Hallintopakkohakemus Uudenmaan ELY-keskukselle koskien Kruunuvuorenrannan Haakoninlahdenkadun itäpuolen katusuunnitelmien täytäntöönpanoa
Uudenmaan ELY-keskukselle
Hallintopakkoa ja välitöntä hallintopakkoa koskeva hakemus
Hakemuksen kohde
Kruunuvuorenrannan Haakoninlahdenkadun itäpuolen katusuunnitelmien (Varisluodonkatu 31997/3–4, Stansvikinkallionkuja 31769/1 Stansvikinkallionpolku 31797/1, Stansvikinkallionkatu 31795/1, Kaivoskallionpolku 31798/1, Stansvikinrantakatu 31801/1) (jäljempänä myös katusuunnitelmat) täytäntöönpano
Hakijat
- Stansvikin kyläyhdistys ry (jälj. myös SKY), Helsinki
- Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (jälj. myös Helsy), Helsinki
Vireillepano-oikeus
Sekä Stansvikin kyläyhdistys ry:n että Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n tarkoituksena on huolehtia muun muassa ympäristön- ja luonnonsuojelun edistämisestä sääntöjensä mukaisella toimialueella, jossa asiassa tässä hakemuksessa käsiteltävät ympäristövaikutukset ilmenevät. Yhdistykset ovat näin ollen vesilain 14 luvun 14 §:n 1 momentin 2-kohdan ja luonnonsuojelulain 57.2 § nojalla oikeutettuja panemaan hallintopakkoasian kirjallisesti vireille.
Toimenpiteen kohde
Helsingin kaupunki (jälj. myös Helsinki)
Vesilain mukainen hallintopakkohakemus
Hakijat ovat tehneet Etelä-Suomen aluehallintovirastolle (jälj. AVI) vesilain 14.4 §:än perustuvan hallintopakkohakemuksen, jonka hakijat toimittavat tiedoksi Uudenmaan ELY-keskukselle (jälj. ELY), koska hakijat vaativat ELY:ltä AVI:lle tehtyy hakemukseen liittyen välitöntä hallintopakkoa vesilain 14:10 §:n nojalla. Välitön puuttuminen Helsingin kaupungin meneillään olevaan toimintaan on välttämätöntä haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi (viite: HE 277/2009 ao. säännöksen perustelut). Hakijat lähettävät ELY:lle tämän hakemuksen ohessa AVI:lle toimitetun hakemuksen liitteineen tiedoksi.
Hakijat hakevat ELY:ltä myös hallintopakkoa ja välitöntä hallintopakkoa luonnonsuojelulain nojalla koskien kaupungin katusuunnitelmien täytäntöönpanon takia vaarantuvia tiukasti suojeltuja eläinlajeja (lepakot, liito-orava), rauhoitettuja kasveja (lahokaviosammal) sekä uhanalaisia luontotyyppejä (karut avoimet laakeat sisämaa kalliot, kuivat kankaat, tuoreet keskiravinteiset lehdot, tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat).
Vaatimukset
SKY ja Helsy vaativat, että Uudenmaan ELY-keskus
- asettaa katusuunnitelmien toteutukselle toimenpidekiellon.
- kieltää Helsingin kaupunkia vesilain 14:2 §:n nojalla Stansvikinrantatien ja Varisluodonkadun katusuunnitelman toimeenpanoa, koska suunnitelma on vesilain 2 luvun 11 §:n vastainen ja sen täytäntöönpano johtaa alueella olevan noron sekä metsälain 10 §:n mukaisen erityisen tärkeän elinympäristön luonnontilan vaarantumiseen huomattavalla tavalla;
- ryhtyy vesilain 14:10 §:n nojalla tarvittaviin välittömiin toimenpiteisiin, koska Helsingin kaupungin vesilain säännösten vastainen katusuunnitelma ja sen täytäntöönpano aiheuttaa välitöntä haittaa tai vaaraa tärkeälle yleiselle edulle noron ja sen lähiympäristön luonnontilan vaarantuessa huomattavalla tavalla; ja
- kieltää kiireellisesti Helsingin kaupunkia luonnonsuojelulain 57 §:n nojalla jatkamasta hakemuksen kohteena olevien katusuunnitelmien toimenpanoa, koska ne ovat luonnonsuojelulain 64 §:n 1 kohdan, 74 ja 78 §:n vastaisia ja niiden täytäntöönpano johtaa luontotyyppien säilymisen vaarantumiseen ja eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämiseen ja heikentymiseen sekä rauhoitettujen kasvilajien tuhoutumiseen. ELYn tulee määrätä Helsingin kaupunki tarvittaessa sakon uhalla korjaamaan katusuunnitelmat luonnonsuojelulain säännösten mukaiseksi.
Perustelut
Euroopan unionin luontotyypeistä sekä luonnonvaraisista eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin (92/43/ETY), mukaan ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, johon kuuluu luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu on yhteisön yleisen edun mukaista ja perustamissopimuksessa määrätty ensisijainen tavoite. Suomi on sitoutunut EU:n perussopimuksen EU:n ympäristöpolitiikan tavoitteisiin ja EU:n biodiversiteettistrategiaan, jossa korostetaan, ettei suojelu yksistään riitä, vaan luontokadon kääntämiseksi tarvitaan lisätoimia, jotta luonto saadaan jälleen terveeksi kaikkialla EU:ssa, sekä suojelualueilla että sen ulkopuolella. EU-parlamentin hyväksymän komission ennallistamisasetuksen mukaan jäsenmaiden tulee tehdä toimia, joilla varmistetaan, että kaupunkien viheralueet eivät enää ole vaarassa huonontua ja niiden häviäminen olisi pysäytettävä ja niitä olisi ennallistettava. jotta ne tarjoavat jatkossakin tarvittavia ekosysteemipalveluja.
Lisäksi Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja näin ollen varmistaa maa- ja sisävesialueiden makean veden ekosysteemien ja niiden palvelujen, erityisesti metsien, kosteikkojen, vuoristojen ja kuivamaiden, suojeluun, ennallistaminen ja kestävä käyttö. (United Nations Sustainable Development – 17 Goals to Transform Our World, 14.2, 15.1, 15.2 ja 15.3)
Perustuslain 20 §:n mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Siis myös Helsingin kaupungille. Helsinki on julkaissut 25.9.2023 tiedotteen ”Kruunuvuorenrantaan rakennetaan lisää asuinkatuja” (liite 2), jossa kerrotaan töiden alueella alkavan lokakuussa 2023. Työt alkavat puiden kaadolla ja kallioiden räjäytyksellä.
Vesilain mukaisten välittömien toimien tarve
Stansvikin rantatien ja Varisluodonkadun katusuunnitelmien mukaiset toimenpiteet vaarantavat luontoselvityksessä (liite 3, Faunatica, s.7–8) todennetun noron luonnontilan edellä ja AVI:lle mennessä hakemuksessa esitetyllä tavalla. Helsingin kaupunki ei ole hakenut AVI:lta poikkeusta vesiluontotyypin suojelusta.
Hakijat pitävät välttämättömänä, että ELY ryhtyy vesilain 14:10 §:n nojalla välittömästi toimenpiteisiin katusuunnitelman täytäntöönpanon jatkamisen estämiseksi. Vesilain 11 §:n mukaan muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva noron luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Vesilain luontotyypit eivät edellytä ELY:n rajausta kuten muut uhanalaiset luontotyypit, joten ne ovat suoraan lailla suojeltuja.
Vesilain nojalla vaadittujen toimenpiteiden perusteiden osalta hakijat viittaavat tarkemmin jäljempänä tässä hakemuksessa ja liitteenä olevassa AVI:lle jättämässään hallintopakkohakemuksessa esittämäänsä.
Luonnonsuojelulain mukaisten välittömien toimien tarve
Katusuunnitelmien toimeenpano pitää pikaisesti kieltää myös siltä osin, kun se on luonnonsuojelulain 64 §:n, 74 ja 78 §:n vastainen.
Katusuunnitelmien täytäntöönpano vaarantavat uhanalaisten luontotyyppien säilymisen hävittävät tai heikentävät eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä tuhoavat rauhoitettujen kasvilajien esiintymiä. Kaupungin tulee muuttaa katusuunnitelmia niin, etteivät niiden täytäntöönpano johda luonnonsuojelulain em. säännösten rikkomiseen.
Luontotyypit
Alueella on luontotutkimuksin todennettuja uhanalaisia luontotyyppejä: karut avoimet laakeat sisämaa kalliot, kuivat kankaat, tuoreet keskiravinteiset lehdot, tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat (liite 4, Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020, s. 37). Nämä kuuluvat EU:n luontodirektiivin boreaalisiin luonnonmetsiin. Kaupungin teettämässä Metso-kartoituksessa alue on todettu arvokkaaksi metsäkohteeksi (liite 5, Metso-kartoitus M39/11)
Luontotyypit tarjoavat eri lajeille sopivia elinympäristöjä. Hakemuksen kohteena olevan luonnontilainen metsä on todettu Helsingin omissa tutkimuksissa tärkeäksi lintualueeksi (liite 6, HKI tärkeät lintualueet Tahvonlahti (111)).
SKY:n luontoselvityksestä (liite 3, Faunatica, s.38) todetaan, että ”Stansvikin selvitysalue on lintujen pesimäalueena alueen koko huomioon ottaen paitsi Helsingin ja Uudenmaan myös koko Etelä-Suomen oloissa poikkeavan monimuotoinen ja luonnonarvoiltaan arvokas.” ”Stansvikin länsiosa on iäkästä ja kallioista mäntymetsää, jollaisessa lintuja pesii yleensä harvemmassa kuin rehevämmillä metsätyypeillä. Alueen mäntymetsissäkin kasvaa kuitenkin paikoin rehevää pensaikkoa ja ruohokasvillisuutta, mikä yhdessä puuston korkean iän ja metsän luonnontilaisuuden kanssa nostaa huomattavasti linnuston suojeluarvoa”.
Helsingin kaupunki ei ole tehnyt alueella kattavia luontotutkimuksia kaavoitus vaiheessa eikä sen jälkeen. Tästä yksi esimerkki on perhoskartoitus, jonka SKY toteutti Stansvikinkallion alueella kesällä 2023. Raportointi on vielä kesken, mutta havaintoja on tehty useasta uhanalaisesta lajista. Alueelta on löytynyt esimerkiksi äärimmäisen uhanalainen tammirullakäärijä ja erittäin uhanalainen viheryökkönen. Runsas uhanalaisten perhosten määrä kuvastaa alueen luonnon monimuotoisuutta, joka liittyy uhanalaisiin luontotyyppeihin ja erityisesti hyvin vanhaan jalopuitakin käsittävään puustoon.
ELY tulee kieltää välittömästi monimuotoisen metsän puuston poiston katusuunnitelmien alueelta, koska se olisi Suomen perustuslain ja luonnonsuojelulain sekä edellä mainittujen EU:n perustamissopimuksen ja muiden kansainvälisten velvoitteiden vastaista.
Lepakot
Stansvikin lepakoita on tutkittu varsin paljon, mutta Varisluodonkadun ympäristö on täysin tutkimatta. Ainakin Stansvikinrantakadun ja mahdollisesti myös Varisluodonkadun katusuunnitelmien toteuttaminen hävittää tai ainakin heikentää EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden (useat lepakkolajit) lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ja välttämätöntä elinympäristöä (liite 7, Karlsson kartat 2, 3, 5, liite 9, Hagner-Wahlsten, s. 69). Elinympäristö on ymmärrettävä siten kuin Euroopan unionin tuomioistuin ja KHO on sen määritellyt (C-477/19, KHO 2014:13, josta lisää hakemuksen liito-orava-kohdassa). Helsingin kaupunki ei ole hakenut ELY:ltä katusuunnitelma-alueille poikkeuslupaa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiselle tai hävittämiselle.
Katusuunnitelman mukaan Stansvikinrantakatu kaventaa rantametsää, joka on useassa lepakkokartoituksissa todettu tärkeäksi lepakoiden saalistus- ja siirtymäreitiksi. (liite 8, Wermundsen 2013, sivu 8-17; liite 7, Karlsson 2020,kartat 2, 3, 5) . Asiantuntijan mukaa ”vesisiipat saalistavat rannoilla etenkin pienissä poukamissa. Saalistusalueiden säilyttämiseksi olisi tärkeää säästää rantapuusto vesisiipan saalistusalueella. Rantapuusto suojaa tuulelta ja luo hämyisän saalistusalueen. Vesisiippa on usein päiväpiiloissa vanhojen rantapuiden koloissa eli myös vanhat kolopuut olisi hyvä säästää rantojen läheisyydessä.” (Liite 7, Wermundsen s. 20). Viimeisimmässä lepakkokartoituksessa (Karlsson 2020, s. 3) asiantuntija toteaa, että Stansvikin uimarannan puistosuunnitelma-alueelta on kaksi aikaisempaa lepakkoselvitystä (Wermundsen 2013 ja Hagner-Wahlsten 2017). Molemmissa ranta-alue todettiin lepakoille tärkeäksi ja havaintoja tehtiin ainakin kolmesta eri lajista. Stansvikin uimarannan rantametsässä lepakkohavaintoja oli runsaasti. Alueella havaittiin myös satunnaisesti koko kesän ajan vaarantuneeksi luokiteltu pikkulepakko. Muiden lepakoiden uhanalaisuus on huonosti tunnettu. Stansvikin alueen lepakoiden kartoituksista Metsänen toteaa (liite 12, Metsänen, s. 12):”… Suomen lepakkolajisto, lepakoiden esiintymistiheydet, tarkat elinympäristövaatimukset, muuttoreitit ja levinneisyydet sekä lajien kantojen suuruudet ja niiden vaihtelut tunnetaan vain melko karkeasti tai ei ollenkaan.”
Saalistusalue ja siirtymäreitti kuuluvat EUROBATS-sopimuksen piiriin ja ovat osa lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikoille välttämätöntä ympäristöä, joka tulee suojella ekologiseen toiminnallisuuteen kuuluvina.
Wermundsen (liite 8, s. 7, kuva 3) on tunnistanut Stansvikin uimarannan ja rantametsän tärkeäksi siirtymäreitiksi jo vuonna 2013. Wermundsen toteaa, että ” Päiväpiiloja on todennäköisesti (…) kartoitusalueella kasvavissa vanhoissa kolopuissa” (Wermundsen, liite 8 s. 6).
Katusuunnitelmien alueella kasvavat vanhat kolopuut ovat todennäköisiä lepakoiden päiväpiiloja. Siksi puiden kaataminen uhkaa tuhota luonnonsuojelulain sekä EU:n luontodirektiivin nojalla suojeltavia lepakoiden elinympäristöjä (KHO muu päätös 2451/2023) ja näin ollen niiden levähdys- ja lisääntymispaikkoja.
Toimenpiteille, jotka heikentäisivät lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikan välitöntä lähiympäristöä sekä lisääntymispaikalle johtavaa siirtymäreittiä, tulisi hakea Uudenmaan ELY-keskuksen poikkeuslupa. (liite 7, Wermundsen, s. 22)
Lepakkoasiantuntija on todennut Stansvikin uimarannan ruoppauksen ja esitäytön jo heikentäneen lepakoiden elinympäristöä, koska pohjanlepakot eivät saalistaneet uimarannan kohdalla aikaisempien selvitysten mainitsemalla tavalla (liite 9, Karlsson, s.15).
Karlsson totesi asiantuntijalausunnossaan myös, että Stansvikinrantatie ei kuulu puistosuunnitelman piiriin, mutta sen rakentaminen on omalta osaltaan kaventaa lepakoille sopivaa aluetta. Rantametsässä on useita vanhoja puita, pääosin mäntyjä, joissa voi olla lepakoiden piilopaikkoja. Näiden piilopaikkojen paikallistaminen ja tarkistaminen normaalin kartoituksen puitteissa on ajallisesti erittäin haastavaa. Mahdollisten piilopaikkojen olemassaolo on kuitenkin otettava huomioon alueen kehittämisessä. (liite 9, Karlsson s. 15–16). Piilopaikat voivat sijaita korkealla puunkoloissa, mikä tekee niiden löytämisestä ja tarkistamisesta hankalaa. Kesän 2020 kartoituksessa tehty näköhavainto viittaa siihen, että ainakin yksi lepakoiden piilopaikoista sijaitsee jossain puistosuunnitelma-alueesta koilliseen (Liite 11, Karlsson). Myös lepakkoasiantuntija Timo Metsänen on vuonna 2021 antamassaan lausunnossa Stansvikin lepakoiden päiväpiiloista todennut, ettei lepakoiden piilopaikkoja ole selvitetty. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry on todennut lausunnossaan (liite 12 Suomen lepakkotieteellinen yhdistys), että alueen ”hankkeiden yhteisvaikutukset lepakoihin tulee arvioida kokonaisuutena. Ilman kattavaa levähdys- ja lisääntymispaikkojen kartoitusta ja hankkeiden yhteisvaikutusten arviointia ei voida olla varmoja, etteivät alueelle suunnitellut toimenpiteet hävitä ja heikennä lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai katko lepakoille tärkeitä siirtymäreittejä.”
SKY ja Helsy toteavat, että läheisten alueiden eri hankkeiden yhteisvaikutusta ei ole arvioitu. Yhdistykset toteavat, että Stansvikin uimarannan esitäyttö tehtiin ilman ELY:n poikkeuslupaa. Jälkeen päin asiantuntija on todennut sen heikentäneen lepakoiden elinympäristöä. Nyt onkin täysin välttämätöntä, että Stansvikinrantatien ja Varisluodonkadun rakentamista ei tehdä ilman ELY:n poikkeuslupaa, koska niiden rakentamisen myötä alue voi muodostua lepakoille epäsuotuisaksi tuuli ja valo-olosuhteiden muuttuessa.
Kolme eri kartoittajaa (Karlsson, Metsänen ja Wermundsen) ovat kaikki todenneet eri aikoina tehdyissä selvityksissään alueen puissa olevan potentiaalisia lepakoiden päiväpiilopaikkoja. Näiden kohteiden selvittäminen (tai selvittämättömyys) ja todentaminen ovat keskeisessä roolissa, arvioitaessa sitä ovatko alueen kaavoitusta ja muita suunnitelmia varten tehdyt selvitykset riittäviä ja voidaanko kaavoja toteuttaa, jos potentiaalisista kolopuista yms. löytyykin lepakoiden päiväpiiloja, vaikka kaavat olisivatkin lainvoimaisia. Alueen potentiaalisten päiväpiilojen selvityttäminen on siis erittäin tärkeää.
Päiväpiiloille johtavien lepakoille tärkeiden reittien osalta heikentymistä ei saisi tapahtua, jotta päiväpiilojen toiminnallisuus säilyy ja luontodirektiivin tulkintaohjeen (komission tiedonanto Ohjeasiakirja luontodirektiivin mukaisesta yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta (2021/C 496/01) ekologisen toimivuuden kriteeri tulee huomioiduksi. Mikäli reittien ekologinen toimivuus häviää tai heikentyy alueella tehtävien suunnitelmien tai toimien seurauksena, on reitteihin mahdollisesti vaikuttaviin toimiin varminta hakea lupa poiketa luontodirektiivistä.
Kun nyt tiedetään, ettei lepakoiden päiväpiiloja alueen puissa ole kartoitettu, ei ole suojelusäännökset huomioon ottaen mahdollista, että katusuunnitelmien täytäntöönpanoon ryhdyttäisiin. ELY-keskuksen valvovana viranomaisena tuleekin keskeyttää katusuunnitelmien toimeenpano, kunnes on arvioitu, noudattavatko katusuunnitelmat luonnonsuojelulain määräyksiä.
Liito-orava
Katusuunnitelmien toteuttaminen voi hävittää tai ainakin heikentää EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden (liito-orava) lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Hakemuksen kohteena oleva alue on osa noin 50 hehtaarin kokoista Stansvikin kartanoaluetta, jonka itäosasta Stansvikin kyläyhdistyksen toimesta todennettiin (liite 13) kesällä 2023 liito-oravan lisääntymis- ja/tai levähtämispaikka ja elinympäristö. Helsingin kaupunki ei ole kartoittanut alueelta liito-oravia eikä hakenut ELY:ltä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämis- ja hävittämiskiellosta poikkeamislupaa.
Ympäristöministeriön julkaisussa (Valtioneuvosto, Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, Suomen ympäristö 1/2017, s. 49) todetaan, että liito-oravaurosten ”elinpiirit ovat kooltaan kymmeniä hehtaareja, jopa yli 100 ha ja ne voivat olla keskenään osittain tai suurimmaksi osaksi päällekkäin. Yhden uroksen elinpiirin alueella voi olla usean eri naaraan elinpiirit. Radioseurannassa olleilla yli sadalla lisääntyneellä naaraalla on kaikilla ollut pysyvä elinpiiri ja käytössään useita eri pesäpaikkoja. Naaraiden elinpiirit eivät sijaitse päällekkäin, joten naaraiden kohdalla voidaan puhua myös reviireistä. Parittelut tapahtuvat naaraan elinpiirillä. Elinpiirin on tarjottava pesäpaikkojen lisäksi ravintoa ja kasvillisuuden antamaa suojaa pedoilta ja sääoloilta, jotta talven yli selviäminen on mahdollista, ja jotta naaras on keväällä riittävän hyvässä kunnossa lisääntyäkseen. Naaraiden elinpiirit ovat kooltaan tyypillisesti 3–10 ha, mutta koko elinpiirin metsän ei tarvitse olla järeää kuusisekametsää.
KHO on (2014:13) on todennut elinympäristövaatimuksesta seuraavasti: ”liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämis- ja heikentämiskiellon turvaamiseksi – – tarkoitetun alueen on oltava pikemminkin laaja kuin liian suppea. Tätä edellyttää myös ympäristöoikeudessa tunnustettu niin sanottu varovaisuusperiaate”. Liito-oravan elinympäristöstä merkittävä osa tulee säilyttää (C-477/19).
Liito-oravan biologiaan liittyy oleellisesti liikkuminen pesä- ja ruokailupaikkojen välillä sekä liikkuminen asuinmetsiköstä toiseen. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ovat pesintään, päivän viettoon, levähtämiseen, suojautumiseen tai ravinnon varastointiin käytettävät puut, pöntöt tai rakennusten osat. Lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin sisältyvät suojaa antavat puut ja ruokailupuut siinä laajuudessa, että yksilö voi käyttää elinpiirinsä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja menestyksekkäästi. Yhdellä elinpiirillä on useita lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Liito-oravien tulee pystyä liikkumaan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä mahdollisten erillisten ruokailualueiden välillä. (Valtioneuvosto, Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, Suomen ympäristö 1/2017. 49)
Pelkkien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelu ei kuitenkaan välttämättä riitä turvaamaan lajin suotuisan suojelun tasoa, sillä naaraiden kuollessa tyhjentyvien elinpiirien uudelleen asuttaminen edellyttää liito-oravan asuttamien metsien riittävää kytkeytyneisyyttä laajemmin maisematasolla (Valtioneuvosto, Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt, Suomen ympäristö 1/2017, s.50)
Yksittäisen liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelussa ei ole käytettävissä varmoja lievennys- tai kompensaatiomenetelmiä, joiden toimivuudesta olisi selkeää näyttöä. Näin ollen paikalle täytyy jäädä riittävä ala sopivaa metsää kolopuineen ja kulkuyhteyksineen. s. 51
Liito-orava on havaittu ja kuvattu Stansvikintien varrelta 10.5.2023 (liite 13, Liito-oravahavainto on tehty sijainnissa N:6672642.00 E: 25501539.63). Tieto on toimitettu Helsingin ympäristöpalvelujen ympäristötarkastaja Jere Salmiselle 11.5.2023. SKY teetti 2.6.2023 suppean liito-oravakartoituksen, jonka tuloksena Stansvikintien itäpuolelta löytyi liito-oravan pesä ja useita levähdyspaikkoja (liite 13). Tieto liito-oravasta alueella on siis tavoittanut Helsingin kaupungin jo kuukausia sitten. Silti kaupunki ei ole tehnyt liito-oravakartoitusta ja on ryhtymässä toimenpiteisiin, joilla voi olla vaikutusta liito-oravan elinpiiriin. Unionin tuomioistuimen asioissa C-103/00 ja C-221/04 on todettu, että luontodirektiivin 12 artiklan ”tahallinen toiminta” on myös sitä, että rikoksen mahdollisuus hyväksytään. Komission mukaan (KOMISSION TIEDONANTO Ohjeasiakirja luontodirektiivin mukaisesta yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta (2021/C 496/01), kohta 2-34)
kansallisten viranomaisten olisi kaikkia asianmukaisia keinoja käyttäen levitettävä ennakoivasti tietoa suojeltujen lajien esiintymisestä ja niiden suojelua koskevista voimassa olevista säännöistä.
Kun nyt tiedetään, liito-orava on havaittu hakemuksen kohdealueen lähistöllä ja ettei liito-oravien päiväpiiloja alueen puissa eikä muuta niiden tarvitsemaa elinympäristöä ole kartoitettu, ei ole suojelusäännökset huomioon ottaen mahdollista, että katusuunnitelmien täytäntöönpanoon ryhdyttäisiin. ELY-keskuksen valvovana viranomaisena tuleekin keskeyttää katusuunnitelmien toimeenpano, kunnes on arvioitu, noudattavatko katusuunnitelmat luonnonsuojelulain määräyksiä.
Rauhoitettujen kasvilajien esiintymät
Lahokaviosammal on EU:n luontodirektiivin liitteen II laji ja luonnonsuojeluasetuksella rauhoitettu. Rauhoitettua kasvia, sen osaa tai siemeniä ei saa poimia, kerätä, leikata irti, ottaa juurineen eikä hävittää. Luonnonsuojelulain 82 §: n mukaan poiketen siitä, mitä 74 §:ssä säädetään, aluetta saa käyttää maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan ja rakennuksia sekä laitteita tarkoituksensa mukaisesti. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Poikkeusta ei ole laissa annettu rakentamiselle, joka luonnollisesti hävittää rauhoitetun lajin siltä alueelta.
Lahokaviosammalen elinympäristö on todennettu Kaivoskallionpolun, Stansvikikallionkadun Stansvikinrantakadun alueella (liite 14, Manninen, s. 16 ja liite 1 kartta). Yhdistykset vaativatkin, että ELY estää katusuunnitelmien toimeenpanon, joka hävittäisi rauhoitetun lahokaviosammaleen.
Lopuksi
Haluamme korostaa, että Helsingin kaupunginvaltuusto päätti syksyllä 2021 Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategiassa, että ”arvokkaimmille luontoalueille ei osoiteta rakentamista. Virkistys- ja luontoalueiden metsissä ja metsäisillä alueilla suunnitelmallinen monimuotoisuuden lisääminen ja metsien luontainen vanheneminen on keskeisin tavoite… Uudelleenarvioidaan Stansvikinkallion asemakaava metsäluonnon arvojen näkökulmasta samassa yhteydessä Kruunuvuoren asemakaavan kumottujen osien kanssa. Rakennus- ja liikennehankkeissa selvitetään aina vaihtoehto säästää mahdollisimman paljon puustoa ja kasvillisuutta.”
Stansvikinkallion asemakaavan uudelleenarviointi on edelleen kesken, joten metsäluonnon arvoja ei ole vielä arvioitu. Antaessaan vastaukset kolmen kaupunginvaltuutetun Stansvikin luonnon suojelemista koskeviin aloitteisiin valtuusto päätti 2.3.2022 jatkaa katusuunnittelua ja edistää päätöksentekoa niiden osuuksien osalta, jotka ovat jo varattujen tonttien sekä viereisen Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden kaava-alueen kaupallisen keskuskorttelin sekä koulun, päiväkodin ja liikuntahallin toteutuksen kannalta välttämättömiä. Valtuusto ei hyväksynyt katusuunnittelun ja päätöksen teon edistämisen lisäksi hyväksynyt rakentamisen aloittamista vaan Stansvikinkallion asemakaavan uudelleen arviointi tuli tehdä koko metsäluonnon arvojen kannalta.
Vastoin EU-sopimuksia ja oikeuskäytäntöä SKY:llä eikä Helsyllä ei ole ollut mahdollisuutta valittaa katusuunnitelmasta, koska hallinto-oikeus on jo kahdesti aiemmin todennut, ettei ko. yhdistyksillä ole valitusoikeutta katu- ja puistosuunnitelmiin. Asiasta on kanneltu komissiolle (viitenumero CHAP(2022)00744).
Komission tiedonannon (Komission tiedonanto muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa C(2017) 2616 final, annettu 28.4.2017,Bryssel, s. 12, sitaatin lihavointi hakijoiden) mukaan ”EU:n ympäristölainsäädännöllä pyritään turvaamaan yleiset edut, kuten puhdas ilma, puhtaat ja riittävät vesivarat sekä terve biologinen monimuotoisuus. Yleisön aktiivinen osallistuminen on näitä etuja tukeva ja niihin liittyvä yleinen etu ympäristön alalla.” ” Unionin lainsäätäjä on antanut runsaasti ympäristön laadun säilyttämistä, suojelemista ja parantamista koskevaa lainsäädäntöä, jolla edistetään yleisiä etuja, kuten puhdasta ilmaa, turvallisia ja riittäviä vesivaroja ja tervettä biologista monimuotoisuutta, sekä pyritään vähentämään jätteen määrää. Nämä ovat yleisiä etuja, koska yhteiskunnallinen hyvinvointi riippuu niistä. ”.
Yhdistykset ovat parhaan kykynsä mukaan yrittäneet puolustaa yleistä etua. Hallintopakkohakemus on viimeinen mahdollisuus toimia yleisen edun puolesta. Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa on EU:n ympäristölainsäädännön olennainen osa ja perustuu unionin oikeuden perusperiaatteisiin, jotka on vahvistettu EU:n perussopimusten ja Århusin yleissopimuksen määräyksissä sekä sekundaarilainsäädännössä sellaisina, kuin Euroopan unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut oikeuskäytännössään.
Yleisen edun turvaamiseksi on olennaista, että ensisijaisesti viranomaiset huolehtivat yleisestä edusta. ELY:n tuleekin edellyttää Helsingin kaupungilta laissa säädettyjä poikkeuslupahakemusta ja kieltää monimuotoiseen luontoon, lepakoiden ja todennäköisesti myös liito-oravien elinympäristöön sekä lahokaviosammalesiintymän kajoamisen ilman poikkeuslupia.
Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2023
Marjo Huuskonen
puheenjohtaja, Stansvikin kyläyhdistys ry
Maija Wilskman
varapuheenjohtaja, Stansvikin kyläyhdistys ry
Noora Kaunisto
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Liitteet
- AVI:lle toimitettu hakemus
- Kaupungin tiedote: ”Kruunuvuorenrantaan rakennetaan lisää asuinkatuja” 25.9.2023
- Faunatica, Helsingin Stansvikin luontoselvitykset vuonna 2014
- Helsingin uhanalaisten luontotyyppien inventoinnit 2017–2020
- Metso-kartoitus M39/11
- HKI tärkeät lintualueet Tahvonlahti (111)
- Karlsson 2020, Stansvikin uimaranta – Puistosuunnitelman lepakkoselvitys 2020
- Wermundsen: Lepakkoselvitys – Stansvik 2013
- Hagner-Wahlsten, Kruunuvuorenrannan lepakkoselvitys 2017
- Metsänen 2021: Stansvikin lepakoiden päiväpiiloista
- Karlsson 2020,Asiantuntijalausunto Stansvikin uimarannan puistosuunnitelmanvaikutuksista lepakoihin
- Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lausunto
- Liito-orava kuva ja ote raportista
- Manninen, Helsingin lahokaviosammalselvitys 2017
- Katusuunnitelmat
- Varisluodonkatu 31997/3–4,
- Stansvikinrantakatu 31801/1
- Stansvikinkallionkuja 31769/1
- Stansvikinkallionpolku 31797/1,
- Stansvikinkallionkatu 31795/1,
- Kaivoskallionpolku 31798/1