Aktiivit esiin: Neljännesvuosisata Helsyä – Christina Lindén

Helsy toimii palkattua järjestösihteeriä lukuun ottamatta puhtaasti vapaaehtoisvoimin. Helsyn toimintaryhmistä löytyy kuitenkin monenlaisia osaajia, joita ilman tarjolla ei olisi esimerkiksi Helsyn mahtavia talkoita tai kiinnostavia retkiä ja muita tapahtumia. 

Kulisseissa uurastaa siis monenlaisia aktiiveja, joita haluamme esitellä tämän vuoden kuluessa. Aiomme haastatella myös aivan uusia luonnon ystäviämme. Myös sinä voisit olla osa yhdistystämme ja liittyä halutessasi toimintaryhmiimme. 

—

Neljännesvuosisata Helsyä – Christina Lindén

Olen Christina Lindén, helsinkiläinen FM, biologi, joka kesäisin viihtyy mökillään Sipoon saaristossa.  Joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen Helsyn toiminta alkoi herättää uteliaisuuttani mieheni nimellä postitetun Takiainen-jäsenlehden ansiosta. Huolenaiheekseni oli noussut Helsingin tapa hoitaa kaupunkimetsiä ja kaavoittaa tonttimaaksi rantoja ja muita luonto- ja viheralueita yhä kiihtyvässä tahdissa.

Kun tapasin Helsingin silloiseen yleiskaavaan liittyvässä tilaisuudessa helsyläisiä, sain heiltä kutsun yhdistyksen syyskokoukseen, jossa minut valittiin hallituksen varajäseneksi. Takana on nyt yli 25 vuotta ja tämä vuosi on ensimmäinen, jolloin en ole hallituksen varsinainen tai varajäsen.

Helsyn pitkäaikaisena aktiivina ja hallituksen jäsenenä olen oppinut paljon. Olen tutustunut paikkoihin, joiden olemassaolosta en tiennyt, vaikka olen syntyperäinen helsinkiläinen. Olen oppinut paljon siitä, miten kaupunki ja sen hallinto toimivat, ja olen saanut tutustua monenlaisiin ihmisiin.

Olen osallistunut Helsyn retkien suunnitteluun ja usein toiminut niillä kasvioppaana. Ominta jälkeäni Helsyn toiminnassa ovat ehkä luontopolkuesitteet ja jättipalsamitalkoot, joita aloimme järjestää jo 20 vuotta sitten, huomattavasti ennen kaupunkia.

Toiminta Helsyssä on mukavaa, koska siinä toimivat ihmiset ovat samanhenkisiä, ja heillä on samat päämäärät. Minulla on ollut vapaus valita mitä teen, oman tilanteen ja jaksamiseni mukaan. Kun kokemusta ja osaamista on karttunut, olen kokenut olleeni hyödyksikin.

Huolena luontokato

Vuosien mittaan on tullut pohdittua mitä moninaisimpia luonnonhoitoon, ympäristön tilaan ja kaavoittamiseen liittyviä ongelmia. Nykyään suurin huoleni Helsingissä on luontokato, joka näkyy elinympäristöjen kulumisena ja lajien häviämisenä.

Olen alusta alkaen painottanut merenrantojen suurta merkitystä kaupunkiluonnon biodiversiteetin kannalta; luonnonrannoilta kun on löytynyt Helsingin ehkä parhaiten alkuperäisessä kunnossa säilynyttä luontoa.

Rantoja ja muita arvokkaita luontoalueita kuitenkin nakerretaan edelleen pala palalta ja paine jäljellä oleviin luontoalueisiin lisääntyy. Esimerkiksi asuinalueeni Lauttasaaren kallioilta, metsiköistä ja rannoilta on vuosien aikana kokonaan hävinnyt harvinaisia lajeja, joita aiempina vuosina olen löytänyt.

Positiivinen asia on, että kaupungin metsien hoito on luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta viimeisten 20 vuoden aikana parantunut. Tämä koskee kuitenkin lähinnä isompia metsiä; pienten lähimetsien luonnon säilyttämisessä ei olla onnistuttu.

Tuntuu, että vaikka luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeys on vihdoin tunnustettu, ymmärrystä ongelman kokonaisuudesta ja sen eri tekijöistä ei löydy tarpeeksi kielteisen kehityksen pysäyttämiseksi.

Vaikka kaupunki tekee luonnon suojelemiseksi monenlaista, luonnon suojelussa olisi ymmärrettävä myös ennalleen jättämisen arvo.

Haastattelu: Anne Brax