojelun perusteena on useita pohjavesivaikutteisia luontotyyppejä, mukaan lukien uhanalaiset letot ja lähteiset suotyypit. Näihin kuuluvat myös valtakunnallisesti uhanalaisiksi luokitellut välipintaletot (EN) ja useat muut letto- ja lähdevaikutteiset yhdistelmät (VU).

Tällaisten luontotyyppien ekologinen toiminta on riippuvainen hyvin pienistäkin muutoksista vedenpinnan tasossa ja purkautumisolosuhteissa. Kun mallinnuksen pienin tarkastelutaso on samaa suuruusluokkaa kuin mallin epävarmuus, ei voida varmuudella osoittaa, etteikö alenema voisi paikallisesti ylittää mallissa esitettyä tai ulottua sitä laajemmalle.

Vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin ei voida arvioida erillisinä, toisistaan riippumattomina prosenttiosuuksina, vaan ne on luontodirektiivin edellyttämän kokonaisarvioinnin mukaisesti tarkasteltava yhteisvaikutuksina ja luonteeltaan kumuloituvina. Pohjaveden aleneman vaikutusalueelle sijoittuvat aapasuot (0,12 %), letot (0,20 %), metsäluhdat (0,88 %), puustoiset suot (0,05 %) sekä boreaaliset luonnonmetsät (0,01 %), jolloin yhteenlaskettu heikennys nousee noin 1,26 prosenttiin näistä suojeluperusteluontotyypeistä (s. 142-156, liite 10a, Natura-arviointi). Kun otetaan huomioon, että kyse on Natura-suojelun perusteena olevista luontotyypeistä, tällaisen tason muutos sijoittuu suuruusluokkaan, jota voidaan pitää laadullisesti merkittävänä Lisäksi on huomattava, ettei tarkastelu rajoitu yksinomaan hydrologiseen muutokseen, vaan samoihin luontotyyppeihin kohdistuu hankkeesta myös muita vaikutusmekanismeja, kuten pöly- ja meluvaikutuksia, ja että kuivattava vaikutus voi voimistaa haitta-aineiden kuten raskasmetallien vaikutuksia.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisessa arvioinnissa hankkeen hyväksyttävyys edellyttää, että hanke ei vaikuta Natura 2000 -alueen koskemattomuuteen, ja jos hankkeella oletetaan olevan merkittäviä vaikutuksia joko yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti, miten hanke vaikuttaa alueen suojelutavoitteisiin. Nyt esitetty pohjaveden aleneman mallinnus perustuu tarkkuustasoon, joka ei kykene osoittamaan vaikutusalueen rajaa. Sitä ei ole voitu varmentaa mittauksin, sen lähtödata ei ole tilastollisesti riittävää ja se on herkkä hydraulisille oletuksille. Katsomme, että näin ollen arvioinnista ei seuraa varmuutta siitä, että pohjaveden alenemisen vaikutukset eivät voisi ulottua Natura-alueella sijaitseviin, hydrologisesti herkkiin luontotyyppeihin. Annettujen tietojen perusteella kaivoksen laajennus voi aiheuttaa merkittävää haittaa Koitelaisen Natura-alueelle, eikä se ole siten toteutettavissa.

Sulkemisen rakenteelliset ongelmat

YVA-selostuksen ja sulkemissuunnitelman mukaan lopullisen peittorakenteen  läpi kulkeutuvan veden määräksi tavoitellaan alle 140 mm/vuosi ja hapen kulkeutumiseksi alle 3 mol/m²/vuosi, mutta samalla todetaan, että peiton toiminta riippuu vuoden sääolosuhteista ja eri vuosien välillä voi olla huomattavaa vaihtelua (s. 156 ja s. 152, Liite 11a Konseptuaalinen sulkemissuunnitelma). Hyväksyttäväksi esitetty keskimääräinen suotautumistaso on poikkeuksellisen korkea, viidesosa vuosittaisesta keskimääräisestä sadannasta (680 mm), ja määrän todetaan voivan vaihdella ilmastosyistä vielä vuosittain merkittävästi. Lisäksi rakenne ollaan mitoittamassa ilman, että on kerrottu, miten rakenne tullaan kenttäolosuhteissa saavuttamaan ja todentamaan.

Kaivannaisjätteen jätealueiden sulkemisen keskeinen ympäristönsuojelullinen tavoite on estää haitallisten aineiden pääsy ympäristöön pitkällä aikavälillä. Tätä edellyttää valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä 190/2013 sekä kaivannaisjätedirektiivi 2006/21/EY: jätealue on suunniteltava, rakennettava, hoidettava ja suljettava siten, ettei siitä aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa pitkälläkään aikavälillä. Kaivannaisjäteasetuksen edellyttämä pilaantumisen ehkäiseminen edellyttää, että rakenteellisen ratkaisun toimivuus on osoitettavissa, ei vain oletettavissa.

Kevitsan sulkemissuunnitelmassa tiiviyttä ja suotautumisen hallintaa tavoitellaan rakenteilla, joissa keskeisessä roolissa ovat turve ja moreeni sekä paikoin bentoniittimatto. Turpeen ja moreenin vedenläpäisevyyttä perustellaan laboratoriotutkimuksilla, joita ei kuitenkaan ole esitetty todennettavan kenttäolosuhteissa mittauksilla. Myöskään ei esitetä, minkälaisilla työskentelymetodeilla ja -välineillä varmistetaan, että heterogeenisista luonnonmateriaaleista koostuva rakenne saavuttaa käytännössä tavoiteltavan vedenläpäisevyyden, johon vaikutusarviot ja päästölaskelmat perustuvat. Myöskään sitä ei esitetä, mikä poikkeama tavoitearvoista vielä olisi hyväksyttävä ilman, että ympäristön pilaantumisen riski kasvaa. Sulkemissuunnitelmassa kuvataan rakenteellisesti ratkaisuja, joissa turvetta käytetään tiivistämiseen erityisesti bentoniittimaton liittymäkohdissa siten, että “turve jatkuu bentoniittimaton päälle” (s. 149–151, Liite 11a Konseptuaalinen sulkemissuunnitelma), joka aiheuttaa riskejä bentoniittimaton rikkoutumisesta turpeen ollessa heterogeenistä ainesta, joka voi sisältää yhä osin maatumatonta materiaalia.. Lisäksi käytetään esimerkiksi nikkelipitoista moreenia “kapselointiin”, mutta ei esitetä, miten tosiasiallisesti moreenilla saavutetaan kapseloinnin takaava tiivisrakenne kenttäolosuhteissa. Kaikkea korkearikkistä sivukiveä ei kuitenkaan ole edes kapseloitu (s. 152), mitä pyritään paikkaamaan peittämällä näitä rakenteita “puolitiiviillä rakenteella” täsmentämättä, mitä tällä rakenteella tarkoitetaan, ja miksi tälle puolitiiviille rakenteelle sallitaan merkittävästi suurempi happivuo kuin muille materiaaleille.

Turpeen ja moreenin käyttö tiivisrakenteena on lähtökohtaisesti kyseenalaista, sillä turve ei materiaalina ole laadultaan yhteneväistä ja sen tiivistettävyys kenttäolosuhteissa poikkeaaa laboratorio-olosuhteista jopa kertaluokan verran: Yhtiön maanäytteiden vedenjohtavuuskokeissa (O’Kane, 2018) on raportoitu: 

“In general, laboratory test results tend to be lower when compared with field tests, often by an order of magnitude or more.  Given that the materials tested were non-plastic, and  comprised  of  <  10%  clay  sized  particles  (OKC,  2017a),  it  is  unlikely  the  material  could  be compacted to achieve hydraulic conductivity lower than 1 x 10^-7 cm/s in the field. “

Huomionarvoista on O’Kanen maininta, että yleisesti laboratorio-olosuhteissa on mahdollista saada jopa suuruusluokan verran parempia tuloksia kuin kenttäolosuhteissa. Sekä jatko- että materiaalinäytteen perusteella vaikuttaa epätodennäköiseltä, että kenttäolosuhteissa voitaisiin saavuttaa laboratoriotestejä vastaava vedenjohtavuus. Sekä moreenin että turpeen vedenläpäisevyys voi luontaisesti vaihdella useita kertaluokkia. Jos tiivistysastetta ei todenneta työmaaolosuhteissa, jää epäselväksi, miten varmistutaan tiiveyden saavuttamisesta ja minkälaisilla työmetodeilla sen katsotaan ylipäätään olevan mahdollista. Ilman riittävää laadunvarmistusta jää epäselväksi, minkälainen tiiveyden vaihteluväli rakenteessa tullaan tosiasiallisesti saavuttamaan. Kun sulkemisrakenteeseen  yhdistetään uomaverkoston rakentaminen vesien johtamiseksi sekä kasvittamista, jää myös epäselväksi, miten pitkällä aikavälillä rakenne torjuisi routimista ja eroosiota. Ongelma sivukivialueella on myös jo olemassa, mikä todetaan avoimesti sulkemissuunnitelmassa (s. 153): 

“Hapen kulkeutumisen minimoinnilla pyritään estämään sulfidimineraalien hapettumista peiton alapuolisessa läjityksessä. On kuitenkin huomioitava, että peittämisen alkaessa osa sulfidimineraaleista on jo hapettunut. Osa hapettumistuotteista on poistunut läjityksestä suotovesien mukana, mutta osa on pidättynyt sivukivialueelle ns. varastokuormana. Ei voida siis ajatella, että hapettumistuotteiden mobilisaatio voidaan estää pelkästään estämällä hapen kulkeutumista: varastokuorman mobilisaatiota minimoidaankin minimoimalla vedenläpäisyä”. 

Rikastushiekka-allas B1

Katsomme, että YVA-selostukselle ei ole riittävä taso esittää kokonaista uutta rikastushiekka-allasrakennetta ilman vesienhallinnan suunnitelmaa. Näin on kuitenkin toimittu: “Uudelle rikastushiekka-altaalle B2 (VE1.1) ei ole vielä yksityiskohtaista vesienhallinnan suunnitelmaa. B2-altaan vesienhallinta oletetaan tässä vaiheessa samankaltaiseksi kuin nykyisellä B1-altaalla” (s. 162, liite 11a). Tämä siirtää päätöksentekoa pois ympäristövaikutusten arvioinnista ja estää muodostamasta kokonaisnäkemystä siitä, minkälaiset tosiasialliset ympäristövaikutukset hankkeella on. Katsomme, että tämä on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn asetuksen (277/2017) 4 § vastainen toimintatapa.

Rikastushiekka-altaan A1 sulkeminen

Rikastushiekka-altaan A1 osalta “Peittorakenteen toimivuuden mallinnuksessa on oletettu, että peittorakenteen rakennettavuus paranee ajan myötä, kun rikastushiekka tiivistyy ja pohjaveden pinta laskee toiminnan päättymisen jälkeen” (s. 164, liite 11a). 

Rikastushiekka-altaan A2 rakentamisen osalta on esitetty, että rakenteellisesti se poikkeaisi altaan A2 rakenteesta mm. siten, että “pohjaeristeen alapuolinen louhe toimii rakenteellisten ominaisuuksien lisäksi kuivatuskerroksena varmistamassa, ettei pohjan alapuolelle kerry ja paineistu vettä. Altaan pinnan ylitevesi kootaan kahdella dekanttitornilla, jotka sijaitsevat altaan eri puolilla. Altaalle rakennetaan suotovesimalleista saatavaa tietoa hyödyntäen myös altaan sisäpuolinen kuivatusjärjestelmä. Suotovesien kokoamisojille on laadittu mitoitus huomioiden lumen sulamis- ja äärivalumatilanteet” (s. 162, liite 11a). Näitä altaan A1 rakenteellisia ongelmia hoidetaan tällä hetkellä pääasiallisesti suojapumppauksilla, jotka loppuvat kaivoksen toiminnan tai viimeistään jälkihoitovelvoitteen loppuessa. Ei kuitenkaan käy ilmi, miten suojapumppausten alasajo tulee vaikuttamaan rikastushiekka-altaan A1 kuivatukseen.

Sulkemisen jälkeen rikastushiekka-alueen A1 suotovedet ja pintavedet aiotaan ohjata kokoamisaltaaseen ja sieltä edelleen louhoksen syvänteeseen tai alkuvaiheessa myös vesienkäsittelyn kautta purkuun. Kuitenkin tavoitteena on ohjata myös suotovedet suoraan ympäristöön. YVA-selostuksessa ei esitetä, miten aiotaan varmistua siitä, ettei tästä seuraa laissa kiellettyä pohjaveden pilaamista. Vaikka alueella ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, on pohjaveden pilaamiskielto ehdoton ja sitä tulee tarkastella myös sen kautta, ettei kaivospiiristä saa johtua sen ulkopuolelle yleiselle tai yksityiselle edulle koituvaa haittaa. Sulkemissuunnitelmassa ei ole tuotu esille, miten tämä aiotaan varmistaa sijoitettaessa haitta-aineita sisältäviä vesiä louhokseen ja sen syvänteeseen. Myöskään ei käsitellä pitkän aikavälin eroosion ja routimisen riskejä peittorakenteeseen ja sen alapuolella käytettäväksi aiottuun nikkelisulfidipitoiseen maamassaan. Pitkällä aikavälillä pohjavesien pilaantuminen vaikuttaa vääjäämättömältä, sillä niin sivukivialueen kuin rikastushiekka-alueen suotovesien kokoaminen lopetetaan ja suotovesien annetaan sekoittua pohjaveteen. Vastaavasti myös kontaktivesialtaan pato puretaan. Esille ei tuoda, mitä tapahtuu kontaktivesialtaan maaperälle, johon on ensin laskettu vuosia kontaktivesiä rikastushiekka-altaasta (s. 173-174). 

Haitta-aineiden kulkeutumisen mallinnus taas nojaa täysin siihen, että “sulkemisvaiheessa avolouhokseen johdettava kontaktivesi johdetaan 40 metrin syvyyteen vedenpinnan alapuolelle järven täyttyessä” (s. 47-48, Liite 6a). Katsomme, että YVA-selostuksessa olisi varovaisuusperiaatteen mukaisesti tullut tarkastella myös vaihtoehtoa sulkemisesta, jossa avolouhokseen ei ole mahdollista johtaa vesiä esitetyllä tavalla.

Vaikutuksista poronhoidolle

YVA-selostuksen sivulla 293 todetaan, että kaivoksen laskeumien vaikutuksia poronlihan laatuun ei voida todeta tehtyjen selvitysten perusteella. Nämä selvitykset tulisi tehdä, jotta voitaisiin varmistua, ettei metallien laskeumista ole vaaraa ihmisten tai porojen terveydelle ja etteivät ne heikennä poronlihan laatua.

YVA-selostuksessa (s. 295) viitataan tehtyyn luppokartoitukseen, jonka perusteella annetaan ymmärtää, että luppoa kasvaa kaivoksen  lähettyvillä enemmän kuin kauempana kaivoksesta. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että porot välttävät kaivoksen lähialueita, jolloin kasvustot ovat päässeet kasvamaan. 

Luppokartoituksen havainnot lupon määristä perustuvat varsin harvoihin havainnointipisteisiin ja lyhyisiin aikasarjoihin. Paikallisen poronhoitajan lausunnon (liite 1 Juhani Maijalan lausunto) mukaan luppo on hävinnyt lähes kokonaan laajalta alueelta kaivoksen itäpuolelta. Lausunto perustuu vuosikymmenten kuluessa tehtyihin omakohtaisiin havaintoihin lupon määristä alueella. Maijala toteaa: “Yhteenvetona totean, ettei kaivosalueen lähialueita, joita porot aiemmin käyttivät luppoalueinaan, voida enää hyödyntää poronhoidossa lupon huomattavan vähenemisen vuoksi.” 

Tämä poronhoidolle aiheutuva haitta olisi tullut ottaa paremmin huomioon ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Tässä yhteydessä haluamme kiinnittää huomiota myös siihen, että esimerkiksi lupon määrien kehitystä koskevat selvitykset perustuvat puutteelliseen aineistoon. Paikallisten ihmisten tieto kaivoksen vaikutuksista on jätetty huomiotta.

Yhteenveto

Katsomme, että Kevitsan louhintavaiheen 5 YVA-selostus ei täytä arvioinnilta edellytettävää tasoa. Selostus jättää olennaisia vaikutuksia puutteellisesti käsitellyiksi tai kokonaan arvioimatta: kumulatiiviset vaikutukset (ml. Sakatin mahdollinen toteutuminen), suotavien pohja- ja patorakenteiden sekä vesienhallinnan vaikutukset, pölyn (erityisesti pienhiukkaset ja metallipitoisuudet) ja melun yhteisvaikutukset sekä Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten todentaminen. Erityisen puutteellisena pidämme pohjavesimallinnusta, jonka epävarmuuksia ei kyetä rajaamaan ja jonka lähtöaineisto on riittämätön. Kaivoksen sulkemisratkaisut ovat puutteellisia, eikä niiden käytännön toimivuutta tai laadunvarmistusta ole osoitettu.

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry ja Rajat Lapin Kaivoksille ry katsovat, että hankkeen esitetty laajentaminen (vaihtoehdot VE1.1 ja erityisesti VE1.3) kasvattaa ympäristöriskejä ja kohdistaa merkittäviä haittoja suojeltuihin luontotyyppeihin ja lajeihin, Natura-alueisiin sekä poronhoitoon, eikä vaikutusten ehkäisyä ja lieventämistä ole uskottavasti osoitettu. Yhdistykset vastustavat kaivoksen suunniteltua laajentumista ja katsovat, että ainoa kestävä toimintavaihtoehto on siirtyä välittömästi kaivoksen hallittuun sulkemiseen, koska esitetty arviointi ja suunnitelmat eivät anna riittävää varmuutta siitä, ettei laajennus aiheuttaisi merkittävää ja pitkäkestoista ympäristön heikentymistä.

13.2.2026

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN PIIRI

RAJAT LAPIN KAIVOKSILLE

LIITTEET

Maijala, Juhani. Luppolausunto 1.2.2026.

O’Kane Consultants Inc. Boliden Kevitsa Mine Field Testing Report. 31.5.2018.

VIITTEET

Boliden Kevitsa Oy. Käyttötarkkailun vuosiraportti 2024 25.6.2025. Saatavilla internetissä: https://www.boliden.com/49e650/globalassets/operations/mines/kevitsa/vuosiraportit-2021/vuosiraportit-2024/kayttotarkkailun-vuosiraportti-2024-liitteet.pdf

Eurofins Ahma Oy. KEVITSAN KAIVOKSEN YMPÄRISTÖTARKKAILUN VUOSIYHTEENVETO 2024. Saatavilla internetissä: https://www.boliden.com/49bda5/globalassets/operations/mines/kevitsa/vuosiraportit-2021/vuosiraportit-2024/boliden-kevitsa-vuosiyhteenveto-2024.pdf