Vastaselitys Helsingin hallinto-oikeudelle Kumpulanmäen asemakaavan valitusasiassa

ASIA: Vastaselitys Helsingin kaupungin lausuntoon Helsingin hallinto-oikeudelle Kumpulanmäen asemakaavan muuttamisesta

VALITUKSENALAINEN PÄÄTÖS: Helsingin kaupunginvaltuuston päätös 25.9.2024 § 189 24. kaupunginosan (Kumpula) korttelin 24973 tonttien 5 ja 6 sekä puisto- ja katualueiden asemakaavan muutoksesta

VASTASELITYKSEN ANTAJAT:

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Kumpula-seura ry

VASTASELITYS

Helsingin kaupunki on antanut Helsingin hallinto-oikeudelle lausunnon, jossa se esittää valituksen hylkäämistä. Lausunnon mukaan valituksenalainen kaupunginvaltuuston päätös ei ole syntynyt maankäyttö- ja rakennuslain tai luonnonsuojelulain vastaisesti.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Kumpula-seura toistavat asiassa aiemmin lausumansa ja toteavat vastaselityksenään seuraavaa.

Luonnonsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain vastaisuus

Kaupunki toteaa lausunnossaan, että ”asemakaavaa laadittaessa on asiantuntijatyönä arvioitu, millaisia luontoselvityksiä kaava-alueesta on tarpeen laatia. Koska kaavan laatimisen aikaan on laadittu myös koko kaupungin laajuinen uhanalaisten luontotyyppien selvitys, jonka yhteydessä myös kaava-alueella on suoritettu maastokäynteihin perustuvat inventoinnit, tämän selvityksen on katsottu olevan asiassa riittävä sen tulokset huomioiden. Asemakaavan selostuksessa … esitetyt tiedot alueen luontotyypeistä perustuvat vuosien 2017– 2020 aikana tehtyyn edellä mainittuun luontotyyppiselvitykseen sekä muihin kaupungin luontotietojärjestelmään kirjattuihin inventointitietoihin.” Lausunto toteaa edelleen, että ”Edellä lausuttu huomioon ottaen kaupunki katsoo, että asemakaavaa valmisteltaessa kaavan merkittävät vaikutukset on arvioitu ja lain edellyttämät tutkimukset ja selvitykset on laadittu myös luontotyyppien osalta riittävällä tavalla, ja niiden perusteella on mahdollista arvioida asemakaavan sisältövaatimusten täyttymistä luonnonympäristön vaalimisen kannalta. ELY-keskus ei ole suojellut kyseessä olevia vaahteravaltaisia metsiköitä LSL 64 §:n suojelupäätöksellä, eikä asiassa ole kaupungin arvion mukaan aihetta suojelupäätöksen tekemiselle muun muassa metsikön syntytavasta, alueiden kuluneisuudesta ja luonnontilaisuuden heikentymisestä lausuttu huomioon ottaen. Yksin alueen laajuus ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.”

Muutoksenhakijat toteavat, että Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on pitänyt metsän arvoa esillä vuodesta 2015, ja jo vuonna 2021 yhdistys todennut, että kyseessä voi olla suojeltava luontotyyppi, joka on poikkeuksellisen suuri ja konsultoidun luontokartoittajan mukaan mahdollisesti Uudenmaan suurin vaahterametsien kokonaisuus. Yhdistys on 1.7.2021 esittänyt, ”että kaupunki selvittää hankealueen metsien merkityksen luontotyyppien suojelun sekä luonnonsuojelulain 29 § luontotyyppisuojelun kannalta. Perusteita saattaa olla myös harkittuun lahopuulajiston selvittämiseen. Selvitykset on syytä tehdä ennen kuin kaavaluonnos tai -ehdotus tuodaan osallisten nähtäville.” (alkuperäisen valitusasiakirjan liite 8. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielipide Kumpulanmäen asemakaavan tarkistetusta osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta 30.6.2021).

Luonnonsuojelulain tavoitteiden kannalta olisi erityisen tärkeää selvittää maan suurimpiin kuuluvan vaahteralehdon ja jalopuustoisen kangasmetsän suojeluarvo. Vaahteralehto ja jalopuistoinen kangasmetsä ovat uhanalaisten luontotyyppien luokittelussa kaksi eri luontotyyppiä, jotka erottuvat toisistaan maaperän perusteella.  

Kaupunki toteaa lausunnossaan, että asemakaavaa laadittaessa on ”asiantuntijatyönä arvioitu, millaisia luontoselvityksiä kaava-alueesta on tarpeen laatia… Koska kaavan laatimisen aikaan on laadittu myös koko kaupungin laajuinen uhanalaisten luontotyyppien selvitys, jonka yhteydessä myös kaava-alueella on suoritettu maastokäynteihin perustuvat inventoinnit, tämän selvityksen on katsottu olevan asiassa riittävä sen tulokset huomioiden.”

Muutoksenhakijat toteavat, että kaupungin vastauksesta ilmenee, ettei alueella ole tehty kaavahankkeeseen liittyviä luontokartoituksia tai maastokäyntiä. Tämä merkitsee, että suurin osa alueesta on kartoittamatta. Uhanalaisten luontotyyppien selvitys kohdistui kaava-alueella vain kahdelle–kolmelle kohteelle, joiden ulkopuolelta ei hankittu tietoja. Kohteilla käytiin tuon hankkeen yhteydessä 2018. Kaavoitus tuli vireille syksyllä 2019, joten tämäkään kartoitus ei tapahtunut kaavan laatimisen aikaan.

Lajistoselvityksiä ei ole kaava-alueella tehty, vaan lajihavainnot koostuvat lyhyistä ilmeisesti suppean maastokäynnin aikana suoraan lomakkeeseen / kohdekorttiin tehdyistä kenttämuistiinpanoista. Ne koskevat vain kasvillisuutta, ja vain muutamia lajeja on mainittu. Kirjoitusvirheet 575/2018 kohdekortissa viittaavat siihen, ettei kirjauksia ole maastokäynnin jälkeen enää tarkennettu. Luontotyyppien suhteen tehty kartoitus osoitetaan alempana ongelmalliseksi luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelun inventointikäytäntöjen kannalta.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen ja kaupungin tietoon tuli tammikuussa 2025 kaava-alueelta liito-oravahavainto (liito-oravakartoittaja Laura Kuivalainen). Myöhemmin havainnon kävi varmistamassa Manki (Mikael) Perukangas, joka löysi liito-oravan jätöksiä myös Kustaa Vaasan tien itäpuolelta. Paikalla siis saattaa olla liito-oravan elinpiiri ja kulkureitti. Havaintodokumentointi on esitetty liitteessä 1. Liito-oravahavainnot osoittavat muutoksenhakijoiden mielestä osaltaan, että alueella olisivat tarpeen kattavat luontoselvitykset. 

Toistamme muun ohessa näkemyksemme, jonka mukaan ”Helsinki ei ole riittävästi selvittänyt nyt muutoksenhaun kohteena olevan kaava-alueen tai laajemmin Kumpulanmäkeä ympäröivän metsävyöhykkeen luontoarvoja. Kaavaan liittyen alueella ei ole tehty mitään selvitystä. Näin ollen kaava ei täytä Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin vaatimusta riittävistä kaavan merkittävät vaikutukset kattavasta suunnittelusta ja sen edellyttämistä tutkimuksista ja selvityksistä.”

Luonnonsuojelulailla suojeltavan luontotyypin inventointikriteereistä

Helsingin kaupungin lausunnon mukaan ”asemakaavaa valmisteltaessa kaavan merkittävät vaikutukset on arvioitu ja lain edellyttämät tutkimukset ja selvitykset on laadittu myös luontotyyppien osalta riittävällä tavalla, ja niiden perusteella on mahdollista arvioida asemakaavan sisältövaatimusten täyttymistä luonnonympäristön vaalimisen kannalta”.

Väitteessään kaupunki vetoaa vuoden 2018 luontotyyppikartoitukseen. Kartoituksen julkaisussa (Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020, Kaupunkiympäristön julkaisuja 2022/7 (LIITE 2) ei ole sen lähdeluettelon mukaan käytetty luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjetta (Pääkkönen ja Alanen, 2000, LIITE 3).

Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020 -julkaisun tekstin mukaan ”edustavuuskriteeristöt on määritetty perustuen Natura-luontotyyppien kuvauksiin (Airaksinen ja Karttunen 1998), Natura-luontotyyppien inventointiohjeeseen SYKE ja Metsähallitus 2016), Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeeseen, uhanalaisten luontotyyppien kuvaukseen (Kontula ja Raunio 2018)”. Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020 -julkaisun liitteessä (Luontotyyppien edustavuus ja luonnontilaisuusluokat, julkaisun liite I) mainitaan kuitenkin lehtojen edustavuuden kuvauksen perustuvan (vain) Natura-luontotyyppien määritteisiin. Luonnonsuojelulain luontotyypit mainitaan Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020 -julkaisussa sananakin vain sivumennen.

Helsingin kaupungin väite luontotyyppiselvityksen riittävyydestä Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020 -kartoituksen perusteella on katteeton, kun tutkitaan kartoituksen tehtävänantoa, suoritustapaa ja kriteeristöä. Jos tarkastellaan luonnonsuojelulailla suojeltavia luontotyyppejä, kartoitus olisi tehtävä niitä koskevan ohjeistuksen mukaan. Näiden kriteerien mukaan (LIITE 3) lähes luonnontilaisella luontotyypillä voi olla selviä merkkejä ihmistoiminnasta, puuston ikärakenne ja lajikoostumus voi muistuttaaa lähes talousmetsää, kulumisen merkkejä voi olla kohtuullisesti ja lajistossa voi olla jopa runsaasti kulttuurinsuosijalajeja.

Väittämät vaahterametsikön luontotyypistä ja luonnontilaisuudesta

Kaupunki toteaa lausunnossaan: ”Alueella vuonna 2018 tehdyssä uhanalaisten luontotyyppien kartoituksessa todettiin, ettei Nylanderinpuistoon ja korttelialueelle sijoittuva metsikkö edusta uhanalaista vaahteralehdon luontotyyppiä (574–575/2018). Sen puusto on harvennettua ja kasvillisuus kulttuurivaikutteista. Pääosin kaava-alueen ulkopuolelle jäävä, läntinen vaahterametsikkö on todettu samassa inventoinnissa uhanalaiseksi luontotyypiksi (573/2018). … Rakentaminen kaava-alueella sijoittuu laen pääosin jo rakennetuille alueille ja Kustaa Vaasan tien varren metsikköön. Kaava-alueen eteläosan metsä säilytetään.”

Valituksen kannalta keskeinen luontotyyppikohde on 575, joka sijoittuu valituksenalaisen kaavan kortteli- ja puistorakentamisalueelle. Toisin kuin kaupunki lausunnossaan väittää, sen kasvillisuutta ei kartoituksessa todettu kulttuurivaikutteiseksi. Kaupungin lausunto on tässä virheellinen. Kohteen jalopuumetsä on luontaisesti syntynyt. Muutoksenhakijat ovat valituksessaan osoittaneet, että kaupungin oman vuoden 1973 metsäkartoituksen perusteella Kustaa Vaasan tien vaahteravaltainen tienvarsimetsikkö on luontaisesti uudistuva. Se on sitä edelleen vuoden 2018 luontotyyppiselvityksen kohdekuvauksessa. Kartoituksen lohkon 575 vuoden 2018 kohdekuvauksen mukaan puusto on ”Nuorta-varttunutta vaahteraa, vuorijalavaa ja koivua. Vaahteran ja saarnen taimia”

Muutoksenhakijat toteavat, että osa tutkituista luontotyypeistä tai niiden pinta-alasta kuuluu maaperänsä takia jalopuustoisen kangasmetsän (eikä lehtojen) luontotyyppiin. Kohteen 575 pohjoisosa on maaperänsä perusteella ilmeisesti  jalopuustoista kangasmetsää ja eteläosa lehtoa, jotka molemmat luetaan luonnonsuojelulain jalopuumetsikkö-luontotyyppiin. Kaupungin vuonna 2016 julkistussa luonnonhoitosuunnitelmassa 575/2018 ja sen lähialueet määriteltiin lehtomaiseksi kankaaksi ja monimuotoisuustyyppinä jalopuumetsäksi (Vanhankaupungin, Toukolan, Kumpulan ja Koskelan luonnonhoitosuunnitelma vuosille 2017–2026, Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto, 2016. LIITE 4). Tämä julkaisu toteaa (s. 88) kohteen 158 olevan ”rehevä vaahterametsikkö. Vaahteran lisäksi vähän mäntyä, koivua ja raitaa. Pensaskerroksessa pääosin tuomea ja vaahteraa, lisäksi jalavaa ja pähkinäpensasta. Tavoite: Luonnonarvoiltaan monimuotoinen jalopuumetsäToimenpiteet: Yksittäisten puiden poisto ja pienpuuston hoito reitinvarsilta.”

Uhanalaisuuden määrittely joko kangasmetsäksi tai lehdoksi on olennaista, koska jalopuustoiset kangasmetsät (tyyppi M3.06) on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) ja vaahteralehdot (tyyppi M1.01.05) silmälläpidettäviksi (NT). Kartoituksessa olisi tullut käyttää myös tyypin M3.06 kriteereitä, mikä voi vaikuttaa huomattavasti alueen rajaukseen. Uhanalaiset luontotyypit -julkaisun mukaan (Suomen luontotyyppien uhanalaisuus, LIITE 5, s. 197) jalopuustoisten kangasmetsien luontotyypin säilymiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota (toimenpiteet: 3.”Säästetään harvinaisimpien ja eniten taantuneiden metsäluontotyyppien esiintymät, vaikka niiden laatu olisi heikentynyt. Näitä ovat muun muassa jalopuustoiset ja runsasravinteiset lehtoluontotyypit, jalopuustoiset kangasmetsät, edustavat harjumetsien valorinteet, sisämaan tulvametsät, sisämaan dyynimetsät sekä serpentiinivaikutteisen maapohjan metsät.”)

Muutoksenhakijat pitävät kohteella 575 virheellisenä vuoden 2018 luontotyyppiselityksen luonnontilaisuusluokkaa ”heikentynyt”, ja sitä ettei kohdetta luokiteltu uhanalaiseksi luontotyypiksi. Kohdekortti antaa kohteelle seuraavat yleismäärittelyt:

LUONNONTILAISUUSLUOKKA: Heikentynyt

KULUNEISUUS: Kulumista havaittavissa

VIERASLAJIEN PEITTÄVYYS: 0 %

Vuoden 2018 luontotyyppi-inventoinnin ohjetaulukon (LIITE 2, liite 1) mukaan heikentyneen (heikon) kriteerinä on ”Vain joitain luonnonmetsän tunnusmerkkejä. Runsaasti polkuja, (roskaantumista) ja kulttuurilajistoa. Peltomaalle syntyvän lehdon sukkessiosarjan alkuvaihetta.”

Kohde 575/2018 ei täytä kohdekortilla yhtäkään näistä tunnusmerkeistä. Kuten edellä todettiin, kohdekortti ei luonnehdi kohteen 575 kasvillisuutta kulttuurivaikutteiseksi, kohdekortin mukaan vieraslajien osuus on 0%, ja kulumisen merkkejä on kohdekortin mukaan vain kohtuullisesti (kohdetta ei sijoitettu luokkaan ”voimakkaasti kulunut”). Roskaantumista ei mainita. 

Muutoksenhakijat ovat valituksessaan osoittaneet, ettei kohteella 575 kyse ole sukkessiosarjan alkuvaiheesta eikä sekundäärimetsästä, vaan että vuoden 1973 kartoituksessa keskeinen osa kohteesta luokiteltiin vaahteravaltaiseksi metsiköksi. 

Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointioppaan (LIITE 3) mukaan jalopuumetsä on luonnontilaiseen verrattava, jos:

O luontotyyppi kehittynyt luontaisesti ja luontotyypin ominaispiirteet ovat säilyneet huolimatta

ihmisen aiheuttamista luontotyyppiin vaikuttavista tekijöistä

O selviä merkkejä ihmistoiminnasta vanhoja hakkuujälkiä, lahopuuta korjattu pois

O puuston ikärakenne ja lajikoostumus voi muistuttaa lähes talousmetsää

O lajistossa voi olla runsaasti kulttuurinsuosijalajeja

O kulumisen merkkejä kohtuullisesti

O alun perin talousmetsinä hoidetut metsät, jotka ovat jääneet hoitamatta ja joihin on

kehittynyt luonnontilaisen metsän piirteitä, voivat olla luonnontilaiseen verrattavia

Kohde täyttää muutoksenhakijoiden mielestä nämä tunnusmerkit niin hyvin, että kohte todennäköisesti täyttää luonnonsuojelulain luontotyyppinä jalopuumetsän tunnusmerkit.

Tätä mieltä on ollut lausunnossaan myös FM Elina Manninen (valituksemme Liite 3.). ”se täyttää luonnonsuojelulain 29 §:n jalopuumetsikön kriteerit, sillä vaahtera on levinnyt sinne ja lisääntyy paikalla luontaisesti, vaikka lehtipuita onkin luonnonhoitotoimin alueella suosittu. Kulttuurivaikutteisena metsä on luonnontilaiseen verrattava luonnonsuojelulain luontotyyppi (ks. ls-lain luontotyyppien inventointiohje, Pääkkönen & Alanen 2000). Jalopuumetsiköissä on kyseisen inventointiohjeen mukaan yleensä tyypillisesti kulttuurilajistoa, ja ne usein sijaitsevat asutuksen tuntumassa. Kumpulanmäen vaahterametsikön kaltaisen luonnontilaiseen verrattavan jalopuumetsikön lajistossa voi olla runsaastikin kulttuurinsuosijalajeja ja selviä merkkejä ihmistoiminnasta. Pääkkösen & Alasen (2000) mukaan jalopuumetsien säilyminen on nimenomaan useissa tapauksessa ihmistoiminnan ansiota, esimerkiksi valikoivalla metsänhoidolla on estetty jalopuumetsikön kuusettuminen. Siten valtaosa lain tarkoittamista jalopuumetsiköistä on luonnontilaiseen verrattavia eikä täysin luonnontilaisia.”

Elina Manninen on erittäin kokenut luontokartoittaja. Hän on tehnyt muun muassa Espoon luontotyyppien kartoituksia (Manninen, E.: Espoon uhanalaisten luontotyyppien kartoitus Faunatican raportteja 88/2021, Manninen, E: Espoon uhanalaisten luontotyyppien kartoitus 2022, Faunatican raportteja 104/2022).

Metsän historiasta

Helsingin kaupunki väittää lausunnossaan, että ”kaava-alueen itärinne Pietari Kalmin kadun ja Kustaa Vaasan tien välillä on ollut tämän lausunnon liitteenä olevien 1930–1940 luvun ilmakuvien perusteella havupuuvaltainen. 1950–1970 lukujen ajan rinteessä sijaitsi Ruotsista lahjoituksena saatuja nk. puistotaloja (selostus s. 11), joten käytännössä rinne on ollut rakennettua ympäristöä ja pihapiiriä. Puistotalojen purkamisen jälkeen sekapuustoiseksi muuttuneen rinteen vaahteravaltaisuutta on maastossa olevien harvennushakkuutähteiden perusteella tuettu kaupunkimetsänhoidolla.”

Muutoksenhakijat osoittivat valituksessaan, että Kustaa Vaasan tien vaahterametsikkö oli kaupungin 1973 omien metsäammattilaisten mukaan jo yli 50 vuotta sitten laaja vaahteravaltainen metsä ja myös luontaisesti uudistuva. Rinne ei siis ole muuttunut sekapuustoiseksi puistotalojen purkamisen jälkeen, talot purettiin 1970-luvun lopulla.

Osoitamme nyt tässä vastaselityksessämme vielä ilmakuvin (LIITTEET 6 a–c), että kuvio 575/2018 on ollut koko ilmakuvahistorian ajan sekapuustoinen ja lehtipuuvaltainen. Kuvissa kaupungin karttajärjestelmässä (kartta.hel.fi) on valittu samaan näkymään luontotyyppitaso ja tarkasteltavan vuoden ilmakuva.

Vuoden 1932 (LIITE 6a) ilmakuvassa näkyy kohteella 575 kauttaaltaan lehtipuiden latvuksia ja ilmeisiä kuusia vain aivan kohteen 575 pohjoisosassa sekä mahdollisesti yksittäisiä kuusia tai mäntyjä kohteen 575 kapeassa keskiosassa. Vuoden 1943 (LIITE 6B) lehdettömään aikaan otettu ilmakuva näyttää selvästi lehtipuuvaltaisen alueen, jossa kuusia on vain pohjoisnurkassa ja nähtävästi yksittäisiä havupuita keskivaiheilla. Vuoden 1976 (LIITE 6C) ilmakuvassa ei näy havupuita. Vuoden 1976 ilmakuva osoittaa  samalla, ettei kohteelle 575 ulottunut kuin yksi puistotalo (pohjoisreunan luoteislaidalla), joten rinne ei ollut ”rakennettua aluetta ja pihapiiriä”.

Muutoksenhakijat kommentoivat vielä kaupungin lausunnossa kohteesta 574 ja 575 käytettyä termiä kulttuurilehto. Tämä on kartoituksen sisäinen käsite eikä sitä muutoksenhakijoiden käsityksen mukaan löydy mistään uhanalaisten luontotyyppien inventointiohjeesta.

Kaupungin vuoden 2018 luontotyyppiselvitys määrittelee kulttuurilehdon seuraavasti: Kolmas tulkinnanvarainen tyyppi on ns. ”kulttuurilehdot”. Niihin kuuluu mm. entisiä peltoja ja niittyjä,

jotka ovat metsittyneet ja muuttumassa vähitellen lehdoiksi. Kasvilajisto on usein sekoitus

kosteiden lehtojen ja niittyjen lajeista. Kulttuurilehtoja on myös metsäalueilla asutuksen ja ulkoilureittien tuntumassa, joissa pieniä metsiköitä ja metsien valoisia reunaosia on hoidettu vaahteraa ja muuta lehtipuustoa suosien. Aluskasvillisuudessa mm. kieloa, kyläkellukkaa ja nuokkuhelmikkää, mutta alkuperäinen luontotyyppikin on usein pääteltävissä muun lajiston perusteella. Kulttuurilehdot tulkittiin sukkessiovaiheen kasviyhdyskunniksi, eikä niitä rajattu lehdoiksi. Tieto rajausperusteesta kerrotaan kohdekuvauksessa.

Muutoksenhakijat huomauttavat, ettei kulttuurilehto siis ole luontotyyppikartoituksissa muutoin käytetty termi sekä ettei Kustaa Vaasan tien varren metsä muistuta kuvausta. Metsän tärkeimmän vaahteraisen osan primäärimetsäluonteesta on kartoitusten perusteella  yli 50 vuoden näyttö ja ilmakuvien perusteella lähes sadan vuoden näyttö.

Helsingin kaupungin lausunnon mukaan ”Pääosin kaava-alueen ulkopuolelle jäävä läntinen vaahterametsikkö on todettu samassa inventoinnissa uhanalaiseksi luontotyypiksi kohdenumerolla 573/2018. Kyseinen kohde säilyy kokonaisuudessaan viheralueeksi kaavoitetulla alueella, eikä sille ole osoitettu rakentamista.”

Muutoksenhakijat toteavat, että kaupungin väite 573/2018 säilymisestä on virheellinen sikäli ettei sillä ole lain suojaa. Kohteelle 573/2018 ei ole osoitettu tässä kaavassa rakentamista, mutta sen alueen pikselit on osoitettu yleiskaavassa kokonaisuudessaaan  rakentamiseen. Näin ollen ei ole lainkaan taattua, että Kumpulanmäen vaahteralehtojen kokonaisuudesta säilyy mitään luonnontilaisena.  Huomautamme kohteliaimmin, että valituksenalaisessa kaavassa Nylanderinpuistoksi osoitetulle viheralueelle osoitetaan merkittävää väylärakentamista ja valituksemme koskee myös tätä rakentamistoimintaa. Lisäksi luontotyyppikartoituksen lehdon 573/2018 kuluminen ja erittäin kuluneeksi ja kulttuurivaikutteiseksi muuttuminen olisi viereisen raskaan korttelirakentamisen myötä edessä ulkoilupaineen lisääntyessä ja kohdentuessa hyvin suppealle alueelle. Tällöin esimerkiksi luokaksi tulisi voimakkaasti kulunut.

Yhteenvetona edellisestä muutoksenhakijat toteavat, että Kumpulanmäen rinteen vaahterametsä (574/2018 ja 575/ 2018) ympäistöineen muodostavat läntisen, ei yhtä alkuperäisen, vaahterametsän (573/2018) kanssa mahdollisesti Uudenmaan suurimman kauttaaltaan vaahteravaltaisten metsien kokonaisuuden. Yhteensä vaahteraisen alueen koko on ainakin viisi hehtaaria mikä on huomattava osuus vuonna 2018 koko Suomen tasolla arvioidusta koko Suomen 270–500 vaahteralehtojen hehtaarista, jos koko alue luetaan lehdoksi. Uhanalaiseksi luontotyypiksi sopivat osat ovat myös laajoja, ja koko on luonnonsuojelulain luontotyyppien  inventointiohjeen mukaan (s. 72) sinällään edustavuutta lisäävä tekijä.

Kaupungin olisi tullut selvittää hankealueen merkitys luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelun kannalta. Helsy on kannanotoissaan esittänyt kaupungille jo vuosia sitten tällaisen selvityksen tekoa, mihin kaupunki ei ole ryhtynyt. Ylimalkainen kartoitus, jossa kohdekuvaukset ovat hyvin suppeita ja jossa kohteita ei tarkastella luonnonsuojelulain suojeltavien luontotyyppien kartoituksen ohjeistuksen mukaan, ei alueella missään tapauksessa riitä. Kaavaprosessissa ei kohteen arvo huomioiden ole toteutunut vaatimus riittävistä kaavan merkittävät vaikutukset kattavasta suunnittelusta ja sen edellyttämistä tutkimuksista ja selvityksistä. Edellä ja valituksessaan muutoksenhakijat osoittavat, ettei vuoden 2018 luontotyyppikartoituksessa kohteelle 575 ole sovellettu luonnonsuojelulailla suojeltavien luontotyyppien ohjeessa esitettyjä kriteereitä, mikä pätee myös kohteeseeen 574/2018. Näin ollen luontotyyppikartoitus ei ole pätevä osoittamaan, onko alueella luonnonsuojelulain tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä.

Kartoituksessa on tarkemmin perustelematta todettu, ettei kohde edustaisi uhanalaista luontotyyppiä. Kohteelle 575 kohdalla ei kohdekortissa mainita kulttuurivaikutteista lajistoa, kohde on luonnontilaiseen verrattava ja sillä esiintyy puusukupolvien jatkumoa. Näin ollen kohde täyttää uhanalaisen luontotyypin kriteerit, ja siitä ja koko poikkeuksellisen laajasta vaahterametsäkokonaisuudesta tulisi tehdä erillinen kartoitus, kuten Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on kaavaprosessin aikana vaatinut. Kaupunki ei ole järjestänyt metsässä katselmusta eikä se lausunnossaan kiistä vaahterametsän laajuutta maan laajimpien joukossa tai vuoden 1973 oman kartoituksensa karttaesityksen näyttöä laajan luontaisesti uudistuvan vaahterametsän sijainnista hankealueella vaan vetoaa vanhempiin ilmakuviin, joissa kuitenkin kohteella 575 ja osin sen ympäristössä on lehtipuuvaltainen metsä.

Väitteet viherpinta-alan kehityksestä

Helsingin kaupunki lausuu, että ”Lisäksi asemakaavamuutoksessa puistoksi kaavoitetun alueen pinta-ala myös kasvaa, sillä voimassa olevissa asemakaavoissa osa rakentamattomasta rinteestä on opetus-, tutkimus- ja näihin verrattavaa toimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YOT) ja hallinto- ja tutkimuslaitosrakennusten korttelialuetta (YHT).”

Muutoksenhakijat toteavat, että voimassa olevassa asemakaavassa viheraluetta on huomattavasti nyt osoitettua enemmän, sillä kuten valituksessamme totesimme, voimassa olevan kaavan YOT- ja YHT -aluetta rajattaessa haluttiin nimenomaan säilyttää puustoinen rinne. Tämä ja muu kaavavihreä toteutetaan voimassa olevassa kaavassa  puistona sekä laajoina rakentamisalueelle kaavamerkintöinä osoitettuina puustoisena tai pensastoisena säilytettävinä alueina.

Muutoksenhakijat toteavat, ettei kaava täytä MRL 54 §:n sisältövaatimuksia, eikä se perustuu lain edellyttämiin kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun sekä selvittämisen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaava ei ole LSL:n luontotyyppien suojelua koskevan sääntelyn mukainen, eikä Helsingin kaupunki esitä luontotyyppikartoituksen ohjeistukseen perustuvaa tai muutakaan näyttöä siitä, ettei alueelle ole LSL:n suojeltavia luontotyyppejä. Päinvastoin, muutoksenhakijat esittävät valituksessaan ja tässä useita perusteita ja kartoitusohjeiden mukaisia kriteereitä sille, että alueella todennäköisesti on rajattavissa oleva jalopuustoisen metsän luontotyyppi / luontotyyppejä. Vaahterametsäkokonaisuuden valtakunnallisesti  poikkeuksellisen koon, jota kaupunki ei kiistä, johdosta on erityisen tärkeää, että alueen luontoarvot selvitetään erillisenä kartoituksena.

Luonnonsuojelun kannalta poikkeuksellisen tärkeän kokonaisuuden suhteen ratkaistavana on kysymys siitä, voidaanko usean hehtaarin jalopuumetsän kaavoitusratkaisu tehdä ilman alueeseen kohdistuvaa erityistä luontokartoitusta tai edes maastokäyntiä. Alue ei ole asuntorakentamisen kannalta seudullisesti tai valtakunnallisesti merkittävä, kuten se on luontoarvoiltaan. Muutoksenhakijat vastustavat valituksen käsitelyä kiireellisenä.

Kommentti maisemansuojelusta

Kaupungin lausunnossa todetaan, että eurooppalainen maisemayleissopimus sitoo valtiota, ei kaupunkia suoraan. Muistutamme, että Kumpulanmäen uusi kaavoitus on lähtenyt liikkeelle osin valtiollisen toimijan, Senaatti-kiinteistöjen aloitteesta ja maanomistaja alueella on osin valtio. Yleissopimuksen pitäisi tätä kautta velvoittaa. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohjeissa ohjeistetaan huomiomaan kohteiden maisema (LIITE 3, s. 72).

”Maisemallinen merkitys kuvataan katajakedoillaja muillakin luontotyypeillä, jos kohteella on maisemallista merkitystä. ”

Museonjohtaja Reetta Heiskanen toteaa lausunnossaan: ”Kaupunginmuseo on esittänyt myös uudisrakennuksien toteuttamista esitettyä pienimittakaavaisempana ja niin etteivät uudisrakennusten julkisivut nouse muurimaisen korkeina seinäminä Kustaa Vaasan tien reunalla. /…/ Muutos Kustaa-Vaasan tien varrella tulee kulttuuriympäristön vaalimisen näkökulmasta olemaan liian raju ja rakentamisen ja maaston muokkaamisen huomattavan määrän vuoksi myös peruuttamaton.” (Vuorovaikutusraportti 4.10.2022, s. 40)

Helsingissä 24.2.2025

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Antti Halkka, varapuheenjohtaja

Anders Backström, järjestösihteeri

Kumpula-seura ry

Erja Salo, puheenjohtaja

LIITELUETTELO:

LIITE 1: Liito-oravahavainnon ilmoitus

LIITE 2: Helsingin kaupunki, Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020

LIITE 3: Pääkkönen ja Alanen, Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje, Suomen ympäristökeskuksen moniste 188

LIITE 4: Helsingin kaupunki, Vanhankaupungin, Kumpulan, Toukolan ja Koskelan luonnonhoitosuunnitelma vuosille 2017–2026

LIITE 5: Kontula ja ja Raunio (toim.), Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1 – tulokset ja arvioinnin perusteet

LIITE 6a: Ilmakuva vuodelta 1932

LIITE 6b: Ilmakuva vuodelta 1943

LIITE 6c: Ilmakuva vuodelta 1976