Piilossa Pikkuniemessä

Pikkuniemi on hiukan syrjässä – näkyvillä ja kuitenkin piilossa. Se on arvokas pieni palanen Helsingin kaupunkiluontoa. Pikkuniemi sijaitsee Munkkiniemessä, Pikku Kuusisaaren rinnalla, Pikkuniementien ja Kärkitien kainalossa. Näkymät Laajalahdelle avautuvat esteettöminä.

Pientä polkua seuraamalla voi kiertää Pikkuniemen omaan tahtiinsa. Lumisateen jälkeen kenkä uppoaa syvään hankeen ja polku pitää tarpoa omin neuvoin.

Pikkuniemen Kärkitien puoleinen alue on hienoa alkuperäistä tai alkuperäisen kaltaista, eri ikäistä mäntyä kasvavaa kangasmetsää mustikanvarpupeitteineen. Alue ei ole muuttunut vanhojen karttojen näkymistä, lukuun ottamatta Kalastajatorpan tenniskenttiä, jotka nekin perustettiin jo vuonna 1938.

Alueella kasvaa mäntyjä kaikissa ikäluokissaan – nuoresta männystä aina kilpikaarnaisiin komeisiin mäntyihin, kelopuihin ja maassa jo lahoaviin maapuihin. Löytyypä täältä myös hieno pylväsmäinen katajakin. Kärkitien varrella olevalla männyn rungolla voi havaita myös männynkäävän. Maapuulla taas voi nähdä ketun jättämät tassunjäljet lumella. Tästä Kärkitien vierestä, puiden takaa pilkottaa Seurasaarenselkä.

Kangasmetsän puolelta polkua voi seurata laaksoon, jonka piilossa on Sigurd Steniuksen perhehauta. Täällä on myös Sigrid Helene, Steniuksen ensimmäinen vaimo, pysähtynyt kävelyretkillään ihailemaan Itämerta. Ehkä juuri siksi Steniuksen perhehauta on täällä. Nyt näkymää Seurasaarenselälle peittävät kookkaiksi kasvaneet puut.

Kesäisin tämä osa aluetta on varjoisaa, lehtipuita kasvavaa lehtometsää. Kallioseinämää peittää sammaltapetti kallioimarteet koristeinaan.

Sigurd Stenius jätti leimansa Helsingin historiaan ollen perustamassa Munkkiniemen, Haagan kauppalan ja Pikku Huopalahden kaupunginosia. Hänen isänsä Mårten Gabriel Stenius perusti Haagan huvilakaupungin. Perustetun yhtiön – Ab M.G. Stenius – johdossa Sigurd jatkoi – muun muassa tilaamalla Eliel Saariselta kunnianhimoiseksi luonnehditun Munkkiniemi-Haaga -suunnitelman, josta osa toteutuikin.

Kömmin metsiköstä takaisin tekemääni polkua pitkin. Käännyn vielä katsomaan taakseni. Nähdään taas, Pikkuniemi, kun näille tienoille saavun. Ovathan nämä vierailut kuin tulisi hyvän tutun luokse:)

Tämän lähiluontojutun tekstit ja kuvat: Heidi Rantalainen