Retkellä Iso-Melkuttimella

Helsyn päiväretki Iso-Melkuttimelle

Helsy järjesti lauantaina 17.5. bussiretken Iso-Melkuttimelle, Lopelle. Tämä Suomen oloissa poikkeuksellisen kirkasvetinen harjujärvi herätti runsaasti kiinnostusta, sillä retken paikat varattiin hetkessä loppuun. Sain kunnian toimia oppaana retkellä, sillä telttailin alueella kolme vuotta sitten ja Iso-Melkuttimen ympärikierto on minulle siksi tuttu reitti. 

Vielä edellisen päivän aamuna näytti siltä, että saamme hyvin sateisen retkipäivän. Mutta meillä kävi tuuri: sääennuste muuttui paremmaksi ja sade loppui juuri bussimme saapuessa Lopelle. Pilvinen sää ilman sadetta tuntui lottovoitolta, kun olimme varautuneet sadepäivään. 

Melkuttimien luonnonsuojelualueeseen kuuluu Iso-Melkuttimen lisäksi jokunen muukin pienempi järvi, ja alueen koko on yhteenä 350 hehtaaria. Sitä hallinnoi Metsähallituksen luontopalvelut, ja heidän tilastojensa mukaan alueella kävi vuonna 2023 noin 15 000 retkeilijää. Alue kuuluu Hämeen järviylänköön ja Iso-Melkuttimen pinta on lähes 120 metriä merenpintaa ylempänä. Harjualueelle tyypillisesti maa-aines on enimmäkseen moreenia ja hiekkaa, ja kalliota on todella vähän. Alueella on myös turvemaata ja sen myötä keidassoita. 

Iso-Melkutin on alueen suurin järvi, pinta-alaltaan 62 hehtaaria. Syvin kohta ulottuu 27 metriin, ja järvi on niin kirkas, että parhaimmillaan pohjan voi nähdä jopa 10 metrin syvyydessä. Järvi on erittäin suosittu sukellusharrastajien keskuudessa. Reitti järven ympäri on 5,3 km pitkä ja kun ottaa huomioon myös kävelyn parkkipaikalta järvelle, kävelyä tulee vähintään 7,2 km. Jos haluaa nähdä niemet Nappilahdennokan ja Tokholmannokan, reitti pitenee. Me sovimme, että käymme Tokholmannokassa, joka on todella pitkä ja kapea niemi ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Reitit ovat osa Ilvesreitistöä.

Koska meitä retkeläisiä oli iso porukka, noin 50 henkilöä, ryhmä jaettiin kahtia. Osa porukasta lähti toisen oppaan Harrin kanssa kiertämään järveä myötäpäivään ja minun opastamani porukka lähti kiertämään järveä vastapäivään. Tämä jako myös siksi, ettemme osu noin puolivälissä olevalle taukopaikalle täsmälleen samaan aikaan. Myötäpäivään kiertäjät saapuivatkin paikalle juuri kun me vastapäivään kiertäjät olimme valmiita jatkamaan matkaa. 

Olin jo bussissa pitämässäni alustuksessa lupaillut, että mahdollisesti näemme kuikkia, ja melko pian järvelle saavuttuamme näimmekin kuikkapariskunnan uiskentelemassa ja sukeltelemassa. Kuikat suosivat kirkasvetisiä järviä, joilla on rauhallisia pesintäpaikkoja. 

Annoin bussissa retkeläisille vapaaehtoisen tehtävän tarkkailla, minkälaisia harjukangasmetsätyyppejä Iso-Melkuttimen ympäristössä esiintyy. Tulimme siihen lopputulokseen, että hyvin monenlaisia: alueen luonto on erittäin monipuolista. On kuivempia, karumpia alueita ja yhdessä järven nurkassa lähes lehtomaista kasvillisuutta. 

Iso-Melkutin on säilynyt kirkkaana erämaisena järvenä, koska siihen ole päässyt valumaan maataloudesta ylimääräisiä ravinteita. Myös ilma tuntui todella puhtaalta ja raikkaalta hengittää ainakin sateen jälkeen. Löysimme puista naavaa, mikä on yksi puhtaan ilman indikaattoreista. Löysimme myös jännää vaaleanpunaista jäkälää.

Toukokuussa vesi on todella kylmää, mutta silti osa retkeläisistä uskaltautui pulahtamaan järveen. Ihailtavan reipasta porukkaa! Bussi palasi alkuillasta aurinkoiseen Helsinkiin mukanaan väsyneitä mutta onnellisia ihmisiä. Kiitos kaikille upeasta retkestä! 

Riina Simonen