Östersundomin opetukset kannattaa ottaa vakavasti

Kuva: Korsnäsinpuronlaakso Sakarinmäellä. Kuvaaja: Riitta Malve

Östersundomin kaappaaminen Sipoolta Helsingille oli aikoinaan kaupunkimme päättäjille kuin uuden elämän alku. Innostus oli valtava. Östersundom on välttämätön Helsingin kehitykselle, siitä alkaa pääkaupungin uusi kukoistus, Östersundomista tulee upea puutarhakaupunginosa, jonne kuljetaan metrolla – “metrolla Sipoonkorven kansallispuistoon” oli noiden aikojen iskulause.

Östersundomissa ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista sovittaa asutus ja luonto yhteen. Ympäristöjärjestöt varoittivat syistä, jotka rajoittivat rakentamista. Oli hämmentävää, ettei normaalisti harkintakykyisille ihmisille mennyt mikään kriittinen huomautus perille.

Liitos toteutui vuonna 2009. Vuonna 2026 Östersundom on ennallaan, alueella ei ole vieläkään yleiskaavaa. Östersundomissa toteutui kaikki se, mistä liitoksen kriitikot etukäteen varoittivat. Varoitettiin muun muassa näistä:

• Iso osa pientaloilla katettavaksi suunnitelluista pelloista on entisiä merenlahtia, joita nyt täyttävät paksut savipatjat. Osa on myös tulvariskin alapuolella, kovilla tuulilla pellot peittyvät meriveteen.
• Natura-alueet rajoittavat rakentamista suurella osalla Östersundomia.
• Alueella on paljon muitakin luontokohteita, joita ei voi jyrätä asutuksen alle.
• Metro on epäuskottava liikenneratkaisu puutarhakaupunginosalle.

Kuinkas sitten kävikään?

Metrolle kävi kuten ennustimme: siitä on luovuttu. Metrolla oli merkitystä vain, kun Helsinki perusteli sillä pakkoliitoksen hyödyllisyyttä valtioneuvostolle ja puolusti sitä valituksia vastaan hallinto-oikeuksissa. Nyt alueelle suunnitellaan pikaraitiotietä.

Pelloilla ryömineet porakoneet löysivät niiden alta 12–14 metrin savikerroksia, joille pientalojen paaluttaminen ymmärrettiin liian kalliiksi. Tulva-alueet huomattiin tulva-alueiksi.

Natura-alueista Helsinki yritti selvitä peliliikkeellä, joka ei ollut pääkaupungin arvon mukainen.

Kaupunkisuunnitteluviraston (KSV) ylin virkamiesjohto marssi vuonna 2010 silloisen ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk) puheille pyytäen, ettei Östersundomissa tarvitsisi noudattaa Natura-säädöksiä. Neuvottelussa ministeri olikin pitänyt mahdollisena kiertää suojelumääräyksiä. Tästä suuttui YM:n toisen päällikön, kaavoituksesta vastaavan asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) esikunta, joka vahvisti tiedot vierailusta.

Neuvottelijat unohtivat, ettei oikeusvaltiossa kukaan, ei ministerikään, voi luvata lainvastaista kaavaa ja asian noustua julkisuuteen tämä peruikin kiireesti lupauksiaan. EU:ssa naturasuojeluun on hyväksytty hyvin harvoja poikkeuksia. Kyseessä ovat olleet koko valtakunnalle tärkeät infrastruktuurihankkeet, kuten maan eri osia yhdistävät moottori- tai rautatieyhteydet. “Hyväksytyt poikkeukset ovat olleet sellaisia, joita ilman yhteiskunta ei tule toimeen”, korostivat YM:n virkamiehet. Rantatonttien varaaminen muutamille etuoikeutetuille tuskin olisi kansakunnan elinehto.

Elokuussa 2011 Helsinki ja Vantaa saivat asianajajalta tilatun lausunnon ”Natura 2000 –alueiden vaikutus Östersundomin yhteiseen yleiskaavaan”. Siinä varoitettiin yksityiskohtaisesti vaikeuksista, joita syntyy, jos Naturan asettamia rajoituksia ei täysin kunnioiteta.

Hyvistä neuvoista huolimatta suunnittelijat tarjosivat helmikuussa 2012 kaavaluonnosta, jossa kolme Natura-aluetta olisi tuhottu kokonaan, ja Porvarinlahden rannallekin olisi rakennettu tavalla, joka ei Natura-säädöksiin sopisi.

Vastavedoksi Helsy ja kolme muuta luonnonsuojeluyhdistystä laativat yhdessä arkkitehtitoimisto Dadadotankin kanssa alueelle Varjokaavan. Ensimmäisen kerran Suomessa luonnonsuojelujärjestöt vastasivat virallisiin kaavailuihin omalla vaihtoehtokaavalla. Se olisi mahduttanut alueelle noin 50 000 uutta asukasta, mutta säästänyt luontokohteet keskittämällä asutusta. Kuntien tuolloinen yleiskaavaluonnos olisi asuttanut alueelle 70 000 ihmistä, myöhemmät versiot jopa 100 000.

Östersundomin kaavoittamisen vaikeutta kuvaa, ettemme mekään vielä tuolloin tunteneet kaikkia kriittisiä kohtia. Varjokaavassa merkittiin rakentamista eräille alueille, joita tarkemmin tutkittuamme selvisi, ettei sitä voi hyväksyä.

Hallinto-oikeudet tyrmäsivät

Kaupunkisuunnittelun johdon vaihduttua suunnitteluun tuli hieman realismia, mutta ei tarpeeksi. Päätettäväksi tuotiin yleiskaava, jossa keskeinen ongelma koetettiin kiertää jättämällä iso osa alueesta valkoiseksi “selvittämisalueeksi”, jonka kohtalo ratkaistaan myöhemmin.  Näihin kuului kriittinen Salmenkallion seutu. Kolmen kunnan valtuustot hyväksyivät kaavan, mutta ei ollut vaikeaa ennustaa kuinka sille käy. Sekin kerrottiin päättäjille etukäteen.

Helsingin hallinto-oikeus kumosi yleiskaavapäätöksen lainvastaisena.  Tuomiosta valitti Helsingin, Vantaan ja Sipoon yhteinen toimielin Östersundom-toimikunta. Vuonna 2021 korkein hallinto-oikeus (KHO) vahvisti hallinto-oikeuden tuomion ja hautasi lopullisesti tämän yhteisen yleiskaavan.

Valkoiset selvitysalueet olivat lainvastaisia, sillä niiden tulevien kaavaratkaisujen vaikutuksia ei voitu arvioida – eikä siten voitu arvioida esitetyn yleiskaavan vaikutuksia. Kaikkiaan yleiskaavaan liittyvää Natura-arviointia ei oltu tehty riittävällä tarkkuudella, eikä vahingollisia vaikutuksia oltu riittävästi suljettu pois, tuomitsi KHO.

Joten Östersundomin yleiskaavan teko oli aloitettava alusta.

Vaikka Varjokaavassakin oli virheensä, on perusteltua arvioida, että jos sen perusajatukset olisi otettu suunnittelun lähtökohdaksi, Östersundomissa olisi jo yleiskaava.

Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristötoimittaja, sekä Helsyn aktiiveja