Kannanotto Ramsinniemen luonnonsuojelualueen laajentamisesta sekä hoito- ja käyttösuunnitelmasta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut Ramsinniemen luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmaan ja katsoo sen olevan hyvä ja vastaavan tarkoitustaan. Ramsinniemen lehdon suojelualueen laajennuksia myöten edellytykset luontoarvojen ja arvokkaan lehtoluonnon säilymiseen 1990 perustetulla luonnonsuojelualueella paranevat. Suunnitelmassa esitetyt korjatut ja hieman laajennetut suojelualueen rajat eheyttävät aluetta entisestään.
Hoito- ja käyttösuunnitelman esittämät toimenpiteet ja ohjeet virkistyskäytön ohjaamiseen ovat yleisesti ottaen kannatettavia, kuten myös ehdotetut luonnonhoidolliset toimenpiteet. Aika näyttää, ovatko esitetyt keinot riittäviä.
Suunnitelmassa mainitaan 10-vuotiskauden jälkeisinä tärkeinä tarkastelukohteina erityisesti suojelualueen laajennusmahdollisuus, ruovikkorannan potentiaalinen niittohoito sekä vaahteran karsiminen laajemminkin myös suojelualueen keskiravinteisilta ja kuivimmiltakin lehtoalueilta.
Pahimmat uhkatekijät ja niihin varautuminen
Suojelualueen luontoarvoihin kohdistuvat pahimmat uhkatekijät ovat arvioinnin mukaan 1) virkistyskäytön kasvu ja sen seurauksena maaston kuluminen ja kasvillisuuden kärsiminen sekä 2) puulajiston ja kenttäkerroksen lajiston yksipuolistuminen. Erityisesti liian tiheän vaahteran ja kuusen vesakon aiheuttama varjostus ja runsas lehtikarike on arvioitu uhiksi suojelualueen luontoarvoille.
Luonnonhoidon toimenpiteenä (5.1) on esitetty vaahteran ja kuusen liiallisen leviämisen torjuntaa kasvillisuuden ja kasviston yksipuolistumisen ehkäisemiseksi tietyillä alueilla. Poistamalla vaahteran ja kuusen taimia ja pieniä puita runsasravintesilta lehtipuuvaltaisilta lehtoalueilta halutaan estää olosuhteiden muuttumista ja edesauttaa vaateliaan lajiston säilymistä kosteissa rehevissä lehdoissa (hoitokuviot A ja B). Kuusivaltaisissa keskiravinteisissa ja vähemmän kosteissa lehdoissa (hoitokuvio C) ei tehdä vastaavia toimenpiteitä tällä hoitokaudella (10 vuotta), koska kuusi ja vaahtera ovat näissä metsätyypeissä luontevia puulajeja. Mahdollista kuitenkin on, että varsinkin vaahteran voimakas leviäminen voi aiheuttaa myös tuoreissa lehdoissa, lehtomaisissa kankaissa ja jopa kuivemmissa metsätyypeissä ei-toivottuja muutoksia erityisesti kenttäkerroksen matalakasvuisessa putkilokasvistossa ja sammallistossa varjostuksen ja runsaan lehtikarikkeen seurauksena.
Mielestämme suunnitelmassa on analysoitu tilannetta varsin hyvin ja suunnitelma luonnonhoidon osalta on ainakin aluksi asiallinen. Puuntaimien poistamisen tarve on kuitenkin tärkeää arvioida kriittisesti kuviokohtaisesti siten, että tavoiteltu monimuotoisuusvaikutus todella ohjaa toimintaa ja metsän rakennepiirteet säilyvät edullisina lajistolle. Lisäksi hoidon tuloksia tulee tarkastella suunniteltua useammin – 10 vuoden kuluttua on liian harvoin.
Virkistyskäytön ohjauksessa ja palvelurakenteessa (6.1) on esitetty parannuksia ja toimenpiteitä kulumisen vähentämiseksi. Suunnitelmassa väitetään pyöräilyn rajaamisen tiukentuneen, mutta polkujen ulkopuolella pyöräily on tuskin ollut sallittua aiemminkaan. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa pyöräily on edelleen sallittua poluilla, lukuun ottamatta eteläisen kallioalueen polkuja. Pyörätelineitä voisi olla enemmän kuin yhdessä (sisääntulo)kohdassa, koska pyöräilyä luonnonsuojelualueella tulisi pääsääntöisesti välttää. Tulevan rantareitin pääväylän vetäminen luonnonsuojelualueen herkkien lehtojen halki on turhaa. Myös hoitosuunnitelmassa esitetyt maastopyöräilijöiden polkukartat osoittavat, että pyöräilyn suhteen on asetettava tiukat säännöt. Osa pyöräilijöistä luulee, että pyöräily kaupungin kallioilla ja lehdoissa kuuluu jokaisenoikeuksiin. Kun pyöräily sallitaan laajempien luonnonsuojelualueiden pääväylillä, täytyy muistutusten säännöistä ja kielloista olla tiukat ja tarpeeksi tiheässä.
Vaikka alue ei ole esteetön – eikä sen tarvitsekaan olla – alueella liikkuu eri-ikäisiä ja -kuntoisia ihmisiä. On siis kiinnitettävä huomiota senioreiden levähdysmahdollisuuksiin tarjoamalla istahtamispaikkoja. Jos polkuja aidataan esimerkiksi matalilla köysillä, tulee kiinnittää huomiota kompastumisen ehkäisemiseen.
Luonnon seuranta
Vain lintujen seuranta on tarkoitus tehdä useammin kuin 10 vuoden välein. Mielestämme olisi kuitenkin syytä seurata myös muuta lajistoa useammin; esimerkiksi viiden vuoden välein voitaisiin kartoittaa kenttäkerroksen vaateliaiden lehtokasvien esiintymistä. 10 vuotta on pitkä aika, jos kuluminen huomattavasti lisääntyy ja/tai puiden lajisuhde nopeasti muuttuu esimerkiksi vaahteran nopean leviämisen tai muuttuvan ilmaston myötä.
Helsingissä 20.11.2023
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry