Risto Isomäki – aina askeleen edellä

Kuva: Milla Malinen

Risto Isomäki on kirjoittanut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana kolmisenkymmentä tietokirjaa ja viitisentoista romaania. Teemoina ovat olleet ekologia ja erityisesti erilaiset globaalit ympäristöuhkat.

Miksi aloit tietokirjojen lisäksi aikoinaan kirjoittamaan myös ns. ekotrillereitä?

”Minusta alkoi tuntua, että suuret uhkakuvat, kuten suurten kaupunkien peittyminen veden alle napajäätiköiden sulaessa, eivät ihmisten mielissä muutu arkitodellisuudeksi. Ajattelin, että romaanit auttaisivat paremmin kuvittelemaan ja kokemaan uhkat myös emotionaalisesti.”

Isomäen kirjoissaan esille nostamilla uhkakuvilla on ollut kiusallinen tapa alkaa muuttua todeksi vähän sen jälkeen, kun hän on ne esittänyt. Esimerkiksi vuonna 2005 ilmestyneessä Sarasvatin hiekkaa -romaanissa valtava tsunami uhkasi ydinvoimalaa, ja vastaavanlainen onnettomuus tapahtuikin sitten Fukushimassa.

Vedenpaisumuksen lapset -romaani vuodelta 2020 puolestaan toi esille kysymyksen siitä, mitä tapahtuu, jos Grönlannin sulaminen pysäyttää ns. AMOC-virtauksen – eli käytännössä Golf-virran koillishaaran. Tuoreiden tutkimusten mukaan lämmintä merivettä Atlantilta kuljettava AMOC-kiertoliike hidastuu tai voi jopa romahtaa nopeammin kuin on aiemmin arvioitu.

Sinua pidetään ennustajana, näkijänä. Oletko sellainen?

”Kaikki kirjoissani esitetyt uhkakuvat ovat sellaisia, jotka kirjan ilmestymisajankohtana olisivat tutkimusten mukaan olleet mahdollisia. Pidemmälle tulevaisuuteen sijoittuvat kehityskulut ovat spekulaatiota, mutta olen välttänyt ottamasta mukaan täysin mahdottomia tapahtumia.”

Koko ajan tapahtuu myös kaikenlaista sellaista, joka vahvistaa uhkakuvia. Esimerkiksi Grönlannissa on ollut useita paikallisia tsunameita. Näistä ei kuitenkaan saa lukea uutisista, media keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Nyt se on Trump, Ukrainakin on unohdettu.”

Sarasvatin hiekkaa -kirja herätti kysymyksen ydinvoimaloiden turvallisuudesta. Miten itse suhtaudut ydinvoimaan?

”Suhtaudun ydinvoimaan edelleen hyvin kielteisesti. Ja kaikkein hölmöintä olisi rakentaa pieniä ydinvoimaloita kaupunkien keskustoihin!

Jokainen ydinvoimala laskee aina rutiininomaisesti tiettyjä radioaktiivisia päästöjä ympäristöön, yleensä ilmaan korkeiden piippujen kautta. Olisi tutkittava, miten tämä vaikuttaa sairauksiin tietyn matkan päässä voimalasta vallitsevien tuulten suunnassa.

On ehkä mahdollista tehdä ydinvoimaloita, jotka ovat normaalikäytössä turvallisia. Mutta myös terrori-iskut pitää ottaa huomioon.”

Isomäki on aiemmin medialle antamissaan haastatteluissa huomauttanut, että suomalaista yhteiskuntaa pidetään turvallisena, eikä voimaloita vartioida, kuten vaikkapa USA:ssa. Poliitikot eivät hänen mukaansa usko iskujen mahdollisuuteen – kunnes ensimmäinen tapahtuu.

Mikä on mielestäsi tämän hetken suurin ekologinen uhka?

”Suurin uhka ihmiskunnan näkökulmasta on pohjoisten napa-alueiden sulaminen ilmastonmuutoksen seurauksena. Arktisen alueen ja Siperian ikiroudan sulaminen vapauttaisivat ilmakehään valtavasti metaania ja muita kasvihuonekaasuja. Myös maapallon heijastavuus vähenisi. Tämä voi kiihdyttää ilmastonmuutoksen hallitsemattomaksi.

Olosuhteet voisivat maailmassa muuttua todella kaoottisiksi; kaikenlaiset yhteiskunnan järjestelmät, kuten terveysjärjestelmät, romahtaisivat.”

Uusimmissa romaaneissasi, viimeisimpänä Krakenin saari, olet pohtinut valtamerien syvänteiden oloja ja niiden eliömaailman tulevaisuutta. Käsityksesi mukaan heikosti tutkitut ja tunnetut valtamerien syvänteet ovat eliömaailmaltaan monimuotoinen, valtavan rikas, biologinen aarreaitta.

”Me emme oikeasti tiedä, mitä syvän meren pohjalla, muutaman kilometrin, syvyydessä on. Aiemmin on ajateltu, että siellä ei voi olla oikein mitään. Kuitenkin aina kun valtameren pohjasta otetaan näytteitä, suurin osa kaikista lajeista on ennestään tuntemattomia.

Tiedetään, että valtamerien pohjalla on paljon tulivuoria. Mutta myös pohjan kerrostumiin hautautuneena täytyy olla valtava määrä tulivuoria sekä niihin liittyviä, luolia, kraattereita ja rotkoja. Tämän takia eri alueille voi olla kehittynyt aivan oma, näihin ympäristöihin liittyvä, monimuotoinen paikallinen lajistonsa.

Syvänmeren eliöstö myös muuttuu koko ajan: syntyy uusia lajeja, heimoja, sukuja, pääjaksoja – ja samalla valtava määrä biodiversiteettiä.”

Miksi syvänmeren eliölajien tulevaisuudesta pitää olla huolissaan?

”Veden kierto pitää syvänteet hapellisina. Kun merijää vähenee ilmastonmuutoksen seurauksena, raskaan veden muodostus vähenee, eikä pohjaan valu enää hapellista vettä. Merien kerrostuneisuus kasvaa. Valtamerien pohjat ovat itse asiassa koko biosfäärin haavoittuvin kohta.”

Olet sanonut olevasi nykyään hieman optimistisempi ilmastonmuutoksen suhteen kuin ennen. Miksi?

”Länsimaissa vallalla olevassa uusliberalistisessa talousajattelussa kaikki teknologian ja talouden ohjailu on kielletty, eikä vapaaseen kilpailuun saa puuttua. Jos ilmastopolitiikan on koko ajan tuotettava voittoa ja toimittava markkinoiden ehdoilla, halvimmat ja ihmisten kannalta kiinnostavimmat ratkaisut jäävät liian vähälle huomiolle.

Optimismini perustuu siihen, että Euroopan ja USA:n taloudellinen vaikutusvalta on romahtamassa ja BRICS-maat ottamassa vastuuta. ’Globaali etelä’ on maailman enemmistö, ja sillä on taloudelliset mahdollisuudet luoda teknologioita, jotka sopivat köyhemmille.

Aasian maat tuottavat jo nyt valtaosan kaikesta uusiutuvan energian teknologiasta. Ne voivat jatkossa tuottaa myös paljon köyhemmille ihmisille sopivaa ekotekniikkaa.”

Olet tuoreessa kirjassasi Maailmanparantajan muistelmat sanonut, että yhden asian liikkeet olisivat tehokkaampia kuin monen asian liikkeet? Mihin tämä perustuu?

”Yhden asian liikkeet voivat helpommin tehdä yhteistyötä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa. Vakiintuneet kehitysyhteistyö- ja ympäristöjärjestöt ovat aika kuplautuneita.

Suomen luonnonsuojeluliike on saanut kyllä paljon aikaan: joillakin alueilla suojellun luonnon pinta-ala on prosentuaalisesti jo aika suuri, ja monen suurikokoisen nisäkkään kanta on elpynyt. Mutta suojelemalla vain Suomen luontoa ei pelasteta maailman luontoa. Ei voi keskittyä vain suomalaisiin lajeihin, kun suuri osa maailman lajistosta ollaan menettämässä.”

Mitä tämä tarkoittaisi esimerkiksi Helsyn näkökulmasta? Helsyhän on luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys, jonka peruslähtökohtana on paikallinen toiminta?

”Voisiko Helsyssä vaikkapa olla ”kansainvälinen jaosto”, joka voisi tukea joitakin kansainvälisiä puhtaan teknologian hankkeita?”

Anne Brax

Kirjailija ja kansalaisaktivisti Risto Isomäki oli Helsyn kutsumana haastateltavana Luonto lainassa -tapahtumassa Munkkiniemen kirjastossa 2.2.2026.