Luontodokumentaristi Petteri Saario: Lähiluonnon säilyttäminen on taloudellisesti viisasta

Luontodokumentaristi Petteri Saario on vankkumaton luonnon puolestapuhuja, joka kritisoi nykyistä kaavoituspaineiden tai sähköllä liikkumisen nimissä tapahtuvaa luonnon tuhoamisvimmaa. Hän sanoo, että nykytekniikalla ja tyytymisen ja luopumisen filosofialla kykenisimme löytämään sellaisia ratkaisuja, ettei luonnonarvoja tarvitsisi vähentää.

Suomalaisille tuttu Saario on päässyt tekemään dokumentteja ja tv-sarjoja juuri niistä aiheista, elinympäristöistä ja lajeista, jotka ovat olleet hänelle läheisiä ja tärkeitä. Myös rahoittajia ovat Saarion dokumentti-ideat kiinnostaneet. Hän on tehnyt dokumentteja jopa sellaisista paikoista, joista moni voisi ajatella, että mikä noissa syrjäisissä kolkissa kiehtoo – elääkö siellä edes mikään?

– Esimerkiksi viimeinen pitkä luontodokumenttini, Ankarista ankarin, kertoo ulkoluotojen luonnosta, arktisten lintujen muutosta ja myös elämästä merenpinnan alla. Vietän paljon aikaa merellä, saarissa ja uloimmilla luodoilla ja minusta on tärkeää ja kivaa näyttää ihmisille, kuinka monimuotoista luonto sielläkin eri vuodenaikoina on, sanoo Saario. 

Saario kokee dokumenttinsa tärkeäksi myös maailman geopoliittisen tilanteen vuoksi. Liikenne Itämerellä on vilkasta ja onnettomuusriski suuri etenkin nyt, kun Venäjän huonokuntoiset varjotankkerit liikennöivät vesillä. Ulkoluotojen ja -saarien luonto on äärimmäisen herkkää ja ne olisivat ensimmäiset kärsijät, jos Itämerellä tapahtuisi öljyonnettomuus.

Luonto hämärässä ja sodan jaloissa

Parhaillaan Saario on tekemässä Hämärä luonto -dokumenttisarjaa, joka kuvaa sitä, mitä luonnossa tapahtuu silloin kun me ihmiset olemme jo nukkumassa. Saario kokee tärkeäksi nostaa ihmisten näkyviin sellaisia asioita, jotka eivät välttämättä kuulu omaan elinpiiriin tai joita ei tule ajatelleeksi. 

– Tavoitteenani on lisätä ihmisten tietoutta luonnosta ja ymmärrystä, että olemme itsekin osa luontoa ja että meillä on vastuu siitä, että luonto säilyy tulevaisuudessakin, summaa Saario.

Saariolla on myös suunnitteilla dokumenttisarja luonnosta sodan varjoissa. Seuraavat kuvausmatkat suuntaututuvatkin Ukrainaan ja Vietnamiin. 

Sota ei lopu rauhaan -dokumenttihanke kertoo sodan vaikutuksesta luontoon ja ympäristön tilaan. Sota aiheuttaa Saarion mukaan suurta kärsimystä hyökkäyksen kohteeksi joutuneille ihmisille, mutta se on myös ihmisen julmaa väkivaltaa luontoa kohtaan. Seuraukset luonnolle ulottuvat kauas sotatantereiden ulkopuolelle ja useiden sukupolvien päähän. Monet vaikutuksista ovat sellaisia, etteivät ne useinkaan päädy otsikoihin tai päättäjien tapaamisten asialistalle.

– Myös asevarustelulla ja armeijoilla, rauhankin aikana, on merkittäviä vaikutuksia luontoon ja ympäristöön. Ympäristösopimukset ja -lainsäädäntö eivät kuitenkaan yleensä ulotu armeijoihin, ja muutenkin asevoimien ja aseteollisuuden ympäristövaikutuksista on alan salaisen luonteen vuoksi saatavilla vähän tietoa.

Helsingin lähiluonto ja saaristo uhattuina

Saarion Veden saartamat -sarjassa oli jakso Helsingin saariluonnosta ja Kuninkaan- sekä Vallisaaresta. Helsingin kaupunki on rakentamassa luonnoltaan äärimmäisen herkkään Kuninkaansaareen luksusmökkejä. Millaisia ajatuksia ja tunteita Kuninkaansaaren kohtalo Saariossa herättää?

– Ainahan minä olen surullinen, kun kuulen, että luonnonarvoja nakerretaan. Toivoisin, että ihmiset pystyisivät Helsingissä ja muuallakin ratkaisemaan näitä eri intressejä ja toiveita luontoa tuhoamatta. Ymmärrän, että on monenlaisia paineita, kuten rakennuspaineita, saada asuntoja ihmisille. Nykytekniikalla ja tyytymisen ja luopumisen filosofialla kykenisimme löytämään sellaisia ratkaisuja, ettei luonnonarvoja tarvitsisi vähentää, vaan pikemminkin kääntää kehitystä toiseen suuntaan.

Saario mainitsee kehutun pohjoismaisen hyvinvointimallin, joka ei olekaan niin hyvä kuin luullaan. Luonnon näkövinkkelistä se on pikemminkin pahoinvointimalli.

– Suomessa oli 6.4. ylikulutuspäivä, joka tarkoittaa sitä, että jos me jatkamme tätä meidän ”hyvinvointia”, tarvitsisimme neljä maapalloa, jotta se tuottaisi meidän tarpeisiimme riittävästi luonnonvaroja. Meidän siis pitää tyytyä ja luopua. Monesti ihmiset ajattelevat, että se tarkoittaa köyhää ja tylsää elämää, mutta ei se sitä ole. Itse asiassa luonnonvarojen kulutuksessa me elimme suhteellisen kestävästi 1970-luvulla.

Jokaisen lähiluontokohteen tuhoaminen on hulluutta

Saario painottaa, että lähiluonnon säilyttäminen on paras asia, mitä kuntapäättäjät voivat tehdä jo taloudenkin näkökulmasta katsottuna. Lähiluontokohteilla on valtava merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle. Tiedetään, että mitä lähempänä ihmisiä luontokohteet sijaitsevat, sitä enemmän niitä käytetään ja sitä enemmän niillä on hyvinvointivaikutuksia.

Kun katsotaan taloutta vähän pidemmälle ja laajemmalla luupilla, lähiluontokohteet ovat huippuarvokkaita. Ne lisäävät myös ihmisten viihtyvyyttä ja kyseisen alueen houkuttelevuutta.

– Jokaisen lähiluontokohteen tuhoaminen on hulluutta. Kyllä Helsinginkin kokoisessa kaupungissa pitää yrittää löytää ratkaisuja, jossa saamme tänne edullisia ja riittävän laadukkaita palveluita sekä asuntoja ilman, että tuhotaan lähiluontokohteita.

Nykyinen vihreä siirtymä on suuri huijaus

Helsinki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Kaupunki ajaa sähköllä liikkumista pelastavana enkelinä, mutta onko ajateltu sitä, kuinka paljon joudutaan kaivamaan mineraaleja eli kuluttamaan luonnonvaroja sähköllä liikkumisen vuoksi? 

– Tämä on tärkeä pointti. Elinkaariajattelu on keskeisen tärkeää, kun puhutaan vihreästä siirtymästä, sehän on välttämätöntä energian tuotannossa. Nykyisellään tämä vihreä siirtymä on historiallinen viherpesukampanja. Sillä haetaan oikeutus esimerkiksi kaivoksen rakentamiselle Viiankiaavalle, joka on Euroopan upeimpia aapasoita. On pöyristyttävää, että luontoa käytetään sisäänheittotuotteena sellaisille hankkeille, jotka ovat niin kaukana kestävästä elämästä ja luonnon ymmärtämisestä kuin mikään asia voi olla. Itseäni suututtaa miten tätä viherpesua harjoitetaan, sanoo Saario tuohtuneena.

Kun haastattelun lopuksi kysyn Saariolta, onko hänellä vielä jotain muuta sydämellään, hän vastaa näin:

– Luonnonsuojelijat ovat tämän ajan suuria sankareita!

Petteri Saario kävi Helsyn kevätkokouksessa huhtikuussa kertomassa dokumenttiprojekteistaan ja ajatuksistaan siitä, mikä on suomalaisen luonnon tila juuri nyt ja mitä sille pitäisi tehdä.

Teksti: Taina K. Tervo
Pääkuva: DocArt/Sari Orkomies

Blogin kirjoittaja on media- ja viestintäalan asiantuntija, valo- ja videokuvaaja sekä Helsyn aktiivi. Hän rakastaa erityisesti Helsingin saaristoa ja kunnioittaa sekä arvostaa lähiluontoa. Luonto on itseisarvo ja jo siksikin sitä pitää suojella.