Aktiivit esiin: luonto- ja kulttuuriympäristöjen puolustaja Matti Lipponen

Kuva: Kuvauspaikkana on Alppipuisto, joka on yksi Matin suosikkipuistoja Helsingissä.
Alppipuistossa luonto ja kulttuuriympäristö kohtaavat kivikaupungin keskellä. Kuvaaja: Sofia Kuisma

Matille Helsyn toiminnassa merkitystä tuo työn vaikuttavuus, oli kyse sitten isommista tai pienemmistä kohteista.

”Joskus on onnistuttu muuttamaan ja radikaalistikin pysäyttämään suunnitelmia. Joskus muutokset ovat viilauksia, joita asemakaavoihin tehdään. Ilman aktiivista toimintaa ja mielipiteiden kirjoittamista muutokset eivät tule”, Matti kuvaa.

Oman asuinalueen kaavasuunnitelmat saivat Matin lähtemään mukaan luonnonsuojeluun.

Matti lähti mukaan luonnonsuojelutoimintaan Vuosaaren metsäkamppailun myötä. Hän muutti urbaanista Kalliosta takaisin lapsuuden maisemiin Vuosaareen, ja alkoi katsoa vanhoja tuttuja paikkoja hieman eri silmin.

”Yleiskaava 2002:ssa Meri-Rastilan arvokkaille luontoalueille oltiin laittamassa 2000 asukkaan asuinaluetta. Se tuntui niin hölmöltä idealta, että sitä ei ensin uskonut, että se on siellä kaavakartalla”, Matti muistelee.

Meri-Rastilan kohdalla kävi lopulta hyvin, sillä rakentamisen jatkosuunnittelu alueelle lopetettiin vihdoin vuonna 2020 kaupunkiympäristölautakunnan päätöksellä. Meri-Rastilan metsäkampanjan aikoihin hän kertoo törmänneensä myös ensimmäistä kertaa helsyläisiin.

”Olin jonkin aikaa kaupunkimetsäliikkeessä mukana. Alkoi näkökulma laajentua, että vastaavia kamppailuja käydään ympäri Helsinkiä, ja ihmiset yrittävät säilyttää arvokkaita luontoalueita ja tärkeitä lähimetsiä”, hän kuvaa.

Matti kertoo myös toimineensa Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! -liikkeessä, jonka päämääränä on saada pääkaupunkiin kansallinen kaupunkipuisto. Sieltä Mattia pyydettiin Helsyn hallitukseen mukaan. Helsyn myötä kaavakamppailut ja myös valitusprosessit ympäri Helsinkiä ovat tulleet tutummaksi.

”Oma koulutukseni on kirjallis-filosofinen. Helsyssä on aika paljon luonnontieteilijöitä, ja on tullut opittua paljon luontoasioista”, Matti kertoo.

Östersundom-vaikuttaja

Matti tunnetaan myös Östersundom-ryhmän aktiivina. Työryhmä on tehnyt kannanottoja kaavasuunnittelun eri vaiheissa. Kaupunkiympäristölautakunta on nyt hyväksynyt Östersundomin osayleiskaavaluonnoksen ja varsinainen kaavaehdotus tulee päätöksentekoon 2026 keväällä.

Kannanottojen lisäksi työryhmä on tutustunut Östersundomin alueeseen myös kävellen.

”Monet helsinkiläiset eivät välttämättä ole käyneet lainkaan Östersundomin hienoilla luontoalueilla. Olemme kiertäneet työryhmässä Östersundomin alueita ja järjestäneet poliitikoille kävelyn alueella”, Matti kuvaa toimintaa.

Oppiminen motivoi Mattia myös jatkamaan vaikuttamistyötä:

”Olen itse huomannut, että kiinnostun paikasta, jonka olen oppinut tuntemaan konkreettisesti maastossa. Paikalla käyminen yhdistettynä muuhun luontotietoon on kiehtova kombinaatio”, hän sanoo.

Kohti parempaa keskustelua

Vaikuttamistyön kannalta Matti toivoisi parempaa julkista keskustelua merkittävistä rakennussuunnitelmista. Parhaimmillaan keskustelua luonto- ja kulttuuriympäristöstä käytäisiin ennakoivasti, sillä se on antoisaa toimijoille.

”Lakisääteinen vuorovaikutus, jota kaupunkisuunnittelussa tehdään, ei ole kovin kunnianhimoista. Olisi myös kaavoittajien ja muiden suunnittelijoiden työn kannalta fiksua ottaa huomioon ajatuksia, joita luontojärjestöiltä ja kaupunginosayhdistyksiltä tulee”, Matti sanoo.

Matin mukaan on paradoksi, miten luonnonsuojelu saadaan toimimaan urbaanissa Helsingissä. Paine rakentamiseen on iso. Toisaalta keskustelu on muuttunut parempaan suuntaan, hän kertoo. Luontoarvotarkasteluista saatu tieto kasvaa ja tiedon painoarvo kaupunkisuunnittelussa lisääntynee.

”Yksi peruste kaupunkirakenteen tiivistämiselle on se, että voidaan säästää laajoja luontoalueita. Käytännössä ongelma on, että mikä zoomausalue on. Mihin vedetään raja luontoalueiden laajuuden ja luontoarvojen kohdalla”, Matti sanoo.

Kirjoittaja: Sofia Kuisma