Kohti päätöksentekoa Östersundomin osayleiskaavasta

Kuva: Näkymä Karhusaarenlahdelle. Kuvaaja: Matti Lipponen

Kaupunkisuunnitteluun liittyvissä keskusteluissa kuulee tai näkee aina välillä puheenvuoroja, joissa ehdotetaan jonkin ajankohtaisen ikäväksi koetun rakennushankkeen sijoittamista Östersundomiin, koska siellä on yhä edelleen erinomaisen paljon tilaa ja hyvin vähän asukkaita. Usein ehdottaja ei kuitenkaan vaikuta tuntevan kovin hyvin pääkaupungin viimeisintä ja itäisintä liitosaluetta, eikä sen hienoja metsä-, niitty- tai viljelyalueita. Moni seikka itse asiassa puoltaisi vahvasti Helsinkiin vuoden 2009 alusta liitetyn Östersundomin jättämistä kokonaan rauhaan kaikelta uudelta rakentamiselta.

Yleiskaavasuunnittelijat viimeistelevät parhaillaan ehdotusta Östersundomin osayleiskaavaksi. Kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi yleiskaavaluonnoksen jatkosuunnittelun pohjaksi viime vuoden maaliskuussa. Suunnittelutyössä ja sitä nyt seuraavassa poliittisessa päätöksenteossa ratkaistaan pääkaupungin viimeisen, vielä paljolti maaseutumaisen kylän, ja sen laajojen luontoalueiden kohtalo.

Mikä on muuttunut?

Yksi tapa arvioida osayleiskaavaluonnosta on verrata kaavakarttaa aiempaan, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kumoutuneeseen, Helsingin, Sipoon ja Vantaan yhteiseen yleiskaavaan. Kaavakarttojen välillä on helppo huomata monia yhtäläisyyksiä, sekä yleiskaavoja ohjaavan ylemmän Uudenmaan maakuntakaavan vaikutus. Maakuntakaava edellyttää myös sitovaa päätöstä raideliikenneyhteyden toteuttamisesta ennen alueen merkittävää uutta rakentamista.

Silti huomattavia erojakin löytyy. Uudella kaavakartalla on opittu kumoutuneen kaavahankkeen isoimmasta juridisesta ongelmasta ja jätetty suunnittelualueen lounaisin osa viisaasti rauhaan mittavalta uudelta rakentamiselta. Samoin metrolinjan pidennys Mellunmäestä itään on vaihtunut pikaraitiotieyhteyteen Itäkeskuksesta Sakarinmäkeen ja sieltä haaroittuen pohjoiseen ja etelään. Vantaan Västersundom ja Sipoon Majvik ovat jääneet naapurikuntiin kuuluvina kaavakartan ulkopuolelle.

Luonnonsuojelualueiksi varattujen alueiden laajuus eroaa positiivisesti aiemman yleiskaavahankkeen suppeista rajauksista. Kaavakartalla noin kolmasosa suunnittelualueesta on osoitettu suojelualueiksi, toinen kolmannes virkistysalueiksi ja niin ikään kolmannes eri tavoilla rakennettaviksi alueiksi.

Äkkiseltään voisi siis ajatella, että mainittu jakauma olisi oikein hyvä. Verrattuna aiempaan yleiskaavayritelmään näin onkin. Kuitenkin suhtautuminen luontoarvoihin on laajassa yhteiskunnallisessa keskustelussa Helsingissä kehittynyt melkoisesti siitä, kun kuntien yhteisen yleiskaavan valmistelu alkoi jo noin kuusitoista vuotta sitten.

Tilanne nyt

Kaupunginvaltuuston kahdessa viimeisimmässä valtuustokausien alussa hyväksytyssä kaupunkistrategiassa linjataan, että Helsingin arvokkaimmille luontoalueille ei osoiteta rakentamista. Vaikka superlatiivimuoto jättää tilaa tulkinnoille, on selvää, että jos noin kolmannes Östersundomista määrätään kaavaluonnoksen periaatteiden mukaisesti asuinrakentamiselle, teollisuudelle ja eri palveluille, tulee uudisrakentaminen kohdistumaan lähes kokonaan nykyisille luontoalueille, joista merkittävä osa on arvoluontokohteita. Ristiriita kaupunkistrategian kanssa on siis ilmeinen.

Miten Östersundomin luontoarvot sitten ilmenevät koko Helsingin kontekstissa? Hyvän yleissilmäyksen tilanteeseen saa kaupungin karttapalvelussa noin vuosi sitten julkaistujen havainnollisten luontoarvokarttojen avulla. Kartoista toinen on luontotietojärjestelmän eri taustakartoista koottu Heatmap-kartta ja toinen Zonation-analyysiin pohjaava kartta. Vaikka luontoarvokarttojen taustamateriaaleissa on puutteita, niiden antama kuva Östersundomin luonnosta on hämmästyttävän edustava koko kaupungin mittakaavassa: alueen laajojen metsien ja niittyjen luontoarvot ovat ehdottomasti Helsingin parhaimpien joukossa.

Osayleiskaavaluonnoksessa ehdotetaan uusia asuntojen, työpaikkojen ja eri palvelujen rakentamisalueita useille tunnistetuille arvometsäalueille, kuten esimerkiksi Rödjan-Konungskärrin, Skinnarskogin, Ringberga-Kurängenin ja Gumbölen metsien ensimmäisen arvoluokan kääpä- ja orvakkakohdealueille, joilta on löytynyt merkittävää indikaattorilajistoa sekä uhanalaisia luontotyyppejä. Kulttuuriympäristöistä Östersundomin kartanon valtakunnallisesti arvokasta maisemakokonaisuutta puolestaan uhkaa sen läpi vedettäväksi esitetty pikaraitiotielinja sekä aivan liian lähelle idässä ulottuva asuinrakentaminen.

Päättäjiltä kaivataan rohkeutta

Helsingissä on läpi poliittisen kentän hyväksytty yleinen periaate painottaa uudessa rakentamisessa nykyisen kaupunkirakenteen fiksua täydennysrakentamista ja välttää levittäytymistä viimeisille laajoille luontoalueille. Tästä hyvästä päämäärästä ei valitettavasti ole aina onnistuttu pitämään kiinni, mutta Östersundomin suunnittelussa tämä tavoite on nolosti heitetty kokonaan roskakoriin.

Kaupunkirakenteen tiivistäminen ei Östersundomissa ole mahdollista, koska alueella ei ole mitään varsinaista kaupunkirakennetta. Nykyisen Östersundomin kyläkeskuksen kehittäminen uudeksi monipuoliseksi kaupunginosakeskukseksi sekä pientaloalueiden tiivistävä täydennysrakentaminen eri puolilla suunnittelualuetta olisivat kuitenkin toteutettavissa ilman luontoalueille rakentamista. Tämä edellyttäisi poliittisilta päättäjiltä riittävästi rohkeutta supistaa merkittävästi suunnittelun tavoitteena olevaa asukasmäärää.

Kun Östersundomin osayleiskaavatyö käynnistyi pari vuotta sitten, suunnittelijat laativat aluksi seitsemän erilaista skenaariokarttaa hahmotelmiksi suunnittelualueen vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Yksi skenaarioista oli nimeltään Virkistyksen, luonnonsuojelun ja matkailun Östersundom. Puhtaasti luonnonsuojelun näkökulmasta tämä olisi edelleen ylivoimaisesti paras vaihtoehto Östersundomin tulevaisuudelle.

Matti Lipponen

Helsyn Östersundom-työryhmä