Kokonaiskuvaa etsimässä – Keskustelu akateemikko Markku Kulmalan kanssa

Haastattelija: Pinja Mäkelä

Markku Kulmalan päätyminen maailman johtavaksi, alansa viitatuimmaksi ilmakehätutkijaksi, on yhdistelmä sattumankauppaa ja omien kiinnostuksen kohteiden seuraamista.

Kun kysyn Kulmalalta, miksi hän on ilmastoasioista kiinnostunut, vastaus on sama kuin monella suomalaisella – hän on viettänyt paljon aikaa metsässä. Luontoarvot pysyivät Kulmalan mukana läpi nuoruuden, vaikka silloin niitä ei ymmärretty vielä ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Kulmala on ollut Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen jäsen jo 12-vuotiaana, 1970-luvulta lähtien.

Kulmala aloitti opintonsa teoreettisessa fysiikassa Helsingin yliopistossa, mutta vaihtoi ympäristöfysiikkaan. Maisterintutkielman hän kirjoitti uusien ja uusiutuvien energiamuotojen riskeistä, joita hän tutki aina voimaloiden rakentamiseen tarvittavien raaka-aineiden kaivuusta energiatuotantoon ja jätteiden käsittelyyn.

Kulmala huomasi, että energiantuotannossa on kyse paljon enemmästä kuin pelkästään ihmiseen liittyvistä näkökulmista. Hän alkoi miettiä energian tuotannon vaikutuksia laajemmin luontoon ja ympäristöön kohdistuvana, kokonaisvaltaisena kysymyksenä. Heräsi ajatuksen itu: luontoarvoja tarvitaan kunnollisen kokonaiskuvan hahmottamiseksi.

Kiinnostus hiukkasiin synnytti SMEAR-tutkimusasemat

Tšernobylin ydinvoimalan räjähdys vuonna 1986 sysäsi Kulmalan tutkimaan radioaktiivisten hiukkasten pitoisuuksia ympäristössä, jolloin ymmärrys hiukkasten vaikutuksista kaikkeen ympärillämme kasvoi. Heräsi halu tutkia, miten muutkin hiukkaset – varsinkin teollisuudesta ja energian käytöstä syntyneet, mutta myös biologista alkuperää olevat – vaikuttavat maailmaan ympärillämme.

Syntyi SMEAR-tutkimusasema, joka havainnoi monipuolisesti ekosysteemien ja ilmakehän vuorovaikutusta. Asema mittaa nykyään yli 1000 erilaista muuttujaa – muun muassa kasvihuonekaasuja, pienhiukkasia, fotosynteesiä, maaperää – ja on kokonaisvaltaisessa mittauksessa maailman huippuluokkaa.

Kulmalalle vahvistui aiempi epäily: ilmastonmuutosta ei voi tutkia ilman biodiversiteetin tutkimusta, jota taas ei voi tehdä ilman esimerkiksi aavikoitumisen tai metsien tutkimusta. Tarvitaan järjestelmällistä ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, systeemien tutkimusta. Kulmala toivoo tämän lähestymistavan vahvistuvan jatkossa, mutta mainitsee haasteiksi muun muassa pysyvän rahoituksen ja laadukkaan datan jatkuvan keräämisen.

Esimerkiksi Yhdysvaltain nykyisen hallinnon toimet ovat vaikeuttaneet tai jopa lakkauttaneet datan keräämisen, joka on avainasemassa ympäristökysymysten ratkaisemisessa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen -periaatteen mukaisesti poliittinen tahtotila onkin tärkeä osa ilmastotutkimuksen onnistumista.

Suuresta kuvasta keskustelumme siirtyy ruohonjuuritasolle, Marjaniemen siirtolapuutarhaan. Miksi siirtolapuutarha kiinnostaa? Vastaus on jälleen monitasoinen. Yhtäältä Kulmalan pariskunta omistaa alueella oman mökin, jossa oleskelu on herättänyt kiinnostusta paikkaan myös tieteellisestä näkökulmasta. Toisaalta siirtolapuutarhat toimivat kaupungin sisällä tärkeinä hiilinieluina, ja niiden luonnon monimuotoisuus on korkea verrattuna muuhun kaupunkitilaan.

Paikallinen toiminta on tärkeää

Miksi ruohonjuuritasolla on väliä? Tässäkin vastaus on kokonaisvaltaisuus. Kulmala antaa käytännön esimerkin: luonnossa jokainen roska vaikuttaa biodiversiteettiin jollain tavalla. Tällöin yksikin kerätty roska luonnosta vaikuttaa positiivisesti biodiversiteettiin, joka taas vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Pienillä teoilla on siis tieteen näkökulmasta globaaleja vaikutuksia.

Kulmala nostaa esiin myös paikallisten ihmisten aktiivisuuden merkityksen. Muutos parempaan lähtee yksittäisistä teoista, kun niitä on monta. Siksi paikallinen toiminta luontokysymyksissä on oleellista.

Utelin vielä, mitä siirtolapuutarhassa kannattaa viljellä ilmasto- ja biodiversiteettinäkökulma huomioiden? Kulmala ilmoittaa, että vastauksia kannattaa kysyä mieluummin hänen vaimoltaan Marita Kulmalalta, joka on myös aktiivinen ympäristöasioiden kannattaja. Marita Kulmalan mukaan puutarhaa kannattaa hoitaa kotipihan hiilikortiston periaatteiden mukaisesti. Kortisto on kehitetty osana Co-Carbon tutkimushanketta.

Mikä on ilmastonmuutoksen tämänhetkinen tilanne, ja miten tästä eteenpäin? Tähän Kulmala lupaa palata esitelmässään Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen (Helsy) tilaisuudessa Oodin Maijansalissa 6.11. klo 18-19. Sen verran hän paljastaa, että hänen elämäänsä ohjannut ymmärrys ympäristökysymysten kokonaisvaltaisuudesta tulee varmasti olemaan esillä.